Aika aikaansa musiikin kuuntelussa...

Kävin päivällä jututtamassa kaupungilla käydessäni tuttua kodinkoneliikkeen myyntitykkiä.
Asiani liittyi laserprintterin mustekasettiin ja autoradioon.
Molempiin sain asiallista informaatiota, autoradioon liittyvänä saanen vielä sähköpostin välityksellä asiatietoa lisääkin.
Kotiin tultuani kävi mielessä, mitä autoradiossa loppujen lopuksi tarvitsee välttämättä olla nykyaikana...

Siitäpä ei ole pitkä matka historiapohdiskeluun mm. musiikin kuuntelemisesta ja tekstinpätkään eli Aika aikaansa musiikin kuuntelussa:

Ensimmäiset muistikuvat musiikin kuuntelemiseen liittyvät perhetuttujemme luona käsinveivattavaan gramofooniin ja ns. savikiekkoäänilevyihin. Elettiin 1940-ja 50-lukujen vaihdetta.
Olihan se ihmeellistä kuunnella pikkupoikana rahisevan neulan kautta välittyvää musiikkia hämyisässä tupakansavun täyttämässä kamarissa.

Aikanaan meillekin ostettiin radio, jonka päällä oli levysoitin. Oli savikiekkoäänilevyjä, jotka syrjäytyivät vinyylilevyjen tieltä > oli single- ja long play (LP) levyjä. Niitä ostettiin lähinnä joululahjoiksi. Oli myös myöhäisemmässä vaiheessa  iso avokelanauhuri musiikin kuuntelemiseen ja muuhun äänittämiseen.
Kyseisen nauhurin nähdessään naapurin pappa kysyi: "Onko se tuo se televisiooni?" 

Mustavalkoinen televisio ostettiin meidän perheeseemme myöhäisessä vaiheessa ja väritelevisio odotutti vielä tosi pitkään tuloaan.

Meidän nykyperheemme alkuaikoina eli 1960-70-luvun vaihteessa ja 1970-luvun alkupuolella meillä oli oikea, tasokas levysoitin käytössä, mutta sitten siirryttiin vallankumouksellisiin C-kasettehin.
Luonnollisesti kasettisoitin ja radio/matkaradio varustettuna em. soittomahdollisuudella olivat välttämättömiä.

 Myöhäisemmässä vaiheessa tulivat kuvioihin mukaan CD- ja DVD-levyt. 

Musiikkia voi kopioida = tallentaa nykyään erilaisiin "vempaimiin", joista yksinkertaisimmat ovat muistitikkuja.

Itselleni on tullut tutuksi netin kautta mm. You Tube-palvelu musiikin kuuntelelussa ja videoiden katselussa... 

Vaikka formaatteja on aikojen saatossa nähty monenlaisia, markkinoilla on yleensä ollut vain yksi – murroskausina muutama – dominoiva formaatti. 

Perinteisten kuuntelutapojen rinnalle on tullut uusia, digitaalisia mahdollisuuksia, joista eniten huomiota on varmasti herättänyt internetin mahdollistama musiikin laiton jakaminen. 

Monet musiikkiteollisuuden edustajat ovat syyttäneet piraatteja levyalan syöksykierteestä, vaikka ulkopuoliset ovat löytäneet kritisoitavaa myös yritysten omista toimintatavoista. Levymyynti yhdistettynä radion kuuntelututkimuksiin ja Teoston keräämiin esitystietoihin on antanut jo varsin kattavan kuvan siitä, kuinka paljon ja millaista musiikkia suomalaiset kuuntelevat. 

Digitaalisen musiikin kuuntelun tutkiminen on haastavaa, sillä merkittävä osa kuuntelusta ei jätä jälkiä julkisiin tilastoihin.

Tämä ei koske vain laittomasti jaettua musiikkia: monilla suurilla levy-yhtiöillä sekä kaupallisia musiikkipalveluja pyörittävillä yrityksillä, kuten Last.FM, Pandora, Spotify, Apple ja Google, on hallussaan paljon kuuntelijoiden käyttäytymistä ja preferenssejä koskevaa dataa, josta on kuitenkin toistaiseksi julkistettu tai tieteellisesti analysoitu vain satunnaisia sirpaleita.

Viimeisen neljän-viiden vuoden aikana nopeiten on kuitenkin kasvanut suoratoistopalvelujen ("streaming services") suosio. Nämä palvelut tarjoavat kuuntelijan käyttöön jopa miljoonien albumien laajuisia musiikkikirjastoja, jotka eivät sijaitse käyttäjän koneella vaan hajautetusti palvelimilla eli "pilvessä", mistä syystä niihin viitataan joskus myös termillä "pilvipalvelu" ("cloud service").

Joopa joo - vaikeaksi menee.

Onneksi olemme säilyttäneet vanhoja savikiekkoja, single- ja Lp-levyjä, joiden kanssa on mukava tarvittaessa Pikkupuolen yläkerrassa fiilistellä vanhoilla vempaimilla.