Näin Suomen 99. itsenäisyyspäivän aikana Yle on tehnyt erinomaisen koosteen, mitä Suomen lähialueilla tapahtuu. Poistin artikkelin kuvat, ettei Blogisivullani olevaa versiota tulkita myötäileväksi "sapelinkalisteluksi".
Kyllä avoimesti on huolestuneena todettava, että "rautaa on rajoilla" nimenomaan itärajalla enemmän kuin tarpeeksi. Valveutunut lukija voi päätellä, että "kilpavarustelussa" Venäjä johtaa 100-0. Mikäli sota-arsenaali olisi puhtaasti puolustustarkoituksessa rajojen tuntumassa vähempikin riittäisi.
Tosi voihan siellä olla osa "pumpattavaa hämäyskalustoa", joka sateliittikuvissa näyttää aidoilta ja ovat alla olevassa tilastoinnissa mukana. Se olisi sitä kuuluisaa venäläistä harhauttamista, maskirovkaa - mene ja tiedä...
Suora nettilainaus Yle Uutiset sivuilta voimakkaasti tuunattuna:
Venäjä rakentaa Suomen lähialueille arktisia joukkoja ja ohjuspaketteja – Nato vastaa taisteluosastoilla
Venäjä lisää joukkojaan ja aseistustaan lähialueillamme, erityisesti Itämerellä. Krimin miehityksen jälkeen niin on tehnyt myös Nato. Selvitimme julkisista lähteistä, millaisia sotavoimia naapurimaissamme on.
Esillä olevissa kartoissa tärkeimpien maavoimien, merijalkaväen, ilmakuljetteisten joukkojen ja ilmatorjuntajoukkojen sijainnit on merkitty ympyröillä.
Ympyrä tarkoittaa prikaatia (tai rykmenttiä). Prikaatiin kuuluu 3 000–5 000 sotilasta, joskus enemmän, joskus vähemmän. Niiden määrästä ei voi suoraan päätellä sotilaallista kykyä.
Suomessa rauhan ajan prikaatit ovat koulutusorganisaatioita, eivätkä sellaisenaan valmiita välittömiin sotatoimiin. Sodan ajan prikaatit muodostetaan reserviläisistä.
Ruotsissa on ammattiarmeija, joskin 2000-luvun alun leikkausten vuoksi varsin pieni. Ne joukot mitä on, ovat periaatteessa toimintavalmiita, mutta niiden vahvuudesta puuttuu noin kolmannes, koska sotilaiden värväys kangertelee.
Ruotsilla on kymmenkunta pataljoonaa, joista saisi kokoon pari prikaatia. Suomella on rauhan aikana kahdeksan prikaatia ja muita joukkoja päälle. Ruotsilla on 24 kenttätykkiä, Suomella noin 800.
Tämä johtuu Venäjän armeijan miehistöpulasta ja joukkojen vajaamiehityksestä. Harjoituksissa on lisäksi todettu, että kalustosta on sotaanlähtökunnossa vain runsas puolet. Venäjä uusii maavoimien kalustoaan koko ajan.
Kartta ei kerro kaikkea Venäjän ja sen naapurien voimasuhteista. Venäjä voi lisätä joukkojaan nopeasti.
Esimerkiksi Moskovan alueelta voidaan muutamassa tunnissa tuoda maahanlasku- ja erikoisjoukkoja. Myös ilmavoimien hävittäjälaivueita voidaan siirtää muualta Venäjältä lähialueillemme, ja sitä on harjoiteltu joka vuosi.
Esimerkiksi Moskovan alueelta voidaan muutamassa tunnissa tuoda maahanlasku- ja erikoisjoukkoja. Myös ilmavoimien hävittäjälaivueita voidaan siirtää muualta Venäjältä lähialueillemme, ja sitä on harjoiteltu joka vuosi.
Ukrainan kriisin alettua keväällä 2014 Virossa, Latviassa ja Liettuassa on ollut jatkuvasti pieni määrä (100–200 sotilasta kussakin) yhdysvaltalaisia sotilaita. Vuonna 2017 Nato sijoittaa runsaat 3 000 sotilasta Baltian maihin.
Iskuvoimaa Pietarin ympärillä
Venäjä on lisännyt iskuvoimaansa viime vuosina Pietarin alueella ja nimenomaan Baltian maiden rajalla.
Lugassa oleva 26. ohjusprikaati on saanut vuonna 2011 Iskander-M-ohjukset, joilla yltää Keski-Suomeen ja Baltiaan. Venäjän tiedotusvälineiden mukaan Iskandereilla on harjoiteltu myös Karjalan kannaksella. Normaalisti ohjusprikaatilla on laukaisuvalmiina 24 Iskanderia.
Pihkovassa on Venäjän parhaimpiin kuuluva joukko-osasto, 76. kaartin ilmarynnäkködivisioona, joka pidetään täysvahvuisena. Sen osia on osallistunut Georgian ja Ukrainan sotiin. Pihkovassa on myös spetsnaz- eli erikoisjoukkoprikaati, ja Pihkovan lähistöllä viitisen vuotta sitten perustettu 25. moottoroitu jalkaväkiprikaati.
Merkittävä lisäys Pihkovan alueen joukkojen hyökkäyskykyyn on 15. maavoimien lentoprikaati, joka on perustettu Ostrovaan. Prikaatissa on uusimpia Mil Mi-28 ja Kamov Ka-52 -taisteluhelikoptereita ja se on saamassa runsaasti kuljetus- ja tukihelikoptereita.
Virossa on Ämarin lentotukikohta, missä päivystää neljä Nato-maiden hävittäjäkonetta ja missä käy usein harjoittelemassa muita liittolaisten koneita.
Vuonna 2017 Viroon, Latviaan ja Liettuaan sijoitetaan Naton taisteluosastot, joissa on noin 1 100 sotilasta kussakin. Virossa osasto sijoitetaan Tapan varuskuntaan, ja joukkojen pääosa on brittejä. Latviassa sijoituspaikka on Adazi Riian lähellä, ja joukkojen pääosa kanadalaisia.
Venäjällä on Karjalan kannaksella Viipurin lähellä 138. moottoroitu jalkaväkiprikaati, joka osallistui Tšetšenian sotaan, ja jonka osia väitetään olleen myös Ukrainassa. Vielä muutama vuosi sitten prikaatissa raportoitiin olevan kuriongelmia.
Lisäksi Kannaksella on pioneerirykmentti ja esimerkiksi elektroniseen sodankäyntiin erikoistuneita joukkoja.
Pietarin lähellä Levašovossa ja Puškinissa on helikopteritukikohdat, joissa on muun muassa uusia Mi-28 -taisteluhelikoptereita. Kummassakin tukikohdassa on myös kuljetushelikoptereita ja kuljetuskoneita.
Suomella ei ole taisteluhelikoptereita, kuten ei myöskään Ruotsilla eikä Norjalla.
Petroskoissa Venäjän Karjalassa on 159. kaartin torjuntahävittäjärykmentti, jolla on noin 30 Suhoi Su-27 -hävittäjää. Rykmentin kalustoa vaihdetaan parhaillaan Suhoin uusimpaan hävittäjäversioon (Su-35S), jota ei muualla lähalueillamme ole vielä käytössä.
Pietarin puolustusjärjestelmään kuuluu kaksi ilmatorjuntaprikaatia, joilla on S-300 ja S-400 -ilmatorjuntaohjuksia. Kummankin kantama yltää pitkälle Suomen ilmatilaan.
Suurin ydinasekeskittymä
Venäjän tärkeimpiä sotilaallisia painopistealueita on Jäämeren alue. Murmanskin lähistön tukikohtiin on sijoitettu Pohjoinen laivasto.
Sillä on yli 30 sukellusvenettä, joista kymmenen strategisia ohjussukellusveneitä, Venäjän ainoa lentotukialus ja runsaasti muita sotalaivoja. Strategisissa ohjussukellusveneissä on aseina mannertenväliset ydinkärkiohjukset.
Pohjoisen laivaston sukellusveneissä on myös Kalibr-risteilyohjuksia, joiden kantomatka on yli 1 500 kilometriä.
Venäjän meri- ja ilmavoimilla on Kuolan alueella toistasataa lentokonetta. Montšegorskin tukikohdassa on Mikojan MiG-25 ja MiG-31 -torjuntahävittäjiä ja yli 30 Suhoi Su-24 -rynnäkkö- ja tiedustelukonetta. Severomorsk-3 tukikohdassa on Suhoi Su-33 -hävittäjiä, ja Olenogorskin kentällä yli 30 Tupolev Tu-22 -kaukopommittajaa.
Myös Norja on siirtänyt puolustuksensa painopistettä pohjoiseen. Tromssan seudulle sijoitetun Brigade Nordin itäisimmät taisteluosastot ovat Porsangermoenissa Suomen pohjoispuolella.
Suomen pohjoisin prikaati on Sodankylässä, ja lentotukikohta Rovaniemellä. Ruotsin pohjoisimmat maa- ja ilmavoimat ovat Bodenin–Luulajan alueella.
Suurin joukkojen tiheys
Itämeren alueen militarisoiduin tienoo on Kaliningradin alue.
Se on Venäjän Itämeren laivaston päätukikohta, josta käsin Venäjä pyrkisi sodan tullen estämään Naton apuvoimien tuomisen Baltiaan. Sieltä voitaisiin myös vakavasti häiritä Suomen meriyhteyksiä.
Se on Venäjän Itämeren laivaston päätukikohta, josta käsin Venäjä pyrkisi sodan tullen estämään Naton apuvoimien tuomisen Baltiaan. Sieltä voitaisiin myös vakavasti häiritä Suomen meriyhteyksiä.
Kaliningradin alueella on merijalkaväkiprikaati, kaksi moottoroitua jalkaväkiprikaatia, tykistöprikaati, rannikko-ohjusrykmentti ja kolme ilmatorjuntaohjusrykmenttiä.
Tšernjahovskiin on sijoitettu 152. ohjusprikaati, joka venäläisten mukaan varustetaan Iskander-M-ohjuksilla. Iskandereita on ollut Kaliningradin alueella ainakin harjoituksissa. Sieltä Iskandereilla pystyisi uhkaamaan Ruotsin eteläosia ja Puolaa.
Alueella olevalla ilmatorjuntajoukoilla on S-400-ohjuksia. Niiden kantama yltää Puolan ilmatilaan ja koko eteläiselle Itämerelle. Rannikko-ohjusrykmenttiä ollaan varustamassa Bastion-meritorjuntaohjusjärjestelmällä, jonka kantama riittää lähes Ruotsin rannikolle asti.
Kaliningradin alueen lento-osastoilla on noin 50 lentokonetta ja noin 30 helikopteria. Lentokonekalustona on Suhoi Su-27 -hävittäjiä ja Su-24 rynnäkkö- ja tiedustelukoneita. Viime mainittuja korvataan uusilla Su-34 -hävittäjäpommittajilla.
Venäjä on ilmoittanut, että sillä on Kaliningradin alueella noin 15 000 sotilasta. Tämä tarkoittaisi, että siellä olevat joukot ovat tuntuvasti alimiehitettyjä.
– Maajoukoilla pystyy puolustamaan Kaliningradia, mutta ne eivät riitä hyökkäämään Puolaan tai Baltiaan, arvioi strategian opettaja Juha Kukkola Maanpuolustuskorkeakoulusta.
Natoon kuuluvalla Puolalla on Kaliningradin alueen rajalla kolme panssaroitua prikaatia. Liettualla on mekanisoitu prikaati, jolle hankitaan muun muassa telatykkejä. Liettuasta ja Puolasta kykenee tykistöllä ampumaan suurimpaan osan Kaliningradin alueesta.
Ruotsin laivaston päätukikohta on Etelä-Ruotsissa, Karslkronassa. Ruotsilla on viisi sukellusvenettä ja sen suurimmat sota-alukset ovat yhdeksän korvettia. Ruotsin korveteista viisi on nykyaikaista häiveominaisuuksilla varustettua Visby-luokkaa.
Kaliningradista kokemansa uhan vuoksi Ruotsi on siirtänyt joukkoja Gotlannin saarelle. Kesään 2017 mennessä saarella on noin 300 sotilasta ja panssarivaunuja. Ruotsi on myös ottanut käyttöön aiemmin hyllyttämänsä RBS 15 -meritorjuntaohjusjärjestelmän. Se on liikkuvalta alustalta rannikolta ammuttava ohjus, jonka kantama on noin 100 kilometriä.
Gotlantiin sijoitettavilla joukoilla ei ole ilmatorjuntaa. Myös Ruotsin muiden joukkojen ilmapuolustus on lähinnä hävittäjien varassa. Karlskronan lähellä Ronnebyssä on Gripen-hävittäjien tukikohta.
Itämerellä toimii lisäksi Puolan, Saksan ja Tanskan sotalaivoja, sekä sukellusveneitä että pinta-aluksia. Ukrainan kriisin alettua Itämerellä on nähty entistä enemmän myös Itämeren ulkopuolisten Nato-maiden kuten Yhdysvaltain aluksia.
Venäjä muodostaa painopistealueilleen vyöhykkeitä, joilla se pyrkii pitkälle kantavilla ohjuksilla estämään vihollisen meri- ja ilmavoimien toiminnan sekä itse iskemään yllättäen tärkeisiin vastustajan kohteisiin.
Maanpuolustuskorkeakoulun strategian opettajan Juha Kukkolan mukaan kullekin vyöhykkeelle rakennetaan “ohjuspaketti”.
Siihen kuuluu 500 kilometriä kantavia ballistisia Iskander-ohjuksia, 400 kilometriä kantavia S-400 -ilmatorjuntaohjuksia ja (valmistajan mukaan) 300 kilometriä kantavia Bastion-meritorjuntaohjuksia. Kaikki ovat liikkuvia, ajoneuvoihin sijoitettuja järjestelmiä.
Suomen lähialueilla tällaisia vyöhykkeitä ovat Murmansk, Pietari ja Kaliningrad. Murmanskin alueelle ei tosin ole sijoitettu Iskandereita eikä Kannakselle tiettävästi Bastionia.
Myöskään S-400 -ilmatorjuntaohjuksesta ei Kukkolan mukaan ole vielä käytössä 400 kilometriä kantavaa versiota, vaan vasta runsaat 250 kilometriä kantava.
Vastaavasti usean Itämerellä vierailleen amerikkalaisen sota-aluksen aseistukseen kuuluu yli 2 000 kilometriä kantavia Tomahawk-risteilyohjuksia.
Suomi on hankkinut Horneteihin JASSM-risteilyohjuksia. Kartassa näkyy myös sen kantama kaakkois-Suomen päältä laukaistuna.
Artikkelia varten on haastateltu Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijoita Juha Kukkolaa ja Oscar Lasseniusta. Muita lähteitä ovat Suomen ja Ruotsin puolustusvoimien ja Viron tiedustelupalvelun julkaisut, IISS Military Balance 2015, GlobalSecurity.org, Tass.ru, Centre for Analysis of Strategies and Technologies: Russian Army in 2014 Western Military District, Stefan Forss ym: Russian Military Policy and Finland ym.
Artikkelin ensimmäinen versio julkaistiin toukokuussa, ja se on luettavissa täältä. Artikkeli on päivitetty loppuvuodesta tapahtuneiden muutosten mukaisesti, ja sitä on kauttaaltaan täydennetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti