Vaimollani on erinomainen joulupipariresepti. Hän on saanut sen sisareltaan yli kolmekymmentä vuotta sitten. Meillä on tehty sen reseptin mukaisesti pipareita 1980-luvun puolesta välistä alkaen.
Voin vakuuttaa, että nämä piparit maistuvat. Luonnollisesti on kyseessä täysin makuasia, mutta minun mielestäni en ole syönyt yhtä hyviä pipareita missään enkä koskaan.
No joka tapauksessa vaimoni teki eilen piparitaikinan - perinteisen runsaan, jota hän on aikonut jo monen vuoden aikana pienentää.
Taas kuitenkin päätimme, että eiköhän vielä tänä jouluna tehdä entisen kokoinen satsi...
Tänä aamuna aloitimme paistamisprosessin. Vaimoni kaulitsi ja irrotteli pelleille + lisäleivinpapereille "raakapiparit" ja minä aloitin uunin lämmettyä paistamisen.
Olemme tällä työnjaolla hoitaneet asian muutaman vuoden aikana ja se toimii.
Pipareiden paistaminen on tarkkaa puuhaa. Saada tuotteet oikeanruskeaan väriin on sekunneista kiinni. Tällä kerralla en onnistunut polttamaan yhtään pellillistä, ilmeisesti olin poikkeuksellisen skarppina uunin ääressä.
Aikaa koko tapahtumassa meni noin neljä tuntia. Todennäköisesti monta pussillista joulupipareita menee maistiaisiksi ystäville/tutuille, mikäli entiset merkit paikkansa pitävät.
Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että kesken prosessin soi ovikello. Vaimoni meni avaamaan. Ovella oli kaksi nuorta neitoa, Jehovan todistajaa Vartiotorni-äänenkannattajaa jakamassa. He saivat tuoreita joulupipareita maistiaisiksi, arvelen, että maistuivat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti