torstai 6. kesäkuuta 2019

Facebookin uumenissa pieni joukko moderoijia siivoaa suomalaisten törkyjä

Hmmmmm - niinpä - tällaiseksi tämä maailma on sitten mennyt...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Facebookin uumenissa pieni joukko moderoijia siivoaa suomalaisten törkyjä – ”Välillä pelkään maailman­kuvani ja optimismini puolesta”



Facebook kutsui HS:n tutustumaan moderointikeskukseensa Berliiniin, jossa päätetään myös suomenkielisten julkaisujen kohtalosta.




”SUOMALAISET asunnottomat ulos ja pakoloiset sisään.”

”Suomalaiset ovat kyllästyneet tänne loisimaan tulleiden elättämiseen.”

Joku Suomesta ilmoitti nuo molemmat Facebookiin kirjoitetut kommentit asiattomiksi. Ilmeisesti siksi, että ne näyttävät rinnastavan siirtolaisia loisiin. Facebook kuitenkin poisti niistä vain ensimmäisen, kertoo Facebookin säännöistä eli ”yhteisönormeista” vastaavan yksikön apulaispäällikkö Eric Shadowens.

Sääntöjen mukaan ensimmäinen kommentti epäinhimillisti tiettyä ihmisryhmää. Vastaavasti jälkimmäinen ei selvästi viittaa tiettyyn ryhmään, ja väitteen suomalaisten tunnoista sai lausua, vaikka se ei pitäisikään paikkaansa.

SHADOWENS selittää Facebookin logiikkaa Berliinissä sijaitsevan moderointikeskuksen ylimmän kerroksen kulmahuoneessa, josta avautuu näkymä kohti kaupungin keskustaa. HS on yksi viestimistä, jotka Facebook on viimeisen kahden vuoden aikana kutsunut tutustumaan toimintaansa.

Lukuisissa kohuissa viime vuosina ryvettyneellä yrityksellä on kova halu näyttää, että se ottaa vakavasti tehtävänsä julkisen keskustelun portinvartijana eikä valtioiden ole siksi syytä säännellä sen toimintaa.

Facebookista on vuotanut miljoonien käyttäjien tietoja. Palvelu on valjastettu informaatiokampanjoihin vaaleissa niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa sekä vihan lietsomisen työkaluksi Myanmarin rohingya-vähemmistön kansanmurhassa. Valtiot ja Euroopan unioni ovat alkaneet pohtia, pitäisikö sosiaalisen median yrityksiä säännellä enemmän. Yhdysvalloissa on väläytelty jopa Facebookin pilkkomista.

Uusien julkisuustappioiden estämiseksi yritys on käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa kertoakseen viestimille, viranomaisille ja poliitikoille, että se tekee kaikkensa ensi viikon eurovaalien turvaamiseksi. Viime viikolla se kutsui viestimiä tutustumaan Brysseliin perustamaansa tilannehuoneeseen. Suureen kuvaan sopii, että yritys on halukas esittelemään myös moderointikeskustaan.

MITEN YHTIÖ käytännössä hoitaa moderoinnin?

HS tapasi neljä Facebookin suomalaista sisällöntarkastajaa Berliinissä, jossa työskentelee yli tuhat Facebookin moderoijaa. He seulovat käyttäjien ja algoritmien ilmoittamia epäilyttäviä julkaisuja ja päättävät, mikä viesti poistetaan ja mikä ei.

”Suomen kieli on aika rikasta sanonnoiltaan ja kiertoilmaisuiltaan. Aina ei tiedä, mitä ihmiset tarkoittavat sillä, mitä he sanovat”, kertoo Facebookin sisällöntarkastusta tekevä 26-vuotias nainen, joka on lähtöisin Pohjois-Pohjanmaalta.

”Paljon kirjoitetaan sarkastisesti tai pelataan sanonnoilla”, jatkaa naiskollega Päijät-Hämeestä.

Moderoijat esiintyvät jutussa nimettöminä Facebookin toivomuksesta. Yritys perustelee nimettömyyttä työntekijöidensä turvallisuudella.

MODEROINTIKESKUS toimii Berliinin länsilaidalla vanhassa teollisuusrakennuksessa. Sen uumenissa yli tuhat ihmistä syynää käyttäjien kirjoituksia, kuvia ja videoita kolmessa vuorossa. Minimalistisesti sisustetuissa avokonttoreissa tietokonepöytärivien päissä on hedelmäkulhoja ja vesipulloja. Seinä on maalattu suuri Facebookin logoteksti.

Tänne ei saa tuoda laukkuja tai ulkovaatteita. Ne pitää jättää suuriin pukuhuoneisiin. Vuoronvaihtoa odottava saksalainen moderoija säpsähtää kysymyksiä ja pohtii hetken, saako hän vastata niihin.

”Tämä työ sopii itselleni, koska sitä ei tarvitse tehdä puhelimessa. Ennen puhuin työkseni puhelimeen”, saksalainen kertoo lopulta.





RAKENNUKSESSA tehdään töitä suomen ja saksan ohella ainakin portugaliksi, italiaksi, kreikaksi, turkiksi, hepreaksi, ruotsiksi, norjaksi ja tanskaksi. Facebook ei kerro suomalaisten moderoijien määrää, mutta heitä tuskin on erityisen paljon.

”Meillä on suomalaisia muutamissa eri paikoissa, mutta pääosa heistä on täällä Saksassa”, sanoo Facebookin ostopalveluista vastaava johtaja Mark Davidson.

Moderointi on Facebookille ostopalvelu. Berliinin-keskuksen toiminnasta vastaa saksalaisen mediajätti Bertelsmannin omistama Majorel. Facebook on pitkälti ulkoistanut moderointinsa eri puolille maailmaa pariinkymmeneen tällaiseen keskukseen, joissa työskentelee yhteensä noin 15 000 moderoijaa.

MODEROIJAT arvioivat, että jokainen heistä käy päivittäin läpi keskimäärin 400–500 ilmiannettua julkaisua eli tikettiä. Ne avautuvat moderoijan näytöllä ohjelmaan, jossa moderoija päättää joko poistaa ilmiannetun viestin, ohittaa ilmiannon tai välittää tapauksen eteenpäin.

Suurimman osan ilmoituksista voi ohittaa nopeasti, mutta osa vaatii enemmän miettimistä: saako ihmistä kutsua ”elämänkoululaiseksi” tai ”moniosaajaksi”?

Suomalaismoderoijat jutustelevat työstään rennosti ja huvittuvat, kun puhe siirtyy kiertoilmaisuihin. Suomalaiset vaikuttavat olevan pilkkaamisessa hyvin kekseliäitä. Kun jokin ilmaus yleistyy, moderoijat pitävät kokouksen ja päättävät mikä hyväksytään ja mikä ei.

Siirtolaisten kutsuminen moniosaajiksi tai kunniakansalaisiksi voi jo täyttää Facebookin määritelmän vihapuheesta. Vihapuheeksi luetaan ihmisten herjaaminen niin sanottujen suojattujen ominaisuuksien tai piirteiden perusteella. Tällaisia piirteitä ovat esimerkiksi etnisyys, uskonto, seksuaalinen suuntautuminen ja joissakin tapauksissa siirtolaisasema.

VIIME aikoina Suomessa ovat puhuttaneet maahanmuutto ja vaalit. Facebookin käyttäjät ovat ilmiantaneet moderoijille esimerkiksi julkaisuja, joissa on paneteltu väistyvää pääministeriä Juha Sipilää (kesk). Myös poliitikkojen kirjoituksia ilmiannetaan, toisinaan siksi että ollaan poliitikon kanssa eri mieltä.

”Politiikoille sanotaan paljon, että ’söit sanasi’. Ja kun ulkoministeri Soinia vastaan hyökättiin, jotkut kommentoivat, että ’olisipa lyönyt pari kertaa lisää’”, kertoo 29-vuotias moderoija Lounais-Suomesta.

Hän viittaa maaliskuussa tapahtuneeseen välikohtaukseen, jossa ulkoministeri Timo Soinia (sin) yritettiin lyödä Korson maalaismarkkinoilla. Facebookissa poliitikon, politiikan tai ideologian värikäskin arvostelu voi olla hyväksyttävää, mutta väkivaltaan yllyttäminen ei.

Suomalaiset kuulemma puhuvat ahkerasti saunan taakse viemisestä. Muita yleisiä ilmiantojen aiheita ovat niin aikuisten kuin lastenkin riidat.

SALLITUN ja kielletyn raja on usein hämärä, Eric Shadowens sanoo ja näyttää esimerkkinä Kari Suomalaisen piirroksen syyskuulta 1984.

Suomalainen oli HS:n pitkäaikainen pilapiirtäjä, joka lopulta sai lähteä lehdestä 1990-luvun alussa, koska hänen piirroksensa eivät enää vastanneet lehden arvomaailmaa. Ei ole varmasti sattumaa, että vaikeuksiensa keskellä Facebook haluaa muistuttaa muiden vaikeista rajankäynneistä.

Shadowensin esittelemässä satiirisessa piirroksessa nääntyvän afrikkalaisen karikatyyri pyytää lisää kehitysapua, mutta hahmon takana lymyää juonitteleva sotaherra.


Shadowensin näyttämässä esimerkissä kuvan sai jakaa osana kehitysapujärjestelmää kritisoivaa tekstiä, mutta afrikkalaisten laajempana vertauskuvana sitä ei voisi käyttää.

Seuraavaksi Shadowens esittelee Nick Utin ottaman valokuvan napalmin polttamasta tytöstä, josta tuli Vietnamin sodan kauheuksien symboli.

Kolme vuotta sitten Facebookin suodattimet tulkitsivat kuvan lapsipornoksi. Asiasta syntyi kansainvälinen kohu, ja painostettuna Facebook lopulta tunnusti kuvan historiallisesti arvokkaana teoksena ja salli sen palvelussaan.

VÄLILLÄ ihmiset jakavat Facebookissa väkivaltaista aineistoa, jota moderoijatkin joutuvat katsomaan jonkin verran.

”Itselleni järkyttävintä on, jos väkivaltaa kohdistetaan lapseen. Onneksi sellaista tulee esiin harvoin”, kertoo Päijät-Hämeestä lähtöisin oleva moderoijanainen. Muut kertovat, että mieleen jäävät myös esimerkiksi itsetuhoiset julkaisut.

Kolmekymppinen pirkanmaalaismies huomauttaa, että moderoijien ruuduille päätyy Facebookin ikävin sisältö.

”Välillä pelkään oman maailmankuvani ja optimismini puolesta. Täällä näkee niin vääristyneesti, millaista netissä on”, lounaissuomalainen kertoo.





MODEROIJA tekee pienellä palkalla työtä, joka on pahimmillaan hyvin rankkaa.

Alkuvuodesta Berliinin-keskukseen etsittiin turkinkielistä moderoijaa 10,63 euron lähtöpalkalla. Tällä hinnalla työntekijä altistaa itsensä jopa mestauksille, lapsipornolle ja eläinrääkkäykselle.

Mark Davidsonin mukaan ei pitäisi tuijottaa pelkkiä euroja, sillä työntekijöille tarjotaan myös välipaloja sekä työterveyshuolto. Avokonttorissa on koreittain banaaneja, tosin taukotilan karkkikone on maksullinen.

Pohjakerroksessa moderoijia varten on psykologin ja neljän sosiaalineuvojan toimistot. Heidän puhelinnumeronsa on liimattu työpöytiin.

”Viisikymmentä prosenttia käynneistä liittyy työhön ja toiset viisikymmentä prosenttia yksityiselämään, kuten parisuhteisiin ja ulkomaalaisten työntekijöiden sopeutumiseen Saksaan”, eräs sosiaalineuvoja kuvailee.

Hän kertoisi mieluusti työstään omalla nimellään. Davidson kuitenkin ilmaisee taustalta, että ei käy. Tilanne on yllättävä, sillä vierailun ehtojen mukaan vain moderoijien henkilöllisyys olisi tarvinnut salata. Saksalaismoderoijan ja sosiaalineuvojan tapausten perusteella yritys näyttää sietävän yllätyshaastatteluja huonosti.

SOSIAALINEUVOJAN huomio kuitenkin tukee näppituntumaa: suomalaisnelikon tapaan moderointikeskuksen työntekijät ovat noin kolmikymppisiä. Monet ovat Saksassa väliaikaisesti, ja moderoijan työtä tehdään tyypillisesti noin kaksi vuotta. Sen jälkeen ihmiset joko erikoistuvat tai lähtevät pois.

Kuinka Facebook takaa, että moderointi on laadukasta ja käyttäjiä kohdellaan samalla tavalla eri kielialueilla?

”Teemme säännöllisiä laatutarkastuksia. Joka kuukausi ulkopuolinen tarkastaja arvioi standardimäärän päätöksiä jokaiselta moderoijalta selvittääkseen, onko tämä tehnyt ratkaisuja, jotka ovat linjassa ohjeistuksen kanssa”, Davidson sanoo ja kertoo, että työntekijöitä myös koulutetaan jatkuvasti.

Päätösten tarkkuusprosentti vaikuttaa työntekijöille maksettaviin bonuksiin. Suomalaiset moderoijat kokevat pärjänneensä, vaikka virheitäkin tulee. Virheiden sattuessa Facebookin linja näyttää ulospäin epäselvältä. Asiallisia viestejä poistetaan ja vihapuhetta jää verkkoon.

SUOMESSAKIN on puhuttu sosiaalisen median ja sananvapauden yhteydestä. Vuodenvaihteessa perussuomalaiset jopa syytti Facebookia sensuurista, kun puolueaktiivien julkaisuja poistettiin ja tilejä lukittiin sääntörikkomusten vuoksi. Yhdysvalloissa presidentti Donald Trumpin hallinto on puolestaan avannut sivuston, jossa sosiaalisen median käyttäjät voivat ilmoittaa sensuuriepäilyistään. Trump on toistuvasti syytellyt someyrityksiä konservatiivien vaimentamisesta.

Yhteisönormeista vastaava Eric Shadowens sekä suomalaismoderoijat kertovat, että ihmiset eivät aina ymmärrä Facebookin luonnetta. Yritys voi kieltää sellaistakin kielenkäyttöä, joka lain mukaan olisi sallittua.

”Sitä valitellaan monesti, että pitäisi olla enemmän sananvapautta. Mutta kun Facebookilla on omat sääntönsä, ei siellä voi kaikkea sanoa”, yksi moderaattori aloittaa ja toinen jatkaa:

”Käyttäjillä menee monesti sekaisin Suomen laki ja yhteisönormit, poliisi ja moderoijat.”

Suomalaiset moderaattorit näyttävät kuitenkin ymmärtävän roolinsa julkisen keskustelun portinvartijoina.

Mitä suomalaiset moderaattorit tekisivät yhtiössä paremmin?

”Facebookissa voisi olla enemmän porukkaa töissä ja he voisivat enemmän ajatella, mitä he tekevät demokratialle. Jos jotain pitää kritisoida, niin tätä välillä mietin.”





Facebook yrittää tehostaa moderointia koneoppimisella

FACEBOOKIN pitkäaikainen ongelma on, ettei se täysin tiedä, mitä kaikkea käyttäjät palvelussa julkaisevat. Vihapuhetta, huumekauppaa ja muuta kiellettyä jää pimentoon, kun moderointi perustuu käyttäjien ilmiantoihin.

Ilmiannoissakin riittää tekemistä. Facebook kertoo kolminkertaistaneensa moderoijiensa määrän puolessatoista vuodessa noin 15 000:een. Karkeasti laskien moderoijat käsittelevät miljoonia ilmiantoja päivässä ja yli miljardi ilmiantoa vuodessa.

Silti edes Facebook ei tiedä, kuinka paljon sen palvelussa oikeasti julkaistaan sääntöjen vastaista sisältöä.

Facebook sanoo seulovansa ja poistavansa vuositasolla miljardikaupalla sääntöjä rikkovaa sisältöä myös automaattisesti. Ohjelmallinen seulonta kehittyy nopeasti, kun ihmistyöntekijöiden tekemät päätökset tuottavat ohjelmistoille esimerkkiaineistoa.

Toimitusjohtaja Mark Zuckerberg on kertonut, että Facebook siirtyy tulevina vuosina entistä vahvemmin ennakoivaan moderointiin. Jo nyt yritys kehuu havaitsevansa omatoimisesti lähes kaikki poistamansa roskaviestit sekä valetilit, alastomuuden, väkivallan ja terrorismipropagandan.

Hyviä lukuja kertoo myös Euroopan komissio. Sen tekemän vihapuheseurannan mukaan Facebook kykenee käsittelemään 93 prosenttia vihapuheilmoituksista luvatussa 24 tunnissa.

SUOMENKIELISEN sisällön käsittelystä numerot eivät kuitenkaan kerro juuri mitään, eikä Facebook julkaise kattavasti alueellisia tai kielikohtaisia tilastoja. Työkalujen kehitys painottuu luonnollisesti yleisimpiin kieliin.

”On reilua sanoa, että tunnistuksemme toimii paremmin toisissa kielissä kuin toisissa. Tavoitteemme on tulla paremmaksi kaikissa kielissä, ja siksi kehitämme näitä teknologioita”, kertoo tuotepäällikkö Simon Cross, joka kehittää työkseen Facebookin ohjelmallisia työkaluja.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tein vaimoni kanssa pieniä askareita ja käväisimme keskustassa kaupoilla.
Kotiin tultuamme kahvittelun päätteeksi puin maalaushaalarin päälle. Keinun runko-osa oli kuivunut käsittelyjen päätteeksi.
Maalasin sen tumman punaiseksi. Todettakoon, että aikaisemmin koko keinu on ollut väriltään vaalean sininen.

Käsittelin edelleen istuinosaa = rapasin, ajoin rälläkällä ja hiontalaitteella ja jätin odottamaan myöhempää maalaamista aiempaa hiukan tummemman siniseksi.

Kävi takaraivossa ajatus: Maalari maalas taloansa siniseks ja punaiseks, illan tullen sanoi hän, nyt mä lähden pois...
Katsoin uteliaisuuttani netistä em. tekstin vastiketta. Sieltä löytyi: Maalari maalaa taloa, sinistä ja punaista. Illan tullen sanoi hän 'Nyt mä lähden tästä pelistä pois

Löin vaimoni kanssa pienen veikan. Mistä? Siitä, että kohta joku tulee ihmettelemään, miksi runko ja istuinosa ovat eri väriset...

Nyt alan vähitellen orientoitumaan illansuussa Kemin taidemuseoon > Maija Lavonen - Koskettaa-taidenäyttelyn avajaisiin.

Sinne "lankkumaalarikin = kiikkumaalarikin" voi rinta rottingilla mennä...

Jatkoa edelliseen:

Kyllä - oli mielenkiintoinen taidenäyttelyn avajaistilaisuus. Oli musiikkiesitys kultaisella huilulla, oli mielenkiintoinen avajaissanamuistelo menneiltä vuosikymmeniltä, oli todella mielenkiintoinen taiteilijan puheenvuoro, jne. ...
Vaikka olen aina todennut, että taidenäyttelyn avaustoimenpiteet pitäisi toteutua varttitunnissa, nyt lähes kolme varttia ei tuntunut sietämättömän pitkältä.

Olipa mukava rupatella entisen opettajakollegan kanssa menneistä, taidemuseon henkilökunnan kanssa ja erityisesti Kemin Kuvataiteilijat ry:n viime vuoden puheenjohtajan Jukka Halttusen ja nykyisen puheenjohtajan Liisa-Maria Tiihosen kanssa yhdistyksen lähitulevaisuuden toiminnasta... 

  

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen auringon tulltua pitkästä aikaa esiin, päätin aloittaa pihakeinun maalauksen valmistelevat työt.

Kyseinen pihakeinu tehtiin yli kahdeksan vuotta sitten meidän vanhan pihakeinun mittojen mukaan. Vanhan pihakeinun oli tehnyt edesmennyt naapurimme, Ilmari , Imppa Ylitalo. Hän teki niitä aikanaan useitakin lähinaapureille.

Niin - uusi pihakeinu tehtiin Ammattiopisto Lappian puupuolelle, taisipa olla eräänlainen opinnäytetyö. Tilasin niitä saman tien kolme: Yksi annettiin Tommille 40-vuotislahjaksi, yksi myytiin mökkinaapurille ja kolmas on meidän pihalla ollut kahdeksisen vuotta.

Aloitin entisten maalien irrottelun osittain rapaamalla, ajamalla rälläkällä ja konehiontalaitteella.
Totesin, että keinun puuosat ovat osittain aika märkiä, joten nyt on pakko malttaa antaa niiden kuivata ennen käsittelyä/maalausta. Muutama aurinkoinen päivä saa ihmeitä aikaa...


Koko päivä - eläkeläisen "työpäivä" eli 6 tuntia - siinä meni. Rapaamisessa käytin AITAKI-laatutuotteen prototyyppiaitakannatinta hyväksi. Ruostumattomasta teräksestä taannoin eli 1980-luvun puolessa välissä Kemin ammattioppilaitoksen levyseppä-hitsaaja-opintolinjalla taivuteltu kannatin oli erittäin "käteensopiva" em. tarkoitukseen. Eipä olisi uskonut, että näinkin voi tapahtua...

Töitä lopetellessani pihallemme käveli nuorimies, poikien ja meidänkin tuttu. Hän oli sopinut Tommin kanssa tapaamisen. Tommia odotellessa tuli puheeksi opetustehtävät. Hän on itse aineopettaja ja minä opetusalan eläkeläinen. 
Olemme optimistisia, että nyt lukkoonlyöty hallitus ymmärtää opetussektorin ongelmat - mm. kontaktituntien vähyyden...

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Joutuivatko puolueet kääntämään takkinsa?

Hmmmmm - vai niin - on tämä politiikka kummallista. Hetki sitten oltiin - hallitus/oppositio - napit vastakkain lähes joka asiassa > oli superräksytyksen ilmapiiri vallalla.
Nyt ollaan niin liikuttavan hyvää pataa hymyssä suin tiedotustilaisuudessa. Toisaalta hyvä niin, sillä vihanpito ei tunnetusti tuota tulosta. 
Mielenkiintoista nähdä Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Liike Nyt - oppositioroolit... 
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Politiikka    |   HS-analyysi

Joutuivatko puolueet kääntämään takkinsa? HS vertaili tuoretta hallitusohjelmaa sekä puolueiden vaalilupauksia ja kynnyskysymyksiä

Vielä ei ole varma, pystyykö tuleva hallitus pitämään ohjelmastaan kiinni.

TOUKOKUUN alusta lähtien media on raportoinut tarmokkaasti, kuinka Helsingin Säätytalolla hallitusohjelmasta neuvotelleet viisi puoluetta ovat riidelleet yhdestä sun toisesta asiasta.

Maanantaina oli aika julkaista neuvottelujen lopputyö eli mahdollisen Antti Rinteen (sd) hallituksen ohjelma. Julkistamispaikaksi oli valittu Helsingin keskustakirjasto Oodi.

Tuskin missään muussa maailman maassa hallitus julkaisee ohjelmansa tilaisuudessa, jonne kaikilla on vapaa pääsy. Korvanuppimiehiä oli useita, mutta minkäänlaista turvatarkastusta tilaisuuteen ei ollut.

MEDIAN raportoimat kinat näyttivät olevan mennyttä maailmaa, kun media ja kansalaiset pääsivät yhdessä kyselemään hallitusohjelmasta.
Paikalla olivat Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne, keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä, vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ja Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson.

Viisikoksi itseään kutsuvat puheenjohtajat myönsivät, että vaikeaa välillä oli. Sipilä sanoi käyneensä jopa autotallissa puhkumassa kiukkuaan pois.

MEDIASSA on ehditty jo muun muassa arvioimaan, että tuleva hallitus tekee kaikkien takinkäännösten ennätyksen ja kaikki vaalilupaukset heitetään romukoppaan.

Onkohan se ihan näin?

Vaaleista jäi erityisesti mieleen vappusatanen ja koulutusmiljardi.

”Lupaan sata euroa nettona kuukaudessa useamman vuoden ohjelmalla toteuttaen lisää alle 1 400 euron eläkkeisiin”, Rinne sanoi sanatarkasti vappuna 2018.
Hallitus aikoo nostaa alle tuhannen euron eläkkeitä 50 eurolla nettona. Tämän jälkeen lisäeurot riippuvat siitä, miten talous tulee kehittymään.

50 euroa ei ole todellakaan sata euroa, mutta rehellisyyden nimissä Rinne ei satasta koskaan luvannutkaan yhden vuoden aikana. Hän toisti usein, että maksua korotetaan sen mukaan, miten talous antaa periksi.

Vappusatasen toteuttaminen olisi vienyt ainakin puolet siitä jakovarasta, jonka puolueet saivat Säätytalon neuvotteluissa koottua. Rinne tulee kuulemaan vappusatasesta koko hallituskauden, koska koko lupauksen rahoittamiseen tuskin tulee olemaan varaa.

VIHREIDEN tunnetuin vaalisana oli koulutusmiljardi.

”Tarvitsemme koulutuksen kunnianpalautuksen, koulutusmiljardin”, sanoi vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto Ylen puheenjohtajatentissä 21. maaliskuuta.

Vihreät tulevat kuulemaan oppositiolta ja medialta koulutusmiljardista vielä lukemattomia kertoja, vaikka Haavisto ei siis luvannut koulutusmiljardia vaan vaati sitä.

Koulutuksen määrärahoja korotetaan 240 miljoonalla eurolla. Sen lisäksi tutkimukseen ja koulutukseen tulee satoja miljoonia euroja vain kerran maksettavaa tukea. Koulutusmiljardi toteutuu, jos lasketaan, paljonko koulutus saa yhteensä neljässä vuodessa lisää rahaa, mutta sitä Haavisto tuskin tarkoitti.

Vappusatasen tai koulutusmiljardin perusteella ei voi kuitenkaan vielä sanoa, että äänestäjiä olisi petetty.

PITKÄLTI SAMAN VOI TODETA, jos vertaa maanantaina julkaistua hallitusohjelmaa ja puolueiden hallitukseen lähtemisen kynnyskysymyksiä.

Vasemmistoliitolle oli useita kynnyskysymyksiä.

Hallituksen on tehtävä ihmisoikeusperusteista politiikkaa, perusturvaa ei saa heikentää, aktiivimalli on purettava, sote-uudistus on toteuttava ja ilmastopolitiikassa pitää olla kunnianhimoinen.

Suomi on pidettävä sotilasliittojen ulkopuolella ja työehtojen yleissitovuus on varmistettava.

Kaikkien näiden voi sanoa toteutuvan.

RKP:N kynnyskysymykset olivat kaksikielisyyden, ihmisten yhdenvertaisuuden, tasa-arvon, yrittäjämyönteisyyden ja ilmastomuutoksen torjumisen ja kestävän talouden korostaminen.

Kaikkien näiden voi sanoa toteutuvan. Sen tulevat huomaamaan myös ne lukiolaiset, jotka joutuvat suorittamaan pakollisen ruotsin yo-kirjoituksissa.

Sdp:llä ei ollut itselleen asettaa kynnyskysymyksiä, mutta se olisi halunnut toteutunutta enemmän kerätä veroja muun muassa verovapaiden yhteisöjen saamista osingoista ja muuttamalla yritysten verotusta.

VIHREÄT vaativat lisäpanostuksia köyhyyden vähentämiseen, koulutukseen, luonnonsuojeluun sekä merkittäviä päästövähennystoimia. Oppivelvollisuus pitää nostaa 18 ikävuoteen.

Kaikkien näiden voi sanoa toteutuvan jollakin tavoin, mutta ihan kaikkea vihreät eivät saaneet.

Vihreiden puoluevaltuuskunta kokoontuu tiistaina. Kokouksessa voi tulla kipakkaa keskustelua hallitusohjelmasta, jossa ei vähennetä merkittävästi hakkuita eikä yritystukia leikata miljardilla, kuten vihreät ovat vaatineet.

KESKUSTA VAATI ETUKÄTEEN, ettei yrittäjien verotusta kiristetä, soteen on saatava 18 maakuntaa, vanhushoidon lakeja on tiukennettava, köyhiä lapsiperheitä on tuettava, perhevapaauudistus pitää tehdä laajemmin perhepaketin osana, alueellisesti kattava korkeakouluverkosto on säilytettävä ja päätösten pitää olla koko Suomea tukevia.

Kaikkien näiden voi sanoa toteutuvan.

Hallitusohjelma todellakin näyttää siltä, että sen ovat tehneet Sdp, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja Rkp.

Monipuoluejärjestelmässä mikään puolue ei saa kaikkea. Oli ohjelmasta sinänsä mitä mieltä tahansa, on aika lailla saavutus, että ohjelma muistuttaa näinkin paljon hallitukseen tulevien puolueiden ajamia päämääriä. Etenkin, kun jaettavissa olevaa rahaa on melko vähän.

KOKO HALLITUSOHJELMA lepää keskustan ensimmäisessä kynnyskysymyksessä eli siinä, että julkisen talouden pitäisi saada tasapainoon vuoteen 2023 mennessä.

Tämä tarkoittaa sitä, että työllisyysasteen pitäisi nousta ainakin 75 prosenttiin. Se tarkoittaisi 60  000 työllistä lisää. Ei ole mitään takuita, että työpaikat syntyvät.

Puheenjohtajat myönsivät Oodissa maanantaina, että tavoite on ”haastava”. Se tarkoittaisi, että virallinen työttömyysaste laskisi 4,8 prosenttiin. Edellisen kerran tilastoitu työttömyys oli näin vähäistä vuonna 1990.

Hallitus joutuu pohtimaan menojaan uudelleen, jos työllisyysaste ei nousekaan.

JOS HALLITUS lopulta syntyy ja pysyy kasassa, neljän vuoden kuluttua nähdään, toteutuivatko hallituksen nyt tekemät päätökset vai pohjautuuko hallituksen talouspolitiikka toiveajatteluun.

Paljon valtaa annetaan työmarkkinajärjestöille, joiden pitäisi muuttaa muun muassa työttömyysturvaa ja lisätä paikallista sopimista, jotta työpaikkoja syntyisi.


Päätös pyrkiä tasapainoon julkisessa taloudessa tarkoittaa sitä, että hallituksen pitää tehdä uusia päätöksiä, jos työllisyysaste ei kipua 75 prosenttiin.

Juha Sipilä sanoi Oodin tiedotustilaisuudessa useaan kertaan, että hallitus ei ole rajannut mitään keinoja pois, kun se pyrkii parantamaan työllisyyttä ja saattamaan valtiontalouden tasapainoon.

Rinne sanoi, että hallitus voi myös joutua perumaan menopäätöksiään.

Arvelisin, että tästä tulevaa hallitusta äänestäneet eivät pitäisi.

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Tänään iltapäivällä ongella Selkäsaaren pohjoispäädyn vesialueella...

Tänään iltapäivällä klo 14-17 välisenä aikana olin ongella yksin. Ajoin Hahtisaaresta 
lähelle Pikku-Letto-saarirypästä ja annoin tuulen tuoda venettä Kojukallion suuntaan.

Miksi olin tänään liikkeellä? Siksi, että tuli yksinkertaisesti tunne - nyt on mentävä. Olin kaivanut varmuuden vuoksi madot. 
Sopivan pilvinen ilma ja kevyttä tuulta lähes "oikeasta suunnasta". Tosin oli vesisadetta odotettavissa.

Pistin tutut pyyntivälineet veteen: Tällä kerralla aluksi kaksi jigionkea.
Tuli pari pientä ahventa ennenkuin tipautin ankkuri veteen.
Otin esiin myös "särkipilkki". 
Sillä tuli muutama pieni ahven ja sitten se toivomani - pieni särki.

Tainutus, pää pois, maha auki, sisälmykset mereen, suomustus, särjen viipalointi kohtisuoraan selkärankaa vasten noin 5 mm. siivuihin ja ne vielä keskeltä poikki...

Laitoin särkiviipaleita kaikkiin koukkuihin. Välittömästi tuli pari ihan mukavan kokoista ahventa.
Ahvenia alkoi tulla rauhallisentasaiseen tahtiin. Kovin olivat vaan pieniä.

Tuttu juttu, muutama iso pääsi karkuun. Ilmeisesti olin laittanut särkipalat huolimattomasti ja koukut olivat tylsän oloiset. Niitä on pakko tuunata...
Tänään olisi kukaties tullut ahvenia mukavasti, mutta alkoi sataa.

Tätä kirjoittaessani ahvenet on perkattu ja ne ovat pakastimessa. Perkeet hautasin tontin kulmalle.
Todennäköisesti ne olivat kelvanneet meidän "kotiporsaillemme"=harakoille. Huomasin niiden seuraavan perkaustouhujani.

Palautin ylimääräiset madot takaisin tontin kulmalle.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Pavel Melnikov - outo tapaus...

Luin tänään Helsingin Sanomista artikkelin, artikkelin josta en tullut vakuuttuneeksi - päinvastoin.
Ilmassa on aivan liian paljon kysymyksiä. Arvelen kyseisen henkilön olevan Venäjän presidentin Vladimir Putinin "sylikoira", joka järjesteli Suomen tärkeimmän merireitin varteen pienille vihreille miehille mahdollisen kriisitilanteen laskeutumisalustaa. Rahanpesu lienee asiaan liittyvä sivujuonne, hämäysoperaatio...

Edelleen suosittelen luettavaksi Ilkka Remeksen romaanin Jäätyvä Helvetti.

Hän osti saaria Airistolta

Kuka on mies Airiston helmen takana? HS tapasi salaperäisen venäläismiljonääri Pavel Melnikovin tämän kotona Latviassa

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Hahtisaareen, veneellä edelleen Juurakon kupeeseen katiskat kokemaan.
Eipä ollut katikoissa kuin muutama ahvenensintti ja liejua+roskia täynnä. Toinen katiskoista oli siirtynyt taannoisen myrskyn jäljiltä aivan toiseen paikkaan.
Ajelimme kolmannen katiskan luo Selkäsaaren pohjoispään vesialueelle. Sama juttu>yksi ahven. 
Kiitti nyt riitti ajattelimme ja toimme katiskat rantaan. Täytyy jossakin vaiheessa puhdistaa ne kunnolla.

Emme päässeet ahvenenköriläitä savustamaan tänään.

Kannoimme käsitellylle pihaterassille pihakalusteet päätykatoksen alta. Mukava oli auringonpaisteessa hetki istuskella. Lintukonsertti oli mahtava. Kaukana käki kukkui poikkeuksellisen pitkään...

Kuinka ollakaan mökkinaapurimme Erkki ja Marita tulivat tontiltaan. He kertoivat ostaneensa meistä seuraavan tontin. Erkki on jäämässä eläkkeelle, joten siinä on hänelle/heille sopiva "puuhapalsta". 
Kävimme katselemassa rajapaaluja. Samalla kerroin, että minulla on ollut ajatuksena myös ostaa kyseinen tontti lähinnä puuhuoltoa ajatellen. Vanha sanonta "nopeat syövät hitaat" toimi tässä tapauksessa realiajassa. Onnittelin hyvästä hankinnasta.
No - edellä mainitun tontin vieressä on muun muassa mielenkiintoinen tontti ja takana useitakin. Kulku-urilta löytyy ihan luvan myötä kaadettavaa polttopuuta...

Erkki ja Marita sanoivat lähtevänsä pirunpellolla/kivirakalla olevaa muistomerkkiä katsomaan.

Me siistimme itään suuntautuvan ns. sinisen terassin. Kesällä 2011 painekyllästetyistä uritetuista laudoista tehty lattia käsiteltiin - siniseksi. Portaat käsitellään kukaties seuraavalla kerralla punaiseksi.

Kahvittelu jälkeen päätimme lähteä saaresta, koska tuulikin tuntui yltyvän.

Tähän kohtaan ajattelin ensin käyttää aluksi kaiken tuntemani kiroiluarsenaalini. 
Miksi? 
Siksi, että tietyillä tuulella matalasta poukamasta on vaikea lähteä veneellä liikkeelle.

Aikanaan kun ostimme mökkitontin Selkäsaaresta, tiedustelimme silloiselta kaupungingeodeetilta väylän ruoppaamista ja laiturin rakentamista, koska kaavapiirustuksissa on selkeästi merkitty alue ja merkintä Pohjoislaiturista. 
Kyseinen vesialue on aikanaan ostettu ilmeisesti Metsähallitukselta em. tarkoitukseen. Saimme vastauksen, että sellainen ei toteudu ainakaan kymmeneen vuoteen, silloin elettiin muistaakseni vuotta 2011.
Hankimme luvat ja ruoppautimme omalla kustannuksella neljä vuotta sitten kymmeniä metriä väylää, mutta se alkaa olla "mulinut"...

Nykyinen kaupungingeodeetti on antanut ymmärtää, että em. tarkoitukseen ei ole rahaa. Toisaalta hän on todennut, että mahdollinen väylä ja laituri tulisi talvisen latu-uran tuntumaan.
Itse olen käynyt aika aktiivisesti kalastamassa em. alueella ja todennut uppotukkiongelman.
En suunnittelisi em. alueelle väylän ja laiturin rakentamista, se tietää ongelmia, suuria ongelmia ajan myötä...

Niin - mikäli Selkäsaarta on tavoitteena matkailullisesti edelleen kehittää, saaren pohjoispäätyyn on mielestäni Kemin kaupungin ja/tai Kemin Matkailun taholta rakennettava asiallinen väylä ja laituri mahdollisimman nopeasti.












  




lauantai 1. kesäkuuta 2019

Mitä tänään tähän asti...

Kertakaikkiaan mukava ja mielenkiintoinen kesäkuun ensimmäinen päivä! 

Ensinnäkin Onnea kaikille opiskelunsa päättäneille ja jatko-opintoihin lähteville.

Vaimoni kävi Hepolan koululla aamulla. Veera sai erinomaisen päättötodistuksen ja tuli palkituksi useilla stipendeillä - hieno juttu. Lukio odottaa syksyllä.

Lähdimme iltapäivällä sisareni tyttären Leenan tytön - Oonan - lakkiaisiin Kemin Meriklubille.

Vastaanottajina olivat Oona, Leena, Oskari ja Jukka Vaaramaa, Leenan miesystävä. Jukka on minulle erittäin tuttu henkilö 1980-90-luvun vaihteesta jääkiekkokuvioista.

Jukka lateli alkajaisiksi mukavat sanat:" Aki, sinä ostit minut!" Totta, olin Kemin Lämärit ry:n puheenjohtaja siihen maailman aikaan ja ajatus oli vahvistaa edustusjoukkuetta rakkaan kilpailijaseuran, Tenhon huippupelaajilla. Jukka oli yksi heistä, kovanluokan puolustaja...

Tavoitteena oli pistää edustustasolla jääkiekko Kemissä yhden ja saman seuran alle. Se ei silloin onnistunut.

Niin ja nyt sitten takaisin itse pääaiheeseen eli Oonan lakkiaisjuhlaan. Oli mukavahenkinen ja lämmin tilaisuus, jossa tapasimme monia tuttuja. 
Tukholmasta lakkiaisiin olivat saapuneet Leenan sisar Leila ja hänen aviomiehensä Krister.  Oli mukava tavata myös Leilan lapset Akseli ja Elina.

Vapaamuotoisen yhdessäolon lisäksi ohjelmaan sisältyi musiikkiesitys ja erittäin lämminhenkinen puhe, jonka Jukka kohdisti Oonalle, entiselle oppilaalleen. Puheessa oli aistittavissa nuoren henkilön kasvun elementit.

Lähtiessämme vilkaisimme Oonan todistukset, hyvin oli hommansa hoitanut...