Niinpä! Mekin olemme asuneet tällä erää tässä paikassa vuodesta 1981 lähtien. Tavaraa on kertynyt ja sitä on vähin "tallella" vanhempiemme ajoilta ja minimaalisesti isovanhempiemme ajoilta.
Avoimesti on tunnustettava, että joihinkin tavaroihin on erittäin voimakkaat tunnearvot, vaikka "niitä ei hautaan voi mukanaan viedä" niin kuin ystäväni silloin tällöin asian ilmaisee.
Kyllä minusta esineistä luopuminen on tuskallista. Varsinkin sellaisista esineistä, jotka on hankittu sellaisena aikana, jolloin rahaa, markkoja on ollut käytettävissä erittäin rajallisesti.
Ensi keväänä siivoan ja uudelleenjärjestelen päärakennuksen autotallin.
Siinä yhteydessä Ekoasemalle lähtee kuorma ”historiarompetta" eli vanhoja atk- ja toimistoromppeita toisin sanoen tietokoneita, näyttöjä, printtereitä, puhelinvastaaja, kirjoituskone, lerppuja, korppuja, manuaaleja, tms. ...
Tämän operaation olen ajatellut toteuttaa jo kauan sitten, mutta aina on tullut eteen jotain - muka - tärkeämpää.
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Tunnearvo kiinnittää tavaroihin, vaikka vaatteenkin voi unohtaa vuodessa
Kun perhe asuu samassa asunnossa vuosia ja vuosikymmeniä, tavaraa kertyy valtaisat määrät. Yhtenä päivänä ne ovat jonkun raivattavana, eikä tunnearvolla ole silloin merkitystä.
Joensuulainen Enni Hartikainen ilmoitti tammikuussa Facebookissa Joensuun roskat ja aarteet -ryhmässä antavansa pois ison määrän vaatteita.
Laita mulle viestiä ja kerro miksi apu olis just sulle tarpeellinen. Teen siis saman ku viime vuonna, lahjotan mun vaatteet ja itselleni turhat kosmetiikkatuotteet jollekki vähävaraselle ja sellaselle joka todella arvostaa niitä.
Enni Hartikainen kertoo, ettei tunne luopumisen tuskaa eikä kiinny tavaroihin, ellei kyseessä sitten ole oman lapsen tekemä juttu tai läheiseltä saatu lahja. Usein hän vie vaatteita myytäväksi kirpputorille, mutta elleivät ne käy kaupaksi, hän lahjoittaa ne pois ilmaiseksi. Koska vaatteet ovat hyväkuntoisia, tuntuu hyvältä että niille löytyy käyttäjä, joka niistä ilahtuu. Omassa kaapissa vaatteita on turha säilyttää, ellei niitä enää käytä.
Ehkä jonain päivänä vielä tarvitsen
Ihan kaikki eivät tällaiseen suursiivoukseen kerran vuodessa pysty. Tavaraa kertyy kaappeihin ja varastoihin vuodesta toiseen aina vain lisää. Ammattijärjestäjä Kaisu Kantelisen mukaan tavaroiden säilyttämisen tarve on meissä syvällä.
– Meidän sisälle on rakennettu jo aikoja sitten sellainen mekanismi. Suomalaisille varsinkin sota-ajat ovat vielä aika lähellä. Silloin piti hamstrata kaikki, mitä vaan oli saatavissa. Edelleen meidän sisäinen ääni sanoo, että nämä pitää säilyttää. Ehkä minä tarvitsen näitä vielä jonain päivänä, Kaisu Kantelinen kuvailee.
Varsinkin jos tavaran hankkimiseen tai saamiseen liittyy joku tunnetila, niin sitä vaalitaan siinä tavaran läsnäollessa.KAISU KANTELINEN
Tärkeä tekijä on esineisiin liittyvä tunnearvo. Lahjaksi ja perinnöksi saatuja tavaroita ei henno antaa pois.
– Varsinkin jos tavaran hankkimiseen tai saamiseen liittyy joku tunnetila, niin sitä vaalitaan siinä tavaran läsnäollessa. Sen takia sitä ei pystytä laittamaan eteenpäin, Kantelinen kertoo.
Tavarat kertovat eletystä elämästä
Kotien tavarataivaat näkee työssään paitsi ammattijärjestäjä myös esimerkiksi joensuulaisen Realisointipalvelu Vatasen yrittäjä Hannu Laukkanen. Kun mummo ja pappa ovat lähteneet vuosikymmenten aikaisesta kodistaan viimeisen kerran, perikunta kutsuu hänet paikalle selvittelemään ja käymään tavarat läpi.
– Taloissa on kaikenlaista tavaraa. Siinä tulee se ihmisen elämän kirjo esille. Tavaraa voi olla vuosikymmenten takaa, Laukkanen kertoo.
Omakotitalon tyhjentäminen vie yleensä useita päiviä. Kodin irtaimisto käydään läpi. Selvitellään, mitkä ovat sellaisia tavaroita joilla on vielä arvoa ja jotka voidaan kierrättää. Osa tavaroista päätyy huonokuntoisina, korjaamiskelvottomina kaatopaikalle.
Meillä ihmisillä on sellainen hamstrausmeininki, siitä ei varmaan ikinä kokonaan pääse.HANNU LAUKKANEN
Kuolinpesien läpikäyminen on saanut Hannu Laukkasen pohtimaan kotien tavarapaljoutta.
– Kyllä siellä on paljon turhia tavaroita. Meillä ihmisillä on sellainen hamstrausmeininki, siitä ei varmaan ikinä kokonaan pääse. Kyllähän siinä saisi paikkoja järjestykseen, jos hävittäisi turhat tavarat pois.
Vuodessa vaatteen olemassaolon unohtaa
Joensuulaisen Ennin esimerkkiin kannattaisi siis tarttua. Siihen rohkaisee myös ammattijärjestäjä Kaisu Kantelinen.
– Hyvä sääntö on se, että jos vuoteen et ole jotakin vaatetta käyttänyt tai siihen mahtunut, niin kannattaa jo miettiä laittaisiko sen pois. Tai laittaisi edes tiettyyn laatikkoon, jossa olisi vuoden päästä tsekkauspäivä. Jos sitä ei ole silloinkaan katsottu, niin se joutaa eteenpäin.
– Monesti vuodessa ehtii jo unohtaakin sen esineen tai vaatteen, että se on ylipäätään olemassa, Kantelinen sanoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti