Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että suomalaiseen kulttuuriin ei perinteisesti ole kuulunut ainakaan ylenpalttinen positiivisen, myönteisen palautteen antaminen. Ei edes silloin, kun sen antamiseen olisivat painavat syyt.
Sen sijaan mielellään annamme negatiivista, kielteistä palautetta, vaikka siihen ei edes aina välttämättä olisi ollut tarvetta.
Henkilökohtaisesti oltuani lähes viisikymmentä vuotta työ- ja opiskelijaelämässä sain suunnilleen kerran kymmenessä vuodessa positiivista palautetta, vaikka hoidin mielestäni minulle annetut tehtävät aina asiallisesti - lähes aina täysillä.
Em. positiivisiin palautteisiin en välttämättä laske vapaa-aikana tehdystä järjestö-, yms. toiminnasta saatuja huomionosoituksia; standaareja, merkkejä, mitaleja, jne., joita tosin monet pitävät erityisen suuressa arvossa...
Ne tulevat usein virka-ajan/henkilön iän, ei niinkään palkittavan todellisten ansioitten perusteella.
En lähde erittelemään saamiani positiivisia palautteita ainakaan tässä vaiheessa. Ne ovat olleet kuitenkin sellaisia, että niistä on tullut itsellekin todellinen, vahva tunne, että nyt meni suoritus niin sanotusti putkeen - hyvä niin.
Tavoitteeni on nykyisin antaa positiivista palautetta aina, kun siihen on vähääkään syytä ja mahdollisuutta. Olenko tavoitteessani onnistunut, se on asia erikseen...
Edelliseen teemaan liittyvänä tänään keskiviikkona 11.01.2017 oli mielenkiintoinen iltapäivä.
Lähetin lähestyviin kuntavaaleihin liittyvänä perheemme pitkäaikaiselle naispuoliselle ystävällemme infoa omista sähköpostiviesteistäni, joita olen lähettänyt potentiaalisina kuntavaaliehdokkaina pitämilleni kemiläisille.
Sain häneltä melkein välittömästi erittäin myönteisen vastauksen. Siinä oli paljon niin myönteisiä elementtejä, että minulla tunteet, vahvat tunteet nousivat välittömästi pintaan.
Hän totesi, että meidän elämänkatsomuksemme ei ole liian kaukana toisistaan ettei aito yhteistyö olisi mahdollista.
Hän sanoi tulevansa tekemään vaalityötä monin eri tavoin, mikäli siihen on tarvetta, kunhan otan riittävän ajoissa yhteyttä.
En ole kokenut vuoden 2000 jälkeen koskaan vastaavaa. Kiitin saamastani tuesta ja kannustuksesta kertoen, että todennäköisesti etenen entiseen tapaan kohtalaisen matalan profiilin turvin mutta toisaalta eihän sitä koskaan tiedä...
En lähde erittelemään saamiani positiivisia palautteita ainakaan tässä vaiheessa. Ne ovat olleet kuitenkin sellaisia, että niistä on tullut itsellekin todellinen, vahva tunne, että nyt meni suoritus niin sanotusti putkeen - hyvä niin.
Tavoitteeni on nykyisin antaa positiivista palautetta aina, kun siihen on vähääkään syytä ja mahdollisuutta. Olenko tavoitteessani onnistunut, se on asia erikseen...
Edelliseen teemaan liittyvänä tänään keskiviikkona 11.01.2017 oli mielenkiintoinen iltapäivä.
Lähetin lähestyviin kuntavaaleihin liittyvänä perheemme pitkäaikaiselle naispuoliselle ystävällemme infoa omista sähköpostiviesteistäni, joita olen lähettänyt potentiaalisina kuntavaaliehdokkaina pitämilleni kemiläisille.
Sain häneltä melkein välittömästi erittäin myönteisen vastauksen. Siinä oli paljon niin myönteisiä elementtejä, että minulla tunteet, vahvat tunteet nousivat välittömästi pintaan.
Hän totesi, että meidän elämänkatsomuksemme ei ole liian kaukana toisistaan ettei aito yhteistyö olisi mahdollista.
Hän sanoi tulevansa tekemään vaalityötä monin eri tavoin, mikäli siihen on tarvetta, kunhan otan riittävän ajoissa yhteyttä.
En ole kokenut vuoden 2000 jälkeen koskaan vastaavaa. Kiitin saamastani tuesta ja kannustuksesta kertoen, että todennäköisesti etenen entiseen tapaan kohtalaisen matalan profiilin turvin mutta toisaalta eihän sitä koskaan tiedä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti