Itä-Ukrainan jäätynyt konflikti ja "vihreät miehet"...

HS-ANALYYSI

Itä-Ukraina jäämässä "vihreille miehille"

ULKOMAAT 21.9.2014 17:29

Suvi Turtiainen

HELSINGIN SANOMAT

• 
  
• 
  

Valko-Venäjän Minskissä sovittiin lauantain vastaisena yönä taisteluiden lopettamisesta Ukrainan itäosassa.

Sen myötä Venäjän rajalle ollaan luomassa jälleen uutta jäätynyttä konfliktia, jota ohjaillaan Moskovasta käsin.

Minskin sopimuksen osapuolina ovat Ukrainan länsimielistä hallintoa edustanut ex-presidentti Leonid Kutšma ja Itä-Ukrainassa "kansantasavaltojen pääministereiksi" julistautuneet Aleksandr Zahartšenko ja Igor Plotnitski.

Käytännössä neuvottelut on käyty Moskovan ja Kiovan välillä, sillä kapinallispääministerit eivät edes saaneet titteleitä aiempaan Minskin sopimukseen allekirjoitusten rinnalle.Muita osapuolia olivat Venäjän Kiovan-lähettiläs Mihail Zubarovja Etyjin edustajat.

Kiovalle on vaikea tunnustaa, että se sopii Itä-Ukrainan kohtalosta Venäjän tukemien kapinallisten kanssa, joita se sotaretoriikassaan kutsuu terroristeiksi. Venäjä ei myönnä olevansa sodan osapuoli, joten välikäsiä tarvitaan.

Kapinallisjohtajien asema on kieltämättä kyseenalainen. Zahartšenkoa ja Plotnitskia ei ole valittu Donetskin ja Luhanskin "kansantasavaltojen" johtoon minkäänlaisella kansan tuella. Zahartšenko nostettiin kesällä venäläisen kapinallisjohtajan tilalle, kun Moskova ilmeisesti halusi ukrainalaistaa Donetskin nukkehallintoa.

Nyt asemansa sementoineiden kapinallisjohtajien valta perustuu Venäjän tukemien asejoukkojen, eräänlaisten "vihreiden miesten", ja Venäjän armeijan joukkojen tukeen. Alun perin vihreiksi miehiksi kutsuttiin Krimin vallanneita asemiehiä, jotka paljastuivat Venäjän sotilaiksi.

Jo viime viikolla Kiovan parlamentti joutui lupaamaan heille kolmen vuoden väliaikaisen itsehallinnon osana Minskissä 5. syyskuuta julistettua tulitaukoa.

Uusi Minskin sopimus lähinnä vahvistaa aiempaa tulitaukosopimusta, jota on rikottu liki päivittäin.

Pääehtoina ovat taisteluiden lopettaminen, raskaan kaluston vetäminen asutusalueilta ja ulkomaalaisten joukkojen poistuminen Ukrainasta.

Lisäksi luodaan 30 kilometrin "turva-alue" Ukrainan hallinnon joukkojen ja kapinallisten väliselle rintamalinjalle.

Alueella kielletään kaliiperiltaan yli satamilliset aseet ja sotakoneiden ylilento. Vyöhykettä ei voi kutsua demilitarisoiduksi, sillä peruskalašnikovien lisäksi monenlaiset kevyet tykit ovat kokonsa puolesta edelleen sallittuja.

Ukrainalaisen tutkijan Arseniy Svynarenkon mukaan sopimuksen suurin ongelma on sen epämääräisyys.

Kun puhutaan ulkomaalaisista sotilaista, määritelmä voidaan hyvinkin tulkita Itä-Ukrainan kapinallisten leirissä ukrainalaisiksi sotilaiksi. Samalla kapinalliset saattavat pitää Itä-Ukrainassa taistelevia venäläiskasakoita ja Venäjän armeijan sotilaita maamiehinään – kannattavathan he Vladimir Putinin ajatuksia historiallisesta Novorossijasta, joka kattaa isoja osia Itä-Ukrainasta.

Lisäksi Svynarenkon mielestä on epäselvää, mihin Moskova pyrkii Minskin sopimuksilla.

Paremmassa tapauksessa – joka sekin on tappio Kiovalle – Putin tyytyy Itä-Ukrainan saamaan laajaan itsehallintoon ja rauhoittaa tilanteen Moskovan ohjailemaksi jäätyneeksi konfliktiksi. Vastaavia ovat Moldovan Transnistria ja Georgian Abhasia sekä Etelä-Ossetia.

"Edessä saattaa olla ukrainalaisten massamuutto pois Donetskin ja Luhanskin alueilta", Svynarenko sanoo.

Pahimmassa tapauksessa Venäjä valmistautuu uuteen hyökkäykseen, jossa pyritään valtaamaan Asovanmeren rannalla sijaitseva Mariupol. Tämä avaisi maayhteyden Venäjän alkuvuodesta valtaamalta Krimiltä Venäjälle.

Svynarenkon mukaan Venäjä voisi löytää hyökkäykseen perustelut siitä, jos Ukrainan armeija ei noudata Minskin uuden sopimuksen ehtoja. Joukkojen vetämiselle "turva-alueen" rajoille annettiin aikaa sunnuntain aamuyöhön asti.

Puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti aiemmin tällä viikolla, että Venäjä vahvistaa sotilaallista läsnäoloa Krimillä.

_____________________________________________________

Joku tämän artikkelin lukijoista saattaa ihmetellä, miksi niin paljon lainaan Helsingin Sanomien tekstejä.
Miksi en lainaisi, koska ne ovat pääsääntöisesti erittäin ammattitaitoisesti toimitettu, niin kuin edelläkin oleva artikkeli.

Se antaa erittäin selkeän kuvan, mitä Itä-Ukrainassa juuri tällä hetkellä tapahtuu.
Tuntuu siltä, että huomisesta ei kukaan tiedä varmuudella mitään - valitettavasti.

70 v 20.09.2014...

Täytin eilen 70 vuotta. Pidimme syntymäpäiväjuhlan, kahvitilaisuuden lähisukulaisten ja muutamien ystävin kesken Pikkupuolellamme Kemin Haukkarissa. Joitakin henkilöitä on luvannut tulla "jälkijunassa" pistäytymään vielä kahvilla...

Mukava tapahtuma, jossa muisteltiin menneitä ja pohdiskeltiin tulevia. Pikkupuolemme vanha esineistö suorastaan pakottaa tarinointiin. Jokaisella esineellä on oma, mielenkiintoinen historiansa.

Minulla oli lisärekvisiittana isoisäni, Aukusti Pyykön, kävelykeppi, jonka hän oli saanut 70-vuotislahjaksi 24.10.1940. 

Lämpimät kiitokset läsnä olleille ja 70-vuotispäiviäni muistaneille, erityiskiitokset vaimolleni Tuulalle syntymäpäivien käytännön järjestelyistä...

Ammattiopetuksen kontaktitunnit 40 > 26...

Luin hetki sitten mielenkiintoisen lehtiartikkelin Lounais-Lappi-lehdestä, jossa ammattiopetuksen opettajat esittävät huolensa opiskelijoiden kontaktituntien pienenemisestä.

Artikkelin otsikko oli: Koulutuskuntayhtymä Lappian hallituksen jäsen - tiesitkö, mitä päätit?

Minulla on ollut tapana viime aikoina muistella menneitä hyviä aikoja. Muun muassa niitä aikoja, jolloin itse lähdin ammattikouluun ammattiaineiden opettajaksi. Silloin elettiin 1970-luvun alkupuolta...

Mikäli oikein muistan 2-vuotisilla opintolinjoilla opiskelijoilla oli 40 tuntia viikossa kontaktiopetusta.
Käytännössä ensimmäisellä luokalla kolme teoriapäivää ja kaksi työpajapäivää viikossa. Toisella luokalla kaksi teoriapäivää ja kolme työpajapäivää viikossa. Järjestelmä tuntui toimivan. Siihen aikaan oli erikseen tekniikan opintolinjoilla ammattiaineiden opettajat ja työnopettajat. Lisäksi ns. yleisaineiden opettajat...

Nykyisin on toisin. Kaikki tuntuu välillä olevan yhtä mössöä ja äkkinäistä kohellusta.

Toki edellä mainitut piirteet ovat muotoutuneet pikkuhilja vuosikymmenien saatossa.

Itse olen taannoin opettajana ollessani asiasta - nimenomaan opiskelijoiden kontaktituntien vähentymisestä - useaankin kertaan kirjoittanut.

Ne ovat vähentyneet tuosta aiemmin mainitsemastani 40 tunnista > lehtiartikkelissa mainittuun 26 tuntiin viikossa.

Lehtiartikkelissa todetaan: Kykeneekö 16-18-vuotias alaikäinen nuori opiskelemaan itseohjautuvasti? Opettajien kokemuksen perusteella ei kykene.

Olen OAJ:n Lappian opettajien paikallisyhdistyksen kanssa samaa mieltä...

Vaikka opiskelijoilla on nykyään käytössään viimeisimmät tietotekniikan vempaimet ja teoriassa mahdollisuudet suorastaan ahmia tietoa, ammattitietoakin, niin opettajan merkitys on erittäin ratkaiseva. Opiskelija/opettaja - face to face - on supertärkeää.

Yritän toki ymmärtää myös talouden realiteetteja mutta olisiko koulutuskuntayhtymä Lappiassa kuitenkin löydettävissä "parempia säästökohteita" talouden tasapainottamiseksi.

Itse olen myös ohuella säikeellä mukana em. koulutuskuntayhtymässä. Olen Kaivosalan ammatillisen neuvottelukunnan jäsen, puheenjohtaja kuluvan vaalikauden eli toistaiseksi vuoteen 2016...

Voi tätä onnen päivää...

"Ystäväni Google" onnitteli minua tänään syntymäpäiväni johdosta!.

Toisaalta samoin teki heti aamutuimaan "Ystäväni Veikkaus"...

Mitä vielä ehtii tapahtua tämän päivän aikana?

On tämä tietotekniikka ihmeellistä...

Tekniikka&Talous-lehti...

Harmittaa, että taannoinen Uusi Insinööriliitto UIL ry lähti hakemaan Talentumin Tekniikka&Talous-lehdelle uutta kilpailijaa Sanoma Osakeyhtiön uutuuden eli 3T-lehden myötä. Tällä hetkellä 3T-lehti on historiaa samoin kuin Uusi Insinööriliitto UIL ry.

Insinööriliitto IL ry on tehnyt paluun mutta järjestölehti jäi matkan varrelle.

Itselleni on tullut Tekniikka&Talous-lehti Tekniikan Opettajat TOP ry:n kautta, vaikka olen ollut opetustyöstä eläkkeellä jo kuusi vuotta. Olen kyseisen yhdistyksen eläkeläisjäsen.

Avoimesti totean, että Tekniikka&Talous-lehti on hyvä tekniikan alan ammattilehti, sitä ei sovi moittia...

Toki tiettyä rentoutta siinä voisi olla enemmän. Onhan siinä Perusinsinööri Veijo Miettinen, mutta itse kaipaan pilapiirtäjä Timo Mikaman huikeita irtiottoja eri insinöörihahmojen muodossa.


  ,

Perussuomalaisten europarlamentaarikko Jussi Halla-aho - mielenkiintoista...

Jussi Halla-ahosta voi olla ainakin kahta mieltä. Ainakin sen olen konkreettisesti huomannut, että hän sanoo kohtalaisen suoraan sen, mitä hän ajattelee ja varmasti pysyy sanojensan takana.

Testasin Helsingin Sanomien sivuilla, kuinka paljon olen samaa mieltä kuin Jussi Halla-aho.
Vastaus oli Jussi Halla-ahoa/minua mairitteleva, olen hänen kanssaan 68%:sti samaa mieltä.

Olen testannut itseni myös Stubbin ja Tuomiojan kanssa. Stubbin kanssa lukemat olivat samaa suuruusluokkaa kuin edellä mutta Tuomiojan kanssa olimme huomattavasti vähemmän samaa mieltä, joka oli minusta aika yllättävää...

Otin alla olevan Helsingin Sanomien tekstin blogikirjoitukseeni sen vuoksi, että em. henkilö on kohtalaisen ahkera blogikirjoittaja. Hänen kirjoitusaktiviteettiin minulla on vielä hiukan petrattavaa.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomien sivuilta:

Venäjä pyrkii kohti neuvostoaikojen menetettyä suuruutta. Suomen olisi parasta suojautua liittymällä Natoon, rajoittamalla venäläisten kiinteistöomistuksia Suomessa ja pyrkimällä tiukentamaan EU:n pakotteita Venäjää kohtaan.

Tällaiset madonluvut latelee perussuomalaisten europarlamentaarikko Jussi Halla-aho HS:n Studio Kulmapöydän haastattelussa.

"En sano, että meitä olisi välitön sotilaallinen uhka vaanimassa. Ei pidä toisaalta kuvitella, että lepyttelevä linja tekisi minkäänlaista vaikutusta venäläisiin. Ei siellä arvosteta mielistelijöitä", Halla-aho sanoo.

"Suomessa uskotaan, että Suomi on rautainen Venäjä-osaaja. Kun eletään niin kuin aina on eletty, tullaan hyvin toimeen eikä meitä uhkaa mikään. Samoin ajateltiin Ukrainassa."Hän syyttää Suomea "naiivista" suhtautumisesta venäläisiin.

Ukrainalaisten luottavaisen suhtautumisen venäläisiin Halla-aho muistaa 1990-luvulta, jolloin hän asui Kiovassa vuoden verran. Hän työskenteli Ukrainan pääkaupungissa Suomen lähetystössä viisumivirkailijana.

Hän on myös toimittanut suomi-ukraina-sanakirjaa.

Keväällä Euroopan parlamenttin valittu Halla-aho on EU:n ja Venäjän parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan jäsen.

Hänen mielestään Venäjän toiminta Ukrainassa heijastaa sen "tietynlaisia imperialistisia, suurvaltapoliittisia toimintatapoja". Venäjä liitti keväällä itseensä Ukrainaan kuuluneen Krimin niemimaan vastoin kansainvälistä oikeutta. Sen jälkeen länsi on sanonut sen lähettäneen sotilaitaan Itä-Ukrainaan, vaikka Venäjä itse kiistää tämän.

"Venäjä kokeilee kepillä jäätä. Se katsoo, mitä kaikkea se voi tehdä", Halla-aho arvioi.

Hän vertaa tilannetta 1930-lukuun, jolloin Saksan diktaattorille Adolf Hitlerille annettiin myönnytys toisensa perään kunnes toinen maailmansota roihahti liekkeihin.

Halla-aho muistuttaa, että Venäjän neljästä liittoutumattomasta rajanaapurista se on hyökännyt kahden kimppuun. Hänestä Baltian maiden Nato-jäsenyys esti sen, että Venäjän sotilaita, "vihreitä miehiä" ei nähty Baltiassakin.

Niinpä myös Suomen olisi hänestä järkevää liittyä Natoon. Hän on kannattanut Nato-jäsenyyttä jo vuosia.

Liittoutumattomuuden lisäksi Halla-aho pitää myös Suomessa asuvia venäläisiä mahdollisena pitkän aikavälin vaaratekijänä. Siksi heidän kiinteistöomistuksiaan olisi hänestä syytä rajoittaa.

Pelkona on, että Venäjän presidentti Vladimir Putin päättäisi Suomen venäläisten tarvitsevan Venäjän suojelusta. Sinänsä Halla-aho ei usko, että Suomen venäläiset tällaista toivoisivat.

"Venäjä saattaa käyttää venäläisvähemmistöjä tahattomana viidentenä kolonnana ja vipuvartena, kun sisäpoliittinen tilanne vaatii, että on kehitettävä kriisejä."

Putin on Halla-ahon mielestä tekemässä itsestään "elinikäistä tsaaria". Asemansa sementoimiseen hän tarvitsee kuitenkin keskiluokan tukea. Tässä Halla-aho näkee Putinin heikon kohdan, johon EU:n pitäisi iskeä pakotteillaan. Jos keskiluokan elintaso heikkenee, mahdollisesti myös tuki Putinille laimenee.

"Keskiluokan elintaso on se, mihin pakotteilla pitäisi iskeä. Ja ne iskevätkin", hän arvioi.

Halla-aho vaatiikin voimakkaampien pakotteiden ottamista käyttöön.

Niitä pohtiessa pitäisi lopettaa hänen mielestään lyhytnäköinen huolehtiminen siitä, mitä vaikeuksia pakotteet aiheuttavat Suomen ja muiden EU-maiden taloudelle.

"Pitää kysyä se kysymys, onko meillä vaihtoehtoa?"

Fennovoimaa pukkaa vai pukkaako sittenkään...

Niin - ei se Fennovoima aivan läpihuutojuttu olekaan! Hallitus äänesti 10-7 ja hajosi. Miten käy aikanaan eduskunnassa. Jan Vapaavuorella alkaa olla hätää myytäväksi saakka, on pakko luvata Olkiluoto 4-laitoksen "uusioharkintaa"...

Kyllä Itä-Ukrainassa käytävä sota (aikaisempi Ukrainan kriisi) ja nimenomaan Venäjän arvaamattomuus näkyy ratkaisuissa, on syytä näkyäkin...

Tuoretta meriahventa savustettuna...

Kävimme tänään aamupäivällä kalassa Kemin Selkäsaaren länsirannan Lehmikiven karikon reunassa ja saaren pohjoispäädyssä.

Kalaa, meriahventa tuli sen verran - pilkillä ja jigiongilla perinteiset madot syötteinä, että pääsimme savustamaan.
En saanut tällä kerralla minua "härnännyttä" särkeä ylös. Jos olisin, niin olen varma, että isoja ahvenia olisi alkanut nousta särkipalasyöttien siivittämän veneeseen...

Onko upeampaa hetkeä, kun päästä syömään, nauttimaan hyvin maustettuja, vasta savustettuja meriahvenia - sormin?

Minä en tiedä parempaa mutta tämä onkin puhtaasi makuasia.

Kaupunkilehdet mielipidemuokkaajina...

Olen viime vuosina lukenut kohtalaisen tarkasti postilaatikkoomme jaettuja kaupunkilehtiä. 

Käytännössä niitä Meri-Lapissa on kaksi: Lounais-Lappi (Pohjolan Sanomien jatke) ja KEMI-TORNIO (entinen Torniolainen). Satunnaisesti jaetaan myös muita ns. ilmaisjakelulehtiä, jotka tulevat koteihin yleensä jonkin teeman siivittämänä.

Mielestäni em. kaupunkilehdet eivät ole turhanpäiväisiä, mainostäytteitä vaan hyvin toteutettuina aitoja mielipidemuokkaajia. Siksipä niihin on pakko suhtautua vakavasti.

Erityisesti KEMI-TORNIO-kaupunkilehti on merkittävässä asemassa, koska Torniossa ilmestyvänä lehtenä siinä painottuu Tornion kaupungin aktiivinen yhteistyö rajanaapurin, Haaparannan kanssa.

Tänään ilmestyneessä lehdessä oli Team Botnian Oy:n uuden vetäjän, toimitusjohtaja Jari Kujalan kolumni.

Jari oli muutaman vuoden Meri-Lapin kehittämiskeskus ry:n (entinen Kemi-Tornion alueen kehittämiskeskus) palveluksessa.
Toivon kemiläisenä Jarin myötä Team Botnian kuvioihin aivan uusia, raikkaita tuulia, jonka vuoksi luin tämän viikon KEMI-TORNIO-lehdestä hänen artikkelinsa suurennuslasin kanssa.

Kyllähän artikkelissa mainittiin torniolaisten yhteistyöstä Meri-Lapin muiden kuntien kanssa mutta...

Ei kai tuo nyt niin paha asia olisi ollut, jos nuo muut kunnat, lähinaapurit olisi löytynyt ihan julkipainettuna tekstissä.

Haaparanta kyllä tuli esiin asiallisesti (sulkujen sisällä).

Tunnustan, että minäkin saatan kukaties joskus lukea tekstejä kemiläisväritteisten lasien läpi. Se minulle suotakoon...

Mukavan tuntuista autonjyrinää...

Autoliikenteen melu saattaa olla epämielyttävää, mikäli sille altistuu jatkuvasti. Kuitenkin joissakin tapauksissa se saattaa olla mukavan tuntuista autonjyrinää, kun siihen on liitettävissä positiivisia, myönteisisä ajatuksia ja asiakokonaisuuksia.

Kävin tänään iltapäivällä vaimoni kanssa puolukassa Kemin Ajoksessa. Marjastuksen yhteydessä minulla alkoi ajatus harhailla sivuun itse pääasiasta eli marjastuksesta.

Kuuntelin kaukaa kuuluvaa autonjyrinää - jatkuvaa, edestakaista autonjyrinää, mikä luonnollisesti merkitsee toimeliaisuutta, teollista toimintaa, rakentamista, jne. ... .

Pääosa liikenteestä liittyi luonnollisesti Ajoksen satamaan. Ääniä kuunnellessani tuli mieleen, että kyllä se saisi olla monipuolisempaakin. Siitä puuttui rautatieliikenteen äänimaailma.

Kemi on investoinut rajusti Ajoksen satamaan varautuen malmikuljetuksiin. Niitä vielä odotellaan.

Toisaalta tuo Biodieseltehdas odottaa myös liikkeelle lähtöä. Vapolla on ratkaisevan tärkeä rooli asiassa.

Todettakoon, että MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila otti myös ansiokkaasti esiin nuo biotekniikka-asiat Keminmaan perhemetsäpäivillä viime viikonvaihteessa - hyvä niin...

Täyttä huijausta!

Kerroin syyskuun alussa erään tekstini yhteydessä:

Todettakoon lisäksi, että sain liitetiedostona toistamiseen eräänlaisen palkintoaineiston peräti Googlelta. 

Liitetiedosto on niin aidon tuntuinen, että sitä on kyllä aivan pakko tarkistaa. Kerron aikanaan, oliko sekin supertaitavasti hahmoteltua huijausta vai totta ainakin toinen puoli...

Tässä tarkistukseni ja saamani vastaus:

Hei

Kyseessä on huijaus, eikä Googlella ole asian kanssa mitään tekemistä. Tällaisiin viesteihin ei missään nimessä tule vastata.

yt

Anni Ronkainen

1. syyskuuta 2014 11.39 Aki Pyykkö <aki.pyykko@netti.fi> kirjoitti:

Hyvää alkanutta syyskuuta ja google-maailman iloja/jaksamista!
Tämä on puhtaasti hakuammuntaa. Arvelen, että Googlen Suomen maajohtajalla on sähköposti  luonnollisesti em. muotoa. Minua on pommitettu liitetiedoston asialla. Epäilyksen kellot alkavat aina kilkattaa, kun suurista rahasumista mainitaan, vaikka aineisto näyttää erittäin aidolta.
Siksi ajattelin ottaa Sinuun Anni yhteyttä, jotta selkokielellä suomeksi kerrot, mistä tässä on kysymys ja onko se yleensäkään virallista Google-asiaa - kiitos.
Tiedustelu- ja yhteistyöterveisin
Aki Pyykkö
Kemi
_________________________________________


-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Google [mailto:walid.sakka@edunet.tn]
Lähetetty: 1. syyskuuta 2014 8:22
Vastaanottaja: undisclosed-recipients:
Aihe: Powered By Google

Dear Google User,

You have been selected as a winner for using Google services. Find attached email with more details.

Congratulations,

Matt Brittin.
CEO Google UK.

©2014 Google - Terms & Privacy

Jääkiekkoyhteistyö Meri-Lapissa

Tunnustan pitäväni jääkiekosta. Se on yksinkertainen, suoraviivainen, selkeä ja fyysinen joukkuepeli, jota usein pelataan mielestäni kuitenkin turhan monimutkaisesti.

Jääkiekkokausi 2014-15 käynnistyy pohjoisessakin. Kemiläinen Kemi Lämärit, torniolainen TIHC ja ylitorniolainen Et-Po aloittavat II-divisioonapelit.

Kukaties jollakin em. joukkueella on selkeä tavoite sarjatason nousussa - Suomi-sarja siintää jo alkuvaiheessa ajatuksissa...

Olen vuosikymmenien aikana kirjoittanut useasti Meri-Lapin alueella käynnistettävästä jääkiekkoyhteistyöstä.

Muistaakseni vajaa pari vuotta sitten lähetin em. jääkiekkoseurojen puheenjohtajille sähköpostiviestin, jossa toivoin heidän käynnistävän yhteistyön uuden, eräänlaisen keihäänkärkiseuran perustamiseksi.

Uusi jääkiekkoseura, jonka tavoitteena on nousta viime kädessä vähintäänkin Mestistasolle kohtuullisella aikajänteellä.

Selkeästi uusi jääkiekkoasetelma olisi tervetullut elementti Meri-Lappiin. Nykyiset jääkiekkoseurat toimisivat ns. kasvattajaseuroina.

Toistaiseksi junnataan edelleen tutuissa ja turvallisissa ympyröissä, ei uskalleta menestyä.

Vapaavuori osui naulan kantaan...

Osaako joku lukijoista selvittää, miten on mahdollista, että vuonna 2005 aloitettu Olkiluoto 3-ydinvoimalan rakentamishanke, jonka piti olla valmis vuonna 2009, valmistunee näillä näkymin vuonna 2018?

Tämän hetkisten tietojen mukaan hanke on noin yhdeksän vuotta myöhässä, mikäli pysytään nykyisessä, luvatussa aikataulussa...

Kyllä kyseessä on varmasti Suomen teollisuushistorian surkein hanke, niin kuin Vapaavuori toteaa...

Kovin on kivinen tie myös tuon Fennovoiman hankkeen alkumetreillä. Mahtaako tuosta tulla mitään?

Suoraa nettilainausta Helsingin Sanomista:

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) totesi maanantaina Ylen A-studiossa, että pahasti myöhässä oleva Olkiluoto 3 -ydinvoimala on Suomen teollisuushistorian surkein hanke.

Teollisuuden Voiman (TVO) hallituksen varapuheenjohtaja Lauri Virkkunen, miltä ministerin kommentti kuulostaa?

"Olkiluoto 3 -projekti on myöhässä laitostoimittajasta johtuvista syistä. Se on tietysti ikävää ja aiheuttaa omistajilleen kustannuksia."

Elinkeinoministerin mukaan TVO:lla on peiliin katsomisen paikka. Vapaavuori päätti maanantaina olla esittämättä TVO:n toivomaa jatkoaikaa Olkiluoto 4 -hankkeelle.

Priorisointi on vaikea laji...

Priorisointi on kaikessa yksinkertaisuudessaan asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. 

Yksinkertainen asia mutta vaikea, monille ihmisille täysin ylivoimainen laji...

Usein lienee avainkysymys se, millä asialla on myönteisin vaikutus henkilökohtaiseen elämänmenoon.
Ne asiat pääsääntöisesti priorisoidaan korkealle ja tehdään ensi tilassa. 
Elämä on kaiken kaikkiaan aika raadollista, jossa itsekkyys tulee pakostakin esiin priorisoinnissa.

Aika on rajallista ja yleensä ihmisillä on koko ajan menossa yllin kyllin erilaisia aktiviteetteja. On pakko priorisoida, pistää asiat tärkeysjärjestykseen.

Itse olen ollut kuusi vuotta eläkkeellä opetustehtävistä. Usein väitetään, että eläkeläisillä on aina kiire. 

Varmaan sellaisiakin eläkeläisiä on, itse en ole koskaan kokenut olevani kiireinen. En työssä ollessanikaan, vaikka olin työhön liittyvänä ja työn työn ulkopuolellakin aika monessa kuviossa mukana.

Tälle aamupäivälle priorisoin ojanpenkan ja nurmikon leikkauksen. Arvelen, että tälle syksylle sitä ei enää tarvitse välttämättä tehdä. Nyt se on tehty, enkä suunnittele tälle päivälle mitään muuta.

Turhat asiat pitäisi jo tässä iässä osata jättää tekemättä.

Tiedän kokemuksesta, että näin kirjoitettuani kohta tulee jotain yllättävää, ennakolta arvaamatonta tehtävää, joten se siitä priorisoinnista...
_______________________________

No niin kuin arvasin, aktiviteettia tuli vielä illaksi - tosin omasta ehdotuksestani. Kävin vaimoni kanssa ajelemassa niin sanotusti huvia Kemin Ajoksessa. Uteliaisuuttamme kävimme katsomassa Koroistennokalla, mitä Laukkasen Sakari puuhaa - olihan komea pytinki nousemassa rannalle. Lisäksi käväisimme Murhaniemessa puolukoita katselemassa. Tullessa vielä vilkaisimme tuttuja puolukkapaikkoja muualtakin...

Multitaskaaminen työelämässä

Lainaan taas Helsingin Sanomien artikkelia. Miksi? Siksi, että aihe on minua kiinnostanut vuosikymmeniä.
Itse olen "toitottanut, paasannut", että: "Ihminen voi tehdä kunnolla vain yhtä asiaa kerrallaan!" Edellä maninitu kunnolla tarkoittaa sitä, että työ tehdään huolellisesti mielellään loppuun saakka ja aloitetaan siitä vapautuneena uusi työ ns. puhtaalta pöydältä.
Näin syntyy kunnon lopputulos. 
Minun ajatusmaailmassa työt ovat olleet aina peräkkäin kuin mustikat kuivassa heinänkorressa...Luonnollisesti marjoja voi olla rinnakkain useissa heinänkorressa, mutta aktiivityön alla on syytä pitää vain yhtä marjajonoa = kerrallaan siis yhtä marjaa.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista:
Ihminen ei suoriudu monesta ajattelua vaativasta tehtävästä samaan aikaan.

Multitaskaaminen eli usean asian samanaikainen tekeminen on taito, jota vaaditaan työelämässä. Vaatimus on mahdoton, väittää kehittämispäällikkö Teppo Valtonen Työterveyslaitokselta.

Valtonen on tutkinut työn kuormittavuutta ja aivojen toimintaa.

"Kun ihmisten tekemisiä tutkitaan tarkemmin, huomataan, että he tekevät ajattelua vaativia asioita vuorotellen, eivät samanaikaisesti."

Kun yhden ihmisen on hallittava samaan aikaan monia vaativia tehtäviä, on sillä hintansa. Ihminen kuormittuu ja työn tulokset heikkenevät.

"Jos ihminen keskeytetään silloin, kun hän tekee ajattelua vaativaa tehtävää, keskeytyminen jää varaamaan resursseja muistilta."

Siksi Valtosen mukaan on parempi tehdä yksi keskittymistä vaativa asia loppuun kuin yrittää tehdä useaa asiaa samaan aikaan.

Työelämässä multitaskaamista vaaditaan, sillä työelämä on entistä pirstaleisempaa ja projektiluonteisempaa. Projektit myös menevät toistensa kanssa päällekkäin.

Myös työnteon jatkuva keskeytyminen esimerkiksi avokonttorissa kuormittaa työntekijää. Valtosen mielestä työpaikoilla tulisi olla huoneita, joissa voi tehdä keskittymistä vaativia tehtäviä. Avokonttorissa voi turvautua vaikka korvaläppiin, jotka estävät häiriintymisen metelistä.

Yksi keino vähentää kuormitusta töissä on se, että projektien alkaminen ja päättyminen tulevat esille selkeästi.

"Esimerkiksi projektin päätöstilaisuus voi olla yksi keino saada ihmiset irrottautumaan henkisesti edellisestä tehtävästä."

Joskus sanotaan, että keskeneräiset ideat kehittyvät, kun ne jättää muhimaan mieleen. Tämä pätee Valtosen mukaan tiettyyn rajaan saakka.

"Keskeneräisiä asioita ei pitäisi olla liikaa."

 Näin selviät multitaskaamisesta

Pilko työ osiinJos et saa tehtävää valmiiksi yhdellä kerralla, jaa tehtävä pienempiin osiin. Kun saat yhden vaiheen valmiiksi, ei tehtävä jää kuormittamaan samalla tavalla muistia kuin keskeneräinen tehtävä yleensä.

Varaa kalenterista kellonajat eri tehtävilleJos samana päivänä pitää tehdä hyvin erilaisia tehtäviä, niille voi merkitä selkeät kellonajat kalenteriin. Älä silloin lue sähköpostia tai tee mitään muuta, joka häiritsee keskittymistäsi yhteen asiaan.

Hyödynnä keskeytyksetTyön keskeyttäminen ei ole aina huono asia. Esimerkiksi jos työtoveri tulee juttelemaan kanssasi, saatat saada idean johonkin toiseen meneillään olevaan tehtävään tai päästä eteenpäin jossakin muussa asiassa.

Sovi pelisäännötJos työsi keskeytyy usein, sopikaa työpaikalla pelisäännöistä. Esimerkiksi oven sulkeminen voi tarkoittaa, ettei sinua saa häiritä. Avokonttorissa korvaläpät voivat olla työtovereille merkki siitä, että teet keskittymistä vaativaa tehtävää.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

Kaksinapainen Suomi? Kyllä!

Jostain syystä vanhat tekstini alkoivat taas kiinnostaa ja melkein "hyppiä silmilleni". Ehkä siitä syystä, että voin vertailla, onko maailmanmeno muuttunut kotinurkilla.

Sinullakin on siihen erinomainen mahdollisuus luettuasi mm. alla olevan tekstini vuodelta 2003...

KAKSINAPAINEN SUOMI? KYLLÄ!

Torstaina 4. joulukuuta 2003 tämän lehden Mielipide-palstalla oli Jari Tammi-nimisen henkilön, kirjailija Turusta, kirjoitus otsikolla Maamme kahtiajaosta ei ole kyse.

Hän toteaa olevansa riemastunut, että Oulun nostaminen Suomen kakkospääkaupungiksi on lopulta lyönyt ajatuksena läpi.

Hän toteaa, että hänen esittämänsä idea alkoi tulla keskustelunaiheeksi vasta alue- ja kuntaministerin Hannes Mannisen otettua asian esiin.

Jari Tammi esittää artikkelissaan, että Suomi on rakennettava uudestaan eräänlaiseksi kaksinapaiseksi maaksi. Se ei ole loppujen lopuksi mielestäni uutta, sillä näinhän jo nyt on...

Ongelma on lähinnä siinä, että nykyiset ”navat” ovat kohtuuttoman suuria ja epätasapainoisia!

Maamme viimevuosien tapahtumat ovat osoittaneet selkeästi sen tosiasian, että Suomi on jakaantunut rajusti kahtia lähinnä ainakin viidellä (5) osa‑alueella:                 

- Urbaani city‑Suomi/maaseutu‑Suomi

- Kasvukeskus‑Suomi/muuttotappio‑Suomi

- Työllisyys‑Suomi/työttömyys‑Suomi       

- Hyvinvointi‑Suomi/ei‑hyvinvointi‑Suomi

- Osakeoptionäennäisöky‑Suomi/rutiköyhätotaalinälkäkitkuttelu‑Suomi

Kehä III‑efekti on siten saanut lainvoiman, jossa me susirajan piruparat olemme olleet osaltamme vaikuttamassa omien päättäjiemme/päättämättömiemme kautta ‑ valitettavasti...

On puhuttu paljon hyvinvointi-Suomesta – on kehitelty teemoja - hyvinvointi ja työllisyys, joilla on jopa voitettu aikanaan vaaleja tässä maassa!

Kuitenkin edelleen myös vuoden 2003 Suomessa: Eri puolilla maassamme ruokajonot ovat yhä sitkeästi pysyneet kohtuuttoman pitkinä.

Siitä näimme kuvaavan esimerkin mm. erittäin arvokasta työtä vähäosaisten auttamiseksi jo vuosikymmeniä tehneen Veikko Hurstin varjoitsenäisyyspäivän juhlatilaisuuden muodossa 06.12.2003 Helsingin Hakaniemen torilla!

Kuka kehtaa väittää em. tyyppisen liittyvän millään tavalla käsitteeseen hyvinvointi? Minun arvomaailmassa se on mitä suurimmassa määrin päinvastoin pahoinvointia ja ihmisten kohtuutonta, totaalista nöyryyttämistä...

Lisäksi se on suuri, kansallinen, anteeksiantamaton häpeä maallemme, joka edelleen loistaa monissa kansainvälisissä tutkimuksissa kärkisijoilla!

Joku perijuurin nykymenoon kyllästynyt takavuosina leukaili: "Onneksi meillä on EU‑ruokatuki!"

Niinpä!

Niin kauan, kun Suomi on nettomaksaja, kaikki eurot, jotka EU:sta tulevat, ovat meidän suomalaisten – Sinun ja minun - omia rahoja, joita me anomme, anelemme takaisin hirvittävän byrokratian säestyksellä!

Toki tasapuolisuuden nimessä on mainittava, että maahamme on viime vuosien aikana, oikeastaan aivan viime viikkoinakin syntynyt muutama raharikas osake‑/optiomiljonääri...

Maamme työttömyysluvut ‑ laskutavasta/tai ‑tahosta riippuen ‑ ovat edelleen tällä hetkellä 200.000‑300.000 työtöntä. Tosiasiassa meillä on tällä hetkellä 400.000- 600.000 työkykyistä ihmistä työelämän ulkopuolella, mikäli erityyppiset koulutuskasaumat putsattaisiin!

On suorastaan pöyristyttävää, että työkykyisiä, ammattitaitoisiakin ihmisiä tippuu pitkäaikaistyöttöminä normaalin, ihmisarvoisen elämän ulkopuolelle apatian synkeään tilaan, josta on erittäin vaikea nousta jaloilleen.

Toki tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että noin yhdeksänkymmentä prosenttia suomalaisista on työnsyrjässä kiinni ‑ ainakin toistaiseksi...

                     

Nyt toki näyttää siltä, että osittain em. tilastoja putsataan eläkejärjestelyillä. Hyvä niin!

Viimevuosien ratkaisut Suomessa vahvistavat monien pohjoissuomalaisten mielissä jo vuosia kytenyttä ajatusta, että Suomi on pistettävä poikki, jakaa totaalisesti, konkreettisesti kahtia...

Miksi?

Siksi, että meillä on täällä pohjoisessa houkuttelevan puhdasta luontoa vaikka muille jakaa, raaka‑aineita, omiksi tarpeiksi energiaa, viimeisenpäälle viritettyjä, riihikuivaa rahhaa jauhavia, osittain laajenevia teollisuuslaitoksia, kohtuurunsaasti huippuosaamista ja ammattitaitoa, oppilaitoksia joka lähtöön, aktiivista yhteistyökykyä ja mahdollisuuksia lähinaapureihin, jne. ...

Myös osittain siksi, että läntisessä naapurimaassamme Ruotsissa on menossa samansuuntainen kehitys jopa eräänlaisen, väljän ”koontipuolueen” – yhteisen pohjoisen puolueen – koeponnistus…

Oikeastaan meiltä ei puutu mitään! Me kyllä pärjäämme täällä omillamme! Poikki, mutta mistä?

Takavuosina henkilökohtaisesti pohdiskelin, että ilmeisesti tasapainoisin kohta olisi jossain tuolla Oulun‑läänin etelärajalla länsi-itä-suunnassa.

Nyt on tosin tullut sellainen tunne, että monet etelämpääkin ‑ kurjimuksessa elävät kunnat ‑ haluaisivat varmaan tulla mukaan yhteisrintamaan, joten katkospaikka voinee olla hiukan etelämpänä.

Tietysti täällä pohjoisessa voimallisesti viime vuosina kehittynyt Oulun seutu saattaa muodostua vähän ongelmalliseksi mutta sielläkään kaikissa ympäristökunnissa vauhti ei liene aivan hengästyttävä ole, joten kiinnostusta mukaan tuloon todennäköisesti löytyy…

Voimakas Oulun seutu voinee olla uuden, kaksinapaisen Suomen voimallisesti eteenpäin puuskuttava, muut mukaansa tempaava, veturi.

Kaksinapaisen Suomen pohjoisin osa olisi siis vähintään 1/2 tai jopa 2/3 nyky‑Suomen pinta‑alasta.

Kyllä sillä pärjätään – aluksi!

Pohdiskeluterveisin

Aki Pyykkö

Kemi