Hmmmmm - onhan se tällä hetkellä yhtä twiittaamista! Eiköhän showmies hiukan ala rauhoittua, kun täytyy alkaa ottamaan vastuuta sanomisistaan/kirjoittamisistaan.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Donald Trump johtaa maailmanpolitiikkaa twiittaamalla – sopiiko se presidentille?
Donald Trump on kehittänyt aivan uudenlaisen tavan poliittiselle viestinnälle. Politiikan asiantuntijat uskovat, ettei hän voi jatkaa Twitter-viestittelyään samalla tavalla presidentiksi noustuaan.
Yhdysvaltain presidentinviran kahden viikon kuluttua vastaanottava Donald Trump ei ole pitänyt yhtään lehdistötilaisuutta sitten viime vuoden heinäkuun. Sen sijaan hän on lähettänyt noin 1 500 Twitter-pikaviestiä.
Yhdysvaltain tulevan presidentin twiitit aiheuttavat aina reaktioita. Tiedotusvälineet alkavat selittää, mitä Trump enimmillään 140 merkin viesteillään tarkoittaa. Trump on viesteissään myös mm. arvostellut suuryrityksiä, jolloin näiden pörssikurssit ovat laskeneet.
Tiedotusvälineet ja politiikan asiantuntijat ihmettelevät, aikooko Trump myös presidentiksi noustuaan jatkaa samaa tiedotusstrategiaa.
Trump ilmoitti toissapäivänä tiistaina, Twitterin kautta, että hän pitää tiedotustilaisuuden 11. tammikuuta. Tämän ohella Trumpin lehdistöpäällikökseen valitsema Sean Spicer ilmoitti tänään torstaina, että twiittailu jatkuu entiseen malliin.
– Totta kai hän jatkaa sitä. Jos katsotte sitä avoimesti, hänen Twitterin-käyttönsä on ollut erittäin menestyksekästä ja hän on saavuttanut sillä tuloksia, Spicer kehui.
Suoraa, mutta yksisuuntaista viestintää
Twitter on Trumpille kätevä viestintäväline, sanovat Ylen haastattelemat politiikan asiantuntijat.
– Twitter tarjoaa hänelle suoran, nopean ja helpon väylän tavoittaa valtavan joukon ihmisiä. Trump voi puhua suoraan kansalaisille ja ennen kaikkea äänestäjilleen, ja samalla väistää ja välttää toimittajien suorat arviot ja kysymykset hänen politiikkaansa koskien, sanoo Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Erkka Railo.
Twitterin käyttö voidaan tehdä yksisuuntaisesti. Käyttäjän ei tarvitse vastata hankaliin kysymyksiin ja hän voi jättää kriittiset huomautukset huomiotta.
Twitter mahdollistaa myös ns. strategisen kommunikoinnin, huomauttaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola. Tämä tarkoittaa sitä, että huomio harhautetaan pois itselle kiusallisesta aiheesta lähettämällä jokin mieleenpainuva twiiitti jostain toisesta aiheesta.
– Kun hänen juridisia ongelmiaan puitiin, hän saattoi twiitata jostain toisesta asiasta, jolloin mediakohu keskittyi muuhun kuin hänen henkilökohtaisiin ongelmiinsa. Hän siis saattoi ohjailla sitä, mihin julkisuuden huomio kiinnittyi ja myös muokata muistia, mikä hänestä julkisuudessa on.
Aaltola on huomannut, että Twitterin käyttö on yleistynyt kansainvälispoliittisessa tiedottamisessa. Sitä harrastavat mm. Venäjän diplomaattiset edustustot ja monet brittipoliitikot.
Trump on taitava Twitterin käyttäjä ja hän edustaa uutta tapaa kommunikoida, Aaltola sanoo.
Vaikeuksia edessä, jos jatkuu?
Politiikantutkijat eivät usko, että Trump voisi presidenttinä jatkaa samalla tyylillä.
Railon mielestä twiiteillä ei voi mitenkään selittää vaikkapa poliittisen doktriinin uudistamista, mistä normaalisti järjestettäisiin merkittävä tiedotustilaisuus tai julkaistaisiin raportti tai mietintö. Twiitteihin mahtuu niin vähän tietoa, että ne edellyttävät selittämistä. Koska Trump ei täsmennä niitä, viesti jää epäselväksi.
