Hmmmmm - vai niin - vähän tulee valkoista paitaa pidetyksi. Lähinnä häät tai hautajaiset tai oikeat pönötysjuhlat. Tuskinpa raskisin ostaa alla olevan hintaluokan uutta valkoista paitaa...
Kun pukeudutaan hyvin, kauluspaidan väri on valkoinen.
Työpaidat. Nuorena mies kokeilee väripaitoja ja kaikenlaisia raitoja. Vanhempana hän ymmärtää, että kun pukeudutaan hyvin, kauluspaidan väri on valkoinen. Perinteinen sanonta kuuluu myös, että puvut hankitaan Italiasta ja paidat Englannista. Miehille suunnattu ohje on pätevä yhä, mutta sovellettuna. Pukujen suhteen ei alaviitteitä kannata tehdä edelleenkään, mutta englantilaisten paitojen suhteen kyllä.
Lontoon liikekeskustan alue on paitaturistien ansiosta muuttunut tarjouksineen liki basaariksi. Kauppoja on kuin trendisaunoja Helsingissä, yhtäläisin tuloksin: laatu on rönsyävä. Monet englantilaisia paitoja neljä kappaletta satasella kauppaavat ”räätälimerkit” teettävät paitansa Aasiassa ja halvoista materiaaleista, kuten hinnan perusteella toki odottaa sopii. Kerran voi haksahtaa, mutta paluu parempaan on vastustamattomasti edessä.
Maineikkaimmista paitavalmistajista Turnbull & Asser on kyennyt tasapainoilemaan parhaiten hinnan ja laadun suhteen. Vaikka yhtiö on edelleen Lontoon parhaimpien mittatilauspaitavalmistajien joukossa, sen valmispaitojen hinnat ovat kuluttajaystävällisiä. Vuonna 1885 perustettu yhtiö on noussut volyymiltään Lontoon merkittävimmäksi laadukkaiden työpaitojen valmistajaksi, missä on autta- nut vahva selkänoja: 1980-luvulla omis- tajaksi nousi Ali Al-Fayed, kuuluisan miljardöörin Mohammed Al-Fayedin veli. Sittemmin Turnbull & Asserille on työllistynyt myös seuraava sukupolvi Al-Fayedeita, James ja Sammy.
Turnbull & Asserin paitojen kankaat ovat tulleet jo vuosien ajan Bergamon läheltä Italiasta Albinin tehtailta, eli tässä Italia ja Iso-Britannia lyövät kättä. Puhtaanvalkeiden paitojen ohella saatavilla on myös säkenöiviä värejä.
Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa: Oikeastaan tämän jälkeen siirryn kuvailemaan tuntojani tämänhetkisten muistikuvieni perusteella sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä toisella valtuustokaudellani 2005-2008.
Ennenkuin lähden käymään läpi sosiaali- ja terveyslautakunnan pöytäkirjoja lienee syytä tutkiskella/muistella lautakunnan varsinaisia jäseniä... Sosiaali- ja terveyslautakunnan varsinaiset jäsenet vuosina 2005-2008: Risto Myyry SDP puheenjohtaja Timo Juutinen VAS varapuheenjohtaja Pekka Aho SDP Pirkko Ezewuzie KTP Mirja-Riitta Hakkarainen VAS Terttu-Liisa Juusti KOK Eila Knuuti KESK Oili Paukkunen SDP Aki Pyykkö KESK Raija Reponen VAS Ari Soppela VAS Seppo Sulku KOK Kaupunginhallituksen edustaja kokouksissa oli Pirkko Kalttonen SDP.
Sosiaali- ja terveyslautakunnan varsinaisista jäsenistä en tuntenut montakaan. ________________________________________________________________ Mikäli oikein muistan, menin ensimmäiseen sosiaali- ja terveyslautakunnan kokoukseen "hyvissä ajoin" niin kuin minulle oli vuosien/vuosikymmenien saatossa tavaksi muodostunut. Kokous pidettiin Keskuspuistokadun Sosiaalitoimiston tiloissa. Haahuilin käytävillä ja ohjauduin kokoustilaan, joka alkusilmäyksellä tuntui ahtaalta, taisi olla henkilöstön kahvittelutila, taukotupa. Mietiskelin, että tunnelma varmaan tiivistyy jo ahtauden vuoksi puhumattakaan vaikeista ja vielä vaikeimmista käsiteltävistä asioista... Ennen varsinaisia kokoupöytäkirja-asioiden esiin ottamista minun on aivan pakko kirjoittaa erittäin vavahduttavasta hetkestä kokouksen alkuminuuteilla. Saattoi olla, että olimme tehneeet pienimuotoisen esittäytymisen, jonka jälkeen puheenjohtaja Risto Myyry siteerasi pätkän Ruotsin murhatun pääministerin, Olof Palmen ajatuksista. Muistaakseni tein nopeasti ajatuksista pikamuistiinpanoja - taisipa siinä käsi hiukan liikutuksesta vapista - mutta muistiinpanoja ei luonnollisestikaan ole enää olemassa. Kaiken paperitavaran olen aikanaan vienyt Kemin kaupungintalolle paperisilppuriin. Saattaapa olla, että Risto lukee näitä minun tekstejäni ja muistaa siteeraamansa, elämään voimakkaasti liittyvät ajatukset. Se oli todella vaikuttava ja vahva aloitus, jolla Risto otti upeasti tilanteen ja tilankin haltuunsa. Tåytyy avoimesti tunnustaa, että koskaan - en ennen enkä jälkeenkään - ole vastaavan tyyppistä kokenut - ainakaan toistaiseksi... En ole jutellut kenenkään lautakunnanjäsenen tai paikalla olleiden virkamiesten kanssa asiasta eli kokivatko he asian tavallani. Sen jälkeen alkoivat normaalit kokousrutiinit.
Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa: Palvelu- ja tulosalueet: Sosiaali- ja terveysvirasto > Liisa Ståhle Koulutusasiainkeskus > Martti Höynälänmaa Kulttuuriasiainkeskus > Unto Käyhkö Tekninen palvelukeskus > Matti Päkkilä Kaupunkirakennekeskus > Markku Pietarila Musiikkitoimi > Marjaliisa Hynninen
Toki edellä olevien nimikkeiden alta löytyy vinopino muitakin virkamiehiä, joista osa tulee pakostakin mainituksi aloittaessani valtuustokauden 2005-2008 muistelemista lähinnä sosiaali- ja terveyslautakunnan varsinaisena jäsenenä. Vilttiketjusta taisin em. aikana käväistä muutamassa kaupunginvaltuuston kokouksessakin. Edelliseen valtuustokauteen verrattuna kävin useammin Kemin Keskustan Keskustakerhossa ennen valtuustokokouksia... ________________________________________________________________________
Aloittaessani tämän kirjoitussarjan kävin läpi valtuustokauden 2001-2004 kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja eri lautakuntien tuntemani henkilöt kommentein. Selailtuani valtuustokauden 2005-2008 - tuntemiani hankilöitä - totean, että paljon siellä näyttää olevan aikaisemmin mainitsemiani henkilöitä. Toki joitakin uusia... Ehkä toisen valtuustokauteni 2005-2008 eri lautakuntien, henkilökohtaisesti tuntemistani jäsenistä ja/tai joiden kanssa olin ollut aikaisemmin tekemisissä, on syytä jotain kirjoittaa. Itse olin siis sosiaali- ja terveyslautakunnan varsinainen jäsen ja teknisen lautakunnan varajäsen sekä edelleen kaupunginvaltuuston varajäsen. Toivon, että kukaan tuntemistani henkilöistä ei pahoita kirjoituksestani mieltään, jos olen hänet epähuomiossa ohittanut. Vaikka niminä monet, useat olivat tuttuja niin pääosan heistä tulin vasta myöhemmin lähemmin tuntemaan...
Otan niminä esiin uusia henkilöitä, joita en ole aiemmin kommentoinut.
Kaupunkirakennelautakunta: Lasse ilves Lasse oli minulle erittäin tuttu - kurssikaveri Tampereen Teknillisestä Oppilaitoksesta vuosilta 1968-1972 - myöhemminkin Veitsiluoto Oy/ENSO/Stora Enso-kuvioista. Vuokko Isomaa Vuokko oli tuttu Kemin ammattikoulun/ammattioppilaitoksen johtokunta-ajoilta. Annikki Svanberg Annikin olin tavannut muutaman kerran Kemin Keskustan kuntavaalitilaisuuksissa.
Koulutuslautakunta: Susanna Viitala Susannan olin tavannut muutaman kerran Kemin Keskustan kuntavaalitilaisuuksissa. Mikko Ekorre Mikko oli tuttu kaveri/toveri monista eri yhteyksistä. Mikko on edelleenkin yksi eniten arvostamistani kuntapoliitikoista Kemissä. Pirjo Palenius Pirjon olin tavannut muutaman kerran Kemin Keskustan kuntavaalitilaisuuksissa.
Kulttuuriasiaainlautakunta: Merja Holpainen-Myllymäki Merja oli ollut edellisessä kulttuuriasiainlautakunnan varajäsenenä. Merjalla oli opettajatausta. Kemin OAJ:n tilaisuuksissa olimme myös tavanneet aikaisemmin.
Kunnan keskusvaalilautakunta: Asta Alasuutari Asta oli aikanaan 1990-luvun alkupuolella samalla Lapin lääninhallituksen järjestämällä yhteistyömatkalla - humanitäärisen avun vientimatkalla - Murmanskissa/Severomorskissa.
Länsi-Pohjan musiikkitoimen yhteislautakunta: Helena Kumpumäki Helena oli vähin tullut tutuksi aviomiehensä Veikon kautta mm. Kemin taidemuseon taidenäyttelyiden avajaistilaisuuksissa. Veikko oli tullut minulle tutuksi luonnollisesti kuntapoliitikkona mutta myös Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- asioissa eli yhteistyökuvioista Murmanskiin/Severomorskiin.
Tarkastuslautakunta: Kauko Kääriäinen Kauko oli tullut vähin tutuksi - kauan sitten - Veitsiluoto Oy:n sellutehtaalla. Kauko piti tehtaan omalta osaltaan pyörimässä instrumentoinnin ammattilaisena. Ulla Miettunen Ullan olin tavannut muutaman kerran Kemin Keskustan kuntavaalitilaisuuksissa.
Tekninen lautakunta: Sven Nyberg Svenin olin tavannut muutaman kerran Kemin Keskustan kuntavaalitilaisuuksissa. Sven oli minun varamieheni sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja minä hänen varamiehensä teknisessä lautakunnassa.
Ritva-Liisa Alatalo
Ritva-Liisan olin tavannut muutaman kerran Kemin Keskustan kuntavaalitilaisuuksissa.
Päivi Koskenranta
Päivin olin tavannut muutaman kerran Kemin Keskustan kuntavaalitilaisuuksissa. Hän oli tuttu myös hänen aviomiehensä, silloisen Pohjolan Sanomien päätoimittajan Heikki Lääkkölän kautta.
Mikko Kurtti
Mikko oli tullut tutuksi sanomalehtien palstoilta yrittäjänä/kemiläisenä rakentajana.
Erkki Pekkinen Erkki oli tullut tutuksi myös sanomalehtien palstoilta lähinnä kantaaottavana yleisönosastokirjoittelijana.Jouko Venäläinen Jouko oli vähin tuttu hänen urheilutaustastaan... ____________________________________________________________________ Oikeastaan tämän jälkeen siirryn kuvailemaan tuntojani tämänhetkisten muistikuvieni perusteella sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä toisella valtuustokaudellani 2005-2008.
Ennenkuin lähden käymään läpi sosiaali- ja terveyslautakunnan pöytäkirjoja lienee syytä tutkiskella/muistella lautakunnan varsinaisia jäseniä... Risto Myyry SDP puheenjohtaja Timo Juutinen VAS varapuheenjohtaja Pekka Aho SDP Pirkko Ezewuzie KTP Mirja-Riitta Hakkarainen VAS Terttu-Liisa Juusti KOK Eila Knuuti KESK Oili Paukkunen SDP Aki Pyykkö KESK Raija Reponen VAS Ari Soppela VAS Seppo Sulku KOK Kaupunginhallituksen edustaja kokouksissa oli Pirkko Kalttonen SDP.
Sosiaali- ja terveyslautakunnan varsinaisista jäsenistä en tuntenut montakaan. Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...
No sitä, että ajattelin kirjoittaa: Osta ihmeessä puolitoista tuntia sitten Kemin Karjalahden A-Katsastuksessa katsastettu maastoauto. Kyseessä on meidän entinen talviautomme Land Rover Freelander vm. 2000, kaksilla uusilla renkailla, vetokoukulla, ilmastoinnilla varustettu auto, jolla on ajokilometrejä takana vasta 148.000.
Mutta tulin toisiin ajatuksiin. Mitä ihmettä minä hyvää käyttöautoa olen myymässä, sillähän ajelee vielä pitkän tovin. Myös siksi, että niitä kuuluisia "renkaapotkijoitakaan" ei ole Haukkarin Kainuunkadulla tähänkään mennessä näkynyt.
Syksy alkaa olla sillä mallilla, että pistän kesäautomme VW Doppel TD vm. 1989 tällä viikolla pois liikenteestä ja "parkkiin" päärakennuksemme päätyn odottamaan ensi kevättä...
Kuinka monta kertaa olen itsekin kirjoittanut eri yhteyksissä tekstejä tyyliin: Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Näin se menee eikä loppua ole näköpiirissä. Ainoa lohtu on mielestäni siinä, että nykyisin Suomessa on kuitenkin suhteellisen hyvät, vaikkakin osittain repaleiset turvaverkot, etteivät ihmiset putoa aivan tyhjän päälle.
Monesti mekin - minä ja vaimoni - olemme vuosikymmenien saatossa jutelleet niistä ajoista, jolloin pojat olivat pieniä ja vaimoni oli kotona heitä hoitamassa. Kyllä silloin oli vähän rahaa käytettävissä...
Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat: Laskelmat todistavat tuloerojen kasvavan
Rikkaiden ja köyhien välinen ero on pysynyt melko tasaisena toistakymmentä vuotta, mutta ero alkaa nyt revetä.
Pitkän tasaisen jakson jälkeen ero pieni- ja suurituloisten välillä on laventunut. Perussyyt tuloerojen kasvulle löytyvät yleisestä talouskehityksestä ja Suomen hallituksen leikkauspolitiikasta, sanovat Ylen haastattelemat asiantuntijat.
Pörssiosakkeiden arvonnousu on jatkunut jo pitkään ja osinkojakin maksetaan vuosi vuodelta enemmän. Finanssivarallisuus siis kasvaa etenkin heillä, joilla sitä on jo ennestään. Toisaalta hallituksen ensi vuodeksi laatima budjetti leikkaa sosiaalietuuksia, joita maksetaan eniten pienituloisille.
Veronkevennykset puolestaan alentavat hyvätuloisten verotusta. Välilliset verot, kuten valmiste- ja polttoaineverojen korotukset vähentävät suhteellisesti enemmän pienituloisten käytettävissä olevia tuloja kuin suurituloisten.
– Tuloerot voivat kasvaa siitä syystä, että suurimpia tuloja selittävät eniten pääomatulot, jotka ovat nyt ilmeisesti voimakkaassa kasvussa. Lisäksi alimpia etuuksia on jäädytetty. Tuloerojen kasvua on aiemmin hillitty verotuksella, mutta nyt tämä hillitsemislinja on pysähtynyt, tutkimuskoordinaattori Ilpo Suoniemi Palkansaajien tutkimuslaitokselta tulkitsee.
Jyrkkä muutos osui 90-luvulle
Suomalaisten tuloerot olivat korkeimmillaan sotien jälkeen ja pienenivät 1970-luvulle asti. 1990-luvun laman jälkeisellä nousukaudella tuloerot lähtivät jyrkkään kasvuun, mutta vuosituhannen alussa meno tasoittui.
Eduskunnan tietopalvelun ennuste (punaisella) osoittaa, että tuloerot lähtevät pieneen nousuun.Yle Uutisgrafiikka
– Noususuhdanteen alkuvaiheessa erot kasvavat verraten nopeasti. Tuloerojen kasvu tasaantuu nousun tasaantuessa ja laajentuessa esimerkiksi palkankorotuksiin ja ehkä myös paineisiin kohentaa tulonsiirtoja. Se, kääntyvätkö tuloerot taas laskuun on sitten eri asia. En jäisi siitä henkeäni pidättelemään, Tukholman yliopiston taloustieteen professori Markus Jäntti toteaa.
