Merenjää näytti paikka paikoin todella liukkaalta. Meillä ei ollut kengissä piikkivarusteita, joten kävelimme saareen latujen välissä olevassa tilassa ja käännyimme metsänreunan moottorikelkkauraa pitkin mökille. Muutamissa kohdissa jo aamullakin upotti.
Vaimoni laittoi tuvan lieteen tulet ja minä fiilistelin itään suuntautuvalla ns. Sinisellä terassilla auringonpaisteessa.
Kävi mielessä, että ei ihme, että Etelä-Suomenkin ihmiset syöksyvät mökeilleen. Tosin nyt toivottavasti yhä vähenevässä määrin muutaman viikon ajan. Kyllä oli hiljaista. Kaukana korpit mekastivat.
Kahvittelimme ensimmäistä kertaa tälle vuodelle ulkosalla lipan alla.
Kahvittelun jälkeen käväisin taas voimaantumassa lähimetsässä entisiä ja uusiakin reittejä pitkin.
Hanget olivat jo edellisestä kerrasta jonkin verran "notkahtaneet" ja hankikelit alkavat hiipua näin lämpimillä kevätilmoilla.
Katselin lähimaastoa "sillä silmällä", että Luoteisselkäsaarenpolun uralta otetaan muutama viottunut, kivulias puu pois...
Naapuri näytti tulleen mökille touhuamaan. Lähdimme takaisin tuloreittiä.
Takaisin sisäsatamaan kävellessämme totesimme, että väkeä oli tosi paljon liikkeellä. Oli monenlaista kulkuneuvoa jälleen kerran.
Mukava käynti taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti