Terveisiä Kemin Selkäsaaresta...

Olimme päättäneet lähteä käväisemään viikonvaihteessa ensimmäistä kertaa tämän talven aikana Selkäsaaressa. Sen teimme tänään lauantaiaamuna 17.12.2016. Otimme mukaan kuumaa vettä ja eväsleivät. 
Ajoimme Hahtisaareen, reppu selkään, tavalliset hiihtosauvat käteen ja menoksi. Moottorikelkkauria pitkin oli helppo kävellä.
Oli upea aamu, kun aamuauringon kajo Stora Enson Veitsiluodon tehtaiden takaa oli näkyvissä. 

Pieni < 10 moottorikelkkaa - ilmeisesti Lapponia Safariksen - moottorikelkkaryhmä ajoi ohitsemme Selkäsaaren rantaa lähestyessämme. Rannalla oli tuttuja jälkiä noustessamme mökille.
Hirvet olivat olleet liikkeellä, olivat kiertäneet mökinkin aivan seinän vierustaa. Myös muita eläinten jälkiä oli lähimaastossa runsaasti. Mökillä kaikki kunnossa. Teimme hiukan = vähäisiä lumitöitä.
Vaimoni sytytti muutaman tunnelmakynttilän. Joimme murukahvit ja söimme eväsleivät ja lähdimme köpöttelemään - kynttilät sammutettuamme - takaisin. Ihan mukava pikakäynti. Todennäköisesti uusimme käynnin Joulun jälkeen...

Edellä mainittu moottorikelkkaryhmä ajoi jälleen ohitsemme ja kaarsi sumun sekaan Ajoksen suuntaan. 
Menivät kukaties Laitakarin tai Syväleton laavulle. Pilkkijä oli ilmaantunut sisäsataman tuntumaan. Kaukana joku oli liikkeellä kahden koiran kanssa. 
Lähestyessämme Hahtisaaren rantaa sieltä putkahti moottorikelkkailija "urku auki", se tuli näköpiiriimme aika haipakkaa. Näimme sen kiertävän kaukaa vapaina juoksevat koirat - hyvä niin.
Rantaan tultuamme näimme ns. Koirapuistoon rakennettavien rivitalojen pohjia paalutetun.
On mukava seurata rakentamisen edistymistä.

Rannalla nuori nainen ilmeisesti tyttönsä kanssa kyselivät, uskaltaako jäälle mennä. Taisinpa todeta, että kyllä uskaltaa, sillä jäätä on ainakin 25 senttimetriä ja kelkkauria on helppo kävellä...

Kävimme kotimatkalla vilkaisemassa Lumilinnarakentamista Mansikkanokalla. Hyvin tuntuu edistyvän. Tämä talvi on ollut poikkeuksellisen hyvä rakentajan kannalta - kerran näinkin...