Ero levenee jälleen
Rikkaiden ja köyhien välinen ero on siis pysynyt melko tasaisena toistakymmentä vuotta.
Eduskunnan tietopalvelun laskelmien mukaan ero olisi alkanut taas revetä. Laskelman(siirryt toiseen palveluun) (ladattava PDF-tiedosto) oli pyytänyt vasemmistoliitto.
Selvityksen tulos oli, että väestön alimmissa tuloryhmissä tulot vähenevät vuosien 2015–2018 aikana. Sen sijaan ylimmissä tuloryhmissä käytettävissä olevat tulot kasvavat.
– Näyttää siltä että tuloerot voivat jatkossakin kasvaa. Sinänsä tämä politiikkamuutos ei ole hirveän suuri, jos sitä katsoo pidemmällä aikavälillä. Esimerkiksi tämän hallituksen toimenpiteiden vaikutus on hyvin pieni eli sellaista isoa muutosta siinä ei ole, tutkimusprofessori Kaisa Kotakorpi Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta sanoo.
Eduskunnan tietopalvelun laskelmiin sisältyi myös tuloerojen kehitys vuosina 2017–2018. Näiden kahden vuoden aikana käytettävissä olevat tulot vähenevät kaikissa tuloryhmissä, eniten kuitenkin alimmissa.
Olin päättänyt ajattaa parran. Kokoparran, joka minulla on ollut 1970-luvun puolesta välistä asti. Ajelin kaupunkiin ja nousin katutasosta toisen kerroksen parturiliikkeeseen, jossa miespuolinen johtaja otti minut vastaan. Hän lupasi hoitaa parranleikkuun itse. Asettauduin mukavasti epämukavaan parturituoliin. Työ lähti käyntiin. Eipä aikaakaan, kun minulle sanottiin, että asia on hoidettu. Hiukan ihmettelin, että sehän kävi nopeasti. Parturituolin selkänoja nostettiin pystyyn. Katsoin vastapäisestä peilistä lopputulosta ja ihmetykseni oli suuri, kun oikealla puolella posken/kaulan seutuvilla oli selvästi luettavissa: Rantamakasiinissa kahvi ja munkki yhteensä 3,45 euroa. "Mitä ihmettä tämä on?" kysyin hämmästyneenä "Mitä tämä oikein tarkoittaa?" "Tämä on uusinta uutta, tosi modernia, kaikkia haluavat tämän tyyppisiä tekstejä jätettäviksi parransänkeen!" sanoi parturiliikkeen johtaja. Parturiliikkeessä työpäivä oli päätöksessä ja toisetkin parturit tulivat ihastelemaan johtajansa taidonnäytettä. He kaikki vakuuttivat asian olevan juuri näin... Ihmettelin lisäksi, miten harmaan parran sänki voi niin hyvin näkyä, sitä oli varmaan värjätty. "Tämähän on aivan älytöntä, mikä ihmeen Rantamakasiinin liikkuva mainos minä muka olen!" totesin "Tämä lähtee kyllä pois heti, kun olen päässyt kotiin!" Huh, huh, onneksi heräsin unesta! Olipa mukava lähteä aamuaskareille edelleen kokopartaisena...
Vasemmistoliitto, vihreät ja perussuomalaiset kasvattavat tällä hetkellä jäsenmääriään. Yle kysyi kaikilta eduskuntapuolueilta niiden jäsenmääristä ja siitä, miten jäsenmäärä on kehittynyt 2010-luvulla.
Vasemmistoliiton puoluesihteeri Joonas Leppänen on tyytyväinen. Puolueen jäsenmäärä on kääntynyt kasvuun, ja nyt vasemmistoliitolla on jäseniä noin 11 000.
Viimeksi puolue sai ripeässä tahdissa uusia jäseniä, kun se järjesti neuvoa-antavan mutta käytännössä sitovan jäsenäänestyksen uudesta puheenjohtajasta.
– Aina kun jotain tapahtuu, jäseniä tulee lisää. Tällä hetkellä jäsenmäärä kasvaa joka puolella, ei pelkästään suurissa kaupungeissa. Tilanne on nyt se, että uudet jäsenet korvaavat poistuvat jäsenet, hän sanoo.
Jäsenistön muuttuminen näkyy myös puolueen ikärakenteessa. Suurten ikäluokkien lisäksi suurimmat palkit ikärakenteen kohdalla löytyvät 31–42-vuotiaiden kohdalla.
Leppäsen mukaan vasemmistoliitto puhdistaa jäsenrekisterinsä joka vuosi. Tällä hetkellä tilanne on se, että noin puolet nykyisistä jäsenistä on liittynyt puolueeseen vuonna 2011 ja sen jälkeen. Vuonna 2011 ihmisiä aktivoi perussuomalaisten vaalivoitto, joka vasemmistoliiton lisäksi näkyi myös muissa puolueissa uusina jäseninä.
Leppänen puhuu innostuneesti vasemmistoliiton uudistumistyöstä, jota hänen mukaansa tehdään koko ajan. Uusien jäsenien kohdalla suurin haaste on se, kuinka puolue saadaan ottamaan yhteys uuteen jäseneen mahdollisimman nopeasti.
– Haluamme tehdä jäsenistämme aktivisteja, Leppänen sanoo.
Yle Uutisgrafiikka
Vihreät elää uutta nousua
Vihreissä puolestaan rikkoutuu kaikkien aikojen jäsenennätys tänä vuonna, kertoo viestintäpäällikkö Henna Hakkarainen. Hakkaraisen mukaan vihreillä on nyt jäseniä noin 8 600. Edellisen kerran 8 000 maksavan jäsenen raja rikkoutui vuonna 2012, kun Pekka Haavisto -ilmiö sai monet liittymään puolueeseen.
Vuoden 2012 jälkeen jäsenmäärä kääntyi laskuun, kunnes vuonna 2015 alkoi uusi nousu eduskuntavaalien myötä.
Perussuomalaisten jäsenmäärä on tämän vuoden aikana noussut yli 10 000:n, kertoo puolueessa työmies-tittelillä työskentelevä Matti Putkonen. Heistä kaikki maksavat jäsenmaksua.
Uutena puolueena perussuomalaisten jäsenmäärä on noussut ripeästi 2010-luvulla. Vielä vuonna 2010 jäseniä oli alle 5 000. Vuonna 2012 ja yhtä historiallista vaalivoittoa myöhemmin jäseniä oli jo lähes 8 000.
Puolueen kesäkuisen hajoamisen jälkeen tulijoita on ollut lähtijöitä enemmän, Putkonen kertoo.
Suuret puolueet ennallaan
Suurten puolueiden kohdalla tilanne on pysynyt suurin piirtein ennallaan. Keskustalla on noin 106 000 jäsentä, mutta jäsenmaksua maksavien määrästä sillä ei ole tietoa.
Keskustalla ei nimittäin ole keskitettyä jäsenmaksuperintää.
Vuonna 2015 keskustalla oli yli 117 000 jäsentä.
Kokoomuksen jäsenmäärä on viime vuosina ollut pienessä laskussa, puolueesta kerrotaan. Tällä hetkellä sillä on noin 34 000 jäsentä, mutta tarkkaa tietoa jäsenmaksun maksaneista ei ole. Tämä johtuu puolueen viestintäpäällikkö Kirsi Höltän mukaan siitä, että puolueella on niin kutsuttu juokseva laskutus.
Sosiaalidemokraateilla on noin 39 600 jäsentä, mutta vain puolet heistä maksaa jäsenmaksua. SDP voi myöntää jäsenmaksuvapautuksia taloudellisen tilanteen tai pitkäaikaisen jäsenyyden perusteella.
RKP:n kehitys tasaista
Ruotsalaisella kansanpuolueella RKP:llä on noin 30 000 jäsentä, jotka kaikki maksavat jäsenmaksua. Jäsenmäärän kehitystä puolueesta kuvaillaan tasaiseksi.
Kristillisdemokraattien toimittamasta tilastoista selviää, että puolueen jäsenmäärä on laskenut tasaisesti 2010-luvulla. Vuonna 2010 jäseniä oli vielä yli 11 400, kun nyt heitä on noin 9 300. Jäsenmaksun maksaneita jäseniä puolueella on noin 6 700.
Kirjoitin edellisen osan loppupuolella mm. seuraavaa: Seuraavalla valtuustokaudella eli 2005-2008 olin edelleen varavaltuutettuna ja sosiaali- ja terveyslautakunnan varsinainen jäsen sekä teknisen lautakunnan varajäsen. Siirtyminen taloudellisia resursseja ajatellen minilautakunnasta megalautakuntaan oli kova paikka. Sen tiesin jo etukäteen. Sosiaali- ja terveyslautakunta - sen huomasin ensimmäisestä kokouksesta lähtien - oli kaikkien suurennuslasin alla... Mutta siitä sitten aikanaan kunhan haen hiukan aineistoa sosiaali- ja terveystoimistolta Irma Kakolta ja palautan ensi viikolla Jaana Pulkkiselle kulttuurikeskukseen nyt hallussani olleet kokouspöytäkirjajäljennökset liitteineen. ______________________________________________________________________ Valtuustokauden 2005-2008 kaupunginvaltuustossa samoin kuin kaupunginhallituksessa oli monia hyvinkin tuntemiani henkilöitä, osa kuntapoliittisia tehonyrkkejä, jotka kiistatta kuuluivat siihen rapiat kouralliseen, joka Kemiä käytännössä pyöritti tai sitten ei... Kiinnitin huomiota, että Mikko Ekorre oli tullut uudestaan mukaan kuntapolitiikkaan ja Pentti Ilvesluoto jättäytynyt pois pitkäaikaisen kuntapolitiikkauran tehneenä. Pekka Aho siirtyi Vaemmistoliitosta SDP:n valtuutetuksi... Olennaista oli se tosiasia, että Kemissä tapahtui kuntapolitiikassa "veretön vallankaappaus" > syntyi koalitio eli SDP, Keskusta ja Kokoomus keskinäisellä sopimuksella sysäsivät Vasemmistoliiton hetkeksi sivuraiteille. Itse en pitänyt menettelytapaa oikeana, en pidä näin jälkikäteenkään asiaa ajatellen. Tässä yhteydessä tulee mieleen sanonta: Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää... Luonnollisesti koalitiossa mukana olleet puolueet sopivat tietyistä virkajärjestelyistä, jotka toteutuivat meneillään olleen valtuustokauden aikana. Kemin kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi oli noussut Koalitio-kuvioiden jälkimainingeissa Ritva Sonntag Keskusta ja kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi Esko Näätsaari SDP. Valtuustokauden alkumetreillä oli mielenkiintoinen tilanne vt. ja apulaiskaupunginjohtajana oli Jorma Virtanen Vasemmistoliitto. Sittemmin Kemin kaupunginjohtajaksi valittiin Ossi Repo SDP.
Tärkeimpiä virkamiehiä: Kehittämisosasto > Allan Mikkola Hallintopalvelukeskus > Matti Tölli Tietohallintokeskus > Reijo Konu Ruokapalvelu > Katja Kakko Palvelu- ja tulosalueet: Sosiaali- ja terveysvirasto > Liisa Ståhle Koulutusasiainkeskus > Martti Höynälänmaa Kulttuuriasiainkeskus > Unto Käyhkö Tekninen palvelukeskus > Matti Päkkilä Kaupunkirakennekeskus > Markku Pietarila Musiikkitoimi > Marjaliisa Hynninen
Toki edellä olevien nimikkeiden alta löytyy vinopino muitakin virkamiehiä, joista osa tulee pakostakin mainituksi aloittaessani valtuustokauden 2005-2008 muistelemista lähinnä sosiaali- ja terveyslautakunnan varsinaisena jäsenenä. Vilttiketjusta taisin em. aikana käväistä muutamassa kaupunginvaltuuston kokouksessakin. Edelliseen valtuustokauteen verrattuna kävin useammin Kemin Keskustan Keskustakerhossa ennen valtuustokokouksia... Pohdiskelu jatkuu myöhemmin...
Kävimme viimeksi Selkäsaaressa sunnuntaina 17.09.2017. Tänään aamulla päätimme lähteä pikakäynnille saareen. Menomatkalla oli lähes peilityven. Oli aivan pakko ajaa hetken aikaa lähes täysillä veneen liukuessa mukavantuntuisesti. Rantautuminen onnistui hyvin, vaikka vesi ei ollut erityisen korkealla. Tällä kerralla rantahietikolla ei ollut kuin vanhoja hirvenjälkiä. Rantautuessamme korppi toivotti meidät tervetulleeksi. Vein kaikki kalastusvehkeet ylös ja pistin ne varastoon odottamaan ensi kesää tai jos vielä tarvetta on niin sieltähän ne löytyvät. Talvipilkkivarusteet ovat myös varastossa, jos talvella sille päälle kevätjäillä intoutuu.
Rauhoiduttuamme terassille kuuntelimme taas saaren hiljaisuutta. Oli mukava maistaa lasillinen pari punaviintä. Hiljaisuus loppui siihen, kun vaimoni laittoi mökissä tuvan uuniin tulet. Liekö tuo savu aiheuttanut, että monet linnut alkoivat laulella ympärillämme. Itse laitoin myös tulet tulistelupaikalle. Vaimoni käväisi lähietäisyydelle puolukassa ja sienestämässä. Jonkin verran puolukkaa mutta sieniä ei nimeksikään. Itse laittelin ulkopaikkoja kuntoon jo talven varalle...
Paistoimme makkarat ulkotulilla ja joimme kahvit. Terassilla istuskellessamme katselimme ympärillemme "sillä silmällä" = mitä keväällä/alkukesästä on ohjelmassa. Kyllä sitä työn töuhua näyttää taas riittävän. Merellä tuntui olevan paljon veneitä liikkeellä. Myös Merivartioston iso vene, on se komeaa menoa kertakaikkiaan!
Montussa oleva iso kivi muistutti edellisten käyntien touhuista. Tällä kerralla annoin kiven olla edelleen "rauhassa". Siihen se vielä jäi, vaikka minulla oli hyvät vipuviritelmät. No seuraavalla kerralla sitten tai sitä seuraavalla kerralla tai ... Lähdimme paluumatkalle. Oli muuten hieno pilvinen ilma ja lähes tyventä. Käväisimme Selkäsaaren länsirannalla Katariinan ja Tommin luona. He olivat laittaneet paikkoja "uuteen uskoon" - oli mukavan näköistä. Sieltä lähtiessämme oli niin tyventä, että oli mukava ajella takaisin kaupunkiin vähän reippaampaa vauhtia. Rantauduttuamme Hahtisaareen ajoimme sisäsataman kautta ja pysähdyimme uimahallin kupeeseen ihailemaan uutta muraalia entisen tyttölyseon päätyseinässä. Se oli hieno. Ajoimme hiljakseen Meripuistokatua ja käännyimme kaupungintalon kohdalla eteläänpäin Valtakadulle. Näin, että peräämme ilmestyi kuin tyhjästä = lujaa vaaleanruskea BMW-citymaasturi. Ajelin ihan normaalia = sallittua nopeutta liikenneympyrästä entisen TB-huoltoaseman ohi. Ajattelin sanoa vaimolleni:"Katsohan, mitä kohta tapahtuu!" Sitä en ehtinyt sanoa vaan: "Jumalauta!" Tämä bemarihurjastelija koukkasi/kiihdytti viereistä kaistaa ennen ylikäytävää "sata lasissa" = todella lujaa ja palasi meidän menokaistalle ja kääntyi hetikohta Kalkkinokalle... Olihan siinä taas ihmettelemistä. Vaimoni ei vähästä hermostu, mutta nyt hän sanoi:"Tuon perään kyllä pitäisi ajaa ja kysyä, mikä sinua oikein riepoo?" No ei ajettu perään, mutta taas tuli osoitetuksi - niin kuin monta kertaa aikaisemminkin - että meidän kesäautomme eli VW Doppel TD aiheuttaa aggressiivisia käyttäytymisreaktioita, vaikka ajelemme sillä aivan normaalia nopeutta - joskus vähän ylikin.
Edellisestä huolimatta oli mukava saarikäynti taas kerran...
