perjantai 26. lokakuuta 2018

Haaparannalla tänään - oliko se sitten tässä...

Päätimme tänään lähteä  aamupäivällä pistäytymään siellä kevytostoksilla.

Ajelimme = köröttelimme upeassa alkutalven säässä mennen tullen. Liikennettä oli jonkin verran ilman ja tiepinnan lämpötila -1 ja -3 asteen välillä.


Menomatkalla kävimme Torniossa olohuoneeseen kattolamppua katsomassa tutussa Virvatuli-liikkeessä (EURONICKS). Kyllä lamppu löytyi ja edullisesti, palvelu oli erinomaista.

Jälleen Haaparannalla perinteinen ICA MAX- käynti. Nyt hyllyssä oli "kaksipistekasi" tummaa janojuomaolutta. Sitä oli ostettava, se on edullista. 

Nyt jätimme Systembolagetin väliin eli ajelimme suoraan IKEA:aan. Minä jäin istuskelemaan tuloaulan sohvalle. Väkeä oli liikkeellä aika lailla.

Arvelin vaimollani menevän tällä kerralla kierrokseen noin kolme varttia. Kyllä hiukan vajaa mutta kassajonossa hän oli noin puoli tuntia. Aivan liian vähän kassoja auki ja juuri sillä kassalla, jonka jonossa hän oli, oli jotain häslinkiä vaimoani edeltävän asiakkaan kanssa...

Ohi kulkevien ihmisten tavarakärräystä katsellessani pohdiskelin, että varmaan puolet ostoksista on turhaa/turhanpäiväistä/heräteostoksia.

Vihdoin viimein päästyään kassajonosta vaimoni totesi:"Oliko se sitten tässä?" Hän tarkoitti yleensä Haaparannalla ja nimenomaan IKEA:ssa käyntiä.

Kerroin, että en nähnyt ensimmäistäkään tuttua tai edes tutun näköistä ihmistä. Hän totesi, että eipä ne taida meidän tutut vanhukset täälläpäin liikkua.

Istahdimme tuloaulan sohvalle hetkeksi aikaa. Sohvalla istui myös harmaahapsinen, iäkäs naishenkilö, joka sanoi olevansa ryhmän mukana liikkeellä. Sanoi jääneensä aulaan odottamaan, kun ei ole mitään tarvetta ostaa yhtään mitään. Kaapit täynnä kotona tavaraa...

Ajelimme "vihreässä aallossa" suoraan moottoritielle. Paluumatkalla keskustelimme, että jatkossa saamme ostetuksi Kemissä varmaan kaikki, mitä me yleensä tarvitsemme.

Ihan mukava pistäytyminen Haaparannalla taas kerran, mutta jää nähtäväksi, oliko se sitten tässä....


torstai 25. lokakuuta 2018

Se on nyt tehty> talvirenkaat kahdessa autossa alla...

Kyllä, tänään illansuusa alustavasti sovittuna aikana Tommi tuli vaihtamaan talvirenkaat Haukkarin Kainuunkadulle Lantikkaan ja Mersuun. Renkaiden puolesta talvi voi tulla. 
Olen seurannut netissä keskustelua: Kitkat vai nastat? Kyllähän tänne pohjoiseen en itse näe muita vaihtoehtoja kuin nastat.
Toki parikymmentä vuotta sitten itsekin höyrähdin VW Doppelin kanssa kitkoihin, se oli paha virhe. Ne renkaat eivät kestäneet juuri mitään. Voi olla, että nykyiset kitkarenkaat ovat paremmpia...
Juttelimme renkaanvaihdon jälkeen varastorakennuksemme autotallissa autoasioita. Pohdiskelin ääneen:"Kuinkahan monta kertaa me tämä vaihto-operaatio vielä tehdään?"

Olen kertonut Tommille, että olen lähettänyt sähköpostin kolmelle automyyjälle kuluvan kuukauden alkupuolella - tarkalleen 07.10.2018. Olen katsonut netistä minua/meitä kiinnostavat käytetyt autot, luetteloinut ne ja pyytänyt ehdotusta jatkotoimenpiteistä > tarjousta. Olen avoimesti kertonut näiden meidän autojemme historian. Kyseiset henkilöt tietävät tilanteen tarkkaan. Kukaan heistä ei ole ottanut yhteyttä. 
Mielestäni yleissivistykseen kuuluu sähköpostiin vastata siinäkin tapauksessa, että asia ei kiinnosta.

Onneksi tällä hetkellä ei sentään ole (ainakaan vielä) sellainen tilanne, että saapuessani autoliikkeeseen automyyjät säntäävät pakosalle huutaen toisilleen:" Nyt se taas tulee!"



Mitä tänään aamupäivällä...

Siirtelin autojen paikkoja - oikeastaan jo eilen illankähmeessä - ja lähdin käväisemään päärakennuksemme autotallista ulos ajamallani talviautollamme Kalkkinokalla. Hivenen täytyi pidätellä ajoa, sillä tienpinta oli yön jäljiltä jäinen.
Kyllä monet ajatukset pyörivät mielessä ajaessani uuden hoitoyksikön ohi, jossa tiedän ainakin aika-ajoin vanhoja tuttuja olevan hoidossa.

Edesmenneen veljeni tyhjä rivitaloasunto oli kaikin puolin kunnossa, entisellään, toivottavasti sille säällisessä ajassa löytyy uusi omistaja. Kuulin eilen kiinteistövälittäjältämme, että sitä oli käyty esittelemässä. Veljeni postilaatikko oli tyhjä. Ajelin takaisin Kainuunkadulle pää täynnä ajatuksia, vanhoja tapahtumia...

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Maailmanloppu on tulossa, ja se on kaikin tavoin erilainen kuin aiemmat maailmanloput...

Mukavaa maailmanlopputekstiä, kannatti lukea...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:

Sunnuntai    |   Jari Tervon kolumni

Maailmanloppu on tulossa, ja se on kaikin tavoin erilainen kuin aiemmat maailmanloput



ILMASTON­MUUTOS tarkoittaa maailman­loppua. Jonglöö­riltä putoaa yksi pallo, jonka olemme kuvitelleet omistavamme. Tästä me keskus­telemme.

Ensimmäisen kerran kuulin maailmanlopusta uskonnonopettajalta. Hän kutsui sitä tuomiopäiväksi. Keväällä 1974 Rovaniemen Centrumin edessä jaettiin stalinistien Tiedonantaja-lehteä. Myös lehden jakaja puhui maailmanlopusta. Hän tarkoitti kuitenkin kapitalistisen maailman loppua. Vielä kumpaakaan ei ole kuulunut.

Mikä alkaa, myös loppuu. Tämä tuntuisi käyvän järkeen.

Ihmiskunta on tottunut maailmanloppuihin. Assyrialaisten mielestä viikatemiehen piti saapua noin vuonna 2800 ennen ajanlaskumme alkua. Piispa Hilarius Poitierslainen ehdotti vuotta 365. Useitten eurooppalaisten kristittyjen mielestä noutajan oli määrä saapua 1. tammikuuta 1000. Amerikkalainen puritaanisaarnaaja Cotton Mather(1663–1728) ennusti tuhoa ensin vuodelle 1697, sitten vuodelle 1716 ja lopulta vuodelle 1736.

Ennustukset ovat perustuneet vanhojen kirjoitusten tulkintoihin, varmoihin etiäisiin, hulluuteen tai huijaukseen. Viime aikojen tunnetuimman maailmanlopun piti tapahtua 1. tammikuuta 2000. Sen nimi oli Y2K. Vuosituhannen vaihtuminen oli aiheuttava tietokonevirheen, jota seuraisi kokonainen sarja virhetoimintoja, ka­tastrofi, globaali kaaos, the end. Silti ei vain tullut maailmanloppua. Vaikka niin lupaavalta vaikutti.

KUN maantiedon opettaja kertoo, että Suomen pisin joki Kemijoki laskee Rovaniemen ja Kemin kautta Perämereen, harva vastaa siihen: ”Ei mun mielestä.” Fakta on kiistaton. Maantieteilijät ovat asian tutkineet aikoja sitten.

Mutta kun maailman johtavat ilmastotutkijat ilmoittavat, että elämme tuhon partaalla, vastataan ilman minkäänlaista tieteellistä koulutusta, tai koulutusta ylipäätään: ”Se on kiinalaisten huijaus.” Tai: ”Ilmasto on lämmennyt ja kylmennyt kautta aikain.” Tai: ”Mitä sulla on sitä vastaan, että Suomeen saadaan pitkiä, kuumia kesiä?”

Millä tavalla tämä tuore maailmanloppu poikkeaa edeltäjistään? Kaikin tavoin. Sen lähteitä eivät ole Raamattu tai Nostradamus tai oma kuuma pää. Mainitsemiani kirjoituksia pitäisi vihdoin alkaa kohdella runoutena eikä tietokirjallisuutena.

Ilmastonmuutosraportti pohjaa luonnontieteeseen, jota parempaa tietoa meillä ei ole. Tiede on kohottanut meidät pimeydestä ja taikauskon tyranniasta alustavasti kohti valoa ja järkeä. Aina kun ihminen nousee laivaan tai lentokoneeseen, hän luottaa tieteeseen.

Järkevä ihminen ei mieti, voiko häntä rokottaa. Kyllä voi. Se suojaa häntä. Siitä huolimatta riittää ihmisiä, jotka testaavat omaa maailmankatsomustaan lastensa hengellä ja terveydellä. Joittenkin mielestä myös ilmastonmuutoksen tosipohjan voi selvittää ihmiskokein. Ei tehdä mitään. Kyllä se sitten selviää.

JOKAISEN jalat kastuvat, kun jäätiköt sulavat. Planeetan kokoisissa vaikeuksissa ei tunneta saavutettuja etuja. Siitä huolimatta ennustan, että kolikoista riidellään vielä silloin, kun ei ole varmaa, kannattaako lähiaikojen almanakkoja painaa.

Mikä alkaa, myös loppuu. Kotiplaneettamme piti sammua siihen, kun aurinko polttaa Telluksen elinkelvottomaksi. Elämän lakkaaminen tällä kivipallolla ennen aikojaan ihmisen tyhmyyden ja ahneuden vuoksi todistaisi yhden seikan. Älyllistä elämää maailmankaikkeudessa ei edustanut ihminen.

Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä tänään aamutuimaan...



Kävin hetki sitten Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä tänään. Olimme sopineet asiasta aiemman sähköpostiviestinnän perusteella. Edellinen käyntikertani oli 04.09.2018.

Olen ollut käsittelyssä aika monta kertaa aikaisemmin ja melkein joka kertrlla viime aikoina käsittelytavat ovat olleet hiukan entisestään poikkeavia - niin nytkin...

Toisen vuosikurssin opiskelija, Esse kyseli aluksi toiveitani. Hän totesi päänahan olevan kuivanpuoleinen. Kävimme ensin hiustenpesupaikalla.
Opettajana/ohjaajana toiminut Marjo kävi myös heti alkuvaiheessa paikanpäällä keskustellen oppilaan leikkaussuunnitelmista.

Prosessi aloitettiin hiustenleikkauksella - tällä kerralla konevoimin niska ja sivut ensin. Lopuksi päältä ja ohennus sivuiltakin saksi-kampa-menetelmällä. Opettaja kävi ohjeistamassa oppilasta hiustenleikkuun eri vaiheissa...

Parran siistiminen toteutettiin 12 mm tallalla. Minä annoin ohjeeksi, että lopputulos parran osalta ei saa olla liian siisti...

Ihan hyvää jälkeä, vaikka ehkä vuodenaikaan nähden lopputulos hiusten osalta oli aavistuksen lyhyensorttinen, kesätukka, mutta yhdessä pohdiskelimme asian olevan jo kuukauden päästä toinen, puhumattakaan kahden kuukauden päästä.

Pois lähtiessäni ostin pullon hiusshampoota ja pullon hiushoitoainetta, josko niitä käytettyäni hiuspohja on paremmassa kunnossa seuraavalla kerralla Hiuspysäkillä käydessäni.

Ilmeisesti tarvetta aidolle "harjoituspäälleni" on jatkossakin...

tiistai 23. lokakuuta 2018

Mitä tänään aurinkoisena pakkasaamuna lumia odotellessa...

Mitä tänään aurinkoisena pakkasaamuna lumia odotellessa? Tuttuun tapaan luettelonomaisesti: Heti aamulla takkapuita betonikärryllinen Pikkupuolelle, puutarhakalusteiden siirto varastorakennuksen lipan alta Pikkupuolen parvekelipan alle, lumilingon siirto puukatoksesta varastorakennuksen lipan alle, kadunvarren orapihlaja-aidan lehtien kärrääminen osittain tontinkulmaukseen, jne. ...

Jututin tuttua aamulenkkeilijää. Keskustelimme asuntokaupoista Kemissä. Mielestämme outo tilanne, kun hyvätkään, edulliset asunnot eivät tahdo mennä kaupaksi.

Orapihlaja-aidan lehtisiivouksen yhteydessä keskustelimme - minä ja vaimoni - lehtipuhaltimesta, eräänlaisesta turhakkeesta, jollainen meilläkin taisi rapiat kymmenen vuotta sitten olla. Miten sille kävi? Muutaman käyttökerran jälkeen, sen sähkömoottori alkoi epäilyttävästi haista, se vietiin kierrätykseen sähköromukonttiin. Takuuaika oli tietysti mennyt ohi. Tyypillinen "hajoamaan tarkoitettu tuote".

Keskustelimme myös, josko vuoden päästä jättäisimme kaikki orapihlaja-aidan lehdet paikoilleen maatumaan>lannoitteeksi. Muistelin, että meillä aikanaan ei näitä lehtiä rapsuteltu syksyllä pois ja aitapensaat kasvoivat ihan hyvin... 

maanantai 22. lokakuuta 2018

Miksi et kirjoita lehtiin niin kuin ennen...



Minulta on viime aikoina - viimeksi tänään - kysytty: "Miksi et kirjoita lehtiin niin kuin ennen?"

Tosiaan, en ole tarjonnut pitkiin aikoihin tekstejäni paikallisiin puhumattakaan valtakunnallisiin lehtiin.
Miksi?
Siksi, että taannoin kyllästyin - varsinkin kuntavaalien alla - että tekstini eivät läpäisseet sensuuriseulaa. Siirryin Blogikirjoittajaksi 01.07.2014 myös osittain "yleisön pyynnöstä". Sittemmin siirryin myös alkuvuodesta 2017 Facebook-alustalle...

Jos kirjoittaisin juurii nyt lehtiin artikkelin, tietäisin tarkalleen, mistä kirjoittaisin. 

Kirjoittaisin Suomessa tällä hetkellä vallitsevasta järjettömästä vastakkainasettelusta nykyhallitus/oppositio-rintamalla, johon liittyy olennaisesti vasemmistojohtoisen ay-liikkeen, lähinnä SDP:n masinoima häiriköinti työmarkkinoilla, jossa keppihevosena käytetään hallituksen valmisteilla olevaa irtisanomislakia.

Mistä tässä on kysymys? Sinisten Sampo Terho sanoi sen suoraan eräässä aamu tv-ohjelmassa. 
Kysymyksessä on lähestyvien eduskuntavaalien kampanjoinnin käynnistäminen tavoitteena saada SDP:n nykyinen puheenjohtaja Antti Rinne pääministeriksi. Kaikki tähän liittyvä perustuu kyseisen henkilön edustaman puolueen tämänhetkiseen gallupsuosioon. Monta mielipidekyselyä on vielä edessä ennen huhtikuun 2019 eduskuntavaaleja.

Itse olen em. näkemyksen esittänyt useita kertoja viime kuukausien aikana, toistamiseen, kukaties joidenkin lukijoiden mielestä häiriöksi saakka.

Tästä tässä on kiistatta kysymys ei mistään muusta. Näkeehän sen sokea-Reettakin.
Valmisteilla oleva irtisanomislaki on vasemmiston keppihevonen ja siihen liittyvät asiat ovat riistäytyneet mittasuhteiltaan käsittämättömiksi - valitettavasti.

Juuri hetki sitten iltauutisissa mainittiin, että em. asiakokonaisuuteen kukaties haetaan jonkinlaista ratkaisua hallituksen ja keskusjärjestöjen avulla. Jos niin, niin hyvä niin. Parempi laiha sopu kuin lihava riita. Ehkä vielä on jotain korjattavissa/pelastettavissa...

Aamulenkki - autolla - tehty...

Aaamulenkki - autolla - tehty. Kyllä, käväisin tuunauttamassa hiukan uusien silmälasien sankoja "napakammiksi" Kemin Valtakadulla Kaakisella. 
Ajelin sen jälkeen Karjalahdelle tutustumaan Prismasssa avattuun Alkon myymälään. Kompakti, selkeä myymälä, josta tuttua ja turvallista tuotetta oli löydettävissä/ostettavissa.

Myymälässä tapasin entisen opettajakollegan Keminmaasta. Hän kysyi:"Onko sinulla sormien nivelet jumittuneet?"
"Miten niin?" kysäisin takaisin. "No kun sinun kirjoituksia ei ole enää näkynyt lehdissä." hän tarkensi kysymystään. "Ei ole näkynyt, sillä en ole pitkiin aikoihin lehtiin tarjonnut kirjoituksiani." sanoin. "Mutta olen kohtalaisen aktiivinen Blogi- ja Facebook-kirjoittaja." lisäsin.

Hänellä kuulemma vaimo hoitelee netin kautta pankki- ja muita asioita. Kerroin, että pyydähän vaimoa Googlaamaan nimelläni, niin tekstejä alkaa kyllä löytyä...

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Pojasta polvi paranee...

Pojasta polvi paranee, sanoo vanha suomalainen sanonta. Ilmeisesti sama koskee myös tyttöjä.
Asia kävi hetki sitten välähdyksenomaisesti mielessäni katsellessani työhuoneeni nurkassa nojallaan olevia kitaroita, kahta Landola-kitaraa.

Muistan hyvin isäni mandoliinin näppäilyt/tapailut joskus 1950-luvun alkupuolella. Hän saattoi omaksi iloksi soitella tuttua sävelmää käytyään liiterissä puita hakemassa...

Alkuvuodesta edesmennyt veljeni toi meriltä minulle kitaran, jota minäkin vähin tapailin. Kerrottakoon, että sitä kitaraa tapaili naapurin poika erittäin aktiivisesti aina meillä käydessään.
Perheeni oli leikillisesti sanoen lähes "hermoromahduksen partaalla" kuunnellessaan hänen yksitotista ja yksioikoista kitaranrämpytystä. 

Todettakoon, että hänestä tuli aikuisiässä muusikko, hänellä oli pitkään oma orkesterikin > harjoitus teki ainakin myöhäisemmässä vaiheessa mestarin...

Edellä olevia soittimia - mandoliinia ja kitaraa - ei ilmeisesti ole enää olemassa.

Toisen työhuoneeni nurkassa olevan Landola-kitaran ostin kauan sitten ja toisen, mustassa kitaralaukussa olevan pojat, Tommi ja Timo ostivat minulle syntymäpäivälahjaksi myös kauan sitten.

Molemmat pojat ovat aikanaan "nuorinamiehinä" soitelleet bändeissä ja vielä aikuisiässäkin, Tommi tosin satunnaisesti.
Nuorempi pojistamme eli Timo on mukana nykyäänkin Musiikillinen Kollektiivi Roihuvuori-bändissä. Ovat tuottaneet omaa musiikkia.

Niin - musiikillisesti lastenlapsemme Veera on omalla tasollaan monivuotisten musiikkiopintojen ryydittämä, Anna on myös kiinnostunut pianonsoitosta, Lauri sen sijaan on urheilumiehiä...

Toistaiseksi PS Kemin viimeinen kotiottelu Veikkausliigassa oli tänään...

Toistaiseksi PS Kemin viimeinen kotiottelu Veikkausliigassa oli tänään Sauvosaaren takakentällä.
Vastustajana oli Marianhaminan IFK, joka joutui poistumaan kentältä 2-0 (1-0) häviön saattelemana.
Lähtiessäni kyseistä jalkapallo-ottelua katsomaan veikkasin netissä Veikkauksen Tulosvedossa PS Kemin voittamaan reippailla lukemilla. Ajattelin, että nyt roiskitaan maaleja ihan kunnolla, mutta veikkasin pieleen...
Kieltämättä olihan tuossa ottelussa hiukan nostalgian makua, mutta kyllä ykkösessäkin on hyviä joukkueita ja hyviä otteluita. Toivottavasti kotijoukkueen taloudellinen tilanne edellyttää jatkossa kunnon panostusta tulevassa sarjatasossa.

Tänään kentän reunalla oli meitä katsojia rapiat 700 henkilöä, paljon minullekin tuttuja henkilöitä, vaikka viime vuosina en ole ollut kovin aktiivinen jalkapallokentän reunallaolija.
Kyllä jalkapallo on kesäpeli. 
Tähän vuodenaikaan kentän reunalla saa olla vaatetta reippaasti päällä ja niinhän sitä tietysti minullakin oli, mutta siltikin kylmä pääsi hivenen yllättämään. 
Ei tosin niin paljon kuin aikanaan käydessämme Vastuksen jääpallo-otteluja katsomassa Veitsiluodon jääareenalla - oli pakko seisoskella kylmien vaatteiden keskellä...

lauantai 20. lokakuuta 2018

SAK:n ja EK:n pomot seuraavat pattitilannetta huolestuneina – "Ratkotaan nyt tämä ja pyritään sitten korjaamaan jäljet"...

Niin ja mistä tässä on loppujen lopuksi kysymys. Tänään aamulla Sampo Terho sanoi sen suorassa tv-lähetyksessä suoraan ja sumeilematta eli vasemmistojohtoisen ay-liikkeen, lähinnä SDP:n liikehdintä, lämmittely lähestyvien eduskuntavaalien puitteissa  Antti Rinteen saamiseksi pääministeriksi.

Totta! Koko ajan juuri tästä on ollut kysymys. Ikävä lisäksi todeta, että ei Antti Rinteessä ole pääministeriainesta. Hänestä tulisi vain ja ainoastaan ay-liikkeen juoksupoika. 

Niin kuin itse olen - useaankin kertaan kirjoittanut - pahaa pelkään, että tämä prosessi loppujen lopuksi kalahtaa vasemmistöjohtoisen ay-liikkeen omaan nilkkaan. Eivät kaikki ay-liikkeessäkään voi näin sinisilmäisiä olla, puhumattakaan väliin perinjuurin politiikkaan kyllästyneistä suomalaisista.


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

SAK:n ja EK:n pomot seuraavat pattitilannetta huolestuneina – "Ratkotaan nyt tämä ja pyritään sitten korjaamaan jäljet"

SAK: Luottamuspääomaa on nakerrettu. EK: Harmi, jos johtaa pysyvään riitelyn kierteeseen.
Työmarkkinapolitiikka


Jarkkok Eloranta ja Jyri Häkämies
Jussi Nukari, Vesa Moilanen / Lehtikuva, Yle Uutisgrafiikka

Työmarkkinajunttura meni perjantaina uudelle jengalle, kun Teollisuusliitto ilmoitti uusista lakoista ja irtisanovansa kilpailukykysopimukseen liittyvän työajan pidennyksen.
Aiemmin Suomen Yrittäjät villitsivät omat kaaderinsa lopettamaan ay-liittojen jäsenmaksuperinnän.
Kylmää kyytiä antoi myös Ammattiliitto Pro, joka ilmoitti kolmen vuorokauden työnseisauksesta ensi torstaista alkaen.
Närän aiheuttaneen hallituksen irtisanomislakiesityksen pääarkkitehti, pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on vaiennut toistaiseksi tiukentuneesta tilanteesta.
Mitä tästä kaikesta sanovat keskusjärjestöt, työntekijäpuolen SAK ja työnantajien EK? Keskusjärjestöt ovat koittaneet pysytellä hieman riidan ulkopuolella, ja antaneet työntekijäliittojen, hallituksen ja Suomen Yrittäjien tapella keskenään.
Kysyimme tunnelmia SAK:n puheenjohtajalta Jarkko Elorannalta ja EK:n toimitusjohtajalta Jyri Häkämieheltä tuoreeltaan Teollisuusliiton lakoista kertoneen tiedotustilaisuuden jälkeen.
SAK:ssa ollaan huolissaan. Eloranta sanoo, että vaikka liitot tekevät varsinaiset operatiiviset päätökset, niin yhteisessä pöydässä tilannetta on tietenkin puitu.
– Kyllä tilannetta seurataan tiiviisti ja tietysti huolestuneena täällä keskusjärjestönkin puolella, että ratkaisua ei näytä ainakaan ihan lähipiirissä olevan, Eloranta sanoo.
EK:ssa ei myöskään olla mitenkään helpottuneita, vaikka keskusjärjestö ei suoranaisesti osapuoli kiistassa olekaan. Häkämies kantaa huolta jäsenyritysten lakkotappioista.
– Tietenkin mekin teemme työtä sen eteen, että löydetään ratkaisun avaimet ja saadaan vakuutettua ne, joilla päätösvalta tässä asiassa on, että meidän pitää päästä lakoista eroon.

Millaisena näette tilanteen nyt?

Jarkko Eloranta: – Tämä tietysti on vakava tilanne. Työtaistelut tässä kiihtyvät, eikä minkäänlaista ratkaisua ole näköpiirissä eikä neuvotteluja tai keskusteluja käydä. Tilanne sen kun mutkistuu, kun aikaa kuluu.
Jyri Häkämies: – Äärimmäisen huolestuttavana ja se kertoo siitä, että Suomessa poliittisen lakon käyttämiskynnys on olematon. Tämähän on poliittinen lakko, joka kohdistuu hallitukseen ja yritykset joutuvat maksumiehiksi.
– Ja tietenkin meitä huolestuttaa erityisesti tulevien työtaistelujen tappiot yrityksille. Emme pysty arvioimaan tarkkaan, mitä se tulee olemaan, mutta joka tapauksessa mennään erittäin merkittäviin ja valitettaviin tappioihin.

Miten pattitilanteesta päästään helpoimmin ulos?

Jyri Häkämies: – Ensinnäkin tästä pitää päästä ulos. Uskon, että hallituksella ja ay-liikkeellä on tiedossa ne keinot, joilla tämä tilanne voidaan purkaa. Nyt on äärimmäisen tärkeää, että kaikki kivet käännetään, jotta työtaistelut voitaisiin välttää tai ainakin lopettaa – muutoin kynnetään liian syvällä.
Jarkko Eloranta: –Meillä on edelleen lähtökohta, että ollaan valmiita neuvottelemaan, mutta perälautana ei voi olla hallituksen irtisanomislaki. Se pitäisi saada sieltä pois tai takeet siitä, että ratkaisua haetaan puhtaalta pöydältä. Silloin voitaisiin lähteä hakemaan yhteistä ratkaisua.

Pitäisikö hakea jo ulkopuolista selvittäjää?

Jarkko Eloranta: –Ei, koska ei ole käyty edes keskenään neuvotteluja. Ensin pitäisi päästä yhteisymmärrykseen, että kannattaako tässä neuvotella ja jos neuvottelut menevät pahasti juntturaan, niin se on siinä kohtaa mietittävä. Mutta ei vielä olla sellaisessa tilanteessa.
Jyri Häkämies: –Tilanne on valitettavassa umpisolmussa, mutta ratkaisumallit ovat tiedossa. Minusta tässä on enemmän kysymys tahdosta, ja sitä tahtoa pitää osapuolilta löytyä.

Millaisen jäljen tilanne jättää työntekijöiden ja työnantajien suhteisiin?

Jyri Häkämies: –Tämä kertoo siitä, ettei meidän työrauha ja työrauhalainsäädäntö ole kunnossa, ja erityyppistä lakkoasetta voidaan käyttää liian herkästi. Tämä varmasti jättää jälkensä ja odotuksensa tulevaisuuteen.
– Nyt olisi tärkeää, että keskitytään tappioiden minimointiin ja, että palattaisiin normaaliin päiväjärjestykseen. Vielä minusta ei ole mitään pysyvää vahinkoa tapahtunut kuin yrityksille näiden tappioiden kautta. Olen kaikesta huolimatta toiveikas, että mahdollisuus tämän tilanteen purkamiseen ja ratkaisemiseen on olemassa.
– Suomen talous on pitkän taantuman jälkeen kääntynyt, ja olisi todella onnetonta, että tämä johtaisi pysyvään riitelyn kierteeseen.
Jarkko Eloranta: – Eihän Elinkeinoelämän keskusliitto ole tässä osapuolena, vaan hallitus. Yrittäjät ovat hieman kirpeinä näistä poliittisista työtaisteluista, mutta sinänsä tämä ei ole työnantajan ja työntekijöiden välinen kiista.
– Tämä on hallituksesta johtuva häiriö, jonka he ovat omilla toimillaan työmarkkinoille aiheuttaneet ja voivat sitä myös omilla toimillaan helpottaa. Selvää on, että tässä työmarkkinat raastetaan aika pahasti rikki, ja se heijastunee tulevalle sopimuskierrokselle ja varmasti sitten ainakin seuraavan hallitukseen. Pitää sitten miettiä, miten palauttaa luottamus ja sopimisen malli suomalaisille työmarkkinoille, kun se on kokenut aika kovia viimeisen neljän vuoden aikana.

Millaista haittaa tästä kaikesta on jo aiheutunut?

Jarkko Eloranta: – Kun tämäkin kiista joskus kuitenkin päättyy, niin varmasti joudumme miettimään, miten tästä eteenpäin mennään. Kyllähän tuolla kentällä ja työmailla ihmiset ovat hyvin suivaantuneita hallituksen toimintatavasta.
– Siellä on ollut halu ja kyky tehdä kompromisseja ja ratkaisuja, niin kyllähän tässä sitä pääomaa syödään oikein urakalla, ja sitä ei tietenkään ole helppo palauttaa.
Jyri Häkämies: –Työmarkkinoilla aina on sodittu ja sovittu. Juuri nyt näyttää huolestuttavalta.
– Sen sijaan, että pohditaan, mitä kaikkea tästä aiheutuu tulevaan, niin pitää kaikki energia käyttää sen ratkaisemiseen, miten tämä solmu saadaan aukaistua ja päästään parempaan tulevaisuuteen.

Miten tilanne vaikuttaa tuleviin työehtosopimusneuvotteluihin ensi vuonna?

Jarkko Eloranta: –Se riippuu siitä, mihin tämä päättyy. Jos tämä jää riitaiseksi ja irtisanomislaki menee läpi, sillä on sisällöllisiä vaikutuksia tes-neuvotteluihin ja tullaan olemaan työnantajan kanssa eri mieltä. Ja kun tätä luottamuspääomaa on nakerrettu, niin sehän ei koskaan helpota ratkaisujen aikaansaamista.
Jyri Häkämies: –Viittauksia (tes-neuvotteluihin) on tehty ja työnantajan puolella on havaittu jälleen kerran valitettavalla tavalla se, että meidän työrauhalainsäädäntö on meidän moniin kilpailijamaihin nähden liian löysä ja mahdollistaa muun muassa poliittisen lakon.
– Mutta meillä on hyvä liittokierros takana, joka paransi työllisyyttä. Sen vuoksi sanoisin kuitenkin, että ratkotaan nyt tämä ja pyritään sitten korjaamaan jäljet, jotta seuraavakin kierros olisi hyvä.
Lue myös:
Teollisuusliitto ja Ammattiliitto Pro kertoivat uusista lakoista, Sipilä ei kommentoinut uutta kuohuntaa – Yle seurasi perjantain työmarkkinakuohuntaa
Analyysi: Teollisuusliiton hyökkäys kilpailukykysopimusta vastaan kertoo kiistan perimmäisistä syistä

Facebook-näkymä näyttöpäätteelläni välillä tylsää katseltavaa...

Totta! Facebook-näkymä näyttöpäätteelläni on totta tosiaan välillä tylsää katseltavaa. 
Miksi? 
Siksi, että siinä näkyy lähes pelkkää: Julkaisu piilotettu, Mainos piilotettu, jne. niin ja tietysti omia tekstejäni ja lainauksiani...

Olen kohtalaisen aktiivinen "piilottaja" kukaties välillä liiankin aktiivinen, mutta ainahan tuonne näyttää siunaantuvan uutta katseltavaa.
Mikä lie "puppugeneraattori" niitä minunkin näyttööni loppujen lopuksi suoltaa. Joka tapauksessa aina kun Facebook-sivun avaan uutta tavaraa on pilvin pimein piilotettavaksi...

perjantai 19. lokakuuta 2018

Et ole täydellinen, onneksi...

Kyllä, artikkelin otsikko pitää paikkansa. Tekstikin on tuttua Kari Uusikylää...

Suora nettilainaus sellaisenaan:





Nyt koulussa ja työpaikoilla vaaditan huippusuorituksia. Mediassa ihaillaan täydellisiä superyksilöitä; jokaisen pitäisi olla myös laiha, kaunis tai komea. Tiedämme, että se on mahdotonta, mutta kuvittelemme, että kaikki onnistuu, kunhan yritämme tosissamme. Ikuisesti nuorentavaa voidetta vain kasvoihin ja kroppa uusiksi salilla, niin huippu lähenee. Aivojumppaakin voi ostaa; ikävä kyllä sen tulokset jäävät pahasti takapuolen muokkauksen varjoon. Täydellinen pyrstö huomataan, kertoo media, mutta aivot ovat piilossa. Ja se kaupallinen ”aivojumppa”…No comments.
Supervaltioissa on vanhempia, jotka haluavat, tai peräti vaativat, että heidän lapsensa ovat superlapsia. Vanhemmat lukevat ja puhuvat lapselle jo ennen syntymää ja tekevät kaikkensa, että hän olisi muita etevämpi. Joissain maissa ns. huippukoulut myyvät lapsille opetustaan varmana keinona päästä kansainvälisiin huippuyliopistoihin. Opetusmetodina on autoritaarinen lapsen alistaminen opiskelukoneeksi. Kone ei leiki eikä pidä hauskaa kavereiden kanssa. Se kilpailee tehokkuudessa. Konetta ei huolleta koskaan; kun se särkyy, se kärrätään pois silmistä.
Meidän omatkin superlapsemme ovat aikataulutettuja. On pianotunteja, balettitunteja, monia urheilulajeja, taidekursseja, näytelmäryhmiä ja niin edespäin. Kohtuullisesti käytettyinä nämä ovat hyviä harrastuksia, mutta liiallisina niistä tulee kärsimys, raskas taakka. Lapsista kasvaa työholisteja, jos heitä aina palkitaan vain saavutuksista, täydellisistä arvosanoista, mutta ei koskaan siitä, että ovat kohteliaita, ystävällisiä ja hyväkäytöksisiä tai auttavat apua tarvitsevia.
Ylisuorittaminen voi olla yhtä koukuttavaa kuin huumeet ja uhkapelit, erona on vain se, että vanhemmat tukevat ylisuorittamista tajuamatta sen vaaroja. Vanhemmat saattavat tehdä tuntikausia kotitehtäviä yhdessä lasten kanssa. Tärkeintä on suorittaminen, eikä miellyttävä yhteiselämä. Työholisti kärsii korkeasta stressitasosta, ei osaa rentoutua ja on vaarassa palaa loppuun jo lapsena.
Täydellisyyden ja menestyksen tavoittelijaa, huippuyksilöä, uhkaavat alati epäonnistuminen, iso epäonnistuminen, valtava epäonnistuminen, suunnaton epäonnistuminen ja jättimäinen epäonnistuminen. Onnekas voi vetäytyä säilyttääkseen mielenterveytensä: Jos en ota tuota vaikeaa kurssia opintoihini, vältän riskin tulla hylätyksi tai kritisoiduksi, eikä minun ei tarvitse pelätä, että saan huonoja arvosanoja.
Perfektionistia on mahdotonta miellyttää, koska hän ei ole ikinä tyytyväinen itseensä. Perfektionisti kärsii tuskaa ja jakaa sitä muille. Jos yksi tuhannesta tai sadasta tuhannesta on melko täydellinen jossain suhteessa, ei kaikkien tarvitse sen vuoksi pilata elämäänsä. Tervejärkisissä taviksissa on kansakunnan voima! Perus- ja ammattikoulujen taloudellinen ja pedagoginen rapauttaminen menestysutopioiden tieltä on moraalitonta.
Lapsia ja nuoria pitää suojata perfektionismilta, joka on pahimmillaan onnellisen elämän este. Moni ”tavallinen” koululainen ymmärtää aikuisuuden kynnyksellä yllättäen olevansa ihan kelpo tyttö tai poika, joissain asioissa jopa suorastaan fiksu. Tärkeintä olisi kelvata itselleen, silloin muut eivät ole kukistettavia kilpailijoita, vaan kavereita ja ystäviä. Silloin on yhdentekevää onko oma sijoitus tulevaisuudessa jollain ranking-listailla sadan parhaan joukossa. Pyrky sinne kannattaa jättää yliopistojen täydellisille kärkiyksilöille, huipuille. Ei ole heillä helppoa; äly ja pätemisen tarve ilman viisautta ja suhteellisuudentajua on raskas taakka.
Jos ymmärrämme mitä lahjakkuus on, autamme koulussa jokaista lasta löytämään parhaat lahjansa ja nauttimaan niistä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että kieltäisimme eri alojen eteviltä lahjakkuuksilta oikeuden opiskella nopeasti, tehokkaasti ja monipuolisesti. Erikokoisia jalkoja ei pidä tunkea samoihin kenkiin. Varsinainen ”lahjakkaiden opetus” ei edisty toistelemalla sanaa huippuosaaminen; se vaatisi alan pedagogista asiantuntemusta, joka tuntuu olevan kouluinnovaattoreille yhdentekevää aivan läpi koulutusjärjestelmän.

Älä vouhota...

Kyllä! Kyllä Timo Soinilla on sana/ajatus hallussa tässäkin tekstissä...
Suora nettilainaus Maaseudun tulevaisuus-lehdestä sellaisenaan:
Vieraskolumnit


Älä vouhota

Timo Soini
Vieraskolumnit 00:00
Timo Soini: Kovaa on kansankiihottaminen hiilipäästötöntä energiaa vastaan.
Verenperintöni äidin puolelta on 8-lapsinen maatila. Arvot ja ymmärrys sekä luonnon ja ihmisarvon kunnioitus tulee sieltä. Poliittiset mielipiteet kehittyivät vielä sitten iän myötä. Vennamolaisuus teki vaikutuksen. Koko Suomen asuttuna pitäminen, pientilalliset, ihmisten itsemääräämisoikeus. Arkijärki.
Viime viikolla julkaistiin raportti, joka sai taas jokaisen politiikan amatöörivouhottajan vauhtiin. Suomen pitäisi tehdä sitä ja nyt pitäisi tehdä tuota ja nyt pitäisi säätää laki ja sitten pitäisi pakottaa ihmiset toimimaan näin. Ensin moralisoidaan ystäväpiiriä jätteiden lajittelusta ja sitten lennetään kahdeksan tuntia Pattayalle juomaan pillillä kookoksesta. Moraalinen ylemmyydentunne on käsin kosketeltavaa. Vihreää humpuukia.
Osa ihmisistä on ilmaissut toivovansa päättäjiltä lisää pakottavaa lainsäädäntöä hallitsemaan elämäänsä, koska he eivät sitä enää itse hallitse. Minä en tarvitse pakkovaltaa. Melkein tuntuu siltä, että niillekin jotka ovat kaikenlaista viherhumppaa laulaneet jo vuosia, tuli nyt yllätyksenä, että ilmasto lämpenee. Tieteelliset tosiasiat on faktoja, ja ihminen voi vaikuttaa omaan tekemiseensä ja toimintaansa. Nämä ovat lähtökohdat.
En ole koskaan uskonut pelkästään valtiojohtoiseen luonnon- ja ympäristönsuojeluun. Valtiojohtoinen luonnonsuojelu aiheuttaa turhaa hysteriaa, selvästi jonkinlaista ilmastoahdistusta eikä tuota tulosta. Ihmisillä on säilyttävä luonnollinen suhde luontoon. Siellä kulkeminen on tärkeä asia, sitä moni tekee ja kaipaa kun ei pääse. Uinti luonnonvesissä on suorastaan ympäristöteko. 
Parasta luonnonsuojelua on kuitenkin hajautettu pienomistus. Jos jokaisella suomalaisella olisi pieni pala luontoa itsellään, hän pitäisi siitä kyllä huolta. Oma hehtaari metsää tai pieni pala perunamaata tuolla jossain. Kyllä tulisi hyvin hoidettua. Oman puun elämänuraa pohdittaisiin vähän tarkemmin. Huolehditaanhan oman mökin jätevesistäkin. Kun joutuu itse siinä järvessä uimaan. Näinhän se toimii. Ja päälle tarvitaan jokamiehenoikeudet, jotka tätä periaatetta ja luontoa kunnioittavat.
Eiralaista puku ojennuksessa pyöräilevää juppia, joka ahdistuu kun viettää yhden iltapäivän maaseudulla, me emme voi tässä asiassa auttaa. Eivätkä he meitä. Jätettäköön heidät tästä visiosta pois. Mutta uskoakseni enemmistön luontosuhde Suomessa on muuta. Onneksi.
Puhe siitä, että nyt on pistettävä kaikki Suomen energiantuotannonmuodot uusiksi on pahimmanlaatuista pölhöilyä. Hysteeristä höpinää. Meillä on tehty järkevää, ympäristöystävällistä energiapolitiikkaa koko tämä vaalikausi. Ensi töiksemme tämä hallitus salli hevosenlannan polton energiatarkoituksiin. Siinä vasta luonnontuote. Antaa paskan palaa.
Turvetta pitää saada Suomessa edelleen kohtuudella polttaa. Turve on kotimainen energianlähde. Omavaraisuus ja riippumattomuus näissä asioissa on koko ajan tärkeämpää. Ja turkistarhaus on elinkeino muiden joukossa. Jos sitä ei tehdä meillä, se tehdään Kiinassa. Mieluummin täällä. Meidän säännöillä.
Ja sitten on vielä se ydinvoima. Kovaa on kansankiihottaminen hiilipäästötöntä energiaa vastaan. Eipäs vouhoteta.
Kuten todettu. Ihminen voi vaikuttaa itseensä. Ei valtion pidä pakottaa meitä luontoa suojelemaan. Tehdään se ihan itse. Vapaaehtoisesti. Ilman sosialismia. Kukin tavallaan. Lopultahan me kaikki luontoon maallisine majoinemme päädymme. Se on viimeinen sijoituspaikka niin maanviljelijälle, kriinpiis-aktiiville kuin eiralaiselle jupillekin. Sieluni menee taivaaseen, mutta se on eri juttu se.