Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, olen seurannut jonkin verran Veikkauksen sivuilla nettijalkapalloa ja pelaillut livenä pienin panoksin (1-2 euroa/peli) lähinnä Englannin, Ranskan, Saksan, Espanjan ja Italian pelejä. Toki jonkin verran kotimaisiakin pelejä meidän jalkapallokelien aikaan.
Aina silloin tällöin olen päässyt aistimaan upeaa jalkapalloa, mutta välillä myös sellaista jalkapalloa, jota ei tarvitsisi pelata eikä nähdä.
Kirjoitanpa taas:
Pahimmillaan jalkapallo saattaa olla sellaista, että pikku tönäisystä raavas mies pyörii kuin väkkärä - vähintään viisi-kuusi kertaa - akselinsa ympäri karmeiden tuskankarjaisujen ryydittämänä. Erotuomari kaivelee päntiönään eri värisiä kortteja etutaskustaan. Pääasiassa keltaisia varoituskortteja, väliin punaistakin...
Tänään sunnuntaina 29.11.2015 seurasin mm. espanjalaista jalkapalloa ottelun Sevilla-Valencia pätkittäin lähes kokonaan.
Lopputulos Sevilla-Valencia 1-0 (0-0) ajassa 90+4 minuuttia.
Pelasin sitä yhdellä eurolla ensimmäisellä puoliajalla Veikkauksen livepelinä, epäonnistuin pahanpäiväisesti "arvauksessani" ja menetin yhden euron, harmittava takaisku.
Veikkasin Sevillan tekemään ensimmäisen puoliajan ensimmäisen maalin. Ei tehnyt mutta...
Toisen puoliajan alussa 50. peliminuutilla Sevillan Sergio Escudero teki maalin. Tämä on tyypillistä minun nettipeliäni - maalit tulevat hiukan viiveellä - melkein aina.
Tämän pelin toisen puoliaian loppupuoli näytti olevan taas sitä, että äijät olivat kötällään nurmen pinnassa puolen minuutin välein ja rikkeen tehnyt levitteli viattomana käsiään ja suu kävi erotuomarin suuntaan. Jatkuvasti pientä "koiruutta", pieniä "kopautuksia" jaloille, jne. ...
Niinhän siinä taas kävi, että toisen puoliajan 78. minuutilla toisesta varoituksesta vierasjoukkueen pelaaja Javi Fuego ajettiin erotuomarin toimesta kentältä.
Olen vähitellen oppinut katselemaan myös pelien tilastotietoja, joita on saavilla aikamoinen määrä.
Toisaalta pelin aikana kamerat seuraava kentän laidalla olevien valmentajien liikehdintää ja raivokasta viittelöintiä - tuntuu välillä siltä, että heidän pukujensa saumat ovat tiukilla...
Viskiharrastaja korkkaa arvopullon vain erityisen painavista syistä
Viskiharrastus kasvattaa suosiotaan myös Suomessa. Maailmalla viski on jo sijoituskohde muiden joukossa ja pullollisesta harvinaista arvojuomaa voidaan huutokaupassa pulittaa jopa satojatuhansia euroja.
Viski, viljasta tislattu väkevä alkoholijuoma saa uusia ystäviä ympäri maailmaa.
Suomeenkin on viime vuosina perustettu viskiyhdistyksiä, ravintoloiden viskivalikoimat ovat kasvaneet ja juoman suosijat ovat entistä laatutietoisempia.
Suomeenkin on viime vuosina perustettu viskiyhdistyksiä, ravintoloiden viskivalikoimat ovat kasvaneet ja juoman suosijat ovat entistä laatutietoisempia.
Kolmisen vuotta sitten perustettuun Viskin Ystävien Seuraan kuuluu jo lähes kahdeksansataa alan harrastajaa. He järjestävät maistelutilaisuuksia, tapahtumia ja vaihtavat näkemyksiä makuelämyksistään.
Mittavan kokoelman arvoviskejä omistaa yhdistyksen hallituksen jäsen, laukaalainen Rami Urrio. Hän sai ensikosketuksen viskiin kymmenisen vuotta sitten.
– Juomassa puhuttelee perinteet, tarinat valmistajien ja tislaamojen takana sekä käsityön leima, mikä digitaalisessa maailmassa koko ajan vähenee, kuvailee Urrio.
Urrion mukaan kunkin viskiharrastajan oma nenä ja suu kertovat, mikä parhaiten ja parhaalta maistuu. Tyyli juoman nauttimisessa on vapaa.
– Mikäli haetaan optimaalisinta tuoksua ja makua, niin juoma saisi olla huoneenlämpöistä. Lasia voi käsissä vielä lämmitellä lisää, että saa tuoksuja avautumaan.
Ikä yksin ei ole arvon mitta
Perinteisiä viskin valmistajamaita ovat Skotlanti, Irlanti ja Yhdysvallat. Arvostetuin viski on mallasviski. Juoman maku ja laatu ovat monen tekijän summa. Esimerkiksi tynnyristä irtoaa viskiin väriä, tuoksuja ja makuja. Osaa viskeistä onkin kypsytetty vuosien varrella useissa eri juomatynnyreissä. Jokainen tynnyri antaa viskille oman arominsa.
– Skotlannissa laki vaatii, että juomaa on pidettävä kolme vuotta tammitynnyrissä, jotta sitä voi sanoa viskiksi. Siellä kun meren rannalla on varasto, niin tynnyri hengittää koko ajan meri-ilmaa eli kyllä se merellisyys, suolaisuus tarttuu myös viskiin.
Entä paraneeko viski vuosien myötä ja tuovatko vuodet lisää hintaa?
– Mitä vanhempi, niin yleensä myös sen arvokkaampi juoma, mutta ei ikä tee autuaaksi. Viisivuotias viski voi olla ihan yhtä hyvää kuin 30-vuotias, sanoo Urrio.
Mies kertoo nähneensä pullotettuna jopa yli 70 vuotta tynnyrissä olleita viskejä.
– Kun viski pullotetaan, kypsymisprosessi päättyy ja viski on sen ikäistä kuin etiketissä lukee. Viskihän ei enää kypsy pulloissa, toisin kuin viini.
Rikastuminen kysyy tietotaitoa
Maailmalla viski on jo sijoituskohde muiden joukossa. Urrion mukaan Euroopastakin löytyy jo sijoittajia, jotka kyttäävät tiettyjä tislaamoja ja yrittävät hamstrata harvinaisimpia pullotteita. Sellaisia, joilla vuosien päästä saa rahansa tuplattua tai triplattua.
Ainakaan toistaiseksi Urrio ei ole Suomessa ammattimaisiin viskisijoittajiin törmännyt. Laji vaatii kärsivällisyyttä ja oikeaa ajoitusta. Pitää osata ostaa edullisesti ja kaupata kun kysyntä on kovimmillaan. Riskejäkin viskibisnekseen liittyy.
– Kaikenlaistahan voi sattua. Vaikkapa tulipalo voi tuhota sadan pullon viskivaraston. Mutta jos tuntee maailmaa riittävän hyvin ja osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin kyllä voittoakin voi tehdä.
Urrio toteaa, että viskeissä riittää opiskeltavaa loppuelämäksi ja arvopullon korkkaamiseen pitää olla todella hyvä syy.
– Kun pullon avaa, niin sydän itkee kyllä vähän verta. Juhlapyhät ja muut tärkeät hetket elämässä ovat sellaisia, että silloin heltyy jonkun uuden arvopullon avaamaan.
Nautiskelijoille yhdestä pullosta riittää usein juotavaa vuosikausiksi, sillä arvoviskejä ei hörpitä pitkillä kulauksilla.
Rami Urriota haastatteli Titta Puurunen