Mukava iltapäivä, ei kahta sanaa...
Niinhän siinä kävi, että lapioin madot tontinkulman matopellosta ja ajoin Hahtisaareen. Ennen lähtöä ongelle pistin uuden kaikuplotterin telineeseen. Pääsin valikoille ja siellä kirjoiteltiin päivityksistä.
En alkanut värkkäämään pitempään, vaan sammutin laitteen ja ajelin Selkäsaaren pohjoispäätyyn "keskelle ei mitään" eli tutulle vesialueelle ja ankkuroiduin.
Tutut pyyntivälineet veteen - kaksi jigionkea ja pilkki. Vähitellen ahvenet kiinnostuivat tarjoamisistani ja tuttu lokki, osanaikaa kaksikin seurasi onkimistani.
Siivutin pienen ahvenen. Kyllä isoille ahvenille siivut kelpasivat.
Tein yhden ekokalastussession = ajoin varovaisesti aivan saaren rannantuntumaan ja annoin tuulen tuoda venettä.
Pyyntivälieen olivat vedessä, ei kunnon jytinää. Ankkuroiduin uudestaan.
Juuri kun sisäsatamasta lähtenyt Jähti oli kohdalla, pari isoa ahventa sain veneeseen.
Että tuliko kalaa? Vastaan niinkuin taannoinen tosikova kalamies: Keittää, paistaa ja vähän suolaan, kun hän ei mielellään kehuskellut kalasaaliillaan...
Pois lähtiessäni näin mielenkiintoisen näyn. Kalkkinokka-Laitakari suunnasta tuli pulpettivene - tosipystyssä.
Ajuri, miehenkilö seisoi ja lappoi koko ajan vettä ämpärillä.
Kävi mielessä, että ajanko perään ja kysyn, tarvitseeko hän apua. No vene loittoni, ei ainakaan kääntynyt Selkäsaaren länsirannan suuntaan.
Tätä kirjoittaessani kalat on perkattu ja pusseissa pakastimessa. Perkeet hautasin matopeltoon, jossa ne häviävät aika nopeasti "parempiin suihin".
Muuten - lupasin eilen Särkelä Mikolle, että pistän katiskan tai kaksi veteen ja toimitan hänelle ahvenia. Niin mikäli niitä katiskalla tulee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti