Rattijuopot kuriin!

Viitaten talousalueemme lehdissä olleisiin teksteihin rattijuoppoasiasta totean, että jo lähes kymmenen vuotta sitten kirjoitin alla olevan artikkelin, jota nyt hiukan päivitän.

Olen todella huolestuneena seurannut kuluvan kesän lehtikirjoituksia rattijuopoista. Lehdissä on useita lyhyitä tekstinpätkiä, joissa kerrotaan rattijuoppojen kaahailusta ja tapauksiin on yhä useammassa tapauksessa liittynyt myös huumetausta.

Jollakin tavalla vielä haluan yrittää ymmärtää, jos pitkän, rennon yhdessäoloillan jälkeen henkilö on laskenut, arvioinut väärin ottamiensa paukkujen määrän.

Eikä toisaalta ole muistanut yöllä tehdä hallittuja tyhjennysrituaaleja kotiin palattuaan wc:ssä ja puhaltaa poliisin aamuratsiassa nippanappa yli sallitun, mutta…

Lehdistä saa lukea tapauksista, joissa on saatu kiinni rattijuopposekoilija raivoisan takaa-ajon jälkeen, jossa on vaarannettu useiden muiden täysin ulkopuolisten henkilöiden liikenneturvallisuus.

Kaiken kukkuraksi kyseinen henkilö on saattanut saada aikaisemmin useita jopa kymmeniä kertoja tuomion rattijuoppoudesta! Yleensä kyseisellä henkilöllä on kortti jo kuivumassa.

Sekään ei vielä riitä, vaan ajoneuvo, jolla hän on liikenteessä, ei ole rekisterissä, mitään pakollisia maksuja ei ole maksettu, auto on väärillä rekisterikilvillä, se on lähes ajokelvottomassa kunnossa ja se on lisäksi valitettavan usein varastettu…

Eikö asialle voi tehdä mitään?

Kyllä voi, varmasti voi, jos todella halutaan, sekä perinteisin keinoin että soveltaen nykytekniikkaa tehokkaasti hyväksi.

Muutamia varteenotettavia toimenpiteitä luettelomaisesti, joista osa on varsin tuttuja, mutta ne eivät välttämättä ole vielä menneet ihmisille selkäytimeen:

+ ensimmäinen rattijuoppouskerta, mikäli se ei ole aiheuttanut ulkopuolisille vaaraa, käsitellään silkkihansikkain ja annetaan ”hairahtuneelle” tehokas ja realistinen informaatioisku, ”rautalankamalli” lähitulevaisuudesta, mikäli tapaus toistuu

+ rattijuoppous on tekona saatava nykyistä huomattavasti tuomittavammaksi, häpeälliseksi ja siihen ei saa liittyä minkäänasteista ”rehvastelumahdollisuuksia”

+ toisesta rattijuoppokäryämisestä nopea hoitoon ohjaus, tehokas hoitojakso ja riittävän pitkä rangaistus yhteiskuntakelpoisuuden kohentamiseksi, rangaistus voi olla palvelua yleiseksi hyväksi

+ nimenomaan nuoriin on kohdistettava sellainen hylkimiskampanja, jossa rattijuoppous nimetään selkeästi loppuelämän totaaliseksi tuhoelementiksi, jota se jatkuessaan tosiasiassa on

+ isoveli valvoo-tyyppinen, myönteinen lähimmäisten todellinen ja tosiasiallinen vastuukampanja pitäisi saattaa käyntiin

+ edelliseen liittyen äärimmäisenä keinona valtion varoin maksettava rattijuopon käräytysraha, esimerkiksi 100-1.000 euroa/käräytys ja tuomittujen rattijuoppojen nimet sekä kuvat paikkakunnalla ilmestyviin lehtiin, joka olisi nykyaikainen, tehokas häpeäpaalu tai jalkapuu

+ kolmannen rattijuoppouskäryämisen jälkeen kyseiseltä henkilöltä evätään ikuisesti ajokortin saaminen ja hänen ranteeseensa ja/tai nilkkaansa asennetaan etäalkometri, paikannus- ja kiihtyvyysanturi, jolla isoveli, viranomainen kykenee seuraamaan hänen toimintaansa ja poimimaan tarvittaessa talteen, ettei kyseinen sekoilija pääse aiheuttamaan vaaratilanteita lähimmäisilleen, nimenomaan kiihtyvyysanturi ilmoittaa välittömästi, mikäli hänen kätensä tai jalkansa tekevät autolla tai yleensä moottoriajoneuvolla ajamiseen liittyviä liikeratoja

+ neljännen rattijuoppouskäryämisen jälkeen hänet suljetaan syrjään, pois normaalista yhteiskunnasta ja siirretään (lähes) toivottomana tapauksena yhteiskunnalle tuottavaan, mielekkääseen ruumiilliseen työhön totaalietävalvottuna

Mikäli edellä mainittuihin rattijuoppoustapauksiin liittyy ulkopuolisille aiheutuneita ongelmia, asiaan reagointia nopeutetaan.

Lisäksi rattijuopolle auton tai moottoriajoneuvon luovuttaneen henkilön rangaistukset tulee asteittain koventaa.

Kevein niistä on kulkuneuvon menettäminen valtiolle heti ensimmäisen kerran jälkeen.  

Tässäpä aluksi...  

Ei mikään turha reissu...

Kirjoitin viime viikolla kolmei lyhyttä tekstiä Suomen presidentti Sauli Niinistön Ukrainan reissusta otsikoilla: Sooloilua(ko) vai..., Sooloilu muuttui sukkuloinniksi - hyvä niin ja Presidenttimme reissussa...

Ensimmäisessä taisin hiukan epäillä presidenttimme aikeita mutta toisessa palasin nopeasti ruotuun ja  päädyin aika myönteiseen näkemykseen asiasta. Kolmannessa tekstissäni oli erittäin asiallisen myönteinen sävy.

Tämä tekstinpätkä on jatkumo edellisiin, sillä näyttää siltä, että Suomen tasavallan presidentin Sauli Niinistön pikakäynti Ukrainassa ja kotiin saavuttuaan puhelinsoitot ovat tuottaneet tulosta.


Suora nettilainaus:

STT, AFP, Reuters, NTB

Venäjän presidentti Vladimir Putin tapaa Ukrainan presidentin Petro Poroshenkon yhdessä EU-johtajien kanssa Minskissä viikon kuluttua, kertoo Kreml. Sen mukaan johtajien on määrä keskustella Ukrainan tapahtumista ja tulliliitosta.

- Ohjelmassa on myös useita kahdenvälisiä tapaamisia, sanoi Putinin edustaja Dmitri Peskov.

Poroshenkon nettisivuilla puolestaan kerrottiin, että tapaamisessa on tarkoitus keskustella Ukrainan ja EU:n välisen yhteistyösopimuksen toimeenpanosta, energiaturvallisuudesta ja Donbassin alueen vakauttamisesta.

Tapaamiseen osallistuvat myös Kazakstanin ja Valko-Venäjän johtajat, jotka kuuluvat Venäjän johtamaan tulliliittoon.

Itä-Ukrainan kriisin kärjistyminen ja etenkin siviiliuhrien määrän kasvu on vaikuttanut ratkaisevasti siihen, että Ukrainan ja Venäjän presidentit tapaavat. Näin arvioi Aleksanteri-instituutin tutkija Hanna Smith STT:lle.

Samaan neuvottelupöytään astuminen ei kuitenkaan tarkoita, että tapaamisesta poistutaan valmiiden ratkaisujen kanssa. Osapuolilla on yhä suuret näkemykselliset erot kriisistä, Smith sanoo.
__________________________________________________________________

Todettakoon lopuksi kertauksena, että Helsingin Sanomissa oli erinomainen artikkeli siitä, mistä Ukrainen tilanteessa on loppujen lopuksi kysymys - kannattaa ehdottomasti lukea...

Uusia ideoita

Alan olla siinä iässä, että voin vapaasti muistella menneitä, toisin sanoen vuosikymmenien aikana pohdiskelemiani uusia ideoita.
Joitakin niistä olen julkisestikin esittänyt erilaisten asiantuntijaryhmien arvioitaviksi.

Eräs sellainen on alla oleva asiakokonaisuus, jonka esitin vuonna 2004 Venture Cup-ideointikiplailuun. Itse idea on huomattavasti vanhempi.
Esitin em. kilpailuun kolme ideaa, joista alla oleva oli kolmas. En valitettavasti saanut asiantuntijaryhmää täysin vakuuttuneeksi ideastani.

Pistän sen nyt blogisivujeni kautta täysin julkiseen jakeluun. Toivottavasti joku "propelipää" "bongaa" ajatuksen jossakin päin maailmaa ja ottaa minuun yhteyttä. Olisi mielenkiintoisa pistää idea toteutukseen - viimeinkin.

Asia kävi viimeksi lauantaina 16.08.2014 päivällä mielessäni istuskellessani Kemin Selkäsaaren pohjoispäädyn matalikolla jigi-ongelle ja pilkillä. Ahvenia tuli ihan mukavasti, jopa tämän kesän ennätyskala...

Olisi mukava saada nykyistä enemmän infoa veden alaisesta elämästä, kalojen käyttäytymisestä...

Nro 3...

Lehtori Aki Pyykkö

Kainuunkatu 3

94700 Kemi                                                                         Kemi 01.05.2004

Vastaanottaja

Asiantuntijaryhmä

                  KOUKKU+MATO+VAIHTOPIDIKEJÄRJESTELMÄ

                  Hook+synthetic worm+replacement holder

                   Workname ”Super fish-hook”

Super fish-hook on ns. pienkalastukseen, perinteiseen mato-ongintaan soveltuva kertakäyttöinen ongenkoukku, joka sisältää lisäksi synteettisen madon/syötin/pinnoitteen, lyhyen kiinnikesiiman sekä vaihtopidikejärjestelmän, joka toimii myös ongenpainona.

Tuotteen kehittämiseen on perusteltu, selkeä tarve, koska konventionaaliseen mato-ongintaan liittyy monia sellaisia osatekijöitä, jotka estävät, vaikeuttavat tai tekevät mato-onginnan osittain vastenmieliseksi siksi, että…

-                    matojen, syöttien ”valmistaminen” kotitekoisista massoista, ostaminen, etsiminen/erityisesti luonnosta löytäminen on urbaanille city-ihmiselle vaikeaa/aikaa vievää sekä säilyttämisen kannalta usein mahdotonta

-                     nimenomaan matojen käsitteleminen on monien mielestä epämiellyttävää ja epäesteettistä katkomista, suoranaista silpomista

-                    koukun poistaminen pienkalasta välittömästi ongintapaikalla, erityisesti ns. kalan ”syönnin” ollessa hyvä saattaa olla erityisen raakaa, kalalle turhaa kärsimystä tuottavaa ja aikaa kuluttavaa

-                     jne. …

Em. tyyppiset ongelmat pienkalastuksessa, onginnassa ovat globaalisia.

Kertakäyttöinen Super fish-hook ( kertakäyttökoukku, synteettinen mato ja lyhyt kiinnityssiiman pätkä ) saa jäädä kalan leukaa/suuhun/nieluun, koska se joka tapauksessa poistetaan kalan perkauksen yhteydessä.

Luonnollisesti Super fish-hook voi toimia myös tavanomaisen ongenkoukun tapaan tilanteessa, jossa se on irrotettavissa ongitusta kalasta vaivattomasti  ja synteettinen mato on onkijan arvion mukaan riittävän hyvässä ”kunnossa”.

Uusi Super fish-hook kiinnitetään, ”nipsautetaan” kasetista/kotelosta ongensiiman päässä olevaan vaihtopidikejärjestelmään puristuskiinnityksellä, mikäli onkija toteaa kalassa olevan koukun irrottamisen vaivalloiseksi ja kalalle kohtuutonta kärsimystä aiheuttavaksi.

Luonnollisesti uusi Super fish-hook vaihdetaan myös vanhan tilalle, mikäli käytetyn kunto sitä vaatii…

Vaihtopidikejärjestelmä toimii myös ongen ns. painona.

Em. tyyppistä Super fish-hook`ia voidaan soveltaa myös ns. pohjaongintaan ja pilkkimiseen.

Super fish-hookìn jatkokehitystyön yhteydessä on syytä tarkastella uudella, luovalla, innovatiivisella tavalla koko mato-onginnan välinekokonaisuutta; vapaa, siimaa, kohoa ja painoa – koukun/madon/syötin lisäksi – mahdollisesti suunnitella osittain koko välineistö kompaktiksi, luovaksi, älykkääksi ekopaketiksi.

Suunniteltuun järjestelmään on mahdollista liittää myös pienkalastusta; mato-ongintaa, pohjaongintaa ja pilkkimistä elävöittävä videokuvausmahdollisuus, jota voidaan käyttää kalastukseen liittyvän mielenkiintoisen viihteellisen osa-alueen lisäksi, koulutukseen ja tutkimukseen.

Kunnioittavasti

Aki Pyykkö

Varpusteoria vs. ihmisteoria

Pohdiskelimme vapaamuotoisesti eräässä koulutustilaisuudessa, oikeastaan luentojen kahvitteluväliajalla ns. varpusteoriaa, jonka eräs osallistujista esitti ja jota hän värikkäin sanonnoin ja piirroshahmotelmin ansiokkaasti täydensi.

Keskusteluun osallistui kirjava joukko kohtalaisen hyvin koulutettuja, aikaansa seuraavia aktiivisia ihmisiä, joille jokaiselle oli kertynyt monipuolista elämänkokemusta.

Em. teoria merkitsee lyhyesti kuvattuna sitä, että esimerkiksi kaupungin laidalla olevassa metsikössä, vanhassa, tuuheassa kuusessa voimakkaat, kokeneet/vanhat varpuset asustavat syvällä puun keskiosissa oksien suojaamina, viettäen jokseenkin turvallista lintuelämää.

Sitä vastoin heikot, kokemattomat, avuttomat, mahdollisesti myös kriittisimmät, nuoret varpuset asustavat, oikeastaan tulevat ajetuksi kuusen oksien vaappuville päille, ulko-osille, jossa ne elävät jotakuinkin turvatonta ja epävarmaa elämää.

Lisäksi kokeneet, voimakkaat varpuset hätistelevät vähintäänkin kerran päivässä kuusen oksien ulko-osilla olevat varpuset lentoon, jotta taivaalla liitelevä, saalistaan hakeva varpushaukka saa päivittäisen saaliinsa ja on hetken aikaa kylläinen...

Erittäin tarkoituksenmukaista, mutta raakaa reaalimaailmaa eläinten keskuudessa!

Yhden tai kahden varpusen uhraaminen kerrallaan varpushaukan suupalaksi antaa muille, ainakin voimakkaimmille, esimerkiksi kaupungin keskustaan lentäville varpusille erinomaisen mahdollisuuden turvallisesti tehdä ”ruokailumatkansa” puistikoissa ja talojen pihoilla.

Varpusteoria vs. ihmisteoria?

Tuntuu aika-ajoin siltä, että selkeitä yhtymäkohtia löytyy em. tyyppiselle käyttäytymiselle ihmisten keskuudessa...

Seurattuani viime vuosikymmenien toimintaa mm. Kemin kaupungin virkamies- ja/tai luottamushenkilöhallinnossa mielestäni löytyy selkeitä yhtymäkohtia edellä mainittuun varpusteoriaan.

Kemissä toimii pieni ydinryhmä, jotakuinkin kahden käden sormin laskettavissa oleva ryhmä, joka on eri puoluekannoista riippumatta tiukassa kytköksessä toisiinsa ja joka käytännössä päättää/on päättämättä Kemin kaupungin asioista.

Eräänlainen kuntamafia, joka lymyilee varpusteoria mukaan suurten kuusten uumenissa uhraten kuntapäätäntäkuvioihin mahdollisesti vastikään tulleet, kokemattomat, turvattomat kriittiset, asioita kyseenalaistavat jäsenet surutta, silmää räpäyttämättä ”yhteiseksi hyväksi”...

Tosin aivan viime aikoina avoimuuden ja läpinäkyvyyden selkeästi lisääntyessä em. tyyppiset ongelmat/menettelytavat ovat vähentyneet.

Lehtikirjoituksista ja nimenomaan nimettömistä tekstiviesteistä päätellen tilanne lienee tuttua monissa muissakin kunnissa...

Tiesitkö tätä?

Alla oleva teksti on suoraa nettilainausta:

Tiistaina ihmiset ovat käyttäneet loppuun maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat, kertoo WWF:n tiedote.

Tiistaina ihmisen ekologinen jalanjälki ylittää maapallon biokapasiteetin. Keskiviikosta lähtien ihmiskunta elää velaksi.

Uusiutuvien luonnonvarojen tuhlaaminen rivakoituu, sillä vuonna 2014 ihmiset tuhlasivat luonnonvarat pari viikkoa nopeammin kuin vuonna 2000.

”Me olemme ulkoistaneet kulutuksemme seuraukset köyhempiin maihin, joiden luonto kärsii omamme puolesta. Vaikka meillä menee hyvin, ruoka-, vesi- ja ilmastokriisit ovat maailmanlaajuisia eivätkä ne pysähdy maiden rajoille”, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder.

Tällä hetkellä 86 prosenttia maapallon ihmisistä asuu maissa, jotka kuluttavat enemmän kuin niiden omat ekosysteemit tuottavat.

Suomi kuuluu niihin harvinaisiin maihin, joissa luonto tuottaa yhä enemmän kuin kulutamme.

________________________

Toivottavsti myös jatkossa...

Kevään 2015 eduskuntavaalit lähestyvät...

Vuosi 2007

Eduskuntavaaliehdokkaat kulkivat aktiivisesti tilaisuudesta toiseen tavoitteena vakuuttaa kuulijat valitsemaan juuri hänet sunnuntaina 18.03.2007 tai mielellään jo 07.03.2007 alkavassa ennakkoäänestyksessä.

Kahdeksankymmentä kahdeksan (88) ehdokasta, joista seitsemän (7) tuli valituksi, siis jotakuinkin joka kahdestoista.

Olin seurannut kohtuullisesti ehdokkaiden vaali-ilmoituksia, lehtimainoksia, yleisönosastokirjoituksia ja käynyt paikan päällä kuuntelemassa vaalisanomaa. Hyvin perinteistä, latteaa jopa osittain tylsänpuoleista sanomaa, josta puuttui uutta oivallusta…

             _____________________________________________________________

                      Vuosi 2011

                      Asetelmat Lapin vaalipiirin osalta olivat eduskuntavaaleissa

                      sekavat kahden ääniharavan: Tennilän ja Mannisen luopuessa

                      ehdokkuudesta.

                      Kolmannen, Väyrysen, päätettyä varhennetun

                      presidenttipelin ryydittämänä mennä heittämällä Uudeltamaalta

                      eduskuntaan.

                      Hänen osalta oli paha virhearvio ja murheellinen lopputulos.

                      Lisäksi Suomen Keskusta rp romahti koko maassa. Oliko tämä

                      junttikapinaa, Suomi-vitsiä vai jotain muuta, sen aika näyttää.

                      Vaaleissa oli yksi voittajataho, Perussuomalaiset, kaikki muut

                      häviäjiä…

                 

Lapin vaalipiirissä sadastaneljästätoista valittiin seitsemän, jotakuinkin

joka kuudestoista tuli valituksi. Lopputulos oli murheellinen Meri-Lapin

osalta – ei ainuttakaan kansanedustajaa!

                      Jos tästä ei opittu näillä kulmilla viimeistään seuraaviin

                      edustavaaleihin mennessä niin sitten ei mistään.

                      Vaalikrapula oli ankara...

                      ____________________________________________________________

                      Vuosi 2015

                      Eduskuntavaalien ehdokasasettelu alkaa olla kohta kiivaimmillaan.

                      Kaikki puolueet hakevat potentiaalisia ehdokkaita, ehdokkaita, joiden

                      oletetaan tulevan valituiksi aktiivisen vaalikampanjan myötä

                      eduskuntaan seuraavaksi nelivuotiskaudeksi.

                      Pätkätyö varmasti kiinnostaa monia. Tuskin näissä eduskuntavaaleissa

                      Meri- Lappi jää nuolemaan näppejään ilman valittua kansanedustajaa.                                           

                      Mahdollisuus useaankin kansanedustajaan on näköpiirissä...

                      

                

                     

Teksti yli vuosikymmenen takaa

Alla oleva teksti, ÄLKÄÄ SYYLLISTÄKÖ ELÄKELÄISIÄ, on vuodelta 2002.

Se on niitä harvoja tekstejäni, joka on julkaistu Suomen ykkössanomalehdessä Mielipide-palstalla - lehteä enemmälti mainostamatta tässä yhteydessä.

Muistaakseni tekstiin tuli alta-aikayksikön kommentti tyyliin: "Ette te eläkeläiset ole eläkkeitänne maksaneet, ettekä ansainneet! Me työssäolevat niitä maksamme... ."

No jaa, itse olin opetusalalla hyvin suositulla osa-aikaeläkkeellä 01.12.2004 alkaen ennen varsinaiselle eläkkeelle jäämistäni.
Sillä samalla osa-aikaeläkkeellä, jonka edustajista, minustakin, takavuosien ”osa-aikaministeri” Soininvaara totesi vapaasti muisteltuna, että he ovat kovapalkkaisia hyväosaisia, jotka ovat lomalla valtion kustannuksella – voi juma.....!

Siihen saakka olin arvostanut Osmo Soinivaaran ajatuksenjuoksua ja lausuntoja...

Olin kokenut silloin tällöin suunnilleen samanlaisia tuntoja kuin alla olevan artikkelin täyseläkkeellä oleva entinen kollegani.

Väliin minustakin tuntui, että minulla ei ole muuta virkaa kuin takkapuiden teko ja takan lämmittäminen, jos aina siihenkään...

Tunnuin olevani paarialuokan kansalainen, siis totaalisesti arvoton, ”kastiton” monien dynaamisten, sileäposkisten, yläkerran puppugeneraattorien piiskattavissa olevien nykykoheltajien mielestä, vaikka painoin enemmän ja vähemmän täysillä kuitenkin keskimäärin kolme päivää opetustöitä viikossa...

Olin työnantajani kännykän ja osittaiskorvattujen sähköpostiyhteyksien perässä kokopäiväisesti, yötäpäivää, joten tein käytännössä 60%:n palkalla töitä lähes 100%:sti välillä ylikin!

Typerää! Todella typerää, kuulen ainakin ammattiyhdistystaustaisen lukijan toteavan. Niinhän se oikeastaan olikin...

Todettakoon, että alla olevan artikkelin eläkeläiselle ei ole enää vuosikausiin kenenkään tarvinnut eläkettä maksella - rauha hänen sielulleen... 

___________________________________________________________________

ÄLKÄÄ SYYLLISTÄKÖ ELÄKELÄISIÄ!

Keskustelin eräänä aamuna vanhan, tällä hetkellä jo vuosia eläkkeellä olleen pedagogin kanssa kaiken maailman asioista, joita emme tosin erityisen syvällisesti intoutuneet analysoimaan.

Juuri sillä hetkellä olimme aikamoisen luonnonihmeen, rajun pajukkokasvuston keskellä haeskellen sopivia hernekeppejä ja verestimme muistoja pajupillin tekemisestä.

Hän totesi kesken kaiken: ”Kuulehan! Minusta ei taida kohta olla enää muuhun kuin hernekeppejä vuoleskelemaan, jos oikein siihenkään!”

En reagoinut hänen sanomiseensa siinä yhteydessä sen kummemmin, totesin ainoastaan:” Eihän se nyt aivan niinkään sentään ole!”

Hän täydensi hiukan sanomaansa todeten tuntevansa jonkinlaista syyllisyyttä eläkkeellä olostaan…

Jälkeenpäin olen mietiskellyt hänen lausahdustaan prosessoidessani käytännön työelämässä tapahtuvia asioita.

Tuntuu väliin siltä nykyaikaisessa erittäin raadollisessa, raaàssa reaalimaailmassa, että ihmisen lähestyessä eläkeikää ja nimenomaan hänen jäädessä pitkän, usein erittäin ansiokkaan työrupeaman jälkeen täysin ansaitulle eläkkeelle hänen arvonsa yhteiskunnallisesti ikään kuin nollautuu…

Tuntuu siltä, että hänen tekemällään vuosikymmenienkään työrupeamalla ei ole mitään merkitystä…

Tuntuu siltä, että häntä ei aina ole edes olemassa, niin välinpitämättömän tuntuista tämä nykymeno ikävä kyllä on…

Edellä mainittu arvostuksen puute tuntuu todella kummalliselta, kun toisaalta eläkeikää lähestyviä ollaan houkuttelemassa pysymään edelleen työelämässä ja toisaalta eläkeikää ollaan pääsääntöisesti pidentämässä.

Näillä toimenpiteillä ei tosin ole minkäänlaista osuutta arvostukseen kanssa, vaan ne perustuvat vain ja ainoastaan raakoihin talouselämän realiteetteihin.

Meille syötetään koko ajan eräänlaisesta ”totuustuutista” mielikuvaa, että kohta ei ole varaa maksaa edes eläkkeitä ns. suurille ikäluokille.

Todettakoon, että käsite ns. suuret ikäluokat on osoittautunut kuplaksi, niin kuin monet muutkin asiat viime aikoina.

Mielestäni on kohtuutonta syyllistää tällä hetkellä eläkkeellä olevia ihmisiä, he ovat itse eläkkeensä maksaneet ja täysin eläkkeensä ansainneet!

Heidän ansiosta pääsääntöisesti nautimme tällä hetkellä Suomessa ns. hyvinvointiyhteiskunnan palveluista…

Kesäaivoterveisin

Aki Pyykkö

Pedagogi Suomen Kemistä

Sitä saa, mitä tilaa...

Olen - joitakin kirjoituksia sitten - kirjoittanut positiivisen,  myönteisen palautteen antamisesta. Taisinpa mainita, että tästä eteenpäin pyrin aina antamaan myönteistä palautetta, jos siihen on vähääkään aihetta ja mahdollisuutta.

Minulla on vahva tunne, että siihen olisi mahdollisuus joka päivä. Tosin aivan pienimmitä ei ehkä ole syytä julkisesti kirjoitella mutta ainakin tärkeimmistä.

Minua ovat aina häirinneet lehtien palstoilla jatkuvat "itkuvirret" siitä, miten taas joku on saanut epäasiallista kohtelua/viranomaispalvelua. Tuntuu, että siellä esiintyvät tietyt vakivalittajat, joille mikään ei kelpaa/onnistuu...

Suomalainen sanonta: Sitä saa, mitä tilaa on harvinaisen osuva ilmaisu ja pitänee yleensä paikkansa.

Jos menee esim. viranomaispalveluja hakemaan, vaatimaan negatiivisella ärripurriasenteella, on lopputulos ennakoitavissa 110%:n varmuudella.
Sitävastoin virkamiestä lähestyttäessä empaattisella myötäsuka-asenteella asiat yleensä sujuvat sutjakkaasti...

Olen asioinut Kemin kaupungintalolla viimeisten vuosikymmenien aikana aika usein, vähintäänkin silloin tällöin, viimeksi tänään maanantaina18.08.2014. Olen mielestäni saanut siellä aina asiallista kohtelua.

Kuulen selvästi jonkun lukijoista jupisevan: "Hyvä kai sinun on irrotella asiallisesta kohtelusta, kun sinulla on suhteita!"

Väärin! 

Minulla on yhtä paljon tai vähän suhteita kuin kenellä tahansa Kemin kaupungitalolla asioivalla. 
Toki tunnustan, että tunnenhan minä kaupungintalon virkamiehistä, työntekijöistä aika monta.

Yritän aina muistaa, että yhä vähenevien palveluresurssien myötä virkamiehet, työntekijät tekevät omaa vaativaa työtänsä entistä kovempien taloudellisten paineiden alaisena.

Siksi olen myös päättänyt, että en ainakaan minä aio turhaan rassata heitä kohtuuttomilla vaatimuksillani...

Välitilinpäätös 2...

Aloitin oman blogisivun pitämisen ja siihen kirjoittamisen 1. päivänä heinäkuuta 2014 siis noin puolitoista kuukautta sitten.

Olen kirjoittanut tähän mennessä kaiken kaikkiaan 129 viestiä,  blogikirjoitusta. Niitä on käyty lukemassa yhteensä1345 kertaa.
En edelleenkään osaa lainkaan arvioida, kuinka paljon yleensä blogisivuja käydään lukemassa, todennäköisesti lukijamäärät vaihtelevat erittäin paljon. Täytyy tiedustella asiaa joltakin asiantuntijalta...

Minulle on syntynyt vahva tunne, että blogisivujani käyvät haistelemassa erilaiset palvelimet hyvin aktiivisesti.

Haluan uskoa, että blogisivuni vielä löydetään ja jatkossa ns. viidakkorumpu toimii. Itse olen Suomessa informoinut arviolta noin 350-400 henkilöä sivuistani. Heistä tuskin enempää kuin neljännes-kolmannes on toistaiseksi käynyt lukemassa tekstejäni.
Tekstejäni on kommentoitu toistaiseksi vähänpuoleisesti, syy on luonnollinen, kommentoijan täytyy olla rekisteröitynyt blogikirjoittaja.

Saattaa olla, että vapautan tuon kommentointimahdollisuuden jatkossa.

Henkilökohtaisesti suurin yllätys on edellaan kävijäjakauma, Suomessa ja Yhdysvalloissa on käyty katselemassa niitä lähes yhtä paljon...

Tästä on edelleen hyvä jatkaa. 

Ehdotuksia, ehdotuksia, ehdotuksia...

Olen tehnyt monia virallisia ehdotuksia liittyen Kemin kaupungin ja talousalueemme kehittämiseksi.

Tunnustan, että en voi liiemmälti rintaani röyhistellä ehdotuksieni jatkon osalta ainakaan toistaiseksi. Ne tuntuvat välillä itsestänkin eräänlaiselta "Huutavan ääni korvessa"-asioilta.

Koska ehdotukseni ovat julkisia, olen päättänyt niiden julkisuutta hiukan laajemmaltikin avata.

Alla oleva on eräs ehdotuksistani. Valitettavasti vuoden 2011 jälkeen suurten teollisuushankkeiden osuus edelleen odottaa päätöksiä, lähinnä Kemin Ajokseen alustavasti suunniteltu Biodiseltuotantolaitos on/olisi potentiaalinen piristysruiske talousalueellemme ja koko Lapille...

__________________________________________________________

Aki Pyykkö

Kainuunkatu 3
94700 Kemi                                                                Kemi 27.04.2011

                      Kemin kaupunginhallitus

                      ASIA:

PENGERTIE KEMIN SELKÄSAAREEN VUONNA 20XX-2

                      ASUNTOMESSUT KEMIN SELKÄSAAREEN VUONNA 20XX

                     KEMIN SEKÄSAAREEN PERUSTETTAVA UUSIMUOTOINEN,

                     MERELLINEN SIIRTOLAPUUTARHA VUONNA 20XX+2

__________________________________________________

Ihmisen henkilökohtainen vetovoimaprofiili - ne osatekijät, jotka ratkaisevat esim. paikkakunnalla/talousalueella viihtyvyyden, vaikuttamisen ja aktivaatiotason - rakentuu mm. seuraavista tekijöistä:

+ monipuolisista työnsaantimahdollisuuksista
+ hyvistä koulutusmahdollisuuksista
+ liikenneyhteyksistä
+ toimivista julkisista palveluista
+ kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista
+ liikuntapalveluista
+ henkisestä ilmapiiristä
+ kansainvälisistä yhteyksistä

Vetovoimaprofiiliin liittyy myös olennaisesti elinympäristöön liittyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen.

Kemi on kiistatta merkittävä merenrantakaupunki Suomessa. Perämeren pohjukassa ehdottomasti merkittävin…

Harvalla merenrantakaupungilla on niin erinomaisia käyttämättömiä lähisaariaktiviteetteja kuin Kemillä.

Kemin kaupungin ja Stora Enso Oyj:n välinen puukauppa/toteutetut hakkuut osoittivat, että Selkäsaaren käyttö voi olla huomattavasti monimuotoisempaa

kuin juuri tällä hetkellä.

Ajoksesta tehty jäätie Selkäsaareen ja saareen tehty ajotieura aina saaren pohjoispäätyyn saakka olivat hakkuiden/puukuljetusten jälkeenkin kovassa hyötykäytössä.

Me emme ole kyenneet hyödyntämään merta, ranta-alueita ja läheisyyden

saaria riittävästi hyödyksi – toistaiseksi…

                      Viitaten Pauli Saviaron tekemään ansiokkaan analyyttiseen 

                      kansalaisaloitteeseen ja siihen Kemin kaupungin teknisen palvelukeskuksen

                      ja kehittämis- ja rahoitusosaston vastauksiin totean, että niissä liikutaan                                jotakuinkin samoilla alueilla kuin nyt esittämässäni aloitteessa.

                     

                     Asiat eivät ole uusia – ehkä asuntomessuasiaa lukuun ottamatta – 

                     mutta erittäin ajankohtaisia, jotka on saatava liikkeelle mitä pikemmin

                     sitä parempi…

                     Muun muassa Sarius-hanke toteutuessaan siirtää merellisen                                                kaupunkiaktiviteetin aivan uusiin ulottuvaisuuksiin. Puhumattakaan        l                                        lähiaikoina ratkaisuun/päätökseen tulevista teollisuuden suurhankkeista.

                     Otsikon asiakokonaisuudet nivoutuvat mielestäni selkeästi yhteen:

                     ensin pengertie Kemin Selkäsaareen, luonnollisesti sitä ennen =

                     välittömästi käynnistettävä merellisen asuntomessutapahtuman 

                     käynnistäminen ja em. tapahtuman jälkimainingeissa toteutettava

                     merellinen, moderni, uuden tyyppinen siirtolapuutarha. Siirtolapuutarha                                   Selkäsaareen luoteisrannalle aktiivisessa yhteistyössä Metsähallituksen                                kanssa.

                    Kaikki em. toimenpiteet vaativat asiallisesti toteutuakseen

                    kunnallistekniikan viemisen Selkäsaareen, joka nykytekniikalla voidaan

                    toteuttaa hyvin suunniteltuna kohtuullisin kustannuksin. Luonnollisesti oma                               prosessinsa on täydennyskaavoitus…

                    Selkäsaaren nykyiset asukkaat, osa jo vuosikymmeniä saaressa 

                    aika-ajoin mökkeileet, voivat myös – niin halutessaan – siirtyä aikanaan                                kunnallistekniikan käyttäjiksi. 

                     Ehdotus:

Ehdotan, että Kemin kaupunginhallitus tekee ensi tilassa periaatepäätöksen:

+ pengertien rakentamisesta Kemin Selkäsaareen

+ valtakunnallisten asuntomessujen hakemisesta Kemiin

+ perustettavasta merellisestä siirtolapuutarha-alueesta Selkäsaareen

käynnistäen samalla em. prosesseihin tarvittavat tukitoimet.

Ehdotus- ja yhteistyöterveisin

Aki Pyykkö

kaupunginvaltuuston varajäsen

kulttuurilautakunnan jäsen

Presidenttimme reissussa...

Kirjoitin viime viikolla kaksi lyhyttä tekstiä Suomen presidentti Sauli Niinistön Ukrainan reissusta otsikoilla: Sooloilua(ko) vai... ja Sooloilu muuttui sukkuloinniksi - hyvä niin...

Ensimmäisessä taisin hiukan epäillä presidenttimme aikeita mutta toisessa palasin nopeasti ruotuun ja  päädyin aika myönteiseen näkemykseen asiasta.
En ole kovinkaan paljon lukenut kommentteja presidenttimme Ukrainan matkasta mutta arvelen niiden olevan pääsääntöisesti kuitenkin myönteisiä.

Presidentti Sauli Niinistö kukaties pääsi hiukan myös näpäyttämään Suomen presidentti-instituution arvovallan heikentäjiä ottamalla aktiivisen otteen asiassa. Toki onhan hän sentään edelleen puolustusvoimien ylipäällikkö.

Valtaa on siirtynyt aika lailla pääministerille. Ei ole pitkääkään aikaa, kun jotkut rikkiviisaat totesivat, että presidentin tärkein tehtävä on maatalousnäyttelyjen avaajan rooli jos sitäkään...

Oli niin tai näin tänään sunnuntaina 17.08.2014 Ukrainan tilanne on ennallaan tai mahdollisesti jopa pahempi kuin eilen.

Todettakoon lopuksi, että Helsingin Sanomissa oli erinomainen artikkeli siitä, mistä Ukrainen tilanteessa on loppujen lopuksi kysymys - kannattaa ehdottomasti lukea...

Kehon kieli, body language...

Kehon kieli, body language on tärkeä asia, tosin sitä saatetaan joskus tarkoitushakuisesti aivan liikaa painottaa ja siihen turhan paljon kiinnittää huomiota.

Asia käväisi mielessä katsellessani nykyisen työministerin Lauri Ihalaisen olemusta Oulussa taltioidussa tv-haastattelussa tänään illansuussa.

Vakavan murheellinen oli miehen olemus, ei hymyn häivää, toki asiatkin olivat murheellisia: suuri määrä irtisanottuja it-alan ammattilaisia on saatava osittain valtion tukitoimenpitein nopeasti työn syrjästä kiinni. Taidettiinpa haastattelussa puhua yli 5 miljoonasta eurosta ei siis ihan pikkusummasta...

Yhtäkkiä aloin mietiskellä - ehkä teistä tuntuu aika turhanpäiväiseltä - olenko koskaan nähnyt Lauri Ihalaisen hymyilevän, saatika nauravan...

Menin välittömästi nettiin ja löysin hänestä kuvia, joissa suurennuslasilla katsoen voi kyllä havaita kasvoissa hienoista hymyn häivettä - onneksi niin.

Televisiohaastatteluissa en tosin muista koskaan hänen hymyilleen. Olen kuunnellut häntä livenä muistaakseni pariinkin kertaa, hänen ansiokkaalla SAK:n puheenjohtajakaudellaan.

Ainakin silloin opettajat ja duunarit psyykkasivat toisiaan erilaisissa koulutustilaisuuksissa ja seminaareissa...

Kävikö hänen kasvoillaan hymynhäive silloinkaan, en muista, toki saattoi mutta muutoin mielikuva hänestä on erinomainen. Todella sympaattinen asiantuntija!

Kyllä Lauri Ihalaisella olisi hymyyn ja tyytyväisyyteen aihetta. 

Hän on varsinaiselta koulutukseltaan kirvesmies, toisin sanoen hänellä lienee ammattikoulutausta.

Suomessa ei varmasti ole montakaan henkilöä, joka on edennyt työurallaan niin mittaviin ansioihin kuin tämän hetkinen työministerimme Lauri Ihalainen. Kerta kaikkiaan mahtava saavutus.

Sooloilu muuttui sukkuloinniksi - hyvä niin...

Aamun tekstissäni oli kevyt epäily presidenttimme aikeista. Seurattuani tilannetta median välityksellä aika aktiivisesti tämän päivän totean, epäilykseni sooloilusta onkin muuttunut sukkuloinniksi - hyvä niin...

Hän on menossa Kiovaan tapaamaan Ukrainan vastavalittua presidenttiä. Vahvistamattomien tietojen mukaan Niinistön ja Ukrainan presidentin Petro Poroshenkon tapaaminen onnistuu lauantaina 16.08.2014 iltapäivällä.

Olisikohan presidenttimme ennen matkaansa kaivanut kirjahyllystään opiskeluaikaisen Erkki Mielosen kirjoittaman kirjan Suhteeni muihin ihmisiin vuodelta 1964.

Miksi?

Siksi, että siinä mielestäni erittäin yksinkertaisella, pelkistetyllä tavalla tuodaan esiin mm. kitkattoman yhteistyön edellytykset ihmisten välillä. Kaiken lähtökohtana on toisen ihmisen tunteminen ja loppuhuipentumana, lopputavoitteena kitkaton yhteistyö ja sitä kautta: työrauha, työtyydytys ja työteho… 

Ukrainan tilanteessa on huomattavasti enemmän pelissä > maailmanrauha, mikäli ongelmavyyhtiä ei saada nopeasti purettua.

CV vai 2CV?

Tämä on vanha teksti sarjasta Jutustelua marketin kassajonossa. Teksti palautui mieleeni kuunnellessani, oikeastaan joutuessani kuuntelemaan nykynuorten työhakuun liittyvää aika reipasta keskustelua ja toisaalta Oulun vaikeasta IT-alan työllisyystilanteesta....

En voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta jutustelua marketin kassajonossa, jossa kaksi nuorta aikuista, miehenpuolta keskusteli rennon rempseesti ja jokseenkin äänekkäästi viimeaikojen tapahtumista, oikeastaan tapahtuneista harmittavista väärinkäsityksistä…

”Olenko kertonut Sinulle Ville työnhakuuni liittyvästä todella onnettomasta, mutta loppujen lopuksi harmittomasta väärinkäsityksestä?” kysyi nuorukaisista siistiin kesäasuun pukeutunut toveriltaan.

”Et tasan tarkkaan itse asiassa todellakaan ole! Mitä Sinulle Uuno tapahtui? Niin, muuten haitko sitä paikkaa IT-Ookkonästä” kysyi toinen …

”Hain, hain ja siihen tämä juttu liittyykin!” sanoi ensin mainittu ja hän jatkoi…

”Sain puhelinsoiton, jossa kuulin sanottavan, ottakaa mukaan sitten kans ceeveenne!” hän sanoi.

”Kuulin huonosti, koska kännykkäni akku oli tyhjänpuoleinen ja kenttä vähän heikko, että ottakaa mukaan sitten kaks ceeveenne siis 2CV: nne! Ihmettelin suuresti, mistä työhönottaja tiesi minun oleva rättärifani.

En jäänyt sitä sen kummemmin mietiskelemään, koska lähestyvä haastattelutilanne jo muutenkin niin pirusti nostatti adrenaliinitasoani!” hän jatkoi hymynhäive suupielessään.

”Menitkö sinne tosiaan museorättärilläsi, 2CV:llä? Olet Sinä sitten aika uuno!” sanoi toinen hiukan ihmetellen.

”Kyllä, kyllä! Voit olla varma, että työhönottaja oli monttu auki ja oli vähällä repiä aluksi pelihousunsa hänen pyytäessä ceeveetä nähtäväkseen! Sanoin, että tuollahan se on parkkipaikalla nähtävänä.” Uuno totesi.

”Mitä? Jätitte CV:nne ( Curriculum Vitae, vapaasti suomennettuna ansioluettelo) parkkipaikalle? Ette kai Te ole tosissanne!” sanoi työhönottaja ihmeissään…

”Ymmärsin välittömästi erehtyneeni. Purskahdin spontaanisti nauruun pyytäen anteeksi ja selostaessani, että olin puhelimessa kuullut huonosti ja ottanut, hiukan tosin kummastellen vanhan museorättärini, rättisitikan, 2CV:n mukaan.” hän selosti.

”No saitko sen paikan?” Veikko kysyi varovaisesti.

” Kyllä! Totta kai, sillä olihan minulla siihen loppujen lopuksi kokemusta ja näkemystä. Palkkaakin lupasivat nettifirmojen kuplien puhkeamisesta ja kurssiromahduksesta huolimatta maksaa ihan kohtuullisesti. Keskustelimme jopa kohtalaisen muhkeista optiopaketeista! Sanoin, että minun takiani ei sitten kannata alkaa taseita sormeilemaan, manipuloimaan, väärentelemään, minulle riittää vähempikin – ainakin näin ensi hätään!” sanoi tyytyväisen oloinen työnhakija…

”Taas yksi sielu vähemmän täällä susirajan takana!” Ville sanoi.

Kassalta he poistuivat hedelmä- ja pokeripelien suuntaan, joilla näytti olevan jo aamutuimaan tungosta.

Sooloiluvierailu(ko) vai ...

Suomen presidentti Sauli Niinistö tapaa Venäjän presidentin Vladimir Putinin tänään 15.08.2014 klo 11 alkaen Sotsissa/Venäjän Ukrainalta valtaamalla Krimin niemimaalla.

Soloileeko Niinistö EU:n ja yleensä lännen kustannuksella? Ei ehkä sentään, tapaamisesta on sovittu jo kauan sitten.

Tosin nyt valittu ajankohta on äärimmäisen huono/erittäin hyvä, riippuu hiukan saavutetuista julkilausumista.

Mielestäni tapaamiseen osallistuu kaksi varsinaista pelimiestä, joiden tekemisistä ja ajatuksista ei ota selvää välillä erkkikään - niin mystisiä veikkoja nämä ovat...