torstai 15. tammikuuta 2015

Hyvä! Juuri näin Akava...

Olen aikaisemmin kirjoittanut mahdollisesta, uudesta keskusjärjestöhankkeesta ja muistaakseni lisäksi sivunnut asiaa joissakin kirjoituksissani.

Lyön hiukan löylyä lisää kiukaalle toteamalla, että eihän tässä ole kysymys mistään EK:lle kunnon neuvotteluvastapaino-asetelmasta vaan puhtaasta politiikasta, tarkemmin puoluepolitiikasta.

Vasemmiston - SDP:n ja Vasemmistoliiton - puntit ja hameenhelmat alkoivat tutista kannatuksen painuessa mutasarjalukemiin. Täytyi "keksiä" vallan pönkittämiseksi jotain uutta raflaavaa ja tässä ollaan...

Toki hyvää on keskustella yli keskusjärjestörajojen.

Ei Suomi tarvitse yhtä työntekijä-/toimihenkilöpuolen keskusjärjestöä, se on keinotekoinen, SAK, Akava ja Sttk jatkakoot itsenäisinä lähitulevaisuudessakin...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Akava vahvisti pysyvänsä itsenäisenä

POLITIIKKA 
MIKKO STIG / LEHTIKUVA
Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder.
Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder.
Korkeasti koulutettujen palkansaajien keskusjärjestö Akava vahvisti torstaina tiedotustilaisuudessaan, että se haluaa pysyä vastakin itsenäisenä eikä ole lähtemässä selvittelemään uuden jättikeskusjärjestön synnytystä.
Perjantain pidettävään valmistelukokoukseen osallistuu kuitenkin useita akavalaisia liittoja, jotka ovat kiinnostuneita muusta yhteistyöstä kuin varsinaisesta yhdistymisestä. Esimerkiksi työttömyys ja työelämän epävarmuus edellyttävät kaikkien järjestöjen yhteistyön lisäämistä.
Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin mukaan Akavan on määrä paitsi pysyä itsenäisenä myös jatkaa kasvua. Nyt akavalaisia on noin 600 000.

Akava pyrkii myös uudistamaan työelämän rakenteita, vähentämään työttömyyttä ja kannustamaan uuden työn innovointiin.
Akavan varapuheenjohtajan ja Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaisen mukaan SAK:laisten ja akavalaisten haasteet työelämässä eroavat niin paljon toisistaan, ettei järjestöjen yhdistäminen hyödyttäisi kummankaan jäseniä.
Akavan jäsenet työskentelevät lähinnä asiantuntijoina, esimiehinä ja johtajina.
Toinen Akavan puheenjohtaja, Suomen Ekonomien edunvalvontajohtaja Lotta Savinko korosti myös, että koulutettujen asema työelämässä vaatii omaa, vahvaa edunvalvontaa. Keskusjärjestö on esittänyt muun muassa työaikalain uudistamista ja pitkäaikaistyöttömien palkkaamisen kynnyksen madaltamista.
Sekä Luukkainen että Savinko tähdensivät, että akavalaiset liitot ovat varsin itsenäisesti ja eri yhdistelmillä käsitelleet suhtautumista uuteen superjärjestöön.
"Olemme päätyneet siihen, että Akavan 35 liitosta 34 on sitä mieltä, että Akavan tulee vastakin säilyä itsenäisenä. Emme näe uutta tilannetta uhkana, ja jo nyt SAK:n ja STTK:n tavoitteet ovat lähellä toisiaan", Luukkainen sanoi.
Akavan liitoista vain Insinööriliiton johto ilmaissut kiinnostuksensa uutta keskusjärjestöä kohtaan.
"Uuden työn luominen edellyttää korkeakoulupohjaa. Edunvalvontatyö on varmempaa ja tukevammalla pohjalla, kun järjestö on itsenäinen", Luukkainen uskoo.
Savinko myönsi, että suuruudella on oma vaikutuksensa, mutta silti järjestöjä erottavat tekijät painavat enemmän. Esimerkiksi palkkojen sopiminen yksilöllisesti työpaikoilla on akavalaisilla yleisempää.
"Nuppimäärällä on vaikutusta, mutta yhä tärkeämpiä ovat myös työelämän roolit eli se, mitä ihmiset oikein tekevät", Fjäder kiteytti.
Marraskuun lopulla yli 20 ammattiliittoa kolmesta keskusjärjestöstä kertoi, että tavoitteena on lisätä palkansaajakeskusjärjestöjen yhteistyötä. Valmistelukokous pidetään perjantaina Helsingissä. Sinne on ilmoittautunut edustajia yli 70 liitosta.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Vaieta asia kuoliaaksi…


Olet ilmeisesti nähnyt tai kuullut otsikon useastikin, todennäköisesti myös joutunut em.
tyyppisen menettelyn kohteeksi – niin minäkin oikeastaan tämän tästä - aikanaan työelämässä ollessani.

Monissa organisaatioissa, esimerkiksi kaupungin tai kuntayhtymien organisaatioista,
vannotaan avoimuuden nimissä toteutettavaa politiikkaa. Toteutuuko se joka tasolla
käytännössä, on asia erikseen…

Varsinkin jos organisaatioissa huomataan selkeitä, räikeitäkin ongelmia, niillä on taipumus
joutua lakaistuksi maton alle, mikä merkitsee otsikon tapaista menettelyä eli vaietaan asia
kuoliaaksi. Ongelmia tai epäkohtia ei siis virallisesti ole – piste.

Valitettavan usein päädytään lähes kestämättömään tilanteeseen, koska yleensä
organisaation ruohonjuuritasolla asiat nähdään aika lailla eri tavalla kuin niin sanotusti
huipulla.

Valtionhallinnossa eli meidän kaikkien suomalaisten eräänlaisessa katto-organisaatioissa
esiintyy jotakuinkin samantyyppisiä ongelmia.

Hallituksia tulee ja menee. 

Varmaan kaikki kynnelle kykenevät suomalaiset odottavat huhtikuun eduskuntavaaleja ja muodostettavaa hallituskoalitiota.

Voimasuhteiden murrosvaiheessa esiintyy usein irtiottoja, jotka kansan karttuisassa suussa usein koetaan uskaliaiksi, liian rohkeiksi mutta myös populistisiksi varsinkin niiden taholta, jotka ovat tottuneet vaikenemaan tiettyjä asioita kuoliaaksi.

Jokainen maa on oman menneisyytensä vanki, niin on myös Suomi. Meillä on kannettavana kansallisessa muistossamme: Ruotsin vallan alaisuus, Venäjän vallan alaisuus, itsenäisyytemme alkuvaiheen tapahtumat – vapaussota/sisällissota/veljessota – toisen maailmansodan aika ja sen jälkimainingit lähinnä suhteemme itäiseen rajanaapuriimme Venäjään, jne. …

Meillä on edelleenkin kipukohtia riittämiin, suorastaan kipeitä arpia, jotka ovat syvempiä tai
toisaalta herkempiä kuin usein uskommekaan.

Vuonna 2014 maailma muuttui dramaattisesti. 

Lähes joka puolella maailmaa soditaan. Eurooppalaisia - siinä ohessa myös suomalaisia - koskettaa Ukrainan kriisi, käytännössä Itä-Ukrainan sotatila ja Krimin niemimaan tilanne. 

Mikäli mediaan on vähääkään luottamista niin Ruotsissa kuin Suomessakin monien huulille on ilmaantunut uusi sana - NATO.

On mielenkiintoista aistia, uskalletaanko mm. Suomassa asiaa kiihkottomasti, objektiivisesti avoimessa ilmapiirissä jalostaa eteenpäin. Maantieteelle emme mitään voi, joten Suomi tulee aina olemaan erityisasemassa Venäjään nähden ja tietysti toisinkin päin.

Tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa esiin otettua NATO-asia ei enää taatusti vaieta entisaikaisesti ja  perinteisesti kuoliaaksi…

DEMOKRATIAN TOTEUTUMINEN, TOTEUTUMATTOMUUS…

Keskustelin muutama päivä sitten erään henkilön kanssa vallankäytöstä ja nimenomaan vallankäytön keskittymisestä/keskittämisestä.

Keskustelussamme vilahti tämän tästä sana demokratia. Siitäpä sain aiheen taas kerran selailla vanhoja - tosin jo 2000-luvun - tekstejäni, joista alla oleva on aiheeseen liittyvä, yksi monista...

En malta olla toteamatta, että tämän blogikirjoituksen otsikko tulee väistämättä esiin Kemin, Keminmaan ja Simon päättäjien hahmottaessa esitettyä kuntaliitosasiaa. Edellä mainittuja käsitteitä ei voi lakaista maton alle. Siinä onkin kova paikka...


Vanha tekstini vajaan kymmenen vuoden takaa:

DEMOKRATIAN TOTEUTUMINEN, TOTEUTUMATTOMUUS…

Nykysuomen sivistyssanakirjan mukaan sana demokratia tarkoittaa – kansanvaltaa,
oikeutta olla mukana päättämässä yleisistä asioista ja kansanvaltaista valtiota.

Ymmärtääkseni demokratia voidaan katsoa tarkoittavan myös kansanvaltaista yhteisöä.

Olen viime vuosina seurannut talousalueemme kunnallis- ja kuntayhtymäpolitiikkaa
takarivistä mutta osittain myös kohtalaisen läheltä – eturivistäkin, josta ainakin näkee ja
kuulee parhaiten tai ainakin pitäisi. Toisaalta olen havainnut vanhan sanonnan, viisauden
pitävän paikkansa: Ken tietoa lisää, hän tuskaa lisää!

Tultuani mukaan vuosituhannen alusta, toistaiseksi vaatimattomalla panoksellani
kunnallispolitiikkaan, ensimmäinen havaintoni oli: aivan liian vähän ihmisiä aivan liian
monissa tehtävissä.

Tuli häkellyttävä jopa shokeeraava tunne, eikö tehtäviä voi käytännössä todellakaan jakaa
nykyistä laajemmalle päättäjämäärälle? Päteviä ja sopivia henkilöitä löytyy ehdottoman
varmasti kaikista poliittisista ryhmistä…

Minua on opetettu asian kohtalaisen säännöllisesti esiin ottaessani: ei voi, täytyy olla
tietyssä asemassa voidakseen olla tietyssä asemassa – tietoa ei voi kerta kaikkiaan jakaa
liian laajalle henkilömäärälle. Tulee liikaa tarpeettomia rönsyjä.
Siitä ei saamieni perusteluiden/selostuksien/selityksien/jne. mukaan tule yhtään mitään.

Tiedon täytyy olla riittävän suppean piirin hallussa, jotta käsiteltävät asiat voidaan
jämäkästi ja määrätietoisesti hoitaa ja päättää.

Edellä mainitusta suppeasta piiristä käytetään usein termiä sisäpiiri ja/tai
kunnallispoliittinen kuppikunta. Ehkä raflaavampiakin nimiä löytyy.
Usein väitetään, että kunnallispolitiikassa – olipa kysymyksessä mikä puolue tai
ryhmittymä tahansa – kourallinen ihmisiä loppujen lopuksi päättävät asiat. Kourallinen
tarkoittaa jotakuinkin samaa kuin muutama.

Havaintojeni mukaan näin se valitettavasti on ja silloin ei mielestäni todellinen demokratia
käytännössä toimi..
Kuulen aivan selvästi monen lukijan tuskailevan, mitä tuota jatkuvasti kailottaa, niinhän se
on ollut ja tulee aina olemaan!
Niinkö? Ei kai nyt sentään…

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, jota tosin ei ole julkaistu, että olisi mielenkiintoista tehdä
lista jokaisen kunnallispolitiikassa toimivan puolueen tai ryhmittymän keskeisimmistä
päättäjistä, siitä kourallisesta – kuka mitäkin tekee = missä kaikissa luottamustehtävissä
kyseiset henkilöt ovat.

Mikäli em. tyyppiset listat avoimesti julkaistaisiin, havaitsemme, että joukossamme on
super-, ettei peräti hyperhenkilöitä.
Tiedän, että he ovat pääasiassa erittäin aktiivisia, kantaa ottavia ja aikaan saavia
henkilöitä ja tekevät pyyteetöntä työtä hyväksemme mutta…

Päätöksenteon jälkikasvua olisi syytä mielestäni viljellä nykyistä aktiivisemmin ja
avoimemmin.

Toisaalta on syytä kiinnittää huomiota myös omaan jaksamiseen. Me emme ole koneita ja
vaikka olisimmekin, koneitakin on joskus huollettava – annettava aikaa jonkinasteiseen
henkiseen tyhjäkäyntiin – toivottavasti lähestyvä vuodenvaihde tässä tilanteessa riittää.

Kaikesta huolimatta Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Jos tätä kirjoitusta ei
julkaista, pistän sen joka tapauksessa kotisivuilleni jossakin vaiheessa muiden vuosien
saatossa julkaisemattomien tekstien joukkoon.

Julkaisen sen tarvittaessa taas vuoden päästä, todennäköisesti tekstiä eikä toivotuksia
tarvitse muuttaa, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole!

Aki Pyykkö

Opetusalan eläkeläinen Kemistä


tiistai 13. tammikuuta 2015

Kutsu Paavo Väyryseltä Europpalainen Suomi 2020-tilaisuuteen...

Harvoin sähköpostiin tulee yhtä mielenkiintoinen kutsu kuin tänään tiistaina 13.01.2015.

Mielenkiintoiseksi kutsun tekee se, että kutsuja toteaa: "Voit levittää tietoa tilaisuudesta ja kutsua siihen muitakin kiinnostuneita, kunhan vain huolehdit siitä, että kaikki osallistujat ilmoitetaan etukäteen."
Edellä olevan maininnan perusteella rohkenin liittää alla olevan aineiston blogisivulleni, sillä itse jätän tilaisuuden tällä kerralla väliin.
Ohjelma kaiken kaikkiaan tuntuu hyvältä. Tuleepa noita maksamiamme EU-nettoeuroja hiukan takaisin tänne Perämeren pohjukkaan europarlamentaarikko Paavo Väyrysen aktiivisuuden myötä - hyvä niin...
______________________________________________________________________________



KUTSU

Eurooppalainen Suomi 2020 -tilaisuuteen
 
Hyvä keskustavaikuttaja!
Kun tulin kevään vaaleissa valituksi jälleen Euroopan parlamenttiin seitsemän vuoden tauon jälkeen, lupasin jatkaa edellisillä parlamenttikausillani aloittamaani koulutustoimintaa. 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa toteutin useita keskusta-aktiiveille ja nuorille suunnattuja koulutuksia ja seminaareja kautta Suomen.
Yhteensä näihin tapahtumiin osallistui tuhansiin nouseva keskustalaisten ja muiden asioista kiinnostuneiden joukko. Moni           muistaa vielä varmasti ”Politiikan korkeakoulut” ja ”Eurooppalainen Suomi 2000” – maakuntatilaisuudet 1990-luvun lopulta.

Lunastan heti lupaukseni koulutustoiminnan jatkumisesta järjestämällä Eurooppalainen Suomi 2020-seminaarin.

KUTSUN SINUT OSALLISTUMAAN PERÄPOHJOLAN tilaisuuteen 24.- 25.1.2015 POHJANRANTAAN.
Pohjantie 23, Keminmaa
Tilaisuus alkaa la 24.1. klo 9 ja päättyy su 25.1. klo 13.45.

Seminaarissa käsitellään ajankohtaista ulko- ja turvallisuuspolitiikan tilannetta, Euroopan unionin kehitystä sekä           muita keskustan ja kunkin maakunnan kannalta tärkeitä, ajankohtaisia aiheita mm Sote- ja kuntauudistusta, koulutusasioita sekä maa- ja metsätalouden tulevaisuutta. Tilaisuuksien tavoitteena on tarjota aineksia ja välineitä keskusteluun ja oman ajattelun kehittämiseen siitä, miten Suomen kansainvälinen asema ja Euroopan unioni ovat kehittymässä, ja miten meidän tulisi niihin vaikuttaa.
Alustajina ja puheenvuorojen pitäjinä ovat: VTT, dosentti Paavo Väyrynen, Keminmaan valtuuston pj. Pertti Sakaranaho, Tornion kaupunginvaltuuston pj. Katri Kulmuni, Aikuiskoulutusjohtaja Anni Miettunen, MTK:n pj Juha Marttila, EU:n alueiden komitean jäsen Ossi Martikainen ja kansanedustaja Simo Rundgren.

Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi tilaisuuteen. Tila- ja tarjoiluvarausten vuoksi ilmoittautuminen tilaisuuksiin on välttämätöntä. Mukaan pääsee ilmoittautumisjärjestyksessä, osallistujalle tilaisuus on maksuton. (sis. osallistuminen, majoittuminen hotellissa 2 hh ja ruokailut).
Ilmoittautuminen 19.1.2015 mennessä, sähköpostitse: ritva.lampela@paavovayrynen.fi tai puhelimitse 040 8362468.

Voit levittää tietoa tilaisuudesta ja kutsua siihen muitakin kiinnostuneita, kunhan vain huolehdit siitä, että kaikki osallistujat ilmoitetaan etukäteen.

Parhain terveisin,

Paavo Väyrynen

Nokkapokkaa sano...

Armottoman syvän luottamuspulan ilmapiirissä alla olevan artikkelin toimet ovat luonnollisia valintoja - valitettavasti.

Ken miekkaan tarttuu, hän miekkaan hukkuu - lienee edelleenkin voimassa. Maailmanpäättäjillä on meneillään muistihäiriö, toivottavasti se on tilapäinen... 


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Venäjä lisää sotilaallista voimaa rajoillaan, Nato vastaa tehostamalla sotaharjoituksia Itämerellä

ULKOMAAT  

Venäläisen uutistoimiston Ria Novostin mukaan Venäjä vahvistaa sotilaallista suorituskykyään arktisella alueella, Kaliningradissa ja Krimillä vuonna 2015.

Ria Novosti ilmoittaa perustavansa tietonsa Venäjän armeijan yleisesikunnan päällikön lausuntoon.
Yleisesikunnan päällikkönä eli Venäjän armeijan ykkösmiehenä toimii Valeri Gerasimov.
Sotilasliitto Naton Euroopan-joukkojen komentaja, kenraali Philip Breedlove kertoi puolestaan tiistaina uutistoimisto Reutersin mukaan Naton kiihdyttävän sotaharjoituksia Itämerellä vastavetona Venäjän sotilaallisille voimannäytöille, joita maa harrasti viime vuoden lopulla. Perusteena varustautumisen lisäämiselle on länsimaiden kasvava sotilaallinen uhka. Länsimaiden ja myös Suomen puolustusvoimien käsityksenä on, että lännen uhka ei ole kasvanut, vaan Venäjän varustautuminen näillä alueilla perustuu muihin syihin.
Breedloven mukaan Venäjän toimet ovat muuttuneet luonteeltaan ja suorituskyvyillä mitattuna.
Ensimmäiset Naton sotaharjoitusmuutokset eivät ole määrällisiä, vaan yhteistyökykyä lisääviä, Breedlove kertoi.
Hänen mukaansa myös sotaharjoitusten määrien lisäämistä suunnitellaan.
Arktisen alueella tarkoitetaan pohjoisnavan ympärillä olevia alueita.  Suomen virallinen toive on ollut se, että näitä alueita ei militarisoitaisi.
Venäjä kuitenkin katsoo, että sen kansallinen turvallisuus vaatii alueella sotilaallista suorituskykyä.
Tätä varten Venäjän armeija on perustamassa alueelle oman sotilasjohdon.

Vuoteen 2017 mennessä oman sotilasjohdon alaisuudessa tulisi olla kaksi prikaatia, ja erinäinen määrä lumikelkka- ja ilmatyynyaluskapasiteettia, Ria Novosti raportoi syksyllä.
HS:n haastattelemien suomalaisten puolustushallinnon asiantuntijoiden mukaan Venäjän tavoitteena on mahdollistaa sotalaivojen avulla myös kaupallista laivaliikennettä arktisen alueen liikenneväylällä.
Kaliningradissa Venäjä on jo aiemmin lisännyt varustautumistaan vahvistamalla ilmatorjuntaohjusten suorituskykyä ja tuomalla Kaliningradiin, Puolan rajalle, maasta maahan ammuttavia Iskander-ohjuksia. Ne voidaan tarvittaessa varustaa ydinkärjillä.
Kaliningrad sijaitsee noin 670 kilometrin päässä Helsingistä.
Krimin niemimaalla vahvistukset liittyvät Ukrainan kriisiin ja valtapolitiikkaan Itä-Ukrainan herruudesta. Alueella olevista toimista ja niiden luonteesta käydään sanasotaa lähes päivittäin.
Naton kenraali Breedlove sanoi tiistaina Venäjän jatkavan Itä-Ukrainan separatistien tukemista niin heitä kouluttamalla kuin kuljetuksia tukemalla, uutistoimisto Reuters raportoi.

Hmmmmmmmm vai niin...

Toimin jälleen vain välikätenä alla olevan artikkelin suhteen.


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista:

Ukrainan rauhankokous peruuntui

ULKOMAAT 
Moskova
Kazakstanin pääkaupunkiin Astanaan ensi torstaiksi suunniteltu Ukrainan rauhankokous on peruuntunut lopullisesti. Ukrainan, Venäjän, Saksan ja Ranskan ulkoministerit eivät päässeet sopuun kokouksen järjestämisestä tapaamisessaan Berliinissä.
Ulkoministerit saivat yöhön venyneen tapaamisensa päätteeksi sorvattua julkilausuman, jonka mukaan "lisää työtä tarvitaan" ennen huippukokouksien järjestämistä.
Ministerien mukaan Itä-Ukrainan tulitaukoa ei ole kyetty panemaan kunnolla toimeen, humanitaarisen avun jakamisesta ei ole sovittu eikä kaikkia vankeja ole vaihdettu, joten kokoustaminen ei kannata.
Neuvotteluja pyritään ministerien mukaan jatkamaan niin kutsutun Minskin kontaktiryhmän avulla. Kokonaan ajatusta Astanan-kokouksesta ei ole hylätty.
"Meillä on yhteisymmärrys, jonka mukaan kontaktiryhmän lähipäivinä pidettävän tapaamisen jälkeen 'Normandian nelosten' ministerit tapaavat uudelleen ja tarkastelevat Astanan kokouksen mahdollisuuksia ja aikataulua", Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi uutistoimisto Tassin mukaan.
Ukrainan presidentti Petro Porošenko kertoi Astanan-kokoussuunnitelmista uudenvuoden aattona Kiovassa. Itä-Ukrainan taistelut ovat sen jälkeen jälleen kiihtyneet. Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Venäjän presidentti Vladimir Putin ehtivät jo aiemmin ilmoittaa epäilyistään, joiden mukaan rauhankokouksesta ei tule mitään.

Ne ovat kuulemma päättäneet, että...

Olen kirjoittanut otsikon asiasta aikaisemminkin ja kirjoitan varmasti vastakin. 

Minulle aina silloin tällöin joku tuttavani sanoo:" Miksi et kirjoita enemmän paikkakunnan asiota jokapäiväisestä elämästä?" Olen todennut kyllä kirjoittavani niistäkin. 

Kohta varmaan kuntaliitosasiat, eduskuntavaalit, soteratkaisut, jne. ovat esillä ja varmaan minäkin otan niihin kirjoituksillani osaa. Erityisen kiinnostava asia on tuo luettelon ensimmäisenä oleva asiakokonaisuus. Se ei jätä todennäköisesti ketään kylmäksi.

Edelliseen liittyvänä luin mm. hetki sitten tämän päivän Pohjolan Sanomista artikkelin otsikolla: Kemi lähtee avoimella mielellä liitosneuvotteluihin - hyvä niin... 


Vanha teksti vajaan kymmenen vuoden takaa:

NE OVAT KUULEMMA PÄÄTTÄNEET, ETTÄ…
_______________________________________________________________________

Kirjailija Väinö Linna kuvaa ansiokkaasti menestysteoksessaan Tuntematon Sotilas
vaikeiden, kriittisten aikojen orastavaa optimismia ja toisaalta huhumyllypyöritystä.
Sodanaikaiset logistiikkaketjujen olennaiset lenkit, hevosmiehet olivat tärkeitä
informaatiokanavia.

Puhuttiin myös arveluttavassa, halveeraavassa sävyssä ”hevosmiesten tietotoimiston
uutisista”.

Ketkä ovat nykyaikana yhtä olennaisessa roolissa?
Koulumaailmassa olen itse usein todennut erilaisten huhumyllypyöritysten keskellä, että
kannattaa kysyä siivoojilta, he kyllä tietävät asian...

Kunnallispolitiikkaan liittyvänä kuulee usein sanottavan kansan karttuisassa suussa: ”Ne
ovat kuulemma päättäneet, että…!”
Ne-maininnalla tarkoitetaan kunnalliseen päätöksentekoprosessiin liittyviä
luottamushenkilöitä tai virkamiehiä.

Tuo ne-maininta antaa mielestäni hiukan etäisen, erheellisen ja kyseenalaisenkin kuvan
meneillään olevista asioista.
Muistutettakoon, että ne = he ovat niitä meidän valitsemiamme päätöksentekijöitä,
esimerkiksi valtuustojäseniä ja lautakuntajäseniä tai em. päättäjien välillisesti valitsemia
virkamiehiä aina ylintä virkamiesjohtoa myöten.

Sanottaessa: ”Ne ovat kuulemma päättäneet, että…!” , jää sellainen mielikuva, että asia ei
oikeastaan kuulu millään tavalla sanojalle.
Kuitenkin yleensä em. sanonnan jälkeen tulee varsin kärkevää kritiikkiä, jopa
tulikivenkatkuisia sanoja ja joskus myös reippaita näkemyksiä, miten asia pitäisi tai olisi
pitänyt hoitaa – sanojan mielestä järkevästi.

Sanotaan, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Itsekin olen em. sanonnan,
väitteen todenperäisyyttä välillä epäillyt. Aivan viime aikoina olen kallistunut uskomaan,
että näin todella kaikesta huolimatta asianlaita on…

Huhupuheisiin eikä aina lehtikirjoituksiinkaan ole syytä näkemyksiään, kannanottojaan
perustaa, vaan on syytä mennä itse tiedon alkulähteille.
Kunnallispolitiikassa on mahdollisuus aina kysyä asiaa suoraan henkilöiltä, jotka ovat
päätösten takana; valitsemiltamme luottamushenkilöiltä ja/tai virkamiehiltä.
Muun muassa Kemin kaupungin kotisivuilla on tiedot kaikista niistä henkilöistä, jotka
päätöksentekoprosesseihin ottavat osaa, sieltä löytyvät niin luottamus- kuin virkamiehet.
Samat tiedot löytyvät varmaan myös soittamalla kaupungin keskukseen tai menemällä
paikan päälle kaupungintalolle.
Siellä oletettavasti löytyy oikea henkilö tai siellä osataan ohjata oikean henkilön luo eli
kyseisessä tapauksessa tiedon alkulähteelle.

Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Opetusalan eläkeläinen Kemistä

maanantai 12. tammikuuta 2015

Täällä Pohjantähden alla-kirjasarja...

Kirjahyllyssämme on ollut vuosikausia ammottava aukko. Väinö Linnan kuuluisasta Täällä Pohjantähden alla - kirjasarjasta on puuttunut toinen osa.

Ensimmäisen ja kolmannen osan olen lukenut kohtalaisen tarkkaan, mutta tuo edellä mainittu toinen osa on jäänyt hankkimatta/lukematta.

Alkuvuodesta katselin netistä em. teosta. Päätin kuitenkin mennä pistäytymään alkuvuodesta Kemin Kirjadivarissa Kauppakadulla ja sieltähän tuo toinen osa löytyi ihan kohtuulliseen hintaankin...

Olen aloittanut em. kirjan lukemisen.

Kyllä on taattua, erinomaista tekstiä! Ei ihme, että 3-osainen Täällä Pohjantähden alla on yksi kuuluisimmista kirjasarjoistamme. Siitä on tehty myös aikanaan elokuva, joka meilläkin taitaa olla VHS-nauhoilla vielä tallessa.

Takaraivoon hiipii väistämättä ajatus, että kyllä jokaisen suomalaisen olisi syytä lukea Täällä Pohjantähden alla-kirjasarja - ajatuksen kanssa...

Toinen osa on luettu. Olihan se paikka paikoin raastavan rankkaa. Toivottavasti Suomessa ei enää koskaan päädytä kirjassa esiintyviin murheellisiin tapahtumiin...

Pätkä Wikipediatekstiä asiasta:


Täällä Pohjantähden alla

Tämä artikkeli kertoo Väinö Linnan romaanitrilogiasta. Muista merkityksistä katso Täällä Pohjantähden alla (täsmennyssivu).
Täällä Pohjantähden alla

KirjailijaVäinö Linna
Kielisuomi
Genrehistoriallinen romaani
KustantajaWSOY
Julkaistu1959 (1. osa)
1960 (2. osa)
1962 (3. osa)
Ulkoasukovakantinen
Nuvola apps bookcase.svg
Täällä Pohjantähden alla on Väinö Linnan kirjoittama romaanitrilogia, jonka osat julkaistiin vuosina 1959, 1960 ja 1962. Vuonna 1968 trilogian kahdesta ensimmäisestä osasta valmistui Edvin Laineen ohjaama samanniminen elokuva, joka on Suomen kolmanneksi katsotuin elokuva kautta aikain. Myös trilogian kolmannesta osasta Laine ohjasi elokuvan Akseli ja Elina vuonna 1970, mutta se ei menestynyt yhtä hyvin kuin edeltäjänsä.
Trilogia yhdistää yhden suvun elämän 1880-luvulta 1950-luvulle suomalaisen yhteiskunnan muutoksiin (kieliriidatnationalismi,sosialismiensimmäinen maailmansotaSuomen itsenäisyysSuomen sisällissotaLapuan liiketoinen maailmansota) tavallisen ihmisen kannalta.
Trilogian erityisenä ansiona on pidetty sitä, että se toi yleiseen keskusteluun vuoden 1918 sisällissodan tapahtumat ”toisten” eli sodan hävinneiden punaisten näkökulmasta. Teossarjaa on pidetty sepitteellisyydestään huolimatta kuvaamansa ajanjakson yhteiskunnallisten olojen realistisena kuvauksena, eräänlaisena sosiaalihistorian yleistajuistamisena.
Historiallisten tosiseikkojen lomassa kirjan pääteemoja ovat pappilan torpparinJussin ja hänen perheensä raskas maalaiselämä sekä Akseli Koskelan ja Elina Kivivuoren rakkaustarina. Pääteemojen lisäksi kirjasarjassa seurataan hyvin tiiviisti räätäli Aadolf Halmeen taistelua työläisten oikeuksien puolesta sekä Töyryn ratsutilasuvun ja Laurilan torppariperheen välistä riitaa. Kolmannen osan keskeisimpien henkilöiden joukkoon nousee Pentinkulman koulun opettaja Pentti Rautajärvi, joka on innokas heimoaatteen kannattaja, suojeluskuntalainen, reservin upseeri ja Akateemisen Karjala-Seuran jäsen.
Teoksella on joitain yhtymäkohtia Linnan toisen tunnetun teoksen Tuntemattoman sotilaan kanssa. Esimerkiksi Tuntemattomassa sotilaassa esiintyvä konekiväärijoukkueen johtaja Vilho Koskela on Akselin ja Elinan vanhin poika. Vilho Koskelan kuolinkohtausTuntemattomassa sotilaassa ja Täällä Pohjantähden alla -sarjan kolmannessa osassa on lähes sanasta sanaan identtinen.
Täällä Pohjantähden alla jäi Väinö Linnan viimeiseksi romaaniksi, mutta tällä ja 1954 ilmestyneellä Tuntemattomalla sotilaallaanhän oli jo noussut yhdeksi Suomen arvostetuimmista kirjailijoista.