Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan - tuttua, asiallisenhyvää tekstiä...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Politiikka | Kolumni
Venäjän mediassa kerrotaan Suomesta nyt uudella tavalla
Venäjän uusi ulkopoliittinen ”konsepti” eli toimintaohje muuttaa tapaa, jolla Suomesta Venäjällä kerrotaan, kirjoittaa kolumnissaan Jarmo Mäkelä.
Julkaistu:
Loppuvuodesta yksi suomalainen sai Venäjän mediassa osakseen huomiota yli kaikkien muiden: Joulupukki. Median raporteista päätellen tämä hyvän tahdon lähettiläs ehti joulun alla lähes kaikkialle – Karjalasta Moskovaan ja aina Uralille saakka.
Joulupukki on pitkään ollut Venäjällä kunnioitettu merkkihenkilö ja raportteja hänen ja Pakkasukon välisistä ”huippukokouksista” on Venäjän mediasta voitu lukea aina silloin tällöin. Tänä jouluna hän sai kuitenkin osakseen poikkeuksellisen laajaa ja yksinomaan myönteistä julkisuutta.
SYYNÄ VOI olla joulukuun alussa voimaan astunut uusi Venäjän ulkopoliittinen ”konsepti” eli toimintaohje. Siinä Suomen ja Ruotsin asema Venäjän etujen kentässä on arvioitu uudelleen. Sen sijaan, että ne luettaisiin Venäjää ympäröivien vihamielisten maiden rintamaan, kuten tähän asti, pysyminen sotilasliittojen ulkopuolella nähdään nyt Venäjän kannalta myönteisenä, tukea ja kunnioitusta ansaitsevana piirteenä.
Tämä muuttaa tapaa, jolla Suomesta Venäjällä kerrotaan. Tähän asti mediassa on yritetty epätoivoisesti luoda mielikuvaa, että Johan Bäckmanin, Janus Putkosen ja Ilja Janitskinin kaltaiset Venäjän politiikan myötäilijät edustavat Suomen kansan todellisia syvimpiä tuntoja. Tällainen vaikutelma syntyy, kun vain heitä ja heidän hengenheimolaisiaan riittävän usein nostetaan esiin.
Samaan aikaan Suomessa Venäjän toimista esitetyt kriittiset mielipiteet ja niiden esittäjät on neuvostotyyliin tuomittu ”russofobiaksi”.
KAIKKI TÄMÄ on saanut yhä suuremman osan suomalaisia kokemaan Venäjän toiminnan uhkaavana ja pelottavana, mikä on palvellut Venäjän pyrkimyksiä huonosti. Tähän voi olla tulossa muutos.
Ei niin, etteikö Venäjän hännystelijöitä, joita Vladimir Lenin sattuvasti kuvasi ”hyödyllisiksi idiooteiksi”, tarvittaisi edelleen. He säilyttävät asemansa, koska heille on yhä monenlaista käyttöä, mutta heidän merkityksensä vähenee.
Sen sijaan Venäjän poliittisten pyrkimysten uskottavuutta ja hyväksyttävyyttä pyritään Suomessa vahvistamaan tarttumalla uudella tavalla sisäisen keskustelumme tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Hyvä esimerkki siitä, kuinka suurvalta pitää huolen omistaan, on tapa, jolla Venäjällä uutisoitiin espanjalaisen oikeuden päätös luovuttaa nettijulkaisu MV-lehden perustaja Ilja Janitskin Suomeen.
Svobodnaja pressan Ljudmila Nikolajevan mukaan syy Janitskinin ahdisteluun on selvä. Vaikka Suomen viranomaiset eivät halua sitä myöntää, ”juuri Janitskinin Venäjää kohtaan tuntema sympatia...on häneen kohdistuvan vainon pääasiallinen syy”.
ENSIMMÄINEN merkki uudenlaisesta pyrkimyksestä tavoitella uskottavuutta puolestaan näkyi Imatralla kolmen ihmisen kuolemaan johtaneen ampumistapauksen yhteydessä. Suomessa kehitelty venäjämielinen provokaatio, jossa ampujan väitettiin olleen suomalainen upseeri ja ammuttujen venäläisiä, torjuttiin Venäjän mediassa tuoreeltaan.
Pyrkimys arvioida Suomen asemaa uudella tavalla näkyi myös tavassa, jolla Venäjän mediassa käsiteltiin ehdotusta, jonka mukaan Suomen tulisi solmia sotilassopimus Venäjän kanssa.
Venäjän hallituksen lehti Rossijskaja Gazeta julkaisi 22.12. ehdotusta koskevan uutisen otsikolla ”Turva on lähellä”. Kirjoittaja Nadežda Jermolajeva kertoi harhaanjohtavaan tapaansa, että ehdotuksen teki ”Maanpuolustuskorkeakoulun johtava professori” Alpo Juntunen ja että ehdotus ”julkaistiin puolustusministeriön tuella”.
Todellisuudessa Juntunen on jäänyt Strategian laitokselta eläkkeelle vuosia sitten ja lienee esittänyt ajatuksensa yksityishenkilönä.
Aiemmin aiheen käsittely olisi varmasti jatkunut näillä urilla, mutta nyt uuden suunnan antoi verkkolehti Svobodnaja pressa. Se oli haastatellut asiasta kahta venäläistä asiantuntijaa.
Maan sotateollisen komission kollegion asiantuntijajäsen Viktor Murahovski ilmoitti pitävänsä koko ajatusta utopistisena eikä uskonut suomalaisten hyväksyvän sitä.
Entinen kansanedustaja Viktor Alksnis oli vielä jyrkempi. Hänen mielestään Suomen ja Venäjän sotilasliitto on periaatteellisesti mahdoton, eikä sellaisesta pidä edes puhua. ”On tärkeä muistaa, että Suomi kannattaa puolueettomuutta, eikä sitä pidä yrittää työntää minkään sortin liittoumien jäseneksi”, Alksnis huomautti.
Toisin kuin toimittaja Jermolajeva, herrat olivat selvästi jo omaksuneet uuden konseptin.
Joulupukki on pitkään ollut Venäjällä kunnioitettu merkkihenkilö ja raportteja hänen ja Pakkasukon välisistä ”huippukokouksista” on Venäjän mediasta voitu lukea aina silloin tällöin. Tänä jouluna hän sai kuitenkin osakseen poikkeuksellisen laajaa ja yksinomaan myönteistä julkisuutta.
SYYNÄ VOI olla joulukuun alussa voimaan astunut uusi Venäjän ulkopoliittinen ”konsepti” eli toimintaohje. Siinä Suomen ja Ruotsin asema Venäjän etujen kentässä on arvioitu uudelleen. Sen sijaan, että ne luettaisiin Venäjää ympäröivien vihamielisten maiden rintamaan, kuten tähän asti, pysyminen sotilasliittojen ulkopuolella nähdään nyt Venäjän kannalta myönteisenä, tukea ja kunnioitusta ansaitsevana piirteenä.
Tämä muuttaa tapaa, jolla Suomesta Venäjällä kerrotaan. Tähän asti mediassa on yritetty epätoivoisesti luoda mielikuvaa, että Johan Bäckmanin, Janus Putkosen ja Ilja Janitskinin kaltaiset Venäjän politiikan myötäilijät edustavat Suomen kansan todellisia syvimpiä tuntoja. Tällainen vaikutelma syntyy, kun vain heitä ja heidän hengenheimolaisiaan riittävän usein nostetaan esiin.
Samaan aikaan Suomessa Venäjän toimista esitetyt kriittiset mielipiteet ja niiden esittäjät on neuvostotyyliin tuomittu ”russofobiaksi”.
KAIKKI TÄMÄ on saanut yhä suuremman osan suomalaisia kokemaan Venäjän toiminnan uhkaavana ja pelottavana, mikä on palvellut Venäjän pyrkimyksiä huonosti. Tähän voi olla tulossa muutos.
Ei niin, etteikö Venäjän hännystelijöitä, joita Vladimir Lenin sattuvasti kuvasi ”hyödyllisiksi idiooteiksi”, tarvittaisi edelleen. He säilyttävät asemansa, koska heille on yhä monenlaista käyttöä, mutta heidän merkityksensä vähenee.
Sen sijaan Venäjän poliittisten pyrkimysten uskottavuutta ja hyväksyttävyyttä pyritään Suomessa vahvistamaan tarttumalla uudella tavalla sisäisen keskustelumme tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Hyvä esimerkki siitä, kuinka suurvalta pitää huolen omistaan, on tapa, jolla Venäjällä uutisoitiin espanjalaisen oikeuden päätös luovuttaa nettijulkaisu MV-lehden perustaja Ilja Janitskin Suomeen.
Svobodnaja pressan Ljudmila Nikolajevan mukaan syy Janitskinin ahdisteluun on selvä. Vaikka Suomen viranomaiset eivät halua sitä myöntää, ”juuri Janitskinin Venäjää kohtaan tuntema sympatia...on häneen kohdistuvan vainon pääasiallinen syy”.
ENSIMMÄINEN merkki uudenlaisesta pyrkimyksestä tavoitella uskottavuutta puolestaan näkyi Imatralla kolmen ihmisen kuolemaan johtaneen ampumistapauksen yhteydessä. Suomessa kehitelty venäjämielinen provokaatio, jossa ampujan väitettiin olleen suomalainen upseeri ja ammuttujen venäläisiä, torjuttiin Venäjän mediassa tuoreeltaan.
Pyrkimys arvioida Suomen asemaa uudella tavalla näkyi myös tavassa, jolla Venäjän mediassa käsiteltiin ehdotusta, jonka mukaan Suomen tulisi solmia sotilassopimus Venäjän kanssa.
Venäjän hallituksen lehti Rossijskaja Gazeta julkaisi 22.12. ehdotusta koskevan uutisen otsikolla ”Turva on lähellä”. Kirjoittaja Nadežda Jermolajeva kertoi harhaanjohtavaan tapaansa, että ehdotuksen teki ”Maanpuolustuskorkeakoulun johtava professori” Alpo Juntunen ja että ehdotus ”julkaistiin puolustusministeriön tuella”.
Todellisuudessa Juntunen on jäänyt Strategian laitokselta eläkkeelle vuosia sitten ja lienee esittänyt ajatuksensa yksityishenkilönä.
Aiemmin aiheen käsittely olisi varmasti jatkunut näillä urilla, mutta nyt uuden suunnan antoi verkkolehti Svobodnaja pressa. Se oli haastatellut asiasta kahta venäläistä asiantuntijaa.
Maan sotateollisen komission kollegion asiantuntijajäsen Viktor Murahovski ilmoitti pitävänsä koko ajatusta utopistisena eikä uskonut suomalaisten hyväksyvän sitä.
Entinen kansanedustaja Viktor Alksnis oli vielä jyrkempi. Hänen mielestään Suomen ja Venäjän sotilasliitto on periaatteellisesti mahdoton, eikä sellaisesta pidä edes puhua. ”On tärkeä muistaa, että Suomi kannattaa puolueettomuutta, eikä sitä pidä yrittää työntää minkään sortin liittoumien jäseneksi”, Alksnis huomautti.
Toisin kuin toimittaja Jermolajeva, herrat olivat selvästi jo omaksuneet uuden konseptin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti