Olis se. On se niin hullu mies...

Juttelin muutama päivä sitten kemiläisen, kuntapolitiikassa pitkään mukana olleen henkilön kanssa. Mistäpä muusta kuin lähestyvistä kuntavaaleista ja nimenomaan ehdokasasettelusta yleisellä tasolla.

Mikäli oikein ymmärsin, olimme molemmat huolissamme ehdokkaaksi asettumisen vaisuudesta.

Hän totesi:"Kuka hullu lähtee mukaan, kun tiedossa on vaikeita ja vielä vaikeampia päätöksiä!"

Niinpä!

Taisinpa todeta, että kyllä niitä "hulluja" - uusiakin "hulluja" on löydyttävä Kemin kuntatalouden ratkaisijjoiksi.

Näin jälkikäteen kävi mielessä alla oleva, televisiossa esitetty filmiversio:

Veijo Meren Manillaköydessä ja erityisesti sen filmiversiossa on loistava kohtaus psykiatrisen sairaalan pihalla. Vääpelin johtama joukkue sattuu paikalle, kun yksi potilas on kiivennyt katon räystäälle ja uhkaa hypätä alas. Palokunta tulee pillit soiden paikalle ja pelastuspurje levitetään. 

Potilas juoksee edestakaisin pitkin räystästä ja purjetta kannattelevat sotilaat maassa perässä. 

Tilanne ei näytä ratkeavan, kunnes vääpeli sanoo psykiatrille: Antakaapa, kun minä hoidan tämän asian. Takaan että hän tulee alas. 

Psykiatri antaa luvan, vaikka epäröiden. Vääpeli kävelee seinän luo, nojaa siihen kaksin käsin ja huutaa:
- Jos et heti tule sieltä alas, niin minä kaadan tämän talon!
Potilas kapuaa heti portaat pihalle ja painuu ovesta sisään. 

Psykiatri pyytää kirjan päähenkilön, joka löysi sen manillaköyden, sivummalle ja kysyy:
- Olisiko se tosiaan kaatanut tuon talon?

- Olis se. On se niin hullu mies.