lauantai 28. marraskuuta 2015

Mikä ihmeen Viskin Ystävien Seura...

Suomessa on yhdistysrekisterissä noin 135 000 yhdistystä (2014), joista noin 100 000 on toimivia. Niissä arvioidaan olevan 15 miljoonaa jäsentä (2014).




Ilmiöt 

Viskiharrastaja korkkaa arvopullon vain erityisen painavista syistä

Viskiharrastus kasvattaa suosiotaan myös Suomessa. Maailmalla viski on jo sijoituskohde muiden joukossa ja pullollisesta harvinaista arvojuomaa voidaan huutokaupassa pulittaa jopa satojatuhansia euroja.




Video: Mies nuuhkii viskilasia.



Video

Viskiharrastaja Rami Urrio kertoo, mikä viskissä puhuttelee ja millaisia hetkiä varten arvopullon hennoo korkata. Video: Yle

Viski, viljasta tislattu väkevä alkoholijuoma saa uusia ystäviä ympäri maailmaa. 

Suomeenkin on viime vuosina perustettu viskiyhdistyksiä, ravintoloiden viskivalikoimat ovat kasvaneet ja juoman suosijat ovat entistä laatutietoisempia.
Kolmisen vuotta sitten perustettuun Viskin Ystävien Seuraan kuuluu jo lähes kahdeksansataa alan harrastajaa. He järjestävät maistelutilaisuuksia, tapahtumia ja vaihtavat näkemyksiä makuelämyksistään.
Viskissä puhuttelee perinteet, tarinat valmistajien ja tislaamojen takana.
– Rami Urrio
Mittavan kokoelman arvoviskejä omistaa yhdistyksen hallituksen jäsen, laukaalainen Rami Urrio. Hän sai ensikosketuksen viskiin kymmenisen vuotta sitten.
– Juomassa puhuttelee perinteet, tarinat valmistajien ja tislaamojen takana sekä käsityön leima, mikä digitaalisessa maailmassa koko ajan vähenee, kuvailee Urrio.
Urrion mukaan kunkin viskiharrastajan oma nenä ja suu kertovat, mikä parhaiten ja parhaalta maistuu. Tyyli juoman nauttimisessa on vapaa.
– Mikäli haetaan optimaalisinta tuoksua ja makua, niin juoma saisi olla huoneenlämpöistä. Lasia voi käsissä vielä lämmitellä lisää, että saa tuoksuja avautumaan.

Ikä yksin ei ole arvon mitta

Perinteisiä viskin valmistajamaita ovat Skotlanti, Irlanti ja Yhdysvallat. Arvostetuin viski on mallasviski. Juoman maku ja laatu ovat monen tekijän summa. Esimerkiksi tynnyristä irtoaa viskiin väriä, tuoksuja ja makuja. Osaa viskeistä onkin kypsytetty vuosien varrella useissa eri juomatynnyreissä. Jokainen tynnyri antaa viskille oman arominsa.
Mitä vanhempi, niin yleensä myös sen arvokkaampi juoma.
– Skotlannissa laki vaatii, että juomaa on pidettävä kolme vuotta tammitynnyrissä, jotta sitä voi sanoa viskiksi. Siellä kun meren rannalla on varasto, niin tynnyri hengittää koko ajan meri-ilmaa eli kyllä se merellisyys, suolaisuus tarttuu myös viskiin.
Entä paraneeko viski vuosien myötä ja tuovatko vuodet lisää hintaa?
– Mitä vanhempi, niin yleensä myös sen arvokkaampi juoma, mutta ei ikä tee autuaaksi. Viisivuotias viski voi olla ihan yhtä hyvää kuin 30-vuotias, sanoo Urrio.
Mies kertoo nähneensä pullotettuna jopa yli 70 vuotta tynnyrissä olleita viskejä.
– Kun viski pullotetaan, kypsymisprosessi päättyy ja viski on sen ikäistä kuin etiketissä lukee. Viskihän ei enää kypsy pulloissa, toisin kuin viini.

Rikastuminen kysyy tietotaitoa

Maailmalla viski on jo sijoituskohde muiden joukossa. Urrion mukaan Euroopastakin löytyy jo sijoittajia, jotka kyttäävät tiettyjä tislaamoja ja yrittävät hamstrata harvinaisimpia pullotteita. Sellaisia, joilla vuosien päästä saa rahansa tuplattua tai triplattua.
Ainakaan toistaiseksi Urrio ei ole Suomessa ammattimaisiin viskisijoittajiin törmännyt. Laji vaatii kärsivällisyyttä ja oikeaa ajoitusta. Pitää osata ostaa edullisesti ja kaupata kun kysyntä on kovimmillaan. Riskejäkin viskibisnekseen liittyy.
– Kaikenlaistahan voi sattua. Vaikkapa tulipalo voi tuhota sadan pullon viskivaraston. Mutta jos tuntee maailmaa riittävän hyvin ja osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, niin kyllä voittoakin voi tehdä.
Urrio toteaa, että viskeissä riittää opiskeltavaa loppuelämäksi ja arvopullon korkkaamiseen pitää olla todella hyvä syy.
– Kun pullon avaa, niin sydän itkee kyllä vähän verta. Juhlapyhät ja muut tärkeät hetket elämässä ovat sellaisia, että silloin heltyy jonkun uuden arvopullon avaamaan.
Nautiskelijoille yhdestä pullosta riittää usein juotavaa vuosikausiksi, sillä arvoviskejä ei hörpitä pitkillä kulauksilla.
Rami Urriota haastatteli Titta Puurunen

Ei ku ajatusherkuttelemaan...

Varmaan jälleen kerran pitkästi yli 2 miljoonaa suomalaista on television ääressä katsomassa ensi viikolla Presidentinlinnan Suomen itsenäisyyspäivän juhlia. Rahvaskin televisioiden ääressä pääsee ajatusherkuttelemaan juhlaväen mukana alla olevan artikkelin herkuilla.

Makeiden ruokien listassa kiinnitin huomiota kuusenkerkkä-termiin. Miksi? Siksi, että vaimoni teki viime kesänä ensimmäistä kertaa Kemin Selkäsaaressa keräämistään kuusenkerkistä siirappia. Sitä on nyt pakastimessa ja se on hyvää. Sulatettuna ja laimennettuna erinomaista mehua...

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:


Linnanjuhlien ruokalista julki – Mukana todellinen erikoisuus

MARKKU OJALA
Keittiömestari Pipsa Heismaa on laatinut Linnanjuhlien ruokalistan. Mukana ruokalistalla on ensimmäistä kertaa ahvenanmaalainen tuote.
Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla Presidentinlinnassa on tänä vuonna teemana kulttuuri. Tänä vuonna vietetään Jean Sibeliuksen, Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen syntymän 150-juhlia, ja ruokatarjoilu on sen mukaista.
Juhlien keittiöpäällikkö Pipsa Heismaa kertoo selvittäneensä Sibeliuksen, Gallen-Kallelan ja Halosen ruokamieltymyksiä, ja heitä yhdistää yksi mieltymys: kinuski.
- Herrat olivat herkkusuita, ja suosikki oli kinuski. Sen vuoksi meillä on tarjolla kinuskikakkua.
Muita taiteilijoihin viittaavia herkkuja ovat ainakin Sibelius-kakku ja Sibelius-ässät. Pekka Halosen kuuluisa tomaattitaulu on ollut inspiraationa tomaattikakkuun, jota on myös tarjolla kahvipöydissä.
Ruokalistalla on painotettu kotimaisia pientuottajia ja pienpanimoita. Ruokia on tuotettu ympäri Suomea, ja tänä vuonna ruokalistalta löytyy myös yksi erikoisuus: ahvenanmaalaista limonadia.
- Ensimmäistä kertaa saatiin mukaan tuote myös Ahvenanmaalta. Se oli hauska juttu, Heismaa sanoo.
Heismaa sanoo, etteivät he kerro julkisuuteen tuottajien nimiä. Ahvenanmaalaisesta juomasta kerrotaan julkisuuteen vain sen verran, että se on mustikkalimonadia.
Keittiöpäällikkö sanoo aloittaneensa ruokalistan suunnittelun jo heinäkuussa ja perehtyneensä paljon Sibeliuksen, Gallen-Kallelan ja Halosen historiaan.
- Aloin kesällä tutkia heidän elämänkertojaan ja olen ollut yhteydessä heidän museoihinsa. Sen jälkeen pyysin meidän tuottajia lähtemään kehittämään tuotteita teeman mukaisesti.
Heismaa kertoo, että herkkujen lisäksi taiteilijat söivät paljon metsän antimia, mikä näkyy ruokalistalla muun muassa marjoina ja sieninä.
- He ovat myös itse kasvattaneet ruokia. Jokaisella on ollut oma puutarha, josta puoliso on valmistanut ruokia.
Keittiöpäällikön mukaan ruokalista lyötiin lukkoon pari viikkoa sitten.

Itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton tarjoilu 2015

Suolaiset ruoat
Lohivoileipäkakkua
Kylmäsavulohileipäsiä
Savuporovoileipäkakkua
Maalaishyytelöä
Vorschmack-kakkusia
Tomaattikakkua
Punajuuri-keltajuuriterriiniä
Metsäsieni-ohramukkusia
Tattihyytelöä
Punajuurikukkia sinihomejuustotäytteellä
Kotimaisia pienjuustoloiden juustoja

Makeat ruoat Kinuskikermakakkua Ellen Svinhufvud -kakkua Sibelius-kakkua Marjakakkua Puolukka- ja mustikkaruiskukkoja Sibelius-ässiä ja Sampo-keksejä Kuusenkerkkämarenkeja Tyrni- ja mustaherukkamarmeladia

Juomat Reilun kaupan luomukahvi ja -tee Linnan perinteinen booli Puna- ja valkoviiniä (myös alkoholiton) Mustikkalimonadi Pienpanimo-olutta Kivennäisvesi ja vesi


perjantai 27. marraskuuta 2015

Onko mun (minun) pakko, jos en taho (tahdo)...

Olen kirjoittanut useaankin kertaan, että Blogikirjoittamiseni alkoi 01.07.2014 "yleisön pyynnöstä" kerrottuani, että en saa tekstejäni läpi sanomalehtiin - ainakaan riittävässä määrin ja tiettyyn aikaan en juuri lainkaan.

"Ala Blogikirjoittajaksi! Saat aina ajatuksesi läpi ja lukijana on koko maailma!" minua ohjeistettiin.

Muistutan mieliin, että olen kirjoittanut vuodesta 1964 lähtien ns. yleisöosastokirjoituksia. Mistä kaikki alkoi?
Olen muistaakseni luvannut sen paljastaa - sitten aikanaan. Joka tapauksessa olen kirjoittanut aika monta tekstiä tähänastisen elämäni aikana. Tahti on viime vuosina kiihtynyt.

Käytännössä monen romaanin verran. Yksi - kohtalaisen suppeasta asiakokonaisuudesta - on käytännössä valmiinakin. Katsotaan, miten sen osalta menettelen...

Viime aikoina minua on lievästi psyykattu alla olevilla käsitteillä: Facebookilla, Twitterillä, Instagramilla ja Snapchatilla.

"Mene ihmeessä mukaan! Lukija- ja katselijamäärät nousevat pilviin!" minulle sanotaan - so what?

Alla olevat eivät ole minun juttujani - ainakaan toistaiseksi.
Miksi? 
Siksi, että loppujen lopuksi olen asettanut itselleni = kirjoittamiselleni aika vaatimattoman tavoitteen. Alunperin tavoitteeni oli saada muutama kemiläinen lukija, vakituinen lukija, ei juuri muuta. 
Totta kai hurjimmissa ajatuksissani kävi mielessä, että pääosa kemiläisistä nettisurfailijoista olisi ollut kiinnostunut lainateksteistäni+kommenteistä ja omista teksteistäni. 

Ennen oli kaikki toisin. Kirjoittaessani mm. Pohjolan Sanomiin. Lounais-Lappi-lehteen, jne. tiesin, että minulla oli ainakin takuuvarmasti yksi (1) lukija, jolta sain aina pääasiassa myötäsukaista palautetta, toki välillä tuli pyyhkeitäkin. Otin kritiikin opikseni...

Olenko onnistunut hurjimmissa tavoitteessani? Toistaiseksi en se on pakko myöntää. Puhumattakaan, että olisin saanut palautetta kirjoituksilleni. Mutta ehkä sitten huomenna, ensi viikolla, seuraavan kuukauden aikana, tai ensi vuonna, jne ...

Suoraa lainausta Wikipediateksteistä:

Facebook:
Facebook on Internetissä toimiva mainosrahoitteinen yhteisöpalvelu. Sivusto tarjoaa käyttäjille mahdollisuuden kuvallisen käyttäjäprofiilin luomiseen sekä yhteydenpitoon ystäviensä kanssa. Facebookissa on myös mahdollista liittyä erilaisiin yhteisöihin ja saada tietoa tulevista tapahtumista. Facebookin liikeidea on myydä mainostajille mahdollisuutta lähettää palvelun kautta käyttäjille kohdennettua mainontaa. Facebookin omistaja ja ylläpitäjä on Facebook Inc, jonka kotipaikka on Palo Altossa Kalifornian osavaltiossa Yhdysvalloissa. Facebookin perusti sen nykyinen toimitusjohtaja Mark Zuckerberg Harvardin yliopiston kampuksella yhdessä opiskelukavereidensa Eduardo SaverininDustin Moskovitzin ja Chris Hughesin kanssa. Facebookilla on yli 3 000 työntekijää ja yli miljardi aktiivista käyttäjää.
Facebook oli syksyllä 2009 maailman neljänneksi vierailluin sivusto. Googlen omistaman DoubleClick-yhtiön kesäkuussa 2010 tekemän 1 000 suosituimman sivuston listan mukaan Facebook oli maailman suosituin sivusto; kuukauden aikana sivustolla oli vieraillut yhteensä 540 miljoonaa uniikkia kävijää. Listalla ei kuitenkaan ollut aikuisviihde- tai Googlen omistamia sivustoja. New York Timesin huhtikuussa 2010 tekemän tutkimuksen mukaan Facebookin käyttäjistä eniten tuli Yhdysvalloista (118,7 miljoonaa käyttäjää), Isosta-Britanniasta (24,1 miljoonaa) jaIndonesiasta (22,7 miljoonaa). Maailman vierailluimmaksi verkkopalveluksi Facebook nousi vuonna 2012. Facebook ylitti ensimmäisen kerran miljardin kuukausittaisen käyttäjän rajan 14. syyskuuta 2012. Lokakuussa 2015 palvelu rikkoi puolentoista miljardin rekisteröityneen käyttäjän rajan ja miljardin päivittäisen käyttäjän rajan.

Twitter:

Twitter on yhteisö- ja mikroblogipalvelu, jonka käyttäjät pystyvät lähettämään ja lukemaan toistensa päivityksiäinternetissä. Tekstipohjaiset viestit eli tviitit (twiitit, englanniksi tweet), voivat sisältää korkeintaan 140 merkkiä. Käyttäjien on mahdollista lähettää ja vastaanottaa päivityksiä Twitter-verkkosivuston kautta, tekstiviesteinäRSS-syötteenä tai erilaisten sovellusten kautta. Palvelun käyttö internetissä on maksutonta. Twitter julkistettiin vuonna 2006. Vuonna 2011 sillä oli arviolta 100 miljoonaa aktiivista käyttäjää ja 2014 jo 200 miljoonaa.

Instagram


Instagram on ilmainen kuvien jakopalvelu ja sosiaalinen verkosto, joka aukesi lokakuussa 2010. Palvelun avulla käyttäjät voivat jakaa kuvia, kommentoida toisten käyttäjien kuvia ja tykätä niistä. Palvelun käyttö mobiililaitteilla edellyttää sovelluksen latausta, joka on saatavilla iOS-, Android- ja Windows Phone 8 -käyttöjärjestelmille.
Instagramilla on tällä hetkellä yli kolmesataa miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää ympäri maailman. Sovelluksen tarkoituksena on jakaa kuvia 16 erilaisen kuvafiltterin avulla, joilla voi muokata mm. kuvan saturaatiota, värejä sekä kontrasteja.

Historia

Instagramin kehitys alkoi San Franciscossa, kun Kevin Systrom ja brasilialainen Michel ”Mike” Krieger alkoivat kehittää monipuolista kuvienjakopalvelua. Ensin palvelu tuki vain iPad-, iPod touch- ja iPhone-laitteita, joille palvelun pystyi lataamaan App Storesta. 3. huhtikuuta 2012 Instagram julkaistiin Android-älypuhelimille, jolle palvelun pystyi lataamaan Android Marketista (nykyinen Google Play)
12. huhtikuuta 2012 Facebook osti Instagramin omistusoikeudet noin miljardin dollarin hintaan.

Suosio

Joulukuuhun 2010 mennessä palveluun oli rekisteröitynyt miljoona käyttäjää. Kesäkuussa 2011 Instagram ilmoitti rekisteröityneitä olevan viisi miljoonaa. Palvelu rikkoi kymmenen miljoonan rekisteröityneen käyttäjän rajan saman vuoden syyskuussa. Huhtikuussa 2012 ilmoitettiin, että palvelussa on jo kolmekymmentä miljoonaa käyttäjää.
Instagram ilmoitti heinäkuussa 2011, että kuvia oli jo ladattu palveluun sata miljoonaa kappaletta. Saman vuoden elokuussa ilmoitettiin, että kuvia oli ladattu 150 miljoonaa.
Instagramin uuden Android-käyttöjärjestelmän julkistuksen jälkeen jo ensimmäisten 24 tunnin aikana sovellus ladattiin yli miljoona kertaa.
Instagram on pyrkinyt viime aikoina otsikoihin tiedotteellaan siitä, että on kieltänyt sellaisten kuvien latauksen, joissa on vahingoitettu itseään tai jotka voisivat yllyttää itsensä vahingoittamiseen. Sama pätee myös käyttöehtoihin, joita käyttäjän pitää noudattaa. Käyttäjän pitää myös olla 13-vuotias tai vanhempi, eikä sivuille saa ladata alastonkuvia, osittain alastomia kuvia tai seksuaalisesti vihjailevia kuvia. Käyttäjä on itse vastuussa kuvistaan.
Palvelua pystyy seuraamaan Webstagram-nimiseltä nettisivulta, jossa täytyy tietää käyttäjän nimi tai nimimerkki nähdäkseen tämän kuvat.
Kesäkuussa 2013 Instagram lisäsi toiminnon, jonka avulla palveluun pystyy lisäämään enintään 15 sekunnin pituisen videon. Toiminnan julkaisemisen jälkeen palveluun ladattiin kahdeksan tunnin aikana yli 5 miljoonaa videota.

Snapchat:
Snapchat on pikaviestipalvelu, jonka kehittivät Stanfordin yliopiston opiskelijat Evan Spiegel ja Jonathan May. Käyttäjä voi ottaa kuvia ja videota, lisätä niihin tekstiä ja "leimoja" eli erilaisia kuvakkeita sekä lähettää niitä joko palvelun muille käyttäjille tai julkiseen "minun tarinaani" (engl. My Story). Otettuja kuvia tai videoita kutsutaan ”snapeiksi” tai yhä useammin "snäpeiksi".
Käyttäjä voi määrittää ajan, kuinka kauan snapit näkyvät vastaanottajan laitteessa (1–10 sekuntia). Määritetyn ajan jälkeen snapit poistetaan vastaanottajan Snapchat-sovelluksesta ja Snapchatin palvelimilta. Käyttäjä voi halutessaan tallentaa ottamansa kuvat ja videot omassa laitteessa olevaan galleriaan. Kuitenkin vastaanottajat voivat halutessaan tallentaa saamansa snapit ottamalla niistä ruutukaappauksen tai käyttämällä tarkoitukseen sopivaa ruudunkaappaussovellusta. 
Sen sijaan, että käyttäjä lähettää snapin suoraan muille palvelun käyttäjille, hän voi vaihtoehtoisesti julkaista sen "minun tarinaan" eli My Storyyn. Siihen lisätyt snapit ovat käyttäjää seuraavien muiden Snapchatin käyttäjien julkisesti nähtävissä seuraavien 24 tunnin ajan. Käyttäjät voivat seurata, kuinka monta katsojaa heidän My Story -snapeillään on, sekä näiden käyttäjätunnukset.
Snapchatin mukaan ohjelman käyttäjät lähettivät toukokuussa 2014 päivittäin 700 miljoonaa kuvaa ja videota.

Marraskuussa 2015 Snapchat kertoi verkkosivullaan, että sillä on yli 100 miljoonaa käyttäjää päivässä ja heistä n. 60 % tekee itse sisältöä. Niin ikään Snapchatin mukaan palvelussa katsotaan yli 5 miljardia videota joka päivä. 

Pistäytyminen Ammattiopisto Lappian Kivikankaan yksikössä...

Käyn silloin tällöin - vanhasta muistista - entisessä työpaikassani. Joskus intoudun irrottelemaan käyntini yhteydessä jopa "naamioitumaan" entiseen työasuuni Kemi-Tornion AMMATTIOPISTON ajoilta.

Nyt en niin toiminut, tosin olin menossa jututtamaan yksikön vetäjää, jolle olin lähettänyt sähköpostiviestiä tavoitteestani hankkia uusi Ammattiopisto Lappian ulkotyöasu.
Miksi?
Siksi, että haluan ajantasaistaa lookkiani, mikäli se on mahdollista ja hankinta ei ole hinnankiroissa. Toki olenhan edelleen mukana nykyäänkin Ammattiopisto Lappian kuvioissa kuluvan valtuustokauden: Olen Kaivosalan ammatillisen neuvottelukunnan jäsen, puheenjohtaja.
Kiireinen tuntuu olevan yksikön vetäjä, saamani tiedon mukaan juuri käyntihetkelläni työmatkalla Kemijokivarressa.

Sen sijaan oli mukava juttuhetki kolmen entisen opettajakollegani kanssa istuskellessani entisessä työhuoneessani ja entisessä tuolissani. Siinä käytiin läpi pikapikaa monenlaisia asioita erittäin myönteisessä hengessä. Kiirettä tuntuu opettajillakin olevan mutta hyvä niin, sillä se pitää vireänä.

Keskusteluissa sivuttiin myös eläkkeelläolon asioita. Todettiin yhdestä suusta, että aika kuluu nopeasti. Minäkin olen ollut eläkkeellä jo yli seitsemän vuotta. Keskustelimme eläkkeelle jäämisen ongelmista, jopa peloistakin.
Omasta kokemuksestani taisin hiukan rennonpuoleisesti todeta, että - pelko pois - niin kauan kuin eläkkeellä pysyy jotakuinkin terveenä, on siis kopillaan...

Muistelimme hiukan murheellisina menneitä sen verran, että monet entiset opettajakollegat eivät ole päässeet nauttimaan lainkaan täysin ansaitsemistaan eläkepäivistä tai eläkkeelläoloaika on jäänyt aivan liian lyhyeksi.


Valita oikea aika ja paikka sanomisilleen - se on vaikea laji...

Ei tarvitse kaukaa hakea tämän illan Suomen TV 1:n Pressiklubiaiheita ja esiintyviä kellokkaita...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Post-stalinistiksi leimatulta Finlandia-voittajalta vaadittiin vaihtoehtobudjettia

KULTTUURI 

Kirjallisuuden
 Finlandia-palkinnon voittanut Laura Lindstedt sai ärhäköitä vastakommentteja poliittisen kiitospuheensa jälkeen.
Lindstedt syytti torstaina pitämässään palkintopuheessa Suomen hallitusta tietoisesta luokkayhteiskunnan rakentamisesta ja turvallisuudentunteen murentamisesta. 
Hän nosti esiin myös erityisesti kokoomuksen ajaman hallintarekisterihankkeen, jolla ”halutaan helpottaa rikkaiden veroparatiisipuljausta”.
”Ikävä kyllä veroparatiisit ja ne vallanpitäjät, jotka eivät todella taistele verokeitaita vastaan, rapauttavat valtioita, yhteiskuntia, yhteisöjä, joissa ihmiset ovat valmiita rakentamaan yhteistä hyvää”, Lindstedt sanoi.
Keskustan entinen valtiosihteeri Risto Volanen kommentoi puhettaan Facebookissa näin:
”Jaa-a, post-stalinistinen kulttuurieliitti luulee yhä, että Onnela toteutuu murskaamalla yritys yritykseltä Suomen kansantalous. Edessä on suuri kulttuurikamppailu sivistyksen puolesta menneen maailman kummituksia vastaan!”
Hallintarekisteri on kuitenkin saanut myös hallituspuolue keskustan riveistä tiukkaa arvostelua. Torstaihin mennessä kaksi keskustan kansanedustajaa oli kyseenalaistanut hankkeen.
Volasen lisäksi poleemisista kannanotoistaan tunnettu toimittaja Tuomas Enbuske arvosteli Lindstedtin puheen sisältöä.
”Haluaisin mielelläni lukea Finlandia-palkintovoittajan oman vaihtoehtobudjetin ja käydä sen läpi tarkasti”, Enbuske twiittasi.
”Kirjailija haukkui porvarihallituksen, koira puri miestä... #BreakingNews”, hän kommentoi lisäksi.
Yhteiskuntakriittisestä dokumenttiteatterista tunnettu Susanna Kuparinen ilahtui Lindstedtin voimakkaasta kannanotosta. Kuparisen ja Jari Hanskan Eduskunta-näytelmissä on hyvin samankaltainen sanoma kuin Lindstedtin puheessa.
Hän pitää myös Lindstedtin saamaa kritiikkiä odotettuna.
”Aika tyypilliset argumentit. Suomessa vain ekonomisteilla on oikeus keskustella yhteiskunnasta”, Kuparinen kommentoi reaktioita.
”Tämä on monologinen maa”.
”Kun [OP-Pohjolan pääjohtaja] Reijo Karhinen sanoo, että hyvinvointivaltio on tullut tiensä päähän, kukaan ei vaadi perusteluja tai kysy, millaiset opinnot Karhisella on sosiaalipolitiikasta”, Kuparinen sanoo.
Risto Volasen stalinistikommenttia Kuparinen pitää älyttömänä, koska Lindstedt on syntynyt vuonna 1976, eikä ikänsä puolesta ole voinut olla mukana stalinismissa.
Volanen on osallistunut kulttuurikeskusteluun aiemminkin kriittisesti. Vuonna 2007 hän analysoi Kristian Smedsin Kansallisteatteriin ohjaamaa Tuntematonta sotilasta – näytelmää näkemättä – mielipidekirjoituksessaan, jonka otsikko oli ”Totalitarismin nousu on estettävä”.

Salonius on harvinaisen oikeassa...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan/kirjoittamaan...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Entinen valtakunnan­sovittelija Ylelle: Työmarkkina­järjestöjen kokonaiskuva on kadoksissa

POLITIIKKA 
VESA MOILANEN / LEHTIKUVA
Entinen valtakunnansovittelija Juhani Salonius osallistui elokuussa Kesärannassa yhteiskuntasopimuksen neuvotteluihin.
Entinen valtakunnansovittelija Juhani Salonius osallistui elokuussa Kesärannassa yhteiskuntasopimuksen neuvotteluihin.
Entinen valtakunnansovittelija Juhani Salonius arvosteli torstaina Ylen haastattelussa ankarasti työmarkkinajärjestöjä.
Kesällä yhteiskuntasopimuksen neuvotteluihin osallistuneen Saloniuksen mukaan kokonaiskuva on kadoksissa ja muotoseikat hallitsevat neuvotteluja.
”Nyt pitäisi neuvotella sisältökysymyksistä: kilpailukyvyn parantamisesta ja työllisyyden parantamisesta. Nyt puhutaan menettelytavoista ja -muodoista ja takerrutaan tämäntyyppisiin asioihin. Minusta nyt pitäisi palata asiakysymyksiin.”
Salonius arvioi myös, ettei Suomen työrauhajärjestelmä toimi nykyisin lainkaan, mikä vaikuttaa maan kansainväliseen luotettavuuteen.
”Meillä oli viime vuonna 143 lakkoa, Ruotsissa viisi ja Norjassa kymmenen. Tämä systeemi ei nyt toimi”, Salonius totesi Ylelle.
Salonius uskoo, että järjestöjen välinen ilmapiiri on nyt huono. Samalla hän pitää hyisiä välejä ainoastaan tekosyynä neuvottelujen jumissaoloon.
Saloniuksen mukaan työmarkkinajärjestöjen kannattaisi ottaa mallia muista Pohjoismaista.
”Niissä on hyvä työrauha ja asiat sujuvat. Kilpailukykykin on parantunut. En ymmärrä, miksei meillä voitaisi näin tehdä.”

Wahlroosin rikkiviisaita neuvoja tuutin täydeltä...

Ruotsiin perintöveropakolaiseksi siirtynyt Björn Wahlroos käy tämän tästä neuvomassa meitä piruparkoja ja nynnerönyhveröitä lahden toisella puolella. Hän on suosittu puhuja erilaisissa talouselämän seminaareissa. Miksi? Siksi, että takuuvarmasti aina hän sanoo jotain "superviisasta", josta kannattaa ottaa vaarin...

Kyllä Suomenkin tilanne olisi varmasti aivan toisenlainen, jos vuosikymmeniä sitten - silloinen taistolaisnuorukainen - olisi lähtenyt politiikkaan eikä rahantekoon pankkimaailmaan. Hänen kristallinkirkkailla ajatuksiaan olisi varmasti ollut Suomen politiikassa käyttöä. Näin hän tuntuu ainakin itse vahvasti uskovan...


Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:


Wahlroos: "Ette tiedä, miten suuret muutokset ovat edessä"


Björn Wahlroos
Björn Wahlroos KUVA: LAURI OLANDER/KL
Ruotsissa uudistukset on viety läpi 15 viime vuoden aikana pikkuhiljaa. Suomesta puuttuu toimiva toteutus.
"Viiden viime vuoden aikana on tullut suosituksi sanoa, että ongelma ei ole työn tekemisen määrässä eikä hinnassa eikä talouspolitiikassa, vaan että meillä on ollut huonoja johtajia. Tämä on harvinaista roskapuhetta", toteaa Björn Wahlroos.
Wahlroosin mukaan suomalaisia yhtiöitä johdetaan pääasiassa hyvin. Valtaosa yhtiöistä menestyy, eikä johtamisen kanssa ole ongelmaa.
"Yksi asia, joka puuttuu, on hyvät yhteiskunnalliset politiikan johtajat. On puuttunut näihin päiviin saakka", Wahlroos sanoo.
Hänen mielestään Suomi ja sen kansalaiset ovat todella suurten ongelmien keskellä.
"Tänne ei investoida, täällä ei ole työtä, täällä ei uskota tulevaisuuteen."
"Olen viettänyt karriäärini haukkumalla ruotsalaisia. Nyt joudun toteamaan, että ne voitti tän skaban."
Wahlroosin mukaan Ruotsissa uudistukset aloitettiin jo 15 vuotta sitten ja ne aloitti Göran Persson ja sosiaalidemokraatit.

"Persson huomasi, että tämä menee päin helvettiä."
Uudistuksia ovat jatkaneet porvarit, ja ne on viety läpi ilman suurta mullistusta ja vastakkainasettelua.
"Meiltä puuttuu poliittinen johto, joka toteaa yksiselitteisesti ja selkeästi, että me tiedämme, mitä pitää tehdä. Lähes joka ikinen ihminen tietää, mitä tälle maalle pitäisi tehdä. It's all in the execution. Vielä ei ole nähty hyvää toteutusta."
Wahlroosin mukaan poliittinen päätöksenteko vaatii uskottavuutta.
"Jos riittävän monta kertaa näytät, että päätös ei ole ollut hyvin perusteltu, menetät valtavasti uskottavuutta. Älä tuo hihasta vedettyjä päätöksiä, yritä miettiä ensin."
Mikäli uudistuksia ei viedä nyt läpi, ovat Wahlroosin mukaan Suomella edessä vielä vaikeammat ajat.
"Ette tiedä, miten suuret muutokset ovat edessä kymmenen seuraavan vuoden aikana. Joudutaan tekemään vielä vaikeampia ratkaisuja vielä tiukemmassa aikataulussa."
Sampo-konsernin, UPM:n ja Nordean hallitusten puheenjohtaja Björn Wahlroos puhui torstaina Keskuskauppakamarin järjestämässä Rytminmuutos-tapahtumassa.

torstai 26. marraskuuta 2015

Arktinen konferenssi In the Spirit of Rovaniemi...

Olen viime vuosina ollut havaitsevinani, että ex-poliitikkomme Paavo Lipponen jyrähtelee asiasta jos toisesta. Ainakin lehdet kirjoittavat aktiivisesti "jyrähtelyistä". Hän on ilmeisen suosittu pääpuhuja erilaisissa tapahtumissa, oletettavasti "kissanristiäisissäkin".

Niin sanotusta arktisesta alueesta on puhuttu pitkään ja hartaasti niin kauan kuin itse muistan mm. lehtiä aktiivisesti seuranneeni.
Toinen Paavo eli Keminmaan suuri poika on pitänyt aktiivisesti esillä myös tavallaan samaa asiaa - pohjoinen ulottuvuus - nimikkeen alla. Mitä on tapahtunut? Viime vuosikymmenien aikana tulokset ovat olleet vaatimattomia.

Mutta yrittänyttä ei laiteta, sanotaan. Kukaties asiat nytkähtävät jossakin vaiheessa vielä ryminällä liikkeelle. Aika näyttää...

Olisi mukava tietää, mitä tuo puuhastelu on ja nimenomaan keitä nämä puuhastelijat ovat...

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista:

Paavo Lipponen jyrähti Lappia-talossa – ”Puuhastelijoita riittää!”

PEKKA AHO
Entinen pääministeri Paavo Lipponen oli pääpuhujana arktisen seminaarin avajaistilaisuudessa Rovaniemellä. Lipposen mielestä arktisten kysymysten kanssa tarvitaan enemmän toimintaa, vähemmän puuhastelua.

Vesa-Pekka Hiltunen
Jotain symbolista siinä on, että Rovaniemen päiviä kestänyt pakkasjakso vaihtui vesisaateeseen juuri ennen kuin arktinen konferenssi In the Spirit of Rovaniemi...