Alla olevassa artikkelissa todetaan:
Suomi on tuhansien säätiöiden maa
SUOMESSA on 2 850 rekisteröityä säätiötä, joista noin 800 on lähinnä apurahoja jakavia. Muut ovat toiminnallisia eli järjestävät myös itse palveluita esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla.
Vanhimmat säätiöt ovat 1800-luvulta.
Säätiöiden taseen markkina-arvo on 20 miljardia euroa. Sata suurinta säätiötä edustaa 80:tä prosenttia koko taseesta, ja mediaanikoko on 1,2 miljoonaa euroa, kertovat Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan nettisivut.
Tunnustan, että oma näkemykseni säätiöistä on hiukan epämääräinen, hahmottumaton.
Artikkelin uudella Me-säätiöllä on hyvät ja kunnianhimoiset tavoitteet - hyvä niin...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Supercell-miljonäärien säätiö nujertamaan syrjäytymistä: ”Mietimme, että kun meillä on käynyt aivan mieletön tuuri, niin olisiko jokin keino auttaa muita”
Me-säätiön perustaja Ilkka Paananen haluaa startup-henkeä eli isoja unelmia ja riskinottoa myös hyväntekeväisyyteen.
”MEILLÄ on äärimmäisen kunnianhimoinen, lähes mahdottomalta tuntuva tavoite”, myöntää toinen Me-säätiön perustajista, Ilkka Paananen, joka on parhaiten tunnettu Supercell-miljonäärinä. Tosin Paananen korostaa, että hän ja Mikko Kodisoja ovat perustaneet säätiönsä yksityishenkilöinä.
Mutta ilman Supercellia ei olisi Me-säätiötäkään, sillä yhtiön osakkeiden myynnistä saatu 200 miljoonaa euroa on sen peruspääoma, josta viime vuonna jaettiin noin kaksi miljoonaa euroa ja tänä vuonna sitäkin enemmän. Tavoitteena on vähentää lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymistä ja ylipäänsä eriarvoistumista Suomessa.
HYVÄNTEKEVÄISYYTEEN Paananen haluaa myös tuoda pelifirmojen ja muiden startup-yritysten henkeä eli isoja unelmia ja riskinottoa, mistä Me-säätiön kunnianhimoinen tavoite on esimerkki: vuonna 2050 Suomessa ei ole yhtään syrjäytynyttä nuorta.
”Joskus kauas on helpompi nähdä kuin lähelle”, Paananen perustelee pitkän tähtäimen päämäärää. ”Pitää ottaa paljon riskiä ja innovoida, kokeilla uusia tapoja tehdä asioita. Olemme kiinnostuneita erityisesti teknologian hyödyntämisestä. Ilman isoja riskejä harvoin tulee isoja onnistumisia, Toisaalta se myös tarkoittaa, että osa hankkeista menee todennäköisesti pieleen, mutta se kuuluu asiaan”, Paananen uskoo.
Startup-yrityksissä pyritään mittaamaan kaikkea tekemistä. Tätä mitattavuutta hän haluaa tuoda myös hyväntekeväisyyteen. Me-säätiö, Sitra, Veikkaus, Raha-automaattiyhdistys, opetus- ja kulttuuriministeriö ja Arvo-liitto ryhtyvät selvittämään, millaisia vaikutuksia järjestöt saavat aikaan yhteiskunnassa.
PAANASEN ja Kodisojan herättivät hyväntekeväisyyteen median uutiset siitä, että Suomen valtti eli yhteiskunnan eheys ja turvallisuus olisi vaarassa.
”Mikon ja minun mielestä Suomi on maailman paras maa isoksi osaksi juuri yhteiskunnan eheyden takia. Mietimme, että kun meillä on käynyt aivan mieletön tuuri, niin olisiko jokin keino auttaa muita”, Paananen kertoo parin vuoden takaisista ajatuksista.
Nyt Me-säätiö on jo monessa hankkeessa mukana, ja uusia on työn alla. Säätiön toimitusjohtaja Ulla Nord kiertelee Suomen kuntia ja solmii kumppanuuksia, joihin kootaan erilaisia toimijoita, kuten järjestöjä.
Me-talon säätiö on pystyttänyt jo Helsinkiin ja Turkuun, ja tänä vuonna niitä on tulossa kuusi lisää.
”Lähiöistä on viety pois palveluja, joten tarvitaan matalan kynnyksen paikkoja, joihin ihmisten on helppo tulla vaikka yksinäisyyttä pakoon”, Nord sanoo ja uskoo, että tulevaisuudessa Me-taloja olisi noin 50 eri puolilla maata. Seuraavia suunnitellaan Lappeenrantaan, Keravalle ja Poriin.
Myös erityisiä Me-kouluja viritellään parantamaan luokkien ilmapiiriä moniammatillisen yhteistyön avulla. Vanhemmille annetaan tukea, ja koulupäivän jälkeen järjestetään harrastustoimintaa. Ensimmäinen Me-koulukumppani on Lohja, ja kahden muun kanssa vielä neuvotellaan.
