Pistin kellon aamuksi soimaan = höyrykännykän hälytyksen päälle.
Miksi? Siksi että olin päättänyt lähteä edes kerran aamuongelle kuluvan kesän aikana.
Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin lapioimassa parikymmentä matoa tontinkulmalta ja ajelin kesäautollamme Hahtisaareen. Sinne päästyäni katselin puuskittaista, kovaa luoteistuulta ja mietin, kannattaako tuonne lähteä.
Lähdin mutta ajoin suoraan Kojukallion suojaan - tosin aika kovaan ristiaallokkoon ja ankkuroiduin.
Tutut pyyntivälineet veteen ja pientä ahventa alkoi tulla. Olihan se aikamoista rytkytystä! Hyvä, että vavat pysyivät kädessä/veneessä. Pohdiskelin tykönäni, että onpahan onni, että olen yksin veneessä.
Olin sinnikkäästi paikalla vajaan kolme tuntia. Päästin kaikki ahvenet takaisin mereen kasvamaan.
Vähän oli liikennettä vesillä. Ajelin takaisin Hahtisaareen. Juuri laituriin päästyäni kävin mielenkiintoisen puhelinkeskustelun tuntemani nuorenmiehen kanssa pääkaupunkiseudulle.
Hän oli aikeissa ostaa Selkäsaaresta kaavoitetun mökkitontin - hyvä niin.
Kuinka monta kertaa olen puhunut ja kirjoittanutkin Selkäsaaren kaavoitetuista, hyväpuustoisista ja edullisista mökkitonteista. Nyt tuntuu siltä, että puheet/kirjoitukset alkavat realisoitua ostoaikeina...
Kotiin ajelin sisäsataman ja Mansikkanokan kautta. Peittelin projektivenettämme, jolle ei toistaiseksi ole löytynyt "lopputoteuttajaa". Erinomainen vene, ei kahta sanaa...
Hyvä aamukalastusreissu joka tapauksessa, mutta tuskin lähden enää uudestaan tälle kesälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti