perjantai 26. syyskuuta 2014

Solidium Oy Suomessa...

Solidium Oy on monessa yrityksessä mukana. Välillisesti myös kaikki suomalaiset, sillä Solidium Oy on Suomen valtion omistama sijoitusyhtiö. Siten kyseinen sijoitusyhtiö hallinnoin Sinun ja minun rahoja, vaikkei sitä äkkisestään huomaa...

Alla oleva maninta...

Tarvittaessa Solidium voi hankkia yksin tai yhteistyössä muiden kotimaisten toimijoiden kanssa uutta omistusta joko osinkotuloillaan tai lainarahalla.

on mielenkiintoinen, joka antaa Solidiumin vastuunkantajille suuret valtuudet, asia on ok.

Kyllä tuota ns. sinivalkoista omistusta pitäisi suunnata nykyistä enemmän Suomessa kaivosteollisuuteen ja sitä kautta sen kehittämiseen sekä elinvoiman kohentamiseen.

Suoraa nettilainaustekstiä Wikipediasta:

Solidium Oy on Suomen valtion omistama sijoitusyhtiö. Vuoden 2013 lopussa sillä oli varoja 7,229 miljardia euroa.

Solidiumin hallintaan siirtyi syksyllä 2008 valtion ei-strategiset osakeomistukset Kemirassa, Metsossa, Outokummussa, Rautaruukissa, Sammossa, Spondassa, Stora Ensossa jaTeliaSonerassa. Solidium hoitaa omistuksiaan niin, että niistä saadaan valtiolle paras mahdollinen kokonaistuotto. Kesäkuussa 2009 Solidiumin osakeomistukset täydentyivät, kun valtio luovutti kaikki omistamansa Elisa Oyj:n osakkeet Solidiumille.

Tarvittaessa Solidium voi hankkia yksin tai yhteistyössä muiden kotimaisten toimijoiden kanssa uutta omistusta joko osinkotuloillaan tai lainarahalla.

Solidium Oy:n toimitusjohtajana toimii Kari Järvinen ja seitsenhenkisen hallituksen puheenjohtajana Pekka Ala-Pietilä.

Salkku

Solidiumin hallinnassa olevat osakeomistukset 8.8.2014

Yritys	Osakkeiden lukumäärä	Omistusosuus %	Arvo milj. €
Elisa Oyj	16 801 000	10,0	342
Kemira Oyj	25 896 087	16,7	264
Metso Oyj	17 521 287	11,7	528
Outokumpu Oyj	124 269 264	29,8	688
Outotec Oyj	19 019 492	10,4	131
Sampo Oyj	66 657 360	11,9	2 410
SSAB AB A-osake	26 448 015	8,7	182
SSAB AB B-osake	67 517 020	27,6	412
Stora Enso Oyj A-osake R-osake	− 55 595 937 41 483 501	12,3 31,4 6,8	− 344 256
Talvivaaran Kaivososakeyhtiö	318 329 000	15,2	17
TeliaSonera AB	437 123 642	10,1	2 325
Tieto Oyj	7 415 418	10,1	139
Valmet Oyj	16 695 287	11,1	129
		yhteensä	8 166

Hallitus

Hallituksen kokoonpano:

torstai 25. syyskuuta 2014

Eläkeratkaisu: Yksi on joukosta poissa...

Tänään torstaina 25.09.2014 saimme television iltauutisissa seurata tämänkertaisen eläkeväännön väliratkaisua. SAK:n ja Sttk:n puheenjohtajat hymyssä suin kertoilivat sopimussigneerauksista.

Akavan puheenjohtaja ei ollut odotetusti paikalla - yksi on joukosta poissa...

Huomenna allekirjoittajatahojen päättävät elimen lyönevät asian siltä osin päätökseen. Asia siirtyy valtakunnan hallitukselle, joka omalta osaltaan pohdiskelee eläkeratkaisun kattavuutta.

Eläkeikä nousee 63 vuodesta 65 vuoteen asteittain ja eläkekertymän muodostukseen tulee muutoksia.

Mikäli nyt suunnitteilla oleva eläkeuudistus etenee myönteisesti eteenpäin, sorvattavia lakeja ja asetuksia varmaan ns. matkasaarnaajat käyvät rahvaalle suomentamassa, kuten aikaisemminkin...

Kaivoin vanhan tekstini esiin vuodelta 2005, jolloin olin vielä tiukasti mukana työelämässä.

Tekstistä on aistittavissa minun henkilökohtaisia tuntoja siihen maailman aikaan.

UUSI ELÄKEPUHALLUS SUOMESSA?

1990-luvun alkupuolella puhuttiin eläkepommista. Jokainen informaatiokanava oli täynnä ryppyotsaisia, synkkäilmeisiä ja vakavasanaisia, syvän rintaäänen mörkkiksiä, jotka vakuuttivat lähes meidät kaikki, että ns. suurille ikäluokille ei kerta kaikkiaan löydy eläkerahaa eikä maksajiakaan...

Muun muassa minä kirjoitin asiasta useasti ja yritin toistaa sanomaani: ”Älkää ihmeessä menkö halpaan!” mutta...

Nimenomaan ammattiyhdistysväki laidasta laitaan meni valtionhallinnon/yritysmaailman senaikaiseen, yli-inhimillistä superviisautta säihkyvään raimosailaskuoroon hippulat vinkuen ja melkein innosta kiljuen mukaan: ”Rahat loppuvat, maksajat loppuvat!”

Tapahtui todella ensimmäinen suuri eläkepuhallus Suomessa!

Koska nautin julkisen sektorin, tarkemmin kuntasektorin opetusalan pitkää ja kapeaa leipää, esimerkiksi minun eläkeaikani piteni 63 vuodesta ja se on tällä hetkellä tarkalleen 63 vuotta 6 kuukautta 11 päivää...

Kuulen selvästi jo tätä kirjoittaessani muutaman lukijoista mutisevan:” Tuohan on ihan hyvä eläkkeelle jäämisaika!” Toki, toki onkin, kuitenkin...

Kävin JOUSTAVASTI ELÄKKEELLE tiedotustilaisuudessa vuosina 1940-45-syntyneille Kemissä 19.01.2005 kulttuurikeskuksen pienessä auditoriossa, joka oli tupaten täynnä uuden eläkeinfon kuulijoita.

Edelliseen eläkepuhallukseen verrattuna ryppyotsaisten, synkkäilmeisten ja vakavasanaisten mörkkiksien asemesta paikalla oli reippaanoloisia – nais-/mieskiintiö tarkalleen toteutettu – matkasaarnaajia, jotka rennonlupsakkaasti ja todella asiallisesti kertoivat uudesta eläkeilosanomasta sekä yksityissektorin että julkisen sektorin työtä tekeville.

Nyt on joustavuus valttia! Jokainen voi valita eläkkeelle siirtymisajankohtansa yksilöllisesti käytännössä 63-68 vuoden välillä – hyvä niin! Normaalin irtisanomismenettelyn puitteissa!

Ennen 63:n ikävuoden ikää eläkkeelle jäämistä vähän, oikeastaan aika reippaasti taloudellisesti rokotetaan, mutta sen jälkeen palkitaan ihan mukavanmuhkeasti. ”Rahaa kyllä riittää!” he vakuuttivat yhteen ääneen, uuspuhalluskuorossa ja näyttivät asiaa tukevia rahastokalvoja.

Meiltä loppuvat kuulemma tällä kertaa työntekijät, ammattitaitoiset työntekijät!

Eläkeikää lähestyviä houkutellaan jäämään ”sorvin ääreen”, että kansantalouden pyörät pyörivät laakerit punaisina kuin rasvattu ja tuottavat meille kaikille hyvää, varsinkin sijoittajille lisäarvoa – näinhän se menee vai meneekö sittenkään...

Yksi takavuosien olennaisimmista ja ehkä parhaimmista eläkeuudistuksista liittyi osa-aikaeläkejärjestelmän toteuttamiseen.

Sen etuuksia on myöhemmin systemaattisesti heikennetty ja osa-aikaeläkkeelle pääsyikää pidennetty.

Olen itse ollut 01.12.2000 alkaen osa-aikaeläkkeellä, joka on opetussektorilla osoittautunut erittäin suosituksi. Olen muodollisesti, näennäisesti keventänyt työtaakkaani ja samalla olemme saaneet nuorta opettaja-ainesta mukaan oppilaitoksellemme.

Useimmat osa-aikaeläkeläisistä haluavat olla tiukasti työssä, uudistuksissa ja kehityksessä mukana, vaikka ovatkin vain osan ajasta työpaikalla.

Valitettavan usein oppilaitoksissa toteutettava tiukka tulosajattelu, joka on pesiytynyt viime vuosina myös opetussektorille, sulkee heidät ulos jopa aivan välttämättömistä koulutustapahtumista.

Jos uskoisin em. tiedotustilaisuuden matkasaarnaajien ilosanomaan, hyvin todennäköiseen uuspuhallussanomaan, olisin töissä 68 vuoden ikään saakka.

Silloin minuakin olisi mielestäni syytä vielä vuosia kouluttaa = päästää tarvitsemaani, toivomaani koulutukseen.

Opetustyö on luokiteltava erittäin vastuunalaiseksi palvelutehtäväksi,

jona sen itse olen aina kokenut – osa-aikaeläkeläisenäkin.

Uuspuhallusterveisin

Aki Pyykkö

Kemi

Eläkeasia - ikuinen "kuuma peruna"...

Juuri tällä hetkellä Suomessa väännetään oikein tosissaan taas kerran eläkeasiaan liittyviä lähitulevaisuuden ratkaisuja. Eläkeasia näyttää olevan ikuinen "kuuma peruna"...

Itsekin muistan useita eläkeasiaan liittyviä takavuosikymmenien tapahtumia, osittain totaalisia "puhalluksia", joilla on heikennetty eläkkeitä.

Työssä ollessani tiedustelin Kevalta:

Olen ollut osa-aikaeläkkeellä 01.12.2000 alkaen ja virallinen eläkkeellejäämisikäni on 63 vuotta 6 kuukautta 11 päivää saamani tiedon mukaan. Ainakin tällä hetkellä työmotivaatio on suuri ja isompaa remppaa ei onneksi ole, huomisesta ei onneksi tiedä mitään, mutta...

Tiedustelen, mikäli nykyisen eläkelain puitteissa jäisin kuitenkin eläkkeelle vasta esim. 64-, 65- tai 66-vuotiaana, mikä on työeläkkeeni suuruus verrattuna viralliseen eläkkeellejäämisikääni...

Toivon saavani vastauksen kirjallisessa muodossa kotiosoitteeseeni - kiitos!

Sain vastauksen ja jäin mielestäni täysin ansaitsemalleni eläkkeelle noin 64-vuotiaana 01.10.2008 eli noin kuusi (6) vuotta sitten.

Olen tyytyväinen tekemääni eläkeratkaisuun.

___________________________________________________________________

Toisaalta olen erittäin huolestuneena seurannut maamme nykymenoa, jonka perusteella aivan liian monet ovat syrjäytyneet, täydellisesti tipahtaneet työelämärattailta eivätkä koskaan pääse nauttimaan työeläkettä.

Ajankohtaista ajantasaa...

Alla oleva Helsingin Sanomien nettisivuteksti on kohtalaisen ajankohtaisesta asiasta, mikäli se Sinua kiinnostaa ja toisaalta mikäli luet näitä blogitekstejäni. Sinulta ei varmaan ole jäänyt televisiouutisista huomaamatta tutun, vakavailmeisen porukan liikkuminen Helsingissä Eteläranta 10:n portaikossa. He ovat kävelleet siellä jo viikkokausia. Toivottavasti se loppuu tässä viikonvaihteessa...

Helsingin Sanomien nettitekstiä:

Eläkeratkaisu viimeistelyä vaille valmis - Akava mukana hakemassa ratkaisua

POLITIIKKA 25.9.2014 1:28 Päivitetty 25.9.2014 7:40

Teemu Luukka

HELSINGIN SANOMAT

Jo vuoden alusta jatkuneissa eläkeneuvotteluissa on saavutettu viimeistelyä vaille sopu keskiviikkoyönä. Yön neuvotteluissa työnantajaleiri ja SAK ja STTK lähestyivät toisiaan, mutta Akavan kohtalo on vielä avoinna.

Akava tuli vielä torstaina vaatimuksissaan vastaan, mutta ilmeisesti vastaantulo ei riittänyt. Osapuolet eivät kommentoi yön tapahtumia.

STT:n mukaan Akava marssi yöllä ulos neuvotteluista, mutta jatkaa eläkeratkaisun hakemista tänään torstaina. Ratkaisun löytyminen voi STT:n järjestölähteen mukaan olla silti vaikeaa. Akava voi jäädä ratkaisun ulkopuolelle, mikäli se ei pääse yhteisymmärrykseen muiden osapuolten kanssa.

Neuvottelut keskeytettiin keskiyöllä. Niitä jatketaan torstaina iltapäivällä, jolloin virallinen neuvottelutulos on tarkoitus solmia.

Eläkeneuvottelijat etsivät koko keskiviikon sopua eläkeneuvottelujen vaikeimmasta jäljelle jääneestä kiistasta eli siitä, kuinka paljon ja missä vaiheessa eläkettä tulevaisuudessa karttuu.

SAK, STTK ja myös Akava ovat kutsuneet perjantaiksi hallinnot koolle päättämään mahdollisesta neuvottelutuloksesta. Vaikka sopu näyttää nyt varmalta, tänään torstaina saattaa tulla vielä mutkia matkaan.

Sopimusehtoja pitää muun muassa tarkistaa. Myös laskelmia pitää tehdä. Valtiovarainministeriö haluaa varmistua, että sopimus kattaa sen asettamat kestävyysvajevaatimukset. Myös hallituksen pitää siunata sopimus.

Jos hallinnot ja valtio hyväksyvät huomenna neuvottelutuloksen, eläkeikä nousee 65 vuoteen portaittain vuoteen 2025 mennessä. Superkarttuma loppuu. Pitkään fyysisesti ja psyykkisesti raskasta työtä tehneille tulee järjestelmä, jonka avulla he pääsevät määrätyin ehdoin ennen vanhuuseläkeikää eläkkeelle.

Akavan tekemä yön kompromissiehdotus kuvaa, että Akava haluaisi olla mukana ratkaisussa, jonka työnantajat voivat lopulta solmia myös SAK:n ja STTK:n kanssa ilman Akavaa. Akava ei ollut lopulta mukana, kun eläkejärjestelmää uudistettiin edellisen kerran. Kyse silloinkin oli uran loppuvaiheen karttumista, joita Akava piti liian alhaisina.

Loppukiista on tiivistynyt kahteen eläkkeiden suuruuteen vaikuttavaan muuttujaan.

Akava on halunnut korkeammat karttumat ennen vanhuuseläkkeen alarajaa. SAK ja STTK haluavat puolestaan, että eläkemaksuja ei pitäisi enää vähentää palkasta, josta eläke karttuu. Näin eläkettä karttuisi enemmän koko uran ajalta.

Akava on taas painottanut, että paremmat karttumat uran loppuvaiheessa kannustavat pitkiin uriin. Akavalaiset tulevat keskimäärin myöhemmin työelämää kuin SAK:n ja STTK:n jäsenet, mutta monilla akavalaisilla aloilla on korkeampi palkka uran loppuvaiheessa kuin SAK:n ja STTK:n jäsenillä.

Akavalaiset ovat aikaisemmin esittäneet, että 56-vuotiaasta lähtien eläkettä pitäisi karttua 1,8 prosenttia palkkasummasta. Työnantajat ovat tarjonneet 60–64-vuotiaille 1,7 prosenttia. Nykyisin eläkettä karttuu normaalisti 1,5 prosenttia palkasta ja 53–62 -vuotiaina 1,9 prosenttia.

SAK ja STTK ovat pitäneet kiinni siitä, että eläkemaksun vähennys toteutetaan täysmääräisesti. Työnantaja on esittänyt vähennykseen 50 prosentin vähennystä.

Jos sopimus syntyy, eläkemaksu tuskin enää vähennetään palkasta, josta eläke kertyy.

Eläkemaksujen vähennyksestä hyötyisivät myös akavalaiset. Akavalaisten ongelma on ollut se, että myöhäisuran karttumiin ei ole paljolti varaa jo alustavasti sovituilla eläkemaksuilla, jos eläkemaksun vähennys poistetaan.

Valtiovarainministeriössä tehtyjen laskelmien mukaan on erittäin vaikea toteuttaa mallia, jossa molempien leirien tahto toteutuu. Ministeriön mukaan eläkejärjestelmä ei tässä tapauksessa supistaisi julkisen talouden taakkaa eli kestävyysvajetta valtion reunaehdoksi asettaa määrää.

Neuvottelijoilla on ollut viime päivät käytössä valtiovarainministeriön uusia laskelmia, joiden on tarkoitus helpottaa ratkaisun syntyä. Näin osapuolet ovat nähneet, kuinka hyvin kunkin suosima vaihtoehto täyttää valtion asettaman reunaehdon eläkeneuvottelujen tulokselle. Valtion mielestä niin sanotun kestävyysvajeen pitäisi supistua 1,05 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta palkansaajien mielestä tärkeää on taso, eivät desimaalit. Kestävyysvaje tarkoittaa vanhenemisesta johtuvaa julkisten menojen ja tulojen epäsuhtaa. Karttumat vaikuttavat merkittävästi kestävyysvajeeseen ja tuleviin eläkemaksuihin

Eläkelakien pitäisi olla voimassa 2017. Mahdollisen neuvottelutuloksen jälkeen alkaa lakien kirjoittaminen, jonka jälkeen eduskunta päättää uusista eläkelaista.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö YK:ssa...

Olipa mukava todeta Sauli Niinistön lausuntoja YK:sta tänään keskiviikkona 24.09.2014.

Hän on aivan selvästi lukenut blogikirjoitukseni samasta aiheesta...

Alla pieni pätkä taannoisesta kirjoituksestani:

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että seuraan Ukrainan kriisiä - tämänhetkistä sotatilaa/mahdollisesti juuri hetki sitten aikaan saatua haperoa tulitaukoa - kohtalaisen tarkasti, koska sillä saattaa olla arvaamattomat vaikutukset maailmanrauhaan lähitulevaisuudessa.

Maailmanrauhaan, jota Yhdistyneet kansakunnat (YK) pitäisi arvovallallaan kiihkeästi suojella ja ylläpitää...

Niin pitäisi, mutta se on mielestäni demokratian irvikuva - totaalihampaaton monien tälläkin hetkellä jylläävien kriisipesäkkeiden keskellä - myös Ukrainan kriisissä.

Minulle on viime aikoina tullut mieleen suomalainen lastenlaulu Ihme ja kumma, josta lainaan ensimmäisen säkeistön:

Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa. Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

____________________________________________________________________

Minua - pientä kulkijaa - hämmästyttää erittäin paljon se, että mm. YK:n turvallisuusneuvoston pysyväisjäsenillä on veto-oikeus, jonka perusteella mikä tahansa näistä maista voi kaataa minkä tahansa päätöslauselmaluonnoksen voimaantulon.

Se on minun arvomaailmassa demokratian irvikuva. Puhdas, suoraviivainen enemmistöäänestyspäätös on sen sijaan oikeaa, kriittisen tarkastelun kestävää demokratiaa...

Toisaalta on murheellista todeta, että joka maailman kolkassa nousee kuin sieniä sateella noita pikkuhitlereitä, jotka äärimmäisen röyhkeillä valloituspykimyksillään saattavat maailman lähes kolmannen maailmansodan partaalle. Naurettavinta ovat lisäksi väitteet, että he eivät kuitenkaan ole kriisin osapuolia...

On tämä kummaa aikaa!

Merilokki Kemi - pyörät taas pyörimään...

Luin tänään Pohjolan Sanomista artikkelin otsikolla: Kirjastoauto vaihtuu kirjapaketeiksi

Kemin kirjastoauton, Merilokin tämänhetkiset, arviodut remonttikulut ovat 5.000-8.000 euroa ja ensi vuoden käyttökulut noin 12.000 euroa.

Kirjastoautomme on "vetänyt viimeisiään" jo monien vuosien ajan, siitä ollaan oltu luopumassa mutta tähän saakka se on kuitenkin saanut jatkoaikaa. Toivottavasti edelleen, sillä kyllä se kuuluu kemiläiseen katukuvaan - upean näköinen ilmestys puhumattakaan sen tarjoamista palveluista, joita ei kirjapaketeilla voida korvata...

Tulee näin aamutuimaan ainakin pari ehdotusta, jotta pyörät saadaan taas pyörimään:
+ joku kemiläinen/talousalueen "raharikas" ilmoittaa: "Remontoikaa auto, minä hoidan laskun." - nimellä tai nimettömänä
+ ns. kolmas sektori ammattimiehineen hoitaa talkootyönä remontin, johon joku paikkakunnan auto- ja/tai tarvikeliikkeistä sponsoroi varaosat

Yksi vaihtoehto on edelleen se, että em. remonttikustannukset löytyvät kaikesta huolimatta Kemin kaupungin kukkarosta...

tiistai 23. syyskuuta 2014

Talvivaara - mielenkiintoista...

Kauppalehden nettisivuille ilmaantui hetki sitten alla oleva artikkeli. Arvelen, että sadat Talvivaaran osakkeenomistajat lukevat artikkelin tarkkaan.

Sanavalinnat ovat varmaan suurennuslasin alla, niin minullakin, koska olen blogisivuillani jo muutaman kerran kirjoittanut akuutista Talvivaara-aiheesta.

Talvivaara valottaa tilannettaan, valottaa -hmmmmm - mielenkiintoista...

Kauppalehden nettiartikkeli:

Talvivaara valottaa tilannettaan ensi tiistaina

Tiistai 23.09.2014 klo 17:01 (päivitetty ti 17:08)

Kaivosyhtiö Talvivaara vahvisti tänään, että se julkistaa tammi-kesäkuun osavuosikatsauksensa 30. syyskuuta eli ensi viikon tiistaina.

Samana päivänä myös selvittäjä Pekka Jaatinen toimittaa Talvivaaraa ja sen operatiivista tytäryhtiötä Talvivaara Sotkamoa koskevat saneerausohjelmaehdotukset Espoon käräjäoikeuteen.

Talvivaaran piti tiedottaa asian etenemisestä viimeistään tänään. Talvivaara on aiemmin lykännyt tulosjulkistustaan kahdesti Finanssivalvonnan poikkeusluvalla. Yhtiö on käynyt rahoitusneuvotteluja toimintansa jatkamiseksi.

Tammi-kesäkuun osavuosikatsauksen Talvivaara julkistaa ensi tiistaina noin kello 9. Iltapäivällä kahdelta yhtiö ja Pekka Jaatinen järjestävät yhteisen tiedotustilaisuuden Helsingissä.

Anna-Mari Hänninen

Vähempikin olisi riittänyt...

Luin muutama vuosi sitten mielenkiintoisen lehtiartikkelin, jossa oli haastateltu tärkeään virkaan valittua henkilöä.

Artikkelin luettuuani kävi mielessä, että vähempikin olisi riittänyt ensihaastatteluksi.

Sovellettuna artikkelitasolle kuuluisa ns. neljän sekunnin sääntö ei näyttänyt oikein hyvältä...

Haastateltava latasi pöytään mittavan repertuaarin harrastuksistaan, lähes erinomaisuuksistaan.

Toisaalta on tunnustettava, että kyseinen henkilö ei ainakaan turhan vaatimaton ole, eikä pidä ainakaan harrastuskynttilöitään vakan alla.

Toivottavasti en loukkaa kenenkään lukijan herkkiä tunteita omista harrastuksistaan toteamalla toistamiseen, että vähempikin olisi alkumetreillä riittänyt ja että kaikella on toki rajansa…

Jos ihminen on rättärifani,harrikkafani, karavaanari, vanhojen autojen kunnostaja, avantouimari, purjelentäjä, maratoonari/puolimaratoonari, golfaaja, aktiivilenkkeilijä ja -hiihtäjä, veneilijä, intohimoinen matkailija, rotary- ja lions-ihminen, aktiivi reserviläinen, viiniasiantuntija, perhokalastaja, lintubongari, ja mitä vielä, niin vanha sanonta ”ei mopolla mahottomia” lienee paikallaan.

Saattaa olla, että em. luettelossa on vain noin puolet lukemastani. Lisään niitä myöhäisemmässä vaiheessa em. luetteloon, mikäli niitä tulee mieleeni.

Toki hän lukemassani artikkelissa totesi, että harrastuksiensa lomassa hän ideoi ja prosessoi työasioita, joten nekin ajatuksissa onneksi vilahtavat - ainakin siteeksi.

Ikuisena optimistina haluan ajatella, että toivottavasti harrastuskylläisyydestä huolimatta kyseinen henkilö on ajankäytön/delegoinnin supermestari ja hoitaa hommansa vähintäänkin tyydyttävästi...

Perkeleen Pekka...

Otsikon tavoin saattaa moni mediaa seurannut ajatella. Lisäksi vielä niin, että aivan oikein, että mies - Talvivaaran nykyinen toimitusjohtaja ja suuromistaja Pekka Perä - joutuu kolmen muun Talvivaaran johtohenkilön kanssa oikeuteen ympäristörikoksesta.

Asianomaiset kiistävät syyllistyneensä ympäristörikokseen. No oikeudessa asia aikanaan ratkaistaan.

Varmaan Talvivaaran käynnistysprosessissa on virhearvioita, kukaties suoranaisia virheitäkin tehty, mutta ovatko ne sen laatuisia, että vastuuhenkilöitä pistetään tiilenpäitä lukemaan, on asia erikseen.

Tällä hetkellä toimitusjohtaja nauttii Talvivaaran hallituksen luottamusta ja jatkaa tehtävässään...

Edelliseen liittyvänä kaivoin taas esiin vanhan tekstin, joka on sarjasta Jutustelua marketin kassajonossa.

JUTUSTELUA MARKETIN KASSAJONOSSA...

En voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta jutustelua marketin kassajonossa, jossa kaksi jämäkän oloista, keski-ikäistä – ilmeisesti aktiivisesti työssäkäyviä ammattimiehiä – keskusteli äänekkäästi Suomen taloustilanteesta. Esillä tuntuivat olevan paikalliset yt-väännöt ja erityisesti Kainuun Talvivaaran tilanne.

Asioiden hoito – niin yrityksen kuin päättäjienkään – ei saanut kummoista kouluarvosanaa ammattimiesten puheissa. Jutustelun aikana vilahtelivat nimittäin sanat: yhteiskunnan saamattomuus, kyvytön johto, nikkelin maailmanmarkkinahinnan romahtaminen, allasongelmat, ympäristön saastuttaminen, prosessin tehottomuus, jyrääminen, kusetus, kassan tyhjeneminen, jne. …

Asia, mikä nimenomaan minun kiinnostukseni, oikeastaan uteliaisuuteni herätti, oli toisen, varmuudella Talvivaaran pienosakkaan, osakkeenomistajan puolustelut: ”Onhan siinä kuule paljon hyviäkin puolia! Kerrannaisvaikutuksiltaan yli 5000 työpaikkaa ja yli miljardin euron edestä ehtaa tavaraa, metallia jo valmiina kasassa! Uusilla kasoilla prosessi toimii erinomaisesti.”

”Mitä sinä höpiset Kalle? Mistä sinä sellaista olet saanut päähäsi?” toinen jutustelijoista kysäisi ja lisäsi: ”Älä sinä kuule usko kaikkea, mitä media suoltaa!”

”Perkeleen Pekka! On pistänyt koko jutun aivan sekaisin ja kinuaa vaan lisää rahaa, jotta yritys selviäsi edes velkasaneeraukseen. Nyt muka pitäisi löytyä vielä 40 miljoonaa euroa.” totesi epäuskoinen tuomas, joka osoittautui Uuno nimiseksi.

” Sinä Uuno et kuule taida olla perillä mm. viimeaikaisista tapahtumista. Toki onhan tuo pörssikurssi syöksynyt alas kuin kivi taivaalta. Muutamassa vuodessa 7 eurosta alle 10 senttiin. Taisipa käydä viime viikon lopulla alle 5 sentin. Entä sitten, tuo yrityksen pörssikurssiarvo on sellaista henkimaailman asiaa. Se ei kuvaa koskaan yrityksen todellista tilaa. Välillä siinä on reippaasti ilmaa, pörssikurssi taivaissa ja kohta sietämättömän alhaalla!” totesi Kalle, tuo ilmeinen piensijoittaja…

”Kyllä osaat olla sinisilmäinen. Et taida uskoa itsekään, mitä poriset. Niin, niin, niinhän siitä puhutaan mutta kyllä yhtiö on tällä hetkellä niin suuressa kuopassa, oikeastaan montussa, että siitä se ei selviä!” Uuno valisti.

”Meillä suomalaisilla ei yksinkertaisesti ole varaa ajatuttaa Talvivaarasta alas. Se on liian suuri ruumis! Jos eduskuntavaalit olisivat nyt edessä, Talvivaaralle löytyisi ruuhkaksi saakka myötätuntoa, paitsi ehkä viherpiipertäjiltä!” totesi Kalle hiukan jo tuohtuneena.

”Missä ne ymmärtäjät ja tukijoukot sitten luuraavat? Nyt olisi aika toimia, jos tuon yrityksen pystyssä pitäminen niin tärkeä asia on.” Uuno hiukan jo ymmärtäväisemmin jupisi.

”Kyllä niitä löytyy, kyllä niitä löytyy, voit olla varma, että niitä vielä tässä kuussa löytyy! Jaaha, eiköhän sitten mennä tuonne taas tuonne varsinaiseen pelimaailmaan, eläkeläisten joukkoon, siihen joukkoonhan mekin olemme vääjäämättä menossa!” sanoi Kalle keinotekoisen rehvakkaasti.

”Niin, jospa sieltä sitten saisi vähän leivän päälle jotakin!” Uuno sanoi hyväntahtoisesti hymyillen. Niin he poistuivat kassalta hedelmäpelien suuntaan, joilla näytti olevan vielä iltamyöhäänkin tungosta.

Kassajonoterveisin

Aki Pyykkö

Kemi

Suomessa neljä vuodenaikaa-onneksi näin...

Syksy on tullut. Se tuli meidän pihallemme Kemin Haukkariin tänä vuonna viime sunnuntaina 21.09.2014. Ainakin tuntuu siltä, sillä silloin tuuli puuskittain pohjoisesta navakasti ja lämpötilan lasku oli selkeä...

Ei auta muuta kuin sietää lähestyvä syksy, syysmyrskyt ja lumentulo. Lumi saattaa tulla ainakin tilapäisesti tällä viikolla - kukaties jo tänään tai viimeistään huomenna, mikäli sääennusteet pitävät paikkansa. Sen jälkeen talven odottelua...

Itselleni kevät on ehdottomasti paras vuodenajoista. Talven jälkeen luonto herää keväällä taas kerran eloon, se on tuntunut joka kevät ihmeelliseltä, osittain käsittämättömältä.

Kesä meneekin taas sitten omalla painollaan...

Lyhyt nettilainaus Wikipediasta:

Termiset vuodenajat on meteorologiassa käytetty tapa määritellä vuodenajat lämpötilojen mukaan. Vuodenaika vaihtuu, kun vuorokauden keskilämpötila pysyväisluonteisesti ylittää sovitun raja-arvon: yksittäistä kylmää päivää ei lasketa talveksi. Joskus vuodenajan vaihtuminen voidaan todeta vasta jälkeenpäin.

Vuodenaikojen järkevä määrä riippuu alueen ilmastosta: esimerkiksi Suomessa on käytössä neljä termistä vuodenaikaa (talvi, kevät, kesä ja syksy), Puolassa kuusi (edellä mainittujen lisäksi alkukevät ja alkutalvi). Ruotsissa on samat lämpötilarajat, mutta jokaiselle vaihtumiselle on määritelty rajat, kuinka pitkään on "pysyvästi" (kevät tulee, kun lämpötila on ainakin 7 päivää nollan ja asteen välillä, ja kesän tuloon tarvitaan 5 peräkkäistä päivää yli 10 asteen keskilämpötilassa.

Termiset vuodenajat Suomessa:

Terminen kesä: Vuorokauden keskilämpötila pysyy +10 asteen yläpuolella. Kestää etelässä 4 kuukautta, Pohjois-Lapissa vain kaksi.

Terminen syksy: Vuorokauden keskilämpötila pysyy +10 ja 0 asteen välillä. Kestää keskimäärin 2-2,5 kuukautta.

Terminen talvi: Vuorokauden keskilämpötila pysyy 0 asteen alapuolella. Kestää pohjoisimmassa Lapissa yli puoli vuotta, etelässä alle neljä kuukautta.

Terminen kevät: Vuorokauden keskilämpötila pysyy 0 ja +10 asteen välillä. Kestää keskimäärin 1,5-2 kuukautta.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Liitu ja ikenet vs. älytaulut...

Kaivoin taas esiin vanhan tekstin muutaman vuoden takaa. Teksti on sikäli ajankohtainen, että tietotekniikan voittokulku näyttää edelleen jatkuvan koulumaailmassakin.

Yhä monipuolisempia välineitä otetaan käyttöön. Varmaan iäkkäillä opettajilla takaraivoon on alkanut hiipiä ajatus, että nyt riittää tietotekniikkavouhotus! Tietotekniikka on hyvä renki mutta huono isäntä.

Tietotekniikka ei saa syrjäyttää perinteistä opettajan ja oppilaan välistä kanssakäymistä kontaktituntien muodossa. Ei edes kovien säästöpäätösten, ja -paineiden puserruksessa.

Ei uuden tietotekniikan käyttöönotto ole ilmaista sekään, vaikka laitteiden tehot/nopeudet kasvavat ja hinnat laskevat. Hintalappu niillekin löytyy, varsinkin kun tuo uudistamisvauhti tuntuu yhä vain kiihtyvän...

____________________________________________________________________

LIITU JA IKENET VS. ÄLYTAULUT…

Googlasin eli hain netistä Googlen sivuilta joutessani tietoa hakusanalla älytaulut. Tietoa asiasta sillä hetkellä löytyi 0,11 sekunnissa 1240 sivulta suomenkielellä.

Lainaus Tekniikka&Talous-lehden artikkelista hiukan muunneltuna:

Otsikko: Liitutaulu väistyy kouluissa älytaulun tieltä

Eräs kanadalainen yritys on myynyt jo yli miljoona interaktiivista valkotaulua. Seinälle ripustettava iso tietokoneen kosketusnäyttö, johon voi piirtää liidulla tai sormella, tuli markkinoille jo 1990-luvun alussa. Lentoon kyseisen älytaulun myynti lähti kuitenkin vasta 2000-luvulla. Britanniassa 70 prosenttia kouluista on jo hankkinut inter-aktiivisen valkotaulun, ja parin kolmen vuoden kuluttua kaikki brittikoulut on varustettu älytaululla.

Suomessa ensimmäiset älytaulut nähtiin seitsemisen vuotta sitten. Nyt niitä on jo noin 4 000 koululuokassa, mutta se on vasta 5–7 prosenttia kaikista koululuokista. Eräässä ruuhka-Suomen kunnan kouluissa älytauluja on tällä hetkellä noin puolessa luokista. Yhden älytaulun hinta laitteineen ja asennuksineen on noin 5 000 euroa…

Sovelluksia on sadoittain luonnontieteen, matemaattisten aineiden, kielten ja muiden aineiden opetukseen. Valkotaululle saa kaikki ohjelmat ja materiaalit opettajan tietokoneelta ja internetistä. Dokumenttikameralla voi kuvata esineitä, oppilaiden vihkoja, kasveja, hyönteisiä. Kuvat voi tallentaa ja niitä voi muokata eteenpäin. Oppilaat voivat vastata kokeisiin pienen langattoman päätteen avulla.

Tiedot sujahtavat valkotaululta oppilaitten tietokoneiden näytölle ja päinvastoin.

Tutkimukset tietotekniikan vaikutuksista oppimistuloksiin ovat ristiriitaisia. Oppilaat kuitenkin pitävät älynäytöistä, ja ainakin tietotekniikkaan positiivisesti suuntautuvien oppilaiden oppimistulokset ovat parantuneet.

Koulutaulujen lisäksi isoja, interaktiivisia näyttöjä ja infotauluja on markkinoitu yrityksille ja julkishallinnolle.

Uusin tuote on värikäs älynäyttö taaperoille. Sen ääressä 4–5 tarhaikäistä mahtuu tekemään tehtäviä kuten leikkimään kirjaimilla ja kokoamaan palapelejä virtuaalisesti.

__________________________________________________

Ennen todettiin, että opettaja kyllä pärjää, kun on liitu ja ikenet.

Niillä ja perinteisellä liitutaululla, oppikirjoilla ja sinikantisilla ruutuvihkoilla pärjättiin pitkään. Sitten opetusta häkellyttävällä tavalla mullistivat piirtoheittimet, diaprojektorit ja muut audiovisuaaliset vempaimet. Samassa rytäkässä sprii- ja vahakopiokoneet saivat siirtyä erilaisten kehittyneempien kopiokoneiden tieltä…

Tietotekniikan kehittyminen mahdollisti seuraavan vaiheen: luokkiin tulivat vähintäänkin opettajan tietokone + lerput, korput, romput, tikut, mokkulat, jne., printteri ja videotykki, samalla luokkahuoneisiin asennettiin ns. muovitauluja, joihin poishinkattavilla tusseilla kirjoiteltiin ja piirreltiin. Perustettiin myös erillisiä tietokoneluokkia. Nyt sitten ovat tulollaan voimallisesti älytaulut…

Usein sanotaan, että mikä tahansa pienikin muutos vaatii kunnolla toteutuakseen yhden sukupolven. Tietotekniikan voimakas, hengästyttävän voimakas kehittyminen vaatii paljon opettajilta ja nimenomaan opettajakoulutukselta.

Alta kolmikymppiset, opetustehtäviin vastikään tulleet, ns. opetussektorin tulevaisuuden tähdet oletettavasti ottavat nopeasti haltuunsa kaikki uudet vempaimet mutta miten on laita ns. vanhoilla pieruilla…

Asiasta kolmanteen: Töissä ollessani yllätin noin kaksikymmentä vuotta sitten oppilaani erään syysloman jälkeen sanomalla: ”Kävin muuten vasta Virossa ja ostin kaksi tietokonetta.” ”Mitä? Virosta tietokoneita? Ei voi olla totta. Siellähän ollaan vielä helmitauluasteella.” parahtivat silloiset ammattikouluoppilaani.

”Kyllä! Hyvä! Oikein! Ostin kaksi helmitaulua.” totesin.

Entisen opettajakollegani käydessä vaimonsa kanssa viime viikolla kyläilemässä tutkiskelimme kyseisiä helmitauluja. Pohdiskelimme niiden käyttöä eli oppisikohan niillä laskemaan. Todennäköisesti jos kyseisellä taidolla olisi tarvetta briljeerata…

Lupasin katso netistä, jospa sieltä löytyvät helmitaulun käyttöohjeet. Jos ne löytyvät, viitsiikö tuota taitoa hankkia, jos viitsii, niin mihin sitä taitoa hyödyntäisi. Olisikohan siitä apua johonkin älytaulusovellutukseen – no se onkin asia erikseen…

Pohdiskeluterveisin

Aki Pyykkö

Opetusalan eläkeläinen Kemistä