Tavoitteena on Nordin mukaan saada aikaan pysyvä syrjäytymistä ehkäisevä ja siitä aiheutuvia kustannuksia vähentävä malli, joka ei Nordin mukaan ole mikään valmis malli, vaan enemmän prosessi. ”Tärkeää on, että siihen osallistuu koulun koko henkilöstö ja vanhemmat, ja että kaikilla oppilailla on yksi vastuuhenkilö”, Nord kuvailee.
KIRKKOHALLITUKSEN ja seurakuntien kanssa Me-säätiö ryhtyy tukemaan yksinhuoltajia tarjoamalla heille ilmaista lastenhoitoapua. Tämä Lapsiarkki-toiminta on määrä ulottaa kaikkiin seurakuntiin.
Nuorten mielenterveyden pulmiin halutaan tarjota apua pitkään auki olevissa nuorten taloissa, joihin voi tulla ilman lähetettä.
Säätiö rahoittaa myös tutkimusta pitkittyneestä eli ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta. Siinä kohteena ovat usean sukupolven ajan sosiaaliturvalla eläneet ja lastensuojelupalveluita käyttäneet suvut ja perheet. Erityinen huomio on elämänmahdollisuuksia heikentäneissä ankkuri- ja avaintapahtumissa. Mukana ovat Helsingin, Kuopion, Espoon ja Vantaan kaupungit.
TUTKIMUSTA johtaa Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari, jonka myös pääministeri Juha Sipilä (kesk) on kutsunut selvittämään eriarvoistumista.
”Pyrimme nyt systemaattisesti tutkimaan, miten huono-osaisuuden kierre katkaistaan”, Saari sanoo ja kertoo, että aineistoja päästään analysoimaan vuoden alussa.
Saaren mukaan pelkkä sosioekonominen tausta ei selitä, miksi kierre joillakin katkeaa, mutta se jo tiedetään, että nuoren kiinnittyminen johonkin aikuiseen, kuten sukulaiseen tai opettajaan tai vaikka harrastukseen, voi auttaa ylitse vaikeuksien.
Vaikka kunnissa on Saaren mukaan ”valtava määrä” tietoa, voimavaroja ja hallintoa nuorten auttamiseksi, toimintatapa on usein liian muodollinen ja suoritekeskeinen.
SIKSI esimerkiksi Me-säätiön kaltaiset toimijat ovat Saaren mielestä tervetulleita kehittelemään uusia, paikallisia ja myös nopeita tapoja toimia rahoittaa hankkeita ja toimia yhdessä. Saari kehuu myös säätiöiden roolin muutosta aktiivisempaan ja myös pitkäjännitteisempään suuntaan: ne eivät enää pelkästään rahoita irrallisia hankkeita, vaan pyrkivät myös vaikuttamaan pysyvämmin, kuten Bill Gates.
Saari ei kuitenkaan näe, että Suomessa oltaisiin luopumassa hyvinvointivaltiosta säätiöiden ja hyväntekeväisyyden aktivoituessa.
”Suomen sosiaalimenothan ovat noin 67 miljardia euroa, joten siihen verrattuna säätiöiden jakama rahamäärä on hyvin marginaalinen. Valtio on kuin iso ruotsinlaiva, jonka rinnalla säätiöt ovat pikku purjeveneitä, mutta ne voivat saada isoon laivaan liikettä”, Saari vertaa.
Suomi on tuhansien säätiöiden maa
SUOMESSA on 2 850 rekisteröityä säätiötä, joista noin 800 on lähinnä apurahoja jakavia. Muut ovat toiminnallisia eli järjestävät myös itse palveluita esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla.
Vanhimmat säätiöt ovat 1800-luvulta.
Säätiöiden taseen markkina-arvo on 20 miljardia euroa. Sata suurinta säätiötä edustaa 80:tä prosenttia koko taseesta, ja mediaanikoko on 1,2 miljoonaa euroa, kertovat Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan nettisivut.
Neuvottelukuntaan kuuluu 180 yleishyödyllistä säätiö- ja yhdistysjäsentä. Ne tukivat viime vuonna tiedettä, taidetta, kulttuuria ja sosiaalisia tavoitteita Suomessa noin 450 miljoonan euron edestä.
Viime vuosina säätiöt ovat ryhtyneet yhä enemmän yhteistyöhön ja kohdistamaan rahoitusta esimerkiksi nuoriin.
VUOSISADAN rakentajat on 43 suomalaisen säätiön ja rahaston yhteinen Suomi 100 -juhlavuoden hanke. Se on kaikille avoin haastekilpailu, jossa etsitään ja kehitetään ratkaisuja, jotka parantavat nuorten hyvinvointia ja osallisuutta yhteiskunnassa nyt ja tulevaisuudessa.
Neuvottelukunnan toimitusjohtaja Liisa Suvikumpu korostaa, että nyt halutaan tukea mieluummin muutamaa isoa kuin useita pieniä hankkeita. Palkittavia on hänen mukaansa 1–3. ”Kannattaa hakea mieluummin miljoonaa euroa kuin 10 000:ta euroa”, Suvikumpu kannustaa hyviin hakemuksiin.
- SäätiötSeuraa
- SyrjäytyminenSeuraa
- SupercellSeuraa
- Juho SaariSeuraa
- Ilkka PaananenSeuraa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti