keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Pitkäaikaistyöttömyys on ongelma - kaikille...

Tein työtä käskettyä...



Tiedän, että Kemissä on asian eteen tehty kovasti töitä, mutta lisää tarvitaan, sillä pitkäaikaistyöttömyys on on ongelma - kaikille, nimenomaan työttömälle ja hänen lähipiirilleen.

Mielestäni on arveluttavaa, jopa halveeraavaa puhua tempputyöllistämisestä.


Nettilainausta hiukan ttunattuna Helsingin Sanomista:

Kunnat maksavat jättisakkoja työttömistä – katso, kuinka hyvin oma kuntasi hoitaa työttömyyttä

KOTIMAA 



Suuret kaupungin maksavat jättisakkoja pitkäaikaistyöttömistä sen sijaan että aktivoisivat työttömiä tukitoimin.
Esimerkiksi Helsingin kaupunki maksoi Kelalle työmarkkinatukimaksuja viime vuonna 26,4 miljoonaa euroa, Tampere liki 18 miljoonaa ja Turku 12,7 miljoonaa, Oulu kymmenen ja Vantaa 9,7 miljoona euroa.
Kunnat joutuvat maksamaan puolet pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuesta, jos ne eivät aktivoi työtöntä 500 päivän kuluessa. Viime vuonna kunnat maksoivat tällaisia niin sanottuja Kela-sakkoja yhteensä yli 215 miljoonaa euroa.
Työttömien määrään suhteutettuna summa kuvaa sitä, kuinka hyvin kunta on onnistunut estämään työttömyyden.
Tampereen apulaispormestari Olli-Poika Parviainen myöntää, että summa on iso.HS:n selvityksen mukaan suurista kaupungeista eniten työmarkkinatukea työtöntä kohden maksaa Tampere, joka maksoi viime vuonna työmarkkinatukimaksua 966 euroa työtöntä kohden.
"Emme ole halunneet katsoa pelkkiä maksuja ja tempputyöllistää työttömiä pois tilastoista, vaan me olemme halunneet löytää työttömille aidon polun työelämään", Parviainen perustelee.
Tampereelta on Parviaisen mukaan viime vuosien rakennemuutoksen myötä hävinnyt paljon työpaikkoja. Työttömyyden kasvu on kuitenkin taittunut.
Tämän vuoden talousarvioon Tampere laittoi viiden miljoonan euron työllistämispaketin. Se auttaa noin tuhatta työtöntä.
"On selvää, että kustannukset ovat käymässä suuriksi, joten maksuja on saatava pienemmiksi. Työllistämistoimien vaikuttavuus ei kuitenkaan saisi kärsiä."
Monet pienet kunnat ovat HS:n selvityksen mukaan saaneet työmarkkinatukensa pienenemään suuria kaupunkeja paremmin. Esimerkiksi Keski-Suomessa sijaitseva noin 1 760 asukkaan Kinnulan kunta maksoi viime vuonna työmarkkinatuesta vain 116 euroa työtöntä kohden.
Kunnan koko ei kuitenkaan selitä kaikkea. HS:n selvityksessä isoimpia maksuja, yli tuhat euroa työtöntä kohden, maksavat pienet kunnat Lapinjärvi, Luumäki, Hailuoto ja Polvijärvi.
Kinnula teki vuonna 2006 päätöksen, että työllistämiseen satsataan. Kunta työllisti 40–60 henkeä vuosittain, aktiivisimpina vuonna noin sata henkeä. Harva kuitenkaan sai töitä muulta kuin kunnasta. "Se tuli lopulta myös melko kalliiksi", Kinnulan kunnan sivistystoimenpäällikkö Marja Lehtonen myöntää.

Nyt Kinnula tekee yhteistyötä naapurikuntien Viitasaaren ja Pihtiputaan kanssa.
Vanhempi hallitussihteeri Tiina Korhonentyö- ja elinkeinoministeriöstä muistuttaa, että vaikka kunnan elinkeinorakenteella on vaikutusta työttömyyslukuihin, ratkaisevampaa on, millaiset toimintatavat kunnat ovat valinneet työllisyyden hoidossa.
Korhonen muistuttaa, että pitkään työttömänä olleet voivat tarvita myös muita palveluita, kuten terveys- tai sosiaalipalveluja.
"Lukujen perusteella voi näyttää siltä, että mitään ei tehtäisi vaikka tosiasiassa tehdään paljonkin. Esimerkiksi panostus sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjoamiseen pitkään työttömänä olleille ei välttämättä näy kuntien rahoitusosuuksissa heti, mutta pidemmällä aikavälillä sillä on merkitystä", Korhonen hän sanoo.
Työttömyysturvalakiin on työ- ja elinkeinoministeriössä valmisteltu lainmuutosta vuoden alusta. Se nostaisi kunnan osuutta pitkäaikaistyöttömien tuesta selvästi nykyisestä.
Jatkossa kunnat maksaisivat puolet vähintään 300 päivää ja 70 prosenttia vähintään 1 000 päivää työmarkkinatukea työttömyyden perusteella saaneiden henkilöiden työttömyysaikaisesta työmarkkinatuesta.
Hallituksen esitys asiasta on parhaillaan eduskunnan valiokuntakäsittelyssä.

Eläkevarat riittävät tulevaisuudessakin...

Siitä on jo toistakymmentä vuotta aikaa, kun kirjoitin artikkelin: Älkää syyllistäkö eläkeläisiä!

Se on niitä harvoja artikkeleita, joka läpäisi myös Helsingin Sanomien äärimmäisen tiukan, lähes läpäisemättömän julkaisuseulan. Jopa niin, että kyseisen lehden taiteilija oli piirtänyt asiaan liittyvän kuvankin.

Artikkelissa toin esiin sen totuuden, että kyllä työntekijätkin osallistuvat omalta osaltaan eläkerahojen keräämiseen. Toisin sanoen, he ovat täysin ansaitsemallaan eläkkeellä... 

Taisinpa mainita myös, että niin sanotut suuret ikäluokat eivät ole ongelma, aika hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä.

Alla olevan artikkelin mukaan, eläkerahat riittävät tulevaisuudessakin - hyvä niin... 


Nettilainaus Pohjolan Sanomista:

Päivitetty 28.10.2014 08:12, julkaistu 28.10.2014 07:53

Ilmarisen johtaja löi tiskiin ikiliikkujan: ”Näin Suomen eläkevarat eivät lopu koskaan”

Kuva: Colourbox
Juha VainioLähetä palautetta toimittajalle
Juha Vainio
Eläkekeskustelujen yhteyksissä on jo pitkään ruokittu pelkoa Suomen eläkerahastojen riittämättömyydestä tuleville sukupolville. Eläkevakuuttajan mukaan pelko on turhaa.
Ilmarisen talousjohtaja Jaakko Kiander suorastaan tyrmää väitteet, joiden mukaan nykynuoret eivät koskaan pääsisi nauttimaan eläkkeistä. Kianderin mukaan nuorten kannattaa olla huolissaan tulevista eläkkeistään, muttei menettää sen takia yöuniaan.
– Pahin skenaario on se, että joudut työskentelemään 67-vuotiaaksi. Eläke tulee olemaan silloin noin 50 prosenttia työuran aikana ansaitusta keskipalkasta. Nyt eläkettä maksetaan suunnilleen samassa suhteessa.
Eli pahin mahdollinen skenaario eläkejärjestelmän tulevaisuudesta on se, että eläkeikää nostettaisiin 67 vuoteen?
– Se on se pahin. Jos vastaavasti elääkin esimerkiksi kuusi vuotta pidempään kuin nykyajan kuusikymppiset, niin eihän se niin kauhea asia ole.
– Kyllä siihen voi luottaa, että perustoimeentulon saa tästä eläketurvasta. Mitään eläkkeetöntä vanhuutta ei ole näkyvissä.
Suomen eläkejärjestelmän romahtamista pelkäävät muistuttavat, että viime vuonna Suomessa tapahtui historiallinen muutos, kun ensimmäistä kertaa työeläkemaksuja maksettiin enemmän kuin niitä kerättiin. Kianderin mukaan muutos on luultavasti pysyvä.
Vaikka eläkerahaa tulee sisään vähemmän kuin sitä maksetaan ulos, eläkevarat eivät ole Kianderin mukaan loppumassa. Selityksen hän tarjoilee matemaattisessa muodossa, jota hän kuvaa ikiliikkujaksi.
– Tällä hetkellä eläkemaksut ovat keskimäärin 24 prosenttia palkasta. Tulevaisuudessa eläkemenot kasvavat, ja eläkemenot voivat olla vaikka 28 prosenttia palkasta. Siitä seuraa, että alijäämää on 4 prosenttia suhteessa palkkoihin. Tämä alijäämä on tarkoitus kattaa eläkerahojen sijoitustoiminnan tuotoilla.
– Jos eläkevarat ovat suhteessa palkkasummaan 200 prosenttia, ja jos ne tuottavat vaikka 3,5 prosenttia vuodessa, se vuosituotto suhteessa palkkasummaan on 7 prosenttia. Tuollaisella vuosituotolla eläkkeiden rahoitukseen käytettäisiin vain noin puolet tuotoista ja toinen puoli jäisi kasvattamaan rahastoa. Tällä matematiikalla eläkevarat eivät lopu koskaan, edellyttäen, että vuosituotto olisi 3,5 prosenttia.
Tammi–syyskuussa 2014 Ilmarisen sijoitustuotot nousivat 5,7 prosenttiin.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Ei mitään uutta kotirintamalta...


Kirjoitin muutama viikko sitten artikkelin - politiikka on aaltoliikettä - se on ollut sitä aina...

Liiallisten henkilövaihdosten myötä Kokoomus saa kokea aaltoliikkeen osaltaan ja alla olevan imagotutkimus rassaa lisää: Tietty, kiistaton korskeus ja ylmielinen vouhotus tulee voimakkaasti pintaan.

Eduskuntavaalit lähestyvät, paniikki kukaties alkaa hiipiä kokoomuspäättäjien puseroon... 


Nettilainausta Ylen Uutissivuilta:


Puolueiden imagotutkimus: Kokoomus entistäkin ylimielisempi

Kokoomuksen julkinen kuva on ylimielisempi kuin kertaakaan 2000-luvulla, kertoo Yle Uutisten käsiinsä saama puolueiden yhteinen imagotutkimus.



Alexander Stubb ottamassa kännykkäkuvaa.
Kokoomusta ylimielisenä puolueena pitävien osuus on kasvanut hieman viime keväästä. Kuva: Yle

Puolueet ovat jo vuosia teettäneet yhdessä omaan käyttöönsä selvityksiä julkisesta kuvastaan kansalaisten keskuudessa. Tuorein TNS Gallupin kysely tältä syksyltä paljastaa, että peräti 60 prosenttia vastanneista pitää kokoomusta ylimielisenä.
Luku on puolueen korkein tällä vuosituhannella ja ylivoimaisesti suurin kaikista puolueista. Keväällä ennen Alexander Stubbin valintaa puoluejohtajaksi tätä mieltä oli 58 prosenttia vastanneista.
Kokoomus on aina ollut ylimielisen maineessa, mutta vielä pari vuotta sitten lukema jäi alle 50 prosentin. Toiseksi ylimielisin puolue on kansalaisten mielestä perussuomalaiset. Näin ajattelee 32 prosenttia vastanneista.

Grafiikka puolueiden ylimielisyydestä.
Kuva: Yle

Päähallituspuolueet hankaluuksissa

Kokoomuksen helmasynteihin luetaan ylimielisyyden lisäksi nyt myös kansalaisten etujen vastainen toiminta ja luottamuksen puute.
Yhtään helpommalla ei selviä johtoporrastaan uusinut SDP. Sen leimaavimpana ominaisuutena nähdään nyt taitamaton johto. Myös SDP kärsii luottamuspulasta ja sitäkin vaivaa käsitys etujen vastaisesta toiminnasta.
Samat ongelmat heijastuvat myös perussuomalaisiin, mutta kansalaisten kielteiset näkemykset muun muassa puolueen ylimielisyyttä kohtaan ovat lieventyneet.

Keskustalta sujuu nyt kaikki

Puolueiden mielikuvamittauksen selkeä voittaja on keskusta, jolta tuntuu nyt onnistuvan kaikki. Se nousi imagovertailun kärkeen keväällä 2013 ja sen jälkeen puolueeseen liitetyt myönteiset mielikuvat ovat vain vahvistuneet.
Keskustan hyväksi luetaan nyt aiempaa selvemmin järkevät ja toteuttamiskelpoiset ideat, vetovoimainen johto ja lisääntynyt luottamus.
TNS Gallup haastatteli 1 003 äänestysikäistä kansalaista syys–lokakuun vaihteessa. Tutkimuksen virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Oppia ikä kaikki...

Kerroin viikko sitten, että pulpettiveneemme ( Bella 470 R + Suzuki DT 40C) siirrettiin Kemin Hahtisaaresta syyshuoltoon Prima-Rautaan Karjalahdelle. Tänään olen hakenut sen talvisäilytykseen kotipihallemme Haukkariin.

Hakiessani trailerin päällä olevaa yhdistelmää jututin huoltomies-Samia ja yrittäjä-Ristoa, koska alkusyksystä oli moottorin käyntiinlähtöongelmia ilmojen kylmetessä.

Samin mukaan käynnistyksessä ei ollut mitään ongelmia. Samasta asiasta Riston kanssa huoltolaskua makseassani juteltiin. Risto kysäisi: "Oletko käyttänyt kyseisen moottorin sähköryyppyä käynnistettäessä?"
Asia tuntui minusta uudelta, joten Risto sanoi: "Minäpä näytän sen toiminnan sinulle, mennään pihalle." 

Risto kytki käynnistysavaimen paikoilleen ja pyysi kuuntelemaan. Hän painoi avainta ja koneesta kuului naksahdus, hän toisti toimenpiteen...

Niinpä! Minulla heti kävi mielessä, että edellisen omistajan käynnistysohjeet olivat menneet osittain ohi korvieni ja/tai en ollut riittävän hyvin lukenut Suzukin manuaalia, ohjekirjaa.

Kotiin palattuani otin esiin ohjekirjan ja hain kohdan kylmän moottorin käynnistys.

Nyt seuraavana pieni tunnustus:

Olen lukenut huolimattomasti ohjekirjan. Toki saattaa olla, että en ole lukenut seuraavaa tekstiä ollenkaan: Käynnistä moottori kääntämällä avainta oikealle painaen sitä samalla sisään.
Olen käännellyt avainta vähän samalla tavalla kuin autoa käynnistettäessä. Oppia ikä kaikki, sanotaan, kyllä kai se on niin sitten.

Onpahan mukava lähteä alkukesästä 2015 liikkeelle, kun oleellinen perusasia on hallinnassa. Todennäköisesti kone pärähtää taas käyntiin kertalaakista niin kuin edellinen omistaja minua aikanaan ohjeisti.

Joku lukijoista saattaa ajatella, johan vähäpätöisestä asiasta kirjoitit, tosi vähäpätöistä ja turhanpäiväistä!

Ei minusta, päinvastoin: Ottakaa opiksi, lukekaa ohjekirjat - eukäteen riittävän huolellisesti. 

Toivottavasti itse muistan näin tulevaisuudessa toimia. Se kyllä kannattaa...







… 

Meri-Lapin tulevaisuus...

Käväisin hetki sitten vastaamassa Meri-Lapin kehittämiskeskuksen sivuilla alla olevaan    kyselyyn. Toivottavasti mahdollisimman moni tämän talousalueen asukkaista näin tekee.

   Kuntajakoselvittäjille, Mäkitalolle ja Ruotsalaiselle löytynee kyselyistä hiukan kättä                pitempää ja selkänojaa.

  Kyselyyn on mahdollisuus vastata Kemin, Keminmaan, Simon, Tervolan, Tornion ja               Ylitornion kotisivuilla.

  Asian - kuntajakoselvityksen ja siihen aikanaan saatavat kuntapäättäjien vastaukset -           tekee yhä mielenkiintoisemmaksi se, että kuntien talousluvut vuodelta 2014 ovat                   murheellista jopa synkkää luettavaa. Missään kunnassa ei voi henkseleitä paukutella.

  Kyselyn ohjeistusteksti Meri-Lapin kehittämiskeskuksen kotisivuilla: 

Kartoitamme lokakuun aikana Meri-Lapin asukkaiden näkemyksiä kuntajakoselvityksestä. Kerro siis kantasi ja vaikuta Meri-Lapin tulevaisuuteen vastaamalla tähän kyselyyn. Se on avoinna 27.10.-10.11.2014.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Mäkihyppyartikkeli vuodelta 2008...

Niin kuin Sinä satunnainen/vakituinen blogitekstieni lukija olet aistinut, kirjoitan silloin tällöin sivulleni vanhoja tekstejä. Alla oleva teksti on kohta ajankohtainen, sillä pakkasia, lumia ja talvea tässä jo odotellaan.

Vanha teksti vuodelta 2008 muuttamattomana:

MÄKIHYPPYAJANTASAA…

Lahdessa Salpausselän mäkihyppykilpailu keskeytettiin sunnuntaina 02.03.2008 huonojen
hyppyolosuhteiden vuoksi, asiaan palataan Puijon kisoissa Kuopiossa, jos ilmat sen
sallivat. Em. tyyppinen asia ei enää ole edes uutinen - Suomessakaan…

Olen kauan sitten kirjoittanut nimimerkkikirjoituksia mäkihyppyolosuhteiden kehittämisestä
ärsyynnyttyäni mm. Saksan mäkiviikkojen kohta joka toisen kilpailun keskeytykseen tai
siirtämiseen seuraavalle päivälle.

Milloin tuulee kummulla takaa liikaa, milloin tuuli pyörii montussa oikukkaasti, milloin
yleensäkin tulee liikaa, milloin sataa lunta/räntää/vetää, milloin lähtölavaa
nostetaan/lasketaan, milloin mitäkin! Kilpailuja on usein siirretty seuraaviksi päiviksi.
Lisäksi on sattunut useinkin, että kilpailu on jopa ratkaistu yhden laskukierroksen
perusteella!

Ilmasto-olosuhteet ovat yksinkertaisesti muuttuneet ja siksi on etsittävä aivan uusia
ratkaisuja, mikäli lajia, mäkihyppyä tulevaisuudessa on tarkoitus kilpailumielessä
harjoittaa.

Suomen Hiihtoliitto tukee vastikään tehdyllä päätöksellään Kemijärven Suomutunturin
lentomäkihanketta. Ylitornion Aavasaksan hanke kärsi välierätappion…
En tunne mäkihyppyasiaa muutoin kuin luonnonolosuhteiden osalta. 

Mäkihyppy on saatava kilpailulajina ”sisähallilajiksi”, jolloin kaikille hyppääjille taataan
tasavertaiset olosuhteet.

Siksi Aavasaksa-projekti on mielenkiintoinen! Siinä on sopivan realistista lievänluovaa
hulluutta, jota kaivataan, jotta jotain uutta vihdoinkin mäkihyppyrintamalla syntyy ja loppuu
ainainen niuhotus luonnonolosuhteiden vaikutuksesta lopputulokseen.

Nykyaikana tekniikkaa hyväksi käyttäen voidaan taata jokaiselle mäkihyppääjälle
täsmälleen samanlaiset hyppyolosuhteet, jolloin samalla ainainen jossittelu kilpailun
”oikeasta voittajasta” jää myös sivuun.

Onko se todella mahdollista? Kyllä!

Rakennetaan Suomeen monimuotoinen Aavasaksan suunnitelmien tyyppinen
mäkihyppyhalli, jossa järjestetään kaikki maailman merkittävimmät mäkihyppytapahtumat yksikön valmistuttua.

Kyseinen mäkihyppyhalli suunnitellaan sekä ylä- että alamäen osalta niin, että siinä
voidaan kohtuudella hypätä turvallisissa olosuhteissa 60-180 metrin hyppyjä ja
muunneltuna harrastaa pienimuotoista laskettelua ympäri vuoden.

Tuuliolosuhteet eli sopivat, oikeansuuntaiset nosteet taataan nykyaikaisella, huippuunsa
viritetyllä puhallintekniikalla.

Varsinaiset lentomäkijutut voidaan edelleenkin järjestää niissä muutamissa
luomumäkihyppypaikoissa, joita tämä marginaalinen laji ilmeisesti tarvitsee...

Pohdiskeluterveisin entinen mäkihyppykatselija
Aki Pyykkö
Kemi

Hesaritekstiä kohta häiriöksi saakka...

Minkä sille voi, kun tykästyy johonkin lukemaansa. Tällä kerralla en voinut kerta kaikkiaan olla lainaamatta vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen tekstiä, pääkirjoitusta. Siinä on selkeää asiaa.

Kevään 2015 eduskuntavaalien halituksen ei kannata tavoitella ohjelmassaan "kaikkea maan ja taivaan väliltä" -vähempikin riittää. Kyllä tässä alkaa tulla vähitellen takaraivoon ajatus: Punamultaa pukkaa...


Asiasta toiseen: 

Ukrainassa juuri tällä hetkellä on kansa vaaliuurnilla. TV-uutisten mukaan valinnanvaraa puolueiden suhteen riittää - kaikkiaan viitisenkymmentä eri puoluetta.


Onneksi meillä Suomessa on noin viidennes edellisestä ja niitäkin on ihan liikaa. Mielestäni meille riittäisi viisi puoluetta, joista tärkeimmät olisivat: Oikeisto-, keskusta- ja vasemmistopuolue ja pari muuta "koontipuoluetta". Edellisissäkin on valinnanvaraa ihan riittämiin...


Nettilainaus hiukan "mainosriisuttuna" Heslsingin Sanomista:

Vaivaako hallitusta väärä vaalitulos vai selkeyden puute?

PÄÄKIRJOITUS 
Kaius Niemi HELSINGIN SANOMAT
Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja.

Voiko vaalitulos olla "väärä"?
Voi olla. Näin sanoi eräs johtava virkamies, joka pohti tulevia eduskuntavaaleja kuluneella viikolla. Hän ei ollut huolissaan siitä, mitkä puolueet keräisivät eniten ääniä. "Väärällä" tuloksella hän tarkoitti perinteisen kolmen suurimman puolueen blokin hajoamista.
Vanhastaanhan Suomea hallittiin kahden päähallituspuolueen ja muutaman pienemmän puolueen voimin. Kolmas suurin jäi tai jättäytyi oppositioon. Kaava toistui ennen viime vaaleja kuin kello.

Nykyisen hallituksen 
vaikea ja haparoiva taival tunnetaan hyvin. Piinallisen yksityiskohtainen 90-sivuinen hallitusohjelma laadittiin pitämään laajapohjainen koalitio hallinnassa. Eläkepäätös syntyi tänä syksynä, mutta selkeä suunta on puuttunut. Viimeiset kuukaudet uhkaavat jäädä vaalivankkureiden ohjastamiseksi, vaikka aikaa ei olisi hukattavissa kuukauttakaan Suomen ohjastamisesta.Liian monta tasavahvaa puoluetta voisi johtaa jälleen samaan lopputulokseen kuin edellisissä vaaleissa. Syntyisi liian monen puolueen hallitus, liian monimutkainen hallitusohjelma ja niiden myötä nykyisen kaltainen kyvyttömyys toteuttaa isoja tarvittavia muutoksia seuraavan vaalikauden aikana.
Voisiko sosiaali- ja terveysuudistus jäädä tällä vaalikaudella toteutumatta? Siihen ei olisi varaa. Äänestäjät saattavat lopultakin arvostaa enemmän isoja päätöksiä ja niiden toimeenpanoa kuin vaalien alla tapahtuvaa perinteistä irtopisteiden keräämistä.
Vaalitulos ei voi olla "väärä". Suomalaiset äänestävät kuten parhaaksi katsovat. Puolueiden keskinäiset koot voivat kaikin mokomin muuttua edellisiin vuosikymmeniin verrattuna. Pikemminkin kannattaa miettiä sitä, miten seuraava hallitus – millä tahansa kokoonpanolla – pystyy välttämään edellisen kauden sudenkuopat. Se on mahdollista, jos huomiota kiinnitetään riittävästi hallitusohjelman laatimiseen ja ammattimaisempaan johtamiseen.
Vuonna 2008 Sitran silloinen innovaatiojohtaja Mikko Kosonen arvioi Suomen ketteryyttä. Kouluarvosanaksi hän antoi seitsemän. Valtionhallinto oli Kososen mielestä "uskomattoman siiloutunut".
Ministeriöiden rajat ylittäviä isompiä hankkeita oli vaikea toteuttaa. "Hallitusohjelmassa sanotaan, että tehdään tätä ja tätä, mutta toimeenpanoon ei ole resursseja – siilot hoitavat jos ovat hoitaakseen", Kosonen luonnehti Helsingin Sanomien haastattelussa.
Yli kuutta vuotta myöhemmin asiat ovat edenneet vain vähän, mutta ympäröivä todellisuus on muuttunut sitäkin enemmän. Suomella ei mene hyvin. Tilannetta ei helpota ulkomaailman taloudellinen ja turvallisuuspoliittinen epävakaus. Sitran yliasiamieheksi edennyt Kosonen antaa Suomen ketteryydelle arvosanaksi enää kuusi.
Hänen ja professori Yves Dozin tänä syksynä julkaisema raportti kehottaa poliittisia puolueita selkeämpään strategiseen ajatteluun. Kaksikko ehdottaa uudelle hallitukselle 3–5 suurta tavoitetta, jotka muodostaisivat suunnan maan johtamiselle.
Puolueet laatisivat vaalien alla omat suuntansa Suomelle aikaisempaa selkeämmin. Vaalikamppailu käytäisiin puolueiden strategisten ohjelmien eroista. Vaalien jälkeen puolueiden ohjelmat sovitettaisiin yhteen ja niistä muodostuisi hallituspuolueiden yhteinen strateginen ohjelma. Lopuksi tärkeimmiksi luokitellut asiat purettaisiin konkreettisiksi tavoitteiksi, ja mikä tärkeintä, toteuttaminen aikataulutettaisiin.
Hallitusohjelmassa ei pitäisi määritellä keinovalikoimaa vaan pitäytyä tavoitteissa, Kosonen sanoo. Hyvällä johtajuudella keinot kyllä löytyvät. Myös hallinto tulisi uudistaa reippain ottein.
Samansuuntaisiin ajatuksiin päätyi keskushallintouudistusta pohtiva parlamentaarinen komitea väliraportissaan tiistaina. Hallitusohjelmat yksinkertaisemmiksi, parempaa reagointikykyä vaalikauden aikana ja enemmän yhteistyötä ministeriöiden välillä. Uskallusta ruotsalaiseen yhden yhtenäisen valtioneuvoston malliin ei komitealla ollut.
Entä ministerien määrä? Matti Vanhasen ajoista määrä on vähentynyt. En silti kadehdi pääministeriä, jonka "johtoryhmä" koostuu yhteensä peräti 17 ihmisestä.
Kaius Niemi kaius.niemi@hs.fi
Twitter: @kaiusniemi
Kirjoittaja on vastaava päätoimittaja.

Vanha teksti kissoista ja oravista muutaman vuoden takaa...

Alla oleva teksti on siltä ajalta, kun kulkukissat olivat tontillamme ongelma, on osittain vieläkin.
Sitten tulivat oravat. Niitä näyttää tällä hetkellä olevan kaksi, kova talvivarastojen, käpypiilojen rakentelu on käynnissä.
  
Vanha teksti: 

KOTINURKKAORAVAT, NUO HERTTAISET RIIVIÖT?

Kirjoitin kauan sitten artikkelin: SAATANA! TONTTI TÄYNNÄ KISSANPASKAA
Muistaakseni se jossakin lehdessä julkaistiin otsikolla: VOI HIMSKATTI SENTÄÄN, 
KISSAT PISUVAT JA KAKKIVAT TONTILLAMME

On kevät, lumet sulavat, kesä tulee kohinalla, jolloin talven tapahtumat tulevat esiin. 
Tontillamme on liikkunut aikaisempia vuosia vähemmän kissoja, joten odotan, että aivan 
joka neliömetrillä ei ole kissojen jätöksiä. Jos niin, niin hyvä niin…

Mutta entä nuo ”kotinurkkaoravat”, nuo herttaiset riiviöt?

Mitä Google sanoo asiasta esimerkiksi hakusanalla eläinsuojelulaki - oravat? Löytyihän 
sieltä tavaraa, tekstiä, vaikka muille jakaa.

Kiinnitin huomiota mm. seuraavaan:

Onko kesäruokinta luonnoneläinten hyvinvoinnin kannalta suositeltavaa?
Pitää paikkansa, että kesäruokinta ei ole oraville tai linnuille tarpeen. Ne löytävät kyllä 
luonnosta ravintonsa. 

On mahdollista, että pesimäaikaan linnuille tarjottu helppo siemenravinto heikentää 
poikasten selviytymistä ja kasvua, koska luonnossa ne saavat myös hyönteisravintoa, 
minkä osuus ravinnosta voi vähentyä ruokinnan vuoksi. Esimerkiksi harakasta on 
olemassa tutkimustulos, jonka mukaan auringonkukansiemenet ja pähkinät olivat 
poikasille haitallisia. 

Oravista vastaavia tutkimuksia ei ole tiedossamme, mutta on syytä ottaa huomioon se, 
että erittäin kesyiksi käyneet oravat saattavat käydä erittäin röyhkeiksi ja tunkeutua 
asuntoihin sisälle. Tämä taas ei varmasti kaikkia ihmisiä miellytä, ja oravia voidaan 
hätistellä ja karkottaa myös kyseenalaisin keinoin. 

Kannattaa huomioida myös se, että eläimiä olisi ruokinnan aloitettuaan ruokittava joka 
ikinen päivä. Myös eläinten jälkeläiset ja niiden jälkeläiset tulevat oppimaan olemaan 
riippuvaisia päivittäisestä ruokinnasta. Vastuu on siis suuri ja jatkuu hamaan 
tulevaisuuteen. 

Ymmärrän toki, että ajatus kesäruokinnan lopettamista tuntuu surulliselta, sillä oravat ovat 
hyvin kauniita ja mielenkiintoisia seurattavia. Eläinten kesäruokinta olisi kuitenkin hyvä 
lopettaa, kun ruokaa on luonnossa paljon tarjolla. Talvella ruokinnan voi taas aloittaa. 
Ruokinnan voi lopettaa niin ettei enää vie uutta ruokaa ruokintapaikalle, mutta antaa 
eläinten syödä jo siellä olevat muonat loppuun.

Niinpä!

Erittäin kesyiksi käyneet oravat saattavat käydä erittäin röyhkeiksi ja tunkeutua asuntoihin 
sisälle. 

Tontillamme on hyvä, monipuolinen puusto, vaikka iäkkäitä puita on jouduttu kaatamaan.
Tontillamme on liikkunut useiden vuosin, oikeastaan vuosikymmenien ajan oravia. 
Lukumäärä on vaihdellut havaintojeni mukaan kahdesta kuuteen. Lukumäärää ovat 
pitäneet toistaiseksi kurissa lähinnä paikallinen liikenne ja kissat.

Oravat ovat takavuosina pysyneet pois rakennuksista. Vuoden parin aikana olemme 
havainneet, että niitä alkaa pesiytyä rakennusten ullakolle nimenomaan talviaikaan. 

Olen saanut asiallisia ohjeita paikalliselta eläinsuojeluyhdistykseltä pariinkin kertaan.
Ensi kesänä tavoitteeni on ratkaista em. kiusallinen ongelma.

Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Kemi