– Ulkovaltojen on vaikea ymmärtää, miten niitä pitää tulkita. Pitääkö ymmärtää konkreettisesti vai ohittaa olankohautuksella.
Railo ei myöskään ole samaa mieltä Trumpin tiedottajan kanssa menettelyn saavutuksista. Hänen mielestään twitter-viestittelystä puuttuu jatkuvuus, joten sen kautta ei voi päästä kestäviin voittoihin.
– [Viestittely] voi johtaa aggressiiviseen ulkopolitiikkaan, joka on kyllä näyttävää, mutta voi johtaa pitkällä tähtäimellä esimerkiksi kauppariitoihin, kauppasotiin tai vastakkainasetteluun muiden valtioiden kanssa, Railo pelkää.
Aaltolan mukaan Trump saattaa tietoisesti luoda kuvaa Yhdysvalloista mahdollisesti voimaa käyttävänä, arvaamattomana suurvaltana. Tällä hän pyrkii saamaan vaikutuksia aikaan mm. Kiinassa tai Pohjois-Koreassa.
Kiina onkin jo vastannut Trumpin toimintaan. Virallinen uutistoimisto Xinhua julkaisi alkuviikolla kirjoituksen, jossa todetaan "Trumpin pakkomielteen Twitter-diplomatian olevan ei-toivottavaa", kertoo uutiskanava CNN.
– On yleisesti hyväksyttyä, ettei diplomatia ole lastenleikkiä, ja vielä vähemmän bisnessopimuksia. Kuten Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Albright sanoi, Twitterin ei pitäisi olla ulkopolitiikan väline, Xinhua kirjoitti.
Trump epäilee valtamediaa
Mika Aaltola arvelee Trumpin halun twiittaukseen johtuvan osin hänen ja myös hänen kannattajiensa epäluulosta valtamediaa kohtaan.
Trump uskoo suurten tiedotusvälineiden toimivan hänen tavoitteitaan vastaan, joten hän haluaa kontrolloida mediaa.
Aaltolan mukaan tässä saavutetaan aikanaan tasapaino. Trump tarvitsee perinteistä mediaa. Presidentin tehtävä edellyttää perinteisiäkin viestinnän muotoja ja jos hän ei tähän suostu, edessä on ongelmia.
Erkka Railo tuo esiin varoittavana esimerkkinä Alexander Stubbin (kok.), joka on myös ollut innokas twiittaaja.
– Kun hän nousi pääministeriksi, hän jatkoi twiittausta entiseen tyyliin. Tämä johti hankaluuksiin, koska pääministeriltä ei sitä enää hyväksytty, Railo muistuttaa.
Mikä merkitys Trumpin twiiteillä itse asiassa onkaan?
Trumpiin kriittisesti suhtautuvan The New York Times -lehden kolumnisti David Brooks on tutkinut tarkoin tulevan presidentin twiittauksia.
Brooks on havainnut, ettei Trumpin politiikkaan liittyvissä twiiteissä useimmiten ole tarkoitus antaa poliittista lausuntoa, vaan läimäyttää poliittista vastustajaa. Brooksin mielestä twiiteistä on turha etsiä viestiä siitä, miten Trump johtaisi maata.
"Trump ei ole kansallinen johtaja, vaan kansallinen show."KOLUMNISTI DAVID BROOKS
Brooksin mukaan Trump twiittailee, jotta saisi huomion kiinnittymään hetkeksi itseensä, minkä jälkeen twiitti voidaan unohtaa.
Brooks kiteyttää havaintonsa toteamukseen, ettei Trump ole "kansallinen johtaja, vaan kansallinen show".
Jos tämä havainto pitää paikkansa, seuraa kysymys, kuka Yhdysvaltain käytännön hallintoa todellisuudessa johtaa?
Vaihtoehtoja ovat Brooksin mukaan Trumpin johtotehtäviin valitsemat henkilöt, kongressissa enemmistössä olevat republikaaniedustajat tai maan pysyvä virkamiehistö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti