Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme lähteä käymään Selkäsaaressa. Reppuun termospullollinen kuumaa vettä ja pari leipää koteloon. Itse otin sukset mukaan, sillä jäälle oli ajettu hyvät jääladut.
Sisäsatamaan tultuamme ja auton parkkiin ajettuamme, tuttumme Ville Torvinen pysähtyi meitä jututtamaan. Sanoin hänelle ensimmäistä kertaa kokeilevani tälle talvelle suksia. Hänellä oli kuulemma ollut samoja ajatuksia. Tosin hän totesi:"Taitaa olla parasta pimeällä mennä harjoittelemaan."

Hyviä olivat ladut, ei moitteen sijaa. Tosin oikaisimme moottorikelkkauria pitkin saaren pohjoispäätyyn. Kova sivuvastainen vinkka oli menomatkalla.
Rantaan päästyämme rinteeseen nousi moottorikelkkaura. Olisiko Tommi ja Katariina porukkansa kanssa koukannut mökkimme kupeesta. Jäljet tulivat/menivät Kiikelin suuntaan.

Mökille päästyämme kaikki ok.

Lapioin ns. sinisen eli itään suuntautuvan päätyterassin lumesta. Lunta lapioidessani kävi mielessä eläkkeellä olevan Kemin kaupungin entisen rakennusvalvojan Martti Pitkäsen sanat mökin lupapapereita hahmottaessamme.
"Siinä voi ohi hiihtelevä matkailija/retkeilijä halutessaan evästellä." hän aikanaan totesi. Kyllä - näin se on...
Pikakauravellit syötyämme ja kahvit juotuamme teimme lähtöä. Nyt oli takamyötäinen, yhä voimistuva tuuli.

Tuulta näytti käyttävän hyväksi suksilla liikkuva jääpurjehtija. Meni muuten aika haipakkaa.

Liikkeellä ei meidän lisäksemme ollut kuin yksi "läskikumipolkupyöräilija", pari hiihtäjää ja turistipariskunta toisistaa kuvia näpsien.

Mukava saarikäynti.

Menneiden vuosikymmenien pohdintoja ja vähän lähitulevaakin...

Olen usein ajatellut, miten elämä menneinä vuosikymmeninä, nimenomaan lapsuudessani oli yksinkertaista.
Ajatuksissani ovat käyneet entisaikaiset pihapiiriasiat. Samassa pihapiirissä saattoi asua usean sukupolven edustajia ainakin näennäisesti kaikki sulassa sovussa keskenään toisiaan auttaen, tukien ja ymmärtäen. Voi olla, että aika kultaa muistot mutta sittenkin...

Kertauksena kirjoitan, että asun/asumme tällä hetkellä paikassa, jossa isoisäni Aukusti Pyykkö viljeli aikanaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa maata. Heillä oli kukaties pari-kolme lehmää, hevonen, kaksikin ja ehkä lampaitakin. Meilläkin oli vielä 1940-ja 1950-lukujen vaihteessa sika ja lampaita. 
Ei ollut vesijohtoa eikä viemäriä, oli puusee ja tunkio. Oli maakellari. Se onkin niistä ajoista ainoa, mikä pihapiirissämme on jäljellä, tosin sekin tuunattuna. Pihalla kaivo, mutta myöhemmin vesi haettiin Möylyntien ja Haukkarinkadun risteyksessä olevasta vesipostista.

Olen joskus optimistisesti pohdiskellut, josko tässäkin pihapiirissä olisi hetkellisesti edes kahden sukupolven edustajia. 

Me olemme tämän sukuhaaran kolmannen sukupolven edustajia tällä paikalla. 

Tällä hetkellä näyttää siltä, että kummallakaan pojistamme ei ole tarvetta/kiinnostusta asumaan pysyvästi tälle paikalle. Heillä on oma elämänsä muualla.
Toki tilapäisesti tälläkin tontilla - rakennuksissa - oleskelee välillä kolmenkin sukupolven edustajia - hyyryläisinä.

Me - minä ja vaimoni - olemme päättäneet, että asumme Haukkarin Kainuunkadun kiinteistössä niin kauan kuin pystymme kiinteistöä hoitamaan ja selviämme päivittäisistä askareista - toivottavasti vielä pitkään...

Kansanedustajat "sorvin ääreen" tänään ja vähän muutakin...

