tiistai 23. kesäkuuta 2015

Tarvitseeko Suomi/Helsinki - todella- Guggenheimin - soppii eppäillä...

Mitäpä tuohon muuta sanomaan, jos yksityista rahaa löytyy, niin mikä ettei. Suomen valtion ei pidä koskea asiaan pitkällä kepilläkään... 

Näin tänään keskiviikkona 24.06.2015...

Guggenheim ei saa kannatusta Helsingin poliitikoilta

HS soitti Helsingin kaupunginvaltuutetuille ja kysyi kantaa Guggenheim-säätiön uuteen ehdotukseen

KAUPUNKI  
Helsingin Sanomat
Harva Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen kannattaa Guggenheimin taidemuseon rakentamista, käy ilmi HS:n tekemästä kyselystä.
HS tavoitti valtuuston 85 jäsenestä 69, joista vain kuusi on valmis toteuttaman museohankkeen, mikäli Helsingin kaupunki vastaa merkittävästä osasta sen kustannuksista.

__________________________________________________

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Guggenheim-kilpailun voittajaksi valittiin Moreau Kusunoki Architects -toimiston "Majakka"

KULTTUURI  
GUGGENHEIM-SÄÄTIÖN HAVAINNEKUVA
Havainnekuva voittajaehdotuksesta mereltä päin nähtynä.
Havainnekuva voittajaehdotuksesta mereltä päin nähtynä.
Guggenheim-arkkitehtuurikilpailun voittajaksi on valittu arkkitehtitoimisto Moreau Kusunoki Architectsin suunnitelma Art in the City, josta on Suomessa puhuttu Majakkana.
Voittaja julkistettiin tiistaina Guggenheim-säätiön tiedotustilaisuudessa Helsingin Palace-ravintolassa, kivenheiton päässä museolle varatusta tontista.
Ranskalainen Moreau Kusunoki Architectes -toimisto on perustettu vasta loppuvuodesta 2011, ja sen tunnetuimpiin töihin kuuluvat Beauvais'n uusi teatteri, Fonds Régional d'Art Contemporain -museo Marseillessa ja Matsuri Boetie -ravintola Pariisissa.
Tuomaristo valitsi voittajan äänestämällä. Helsingin Sanomien tietojen mukaan toiseksi jäi "Makasiinina" tunnettu ehdotus.
Korkeusvaatimukset rikkovan "Majakan" voitto voisi sinetöidä koko museohankkeen hautautumisen.
Korkeusvaatimukset rikkovan "Majakan" voitto voisi sinetöidä koko museohankkeen hautautumisen.
GUGGENHEIM-SÄÄTIÖN HAVAINNEKUVA
Voittajaehdotus katutasolta nähtynä.
Voittajaehdotus katutasolta nähtynä.
Guggenheim Helsinki -tukisäätiön puheenjohtaja Ari Lahti kertoi samassa tiedotustilaisuudessa, että se on kerännyt yksityistä rahaa Helsingin museota varten viimeisen kuuden kuukauden aikana yli 10 miljoonaa euroa.
GUGGENHEIM-SÄÄTIÖN HAVAINNEKUVA
Havainnekuva voittajaehdotuksen mahdollisista sisätiloista.
Havainnekuva voittajaehdotuksen mahdollisista sisätiloista.
Tämä on yli kolmasosa säätiön tavoittelemasta 28 miljoonasta eurosta, mutta jää silti alle kesäkuulle asetetun 14 miljoonan tavoitteen.
Yksityisen rahoituksen määrä voi olla ratkaisevassa roolissa, kun Helsinki pohtii kantaansa uuteen ehdotukseen.
RIO GANDARA HS
Guggenheim -arkkitehtuurikilpailun voittajat Moreau Kusunoki Architectsin suunnitelma Art in the Cityn suunnittelijat.
Guggenheim -arkkitehtuurikilpailun voittajat Moreau Kusunoki Architectsin suunnitelma Art in the Cityn suunnittelijat.
Guggenheim-säätiö kertoo voittajaehdotuksesta tiedotteessa seuraavasti:
"Voittajaehdotuksessa näyttelytiloina toimivat katumaisen tilan ympärille ryhmitellyt, toisiinsa yhteydessä olevat paviljongit ja aukiot. Sen dramaattisessa julkisivussa hyödynnetään kotimaista hiilikäsiteltyä puuta ja lasia. Itse museo rakentuu kaikkiaan yhdeksästä matalasta paviljongista ja yhdestä majakkamaisesta tornista. Museo on yhteydessä ympäröivään kaupunkitilaan eri tavoilla: vieraat pääsevät kulkemaan Tähtitorninvuoren puistoon kävelysiltaa pitkin, kun taas meren puolella rantapromenadi yhdistää
rakennuksen Eteläsatamaan."
RIO GANDARA HS
Guggenheim-säätiön pääjohtaja Richard Armstrong (kesk.) ja Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen säätiön tiedotustilaisuudessa tiistaina.
Guggenheim-säätiön pääjohtaja Richard Armstrong (kesk.) ja Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen säätiön tiedotustilaisuudessa tiistaina.
Tuomariston mielestä voittajaehdotus on "aluetta ja ympäristöä kunnioittava".
"Satama, puisto ja kaupunki käyvät kukin vuoropuhelua rakennuksen kanssa. Muodot ja materiaalit ovat erottuvia ja moderneja olematta kuitenkaan ikonisia. Piirustuksista huokui yhteisöllisyyden henki ja elämä, joka vastasi ohjeistusta kunnioittaa sekä Suomen kansaa että tulevaisuuden museon luomista", tuomariston lausunnossa sanotaan.
Ehdotus vaatii kuitenkin vielä työstämistä.
"Pystysuuntaisen liikkeen, pääterassin käytön ja kattorakenteen katsottiin vaativan lisätyötä, mutta näitä seikkoja pidettiin normaalina osana projektikehitystä, ja tuomaristo luotti konseptin vahvuuteen", lausunnossa jatketaan.
Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Jukka Petäjä pitää voittanutta Majakka-suunnitelmaa hienona. Petäjää rakennuksen kilpailun sääntöjä rikkonut korkeuskaan ei haittaa.
"Rakennus nousee kohti Tähtitorninmäkeä, ja siinä mielessä se sopii hyvin maisemaansa", Petäjä sanoi HSTV:n haastattelussa.
Museon ystävien yhteenliittymän, Guggenheim Helsinkiin -yhdistyksen puheenjohtaja Rafaela Seppälän mielestä voittajatyö vaikuttaa loistavalta.
"Valittu projekti esittää myös sitä globaalia merkitystä, mikä kilpailulla on ollut, kun voittaja on ranskalaisjapanilainen arkkitehtitoimisto", Seppälä sanoi HS:n toimittajan Kirsi Alm-Siiran haastattelussa heti Guggenheimin tiedotustilaisuuden jälkeen.
Seppälän mielestä voittajasuunnitelmassa puunkäyttöä on ajateltu voimakkaasti, ja tämä tuo työhön myös suomalaisuutta. Voittajatyön ajatus yhteisöllisyydestä ja monesta eri tilasta, joissa kaikissa tehdään eri asioita, on nimenomaan tähän aikaan sopiva, Seppälä sanoo.
"Emme tiedä mitä uuden vuosisadan museolta vaaditaan, joten siellä pitää pystyä tekemään paljon eri asioita. Ei tiedetä, mistä taide huomenna on tehty. Voittaja on muutoskykyinen projekti."
Seppälä on Sanoman suuromistaja. Helsingin Sanomat on osa Sanomaa.
Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen mukaan uusi hallitus ei ole vielä keskustellut Guggenheimista.
"Sen aika on sitten, jos on olemassa konkreettinen esitys valtion mahdollisesta roolista hankkeessa", Grahn-Laasonen sanoo opetus- ja kulttuuriministeriön lähettämässä tiedotteessa.
"Ajatus Guggenheimista on kiehtova, mutta onko sen mahdollista toteutua, sitä en vielä tiedä", Grahn-Laasonen jatkaa tiedotteessa. Laasosen mukaan hanke on joka tapauksessa ensisijaisesti Helsingin kaupungin ja Guggenheim-säätiön välinen.
Kesäkuussa 2014 avattu ja 1 715 kilpailutyötä houkutellut kilpailu oli yksi maailman suurimpia arkkitehtuurikilpailuja. Kuusi finalistitoimistoa ehdotuksineen julkistettiin joulukuussa 2014.
Voittaja saa palkinnoksi 100 000 euroa. Voittajasuunnitelman toteutuksesta ei kuitenkaan ole vielä varmuutta. Seuraavaksi Helsingin kaupungin on määrä ottaa kantaa Guggenheimin ehdotukseen.

Tästä Guggenheimissa on kyse

 Helsingin kaupunki ja Solomon R. Guggenheimin säätiö aloittivat vuoden 2011 alussa selvityksen siitä, voisiko Guggenheim-museon perustaa Helsinkiin.
 Vuoden 2012 alussa museon paikaksi esitettiin Kanavaterminaalin tonttia Katajanokalla. Rakennuksen olisi rahoittanut ja rakennuttanut Helsingin kaupunki.
 Toukokuussa 2012 Helsingin kaupunginhallitus äänesti hankkeen nurin äänin 8–7.
 Vuonna 2013 Guggenheim-säätiö lähti uuteen yritykseen. Nyt museon paikaksi ehdotettiin Etelärantaa, ja museosta aiottiin järjestää kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu ennen mahdollista rakentamispäätöstä. Guggenheim lupasi maksaa kilpailun itse.
 Vuoden 2014 alussa Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi arkkitehtuurikilpailun ja varasi Etelärannasta tontin mahdolliselle museolle.
 Arkkitehtuurikilpailu alkoi kesäkuussa vuonna 2014. Kilpailu ei tarkoita sitä, että museo varmasti rakennettaisiin. Samalla julkistettiin uusi säätiö tukemaan Helsingin Guggenheim-hanketta ja keräämään museon rakentamiselle yksityistä rahaa.
Tuomaristoa johti Columbian yliopiston arkkitehtuuriohjelman dekaani Mark Wigley. Arkkitehtikuntaa tuomaristossa edustavat arkkitehti, Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston virastopäällikkö Mikko Aho, yhdysvaltalaisarkkitehti Jeanne Gang, espanjalaisprofessori ja -arkkitehti Juan Herreros, OOPEAA-toimiston osakas, arkkitehti Anssi Lassila, professori, arkkitehti Rainer Mahlamäki sekä japanilaisarkkitehti Yoshiharu Tsukamoto.
Lisäksi tuomaristoon kuuluvat Guggenheim-säätiön apulaisjohtajaNancy Spector, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen, ympäristöministeriön ylijohtaja Helena Säteri sekä teknologian tutkimuskeskus VTT:n pääjohtaja Erkki KM Leppävuori.
HS:n arkkitehtuurikriitikkoPaula Holmilan mukaan kevään ennakkosuosikki oli "Pöytäliina" eli ehdotus nimeltä Quiet Animal. Se kaatui kuitenkin tiettävästi hankaliin teknisiin ratkaisuihin.
Moreau Kusunoki Architects -toimiston lisäksi finaaliin etenivät Sveitsissä ja Yhdysvalloissa toimiva AGPS Architecture Ltd, brittiläinen Asif Khan Ltd, Yhdysvalloissa, Espanjassa ja Australiassa toimiva Fake Industries Architectural Agonism, saksalainen Haas Cook Zemmrich Studio2050 sekä Espanjassa ja Australiassa toimiva SMAR Architecture Studio.

Seuraavaa jääkautta odotellessa...

Olen kirjoitellut silloin tällöin Kemin edustalla olevasta Selkäsaaresta, jossa on havaittavissa viimeisen jääkauden ryminöitä kivimuodostelmina.

Olen katsellut Kemin kulttuurikeskuksessa Historiallisen museon näyttelyssä animaatiota, jossa mennään tästä ajasta kauas taaksepäin mutta myös eteenpäin. Mikäli olen oikein ymmärtänyt kyseisen animaation on hahmottanut maankäyttösuunnittelija Peter Brusila Kemin kaupungin teknisen palvelukeskuksen virkamies.

Animaatiosta on nähtävissä, että Perämeren pohjukan maannuoseman myötä mm. Selkäsaareen pääsee kuivin jaloin kävälemään muutaman sadan vuoden päästä - ainakin sen aikaiset superkumisaappaat jalassa.

Suosittelen em. näyttelyssä käyntiä ensi tilassa. Siellä on paljon mielenkiintoista tämän alueen ja nimenomaan Kemin kaupungin historiasta... 


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Suomalaistutkimus: Euroopassa eli viime jääkauden hyisimmässä vaiheessa paljon luultua enemmän ihmisiä

Suomalaistutkimus kumoaa vanhan käsityksen, jonka mukaan mannerjään kyljessä olisi sinnitellyt vain joitain tuhansia eurooppalaista eristäytyneissä ryhmissä

TIEDE 
Kartassa näkyy, kuinka laajalle asutus oli levinnyt Euroopassa 23 000 vuotta sitten sekä eri alueiden väestöntiheys.
Kartassa näkyy, kuinka laajalle asutus oli levinnyt Euroopassa 23 000 vuotta sitten sekä eri alueiden väestöntiheys.
Viime jääkauden aikana Euroopassa asui paljon enemmän ihmisiä kuin aiemmin on oletettu. Kylmimmän vaiheen aikana 23 000 vuotta sitten Euroopan väkimäärä oli noin 100 000 ja ilmaston lämmettyä 13 000 vuotta sitten noin 400 000.
Arviot ovat tuoreesta suomalaisesta tutkimuksesta, jonka yhdysvaltalainen tiedelehti PNAS julkaisee tällä viikolla. Monitieteisessä hankkeessa oli mukana arkeologian, maantieteen, geologian ja ilmastomallinnuksen asiantuntijoita.
Aiemmin on uskottu, että Euroopassa eli hyisellä jääkaudella vain joitain tuhansia ihmisiä pienillä eristäytyneillä alueilla. Noissa refugioissa ihmispopulaatiot olisivat säilyneet hengissä ankarissa oloissa.
Kuva muuttui, kun Helsingin yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen tutkijat mallinsivat viime jääkauden aikaista väestönkehitystä.
Ensin he tutkivat etnografisen aineiston pohjalta sitä, miten ilmasto on vaikuttanut metsästäjä-keräilijöiden väentiheyteen historiallisena aikana. He olettivat, että vaikutus olisi ollut samanlainen myös muinaisuudessa.
Jääkauden ajan ilmastosta he käyttivät samantapaista mallia kuin ne, joiden avulla ennustetaan tulevaa ilmastoa.
Lopuksi he testasivat arkeologisten aineistojen avulla, ovatko väestökehitystä kuvaavan mallin ajalliset ja alueelliset trendit yhtäpitäviä niiden kanssa. Vastaavuus oli selvä: ilmasto vaikutti voimakkaasti jääkauden ihmispopulaatioon.
Ankarat olot eivät kuitenkaan olleet ihmiselle niin kurjat kuin aiemmin on arvioitu. Jopa kylmimmän vaiheen aikana kolmasosa Euroopasta oli ilmastollisesti sopivaa ihmisasutukselle.
"Tutkimuksemme mukaan lähes koko Alppien eteläpuolinen Eurooppa, erityisesti Välimeren ja Atlantin rannikkoalue Kreikasta Portugaliin, oli suotuisa jääkauden metsästäjä-keräilijäväestölle", sanoo tutkija Miikka Tallavaara Helsingin yliopistosta.
Aiemmat arviot jääkauden ajan eurooppalaisten määristä olivat roimasti pienempiä, koska ne oli päätelty arkeologisten aineistojen perusteella. Arkeologiset jäänteet ovat kuitenkin aina puutteellisia eivätkä ne välttämättä paljasta, missä kaikkialla ihmisiä eli.
Lisäksi vanhoissa tutkimuksissa oletettiin, että väentiheys olisi ollut joka paikassa sama. Tallavaara kollegoineen otti huomioon ilmaston ja ympäristön alueelliset vaihtelut, jotka vaikuttavat siihen, paljonko ihmisiä missäkin voi elää.
Suomalaistutkijoiden tarkastelema ajanjakso alkoi 30 000 vuotta sitten ja päättyi 13 000 vuotta sitten.
Kalseimpaan aikaan 23 000–19 000 vuotta sitten keskilämpötila oli Etelä-Euroopassa viidestä kymmeneen celsiusastetta nykyistä kylmempi, Itä-Euroopassa tätäkin hyytävämpi.
Jäätikkö kattoi laajimman alueen 19 000 vuotta sitten. Mannerjää ulottui silloin etelässä Pohjois-Saksan ja Puolan tasalle.
Suurimman osan tutkittavasta ajasta jää peitti Suomen. Silloinkin kun nykyinen alueemme noin 30 000 vuotta sitten oli paljas, ilmasto oli niin armoton, ettei täällä asunut ketään.
"Lähes koko jääkauden ajan jäätikön ja asutun seudun välissä oli tyhjä asumaton kaistale", kertoo Tallavaara.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Suomen Sdp:llä "kannatushätää" myydä saakka...





Sdp:n kannatus on pienin sitten vuoden 1990

Kokoomus kiilasi perussuomalaisten ohi. Vihreiden kannatus nousi 10 prosenttiin.

KOTIMAA  
RIO GANDARA HS
Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne valittiin puolueensa johtoon toukokuussa 2014.
Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne valittiin puolueensa johtoon toukokuussa 2014.
Helsingin Sanomien teettämässä puoluekannatuskyselyssä Sdp:n kannatus putosi 14,8 prosenttiin. Todennäköisesti luku on Sdp:n huonoin kautta aikojen.
Kannatus on joka tapauksessa vajonnut alemmaksi kuin koskaan aiemmin sitten vuoden 1990, jonka jälkeen yhtenäiset kannatusgallupit ovat saatavilla. Vuosi sitten kesällä puolueen kannatus kävi kahteen kertaan 14,9 prosentissa, mutta nyt on vanha ennätys mennyt rikki.
Sdp on vielä suurin oppositiopuolue, mutta se ei ole onnistunut kääntämään kannatustaan nousuun. Kevään eduskuntavaaleista puolue on menettänyt kannatustaan 1,7 prosenttiyksikköä.
Fakta

Näin tutkimus tehtiin

 Suomen Gallup haastatteli puhelimitse 2 419 henkilöä 18. 5.–11. 6. 2015.
 Tutkimus edustaa maan äänestysikäistä väestöä poisluettuna Ahvenanmaa.
 Virhemarginaali on noin kaksi prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan suurimpien puolueiden kohdalla.
 Haastatelluilta kysyttiin, mitä puoluetta he äänestäisivät, jos eduskuntavaalit olisivat nyt, ja mitä puoluetta he äänestivät eduskuntavaaleissa.
Yhdeksi syyksi Sdp:n alamäkeen on arveltu hirttäytymisestä ammattiyhdistysliikkeeseen.
Kesäkuun alussa Helsingin Sanomat kysyi kansalaisilta, minkä tahon vaatimukset ja näkemykset muodostavat kaikkein suurimman uhan yhteiskuntasopimuksen aikaansaamiselle. Yhteiskuntasopimuksella on tarkoitus avata työllistymisen lukkoja esimerkiksi työttömyysturvan kestoa rajaamalla ja työaikaa pidentämällä.
Tutkimuksessa 36 prosenttia suomalaisista katsoi, että työntekijäjärjestöt ovat suurin uhka sopimuksen aikaansaamiselle. 22 prosenttia sanoi, että suurin jarru on työnantaja ja 16 prosenttia oli sitä mieltä, että suurin jarru on Juha Sipilän (kesk) hallitus.
Eri tutkimusten mukaan kansalaiset ovat ymmärtäneet Suomen kansantalouden kriisin ja sen, että työmarkkinoiden on uudistuttava.

Sdp on aina tukeutunut työntekijöiden oikeuksien puolustamiseen, mutta kollektiivinen edunvalvonta on menettänyt jalansijaa työelämän muuttuessa.
Suomalaiset eivät edelleenkään halua viidakon lakeja työmarkkinoille, mutta Sdp:tä sidonnaisuus ay-liikkeeseen kahlitsee. Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne on ay-taustainen ja sama vaikuttamisen tausta on toisella sd-jyrällä Eero Heinäluomalla.
Keskusta on edelleen suurin puolue. Sen kannatus on 21 prosenttia eli samalla tasolla kuin eduskuntavaaleissa kaksi kuukautta sitten.
Kokoomus on ohittanut perussuomalaiset. Kokoomuksen eduskuntavaalikannatus on nyt 18,5 prosenttia ja perussuomalaisten 18 prosenttia. Perussuomalaisten kannatus pyrähti nousuun heti vaalien jälkeen, mutta on nyt kääntynyt alaspäin.
Hallituspuolueiden yhteenlasketussa kannatuksessa ei ole juuri muutosta tapahtunut, joten hallitusohjelman ja ankarien leikkausten julkistaminen ei ole vaikuttanut puolueiden suosioon.
Oppositiopuolueista menestyy parhaiten vihreät.

Tämänhetkinen kymmenen prosentin kannatus on korkein sitten huhtikuun 2012. Vihreiden vaalivoitto toi uutta puhtia ja piristystä puolueeseen eikä puoluejohtaja Ville Niinistön ole helppo pysyä punaisissa housuissaan kun hän esiintyy arvoliberaalin oppositiorintaman johtajana.
Sdp:n ja vihreiden kannatuksen ero oli pitkään 2010-luvun alkuvuosina yli kymmenen prosenttiyksikköä, kunnes ero alkoi supistua 2013. Äskeisissä eduskuntavaaleissa puolueiden kannatuksen ero oli kahdeksan prosenttiyksikköä, nyt alle viisi prosenttiyksikköä.
On hyvä muistaa, että keskustakin kävi alimmillaan peräti 13,2 prosentissa syksyllä 2012, mutta vain kaksi vuotta myöhemmin sen kannatus oli jo noussut takaisin 20 prosentin tuntumaan.
Epätietoisia puoluekannastaan tai äänestämättä jättäviä oli vajaa kolmasosa vastaajista, 31 prosenttia.
Vastaavaan aikaan vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen epätietoisia oli vähemmän, 21 prosenttia.

Todellinen ongelma Välimerellä...

Tiesitkö tätä?


Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna: 


Taakka voi muuttua aarteeksi

 22.6.2015 21:00
KUVA: EPA
Turvapaikanhakijat ja pakolaiset aiheuttavat päänvaivaa läntisille hyvinvointivaltioille.

Lähes 60 miljoonaa ihmistä joutui jättämään entisen elämänsä taakseen vuonna 2014. Pakolaisia on nyt maailmanlaajuisesti enemmän kuin koskaan aiemmin - ja yli puolet heistä on lapsia. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n luvuissa ovat mukana maasta paenneet pakolaiset, maan sisäiset pakolaiset ja turvapaikanhakijat.
Välimeren ylitti viime vuonna arviolta 220 000 epätoivoista turvan etsijää, ja tänä vuonna Kreikan ja Italian rannikolle on seilannut henkensä kaupalla jo lähes 90 000 ihmistä.
Euroopan unionin komissio on pikku hiljaa herännyt ihmisten hätään. 
Komissio julkisti toukokuussa Euroopan ”muuttoliikeagendan”, jonka tarkoitus on yrittää ratkaista pakolaistilannetta ja maahanmuuttopainetta. Suomi on harannut erityisesti EU:n jäsenmaiden välisiä turvapaikanhakijoiden sisäisiä siirtoja vastaan.
Etunenässä kristillisdemokraatit ovat vastustaneet siirtoja. He perustelevat niiden lisäävän laittoman maahantulon vetovoimaa ja ruokkivan ihmissalakuljettajien järjestäytynyttä rikollisuutta. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen korosti KD-lehden haastattelussa (12.6.), että jokaisen maan tulisi vastata omalle alueelleen tulleiden turvapaikanhakijoiden tutkinnasta.
Sisäministeriön maahanmuutto-osaston päällikkö, ylijohtaja Jorma Vuorio totesi Kauppalehden haastattelussa (17.6.), että vastaanoton kustannuksia saataisiin kuriin antamalla Maahanmuuttoviraston turvapaikkatutkintaan lisää rahaa, jotta se pystyy vastaamaan nopeasti turvapaikkahakemusten kasvuun.
Hallitus esitti turvapaikkatutkintaan viime viikolla 0,7 miljoonan euron lisärahoitusta, mutta Maahanmuuttoviraston johtajat eivät usko sen riittävän, jos hakemusten määrä kasvaa samaa vauhtia kuin alkuvuonna.
Suomen hallitus on linjannut, että jos sisäiset siirrot tehdään, pakolaiskiintiö lasketaan 750:een nykyisestä 1050:stä. Kaikki asiantuntijat eivät ole samaa mieltä - osa nostaisi kiintiötä.

Turvapaikanhakijat ja pakolaiset teettävät ylimääräistä työtä läntisille hyvinvointivaltioille, joissa itsekäs omaan napaan tuijottaminen näyttää olevan yhä hyväksytympää. Samaan aikaan, kun ihmiset kuolevat yrittäessään päästä turvaan, Euroopassa keskitytään kiistelemään kustannusten jakamisesta.
Julkisessa keskustelussa turvapaikanhakijat määritellään riesaksi, taakaksi, kuluksi. Unkarin esimerkki hoitaa ”siirtolaisongelmaansa” on vähintäänkin mielenkiintoinen: maan hallitus suunnittelee rakentavansa neljä metriä korkean aidan Serbian vastaiselle rajalle.
Ulkoministeri Peter Szijjarto perusteli keskiviikkona, että ”Unkarilla ei ole enää varaa odottaa EU:n ratkaisua pidempään”. Szijjarto korosti hallituksen ”sitoutuneen puolustamaan Unkaria ja suojelemaan unkarilaisia siirtolaisuuden aiheuttamalta paineelta”.
Samanhenkisiä puheenvuoroja on kuultu liikaa myös Suomessa.
Valtioiden päättäjien kannattaisi ajatella hieman nykyhetkeä pidemmälle, sillä maahanmuuttajat maksavat velkansa vielä takaisin. Kun nykyiset suomalaislapset tarvitsevat hoitoa mummo- ja pappaiässä, turvapaikan saanut syyrialainen on korvaamaton apu.
Samaan aikaan, kun ihmiset kuolevat yrittäessään päästä turvaan, Euroopassa keskitytään kiistelemään kustannusten jakamisesta.”

Kreikan taholta täydellistä vedätystä...

Kreikan pääministerin Alexis Tsiprasin hymy ei näytä lehtikuvien mukaan hyytyvän, vaikka maa on katastrofin partaalla, vaikuttaa kaiken lisäksi pelimieheltä...


Suora nettilainaus Kauppalehdestä hiukan tuunattuna:


Kreikka-kokouksesta tulossa floppi – uusi yritys häämöttää



"Kunnon esitystä ei ole pöydällä. Prosessi jatkuu vielä monta päivää", sanoo valtiovarainministeri Stubb.

Kreikan rahoitusneuvotteluissa ei ole odotettavissa ratkaisua tänäänkän. Eurojohtajien mukaan valmistelutyö ei ole ollut riittävää, jotta viisi kuukautta kestäneissä neuvotteluissa saataisiin vihdoin ratkaisu aikaan.
"Odotukset on asetettu aivan liian korkealle. Kreikalta saatiin esitys vasta viime yönä. Instituutiot eivät ole sitä käsitelleet. Keskustelu eurotyöryhmässä käytiin vasta äsken, ja euroryhmä alkaa muutaman minuutin kuluttua, ja mitään kunnon esitystä ei ole pöydällä. Veikkaan, että prosessi jatkuu vielä monta päivää", valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) sanoi saapuessaan kokouspaikalle Brysseliin.
Euromaiden valtiovarainministereiden odotetaan kokoontuvan uudemman kerran vielä lähipäivinä.
Aika neuvotteluissa alkaa olla vähissä, sillä euromaiden osuus Kreikan hätälainaohjelmasta päättyy kuun lopussa. Kreikka on helmikuusta saakka neuvotellut seuraavan 7,2 miljardin euron rahoituserän maksamisesta. Jos sopimusta ei saada kuun loppuun mennessä, rahoituserä sekä ohjelmassa jäljellä olevat 10,9 miljardia käyttämättömiä pankkitukirahoja menevät Kreikalta ohi suun.
Se tarkoittaisi, että Kreikka on kovaa vauhtia matkalla maksukyvyttömyyteen ja mahdollisesti ulos euroalueesta. Kuun lopussa Kreikalta erääntyy 1,6 miljardin euron IMF-lainat. Kaikkiaan kesän aikana sen on hoidettava noin 11 miljardin euron edestä erääntyviä lainoja.
Euroryhmän valmistelut saivat farssimaisia piirteitä, kun kävi ilmi, että kreikkalaiset olivat lähettäneet Brysseliin väärän version kompromissiesityksestään.
"Ensimmäinen versio taisi lähteä yhdeltä aamulla. Seuraava tuli seitsemältä, ja siinä todettiin, että ensimmäinen oli väärä, ja nyt tuolla euroryhmässä on yksi pöydällä", Stubb sanoo.

Euroryhmän jälkeen myös euromaiden päämiehet kokoontuvat tänään Kreikka-kokoukseen, eivätkä odotukset tuonkaan kokouksen suhteen ole korkealla.
"On varmaan ihan hyvä, että keskustellaan, mutta en usko minkäänlaista läpimurtoa euroryhmästä enkä eurohuippukokouksesta."
Viime viikon lopussa EU-lähteistä sanottiin, että euromaiden huippukokous on Kreikalla ratkaiseva. Käytännössä Kreikan pääministerin Alexis Tsiprasin on nyt tehtävä valinta, haluaako hän pitää maansa eurossa vai ei.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kirjailija Veijo Meri on kuollut...

Kirjoitin 28.07.2014 alla olevan tekstin:

Saatan näillä blogisivuillani lainata pätkiä lukemistani, mielenkiintoisista kirjoista.

Tunnustan, että en ole erityisen aktiivinen kirjojen lukija.
Toki luen, oikeastaan "ahmin" kirjan nopeasti lähes "yhtäsoittoa", mikäli se minua kiinnostaa.

Eräs sellainen kirja on Veijo Meren Manillaköysi, josta tehtiin aikanaan myös televisionäytelmä.
Siinä on mielestäni useita mieleenpainuvia tapahtumia, kohtauksia, joissa kirjailija on erinomaisesti onnistunut luomaan mielikuvan ihmismielen moninaisuudesta.

Yksi esimerkki:

Tapahtuma, jossa vääpelin (Esko Hukkanen) toimenpiteet hullun (Kari Franckì)n alas saattamiseksi hullujenhuoneen katolta, on todella oivallinen ja upea jatkorepliikkeineen.

Vääpeli uhkaa kaataa talon, mikäli katolle kiivennyt potilas ei tule heti alas katolta...

Kun potilas on turvallisesti tikapuita pitkin tullut alas ja suorastaan syöksynyt  -  tukka putkella  -  sisälle huoneeseensa lääkäri (Harri Tirkkonen)  kysyy vääpeliltä:” 

Mutta mitäs te olisitte tehnyt, jos tuo konsti ei olisi jostain syystä tepsinytkään?”
                     
                     Vääpeli hetken mietittyään vastaa: ”Minä olisin kaatanut talon!”

                     Lääkäri ihmeissään: ”Mitä se oli?” Vääpeli: ”Olisin kaatanut talon!”

Lääkäri:”Vai niin! Sillä lailla! Se olisi ollutkin rysäys! Tämä talo ei olekaan mikään halpa, se on maksanut monta miljoonaa!”

Johon vääpeli ykskantaa: ” No parempi sitten, että tuli hyvällä, kävi halvemmaksi!”

Sotilaiden lähtiessä hullujenhuoneen pihalta tilanteen lauettua lääkäri kysyy kyseisen televionäytelmän päähenkilöltä sotamies Joose Keppilältä,  Erkki Pajalalta : ” Olisiko tuo vääpeli todella ryhtynyt kaatamaan taloa, jos se mies ei olisi tullut alas katolta?”
                     
                     Joose Keppilä vastaa:” Kyllä se olisi sen kaatanut!
                     Kyllä se niin hullu on!”

Em. tilanne on mainio osoitus toisaalta kirjailijan sananjuoksutuksesta mutta myös mielestäni syvällisestä luottamuksesta sanojen ja tekojen tiukkaan yhteyteen, eräänlaiseen uskoon todella tukalassa tilanteessa...

Minua viehättää älyllinen oivallus, sananvalinnat, koska itse mielelläni myös kirjoitan, tosin usein turhan monisanaisesti.

Minua viehättää myös jostain syystä tehdä jotain sellaista, joka tuntuu monissa tapauksissa lähes mahdottomalta toteuttaa.

Vahva tunne siitä, että minä, jos kukaan asian kykenen hoitamaan pois päiväjärjestyksestä, välittömästi, tehokkaasti, on ollut minulle viime vuosina erittäin luonteenomaista.

Toki on rehellisesti myönnettävä, että asiat eivät ole aina kuitenkaan hoituneet niin luontevasti kuin olen kuvitellut: Olen joutunut usein toteamaan, että asiat etenevät ryöminnällä...