Rakennetaan talo sitten, kun rahavarat sen sallivat...

Rakennetaan talo sitten, kun rahavarat sen sallivat... Kun Kemissä ovat monet rakennukset joutuneet suurennuslasin alle, niin pistän uutta vettä myllyyn julkaisemalla vuoden 2019 ehdotukseni Kemin kaupunginhallitukselle. Oletettavasti ehdotus on kaupunginkansliasta siirtynyt ö-mappiin tai vähintäänkin toteuttamattomien asioiden asiapinon alimmaiseksi. Mielestäni alla olevan ehdotuksen toteuttaminen - sitten joskus - olisi merkittävä kulttuuriteko, joka antaisi meille muutakin ajateltavaa kuin tällä hetkellä vallitseva hävitysvimma/purkuvimma. Aki Pyykkö Kainuunkatu 3 94700 Kemi Kemi 10.10.2019 Kemin kaupunginhallitus ASIA: KEMI CLT-HANKKEEN KÄYTÄNNÖN TOTEUTTAJAKSI RAKENTAMALLA UUSI LUKUHUONEENTALO ENTISELLE PAIKALLE Ihmisen henkilökohtainen vetovoimaprofiili - ne osatekijät, jotka ratkaisevat esim. paikkakunnalla/talousalueella viihtyvyyden, vaikuttamisen ja aktivaatiotason - rakentuu mm. seuraavista tekijöistä: + monipuolisista työnsaantimahdollisuuksista + hyvistä koulutusmahdollisuuksista + liikenneyhteyksistä + toimivista julkisista palveluista + kulttuuri- ja muista vapaa-ajan palveluista + liikuntapalveluista + henkisestä ilmapiiristä + kansainvälisistä yhteyksistä Vetovoimaprofiiliin liittyy myös olennaisesti elinympäristöön liittyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen ja aktiivitoiminnasta jäävä aito jalanjälki muodossa tai toisessa. Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappian/Ammattiopisto Lappian Sammonkadun rakennus- ja puualan osaamiskeskittymä Kemin Kivikankaalla, Pontti puutuotekeskus, on vahvistunut uudella osaamisalueella. Kiintopuurakenteiden oppimis- ja osaamisympäristö (CLT-hanke) on merkittävä päänavaus seutukunnallemme. Ristiinliimatulle massiivipuuelementille on jo kansainvälisesti vakiintunut termi CLT-elementti (CLT=Cross Laminated Timber). Em. tyyppistä umpipuista elementtiä voidaan käyttää rakentamisessa erittäin monipuolisesti. CLT-elementtejä valmistava tuotantoyksikkö on tuotannossa. Kemi on profiloitunut jo vuosikymmenien ajan uusien ideoiden esitaistelijaksi ja uusien ideoiden käytännön soveltajaksi. Kemi täyttää tänä vuonna 150 vuotta, josta toivoisi päätöksenteossa löytyvän seuraaville vuosikymmenille jalanjälki. CLT-hankkeen tuotosten, ristiinliimattujen massiivipuuelementtien soveltamiseen löytynee Kemissä runsaasti käyttöä… Ehdotus: Ehdotan, että Kemin kaupunginhallitus tekee ensi tilassa periaatepäätöksen: + hyväksyä CLT-hankeen tuotokset käytännön sovellutusten ykköskohteiksi + tutkia avoimesti CLT-elementtien käyttömahdollisuuksia kaupungin omissa rakentamiskohteissa + suositella, ohjeistaa CLT-elementtien käyttöä esim. vapaa-ajan rakentamiskohteissa lähitulevaisuudessa Esitän, että juhlavuoden kunniaksi tehdään päätös rakentaa uusi Lukuhuoneentalo entiselle paikalle nykyaikaisista CLT-elementeistä. Rakennetaan talo sitten, kun rahavarat sen sallivat... Aki Pyykkö kaupunginvaltuuston varajäsen tarkastuslautakunnan jäsen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

Kemin seurakunnan kirkkovaltuuston kokous 4/2023 07.12.2023 - kyllä...

Kemin seurakunnan kirkkovaltuuston kokous 4/2023 07.12.2023 - kyllä... Olin eilen varajäsenen ominaisuudessa edellä mainitussa kokouksessa. Alla pieni lainaus esityslistasta, joka on julkisesti nähtävissä Kemin seurakunnan kotisivuilla, siis kenen tahansa tutkittavissa. Pöytäkirjat ovat tarkastuksen jälkeen julkisia. Kannattaa tutustua. Osa esityslistasta: ... 19. Kemin seurakunnan hallintosääntö 20. Kemin seurakunnan taloussääntö 21. Toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2024 ja suunnitelmavuosille 2025 – 2026 22. Muut asiat ... On pakko tunnustaa, että tähän saakka - eli kuluvan vuoden alkuun mennessä - en minäkään ole juuri vaivautunut Kemin seurakunnan virallisia kotisivuja puhumattakaan kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston esityslistoja ja pöytäkirjoja katselemaan ja niihin tutustumaan. Nyt on nykyisen kirkkovaltuustokauden ensimmäinen vuosi takana. Mielenkiintoinen vuosi. Paljon tärkeitä asioita. Kirkkovaltuusto päättää monista jokaista kemiläistä koskevista asioista kuuluipa kirkkoon tai ei - Kemin seurakunnan toiminta on yllättävän laajaa. Taloudelliset realiteetit ovat päätöksenteossa voimakkaasti esillä.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukututun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin tuulise talviaamun läsnäolon. Mittarissa -10 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Mitä tänään tähän asti...

Lehteä - Kotikulmilta - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin pilvisen ja kevytlumisateisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -10 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamulla oli tullut sähköposti Kemin seurakunnalta. Tiedusteltiin, onko minulla mahdollisuus osallistua tänään kirkkovaltuuston kokoukseen varajäsenenä. Ilmoitin, että tulen paikalle. Liitteinä sähköpostissa oli kolme isoa ainaistoa, joista erityisesti Toimintasuunnitelma 2024 on kiinnostava. Oikeastaan ensimmäistä kertaa tutustun kyseiseen aineistoon laajemmin... Kohtapuolin lähden pihalle vähiä lumia kolailemaan. Vaimoni lähtee kaupoille. Katsotaan, miten muutoin tämä päivä etenee...

Itsenäisyyspäivän mietteitä: Joka vanhoja muistelee, sitä...

Itsenäisyyspäivän mietteitä: Joka vanhoja muistelee, sitä... Näin televisiosta vilaukselta kuvan Gaussin kellokäyrästä. Väitetään, että maailman kaikki toiminnot liittyvät tai ainakin on liitettävissä siihen. Oli niin tai näin, mutta tuo kuva palautti mieleeni tapahtumat Tallinnassa 1990-luvun alkupuolella. Osallistuin Ammatillisten Oppilaitosten Insinöörit (AOI) ry:n opintopäiville. Erinomaiset opintopäivät. Eräs pääluennoitsija oli silloisen Nokian IT-ammattilainen Markus Westerlund. Mielenkiintoinen ja erittäin lennokas luento, jossa hän muun muassa eräällä piirtoheitinkalvolla esitteli, minkälaisia me ihmiset loppujen lopuksi olemme. En ala siitä esitelmää pitämään, mutta Gaussin kellokäyrällä hän jakoi meidät erilaisiin ryhmiin. Erityisesti kalvolla myönteisessä päässä olivat niin sanotut soihdunkantajat. Markuksen mukaan he ovat niitä ihmisiä, tulisieluisia ihmisiä, jotka eivät juuri koskaan sano ei uusille asioille vaan kyllä. Kyllä, mietitään, yritetään, kokeillaan, eiköhän me löydetä ratkaisu. He toiminnallaan ja vakuuttavalla olemuksellaan saavat usein muut - niin sanotut vastarannankiisket, epäilijät ei tästä tule mitään tai suuren passiivisen enemmistön - liikkeelle. Näitä soihdunkantajia on 5-10% prosenttia meistä. Niin - tuo soihdunkantaja-käsite liittyy myös Kemin umpisurkeaan taloudelliseen tilanteesen ja lähivuosien päätöksentekoprosesseihin. Kunta- ja aluevaalit lähestyvät, kunhan saadaan muutamat muut vaalit kunnialla hoidetuksi. Tosiaan, mistä löytyy Kemin päätöksentekoon - edes muutama - soihdunkantaja... Muuten - pyysin Markukselta tuon piirtoheitinkalvon. Sain sen häneltä nimikirjoituksella varustettuna. Se on jossakin aineistoissani. En ole sitä viime aikoina nähnyt...

Se on Suomen itsenäisyyspäivä - kyllä...

Se on Suomen itsenäisyyspäivä - kyllä. Mittarissa -16 astetta pakkasta. Niin ja edessä ovat tuttuakin tutummat toimenpiteet. Kodinhoitohuoneessa odottaa tolkun annos piparkakkutaikinaa ja vaimoni alkaa aamutoimien jälkeen varustautumaan niiden prosessointiin. Minun roolini on hoitaa paistaminen - "väritarkkailu". Olemme monena vuonna aikoneet puolittaa piparkakkutaikinaannoksen, mutta toistaiseksi ei näin ole tapahtunut. On ollut myös puhetta siirtyä kaupan ostopipareihin, mutta sekin on jäänyt puheen tasolle. Resepti, jolla piparkakkutaikina syntyy on erinomainen ja lopputuotteet tosi maittavia - meidän mielestämme. Edessä on siis monen tunnin työrupeama, mieluinen työrupeama. Illansuussa on tuttu ohjelmanumero television ääressä eli Itsenäisyyspäivän juhlat Presidentinlinnassa. Katseltavaa ja kuunneltavaa riittää myöhäiseen iltaan saakka. Eiköhän tämä tästä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Mikä se Kemin kaupunginvaltuuston paikkajakauma tällä hetkellä on, ei meinaa perässä pysyä?" minulta kysyttiin. "Totta - kovin on ollut rauhatonta." sanoin kysyjälle... SDP ja Vasemmistoliitto ovat pysyneet valtuustokauden 2021-25 alun tilanteessa - ainakin toistaiseksi Keskustasta irtaantui Minna Laitila Vapauden liitto-ryhmään, joten Keskustan valtuutettujen määrä on tällä hetkellä kuusi. Paavo Väyrynen pyyhki Kemin pölyt jaloistaan ja muutti Helsinkiin, hänen tilalleen nousi Antti Pasanen. Vihreiden Kimmo Hirvenmäki erosi valtuustosta asuinpaikkaa perheensä kanssa vaihtaen. Hänen tilalleen nousi Tuula Mäkinen. Perussuomalaisten valtuutettujen määrä on pudonnut kahdella - viidestä kolmeen. Perussuomalaisista eronneen valtuutetun Hannu Heleniuksen tilalle noussut Harri Pullola, on hänkin perustanut oman valtuustoryhmän. Eilisen valtuuskokouksen päätteeksi Päivi Heiskanen ilmoitti siirtyvänsä Kokoomuksen ryhmään. Kokoomuksen valtuutettujen määrä nousee siten viidestä kuuteen. Kuluvaa valtuustokautta on jäljellä vajaa puolitoista vuotta. Mielenkiintoista seurata, pysyvätkö edellä olevat asetelmat voimassa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta olihan mukavanasiallinen juttutuokio hetki sitten työhuoneessani Voloo-yrityksen myyntineuvottelijan Jere Perttusen kanssa. Kävimme läpi hänen aiemmin esittämää tarjousta, oikeastaan erikoistarjousta. Asia jalostui ihan hyvään suuntaan tiettyjen varausten suhteen Pikkupuolelle. Tästä on hyvä jatkaa siten, että saan häneltä sähköpostin välityksellä - mustaa valkoisella - eli tarjouksen, jonka voin sähköisesti allekirjoittaa, jos asia edelleen kiinnostaa. Tällä hetkellä on vahva tunne, että Valoon mennään täällä Kemin Haukkarin Kainuunkatu 3:ssa...

Mitä tänään tähän asti...

Kylläpä hyvin nukutti eilisen Kemin valtuustokokouksen jälkeen, vaikka osallistuin siihen kotoa työhuoneeni tietokoneen ääressä - nettikatselijana. Meitä katselijoita oli parhaimmillaan viitisenkymmentä. Tärkeimpänä asiakohtana oli Talousarvio vuodelle 2024 ja Taloussuunnitelma vuosille 2024-2927. Valtuutetuilla raskas tämän vuoden viimeinen kokous. Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavantuntuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -12 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Aamupäivällä alan orientoitua Kemin keskustaan City Marketin kulmille Olli Rehnin presidentinvaalikampanjan tilaisuuteen klo 12-14 jakamaan Olli-infoa. Tiedon lisäksi on glögiä ja piparia tarjolla. Iltapäivällä tapaamme Kainuunkatu 3:ssa valokuituverkon rakentajan Valoo-edustajan, jota pyysin käymään esittääkseni muutamia tarkentavia kysymyksiä mahdollisesta lähitulevaisuudesta... Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen talviaamun läsnäolon. Lunta hiukan ilmassa. Mittarissa -7 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen odottelemme päärakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän, putkiston Suomen Vesitekniikka Oy:n asentajaa paikalle. Omakotitalomme ilmastointikanavien puhdistus, tarkistus ja säätö on tarkoitus teetättää. Katsotaan, miten homma käynnistyy ja etenee. Mielenkiintoista. Kyllä - asentaja saapui paikalle klo 8 tuntumassa hiukan etuajassa - hyvä niin... Homma hoidettu. Puolitoista tuntia aktiivista työskentelyä. Virtaamat viritelty. Pöytäkirja laadittu. Seurataan tilannetta. Tänään on Kemin kaupunginvaltuuston kokous, jota kukaties seurailen netistä klo 14 alkaen. Meitä nettiseuraajia on kukaties viitisenkymmentä tietokoneen äärellä. Jotakuinkin koko ajan olin tietokoneella ja näytössä oli mielenkiintoisia keskusteluja, äänestyksiä ja mikäli oikein ymmärsin valtuustokokouksen aivan loppumetreillä Perussuomalaisten valtuutettu Päivi Heiskanen ilmoitti perustavansa oman valtuustoryhmän. Odotettu ja looginen ratkaisu. Harri Pullola oli aikaisemmin ilmoittanut perustavansa oman valtuustoryhmän. Ensi vuoden alussa Perussuomalaisten ryhmä on supistunut kolmeen henkilöön. Siinä ei ole enää paljoa "särkymävaraa". Tarkennus edelliseen: Sain tänään tiistaina kuulla, että Päivi Heiskanen on siirtynyt Kokoomuksen valtuustoryhmään. Valtuusto siirtyi ansaitsemalleen Joulutauolle, kova, repaleinen vuosi takana... Katsotaan, mitä muuta päivä/ilta tuo tullessaan...

Muutaman maailman suurkaupungin rakennukset vs. Kemin kaupungin rakennukset...

Muutaman maailman suurkaupungin rakennukset vs. Kemin kaupungin rakennukset... Olemme - minä ja vaimoni - käyneet taannoin muutamissa maailman suurkaupungissa: Moskovassa, Leningradissa/Pieterissa, Budapestissa, Prahassa, Roomassa, Milanossa, Monacossa, Pariisissa, Lontoossa, Liverpoolissa, Edinburghissa, Tukholmassa, jne. joissa olemme saaneet livenä ihailla upeita rakennuksia. Niitä riittää. Usein on tullut mieleen, että olisipa tuollainen rakennus täällä Perämeren pohjukassa Meri-Lapin Kemissä. Hienoja rakennuksia on myös Helsingissä, joita katsellessa käyvät samantyyppiset ajatukset mielessä. Kemin kaupunki on perustettu Venäjän vallan aikana vuonna 1869. Kaupunkimainen rakentaminen lähti liikkeelle Sauvosaaren kaupunginosasta. Taannoin puhuttiin käsitteestä "laho-Kemi", jolla tuotiin esiin rakentamiseen käytetyn puun ongelmallisuus. Sittemmin on rakennettu myös tiilestä/kivestä/betonista. Näiden rakennusten osalta tietty kestävyys, pysyvyys on taattu, kunhan rakenteita jälkihuolletaan. Nykyisin puusta on opittu rakentamaan kestäviä, julkisiakin rakennuksia. Hetki sitten kävi mielessä, mitkä julkiset rakennukset olisi syytä Kemissä säilyttää. Kaupungin nyky-keskustassa eli Sauvosaaressa. Kemin kaupunkikuvaan kuuluvat olennaisesti Kemin kaupungintalo, se on eräänlainen maamerkki, entinen työväentalo eli nykyinen Sauvotalo, Sauvosaaren kansakoulu/keskuskoulu, entinen ammattikoulu, sitemmin teknillinen koulu ja nykyisin Ammattiopisto Lappian hyvinvointialan yksikkö kirkkoa vastapäätä. Luonnollisesti kirkko, Kemin lyseon lukio, entinen tyttölyseo ja uimahalli. Kahta viimeksi mainittua uhkaa pahimmassa tapauksessa jopa purkaminen. Vanhan eli oikean kauppatorin reunalla on Kemin kulttuurikeskus. Murheellinen nykykiinteistökokonaisuus, jonka yhteydessä on rakentamisvaiheessa oletettavasti tehty jotakuinkin kaikki mahdolliset virheet, mitkä rakentamisessa voidaan tehdä. Luonnollisesti torin läheisyydessä oleva sairaalakiinteistökokonaisuus on ja pysyy varsinkin, kun sen kylkeen on vasta rakennettu uutta. Tässäpä aluksi kevyttä raskaampaa sunnuntaipohdiskeluna. Niin - kyllä minä rakentaisin Kemiin uuttakin, joka ajatuksena/toteutuessaan vie meidät Kemin kaupungin alkuvuosiin.

Se on 1. adventtisunnuntai - kyllä...

Se on 1. adventtisunnuntai - kyllä... Asiaan liittyvä tekstinpätkä netistä: Ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisestä maanantaista alkaa jouluun valmistautumisen aika, adventtipaasto. Johannes Kastaja valmisti ihmiset ottamaan vastaan Kristuksen. Parannus ja syntien anteeksianto valmistavat meitä ottamaan vastaan joulun Herran. Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen ulos vilkaistessani aistin pilvisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -9 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Haen taas korillisen klapeja (kuusi- ja koivuklapeja) puu- ja varastokatoksesta sisälle lämpenemään. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan... Käänsin uteliaisuuttani jo ensi viikon esiin pöytäkalenteristani. Maanantaina heti aamulla kiinteistöömme saapuu asentaja ilmastointikanavien puhdistukseen, tarkistukseeen ja säätöön. Hyvä niin, sillä asia on ollut mielen päällä jo tovin. Maanantaina iltapäivällä: Kaupunginvaltuusto 04.12.2023 klo 14:00 - Kaupungintalo, 9. kerros, valtuustosali Tärkeitä asioita: Muun muassa talousarvio vuodelle 2024 ja taloussuunnitelma vuosille 2024-2027. Todennäköisesti seurailen kokousta netistä. Tiistaina on Olli Rehnin presidentinvaalikampanja City-Marketin edessä klo 12-14. Sunnuntaina on Keskustan Peräpohjolan piirin syyskokous Torniossa. Sen jätän väliin...

Valokuituverkkoa pukkaa - kyllä...

Valokuituverkkoa pukkaa - kyllä... Syksyllä tuttu nuorimies kävi kertomassa edustamansa Valokuitunen-yrityksen lähiaikojen valokuituverkon rakentamisesta/asentamisesta. Kahteenkin kertaan. Kerroin hänelle, että tällä hetkellä taidamme tyytyä nykyiseen varustukseemme. Toisin myöhemmin pistin kyseiselle yritykselle tiedustelun liittyen tuohon meidän Pikkupuoleemme, jonne menee perinteisen päärakennuksen kattoantennin kautta kaapeli. Toistaiseksi en ole saanut vastausta. Pyysin heidän edustajaa tulemaan asiasta keskustelemaan. Valoukuitunen-yrityksen alustavia varausviittoja on Kainuunkadulla muutama. Eilen päivällä ovikello soi. Päärakennuksen oven avattuani paikalla oli nuorimies, joka sanoi edustavansa Valoo-yritystä. Heiltä oli aikaisemmin tullut jo tarjousmateriaalia. Hän esitteli asiallisesti heidän erikoistarjouksensa valokuituverkostosta omakotitalon asukkaille. Se on voimassa 31.12.2023 saakka. Sain esitteen, jossa asia esitellään. Tiedän Kemin kaupungin hierovan kauppoja kyseisen yrityksen kanssa aikanaan rakennetusta Kemin kaupungin valokuituverkosta. Lähetin kyseisen yrityksen myyntineuvottelijalle sähköpostin välityksellä pyynnön tulla juttelemaan asiasta "keittiönpöydän ääreen". Nimenomaan hänellekin esitän kysymyksiä tuosta meidän Pikkupuolesta. Arvelen saavani vastauksen sähköpostiviestiini. Katsotaan, miten asia etenee. Yleisesti ottaen on mielenkiintoista nähdä, minkälaista myllerryksestä muun muassa vasta saneerattu Kainuunkatu ja tontit kärsivät. Molemmat yritykset vakuuttavat, että ei mitenkään, kaikki kaivuujäljet siistitään.

Mitä tänään tähän asti...

Lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin tuulisen ja pilvisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -11 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä lauantaipäivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempaa, mutta luin hetki sitten Aira Samulin siunaustilaisuudessa piispa Teemu Laajasalon pitämän puheen. En tunne edesmenneen henkilön elämänkaarta muutoin kuin mediasta, mutta pidetty puhe oli koskettava, laaja, erinomainen, ei kahta sanaa... Aivan puheen loppuosasta irrotan seuraavaa: Risti piirretään elämän merkiksi, ei kuoleman merkiksi. Todistukseksi siitä, että kuolema ei ole piste, vaan pilkku. Totta tosiaan: Se ei ole . vaan , minun tekee kyllä vielä sitä tuunata, kuolema onkin , ...

"Epäillään häiriösoittajaksi" tuli kännykän näytölle teksti, en vastannut mutta...

"Epäillään häiriösoittajaksi" tuli kännykän näytölle teksti, en vastannut mutta... Kyseinen soittaja - myyntitykki - oli soittanut sen jälkeen vaimolleni, joka oli työhuoneella piharakennuksen päädyssä. Vaimoni tuli päärakennukseemme ja ojensi kännykkänsä minulle. Tämä tapahtui viime viikon keskiviikkona 22.11.2023 päivällä... Niin - itsensä esiteltyään nuorimies esitti asiansa. "Langan päässä" oli Suomen Vesitekniikka Oy:n edustaja ja kysymyksessä oli omakotitalon ilmastointikanavien puhdistus, tarkistus ja säätö. Kertojan mukaan ovat liikkeellä alueellamme. Kerroin kyseiselle henkilölle talomme historian ja em. asiaan liittyvät laitteet. Tällä hetkellä vuonna 1982 rakennettu putkisto ja myöhemmin asennettu kanavapuhallin. On ollut mielessä, että tarvetta olisi em. toimenpiteille. Asiasta muutaman minuutin keskusteltuamme sovimme, että asentaja saapuu meille maanantaina 04.12.2023 klo 8-9 ja homma hoidetaan. Pääseepä tuota vielä voimassa olevaa kotitalousvähennys-järjestelmää myös samalla testaamaan. Edellisen kerran vastaavan tyyppinen ilmastointikanavien puhdistus, tarkistus ja säätö tehtiin paikallisen yrittäjän toimesta. Kyllä - hetki sitten kyseinen myyntitykki varmisti vielä ensi viikon maanantain asian. Asentaja tulee Kemin Haukkarin Kainuunkatu 3:een noin klo 8.30. Asia ok...

Se on perjantai ja joulukuun 1. päivä - kyllä...

Se on perjantai ja joulukuun 1. päivä - kyllä... Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavan tuntuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -10 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden hiukan fiilistelemään pihalle lumikolan kanssa. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, miten tämä päivä etenee... Niin - käväisin pihalla kolailemassa vähiä lumia. Siinä kolaillessa kävi mielessä taannoiset lastenlasten kysymykset Joulupukista. He kysyivät useana vuonna:"Pappa, uskotko sinä Joulupukkiin?" Vastasin yksiselitteisesti:"Kyllä. Odotan lisäksi aina jännittyneenä sitä hetkeä, kun Joulupukki lähtee Korvatunturilta poron vetämässä reessä liikkeelle." Aivan viime vuosina he eivät ole enää kyselleet, sillä he tietävät vastaukseni. Edelleenkin uskon Joulupukkiin ja Jouluun, vaikka sen vietämme - minä ja vaimoni - perinteisen vaatimattomissa merkeissä...

"Ketä kemiläistä kuntapoliitikkoa arvostat eniten?" minulta kysyttiin, kun juttelin kuntapolitiikasta erään tuttavani kanssa...

"Ketä kemiläistä kuntapoliitikkoa arvostat eniten?" minulta kysyttiin, kun juttelin kuntapolitiikasta erään tuttavani kanssa. "Luottamushenkilö ja/tai virkamies? Elossa oleva ja/tai kuollut" kysyin tarkennuksena. "Kaikki käy." sanoi juttukaverini. "Jos olisit kysynyt keitä, niin se olisi hiukan helpompaa." totesin. Lähestyin asiaa aluksi monikkomuodossa. Sanoin, että en ole koskaan ollut niin sanotussa kuntapolitiikan vallan ytimessä, enkä ole siten päässyt seuraamaan vallankäytön negatiivisia puolia, suhmurointia, joten näkemykseni ovat aika lailla mutu-pohjalta. Kyllä näistä edesmenneistä henkilöistä käy mielessä ainakin kolme henkilöä, joitten kanssa vähin olen ollut tekemisissä: Juhani Leino, Mikko Ekorre ja Pentti Ilvesluoto. Heillä kaikilla mielestäni oli asioihin näkemystä, kokonaisnäkemystä, mutta varmaan usein - omienkin taholta - tulivat väärinymmärretyksi. Takavuosien toimijoista on pakko nostaa esiin Ritva Sonntag, joka oli monessa - monien mielestä liiankin monessa mukana - ja kovassa paineessa. Mielestäni Risto Myyry on taannoin jäänyt mieleen asioihin paneutuneesta kuntapoliitikosta. Runsaan kahden vuoden aikana olen päässyt seuraamaan Marja-Leena Laitista Kemin Energia ja Vesi Oy:n hallitustyöskentelyssä. Kyllä hänellä on edellä olevien edesmenneiden henkilöiden tavalla kokonaisnäkemys hallinnassa. Kovin monessa hänkin on mukana. Nuorista ja keski-ikäisistä kuntapoliitikoista Joni Määttä on tehnyt minuun vaikutuksen. Olen puhutellut häntä tulevaisuuden tähtenä. Samoin kuin Kari Hanhisuanto... Toki onhan niitä monia muitakin. Jos yksi pitäisi nimetä niin kyllä tuo Ilvesluodon Pentti nousee ykköseksi. Ehkä siihen vaikuttaa myös se, että hän ensimmäisenä pyysi minua vuoden 1996 kuntavaaleihin ehdokkaaksi. Tosin silloin en vielä lähtenyt mukaan.

Kannatusmittausta pukkaa - eduskuntavaalien kannatusmittausta - voi järjen valo toteaisi edesmennyt oppikouluopettajani - ei painella paniikkinappuloita - kiitos!

Kannatusmittausta pukkaa - eduskuntavaalien kannatusmittausta - voi järjen valo toteaisi edesmennyt oppikouluopettajani - ei painella paniikkinappuloita - kiitos! Ylen tohinaa: Näin kannatusmittaus tehtiin Taloustutkimus haastatteli 2 535 ihmistä. Haastateltavilta kysyttiin, minkä puolueen ehdokasta he äänestäisivät, jos eduskuntavaalit olisivat nyt. Haastattelut tehtiin puhelimella ja internetpaneelissa 1.11.–28.11.2023. Puoluekantansa kertoi 1 959 haastateltavaa. Virhemarginaali on suurimmillaan 1,8 prosenttiyksikköä suuntaansa. Tutkimuksen aineisto löytyy tästä linkistä. Niin - nyt on edelleen syytä keskittyä tuohon alkuvuoden 2024 presidentinvaaliasiaan. Jos ja kun se hoidetaan asiallisesti, tulevaisuuden kannatusmittauksetkin saavat uuden käänteen. Olli aluksi toiselle kierrokselle. Siinä on edelleen työsarkaa ihan nokko...

Mitä tänään tähän asti...

Kaunis, pilvinen ja tyven pakkasaamu - kyllä. Lehtiä -Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani luminen talviaamu oli aistittavissa. Mittarissa -5 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Kukaties päivemmällä käyn fiilistelemässä lumikolan kanssa siirrellen lähinnä kakkosliittymässä vähiä lumia. Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten tämä päivä etenee...

Kuvataiteen hinta - mystinen asia, jota ei välttämättä aina ymmärrä eikä tarvitse ymmärtääkään - näin on...

Kuvataiteen hinta - mystinen asia, jota ei välttämättä aina ymmärrä eikä tarvitse ymmärtääkään - näin on... Olen pohdiskellut usein ennenkin kuvataiteen hintaa. Asia tuli vastikään esiin eräässä käymässäni sähköpostiviestinnässä. Otan erään esimerkin mahdollisimman kaukaa. Meidän haltuumme joutui alla oleva taulu vuosia sitten. Se on öljyvärimaalaus. Edellinen omistaja on ostanut sen Ruotsin puolelta Luulajasta huutokaupasta. Taulun raamit, varsinkin taustalta katsottuna ovat vanhan näköiset. Takana lukee: Paris Place du Tertre, lisäksi taiteilijan signeeraus on edessä vasemmassa alanurkassa. On tällä hetkellä epätietoisuus, onko taiteilija kuuluisa vai jotain muuta. En ole toistaiseksi asiaa selvittänyt. Wikipedia-teksti: Place du Tertre on aukio Pariisin Montmartren kaupunginosassa. Sen yhteydessä on paljon kahviloita ja ravintoloita, ja se on Montmartren turismin keskus. Aukio sijaitsee Montmartren kukkulan laella, Pariisin korkeimmalla maastonkohdalla, vain parin korttelin päässä Sacré-Coeur-kirkosta. Nimi Tertre tarkoittaa kumpua. Kävimme - minä ja vaimoni Tuula - heinäkuussa 2019 kyseisellä alueella, ihmisvilinässä. Upea tapahtuma. Kovassa helteessä olimme kävelleet sinne hotelliltamme muutaman kilometrin matkan. Niin - tämäkin taulu sai aivan uuden ulottuvaisuuden. Mikä on sen hinta? Mitä Sinä olisit siitä valmis maksamaan? Maksaisitko 10€ vai 100€ vai 500€ vai 1000€ vai... . Tosin emme ole sitä myymässä.

Mitä tänään tähän asti...

Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin puuskittaista tuulta ja yöllä sen verran lunta sataneen, että aamupäivällä on käytävä pihalla lumitöissä. Mittarissa -3 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään loppuiltapäivästä on tähänastisen elämäni ensimmäinen Teams-kokous kotoa toteutettuna. Kerran olen ollut vastaavassa Kemin kaupungintalolla toteutettuna. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee.

"No nythän se helepon lykkäs Kemin Keskustalle!" totesi tuttu juttukaveri...

"No nythän se helepon lykkäs Kemin Keskustalle!" totesi tuttu juttukaveri.. Hän toi esiin aikaisemmat kirjoitukseni kuntapolitiikasta ja viimeaikaisen lehtiartikkelin Kemin kuntapolitiikasta - luottamushenkilöiden työsuojeluasioista. "Ei ole millään poliittisella ryhmittymällä helppoa Kemissä. Ei nyt eikä lähitulevaisuudessakaan. Vaikka tiettyä selkiintymistä onkin tapahtunut." totesin. Kyllä avoimesti on todettava, että kulunut valtuustokausi on ollut repaleinen. Kohta päivittäin näkee mediassa Kemin kuntatalouteen liittyviä uhkatekijöitä - tänäänkin tiistaina 28.11.2023 - uutisointi valtionosuusjärjestelmävuoden 2024 muutoksista, vähennyksistä Kemin osalta. On menossa "valtionosuushässäkkä", joka iskee korkealta ja kovaa Kemin kuntatalouteen. Se saattaa merkitä taas lisää supistuksia Kemin tarjoamista palveluista. Kyllä vuoden 2025 kunta- ja aluevaalit ovat tärkeät Kemissä(kin). Se poliittinen ryhmittymä, joka ei jatkuvista taloudellisista takaiskuista huolimatta ala painella paniikkinappuloita, onnistuu ehdokashankinnassa ja pitää rivit ojennuksessa - menestyy. Voi vaan kysyä: Onko tilaa uudelle ryhmittymälle?

Mitä tänään tähän asti...

Puuskittainen tuuli ja pilvinen taivas oli hetki sitten ensihavaintoni lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani. Mittarissa -8 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan päivällä puuhuoltoa. Kukaties päivällä, mikäli sääennusteet pitävät paikkansa, sataa lunta ja saattaa tietää lumenkolausta = hyötyliikuntaa. Muutoin ei tänä päivänä ole erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Marraskuun viimeinen viikko alkoi - kyllä...

Marraskuun viimeinen viikko alkoi - kyllä... Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -15 astetta pakkasta. Aamupäivän aikana odotettavissa pakkaslumen kolaamista. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee...

Luottamushenkilön vastuu omasta toiminnasta - se on tärkeä asia - kyllä...

Luottamushenkilön vastuu omasta toiminnasta - se on tärkeä asia - kyllä... Valtuustokausi 2021-2025 on jo yli puolenvälin. Kemissäkin. Eri poliittiset ryhmittymät virittelevät jo verkkojaan uusien kuntavaaliehdokkaiden hakemiseksi lähestyviin kunta- ja aluevaaleihin. Olen tuonut useissa teksteissäni esiin tämän - kuluvan valtuustokauden - erityispiirteen. Mielestäni koskaan ei luottamustehtävistä ole ollut niin paljon eropyyntöjä kuin nyt. Kunnalliset luottamustehtävät on koettu raskaiksi. Oletettavasti pääsyyt ovat olleet paikkakunnalta muutto ja/tai henkilökohtaiset syyt. Varmaan moni "pyyhkeen kehään heittänyt" on kokenut panoksensa luottamustehtävään olleen riittämätön ja täten pettynyt omaan toimintaansa. Kuitenkin syitä löytynee myös eri ryhmittymien ryhmädynamiikassa. Valtuustoryhmän puheenjohtajalla on mielestäni äärimmäisen suuri kokonaisvastuu omasta ryhmästään. Kun ihmisistä on kysymys, erilaisia persoonia ja erilaisia kuppikuntia on osattava ohjeistaa kokonaisuuden kannalta oikeaan suuntaan. Avoin ja reipaskin asiakeskustelu tulee sietää. Tällä hetkellä ei ole helppo olla kuntapäättäjä. Ei ole helppo olla kunnan virkamiehenäkään. Jatkuva taloudellinen painajainen on koko ajan uhkana. Kaikesta huolimatta toivon, että seuraaviin kuntavaaleihin löytyy täyspäisiä, tolkun henkilöitä - tässä tapauksessa kemiläisiä - yhteisistä asioista aikanaan päättämään.

Kaunis talviaamu - kyllä...

Kaunis talviaamu - kyllä... Lunta harvakseltaan satelee ja mittarissa on -8- astetta pakkasta. Voi olla, että iltapäivällä joutuu/pääsee käymään ainakin etupihalla lumihommissa. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Nyt ollaan vaan kaikessa rauhassa. On havillista aikaa seurata maailmanmenoa. Päällimmäisenä tuo Suomen Keskusta rp:n puoluevaltuuston kokous Lahdessa. Katsotaan, mitä muuta tämä sunnuntaipäivä tuo tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavan tuntuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -5 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole oikeastaan mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä tämä lauantaipäivä tuo tullessaan... Niin - sen verran on aivan pakko mainita, että olipa mielenkiintoinen, laaja artikkeli Luppo-viikkoliitteestä hyvin tuntemastani kemiläisestä kuntapoliitikosta otsikolla Luottamus vaakalaudalla, ei erityisen mairittelevaa mutta tutun tuntuista. Artikkeli oli eräänlainen aasinsilta luottamushenkilöiden työsuojeluasioihin. Hyvä, että niistäkin puhutaan/kirjoitetaan. Itse olen ollut mukana kemiläisessä kuntapolitiikassa vuodesta 2000 lähtien. Olen viime aikoina kirjoittanut, että kuluva valtuustokausi on ollut poikkeuksellinen. Koskaan ei ole niin paljon henkilöitä pyytänyt eroa luottamustehtävistä kuin nyt...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Niin - "aarrematkalaukku" sisälsi loppujen lopuksi aivan muuta kuin ajattelin siellä olevan. Aiemmin mainitsemani taitavat olla pääosin päärakennuksemme autotallissa isossa säilytyslaatikossa. Yllätyin, että olin säilyttänyt muun muassa vuosilta 1966-68 Kemin teknillisen koulun opetusmateriaalia - omia muistiinpanoja useista eri oppiaineista. Putkessa rullalla oli myös teknillisen piirustuksen tussiharjoitustöitä, useita kuvia. Niitä katsellessani kävi mielessä, että tuskin pystyisin tällä hetkellä tekemään/piirtämään vastaavia... Mutta löytyihän sieltä myös vuosilta 1972-73 pitämiäni ammattiaineiden kokeita silloiselle valmistuvalle paperitekniikan luokalle. Ainakin yksi koe paperiteknologiasta, selluloosateknologiasta ja paperin ja kartongin jalostuksesta. Spriikopioita - vähän haalistuneita, mutta kyllä niistä vielä selvän sai. Sen muistan, että käytin siihen aikaan paljon niin sanottuja monivalintatehtäviä. Sen verran niitä selailin, että kerrata pitäisi, jos noihin saisi asialliset vastaukset itse aikaiseksi. Myös keväällä 1973 valmistuneiden paperiteknikoiden vuosijulkaisu oli tallella nimikirjoituksineen. Hauskoja, kuvaavia motto-tekstejä. Murheellista, että kyseisestä ryhmästä niin moni on siirtynyt ajasta iäisyyteen. Matkalaukussa oli lisäksi haja-aineistoa Oy Tampella Ab:n vedenkäsittelyosastolta Tampereelta , Oy A. Ahlström Ab:n Kauttuan hienopaperitehtaalta, historia-aineistoa Kemi Oy:stä, jne. ... lisäksi muutamia vanhoja sanomalehtiä. Esimerkiksi Pohjolan Sanomat, kun Kemi täytti 100 vuotta. Se oli lähetetty meille opiskelija-asuntolaan Tampereen Peltolammille... Kaikki edellä mainittu: Mukavia muistoja ja ikävätkin muistot on aika sopivasti kullannut.

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Vaimoni järjesteli päärakennuksen varastotilaa, teknistä laitetilaa, johon tulee päävesiputki ja jossa on muun muassa lämminvesivaraaja, ilmanvaihtojärjestelmään liittyvä kanavapuhallin. Tilaan on rakennettu hyllystö ja siirretty yksi vanha, korkea kaappi. Kun on tilaa, se pyrkii täyttymään. Siellä oli - on ollut kymmeniä vuosia - muun muassa minun opiskeluaikainen salkku, ammattijärjestöaikainen laukku/salkku ja salaperäinen vanha matkalaukku. Kaksi edellistä olivat tyhjiä, mutta matkalaukku - sen varastotilasta pois kantaessani - tuntui aika painavalta. Yritän muistella, mitä olen sinne aikanaan varastoinut talteen. Kaukaisilta oppikouluajoilta en ole säilyttänyt muuta kuin kasviston. Se sieltä saattaa löytyä. Kemin teknillisen koulun ajoilta en muistaakseni ole säilyttänyt muuta kuin fysiikan laboraatiotyöt ja deskriptiivisen geometrian harjoitustyöt - molemmat edellä mainitut olivat aikaavieviä ja työläitä. Ne sieltä saattavat löytyä. Tampereen Teknillisen Opiston ajoilta en ole säilyttänyt muuta kuin matematiikan, kemian ja fysiikan aineistoja, mappeja. Osa niistä saattaa matkalaukusta löytyä. Tuossa työhuoneeni kirjahyllyssä näyttää olevan matematiikan mappi. Olen aikonut sitä - jossakin vaiheessa - selailla. Tunnustan, se on jäänyt viime vuosina taka-alalle. On ollut niin paljon muuta mielenkiintoista aktiviteettia. Niin - saattaa tuosta matkalaukusta löytyä myös ammattiaineiden harjoitustöitä - suunnittelutöitä. Nekään eivät ihan "vasemmalla kädellä" syntyneet. Jos matkalaukusta löytyy edellisten lisäksi jotain muuta - se on yllätys...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavantuntuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -7 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Pistän kohtapuolin työasun päälle ja lähden vähien lumien kolaamiseen. Vilkas aamu, puheluja ja sähköpostiliikennettä poikkeuksellisen paljon. Katsotaan, miten muutoin tämä perjantaipäivä etenee... Pihalla käväisin. Päätin etupihan lisäksi kolata kakkosliittymän auki. Hyvin onnistui, kun ei ole vielä reunoilla kinoksia. Kun kinokset nousevat, lienee järkevintä ottaa lumilinko esille/käyttöön varastorakennuksen autotallista. Täytyy tunnustaa, että kolaaminen alkaa käydä työstä.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Muistelin hetki sitten eilistä iltakokousta ja kokouksen yhteydessä pitkästä aikaa tapaamaani henkilöä. Jokaiseen kotitalouteen Kemissä jaetussa Meidän Energia&Vesi-julkaisussa oli artikkeli otsikolla: Pitkäaikainen talousjohtaja jää eläkkeelle - Tähtinen astuu remmiin. Totta - Jarmo Nousiainen oli viimeistä kertaa Kemin Energia ja Vesi hallituksen sihteerinä ja Maria Tähtinen oli kokouksessa "kuunteluoppilaana". Marian muistan hänen tyttönimellä - Puro - vuosikymmenien takaa. Hän kävi meillä silloin tällöin moottoripyöräänsä huollattamassa Tommin "pajalla" meidän varastorakennuksemme autotallissa. Silloin elettiin 1980-luvun loppupuolta ja 1990-luvun alkua. Näin ne vuosikymmenet vilahtavat...

Mitä tänään tähän asti...

Aamulla aikaisin lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta totesin sääennusteiden pitäneen paikkansa. Lunta oli satanut sen verran, että tiesi aamun hyötyliikunnan olevan edessä. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin työasun päälleni ja lähdin lunta kolaalemaan. Tätä kirjoittaessani ensimmäinen käynti pihalla on toteutettu. Vaikka usein väitetään, että voima on turhaa kantamista niin kyllä sitä käsivarsissa toivoisi hiukan enemmän löytyvän. Täytyy muistaa taas se hitaasti kiiruhtamisen käsite. Todennäköisesti iltapäivällä käyn parsimassa kolaustulosta. Muutoin tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kävin hetki sitten mielenkiintoisen ja pitkän puhelinkeskustelun erään veispuukkikaverini kanssa. Hän soitti minulle ja suuresti ihmetteli Kemin kaupungin intoa pistää kiinteistöjä "polkuhintaan" myyntiin. Lähinnä kysymyksessä oli Kemin Syväkankaalla sijaitsevan Möylynlehdon päiväkodin myynti huutokaupassa Sen myyntihinta oli 16 000 euroa, siitä jätettiin vain yksi tarjous. Päiväkoti jäi tyhjilleen viime kesänä. Soittaja antoi ymmärtää, että siinä kyllä olisi pitänyt kaupungin kassaan ropista aivan toisenlainen summa. Puhelinkeskustelussamme tuli esiin myös entisen tyttölyseon kiinteistö ja sivuttiinpa myös tuota Kemin uimahallia. Niin - enhän minä malttanut olla taas "mainostamatta" Selkäsaaren upeita kaavoitettuja, hyväpuustoisia ja edullisia mökkitontteja. Katsotaan, miten asiat etenevät. Ken elää, hän näkee.

Mitä tänään tähän asti...

Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tuulisen talviaamun läsnäolon, kukaties sitä sääennusteen luntakin alkaa kohta tulla taivaan täydeltä. Mittarissa -7 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Iltapäivällä alan orientoitua illansuun kokoukseen. Sitä odotellessa käyn läpi, mitä maailmalla on tapahtunut. Onko mitään myönteisiä uutisia luettavissa/katseltavissa? Suomessa tuo itärajan tilanne "elää". Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Hiukan virallista infoa ja vähän asiaan liittyvää henkilökohtaista kommenttia: Aikataulut vuoden 2024 presidentinvaalissa Vuoden 2024 presidentinvaalin vaalipäivä on sunnuntai 28.1.2024 ja muut tärkeät ajankohdat ovat seuraavat: aikaisintaan maanantaina 12.12.2022 Valitsijayhdistyksen kannattajakorttien allekirjoitusten kerääminen voidaan aloittaa perjantai 28.7.2023 Vaalirahoituslain ja puoluelain mukainen kampanja-aika alkaa lauantai 28.10.2023 Ulkomaille tilattavien kirjeäänestysasia- kirjojen tilauspalvelu avautuu perjantai 8.12.2023 Äänioikeusrekisterin tiedot määräytyvät viimeistään maanantaina 11.12.2023 Puolueen ja valitsijayhdistyksen ilmoitettava vaaliasiamiehensä nimi, henkilötunnus ja yhteystiedot Helsingin vaalipiirilautakunnalle viimeistään tiistaina 12.12.2023 ennen klo 16 Ehdokashakemukset jätettävä Helsingin vaalipiirilautakunnille torstai 21.12.2023 Ehdokasasettelun vahvistaminen Helsingin vaalipiirilautakunnassa Presidenttiehdokkaiden ehdokasnumerot julkaistaan viimeistään torstaina 4.1.2024 Äänioikeusilmoitukset lähetettävä tiistai 16.1.2024 Äänioikeusrekisteri lainvoimainen tiistai 16.1.2024 klo 16 Kotiäänestykseen ilmoittautuminen päättyy keskiviikosta tiistaihin 17.–23.1.2024 Ennakkoäänestys kotimaassa keskiviikosta lauantaihin 17.–20.1.2024 Ennakkoäänestys ulkomailla sunnuntai 28.1.2024 klo 9–20 Vaalipäivän äänestys tiistai 30.1.2024 Tuloksen vahvistaminen sekä joko a) valtioneuvosto toteaa, että yksi ehdokas on saanut yli puolet annetuista äänistä ja tullut valituksi presidentiksi tai b) oikeusministeriö toteaa, että kukaan ehdokkaista ei ole saanut yli puolta annetuista äänistä ja että kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä toimitetaan toinen vaali sunnuntaina 11.2.2024 Mahdollinen toinen vaali tiistai 30.1.2024 klo 16 Mahdollisen toisen vaalin (toisen kierroksen) kotiäänestykseen ilmoittautuminen päättyy keskiviikosta tiistaihin 31.1.–6.2.2024 Mahdollisen toisen vaalin ennakkoäänestys kotimaassa keskiviikosta lauantaihin 31.1.–3.2.2024 Mahdollisen toisen vaalin ennakkoäänestys ulkomailla sunnuntai 11.2.2024 klo 9–20 Mahdollisen toisen vaalin vaalipäivän äänestys keskiviikko 14.2.2024 Mahdollisen toisen vaalin tuloksen vahvistaminen Niin - kyllä nyt alkaa tilanne vähitellen ehdokkaiden osalta hahmottua, selkiintyä. Saavatko loput mahdolliset ehdokaskandidaatit kuvionsa järjestykseen. Jos niin hyvä niin mutta... Joka tapauksessa tällä hetkellä varteenotettavimmat ehdokkaat aakkosjärjestyksessä ovat mielestäni seuraavat: Aaltola, Haavisto, Rehn, Stubb ja Urpilainen. Oletan, että kolmen kärki on tasainen noin 20%:n tuntumassa. Itse luotan Olli Rehnin selviytyvät kahden joukkoon Stubbin lisäksi. Seuraavaksi julkaistava ehdokkaiden kannatusmittaus on tärkeä ja antaa suuntaviivat tammikuulle 2024. Hyvää kannattaa odottaa.

Mitä tänään tähän asti...

Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani - poikkeuksellisen aikaisin - havaitsin tosi talvisen aamun läsnäoloon. Mittarissa -20 astetta pakkasta. Ennen aamukahvittelua pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Perinteisten aamutoimien jälkeen lueskelin kertauksena Lapin Kansa-lehdestä Lappi puhuu-yleisönosastokirjoittelua. Eräs artikkeleista - otsikolla Menossa on rajafarssi - loisti erinomaisesti populistisella paskanjauhamisella. Kyseinen henkilö näyttää olevan talousalueemme ilmaisjakelulehtien vakikirjoittaja. Kirjoitin toista viikkoa sitten maanantaina 13.11.2023 muun muassa seuraavaa: Aamukahvittelun yhteydessä lehteä - Lapin Kansa - lukiessani havaitsin taas, että tuttuja yleisönosastokirjoittajia oli oikein kasapäin liikkeellä - minun arvomaailmani perusteella oikeita teksti-inhokkeja. Olen aikaisemminkin havainnut, että tässä kyseisessä lehdessä on kohtuuttoman paljon vanhaa hapatusta esillä. Takaraivoon alkaa hiipiä taas ajatus pistää lehti "jäähylle" toistaiseksi. Onhan tuo jo pari-kolme vuotta tullutkin aamuluettavaksi. Sitä ilmankin kyllä selviää. Katsotaan nyt... Niin - tiedustelin asiaa Lapin Kansan asiakaspalvelusta sähköpostin välityksellä. Sain välittömästi vastauksen, että tilaus on jatkuva tilaus ja että olen/olemme maksaneet lehden 22.12.2023 saakka. Ainakin siihen saakka noita "juoksuhautoihin jääneitä" yleisönosastokirjoittajia on pakko vielä sietää. Niin - tai sitten tietyt nimet lehdessä nähtyäni ohitan tekstit lukematta. Säästyn monelta mielipahalta. Minunkaan ei tarvitse kaikkea sietää. Katsotaan, miten muutoin tämä päivä etenee...

Kunta- ja aluevaalia pukkaa, oletko valmis...

Kunta- ja aluevaalia pukkaa, oletko valmis... "Et vielä päättänyt seuraaviin kunta- ja aluevaaleihin osallistumisesta. Entä ryhmittymän kilpailuttaminen?" kyseli vuosien saatossa tutuksi tullut henkilö, joka on aidosti kiinnostunut politiikasta, ainakin kuntapolitiikasta. "En mutta asiat ovat kyllä mietinnässä." totesin hänelle. Totta. Jo vuonna 2004 mietiskelin jopa oman ryhmän perustamista. Eräänlaista Kemin parhaaksi. Vaalimatematiikka palautti minut maan tasalle kuitenkin aika nopeasti. Kukaties nyt kuntavaalien vuonna 2025 lähestyessä asia voisi olla ajankohtainen, realistinenkin. Kemissäkin kukaties kaivataan uutta - poikkipoliittista/yli perinteisten puoluerajojen ylittävää - ajattelua ja toimintaa. Mielestäni Kemissä on tapahtunut poliittisella kentällä liikehdintää kuluvan valtuustokauden aikana. Perinteiset rakennelmat saattavat osittain murentua. Puhaltavatko Kemissäkin muutosten tuulet seuraavissa kuntavaaleissa? Sen aika näyttää. Oli miten oli, se taho, joka onnistuu hyvin ehdokashankinnassa, on vahvoilla. Toki näinhän se aina on ollut.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Miksi ihmeessä sinä kirjoitat niin paljon?" minulta usein kysytään. Viime yönä jopa unessa. Olen kysyjälle aina todennut, että aloitin kirjoittamisen 1960-luvun puolessa välissä erään puolukkaretken jälkiseurauksena Pömiön silloisen tutka-aseman läheisyydessä. Kirjoitin kokemastani vääryydestä pitkän yleisönosastokirjoituksen kysymyksineen. Kirjoitukseni saksittiin ja esittämääni kysymykseen sain epäolennaisen vastauksen. Olen sittemmin kirjoittanut tosiaan paljon. Lehtiin olen jo vuosia sitten lopettanut kirjoittamisen, mutta vuodesta 01.07.2014 lähtien olen pitänyt Blogisivua ja muutaman vuoden täällä Facebook-foorumilla julkaissut kommenttejani ja lainannut mediajulkaisuja. Tiedän tarkalleen, että monet lukijat pitävät kirjoituksiani aika turhanpäiväisinä, osittain itsestään selvyyksinä ja saavat niistä polttoainetta omille aggressioilleen. Tapasin tosiaan viime yönä unessa oman faniryhmän. En tiennyt sellaisen olemassaolosta mitään. En tuntenut heistä ensimmäistäkään. He kertoivat lukevansa säännöllisesti tekstejäni ja kannustivat jatkamaan. Kerroin heille, että kirjoitan niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä ja ymmärrän, mitä olen tekemässä. Kerroin heille myös, että eihän tämä ole loppujen lopuksi kuin minun henkilökohtainen julkinen päiväkirjani. Ei sen kummempaa.

Uusi marraskuun viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi marraskuun viikko käynnistyi - kyllä... Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja tyvenen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -9 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa eli haen korillisen klapeja puu- ja varastokatoksesta sisälle lämpenemään. Tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä. Muuta kuin seurata, mitä maailmalla tapahtuu. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Gallupit johtavat harhaan – pian meno muuttuu, näin kirjoitettavan...

Gallupit johtavat harhaan – pian meno muuttuu, näin kirjoitettavan... Kyllä. Sdp:n nimettyä Jutta Urpilaisen presidentinvaaliehdokkaakseen tähänastiset gallupit saa unohtaa ja meno muuttuu. Kuvioihin tuli aitoa punavihreyttä. Minulla on lisäksi aavistus, että kohta lentää pyyhkeitä kehään. Yksi ehdokas ei saa riittävästi kerättyä pätäkkää, vaalirahaa varteenotettavan kampanjan toteuttamiseksi ja toinen ehdokas ei saa kerättyä riittävää määrää ehdokaskortteja määräaikaan mennessä. Voi olla, että lisäksi tähänastisten mielipidemittausten 0-kerholaiset luopuvat myös jatkosta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tammikuun 2024 ensimmäisen kierroksen neljä varteenotettavinta ehdokasta ovat aakkosjärjestyksessä: Haavisto, Rehn, Stubb ja Urpilainen. Arvelen, että prosenttiluvut ovat tasaisia noin 20 tuntumassa ja toiselle kierrokselle menevät - myös aakkosjärjestyksessä - Rehn ja Stubb. Se on sitten kovaa vääntöä. Eiköhän tuo Olli tämän kisan voita, on hän niin kova...

Sunnuntai 19.11.2023 ja kaikki hyvin - ainakin toistaiseksi - kyllä...

Sunnuntai 19.11.2023 ja kaikki hyvin - ainakin toistaiseksi - kyllä... Ulos keittiön ikkunasta katsellessani aistin mukavan tuntuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -12 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään ei oikeastaan ole mitään kummempaa tekemistä. Taidanpa seurata SDP:n presidenttiehdokaskuvioita, tosin siinä ei mitään yllättävää ilmeisesti tapahdu, Jutta Urpilainen "huudetaan" yksimielisesti tehtävään. Silloin todellinen presidenttipeli vasta alkaa. Mielenkiintoista. Varmaan muutakin kotimaan ja maailmanmenoakin tulee tänään seuratuksi. Katsotaan, miten tämäkin päivä etenee. Uteliaisuuttani käänsin seuraavan viikon esiin pöytäkalenteristani. Yksi kokous keskiviikkona alkuillasta, ei muuta ja hyvä niin...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Vaalikoneita pukkaa. Olen aika monien vallien yhteydessä uteliaisuuttani täyttänyt niitä. Itsekin olen vuoden 2000 jälkeen kuntavaalien yhteydessä omien näkemyksieni osalta täyttänyt erilaisia vaalikoneita. Lähestyviin presidentinvaaleihin liittyvänä en näe minkäänlaista tarvetta tutkiskella ehdokkaiden näkemyksiä. Jätän ne väliin. Miksi? Siksi, että näissä vaaleissa on mielestäni yksi ylitse muiden, vaikka ennakkokannatusluvut eivät vielä sitä osoitakaan. Tällä hetkellä keskustalaisten ei ole syytä painaa paniikkinappulaa. Presidenttipeli ei ole vielä edes alkanut. Tämä on takakentän kevyttä lämmittelyä. Kun huomenna sunnuntaina 19.11.2023 oletettavasti SDP nimeää virallisesti Jutta Urpilaisen omaksi ehdokkaakseen, ennakkoasetelma muuttuu olennaisesti. Se merkitsee em. henkilön kannatuslukujen nousu, mutta erityisesti Olli Rehnin kannatuslukujen voimakasta nousua. Näin arvelen tapahtuvan. Lähestyvän joulukuun kannatusmittausluvut alkavat näyttää presidentinvaalien todellisen asetelman. Oletettavasti siellä on neljän tasainen kärki. Katsotaan, miten asia etenee. Ken elää, hän näkee...

Lauantai 18.11.2023 - kyllä...

Lauantai 18.11.2023 - kyllä... Lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin pilvisen ja tyvenen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -14 astetta pakkasta. Eilen kauppareissulla keskustelimme, että menneenä syksynä ei oluut kunnon syysmyrskyjä Perämeren pohjukassa. Ennen oli aina puhetta kolmesta syysmyrskystä ennen kuin ilmanala talveksi muuttui, rauhoittui. Onko tämä sitä ilmastomuutosta, mene ja tiedä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole muuta kuin pitkästä aikaa kulttuuria teatterin muodossa myöhäisiltana. Katsotaan, miten muutoin tämä päivä etenee...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin valoisan ja tyvenen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -9 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Käymme päivällä hakemassa Kivikankaalta Ammattiopisto Lappian Ravintola Auringosta tilaamamme ruoat. Hyvä palvelu niin kuin aikaisemminkin. Illansuussa on Keskustan Kemin kuntayhdistyksen syyskokous. Olen aikeissa mennä paikan päälle pitkästä aikaa, jos ei mitään pakottavaa estettä ilmaannu. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... "Jos sinun ei ole pakko juosta - kävele. Jos sinun ei ole pakko kävellä - istu. Jos sinun ei ole pakko istua - makaa." totesi 1960-luvun puolen välin jälkeen suuresti kunnioittamani, silloisen Kemin teknillisen koulun rehtori Olli Ingman hänen opettaessa fysiikan tunnilla energian kulutusta ja nimenomaan energian säästämistä. Edellä mainittu asia kävi hetki sitten mielessäni pohtiessani, milloin olen viimeksi juossut. Siitä on on jo tovi. Ilmeisesti pystyisin/osaisin vielä juosta, jos olisi pakko. Niin - todettakoon lisäksi, että Olli Ingman ja hänen seuraajansa Valdemar Rantonen vaikuttivat olennaisesti siihen, että minusta tuli opettaja. Miten? Se on tarina erikseen...

Torstai 16.11.2023 ja toistaiseksi kaikki hyvin - kyllä...

Torstai 16.11.2023 ja toistaiseksi kaikki hyvin - kyllä... Lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kauniin talviaamun läsnäolon. Mittarissa -13 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen sytytin päärakennuksen takkapesä klapit. Saamme "massiiviseen kivikasaan" varastoiduksi hiukan lämpöä. Tänään ei taida olla mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Presidentinvaalit lähestyvät - oletko valmis...

Presidentinvaalit lähestyvät - oletko valmis... Olen vähin seurannut median kautta lähestyviin presidentinvaaleihin liittyviä uutisointeja ja kommentoinutkin niitä. Tähän saakka olen yksiselitteisesti todennut, että peli, tosi peli ei ole vielä alkanut, vaikka monet ehdokkaat on nimetty ja kampanjat ovat osittain käynnissä. Mielestäni todellinen asetelma paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun SDP - tällä hetkellä puolueiden kannatusmittauksissa paalupaikailla oleva - nimeää presidentinvaaliin oman ehdokkaansa eli Jutta Urpilaisen. On mielenkiinoista nähdä, kuinka korkealle hänen kannatuslukunsa nousee. Joka tapauksessa hän "syö" Stubbin ja Haaviston kannatuslukuja. Kolmen kärki asettunee rapiat kahdenkymmenen prosentin tuntumaan ensimmäisellä äänestyskierroksella tammikuussa 2024. Keskustan ehdokkaalla Olli Rehnillä on edelleen hyvät mahdollisuudet nousta kahden joukkoon. Se on minimitavoite. Sen jälkeen se tosi peli vasta alkaa. Kyllä Olli on silloin vahvoilla...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja poikkeuksellisen pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin ihan mukavan tuntuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -7 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoiminen jälkeen päivemmällä teen tutut kuviot: Pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Todennäköisesti makustelen uusia, Suomen vuoden 2024 presidentinvaaleihin liittyviä kyselyjä ja seuraan tuota Suomen ja Venäjän välisen maarajan tapahtumia. Maailmalla jotain myönteistä: Yhdysvaltain ja Kiinan presidentit tapaavat/neuvottelevat. Lähi-Idässä Gazan tilanne edelleen räjähdyspisteessä. Ukrainan sotatilanne lähes ennallaan - murheellista. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olen katsellut televisiosta uusseelantilaisia Grand Designs - rakentamisohjelmia ja ruotsalaisia Unelmakoti-ohjelmia. Ohjelmia, joissa rakennetaan mielenkiintoisia, tasokkaita ja kalliita rakennuksia ja joissa kustannusarviot paukkuvat monista eri syistä. Kävi mielessä paluumuuttomme Kemiin vuonna 1981... Olimme myyneet Lappeenrannan pohjoispuolelta Taipalsaaren kuntaan kuuluvalta Saimaanharjulta omakotitalomme ja asetuimme täällä asumaan vanhaan kotitaloomme, jonka pihapiiristä oli pitkä varastorakennus sisareni aviomiehen toimesta purettu. Entisen perunapellon alue/tontti oli myyty kahdelle Veitsiluodon metsäosaston metsänhoitajalle. He olivat suunnitelleet ja rakennuttaneet tontille kytketyn paritalon Monikko-elementeistä. Varastoksi ja puuseeksi toimme mukanamme muuttokuormassa pienen kevythirsimökin, jonka pystytimme tontillemme. Aloimme suunnitella omakotitaloa, joka pääosin rakennutettiin/rakennettiin vuonna 1982. Niin - edellä mainituissa ohjelmissa kiinteistöjen kustannusarviot liikkuvat miljoonissa euroissa/punnissa. Meidän omakotitalomme kustannusarvio oli muutaman satatuhatta - markkaa. Toki jonkin verran täytyi neuvotella pankkilainaa, korkotaso taisi siihen maailman aikaan olla 12-15%. Näin jälkikäteen ajatellen aivan liian vähän sitä lainaa tuli otetuksi. Perusrakenteet ja ratkaisut tässä rakennuttamassamme/rakentamassamme omakotitalossa ovat asialliset ja hyvät, oikeastaan erinomaiset. Pröystäilyyn ei ole ollut tarvetta. Myöhemmin tontille on rakennettu varastorakennus, puu- ja varastokatos sekä poikkeusluvalla Pikkupuoli (entinen Ekoateljee) tontin kulmalle. Niin pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että kemiläisten pankkien kierroksella eräs edesmennyt pankinjohtaja edesmenneestä pankkikonsernista rakentamislainaa hakiessani kaatoi niskaani maailman taloudelliset vaikeudet, maailmankaupan ongelmat ja maailman muutoinkin epävakaiset olosuhteet. Tunsin itseni lähes kaikkiin niihin syypääksi, syylliseksi. Mikä mahtaisi olla tilanne tällä hetkellä lainaa hakiessani. Maailman ongelmat ovat moninkertaiset silloiseen verrattuna. Onneksi lainaa ei ainakaan tällä hetkellä ole tarvetta hakea...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin mukavan tuntuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -10 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oikeastaan ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, miten tämä päivä loppujen lopuksi etenee...

Uusi marraskuun viikko käynnistyi - kyllä...

Uusi marraskuun viikko käynnistyi - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin talviaamun läsnäolon. Mittarissa -7 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen tutut kuviot: Klapit päärakennuksen takkapesään odottamaan sytyttämistä - kukaties vasta huomenna. Aamukahvittelun yhteydessä lehteä - Lapin Kansa - lukiessani havaitsin taas, että tuttuja yleisönosastokirjoittajia oli oikein kasapäin liikkeellä - minun arvomaailmani perusteella oikeita teksti-inhokkeja. Olen aikaisemminkin havainnut, että tässä kyseisessä lehdessä on kohtuuttoman paljon vanhaa hapatusta esillä. Takaraivoon alkaa hiipiä taas ajatus pistää lehti "jäähylle" toistaiseksi. Onhan tuo jo pari-kolme vuotta tullutkin aamuluettavaksi. Sitä ilmankin kyllä selviää. Katsotaan nyt... Niin - tiedustelin asiaa Lapin Kansan asiakaspalvelusta sähköpostin välityksellä. Sain välittömästi vastauksen, että tilaus on jatkuva tilaus ja että olen/olemme maksaneet lehden 22.12.2023 saakka. Ainakin siihen saakka noita "juoksuhautoihin jääneitä" yleisönosastokirjoittajia on pakko vielä sietää. Tänään ei ilmeisesti ole mitään tärkeää tekemistä. Antaapa ajan kulua ja seurataan, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Olen käynyt elämääni läpi Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- osa-alueella vuosien 1994-2014 aikana. Olen osittain päivittämässä noin kaksikymmentä sivuista aineistoa lukuisista erillisistä tapahtumista, matkoista, tapaamisista, jne. pääasiassa ne liittyvät taidenäyttelyihin Kemissä, Oulussa, Virroilla, Tampereella, Hämeenlinnassa ja Helsingissä.... Näin jälkikäteen tulee miettineeksi, miten ihmeessä olen pystynyt kaikki hoitamaan, kun kuitenkin kuvioissa on ollut tärkeimpänä opetustyö ja siihen liittyvä ammattiyhdistystoiminta. Niin ja vielä yhdistystoiminta insinöörikuvioissa. Eikä minulla ole ollut koskaan kiirettä. Ei nykyäänkään... Näin isänpäivänä luonnollisesti takaraivoon hiipii ajatus, kuinka paljon perheeni on on tästä kaikesta "sauhuamisesta" kärsinyt. Ehkä ei kuitenkaan kohtuuttomasti, sillä onnittelut isänpäivästä ovat tulleet perille...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Selailen silloin tällöin vanhoja tekstejäni vuosien varrelta. Niitä on paljon. Tässä yksi, jossa on kaksi hyvin tuntemaani henkilöä... Hyvä Seppo! Osuit taas kerran asian ytimeen. Harmi, että en ole päässyt toteuttamaan taiteilija Seppo Mikkasen kanssa vuosikymmeniä hahmottelemaamme kuvataidekokonaisuutta työnimeltään Elämä paketissa - toistaiseksi... Kemin taidemuseon uudessa Kabinetti-teoksessa kuukkeli on kuuntelija. Kemin taidemuseo sai uuden Kabinetti-teoksen lahjoituksena taiteilija Seppo Mikkaselta. Seppo Mikkanen käytti "Kuukkeli on onnenlintu" -teoksensa materiaaleina pronssia, kuparia ja puuta.Seppo Mikkasen uunituore “Kuukkeli on onnenlintu”, jossa kohtaavat kaksi varsin lappilaista aihetta: kuukkeli ja kullankaivuu. Kabinetti on Kemin taidemuseon ja kirjaston yhteinen yhden tai useamman teoksen vaihtuva näyttely. Mikkanen lahjoitti teoksensa Kemin taidemuseon kokoelmaan ja se on esillä kulttuurikeskuksen aulassa kuukauden verran. Mikkanen kertoo halunneensa teoksellaan pohtia nykyajan yksinäisyyttä. – Kuukkeli on sosiaalinen lintu, kullankaivajan kaveri. Karu ukkokin saattaa nuotiolla kertoa kuukkelille ihan mitä vaan. – Tänä päivänä taas ihmisillä ei tahdo olla juttukaveria. Moni on yksinäinen, kun muilla ei ole aikaa kuunnella. Kuukkeleita ja kullankaivajia yhdistävät myös monet tarinat ja uskomukset, joita Kemin sarjakuvakeskuksen tuottaja Petri Kittilä muisteli julkistustilaisuuden puheenvuorossaan. Kuukkelia on perinteisesti pidetty onnenlintuna. Joskus niiden on jopa kerrottu johdattaneen ihmisiä kultaesiintymien luo. Myös henkevämpiä uskomuksia kuukkeliin liitetään. – Usein on sanottu, että kun poromies kuolee, hän muuttuu poroksi. Metsämiesten sielun taas uskotaan siirtyvän kuukkeliin. Niin - mene ja tiedä.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsottuani aistin kirkkaan ja tyvenen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -12 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Vaimoni valmistautuu leivonnaisten - torttujen - tekoon. Niin - kalenterissa lukee Isänpäivä. Oikeastaan tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Ollaan nyt sitten vaan ja katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan. Käänsin uteliaisuuttani työhuoneeni pöytäkalenterista uuden viikon esiin. Ainoastaan loppuviikosta on hiukan aktiviteettia...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että katselimme illansuussa Ylen Areenalta alla olevan 2-osaisen tuoreen dokumentin: Katya Adler tours the borderlands of Russia in Living Next Door to Putin on BBC1 — review In a two-part documentary, the journalist investigates how neighbouring nations have reacted to troops invading Ukraine Katya Adler is a restrained reporter in ‘Living Next Door to Putin’ © BBC/Séamas McCracken Suosittelemme!

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Närän Merja muisteli 1980-luvun puolen välin jälkeistä - kemiläiseen jalkapalloiluun liittyvää - asiaa. Kannustusvälinepurkin tekstiä. Vastasinkin hänen muisteluunsa/muistamattomuuteensa, mutta lisäänpä asiaan vielä hiukan tekstiä. Totta - siihen maailman aikaan Innon Mimmit ja KePS pelasivat mestaruussarjassa. Olin opettajatyön ohessa kehitellyt AITAKI-laatutuotteen, jolle toivoin hiukan näkyvyyttä. Ehdotin em. jalkapalloseuroille yhteistyötä. Ehdotus hyväksyttiin ja sain SYP/Ahti Salmelan mukaan yhteistyökuvioon. Mikkasen Seppo suunnitteli ja toteutti tuon yhteisen mainostekstin. Muun muassa Innon Mimmit olivat mukana "mannekiineina" Kemin ammattikoulun piha-alueella toteutetussa Messutapahtumassa. Itse sain tapahtumaan aikamoisen määrän sponsoreita, joiden logot liimattiin höylättyihin, noin 1,5 metrin lautoihin, jotka ripustettiin päällekkäin erääseen Messu-nurkkaukseen. Se mainoskokonaisuus on minulla päärakennuksen autotallissa peltisessä varastokaapissa pystyssä. En ole raskinut sitä hävittää. Kiistatta sillä on tunnearvoa. Taisipa sitä mainosrahaa tulla sen verran, että silloinen Innon Mimmien valmentaja Ahon Pekka luovutti yhteistyön merkeissä minulle Innon Mimmien standaarin. Se on tuossa työhuoneeni kirjahyllyssä näköetäisyydellä tälläkin hetkellä. Pistänpä vielä tuosta kannustusvälienpurkista kolme kuvaa varmemmaksi vakuudeksi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin kirkkaan ja tyvenen talvisen pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -8 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan myöhemmin puuhuoltoa. Tänään ei minulla ole mitään erityistä tekemistä. Vaimoni sanoi lähtevänsä kaupungille asioille. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Se on perjantai - kyllä...

Se on perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pivisen, tyvenen ja kevytlumisateisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Selkäsaaresta kesällä tuodut kuusipuut iloisesti räiskyvät. Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Ollaan vaan, katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Voi olla, että Martti Ahtisaaren hautajaisseremoniaa Helsingistä tulee pätkittäin seurattua...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja puolipilvisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties laitan päärakennuksen takkapesään tulet tai vasta illansuussa. Tänään ei oikeastaan ole mitään kummempaa tekemistä. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan. Seurailen kukaties hiukan entistä tarkempaa maailmanmenoa netistä...

Työkansan Sanomat otsikkotasolla - kyllä...

Työkansan Sanomat otsikkotasolla - kyllä... Selailin kyseistä lehteä, joka postilaatikkoomme jaetaan. Tärkeimmät otsikot N:o 12 3.11.2023 lehdestä: + Kapitalistinen taantuma pahenee - työttömien määrä kasvussa + Suomen äänestyskäyttäytyminen YK:ssa on häpeä + Palestiinalaisten kansanmurha on hirvittävä sotarikos + Suurlakko vuonna 1905 + Työtaisteluvapauden rajoittamisessa on ongelmia + Miksi Palestiinassa taistellaan + Ollaan hiljaa... + Itä-Karjalan miehitys ja suomalaisten perustamat keskitysleirit 1941-44 (Osa 6) + Opiskelijat valtasivat oppitiloja ja osoittivat mieltään + Hallituksen ajamia leikkauksia vastaan Helsingissä + Ktp:n tiedotus uudistuu - tarvitaan lisää tukea + Mielenosoituksia Palestiinan puolesta - solidaarisuuden aalto ympäri maailmaa + Ammattiyhdistysaktiivi pidätettiin Palestiinan tukemisesta + Italian ammattiliitot järjestävät marraskuussa lakkoja + Yhdysvaltojen autotyöläiset lakossa + Maailma tuomitsee Israelin tekemän kansanmurhan + KKE lisäsi kannatustaan Kreikan alue-kuntavaaleissa + Olin lentää selälleni + Pekka Haavisto pohjustamassa rasismille tietä + Hallitus heikentämässä eläkejärjestelmää + Kommunististen tunnusten kieltäminen on estettävä Kattava kooste maailmanmenosta, josta voinee olla ainakin kahta mieltä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kevytlumisateisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa +1 aste lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takapesään kuusiklapit ja käyn Pikkupuolella tarkistamassa lattialämmityksen tilanteen. Tavoitteena noin 17 asteen peruslämpötila. Loppu noin 20 asteeseen hoidetaan takkalämmöllä mahdollisen yövieraan ilmaantuessa paikalle. Aamun lehdessä oli artikkeli eilisestä rivitalon palamisesta/tuhoutumisesta Kemin Haukkarissa. Murheellinen tapaus. Artikkelin mukaan palon syttymissyytä selvitetään. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Hyvä keskustalaiset! Ei tuskailla tämän päivän kannatuslukuja eikä ripotella tuhkaa päällemme, vaan keskitytään olennaiseen - kyllä...

Hyvät keskustalaiset! Ei tuskailla tämän päivän kannatuslukuja eikä ripotella tuhkaa päällemme, vaan keskitytään olennaiseen - kyllä... Tuo perinteinen kysymys: "Mitä puoluetta äänestäisit, jos eduskuntavaalit olisivat nyt, on loppujen lopuksi aika lailla epäolennainen ja turhanpäiväinen. Eduskuntavaalit tulevat sitten aikanaan. Presidentinvaalit sen sijaan ovat kohtapuolin. Nyt on tärkeää vääntää Olli tammikuun 2024 ensimmäisellä äänestyskierroksella kahden joukkoon. Näin yksinkertaista se on - kyllä... Toivottavasti ja oletettavasti Ollin nousujohteinen kannatusprosentti voimistuu. Hyvää kannattaa odottaa.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen talviaamun läsnäolon. Mittarissa +1 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamupäivän aikana käväisen Pikkupuolella lisäämässä hiukan lattialämpöä. Tänään ei ole mitään kummempaa tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee... Niin - postilaatikkoon oli taas ilmestynyt Työkansan Sanomat eli Kommunistisen työväenpuolueen äänenkannattaja. Täytyy jossakin vaiheessa ainakin otsikkotasolla lehti selailla.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Nyt on liukasta teillä ja pihallakin. Jos ei ole aivan pakollista tarvetta liikkua, kannattaa pysyä kotosalla. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään ja hoidan myöhemmin puuhuoltoa eli haen korillisen klapeja puu- ja varastokatoksesta sisälle lämpenemään. Tänään ei ole erityisempää tekemistä. Todennäköisesti seuraan netistä illalla klo 18 alkaen Kemin kaupunginvaltuuston kokouksen Youtube-kanavalta. Aamukahvittelun yhteydessä lueskelin Lapin Kansa-lehden yleisönosastokirjoituksia. Tunsin taas suurta myötähäpeää, miten typerää tekstiä lehdessä julkaistaan. Katsotaan, miten tämä päivä loppujen lopuksi etenee...

"Miten Kemille on näin päässyt käymään?" ihmetteli minulle taannoin tuttu Ruuhka-Suomen asukas - kyllä...

"Miten Kemille on näin päässyt käymään?" ihmetteli minulle taannoin tuttu Ruuhka-Suomen asukas - kyllä... Sanoin hänelle, että tämän päivän murheellinen taloustilanne on monien tekijöiden summa. Vuosikymmenien kuntapolitiikan tulosta. Tämä ei ole tullut yllätyksenä, mutta onneksi aivan viime vuosina asia on ymmärretty yli puoluerajojen. Kerroin hänelle, että ihmettelin 2000-luvun alkupuolella - päästyäni "vilttiketjusta" varamiehenä valtuustokokoukseen - keskustelujen luonnetta. Valtuutetuilla oli täysin poikkeavia näkemyksiä taloudenhoidosta. Myytiin kaupungin omaisuutta surutta, otettiin lisää velkaa/"syömävelkaa", vaikka maksumiehien osuus vuosi vuodelta väheni. Säästämiseen ja tiukkaan taloudenpitoon liittyvät puheet kaikuivat valtuustosalissa kuuroille korville. Tiukan talouden pidon kukaties äänekkäin äänitorvi oli Pasasen Aarne. Arvelen Aarnen usein turhautuneen, kun hänen talousnäkemyksensä eivät menneet perille, vaikka hän taivutteli niistä lähes rautalankamalleja. Oli niin tai näin, katsotaan, mitä seuraavat kunta- ja aluevaalit tuovat vuonna 2025 tullessaan. Kannattaa katsoa muistin virkistämiseksi vuoden 2021 kuntavaalitulokset Kemistä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen ulos katsellessani aistin pilvisen ja sadetihkuisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa +2 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole mitään erityistä tekemistä. Tyypillinen pirttipäivä. Itse seurailen netistä maailmanmenoa. Käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista seuraavan viikon esiin. Ainoa tähänastinen merkintä: Maanantaina 06.11.2023 klo 18 alkaen Kemin kaupunginvaltuuston kokous. Sitä ilmeisesti katselen/seurailen netistä, tuskin tarvitsee paikan päälle lähteä... Katsotaan, miten tämä sunnuntaipäivä etenee...

Pyhäinpäivä vuonna 2019 - silloinen päätökseni...

Pyhäinpäivä vuonna 2019 - silloinen päätökseni... Päätin vuoden 2019 Pyhäinpäivänä, että lähden kuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2021 kuntavaaleissa. Kyllä. Niin kuin oletettavasti muistatte, kyseiset vaalit siirrettiin muutamalla kuukaudella alkukesään kirotun Korona-viruksen riehuessa Suomessakin. Tälläkin hetkellä tuo Korona-virus taas nostaa päätään... Kyseisten 2021 kuntavaalien yhteydessä tein myös ensimmäistä kertaa henkilökohtaista - tosin vaatimatonta - lehtimainontaa. Valomainostauluille en heittäytynyt. Luonnollisesti olin mukana Keskustan Kemin kuntayhdistyksen yhteismainonnassa. Tänään Pyhäinpäivänä en tee kauaskantoista henkilökohtaista päätöstä liittyen vuoden 2025 kunta- ja aluevaaleihin. Tosin on pakko todeta, että olen tällä hetkellä kuntapoliittisen urani huipulla. Toki petrattavaa vielä löytyy. Annetaan ajan kulua. Ken elää, hän näkee.

On Pyhäinpäivä - kyllä...

On Pyhäinpäivä - kyllä... Wikipediateksti: Pyhäinpäivä, vanhemmalta nimeltään pyhäinmiestenpäivä, on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Alun perin pyhäinpäivää on vietetty 1. marraskuuta, kuten monissa maissa edelleenkin, mutta Suomessa sitä vietetään välille 31.10.–6.11. osuvana lauantaina. Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin tuulisen pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -4 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamukahvittelun yhteydessä vaimoni kysyi Lapin Kansa-lehteä lukiessaan:" Sekö aiotaan purkaa?" Entinen tyttölyseo. "Siltä se nyt tuon artikkelin mukaan näyttää. Itse en ymmärrä, että remontti maksaa 15 miljoonaa ja uudisrakennus 14 miljoonaa." totesin. Eikö tuo vanha, perinteinen ja Kemin kaupunkikuvaan olennaisesti kuuluva rakennus kannattaisi - vielä kerran - käydä huolellisesti läpi ja tehdä ainoastaan aivan välttämättömät korjaustoimenpiteet. Säästyisi iso tukku riihikuivaa rahaa. OLi niin tai näin, tänään ei ole mitää erityistä tekemistä. katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Illansuupohdiskelua Facebook-foorumista, kansanomaisesti veispuukista... Aloitin tämä tyyppisen sometouhun tällä foorumilla vuonna 2017. Olin sitä kokeillut aikaisemminkin, mutta totesin sen ei-minulle-kuuluvaksi. Lähdin siis kuitenkin mukaan ja hankin muutamia kymmeniä kavereita. Kaverimäärä lähti sittemmin paisumaan ollen parhaimmillaan/pahimmillaan jo noin 750 . Tällä hetkellä se on rapiat 350 henkilöä. Kysyn aina silloin tällöin itseltäni:" Onko tässä loppujen lopuksi mitään järkeä? Pitää henkilökohtaista, julkista päiväkirjaa, jota harvat lukevat, muutamat tykkäävät/peukuttavat ja erittäin harvat kommentoivat." Tällaisen kysymykset esitin itselleni muun muassa hetki sitten ja sen perusteella käyn viikonvaihteessa kaverilistani läpi suurennuslasin kanssa erittäin kriittisesti. Todennäköisesti listalta lentää bittitaivaaseen aikamoinen joukko kavereita... Omasta Blogisivustani en luovu. Sen aloitin aikanaan 01.07.2014.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen kevytpakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -7 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa. Aamupäivän aikana pistän talvityöasun päälle ja käväisen vähäisiä lumia kolailemassa etupihalta, kukaties pääreitit myös takapihalta. Aamukahvittelun aikana ovikello kilahti. Paikalle oli tullut Kainuunkadun saneerausurakoinnista vastaavan yrityksen nuori kaivinkoneenkuljettaja. Kadulla seisoi kaivinkone ja perässä iso peräkärry, jossa oli sepeliä. Meidän puu- ja varastokatoksen sekä pensasaidan välinen alue saa uuden sepelipinnan - hyvä niin. Sillä alueella olemme aikanaan pitäneet venetraileria ja peräkärryä. Poistetun orapihlaja-aidan istutus jää ensi alkukesään. Tänään täytynee käydä kaupoilla lähestyvän Pyhäinpäivän varalta. Katsotaan, miten muutoin päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Katselin päivällä televisio-ohjelmien välillä olevia kuvia. Niissä vilisi kuvaa Helsingin Nyky-Pasilasta. Upeista aseman läheisyydessä olevista tornitaloista sekä asema-alueesta. Kävi mielessä menneet ajat 1970-luvun puolen välin seutuvilta. Tässä muistelua lyhyen kaavan mukaan eli taannoin kirjoittamani Blogiteksti: Luin erinomaisen artikkelin Helsingin Pasilasta Helsingin Sanomista hetki sitten - suosittelen. Pasilasta kävi mielessä tositarina, jonka kerroin pojalleni Timolle ja pojanpojalleni Laurille mennessämme kokousreissullani katsomaan jääkiekko-ottelua Hartwall-Areenalle. Kerroin heille ystävällisestä pasilalaismiehestä. He tykkäsivät tarinasta. Tosiaan 1970-luvun puolessa välissä jäin aikaisin aamulla Imatralta saapuneesta junasta Pasilan asemalle mennäkseni Insinööriliiton toimistolle kokoukseen. Asema oli aikalailla toisenlainen kuin nykyään. Pari raideparia ja vanha asemarakennus sekä tietysti asemalaituri. Asemalaiturilla näin kaukaa tulevan nuorenmiehen horjuvin askelin nakkisämpylä vasemmassa kädessä. Yritin väistää häntä mutta... Kohtasimme asemalaiturilla ja hän totesi:"Haluatko sä jätkä nakin naamaas?" Sanoin rauhallisesti:"En erityisesti, sillä olen menossa kokoukseen, saattaisivat ihmetellä naamatauluani." Nuorimies huomasi, että en lähde juttuun mukaan ja sanoi:"Annatko sä tupakan?" Siihen maailman aikaan polttelin vielä piippua, joten sekään ei onnistunut... "Hyvä jätkä, hyvä jätkä!" nuorimies totesi aä läpsäytti oikealla kädellä olkapäähäni. Onneksi oikealla, sillä vasemmassa oli se nakkisämpylä... Sen jälkeen olen aika monta kertaa ollut Pasilan asemalla ja nähnyt sen muutokset. Niin ja tämä on taivahan tosi...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin vinkkaisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -6 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Iloisesti saarikuusiklapit räiskyvät. Tänään ei ole ainakaan ennalta mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten keskustelin iäkkään katunaapuripariskunnan kanssa Lähi-Idän tilanteesta - lähinnä Gazasta. Keskustelussamme kävi ilmi, että emme kerta kaikkiaan ymmärrä, miten maailmassa voi tapahtua tällaista. "Eikö maailmassa löydy mitään tahoa, joka saisi tuollaisen järjettömyyden loppumaan?" totesi naispuoleinen keskustelukumppani. "Ennen oli YK. Kun jossakin oli konflikti aluillaan/meneillään, sinne lähetettiin YK:n rauhanturvaajia. Tilanne rauhoittui." totesin. Nyt se ei toimi. Miksi? Siksi, että on kirottu, kirottu, kirottu turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden veto-oikeus, joka vesittää hyvätkin YK:n päätökset... Muuten olen sitä mieltä, että Hamas-terroristien hyökkäys Israeliin kuuluu Venäjän ja Iranin pelisuunnitelmaan maailmanjärjestyksen uudelleen hahmottamisesta. Samalla Venäjän torstaina 22.02.2022 aloittama raaka hyökkäys Ukrainaan jää hiukan vähemmälle huomiolle. Toivottavasti sivistynyt maailma ei mene niin sanotusti halpaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -5 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Tänään ei oli oikeastaan mitään erityistä tekemistä. Ollaan nyt sitten vaan. Katsotaan, mitä loppujen lopuksi muutoin päivä tuo tullessaan... No ainakin sen verran, että olen saanut seurata työhuoneeni ikkunasta kahden metsäalan ammattilaisen toimintaa heidän kaataessa vastapaisen katunaapurimme vanhan, monihaaraisen koivun. Käytössä näytti olevan oksasaha, köysi ja tukipönkkä moottorisahan lisäksi. Miesten varusteet näyttivät olevan asialliset. Pari tuntia edellisen jälkeen toinen metsureista tuli kouralla ja isolla peräkärryllä varustetulla metsätraktorilla paikalle. Risut/oksat ja puut siirtyivät peräkärryyn. Siisti homma. Iso 2-osainen kanto kukaties murskataan aikanaan... Ei roskaa tuo koivu enää naapurin piha-aluetta...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut, joku sana saa minut kirjoittamaan menneitä muistellen. Tällä kerralla näkökentässäni vilahtanut sana - mämmirove. Olen taitellut monena vuonna pikkupoikana 1950-luvulla aikamoisen määrän valmiista aihioista mämmiroveita. Missä? Kemissä, Etu-Ritikassa (nykyisin Haukkarissa) sen aikaisessa Suhosen leipomossa. Leipomossa tehtiin Suhosen kauppoihin ja ilmeisesti sen aikaisiin muihinkin kauppoihin mämmiä Pääsiäisen aikaan paljon, todella paljon ja se oli hyvää. Miksi ja kenen kanssa? August ja Anna Suhosen tyttärenpoika, Keijo oli isovanhempiensa hoidossa. Keijo, joka oli minua muutaman vuoden vanhempi, pyysi kaveriksi useana vuonna "mämmiroveurakkaan". Kylläpä siitä taisi saada mukavasti taskurahojakin. Miksi minä olin urakassa mukana? Osittain siksi, että äitini, Aino Pyykkö, oli Suhosen leipomossa töissä, leipurina ja leipomo sijaitsi kotimme lähellä, näköetäisyydellä. Se oli tuttu minulle. Siellä tuli usein käytyä tullessani Ritikan kansakoulusta kotiin... Suhosen leipomo ja Suhosen kaupat olivat erittäin tunnettuja Kemissä 1950-60-luvulla, osittain vielä 1970-luvullakin. Valitettavasti aika ajoi niistä armottomasti ohi. Etu-Ritikan uuden kaupan rakentamisen myötä purettiin vanha kauppurakennus. Leipomo- ja kauppatoiminnan loputtua Möylyntiehen, Kurikankatuun ja Nällinkatuun rajoittuvalta tontilta purettiin lisäksi yksi asuinrakennus ja pieni varasto. Jäljelle jäi leipomorakennus, jota oli aikanaan laajennettu ja vintille oli rakennettu asuinhuoneita. Jäljelle jäi myös iso varastorakennus ja kellari. Mitä niille tapahtui? Suhosen perikunta päätti myydä em. kiinteistön. Miten minä liityn asiaan? Minä ostin em. kiinteistön 1980-luvun puolessa välissä. Miksi ihmeessä? Ajattelin antaa sen hetken aikaa olla ja mietin sen tulevaisuutta. Kuinka ollakaan ilmaantui kolme henkilöä, jotka halusivat rakentaa tontille tasokkaan rivitalon. Lähdin mukaan neljänneksi ja perustimme Avoin osakeyhtiö Miljöörakentajat. Niin tontilla on tällä hetkellä Asunto Oy August ja Anna. Annoin nimen August ja Anna Suhosen muistoa kunnioittaen. Arvelen asukkaiden olevan tyytyväisiä huoneistoihinsa. Tosin alkuperäisiä asukkaita ei tällä hetkellä ole kuin yksi aviopari - hekään eivät aivan alusta alkaen. Niin tuo kyseinen rivitalo näkyy työhuoneeni ikkunaan. Olen kulkenut sen ohi tähänastisen elämäni aikana kymmeniätuhansia kertoja. Tutuksi se on tullut ulkoasultaan. Todettakoon, että purin em. leipomorakennuksen ja ison varastorakennuksen ennen em. rakentamisprojektin toteuttamista. Kyseisen rivitalon suunnitteli arkkitehti Jussi Leppälä. Olin jonkin verran mukana rakenuksen luonnosteluvaiheessa. Mämmiroveesta kehkeytyi tällainen juttu lyhyen kaavan mukaan. Tätä voisi jatkaa pitkään, ehkä jossakin vaiheessa kirjoitankin asiasta lisää...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja selkän pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -14 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin klapit päärakennuksen takkapesään ja saman tien tulet sinne. Hoidan päivemmällä puuhuoltoa eli haen puu- ja varastokatoksesta korillisen klapeja sisälle lämpenemään. Tänään hahmottelemme pihalla pienimuotoista talvivalaistusta ja kulkureittejä, lähinnä selviämmekö vähemmillä lumenkolauksilla/lumilinkoajeluilla. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Myönteisiä ajatuksia/kirjoituksia - kyllä...

Myönteisiä ajatuksia/kirjoituksia - kyllä... Olen päättänyt globaalisynkkyyden keskellä kirjoittaa tekstejä kokemistani myönteisistä asioista. Tässä eräs sellainen. Olen käyttänyt Kemin ammattikoulun, sittemmin Kemin ammattioppilaitoksen, sittemmin Kemi-Tornion ammattiopiston, sittemmin Ammattiopisto Lappian parturipalveluja jonkin verran. Erityisesti viimeksi mainitun Hiuspysäkkiä sen jälkeen, kun minua lievästi moitiskeltiin/ihmeteltiin: Miksi ihmeessä et käytä näitä palveluja? Jäin em. ammattiopistosta eläkkeelle Kivikankaan toimipisteestä lokakuussa 2008. Olen sen jälkeen ollut aika monta kertaa mallina opiskelijoille - pääasiassa heidän tehdessä näyttöjä klassisessa miesten hiustenleikkauksessa. Samalla on yleensä kokopartakin siistitty. Olen seurannut vuosikymmenien saatossa monien parturipuolen opettajien toimintaa. Mainitsen muutaman nimen: Veijo Sykkö, Anne Tuovinen, Tiina Mattila, Irma Kopola, Marjo Appelgren, Jaana Ollikainen ja viime aikoina erityisesti Leena Leskio... Kaikilla on ollut homma niin sanotusti hanskassa. Olen saanut erinomaista palvelua. Kyllä. Kuulin aivan hetki sitten jonkun lukijoista mutisevan: Tietysti, kun sinun ei tarvitse näyttömallina olemisesta maksaa parturimaksua. Totta - mutta toisaalta en ole myöskään vaatinut korvausta livepäänä olemisesta... Muun muassa tänään orientoiduin Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Päivällä oli hiustenleikkausta ja kokoparran siistimistä. Tuttu juttu. Kyllä - homma hoidettu. Tyytyväisiä olimme kaikki: Leena opettajana, Anna ja Susanna opiskelijoina sekä erityisesti minä asiakkaana - livepäänä. Tapahtuma lähti liikkkeelle Leenan infolla koko luokalle, oppilasryhmälle. Sitten olin em. opiskelijoiden tuunattavana ja he olivat Leenan ohjeistamina. Leena ohjeisti "kädestä pitäen" ja ohjeet menivät perille mielestäni kiitettävästi. Kyllä taas kelpaa... Sovimme alustavasti, että saavun paikalle runsaan kuukauden kuluttua.

Uusi viikko käynnistyi ja keskiviikkona jo marraskuu - kyllä...

Uusi viikko käynnistyi ja keskiviikkona jo marraskuu - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tvenen pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -8 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen alan orientoitua Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille lähtöön. Päivällä hiustenleikkausta ja kokoparran siistimistä. Tuttu juttu. Kyllä - homma hoidettu. Tyytyväisiä olimme kaikki: Leena opettajana, Anna ja Susanna opiskelijoina sekä erityisesti minä asiakkaana - livepäänä. Tapahtuma lähti liikkkeelle Leenan infolla koko luokalle, oppilasryhmälle. Sitten olin em. opiskelijoiden tuunattavana ja he olivat Leenan ohjeistamina. Leena ohjeisti "kädestä pitäen" ja ohjeet menivät perille mielestäni kiitettävästi. Kyllä taas kelpaa... Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta kirjoitanpa pienenä kevennyksen - synkkien globaaliuutisten väliin - äskettäisen kahvipöytäkeskusteluni vaimoni kanssa. Täytämme kohtalaisen paljon sanaristikoita. Vaimoni myös tavutettuja ristikoita. Hän kysyi hetki sitten: "Mikä on Messin ampuma? Kolme tavua." Sanoin ensin vapaapotku, jonka muutin tavutukseen sopivaksi vapari-sanaksi. Kerroin vaimolleni Messin erinomaisen vapaapotkutekniikan hiukan rangaistusalueen ulkopuolelta. Vaikka kaikki maailman huippumaalivahdit tietävät Messin vapaapotkun vaarallisuuden, hän kaikesta huolimatta usein onnistuu laukauksessaan. Kukaties hän on katsellut aikanaan Kai Kaitsu Pahlmannin kuuluisaa "banaanipotkua" - kyllä sekin oli hyvä, ei kahta sanaa...

Kesäaika on sitten virallisesti ohi ja kellot taas siirrelty - kyllä...

