tiistai 1. marraskuuta 2016

Netissä on kolmen, neljän ja viiden sekunnin sääntöjä...

Em. netti-infot ovat mielenkiintoisia. Itse olen vuosikymmeniä puhunut ja kirjoittanutkin ns. neljän sekunnin säännöstä.

Muistaakseni kuulin sen ensimmäistä kertaa Tallinnassa Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit AOI ry:n koulutustapahtumassa 1990-luvun alkupuolella. Em. tapahtumia järjestettiin vuorovuosin Suomen ja Viron ammatillisten opetusviranomaisten siunaamana/avustuksella. 
Neljän sekunnin sääntö tuli erään silloisen NOKIA:n "matkasaarnaajan" upeassa, mukaansatempaavassa esityksessä. Silloin oikeastaan ensimmäistä kertaa myös aistin sähköpostin merkityksen tulevaisuudessa... 

Varmaan tiedätkin, mitä neljän sekunnin sääntö tarkoittaa? 

Jos et, niin asian voinee kuvata seuraavasti:

Kohdatessasi ensimmäistä kertaa Sinulle tuntemattoman ihmisen, teet tahtomattasi nopeasti eräänlaisen pika-analyysin kyseisestä henkilöstä.

Esimerkiksi suomalaisittain kädenpuristus tervehdittäessä, katsekontakti ja ensimmäiset sanat ratkaisevat jotakuinkin kaiken.
Olet tehnyt noin neljässä (4) sekunnissa pika-analyysin, luonut ensivaikutelman tapaamastasi henkilöstä,

Luomaasi ensivaikutelmaa on hyvin vaikea myöhäisemmässä vaiheessa muuttaa. Usein vaikutelma on myös "oikea" eikä sitä ole tarvettakaan muuttaa...

Käsi on todella herkkä anturi! Käden ojentamiseen tervehdyksen yhteydessä liittyy muutakin symboliikkaa: Avoin käsi merkitsee, että tulen hyvissä aikeissa, minulla ei ole taka-ajatuksia puhumattakaan asetta kädessäsi. Suomalaisittain se tarkoittaa luonnollisesti puukkoa...

Usein tulee vahva tunne siitä, että olen hyvässä seurassa ja tästä on hyvä jatkaa.

Olen itse markkinoinut em. neljän sekunnin sääntöä aika usein. Varsinkin nuorille, jotka ovat esim. valmistautumassa työhaastatteluun. Nimenomaan siinä tilanteessa on todella paljon pelissä.
_______________________________________________________________________

Tuo edellä mainittu kädenpuristus, kättely on tärkeä vaihe. Siitä ehkä jossakin vaiheessa vähän enemmän...






Hyvää kansallista kateuspäivää!





Itselläni pyörii tällaisena verotietojulkistamispäivänä ajatus: Ei ne suuret tulot vaan ne pienen menot.
Miksi?
Siksi, että itse on vuosien jopa vuosikymmenten saatossa orientoitunut eräänlaiseen jatkuvaan "nuukuuspäivään". Mitä se käytännössä merkitsee? Se merkitsee sitä, että on huomannut, miten vähällä tavallinen kuolevainen loppujen lopuksi tulee toimeen. Tosin on pakko samaan hengenvetoon tunnustaa, että väliin tulee "repsahdettua"...
Aamulla kävi mielessä ajatus: Miten elämäni muuttuisi, jos minulla olisi tämänhetkiseen verrattuna kymmenkertaiset tulo. Päädyin lopputulemaan: Tuskin tapahtuisi olennaista muutosta.
Sen sijaan jos tuloni olisivat nykyiseen verrattuna sata- puhumattakaan tuhatkertaiset, alkaisi syntyä ongelmia. Lähinnä siksi, että sen suuruiset rahamäärät olisi aivan pakko saada liikkeelle, tuottamaan.
Se siitä! Palaan ajatuksissani lähtöruutuun minulle perinteisellä toteamuksella: Ei rahaa tarvitse olla paljon, kunhan sitä on kulloiseenkin tarpeeseen riittävästi.

Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:


OPTIO

Hyvää kansallista kateuspäivää!


Odotan juttuja, joissa kammataan vaikkapa pörssiyhtiöiden johtajien maksamia veroja.
Tiistaina 1. marraskuuta verottaja taas kerran julkistaa, kuka mitäkin tienaa.
Verohallinto kertoo tilastoaineistossaan, että yli 100 000 euroa vuodessa ansaitsevat tuottavat lähes 17 prosenttia kaikista veroista ja maksuista.
Veroja ja maksuja kerättiin vuonna 2014 lähes 30 miljardia euroa, ja tästä yli sadan tonnin kerho pulitti piirun verran alle viisi miljardia euroa.
Tästä summasta puuttuu muuten kiristyvä kiinteistövero, joten kovatuloisimpien verotaakka on vielä suurempi. Mielestäni kuudenneksen osuus koko taakasta on painava, koska yli sadan tonnin tulokerhoon kuuluu hikiset 1,8 prosenttia suomalaisista.
Yksinkertainen matematiikka paljastaa, että kovatuloisimmat kantavat suhteellisesti raskainta taakkaa.
Mielestäni on hyödyllisempää tietää, missä määrin itse kukin osallistuu verojen maksamiseen. Kireä progressio pitää nimittäin huolen siitä, ettei bruttopalkalla ole luultua merkitystä.
Odotan kansallisena kateuspäivänä juttuja, joissa kammataan vaikkapa pörssiyhtiöiden johtajien maksamia veroja.
Meidän on syytä olla kiitollisia siitä, että sadan tonnin kerhoon kuuluu hieman yli 80 000 suomalaista.
Verohallinnon tilastot kertovat senkin, että yli 300 000 euroa vuodessa ansaitsevia on vain 5 600.
Hyvinvointivaltion todellisten rahoittajien kärki on niin kapea, että heistä jokaiselle on syytä nostaa hattua.
Sieltä ne suurimmat summat kumpuavat.
Jos kovatuloisia olisi nykyistä enemmän, kasvaisivat myös verotulot. Progression jyrkkyys pitää tästä huolen.
Käytössä oleva solidaarisuusvero merkitsee sitä, että kovatuloisimpien verotus kiristyy vuosina 2016 ja 2017. Verohallinto onkin tiedottanut, että tammi-syyskuussa verojen nettokertymät olivat parin prosentin nousussa.
Käytännössä hieman yli 100 000 euron tuloilla verotus on kiristynyt parisentuhatta euroa vuodessa. Korkeimmissa tuloluokissa peritään kahden prosenttiyksikön veronkorotusta, joten niin kutsuttujen hyväosaisten taakka on kasvanut lisää.
On siis entistä vähemmän syitä väittää, etteivät kovatuloisimmat kanna vastuutaan. Enemmän kannattaisi pohtia sitä, että kannustavan palkkauksen pahin este on kireä verotus.

Sotatutkija: Kaliningradissa todennäköisesti ydinkärkiä – "Ydiniskujen harjoittelu Ruotsiin ja Tanskaan huolestuttavaa"

Erinomainen ja asiallinen ajantasa-artikkeli, jossa tosiasiat sanotaan selkosuomella - hyvä niin.


Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:


Sotatutkija: Kaliningradissa todennäköisesti ydinkärkiä – "Ydiniskujen harjoittelu Ruotsiin ja Tanskaan huolestuttavaa"

Asiantuntijat arvioivat, että Suomen ja Ruotsin merkitys Naton harjoituskumppaneina Itämerellä kasvaa Venäjän toimien seurauksena.
Itämeri




Puolustus- ja sota-asiantuntijat näkevät Itämeren turvallisuuskehityksessä selkeitä yhtäläisyyksiä kylmän sodan alkuaikoihin. Heidän mukaansa Venäjän voimannäyttöihin Itämerellä tuleekin suhtautua vakavasti.
– Turvallisuuskilpailu tietysti meni kylmän sodan aikana paljon pidemmälle, mutta on aivan selkeät merkit siitä, että vastaavanlainen kehitys on nyt alkanut: on samat asetelmat, samat asenteet ja samantyyppiset, tosin tehokkaammat, asejärjestelmät liikkeellä, sotahistorian dosentti Markku Salomaa sanoo.
Huolestuttavana kehityksenä Salomaa pitää erityisesti sitä, että Venäjä on tiettävästi harjoitellut ydiniskuja Ruotsiin ja Tanskaan.
– Venäjä on lennättänyt jo useampana vuotena ydinasepommittajiaan Itämeren yläpuolella ja niissä on ohjukset, jopa risteilyohjukset, olleet valmiina. Tuskin tosin ovat olleet ydinkärjillä varustettuja, mutta on simuloitu ydinasehyökkäyksiä sekä Tanskaa että Ruotsia vastaan, ja tämä on erittäin huolestuttavaa, Salomaa muistutti radion Ykkösaamussa.
– Tutkijana hämmästelen, että vaikka nämä merkit tiedetään ja nämä tiedot ovat meidänkin poliittisen johtomme käytössä, niin niistä ei osata tehdä johtopäätöksiä, hän jatkaa.
Sotahistorian dosentin mukaan todennäköistä onkin, että Venäjä varustautuu siihen, että Kaliningradista olisi mahdollista iskeä ydinaseilla. Jo ennen pitkän kantaman Kalibr-ohjuksia kuljettaneiden sota-alusten siirtoa Itämerelle Venäjä siirsi ydinkärjille soveltuvia Iskander-ohjuksia Kaliningradiin.
Todennäköisesti ydinkärjetkin ovat Kaliningradissa. Ei sinne muuten olisi tarvinnut Iskandereja siirtää.
MARKKU SALOMAA
– Todennäköisesti ydinkärjetkin ovat Kaliningradissa. Eipä sinne muuten olisi tarvinnut Iskandereja siirtää – ei niitä tavanomaisten kärkien takia tarvita siellä. Venäjällä on kehittyneet asevoimat ja muut keinot hoitaa vastaavat operaatiot, jos tarve on, Salomaa arvioi.

Suomen ja Ruotsin merkitys Natolle kasvaa

Sotilaallisesti ja strategisesti kiinnostavan Itämerestä tekevät muun muassa Kuolan niemimaalla sijaitseva Venäjän tukikohta, joka on merkittävin sotilaallisen voiman keskittymä Venäjällä, Kaliningradin alue sekä Pietarin taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen merkitys Venäjälle.
Sotahistorian dosentin Markku Salomaan mukaan Venäjän uusin sotilasdoktriini, joka hyväksyttiin vuonna 2014, johti siihen, että vanha vihollinen Nato nostettiin uudelleen viholliseksi.
Se euforinen ajatus, että Venäjästä tulisi länsimaistyyppinen demokratia, on kutakuinkin kaikkialla Euroopassa haudattu.
JUHA PYYKÖNEN
– Vaikuttaa siltä, että Putinin politiikkana on maksimoida tämä vihollisten määrä. Hän tarvitsee tätä uhka-asettelua oman sisäpoliittisen asemansa vahvistamiseksi, Salomaa toteaa.
Turvallisuusanalyytikko, prikaatikenraali evp. Juha Pyykönen on samoilla linjoilla.
– Se euforinen ajatus, että Venäjästä tulisi länsimaistyyppinen demokratia, on kutakuinkin kaikkialla Euroopassa haudattu lähes mahdottomana ajatuksena. Nyt vain tulisi opetella elämään tämän Venäjän kanssa, jonka tunnemme jo vanhastaankin, Pyykönen toteaa.
Nurinkurisen tilanteesta tekee Salomaan mukaan se, että ensin Venäjä toimii haastajana, ja kun länsi vastaa siihen, Venäjä perustelee uusia vastatoimiaan Naton vastatoimilla.
Pyykösen mukaan puolestaan on itsestäänselvää, että Nato tulee lisäämään harjoitustoimintaansa Itämerellä. Todennäköistä on myös, että Suomen ja Ruotsin merkitys kumppaneina kasvaa.
Suomen ja Ruotsin vakauspolitiikalla ei ole mitään korrespondenssia todellisuuteen tällä hetkellä.
MARKKU SALOMAA
Suomen ja Ruotsin suhtautuminen muuttavaan turvallisuustilanteeseen saa kuitenkin Markku Salomaalta pyyhkeitä.
– Pidän ihan selvänä, että Suomen ja Ruotsin politiikalla, jota kutsutaan vakauspolitiikaksi, ei ole mitään korrespondenssia (eli vastaavuutta) todellisuuteen tällä hetkellä, Salomaa jyrähtää.

"Ydinaseiden käytettävyys lähellä nollaa"

Turvallisuusanalyytikko Juha Pyykönen arvioi, että Venäjä pyrkii käyttämään hyväksi vahvaa asemaansa Itämerellä edistääkseen kansallisia intressejään.
Hän uskoo Venäjän tavoitteena olevan tasavertaiseen neuvotteluasemaan pääsemisen niissä neuvottelupöydissä, joihin se haluaa. Venäjän voimavarat etenkin talouden puolella heikentävät sen neuvotteluasemaa.
– Jos BKT-osuus on samaa luokkaa kuin Italialla, niin ei sillä hirveän hyviä kortteja niissä pöydissä saa, Pyykkönen toteaa.
Strategiset ydinaseet ovatkin hänen mukaansa ainoa seikka, jossa Venäjä on tasoissa Yhdysvaltojen kanssa.
– Mutta niissä on taas se ongelma, että niiden käytettävyys on lähellä nollaa.

Tällainen on Arctian uusi jäänmurtaja – päihittää laivaston parhaan Urho-murtajan...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan - hienoa, suomalaista osaamista...

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Tällainen on Arctian uusi jäänmurtaja – päihittää laivaston parhaan Urho-murtajan

ARCTIA
Polaris käyttää ensihätään dieseliä, kunnes Tornion LNG-terminaali valmistuu.

STT STT, HETA HASSINENHelsinki, 31. 10.
Uutuuttaan kiiltelevää jäänmurtaja Polarista esiteltiin Helsingissä maanantaina. Aluksen päällikkö Pasi Järvelin selittää, että jäänmurtajaa ohjataan yksinkertaisimmillaan samojen perusperiaatteiden mukaan kuin perämoottorillista venettä kesämökillä.
Aluksen komentosillalla on kolme ajokahvaa, jotka ohjaavat murtajan kolmea potkuria. Muun muassa niiden ansiosta Itämeren olosuhteita varten suunniteltu Polaris liikkuu ketterästi.
Aluksen omistavan Arctian toimitusjohtaja Tero Vauraste kehuu, että Polaris päihittää jopa yhtiön laivaston parhaana murtajana pidetyn Urhon.
Edeltäjistään Polaris eroaa siinä, että se on maailman ensimmäinen jäänmurtaja, joka kulkee nesteytetyllä maakaasulla (LNG). Nesteytetyn maakaasun lisäksi alus voi käyttää polttoaineenaan ultravähärikkistä dieseliä.
Polttoainevalintojen lisäksi uusi jäänmurtaja on edeltäjiään ympäristöystävällisempi muun muassa siinä, että aluksen tuottama hukkalämpö hyödynnetään entistä paremmin, aluksen päällikkö Järvelin kertoo.
Liikenneviraston talvimerenkulun yksikön päällikkö Markus Karjalainen huomauttaa, että murtajan rakentaminen LNG-käyttöiseksi vaatii esimerkiksi risteilyalusta enemmän, sillä jäänmurtaja tarvitsee tehoa.
Polaris on suunniteltu toimimaan kaasulla vaikeissakin tilanteissa. Laivan sisällä on kaksi noin 18 metriä korkeaa kaasusäiliötä, joihin mahtuu kaasua kymmenen päivän jäänmurtotarpeisiin.
Alkuun kuitenkin Polaris käyttää Itämerellä liikkuessaan osin dieseliä, sillä maakaasun saatavuuden Perämerellä varmistava Tornion terminaali valmistuu vasta ensi vuoden loppupuolella.
Polaris on rakennettu Arctechin Helsingin telakalla, jonka tilauskannassa on tällä hetkellä viisi alusta, toimitusjohtaja Esko Mustamäki kertoo. Polarista hän pitää esikuvana tulevaisuuden murtajille.
Arctia on valtion omistama osakeyhtiö. Sen toimitusjohtaja Vauraste on luottavainen siihen, että markkina ei sula jäänmurtajien alta. Hänen mukaansa esimerkiksi Venäjä tarjoaa mahdollisuuksia suomalaismurtajille. Venäjä-pakotteet eivät koske jäänmurtopalveluita, joten Arctia voi toimittaa niitä itänaapurille.
Suomi ja Venäjä ovat solmineet yhteistyösopimuksen Itämeren jäänmurrosta. Vaurasteen mukaan operatiiviset yksityiskohdat ovat vielä hieman auki. Pohjois-Venäjän, Koillisväylän ja Sahalinin alueen osalta Arctialla ei ole tällä hetkellä voimassa olevia toimeksiantosopimuksia.
Mahdollisuuksia hän näkee myös Pohjois-Amerikassa.
– Kaikeksi onneksi Ceta (EU:n ja Kanadan vapaakauppasopimus) syntyi, Vauraste sanoo.
Polariksen operatiiviseksi käyttöiäksi on suunniteltu 50:tä vuotta. Vauraste arvioi, että alus maksaa itsensä takaisin 25–30 vuodessa, jos tilauskanta pysyy hyvänä.
Alkuun kuitenkin Polaris käyttää Itämerellä liikkuessaan osin dieseliä, sillä maakaasun saatavuuden Perämerellä varmistava Tornion terminaali valmistuu vasta ensi vuoden loppupuolella.

maanantai 31. lokakuuta 2016

Jääkiekkoluistinten huippumerkki Bauer hakeutuu konkurssiin...

Kirjoitin keväällä Aika kultaa muistot-tekstin:

Tänään keskiviikkona 09.03.2016 toiseen pihaliittymäämme Isä-Erkinmikon tuoma iso, kannellinen tyhjennyslava/-kontti viedään pois. Yllättävän paljon sinnekin loppujen lopuksi kertyi tarvaraa - sekalaista tavaraa, pääasiassa sekajätettä niin kuin kontin päädyssä lukeekin.
Olemme toisin sanoen tyhjentäneet piharakennuksen autotallista ylimääräistä rompetta, osittain myös varastorakennuksen vaatehuoneesta...

Pelastin aamulla kuormasta entiset luistimeni. Miksi ihmeessä? Siksi, että niihin liittyy - omasta mielestäni - mielenkiintoinen tarina.
Luistimet olivat aikanaan jääkiekkoluistimien huippua. Bauer-merkkiset, joissa on ulkokuori täysin mustaa muovia ja niissä on eriksenn pehmeät ns. sisäkengät. Miten sellaiset huippuluistimet minun haltuuni ovat joutuneet?

Elettiin 1970-1980 lukujen vaihdetta. Asuimme Saimaanharjulla, Taipalsaaren kunnan puolella Saimaan rannalla.
Naapurissamme oli isokokoinen nuorimies, joka pelasi jääkiekkoa Saipan juniorijoukkueessa muistaakseni B-junioreissa.
Hän oli ostanut uudet luistimet ja tarjosi vanhoja, vähän käytettyjä minulle. Pojillemme ne olivat siinä vaiheessa aivan liian suuret. Koska ne eivät olleet hinnankiroissa, ostin ne.

Olen niillä aikanaan muutaman kerran luistellut. Ne ovat jalassa "taivaallisen hyvät" ja jos terät ovat kunnossa = teroitetut - ei kun menoksi. Kyseiset luistimet tukevat nimenomaan nilkkoja erinomaisesti. Niillä voinee iäkkäämpikin ns. letkunilkka luistella, jos muutoin kunto riittää...

Viimeksi olen niillä luistellut Ruotsin puolella Haaparannan jäähallissa 1990-luvun alkupuolella Kemin Lämäreiden silloisen edustusjoukkueen käydessä siellä harjoittelemassa. Olin siihen aikaan kyseisen seuran puheenjohtaja ja päätin kokeilla luistimia jäähallijäällä.

Apuna minulla oli rekvisiittana uusi "raitin" maila, jonka olin ostanut Kemin City Sportista Uusitalon Joukolta.
Mukava oli luistella ja muistaakseni pysyin pystyssäkin, totta kai kypärä oli päässäni varmuuden vuoksi.
Kyseisen mailan luovutin sittemmin Kemin Lämäreiden silloiselle puheenjohtajalle Pekka Tiitiselle. Hän lupasi löytää sille hyvän käyttötarkoituksen.

Maila oli käytännössä uusi, käyttämätön. Pitääpä tarkistaa, mita mailalleni on tapahtunut.

Joka tapauksessa Baur-luistimet ovat tallessa nyt päärakennuksen autotallissa muutamien muiden nostalgisten urheiluvälineiden kanssa. Kukaties niistäkin on syytä jossakin vaiheessa kirjoittaa tekstinpätkä...

___________________________________________________________________

Miten edellinen tarina liittyy alla olavaan? Eipä juuri muutoin kuin tuon Bauer-nimen vuoksi.


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Jääkiekkoluistinten huippumerkki Bauer hakeutuu konkurssiin

URHEILU  


POHJOISAMERIKKALAINEN urheilualan yritys Performance Sports Group Ltd hakeutuu konkurssiin ja etsii uutta ostajaa toiminnalleen.
Performance Sports Group Ltd:n konkurssi nousee isoksi uutiseksi jääkiekkomaailmassa, kun yhtiö omistaa Bauerin luistinmerkin.
BAUER on yksi perinteisimmistä ellei perinteisin merkki jääkiekkomaailmassa, ja lukuisat huippupelaajat ovat käyttäneet urallaan jossain vaiheessa Bauerin luistimia. 
Bauerin tuotemerkin alle ja jääkiekkovalikoimaan kuuluvat luistinten lisäksi kaikki muut lajiin liittyvät varusteet. Lisäksi yhtiöllä on omistuksessaan Eastonin tuotemerkki, joka on erityisen tunnettu mailoistaan.
Yhtiö tekee myös baseball-räpylöitä ja muita urheilutuotteita. Performance Sports Group Ltd ilmoitti konkurssista Yhdysvalloissa ja Kanadassa tehdäkseen helpommaksi toimintojensa uudelleen järjestelyn ja edelleen myymisen.
YHTIÖ aikoi asettaa varallisuutensa huutokauppaan, mutta sillä oli myös 575 miljoonan dollarin (525 milj. euroa) myyntisopimus investointiyhtiöille, joita johtaa Sagard Capital, joka on Baueria edustavan firman suurin yksittäinen omistaja.
Performance Sports Group Ltd varat ovat 500 miljoonan ja miljardin välissä maksuvelvoitteet liikkuvat samoissa lukemissa.
Bauerin luistimia on myynnissä myös suomalaisissa urheiluliikkeissä.
Lähde: Reuters

Tulisijojen ja savuhormien puhdistus > nuohous...

Olen hetken aikaa ihmetellyt, että missä viipyy postilaatikkoon perinteisesti tuleva ilmoitus seuraavasta nuohousajankohdasta. Mietin jo, onko se mennyt mainosten mukana kierrätykseen.

Ei ilmeisesti, sillä luettuani alla olevaa tekstiä minun tehtävänä on ottaa yhteyttä nuohoojaan. Sen tein juuri hetki sitten sähköpostin välityksellä katsottuani vanhasta laskusta sähköpostiosoitteen.

Arvelen, että en ole ainoa, joka on "herännyt" asian suhteen, joten siksi tämä teksti on varmaan aiheellinen.
Mekin olemme aktiivisesti käyttäneet päärakennuksen varaavaa takkaa. Pikkupuolen tulisijat ovat olleet vähällä käytöllä.

Tekstinpätkä Palastuslaitos Lappi-sivuilta:

Nuohous

Lapin pelastuslaitoksen alueen kunnissa on käytössä piirinuohousjärjestelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että suorittaakseen lakisääteisen velvoitteensa, on rakennuksen omistaja ja haltija velvollinen sopimaan nuohouksesta alueensa piirinuohoojan tai tämän palveluksessa olevan nuohoojan kanssa.

Nuohous on osa turvallisuuden valvontaa

Jos nuohooja havaitsee tulisijoissa ja savuhormeissa vikoja tai puutteita, joista voi aiheutua tulipalon vaara, hänen on ilmoitettava niistä kirjallisesti nuohottavan kohteen edustajalle ja pelastuslaitokselle. Jos nuohooja toteaa tikkaiden, kattokulkutien osien tai katon turvavarusteiden olevan sellaisessa kunnossa, ettei nuohoustyötä voida suorittaa turvallisesti, on hänen ilmoitettava myös niistä kirjallisesti nuohottavan kohteen edustajalle ja
pelastuslaitokselle.

Saako nuohota itse?

Tulisijojen ja savuhormien puhdistusta voi tehdä itse tarpeen mukaan, mutta lakisääteinen nuohous tulee suorittaa ammattipätevyyden omaavan nuohoojan (piirinuohooja) toimestaasetuksen määrittelemin väliajoin.

Nuohouksen valvonta

Lapin pelastuslaitoksen alueella nuohousta valvovat paikalliset pelastusviranomaiset. He ottavat vastaan palautetta nuohoustoiminnasta.

Nuohoojan yhteystiedot, määrävälit, päätökset ja oppaat:

Linnut ihmeissään kotikoivumuutoksista...

Meillä on aikanaan ollut tonttimme toisen liittymän varrella äitini - 1950- ja -60-lukujen vaihteessa - istuttama koivukuja. Tällä hetkellä koivuista on enää jäljellä neljä. Voi olla, että ensi keväänä määrä vähenee kahteen.
Lähellä varastorakennuksen luiskaa, kallellaan olevasta koivusta oli viikonvaihteessa linnunpönttö "lipsahtanut" ylösalaisin...

Tikapuut esiin ja tutkimus käyntiin, mitä on tapahtunut. 

Pöntöstä oli lohjennut lähes viiden senttimetrin suikale pystysuunnassa. Olin jo heittämässä sen roskiin, mutta tulin katumapäälle.
Puhdistin sisältä ja toin sen sisälle kuivamaan. Puuliimalla ja pienillä nauloilla arvelen saavani pöntön käyttökuntoon. 

Todettakoon, että kyseisessä linnunpöntössä ovat vuosien saatossa pesineet kirjosiepot, sinitiaiset ja muistaakseni tiaisetkin. Useimmin sinitiaiset...

Miksi korjausoperaatioon päädyin? Siksi, että olen ostanut pönttöjä Keminmaassa järjestettäviltä Perhemetsäpäiviltä, jotka ovat olleet perinteisesti Kallinkaalla loppukesästä.

Nyt linnuille ei tule välivuotta. Tosin kyllähän noita pönttjä saa muualtakin ostetuksi.

Linnut ovat käyneet ihmettelemässä linnunpöntön puuttumista. Väliaikaisesti kotikoivun oksasta roikkuu lasiseinällinen metallinen rakennelma, "kynttiläteline/lyhty", jonka seinien suojiin voi kynttilän pistää palamaan.

Tuntuu, että ihmettelijöinä ovat olleet myös pihaharakat, varis jopa oravakin - mene ja tiedä, saattaa tosin olla, että mielikuvitukseni hiukan "laukkaa"...


Käväisin Suomen Trafin erinomaisilla nettisivuilla...

Kesäautomme on poistettu hetki sitten liikenteestä Trafin nettipalveluja hyväksi käyttäen.
En ole tietotekniikan asiantuntija, mutta ainakin em. sivuilla itse asia hoitui vaivattomasti. 

Tietoa sivuilla on valtavasti. Käytin ainoastaan sen, mikä oli aivan välttämätöntä. Autolla saa vielä ajaa tämän päivän aikana, mikäli se on välttämätöntä.
Auto on ajettu päärakennuksemme päätyyn odottamaan lumen tuloa ja pakkasia = talven tuloa. Entinen talviautomme on lähes samoilla sijoilla... 

Nyt täytyy yrittää totutella uuden, päärakennuksen tallissa olevan, mahdollisen ympärivuotisen auton käyttöön. Saapa nähdä onnistummeko siinä...

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Vain elämää loppuu, ja on aika julkistaa, kuka on syksyn itkuisin artisti...

Jo on aikakin > täysin epäaito ja teennäinen formaatti, jolla ihmiset saatiin toki koukutettua television ääreen.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Vain elämää loppuu, ja on aika julkistaa, kuka on syksyn itkuisin artisti

KUUKAUSILIITE  


VAIN ELÄMÄÄ on ollut tänäkin syksynä television katsotuin viihdeohjelma.
Perjantai-iltaisin miljoonayleisöjä Nelosella keräävä suosikki saattaa olla myös syksyn vihatuin tv-ohjelma, sillä kriittisten katsojien mielestä se sisältää sekä tuotesijoittelua että itkusijoittelua.
Itku on ollut sarjalle leimallista kaikilla kausilla. Tämän kauden esikoisitkut nähtiin ruudussa, kun ensimmäistä jaksoa eli Lauri Tähkän päivää oli kulunut 34 sekuntia. Itkusijoittelun huipennus nähtiin tämän viikon perjantaina esitetyssä seitsemännessä jaksossa eli Anna Puun päivässä, jossa artistit pyysivät jo ennen kuin Chisun esitys oli edes alkanut tuotantoryhmän jäsentä jakamaan heille tukon paperinenäliinoja.
No, paljonko sitä itkua oikeasti on ja kuka itkee eniten? Katsotaan. Pannaan kaikki seitsemän artistien päivää pyörimään ja otetaan sekuntikello käteen. Kello lähtee juoksemaan joka kerta, kun artisti alkaa ruudussa selvästi itkeä.
Tulos on selvä: Eniten jaksoissa kyynelehtii iskelmälaulaja Suvi Teräsniska, 3 minuuttia ja 15 sekuntia. Vähiten itkee muusikko Mikko Kuustonen, jolle kertyy itkeskelyaikaa 1 sekunti – joskin on tulkinnanvaraista, voiko hänen silmäkulmien hipaisujaan laskea itkuksi lainkaan.
Seitsemässä jaksossa artistit itkevät yhteensä 11 minuuttia ja 36 sekuntia. Kun sen suhteuttaa jaksojen kokonaiskestoon, 7 tuntiin, 33 minuuttiin ja 53 sekuntiin, tiedetään, että itkusijoittelua oli tällä kaudella 2,6 prosenttia ohjelma-ajasta.
Vain elämää -ohjelmasta nähdään ensi viikolla vielä kauden päätösjakso. Perjantaina esitetään artistien yhteispäivä.

Tulokset: Näin Vain elämää -ohjelmassa itkettiin
Suvi Teräsniska: 195 sekuntia
Mikael Gabriel: 127 sekuntia
Anna Puu: 109 sekuntia
Chisu: 98 sekuntia
Hector: 88 sekuntia
Lauri Tähkä: 78 sekuntia
Mikko Kuustonen: 1 sekunti