Taas kerran oli mukava lukea Yrjö Raution osuvaa ja asiallista tekstiä. Aivan lähiaikoina nähdään, "uskaltaako" kansanedustaja Timo Harakka heittäytyä häviämään puheenjohtaja Antti Rinteen vastaehdokkaaksi...
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Perussuomalaisia äänestäneitä on palannut Sdp:n kannattajiksi – hinta on ollut kuitenkin kova
Julkaistu:
SDP valinnee Antti Rinteen jatkamaan puheenjohtajanaan seuraavat kolme vuotta. Hän tuskin saa edes vastaehdokasta. Puoluekokous on helmikuussa, ja mahdollisten haastajien olisi pitänyt jo ilmoittautua, jos aikoisivat vakavissaan kilvoitella puheenjohtajuudesta.
Enemmistö puoluekokousedustajista toivoo puheenjohtajakilpaa. Ilmapiiri Sdp:ssä on kuitenkin nyt niin ahdas, ettei kukaan rohkene kilpaan ryhtyä, ellei ole varma voitostaan. Rinne on tehnyt yhtenäisyydestä tehokkaan keinon vaientaa kilpailijansa ja arvostelun. Pienikin särö yhtenäisyydessä laskee hänen mukaansa kannatusta. Sen aiheuttajaa odottaa rangaistus.
Sdp:n entinen puoluesihteeri Ulpu Iivari esitti Kanava-lehdessä 7/2016 terävän analyysin sosiaalidemokraattien tilasta: ”Porvarihallituksen epäsuositut ratkaisut nostavat puolueen kannatusta ja antavat sille lisäaikaa. Jos sitä ei pystytä käyttämään kunnolliseen yhteiskunta-analyysiin ja tulevaisuuteen suuntautuvaan toimintaohjelman tekoon, vaikeudet alkavat viimeistään hallitusvastuun koittaessa.”
Sdp oli vielä 2000-luvun alussa ”yleispuolue, jota saattoivat äänestää myös sen yhteiskunnallista merkitystä ja toimintaa kunnioittavat korkeasti koulutetut, yrittäjät ja johtavassa asemassa olevat ihmiset. (…) Entisestä yleispuolueesta on tullut supistuvan joukon työväenpuolue”.
SAMOISSA ongelmissa kuin Sdp rämpivät sosiaalidemokraattiset puolueet lähes kaikkialla. Sdp on kuitenkin myös omilla ratkaisuillaan jouduttanut tätä kehitystä.
Nykyinen Sdp ei ole enää ensisijaisesti aatepuolue, vaan etupuolue. Ratkaiseva muutos tapahtui, kun puoluekokousedustajien niukka enemmistö nosti Rinteen Jutta Urpilaisen tilalle vajaat kolme vuotta sitten.
Osa viime eduskuntavaaleissa perussuomalaisia äänestäneistä onkin palannut Sdp:n kannattajiksi. Hinta on ollut kuitenkin kova.
Jos Sdp haluaa miellyttää äänestäjiä, jotka saattavat äänestää perussuomalaisia, se hylkää väistämättä ne koulutetut ja valistuneet kansalaiset, joille humaanit arvot ovat tärkeitä. Tämä tie johtaa väistämättä ”supistuvan joukon työväenpuolueeksi”.
ESIMERKIKSI Ranskassa lähes kaikki ennen niin mahtavan kommunistipuolueen kannattajat ovat siirtyneet äärioikeiston riveihin, suuri osa sosialistienkin kannattajista. Askel ei ole pitkä, kun puoluevalintaa eivät ohjaa arvot, vaan edut.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti