perjantai 29. tammikuuta 2016

Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- ja Venäjän itärajaylitykset...

Kun minäkin olen teksteissäni kommentoinut Suomen ja Venäjän itärajaan liittyviä asioita - viimeksi tänään - lienee syytä hiukan selventää, miksi asia minua on kiinnostanut.

Olen käynyt Luoteis-Venäjällä, Barentisin meren rannalla monta kertaa. Viimeisestä käynnistäni on jo tosin aikaa kymmenen vuotta.

Listaan käymiseni seuraavasti lyhyen kaavan mukaan:

+ syksyllä vuonna 1993
Olin mukana Lapin lääninhallituksen delegaatiossa, 3 opettajaa ja 25 oppilasta Lapin läänin ammatillisista oppilaitoksista. Ikimuistettava matka Rajajoosepin kautta. Kävimme Muurmanskissa ja osa Severomorskissa - muun muassa minä.
Siellä tapasin tulevat kuvataideyhteistyökumppanini Art Nord-nimisessä taidegalleriassa. Siitä tapaamisesta käynnistyi Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994 - joka toimii edelleen tosin "säästöliekillä"...

+ alkukesästä vuonna 1994
Kävin pystyttämässä kahden kemiläisen kuvataiteilijan kanssa (neljän kuvataiteilijan työt) taidenäyttelyn Muurmanskin taidemuseoon. Näyttely siirrettiin kuvataideystävieni toimesta Severomorskin taidemuseoon myöhemmin kesällä. Todella mielenkiintoinen matka, josta voisin kirjoittaa vaikka kirjan "vasemmalla kädellä" - mukava matka kaiken kaikkiaan...
Mielenkiintoinen kulttuurimatka, joka toteutettiin Rajajoosepin kautta.

+ alkukesästä vuonna 1995
Olin vaimoni ja kemiläisen graafikon kanssa Muurmanskissa. Kävimme myös Severomorskissa. Mielenkiintoinen kulttuurimatka. Matka toteutettiin Rajajoosepin kautta.

+ alkukesästä vuonna 1998
Kävin vaimoni kanssa Muurmanskissa, josta matkamme jatkui itään Tumanny-nimiseen kylään. Olimme toisen kuvataideystävämme aviovaimon vanhempien vieraana. Erittäin erikoinen ja vaiherikas matka. Yritimme päästä Teriberka-nimiseen kalastajakylään, mutta se jäi yritykseksi. Em. matkaa olemme kuvataideystäviemme kanssa muistelleet vaiherikkaana tapahtumana. Matka toteutettiin Norjan Kirkenesin kautta - mielenkiintoista, yövyimme Kirkenesin kupeessa majatalossa menomatkalla ...

+ alkukesästä vuonna 1999
Kävin vaimoni ja keski-suomalaisen avioparin kanssa pystyttämässä taidenäyttelyn Severomorskiin. Mielenkiintoiseksi matkan teki se, että se toteutettiin Norjan Kirkenesin kautta. Asuimme hotellimajoituksessa Muurmanskissa niin kuin muillakin matkoilla. Ainoastaan kerran olemme yöpyneet Severomorskissa. Kyllä tästäkin matkasta on paljon muisteltavaa...

+ alkukesästä vuonna 2003
Olin Lapin lääninhallituksen organisoimalla seminaarimatkalla kahdeksan hengen ryhmässä 28.04.- 01.05.2003 välisenä aikana Muurmanskissa. Erittäin hyvä ja monipuolinen ohjelma. Tapasin kuvataideystäväni ja keskustelimme alustavasti lähitulevaisuuden yhteistyömahdollisuuksista. Matka toteutettiin Rajajoosepin kautta.

ja

+ alkukesästä vuonna 2005
Tapasin vaimoni kanssa Severomorskin kulttuuriosaston johtajan Olga Katsaranin hänen ollessa Severomorskin Lasten Musiikkikoulun ryhmän kanssa Kemissä helmikuussa 2005. Hän esitti alustavan pyynnön, kutsun meille saapua vierailulle Muurmanskiin/Severomorskiin 10.-15.06.2005 välisenä aikana.

Toteutimme em. vierailun. Matka oli perinteisen rankka toteutettuna halvimmalla mahdollisella tavalla. Nimenomaan Ivalo-Rajajooseppi-Murmansk on bussimatkana ongelmallinen.
Tieolosuhteet huonot, niin kuin ennenkin, venäläinen bussikalusto epämääräisessä kunnossa ja ahdas, niin kuin ennenkin ja asiakkaan palvelu alle kaiken arvostelun, niin kuin ennenkin. Siinä ei siis ollut mitään uutta.

Onneksi perillä kaikki oli toisin! Ystävämme pitivät todella hyvää huolta meistä ja hotellimajoitus oli asiallinen. Meitä pidettiin kuin piispaa pappilassa. Erinomainen ohjelma.

Meillä on ollut aina turvallinen olo matkoillamme. Meillä on ollut aina Severomorskin kulttuuriosaston pienoisbussi käytössämme. Meille on tullut tunne, että - usein järkälemäseiset bussikuskit ovat turvamiehiä. Bussissa on aina ollut lisäksi 2-3 henkilöä kulttuuriosastolta, kuvataideystävämme 2-3 henkilöä ja luonnollisesti tulkki - niin ja tietysti me vieraat...

Erityisesti tätä matkaa olemme usein erityisellä lämmöllä muisteltu. Se oli eräänlainen jäähyväiskäynti - toistaiseksi.

Tämän matkan jälkeen Olga siirtyi aviomiehensä Aleksanderin perässä Moskovaan. He ovat siellä edelleen..
_______________________________________________________________________

Miksi tämänkin kirjoitin globaaliin jakeluun? Siksi, että arvelen asian joitakin lukijoita aidosti kiinnostavan.
Varsinkin kun tuo em. Severomorsk (Pohjoinen meri) niminen kaupunki on ollut ja on edelleen ns. suljettu kaupunki. Tälläkin hetkelläkin Venäjän Pohjoisen Laivaston yhä voimistuva tukikohtakaupunki...

Vastavuoroisesti sieltäpäin on ollut kovaa kulttuuriaktiviteettia Suomeen. Miäkäli siitä haluat lukea - Googlaa Aki Pyykkö Kemi - ja valitse vanhoilta kotisivuiltani Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- niin johan alkaa löytyä tarkempaa tarinaa vajaa kymmenen sivua.

Todettakoon, että Muurmanski täyttää tänä vuonna 100 vuotta.

Saapa nähdä, tuleeko kutsu juhliin? Sen pitäisi tulla pikapuolin, että voi alkaa orientoitua asiaan. Toivottavasti tämän tekstini lukee esim. Muurmanskin kulttuuriosaston johtaja ja/tai Muurmanskin taidemuseon johtaja. Tapasin heidät pari vuotta sitten Kemin taidemuseolla taidenäyttelyn avajaisissa.

Kunhan tuo itärajan tilanne tuosta vielä rauhottuu niin avot...

Esirippu on noussut, teatterinäytös on alkanut...

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Olen asiasta täysin samaa mieltä. Lisäksi elävässä kuvassa - muun muassa lyhyessä uutispätkässä - paljastuu paljon asioita. Kehonkieli on armoton, armottoman paljastava.

Sipilä ja Medvedevin väliseen ministeritapaamiseen on ladattu etukäteen yllin kyllin odotuksia, jotka koskevat turvapaikanhakijoiden tuloa Venäjältä Suomeen.

Medvedev näytti olleen paikalla "muina miehinä", "seku vain" niin kuin täällä pohjoisessa saatetaan asia ilmaista...

Todettakoon, että monet itärajan yli tulleista ovat asuneet Venäjällä vuosia. Heidät Venäjä ulostaa oman talouskurjimuksensa vuoksi meidän riesaksemme. Lisäksi kaikki viranomaistahot pyrkivät rahastamaan tehokkaasti Suomeen työnnetyillä turvapaikanhakijoilla.

Eräässä kommentissa todetaan: Kun näin on, niin eväät tulokselliselle neuvottelulle ovat syödyt jo ennen tapaamista. Juha Sipilä yrittää varmasti "kaikin voimin", mutta Medvedev on komennettu näyttelemään ja valehtelemaan suut ja silmät täyteen. Onneksi me emme enää usko, emme uskoneet pieniin vihreisiin miehiinkään Krimillä ja ettei venäläisiä sotilaita/joukkoja ole Itä-Ukrainassa...

Itärintamalta/-rajalta ei siis mitään uutta. Virkamiehet on pistetty työstämään jotain muodon vuoksi.

Tämä onkin siis suurta teatteria?

Valitettavasti kysymyksessä on jälleen yksi temppu, jolla ohjaaja = Venäjän presidentti Putin yrittää epätoivoisesti pitää itseään pinnalla omiensa edessä.

EU ei tähän hajoa, mutta Sipilän käynnin jälkeen pitää asia siirtää EU-tasolle, jotta lisäpakotteista Venäjälle voidaan vähintään keskustella ajoissa. Kun Venäjä on turvallinen maa, niin kaikki sieltä tulevat voidaan palauttaa välittömästi takaisin. Ongelmana on luonnollisesti se, että he tuskin haluavat mennä takaisin...

Huom!

Todettakoon pienenä yksityiskohtana, että alla olevassa artikkelissa oli muutama virhe, jotka korjasin. Liekö kiire painanut päälle...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Sipilä ja Medvedev aloittivat neuvottelut – tapaamiselta odotetaan apua pohjoisen pakolaisongelmaan

Pääministerien ensitapaamisesta odotetaan vauhtia pohjoisen pakolaisongelman ratkaisuun.

ULKOMAAT 29.1.2016 9:44 Päivitetty: 29.1.2016 12:52

Helsingin Sanomat

Pääministeri Juha Sipilä tapasi Venäjän pääministeri Dmitri Medvedevin Pietarissa.

Pääministeri Juha Sipilä aloitti perjantaina neuvottelut venäläiskollegansaDmitri Medvedevin kanssa Konstantinin palatsissa Pietarin länsipuolella. Kyseessä on Sipilän ensimmäinen vierailu Venäjällä pääministerinä.

Ministerit aloittivat tapaamisen kello 12 Suomen aikaa Sipilän saavuttua paikalle tilauskoneella. Neuvotteluille on varattu aikaa lounaineen peräti kaksi tuntia. Medvedev sanoi tapaamisen alussa keskustelujen koskevan ”kahdenkeskisten kysymysten lisäksi myös kansainvälisiä asioita”.

Ministeritapaamiseen on ladattu etukäteen yllin kyllin odotuksia, jotka koskevat turvapaikanhakijoiden tuloa Venäjältä Suomeen. Suomeen on tullut Sallan ja Raja-Joosepin raja-asemien kautta yli tuhat kolmansien maiden kansalaista, jotka ovat pyytäneet Suomesta turvapaikkaa. Monet tulijoista ovat asuneet Venäjällä vuosia.

Suomen sisäministeri Petteri Orpo ja Venäjän sisäministeri Vladimir Kolokoltsev keskustelivat aiheesta Königsbergin kartanossa Vantaalla viime tiistaina. Orpo sanoi tapaamisen jälkeen, että ratkaisu pakolaisasiaan saattaa syntyä ”lähiviikkojen aikana”.

”Uskallan odottaa, että perjantaina otetaan seuraava askel, vaikka silloin ei välttämättä vielä valmista tule”, Orpo sanoi viitaten Sipilän ja Medvedevin tapaamiseen.

Venäjältä tuli viime vuoden jälkimmäisellä puoliskolla Norjaan 5 500 pakolaista Kirkkoniemen raja-aseman kautta. Norjan ryhdyttyä pikakäännytyksiin matkustajien virta tyrehtyi ja siirtyi joulu-tammikuussa Suomen rajalle.
Norja on tosin onnistunut palauttamaan Venäjälle vasta 13 turvapaikanhakijaa, joilla on voimassa oleva Venäjän viisumi.

Sekä Suomi että Norja ovat sopinet Venäjän kanssa jo vuosia sitten, että matkustajien asiakirjat tarkistetaan ennen rajalle pääsyä. Sopimus on toisin sanoen lakannut toimimasta, mutta pätevää selitystä Venäjä ei ole asiaan antanut.

Venäjän puolella matkojen järjestäminen Suomeen on hämäräbisnestä, jonka Venäjä sallii.
HS vieraili äskettäin toimintaa seuraamassa Venäjän puolella Kantalahdessa.

Monilla tulijoilla on käsissään Venäjältä uunituore karkotuspäätös, jonka saa nopeammin lahjomalla.

Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg arvioi tällä viikolla, että tilanne on vähintäänkin Venäjän korkeimman johdon tiedossa. ”Tilanne on varmasti Venäjällä ylintä johtoa myöden tiedossa”, Nerg kommentoi sisäministerien tapaamisen jälkeen.

Sekä Sipilällä että Medvedevillä on kotikentillään muitakin huolia kuin pakolaistilanne, eivätkä Ukrainan kriisin vuoksi asetetut pakotteet ja vastapakotteet helpota kummankaan elämää. Pakotekysymyksistä Sipilä ei tosin pysty neuvottelemaan, sillä niiden ratkaisu on Euroopan unionin hallussa.

Kansanedustaja Pekka Haavisto vaati tällä viikolla, että myös pakolaisasiat pitäisi jättää EU:lle eikä kahdenvälisiin neuvotteluihin Venäjän kanssa pitäisi antautua. Sisäministeri Orpo kommentoi asiaa sanomalla, että kahdenvälistä ratkaisua haetaan, koska ”meillä on hyvät ja pitkät perinteet siitä”.

Tieditkö tämän Carl Benzistä - auto 130 vuotta - nyt...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Tiede 29.1.2016 klo 9:00 | päivitetty 29.1.2016 klo 9:36

Auto 130 vuotta – Benzin hevosettomia vaunuja pilkattiin ankarasti

Berliinin keisarilliseen patenttitoimistoon jätettiin 29.1.1886 hakemus erikoisesta vaunusta, jota liikuttelisi moottori. Keksijä Carl Benzille naurettiin, koska kaikillahan oli hevonen. Suomesta löytyy tarkka kopio maailman ensimmäisestä autosta ja vain kaksi ihmistä, jotka saavat sen käyntiin. Yle oli paikalla, kun Motorwagen herätettiin henkiin.

Benz patentttikirja 1886 — Yhtiö Benz & Co jätti 29.1.1886 Saksan keisarilliseen patenttitoimistoon hakemuksen ajoneuvosta, jossa olisi kaasumoottori. Benzin patenttikirja DRP 37435 on päässyt Unescon maailmanmuistin listalle Gutenbergin raamatun tai Magna Cartan tavoin. Kuva: Daimler

Saksan Mannheimissa sijaitsevasta verstaasta kuului syksyllä 1885 toistuvasti outoa puksutusta. Aikalaiset raportoivat kaupungilla, että Carl Benzin konepajan pihalla olisi yöaikaan nähty vaunut, jotka liikkuivat itsekseen ilman hevosta.

Tammikuussa 1886 kaikki oli valmista ja Benz toimitti patenttihakemuksen Berliiniin. Keksinnöstä Benz-Patent-Motorwagen numerolla DRP 37435 tuli maailman ensimmäinen automobiili.

Motorwagen liikkui ensimmäistä kertaa julkisesti Mannheimin ympäristössä kesäkuun alussa 1886. Alku oli pelkkää pettymystä. Auton moottori oli epäluotettava ja kansa nauroi itsekseen liikkuvalle vaunulle, jota piti vähän väliä työntää. Kun vaunu liikkui, väki oli peloissaan.

Jatkuva pilkka sai Benzin masentumaan. Sen ajan parhaatkaan saksalaiset tekniikan asiantuntijat eivät uskoneet hevosettomilla vaunuilla olevan tulevaisuutta.

Kaiken takana oli nainen – tottelematon Bertha Benz herätti kiinnostuksen

Onneton Carl Benz ei masennuksen vuoksi kyennyt välillä töihin. Kaupaksi vaunu ei käynyt, eikä Benz oikein ollut kauppamiehiä. Benzin vaimo Bertha yritti puhua mieheensä uskoa tilanteessa, jossa kukaan ei hänen vaunuideaansa uskonut.

Elokuussa 1888, kun Motorwagenista oli tehty kolmas versio, Bertha Benz teki tempun, joka muutti kaiken. Bertha ja Benzin pojat Eugen ja Richard lähtivät Carl Benzin tietämättä ajamaan Motorwagenilla kohti yli sadan kilometrin päässä olevaa vanhempien kotitaloa Pforzheimissa. Poikia tarvittiin, sillä Motorwagenia ei naisen voimin saanut käyntiin ja lisäksi 0,75 hevosvoiman moottorilla varustettua vaunua piti työntää ylämäissä.

”Testiajaja” Bertha Benzin suoritus sai valtavasti huomiota ja Motorwageneita alkoi mennä kaupaksi. Kaikkiaan Carl Benz sai myytyä 25 Motorwagenia. Bertha Benzin tuolloin salaa ajama reitti on Saksassa nykyään historiallinen muistotie.

Benz ei ollut autoilun kiistaton keksijä

Historioitsijoiden kesken on edelleen erimielisyyttä, kuka oikeasti keksi maailman ensimmäisen auton.

Myös toinen saksalainen, Gottfried Daimler, kehitteli hevosettomia vaunuja 1886. Vain muutaman kymmenen kilometrin päässä toisistaan asuneet miehet eivät kuitenkaan tunteneet toisiaan. Herrat eivät myöskään elinaikanaan koskaan työskennelleet yhdessä. Benzit ja Daimlerit pantiin yhteen vasta yrityskaupoilla 1926.

Carl Benz 1925 — Carl Benz istumassa ensimmäisen Patent-Motorwagenin päällä Saksan Münchenissä vuonna 1925. Asiantuntijat olivat väärässä vuonna 1886. Automobiileista oli 40 vuodessa tullut erittäin haluttuja. Hevosia taas ei Saksan suurkaupungeissa enää juuri teillä näkynyt. Kuva: Daimler

Daimlerin Motorkutsche perustui jo olemassa olevaan nelipyöräiseen hevosvaunuun, joihin hän asensi moottorin. Benzin kolmipyörä taas oli oma ja alusta saakka itse rakennettu. Se tiedetään, että ainakin Benz ehti patenttitoimistoon ensimmäisenä.

Monet pitävät kuitenkin saksalaissyntyistä, mutta sittemmin Itävaltaan muuttanutta Siegfried Marcusia todellisena ykkösenä. Vielä 1920-luvulla Marcusta pidettiin yleisesti bensiinikäyttöisen auton keksijänä, mutta sitten valtaan tulivat natsit ja dokumentteja katosi. Marcuksella oli juutalaistausta.

Suomessa Benziä vartioi autotohtori Paasivirta

Suomesta löytyy tarkka kopio Benzin Motorwagenista. Mercedes-maahantuoja Veho osti Saksasta replikan sarjanumerolla 89 kymmenkunta vuotta sitten.

Kesti vuosia ennen kuin Vehon Motorwagen lähti ensimmäistä kertaa käyntiin. Autoon ei aluksi saanut oikeanlaista polttoainetta. Sitten Saksan tehtaalta tuli nootti, autolla pitää ajaa, muuten sille käy huonosti.

Benz museossa 2011 — Alkuperäinen vuoden 1886 Benz-Patent-Motorwagen Stuttgartin Mercedes-Benz museossa vuonna 2011. Kuvassa oikealla Andy Warholin teos "Benz-Patent-Motorwagen 1886" vuodelta 1986. Kuva: Uwe Seyl, Stuttgart © Daimler AG

Vehon tuotepäällikkö Antti Paasivirta istuu päivisin samassa tilassa Motorwagenin kanssa. Vehon koulutuskeskuksen toiminnasta vastaava diplomi-insinööri on työkaverinsa kanssa ainoa suomalainen, joka osaa käynnistää Motorwagenin. Käyntiin Benz on lähtenyt tähän saakka kymmenisen kertaa. Välillä siihen menee tunti, välillä kaksi ja puoli.

Paasivirta sanoo leikkisästi olevansa Benzin autotohtori. Käynnistyminen vaatii täydellisen kaasu-ilmaseoksen, jota säädetään käsin. Sytytystulppa kuivataan välillä ja katkojan kärkiäkin saatetaan joutua välillä hiomaan. Kun kone vihdoin käy, öljyä roiskuu auton perästä ja jäähdytysnestettä tippuu maahan. Se kuuluu asiaan.

Paasivirta osaa joka kerta Benziä käynnistäessään arvostaa, kuinka pieniä muutaman kymmenen käynnistysvedon kärsimykset ovat sen rinnalla, mitä Carl Benz itse joutui kokemaan.

Carl Benz kuoli vuonna 1929. Auton keksijä ei omana elinaikanaan saanut sitä tunnustusta, mikä hänelle varmasti kuului. Liikemiehenä Benz oli surkea. Hän ei ymmärtänyt tehdä automobiileistaan lisenssisopimusta. Yksikään Benzin jälkeläinen ei ole saanut yhdestäkään maailmalla myydystä autosta penniäkään.

Terrafame: Talvivaara-sijoittajille takaportti vielä auki...

Eräässä toisessa artikkelissa on luettavissa > Pekka Perä: Uusi alku Talvivaaralle – valtion Terrafame ostaa pörssiyhtiön omaisuutta ja velkoja.

Ratkaisu edistää Talvivaaran velkojen mitätöintiä ja voi tarkoittaa yrityssaneerauksen päättymistä.

Uusi alku Talvivaaralle? Toivottavasti, sillä yli 80.000 suomalaista piensijoittajaa on killunut löyhässä hirressä pitkään. Talvivaaran suurin omistaja noin 15%:n osuudella on Suomen valtion sijoitusyhtiö Solidium = me suomalaiset - Sinä ja minä.

Kirjoitan tämän ännännen kerran: Jos Suomen valtio olisi nimenomaan suurimman omistajan roolissa ottanut Talvivaarasta kunnon otteen noin kolme-neljä vuotta sitten, tilanne ei olisi ryöstäytynyt käsistä mutta...

Hyvä jos edes nyt löytyy kokonaisuuden kannalta siedettävä ratkaisu.

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:

Terrafame: Talvivaara-sijoittajille takaportti vielä auki

28.1.2016 13:56 | Päivitetty 28.1.2016 14:52

Teollisuus Kaivokset

Sotkamon kaivos KUVA: LAURI OLANDER/KL-ARKISTO

Mikäli esisopimuksen edellyttämiä sopimuksia ei saada aikaan, joutuu Talvivaara konkurssiin.

Talvivaaran Kaivososakeyhtiö on tehnyt esisopimuksen Terrafame Groupin ja sen tytäryhtiöiden Terrafamen ja Winttalin kanssa siitä, että Talvivaaran omistamat Sotkamon kaivoksen toimintaan liittyvät omaisuuserät myydään Terrafamelle.

Myytäviä omaisuuseriä ovat muun muassa kaivoksen tuotantoprosessissa tarvittava kalkkilaitos, laboratorioliiketoiminta sekä kaivokseen liittyvän geologisen datan omistusoikeus.

Esisopimuksessa sovittiin myös laboratorion henkilöstön siirtymisestä Terrafamen palvelukseen vanhoina työntekijöitä. Terrafamelle annetaan myös mahdollisuus rekrytoida kaivoksella työskenteleviä Talvivaaran avainhenkilöitä.

Sopimuksen toteutumisesta ei kuitenkaan ole mitään takeita, sillä se edellyttää Talvivaaran ja Terrafamen pääsevän sopimukseen useista järjestelyn edellyttämistä yksityiskohtaisista sopimuksista.

Jos sopimuksiin ei päästä, Talvivaara menee todennäköisesti konkurssiin.

Takaraja neuvotteluille on helmikuun kolmas päivä.

Lopullinen kauppasumma 3,8 miljoonaa euroa

Ensimmäisessä vaiheessa Terrafame maksaa Talvivaaralle 3,8 miljoonaa euroa. Toisessa vaiheessa Terrafame maksaa Talvivaaralle kalkkilaitoksesta 12,5 miljoonaa euroa. Samassa yhteydessä Talvivaara maksaa Terrafamen tytäryhtiölle Winttalille 3,8 miljoonaa euroa lopullisena korvauksena Talvivaaraan kohdistuvista saatavista ja vastuista, jotka siirtyivät Winttalille Nyrstarilta joulukuussa 2015.

Osana kokonaisjärjestelyä Terrafame hankkii omistukseensa talvivaaraan kohdistuvat liikepankkien ja Finnveran saatavat, jotka ovat nimellisarvoltaan yhteensä noin 129,6 miljoonaa euroa.

Nämä saatavat ja vastuut käsittävät noin 12,8 miljoonan euron suuruisen Talvivaaran takausvastuun liittyen laina- ja tuotevirtasopimuksen väliaikaiseen keskeytyssopimukseen ja noin 203,4 miljoonan euron suuruisen sinkin tuotevirtasopimuksen päättymiskorvauksen takausvastuun, jotka näin ollen lakkaavat järjestelyn toteutuessa.

Mikäli järjestelyn toinen vaihe toteutuu, Talvivaara suorittaa saatavista Terrafamelle yhteensä 8,7 miljoonaa euroa.

Lopullinen ja kertakaikkinen korvaus, jonka Terrafame maksaa Talvivaaralle nettomääräisenä kauppahintana, on 3,8 miljoonaa euroa.

Esisopimuksessa sovittiin myös alustavasti Talvivaaran mahdollisuudesta tulla myöhemmin Terrafamen omistajaksi vähintään 10,1 prosentin omistusosuudella osakkeista ja äänistä, mikäli Talvivaara onnistuu keräämään sijoitukseen tarvittavat varat.

Mahdollisuus tulla omistajaksi on marraskuun 2016 ja huhtikuun 2017 välisenä aikana. Mikäli Talvivaaraa ei haluta Terrafamen omistajaksi, voi Terrafame ostaa Talvivaaralta lunastusoikeuden maksamalla erillisen 3,8 miljoonan korvauksen Talvivaaralle.

Kaikki sopimukset edellyttävät Talvivaaran mukaan sitä, että Vaasan hallinto-oikeudesta lähiaikoina annettavaksi odotettu Nuasjärven purkuputkea koskeva päätös mahdollistaa Terrafamen kaivostoiminnan jatkamisen.

Kauppalehden Analyytikko Ari Rajalan laskelmien mukaan Terrafame siis maksaa Talvivaaralle laboratoriosta 3,8 miljoonaa euroa ja kalkkilaitoksesta 12,5 miljoonaa euroa. Yhteissummaksi tulee siis 16,3 miljoonaa euroa.

Talvivaara puolestaan maksaa Terrafamelle siirtyneistä vastuista 3,8 miljoonaa euroa ja saneerausveloista 8,7 miljoonaa euroa, eli yhteensä 12,5 miljoonaa euroa.

Näiden erotuksena muodostuu nettokauppahinta 3,8 miljoonaa euroa.