Perinteisten aamutoimien jälkeen käväisin Karjalahdella viemässä kotitalousjätteitä kierrätykseen: Muovia ja pahveja sekä pulloja/tölkejä Prisman kierrätyspisteeseen. 
Käväisin samalla vilkaisemassa, oliko viime vuoden myydyintä viintä Alkon hyllyillä - kyllä oli... 

Juuri tällä hetkellä on menossa Suomen eduskunnan valtiopäivien avaus. Presidentti puhui ja eduskunnan puhemies vastasi puheeseen. Sitten kahvitellaan ja vaihdetaan viime päivien kuulumisia..

Vilkaisin Kauppalehden nettisivuilta viime hetken pörssiuutisia. Kyllä nyt on Outokummun ja Valmetin osakkeenomistajilla hymy herkässä - hyvä niin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin Mersun lämmitykseen eli piuhan nokkaan. Lasit jäistä ravattuani ajelin myöhemmin Hahtisaaren Nesteen suoritetun tankkauksen kautta Karjalahdelle K1-katsastusasemalle. Auto on taas katsastettu, 
Se on erinomaisessa käyttökunossa. Sain lievät moitteet katsastusmieheltä tai ainakin suosituksen ajaa autolla vähän enemmän. Hän sanoi edellisen katsastuksen jälkeen autolla ajetun 100 km.

Lupasin näin tehdä. Jätän auton talvikäyttöön ainakin joksikin aikaa. Kävin jututtamassa Wetterillä Markku Oinasta, joka on nykyisin "Mersu-myyntitykkinä". Markku tietää tarkkaan meidän autotilanteemme. 
Olen luvannut ostaa häneltä vaihtoauton heti, kun saamme nykyisen kaluston myydyksi...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen menin fiilistelemään pihalle = ajamaan lumilingolla kulkureittejä hiukan väljemmiksi.

Lähdin käväisemään Karjalahdella ja keskustassa. Käväisin jututtamassa Prima-Raudassa Kamppisen Ristoa. Veneasia etenee sovitun mukaisesti.

Ajelin uteliaisuuttani Wetterille, sillä siellä oli BMW-esittelykiertueen tapahtuma menossa. 

Parkkeerasin auton niin kuin aikaisemminkin. Lähtiessäni kävelemään vaihtoautoja katselemaan, nuori BMW-myyntitykki alkoi ohjeistaa minua parkkeeraamisesta. Ihan ystävällisesti hän totesi:"Voitteko parkkeerata autonne tuonne kauemmaksi? Meille on varattu näitä paikkoja."
"Minne?" kysyin. "Tuonne, vaikka tuon punaisen auton taakse." hän viittilöi. Menin autooni, ajoin lenkin punaisen auton ohi ja lähdin samantien alueelta. Ajattelin, että eipä nuo BMW-autot minua sytytä ja vaihtoautoja voin käydä katselemassa myöhemminkin - paremmalla ajalla.
Menen kukaties huomenna käväisemään alueella "paremmalla parkkeerausonnella"...

Ajelin sisäsatamaan. Kyllä - merenjäälle on jo latuja avattu.

Kävin myös Keskustan Peräpohjolan piirin toiminnanjohtajaa, Kai Puroa jututtamassa, kun näin hänen autonsa olevan parkissa.
Mukava jutusteluhetki, pohdiskelimme lähestyvien kuntavaalien lisäksi luonnollisesti päivän kotimaan "ykkösuutista" eli Paavo Väyrysen kirjanjulkistamisen yhteydessä suunnittelemaa paluumuuttoaietta Keskustaan. Mielenkiintoista.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien yhteydessä kahvitellessani lueskelin viimeisintä Lounais-Lappi-lehteä, jossa oli mielenkiintoisia artikkeleita. 
Erityisesti artikkeli Sari Moisasen valinta Meri-Lapin kehittämiskeskuksen seutupääliköksi pisti ajatuksia myönteisesti liikkeelle.
Miksi?
Siksi, että insinöörikoulutuksella voi edetä tämänkin tyyppiseen, vaativaan tehtävään. Toki Sarin politiikkatausta ja hankinttu monipuolinen kokemus painoivat vaakakupissa todennäköisesti paljon. Tiukille valinta meni 6-6 ja arpa ratkaisi. Onnittelut Sarille mutta...

Palautan lukijoiden mieliin, että Sari oli Kemissä viimeisten kuntavaalien ääniharava. Hän sai vuonna 2017 pidetyissä vaaleissa 281 ääntä. 
Arvelen Sarin saaneen ääniä yli puoluerajojen. Vajaa kolmesataa kemiläistä joutuu lähestyvissä kuntavaaleissa huhtikuussa 2021 hakemaan uuden äänestyskohteen. Mielenkiintoista...

Mutta nyt pohdiskelut sikseen ja pihalle lumitöihin!

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempaa mutta oli pakko lähteä lumipyryyn pihalle lumenkolaustöihin. Juuri kun olin etuovesta astunut rappusille, kuuluin talon länsipäädystä aikamoinen humaus.
Muutama kuutiometri tuulenpyörittämää, "roikkuvaa lunta" rojahti talon päädyssä menevälle lumikolan levyiselle polulle.

Olipa onni, että lumikuorma ei tipahtanut kolmea varttia aikaisemmin, kun Veera meni päädystä Pikkupuolle tullessaan yökylään.

Eipä aikaakaan kun näin nelikon saapuvan Kainuunkadulla meille päin. Kyllä - Veeralle oli tulossa iltavieraita, yksi nuori neitonen ja kolme nuortamiestä. Paiskasimme kättä apuliittymän kohdalla ja vaihdoimme muutaman sanan. Fiksun oloisia nuoria, ei kahta sanaa.

Enpähän huomannut mainostaa Blogisivuani ja Facebook- kirjoittamista. Arvelen Veeran kertovan asiasta, kukaties jo aiemminkin kertonut...

Kävin jututtamassa myös naapurin nuortamiestä, joka oli tullut Oulusta viikovaihteen viettoon. Lumihommissa hänkin. Valmistuu konepuolen diplomi-insinööriksi. Sanoin, että teitä kyllä tarvitaan.
Vaihdoimme muutaman sanan näköetäisyydellä olevasta Mersusta...

Mitä tänään tähän asti...

Heräsin poikkeuksellisen aikaisin. Perinteisten aamutoimien jälkeen menin pihalle kevytlumitöihin ja irrottelemaan Mersu peiton alta.
Molemmat onnistuivat hyvin, varsinkin tuo viimeksi mainittu. Täytynee varata autolle katsastusaika ja viedä se Hahtisaaren Nesteen = tankkauksen kautta sinne. Tuskinpa tuossa mitään moitittavaa löytyy, jos löytyy niin pannaan kuntoon...

Olipa mukanvanmielenkiintoinen kauppareissu Prismassa ja Lidlissä. Nimenomaan Prismassa jäätyäni pitkälle käytävälle seuraamaan maailmanmenoa/vaimoni mennessä kärryn kanssa kierrokselle, syntyi tilanne, että tuskin koskaan olen jututtanut niin monta tuttua samalla reissulla.

Mennessäni infopisteeseen Jokeri- ja Lottoriviä merkkaamaan näin jo etäältä entisen oppilaani seisoskelevan pikkupoikansa kanssa. Menin heitä jututtamaan. Oppilaani kertoi olevansa nuorimmaisen kanssa liikkeellä., vanhempi lapsista on jo 15-vuotias. 
"Kuka sinä olet?"kysyi pikkupoika napakasti silmiini katsoen. Isä selosti, että Aki Pyykkö on hänen entinen opettajansa ja siksi hänkin on päässyt vakituiseen työhön yli 20 vuotta sitten.
Pikkupoika kertoi olevansa 7-vuotias ja ensimmäisellä luokalla koulussa. Sanoin hänelle, että olen viime aikoina muistellut omaa koulun aloittamista. Oli mukava olla nimenomaan ensimmäisellä luokalla. 

Juttelin myös erään tuttavamme kanssa tovin moottoripyöristä, autoista ja veneistä. Tuttavallamme oli vesipullopaketti kainalossa. Hän totesi:"Mahtaako tässä olla mitään järkeä, kun Kemissä saa hyvälaatuista vettä hanasta?"
"Olipa hyvä, kun sinä sen sanoit." totesin. "Ei tosiaankaan. Sinä varmaan tiedät, että limukkatehtailija on pannut sekaan ainetta, joka koukuttaa." lisäsin. Hän tunnusti joutuneensa koukkuun.
 "Lopeta veden kantaminen kaupasta hyvän sään aikana." yritin häntä hymyssä suin psyykata...

Miten minua pitäisi nimiteltävän...

Aamulla lunta kolatessani ja katsellessani ohi kulkevia/näkökentässäni olevia ihmisiä kävi mielessä, miten he minut näkevän, miten minua pitäisi nimiteltävän...
Olenko: Kiinteistönomistaja, talonomistaja, mökkiläinen, eläkeläinen, kuntapoliitikko, seniori, ikäihminen, vanhus, harmaahapsi, kalkkis, ukko, äijä, äijänkäppänä, ukkorahja, köpöttelijä, äijäparka, turhanvärkkääjä, ärisijä, ärjyjä, päällepäsmäri, tupisija, turhanjupisija, haihattelija, puurtaja, jne. luetteloa voinee tuostakin vielä laajentaa. Varmaan noista - lukijasta riippuen - useakin käsite saattaa osua kohdalleen.

Edellisessä elämässäni eli opetustyössä ollessani ja tekstejä lehtiin kirjoitellessani tituleerasin itseäni Pedagogi Suomen Kemistä. Hiukan kalskahtavahan tuo oli, mutta sille oli vissit perustelunsa... 

Aamun hyötyliikunta tehty, hyvä niin...

Perinteisten aamutoimien jälkeen ei ollut epäselvää mitä seuraavaksi. Kyllä pihalle lumitöihin, sillä lumiaurakin oli käynyt yöllä tekemässä kunnon palteet kahteen liittymään. 

Minä lumikolan kanssa ja vaimoni lapion kassa takapihalle kevyturaa tekemään Pikkupuolelle. 
Hän sanoi pistävänsä takkaan/leivinuuniin tulet, joten ahkiolla on pari kuormaa koivuklapeja syytä viedä takankupeeseen lämpenemään...

Iltapäivällä todennäköisesti pistän Mersun akun paikoilleen. Aamulla lataustila oli 12.7 V...

Kyllä akku on paikoillaan, auto käynnistetty, kaikki ok...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tarkistin pesuhuoneen lattialla olevan akun varaustilan ja pistin sen uudestaan jatkolataukseen. Yöllä en sitä ladannut kahdeksaan tuntiin. Tällä hetkellä jännite on noin 12,4 V, antaapa olla latauksessa niin kauan kuin alkaa näyttää täyttä.

Lunta on sen verran satanut ja juuri tälläkin hetkellä sataa, että käväisin pihalla kevytkolailemassa.

Kävin toisen kerran pihalla lumitöissä. Sisälle tultuani mittasin lautauksessa olevan akun jännitteen, se on tällä hetkellä 12,8 V eikä vieläkään täynnä...

Viimeisin mittaus yli 13 V, lopetin latauksen, katson aamulla tilanteen kehittymisen...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin jatkaa autonakun herättelyä. Se on ollut pesuhuoneen lämpimällä lattialla yön yli ja on siellä edelleenkin.
Hain autotallista laturin ja jännitemittarin. Aamulla jännite oli noin 8 V, hetki sitten käväisin mittaamassa, jännite noin 11 V, akku on lautauksessa, seuraan tilannetta, josko tuo vielä tuosta virkoaa täyteen iskuun...

Viimeinen mittaus 11,85 V - ei paha. Eloa taitaa sittenkin löytyvän jatkossa.

Elämä menee turhan värkätessä, sanoi edesmennyt kimppakyytikaverini...

Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin kevytlumitöihin ja ottamaan Mersun peiton alta aikomuksena jossakin vaiheessa katsastaa se.

Lumityöt ok mutta...

Lunta ja jäätä poistaessani kokeilin "nappiavaimella" avata auton ovet. Ei minkäänlaista eloa. Sain tavallisella avaimella kuskinpuolen etuoven auki.
Selvä akku tyhjä, konepelti auki ja ei muuta kuin akku lataukseen.
Perinteisesti se on onnistunut, mutta tällä kerralla akku ei suostunut ottamaan virtaa vastaan lainkaan. 
Selvä akku tyhjä ja kohmeessa/jäässä.

Soitin asintuntijalta neuvoja. Tommi itse tuli illansuussa paikan päälle Harrikkaa seppäämään varastorakennuksemme autotalliin.

Olin ottanut takapenkin irti, Tommi mittasi jännitteen akusta > puhdas 0 ja otti sen irti. 
Olisiko ollut pientä "pullistumaa", mene ja tiedä. 
Pohdiskelimme ns. huoltovapaiden akkujen todellisuutta. Ovatko ne loppujen lopuksi kertakäyttöakkuja.
Akku on nyt päärakennuksen pesuhuoneessa sulamassa/lämpenemässä. Huomenna tai viimeistään ylihuomenna yritän ladata sitä, katsotaan miten käy...

Pahimmassa tapauksessa joutuu akkukaupoille. Tämä akku ei ole kuin 4 vuotta vanha.

Niin - tänään kävi mielessä edesmenneen kimppakyytikaverini toteamus ajellessamme Veitsiluotoon hänen 1950-luvun alkupuolen Volkkarilla 1960-luvun alkupuolella: Elämä menee turhan värkätessä... 

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen, ulkolämpätilan todettuani kävi mielessä, että tänään ei taida kannattaa tehdä muuta kuin olla sisätiloissa lämpimässä.

Käväisin hetki sitten uteliaisuuttani vilkaisemassa Kauppalehden pörssiuutisia. Kovin olivat osakkeiden kurssit pääsääntöisesti punaisella.

Lakkoja käynnistynyt. Lakkoja, johin Suomella ei kertakaikkiaan olisi varaa, mutta näillä nyt sitten mennään ja isketään päätä seinään...

No tälle päivälle on pakko lisätä, että kaupungilla ollessamme päätimme spontaanisti mennä tutustumaan ja syömään Kemin sisäsatamaan Sataman Krouwiin.
Yritykseksi jäi, kotiin tultuamme ja nettiin mentyämme totesimme, että kyseinen ravintola on auki viikonloppuisin. Tosin 15.02. alkaen jo viikollakin...

Hiukan kuntavaalien ehdokasasettelusta...

Kirjoitin eilen iltapäivällä muun muassa seuraavaa: 

Valtiovarainministeri, Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni on Kemissä tänään sunnuntaina 26.01.2020 klo 15.30-16.30 piiritoimistolla, Valtakatu 25.
Sinne vielä ehtii. Meri-Lappi-kierroksesta on varmaan infoa eri medialähteissä...

Kyllä - mediassa, varsinkin Facebook-foorumilla on esiintynyt aineistoa eri tapahtumista.

Suomen Keskusta r.p. on lähtenyt rivakasti liikkeelle seuraavien kuntavaalien suhteen. Aivan virallisestikin on patisteltu nykyisiä valtuutettuja, varavaltuutettuja ja edellisissä kuntavaaleissa ehdokkaina olleita ilmaisemaan kantansa ehdokkaaksi asettumisesta - hyvä niin.

Mielestäni on erittäin tärkeää, että varsinkin hyvin kuntavaaleissa menestyneet henkilöt ilmoittautuisivat hyvissä ajoin ehdokkaiksi. 
Miksi? 
Siksi, että se merkitsisi eräänlaista "lumipalloefektiä" ja katu-uskottavuutta asiaan.

Varmaan kaikissa ryhmittymissä pohdiskellaan jo nyt ehdokasasetteluun liittyviä toimintamuotoja, vaikka kuntavaalit ovat vasta huhtikuussa 2021...

Mitä tänään tähän asti...

Kirjoitin eilen muun muassa: Ajelimme sisäsataman kautta. Jalokivigallerian lähettyviltä pääsee hyvin merenjäälle ja moottorikelkkauria pitkin Selkäsaareenkin niin halutessaan...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme lähteä käväisemään Selkäsaaressa, vaikka lämpömittari näytti - 15 astetta Celsiusta. Otimme reppuun termospullollisen kumaa vettä ja vähän kahvileipää, jos intoudumme mökillä murukahvittelemaan.

Sisäsatamaan tultuamme totesimme pohjoisvinkan olevan ottava, no sen huomaa vasta takaisin tullessamme. 
Totesimme myös sankat savut nousevan Selkäsaaren pohjoispäädystä. Rajanaapuri oli todennäköisesti uutta mökinpaikkaa raivaamassa ja risuja polttelemassa..

Hyvä oli kävellä moottorikelkkauria pitkin. Nousimme omasta rannasta mökille. Kaikki kunnossa. 
Kavittelimme ja teimme lähtöä takaisin. Käväisimme naapuritontilla jututtamassa rajanaapuria. Hän oli työn touhussa kolmen risunpolttonuotion kanssa - hyvä niin.

Tulimme sisäsatammaan samoja jälkiä, sisäsataman kupeessa turistiryhmä oli tutustumassa pilkkijöihin, kukaties kokeilivat itsekin.

Ajelimme Valtakadun kautta. Ei ollut vielä tungosta Keskustan Peräpohjolan piirin toimiston tuntumassa.

Valtiovarainministeri, Keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni on Kemissä tänään sunnuntaina 26.01.2020 klo 15.30-16.30 piiritoimistolla, Valtakatu 25.

Sinne vielä ehtii. Meri-Lappi-kierroksesta on varmaan infoa eri medialähteissä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen oli tunne, että tänään ei ole kyllä mitään tekemistä. 
No sen verran kuitenkin, että lähdimme käymään Kemin kulttuurikeskuksessa lähinnä kirjastossa. 
Vaimoni meni valitsemaan uutta luettavaa, minä menin lehtilukusalin puolelle lukemaan pitkästä aikaa Lapin Kansa - lehteä paperiversiona.
Aika lailla pintapuolisesti sen selailin. Joistakin artikkeleista tuli sellainen tunne, että Keskustaa ja Perussuomalaisia löydään kuin vierasta sikaa. Joku lukijoista voi todeta, että se aivan oikein niille - mene ja tiedä...

Toki oli lehdessä Kemiin liittyvä myönteinen artikkeli: Uimahalli on otettu remontin jälkeen käyttöön - hyvä niin.

Ajelimme sisäsataman kautta. Jalokivigallerian lähettyviltä pääsee hyvin merenjäälle ja moottorikelkkauria pitkin Selkäsaareenkin niin halutessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pihalle kevyeen hyötyliikuntaan = vähien lumien kolaukseen. Muutaman senttimetrin pakkaslumen alla pääosin peilikirkas jää, jota olen vähin hiekottanut. Varovaista köpöttelyliikkumista.
Yön yli pihalla ollutta autoa puhdistellessani pääsin jututtamaan kahta tuttua liikkujaa. Samat tutut jutut olivat ilmassa ilmeisesti meillä kaikilla - minullakin. Kävi mielessä vanha sanonta: Ken härjillä ajaa, hän härjistä puhuu...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin pikapikaa tekemään kauppareissun keskustassa. Jostain syystä päädyin ajelemaan Junkohallin kautta. 
On se murheellisen näköinen tuo kuplahalli maassa, osittain lumen peitossa rötköttäessään. "Talousjalkapallo" on vaikea laji, sen olen todennut/kirjoittanut aikaisemminkin useaan kertaan...

Kävin City-Marketissa. Mennessäni kahvitarjousta realisoimaan jututin Telia-kännykkäasiantuntijaa.
Näytin hänelle takavuosien huippukännykkää: LUMIA 800 ja tiedustelin, mitä olisi tehtävissä. Kyseisen puhelimen käyttöjärjestelmää ei enää päivitetä, joten netin käyttö ei onnistu, ei ole onnistunut vähään aikaan. Nykyään akkuakin täytyy ladata melkein päivittäin.

Olen aikaisemminkin ilmoittanut/kirjoittanut, että minulle puhelin on puhelin. 

Netti on käytössä tietokoneissani. Voi olla, että sinnittelen tällä puhelimella vielä jonkin aikaa. 
Pohdiskelimme Telia-asiantuntijan kanssa vaihtoehtoja. Eiväthän nuo nykyaikaiset peruspuhelimet ole hinnankiroissa, mutta katsotaan...

Ajelin sisäsataman kautta. Yksi kävelijä oli merenjäällä.

Mitä tänään tähän asti...

Tänään oli iltapäivällä Kemin tarkastuslautakunnan kokous poikkeuksellisesti kaupungintalon kolmannen kerroksen kokoushuoneessa. Olimme saaneet pikahäädön toisen kerroksen kokoushuoneesta. 
Miksi? 
Siksi että liikenneministeri Timo Harakka oli kaupunginjohdon informoitavana talousalueemme hankkeista - hyvä niin.

Meillä oli poikkeuksellisen pitkä kokous. Tärkeitä, painavia asioita, jotka osittain näkyvät tarkastuskertomuksen sivuilla sitten aikanaan...