Kesäaika on sitten virallisesti ohi ja kellot taas siirrelty - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen ulos katsoessani aistin pilvisen talviaamun läsnäolon. Mittarissa -6 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä, jos ei nyt sitten intouduta vähiä lumia pihalla kolaamaan. Voi toki olla, että pitkästä aikaa teen tutun sightseeing-ajelun kaupungin laitamilla. Uteliaisuuttani käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista seuraavan viikon esiin. Ainoastaan yksi merkintä: Menen maanantaina Kemin keskustaan Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille. Saan uuden lookin hiusten ja kokoparran osalta. Hyvä niin...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Lähdin kuntapolitiikkaan mukaan vuoden 2000 vaaleissa poliittisesti sitoutumattomana ehdokkaana. Silloista tunnettua kuntapoliitikkoa, edesmennyttä Pekka Ahoa minun sit.-lyhenne hiukan hymyilytti. Sanoikin minulle:"Kuule Aki, minä olen kommari ja sina olet kepulainen. Näin se vaan on." Olin tullut Pekan tuntemaan jo 1980-luvun loppupuolella tehdessäni AITAKI-Laatutuotteen mukana Innon Mimmien kanssa yhteistyötä. Pekka oli sittemmin Kemin ammattikoulussa vahtimestarina. Tulin Pekan kanssa hyvin toimeen niin kuin ymmärtääkseni moni muukin... Ensimmäisen valtuustokauden jälkeen mietiskelin, mahtaako tämä kuitenkaan olla minun juttuni. Olin valtuuston varajäsen ja kulttuurilautakunnan varsinainen jäsen. Uuden tulokkaan rooli vanhassa organisaatiossa oli mitä oli, mietin vakavasti jopa oman ryhmän - Kemin parhaaksi perustamista. Raaka vaalimatematiikka palautti minut nopeasti maan pinnalle. Lähestyvissä kunta- ja aluevaaleissa keväällä 2025 kukaties - Kemin parhaaksi-ryhmittymällä saattaisi olla tilausta. Kulunut valtuustokausi on ollut monessa suhteessa poikkeuksellinen ja erilaisia repeämiä on ollut yllättävän paljon. Erityisesti tuo Paavo Väyrysen Kemiin tulo ja Kemistä lähtö on sekoittanut poliittista pakkaa - saihan hän Kemissä vuoden 2021 kuntavaaleissa 566 ääntä. Yli puoluerajojen. Muun muassa nämä äänestäjät joutuvat hakemaan uutta äänestyskohdetta. Arvelen lisäksi, että moni nykyisistä Kemin valtuutetuista "lyö hanskat naulaan" tyyliin - nyt riittää. Miksi? Niin - miksi ihmeessä, kun monet suuret, vaikeat päätökset on tehty tällä valtuustokaudella, saattaa moni ajatella. Se ei riitä, vaan seuraavakin valtuustokausi on edelleen tiukkaa taloudellista vääntöä. Nyt olisi varsinaisille talouteen orientoituneille ammatti-ihmisille tilausta...

"Niin kuin raittiusseuran kokouksessa, mutta sielläkin saa sentään hiukopalaa!" tupisi taidenäyttelyn avajaisissa kutsuvieras...

"Niin kuin raittiusseuran kokouksessa, mutta sielläkin saa sentään hiukopalaa!" tupisi taidenäyttelyn avajaisissa kutsuvieras... Sanoin hänelle, että en ole hänen mainitsemassa kokouksessa koskaan käynyt, mutta kyllä paikallispankilta olisi odottanut hiukan parempaa avajaistapahtuman tarjoilua. Tervetulijaismalja ja karkit olivat monelle kutsutuista taidenäyttelyn avajaisiin osallistuneista selväasti pettymys. Se oli selkeästi aistittavissa. Osa tulijoista pyörähti ovansuussa takaisin käytävälle. Jos ovansuussa on kyltti "yksityistilaisuus", se velvoittaa asiallista, perinteistä tarjoilua. Kyllä lisäksi lasi-kaksi viintä löysyttää sen verran kielenkannattimia, että taideporinat irtoavat. Niin - kysymyksessä oli Jälkiä historiassa-näyttelyn avajaiset Kemin taidemuseolla tänään lauantaina 28.10.2023 klo 13 jälkeen. Näyttely on koottu OP Ryhmän Taidesäätiön kokoelmista, ja se on osa OP Kemin Seudun 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Olimme - minä ja vaimoni - tilaisuudessa lasnä. Ennen taidemuseoon menoa, meillä oli mukava juttutuokio Kemppisen Kaukon kanssa entisistä hyvistä ajoista. Niistä ajoista, jolloin Kemiä kehtasi sanoa kulttuurikaupungiksi. Keskustelussamme pohdiskelimme, miksi kaupungin johtoa näkee varsin harvakseltaan muun muassa taidenäyttelyiden avaijaisissa...

Mitä tänään tähän asti ...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin tyvenen ja pilvisen pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Aamukahvittelun yhteydessä pohdiskelimme tämän päivän tapahtumia lähinnä Kemin kulttuurikeskuksessa. Taiteiden yön aloitusta, Laitakari-näyttelyn avaamista sekä Jälkiä historiassa-näyttelyn avajaiset Kemin taidemuseolla tänään lauantaina 28.10.2023 klo 13–15. Näyttely on koottu OP Ryhmän Taidesäätiön kokoelmista, ja se on osa OP Kemin Seudun 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten olimme - minä ja vaimoni - paihalla valmistellen talven tuloa. Ensimmäisten lumenkolauksien yhteydessä mietiskelin hiukan maailmanmenoa: Ukrainassa on käynnissä Venäjän nykyhallinnon toteuttama raaka hyökkäyssota, jota ainakin Pohjois-Korean diktaattori tukee ase- ja ammustoimituksin, Iran asetoimituksin, Kiina tasapainoilee asiassa, jne. , Gazan räjähdysherkkä tilanne Hamas/Israel, Lähi-Idässä kaiken kaikkiaan täysin totaaliarvaamaton tilanne, kaasuputkia ja tietoliikennekaapeleita katkotaan meidänkin lähialueilla. Niistä raaka totuus paljastuu pikapuolin, joka saattaa merkitä Itämeren osittaisia rajoituksia ja aivan varmasti valvonnan tehostumista. Onneksi Lapin hyvinvointialueen aluevaltuuston päätökset Meri-Lapin kannalta olivat myönteisiä, mutta tilanne jatkuu. Kemin taloustilannetta yritetään aktiivisesti edelleen helpottaa. Toki muutakin myönteistä: Metsä Fibren biotuotetehdas on käynnistynyt, kouluverkkoasia on saatu ainakin välivaihepäätökseen, uusi, uljas monitoimihalli nousee Sauvosaareen, jne. ... Tunnustan, että eivät aivan kaikki edellä mainitut asiat pyörineet päässä ensimmäisiä lumia kolatessani, osa kuitenkin...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin lumisen alkutalven aamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Otin jo lumilapion esiin puu- ja varastokatoksen "orrelta". Perinteisten aamutoimien jälkeen teemme päärakennuksen aulassa olevan ilmalämpöpumpun suotimien puhdistuksen. Tänään ei taida olla mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan... Vilkaisin sähköpostejani. Sieltä löytyi tällainen: Hei, lämpimästi tervetuloa Jälkiä historiassa -näyttelyn avajaisiin Kemin taidemuseoon lauantaina 28.10.2023 klo 13–15. Näyttely on koottu OP Ryhmän Taidesäätiön kokoelmista, ja se on osa OP Kemin Seudun 100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa. OP Ryhmän Taidesäätiön noin 3000 teoksen kokoelma on Suomen suurin yksityinen taidekokoelma, jonka vanhimmat teokset ajoittuvat 1800-luvun puoliväliin, mutta painopiste on suomalaisessa 1990–2000-lukujen nykytaiteessa. Kemin taidemuseon näyttelyssä suomalaisen kultakauden taiteilijat kohtaavat nykytaiteen luoden vuoropuhelua eri aikakausien teosten välille. Näyttelyn avaa toimitusjohtaja Heikki Palosaari, OP Kemin Seutu. Kemin taidemuseo Marina Takalon katu 3 94100 Kemi 016 258 247

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Nyt pääsin palkoille!" sanoin valtuustokokouksen sihteerille, Jukka Vilenille kokouksesta pois lähtiessäni. En viitsi irrotella, miten hyville palkoille, mutta sen sijaan muistelen hiukan menneitä. Kemissä oli Rasvaa rattaisiin ideakilpailu 1980-luvun alussa, taisi olla vuonna 1983. Minäkin otin kilpailuun osaa kymmenellä idealla. Niistä kaksi palkittiin ja joista toinen Puuaitayritys toteutettiin sittemmin AITAKI-Laatutuote nimellä. Tuo toinen > Ideaporukka olisi vieläkin syytä toteuttaa. Kerroin ammattikouluoppilailleni, että en ole koskaan saanut työlleni niin hyvää tuntipalkkaa kuin silloin. Elettiin markka-aikaa. Laskin tuntipalkakseni 32 000 markkaa/tunti eli rapiat 3300 euroa/tunti nykyrahassa. Ei huono.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin pilvisen alkutalven aamun läsnäolon. Mittarissa 0 astetta lämmintä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän puut päärakennuksen takkapesään ja suoritan puuhuoltoa. Ajattelin alunperin seurata Kemin kaupunginvaltuuston tämän loppuiltapäivän kokouksen netistä. Paavo Väyrysen tehtyä eroilmoituksen kaupunginvaltuuston jäsenyydestä - tosin hänen nimensä näyttää olevan vielä tämän päivän esityslistalla - Antti Pasanen oli menossa paikalle. Antille on tullut este. Viesti tuli Messengerin kautta. Varajäsenenä oleminen on eräänlaista "palokuntahommaa". Menen paikalle, mikäli maailmankirjat eivät aivan loppuiltapäivällä sekaisin mene/ole... Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan.

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Kertausta: Olen ollut Kemissä kuntavaaliehdokkaana vuosina 2000, 2004, 2008, 2012, 2017 ja 2021. Muistaakseni 2017 vaalien yhteydessä intouduin tekemään A4-kokoisen vaalimainoksen 1-puolisena, jossa kerroin itsestäni ja vaalitavoitteistani. Kerroin eräälle henkilölle jakavani sitä - oman ryhmittymäni mainoksen ohessa - omalle asuinalueelleni - lähinnä Haukkariin (entinen Etu-Ritikka) ja osittain Syväkankaalle (osittain entinen Taka-Ritikka). "Turhaa jaat mainoksia. Eihän täällä asu muita kuin kommareita ja sosdemeita. Eivät he sinua äänestä." hän minua valisti. "Asuthan täällä sinäkin. Et muuten sinäkään ole minua viime kuntavaaleissa äänestänyt." totesin hänelle. "Miten niin en ole sinua äänestänyt. Mistä sinä sen tiedät?" hän ihmetteli... Keroin hänelle, että kuntavaaleista on aika tarkkoja tilastotietoja vaalialueittain. Kun niitä oppii lukemaan, on kohtalaisen tarkkaan selvitettävissä oma äänestäjäkunta. Edellisissä kuntavaaleissa olin saanut vain muutaman äänen omalta äänestysalueeltani. Niin sanotut varmat äänestäjät oli helppo hahmottaa. Niin - kyllä em. henkilön ensimmäinen kommentti osui aika lailla oikeaan. Olen aikaisemminkin kirjoittanut usein saamastani palautteesta: " Sinäkin olet viimeisellä neljänneksellä ja sinulla on viimeinen väri hiuksissasi. Sinun äänestäjäsi ovat pääosin siirtyneet ajasta iäisyyteen." Olen todennut, että kyllä asia on juuri näin, mutta kuntavaaleissa ei ole yläikärajaa. Alaikäraja toki löytyy eli 18 vuotta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja pilvisen alkutalven pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -5 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Vaimoni kävi pistämässä tulet Pikkupuolen takkapesään, saamme sinne iltapäivällä yövieraan, Veeran pitkästä aikaa. Lattialämpö on siellä peruslämpönä. Alkuillasta minulla on kokous eipä tänään oikeastaan muuta. Katsotaan, miten päivä etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja kirkkaan alkutalven pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -10 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään. Aamun lehteä lukiessani tarkistin eilisen Lapin hyvinvointialueen aluevaltuuston 30-29 lopputuloksen Mehiläis-sopimuksen jatkosta - kuka mitäkin oli äänestänyt. Äänestystuloksella on taatusti vaikutusta myös aikanaan Kemissä kunta- ja aluevaaleissa keväällä 2025. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Lokakuun viimeinen täysi viikko - kyllä...

Lokakuun viimeinen täysi viikko - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin tyvenen ja kirkkaan pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -2 astetta pakkasta. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään - mitäpä muuta. Oletan, että tänään maanantaina 23.10.2023 moni Meri-Lapin aikaansa seuraava asukas seuraa Rovaniemeltä Lapin aluevaltuuston kokousta. Katsotaan, mitä muuta tämä päivä tuo tullessaan.

Rantalaituri Selkäsaaren pohjoispäätyyn - alustavaa pohdiskelua - kyllä...

Rantalaituri Selkäsaaren pohjoispäätyyn - alustavaa pohdiskelua - kyllä... Olen puhunut ja kirjoittanut yli kymmenen vuotta, että Kemin Selkäsaaren pohjoispäätyyn, jos kevämatkailua on tarkoitus tosissaan kehittää, on rakennettava asiallinen rantautumislaituri. Asemakaavassa on sille merkattu alue Pohjoislaituri. Koska näyttää siltä, että sitä ei lähivuosina rakenneta, olemme pistäneet myssyn alle mietintään oman rantalaiturin rakentamisen Kemin kaupungin omistaman RT-tontin venepoukamaan. Venepoukamaan, jonka olemme kahteen kertaan ruopatun väylänpätkän yhteydessä teetättäneet ja tontin rantaa/tonttia muokkauttaneet. Jos Sinulla on hyviä vinkkejä asiaan liittyvänä - kerro. Mietinnässämme on kevytrakenteinen mutta tukeva laituri, joka on talveksi tarkoitus vetää maalle. Netissä näyttää olevan moniakin ihan toteuttamiskelpoisia ratkaisuja, mutta mielellään käyttäisimme paikallista osaamista. Pistän Facebook-foorumille muutaman kuvan asiasta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen herättyäni ja ulos katsellessani aistin kauniin ja aurinkoisen alkutalven pakkasaamun läsnäolon. Mittarissa -3 astetta suojaisessa auringonpaisteessa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän klapit päärakennuksen takkapesään ja hoidan puuhuoltoa eli haen korillisen puita puu- ja varastokatoksesta sisälle lämpenemään. Kukaties teemme päivemmällä pienen sauvakävelylenkin. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan... Uteliaisuuttani käänsin lokakuun viimeisen täyden viikon esiin pöytäkalenteristani. Tiistaina yksi kokous illansuussa, torstaina Kemin kaupunginvaltuusto illansuussa, johon tuskin tarvitsee osallistua ja lauantaina Kemin taidemuseossa taidenäyttelyn avajaiset klo 13-15. Jälkiä historiassa - taidenäyttely on koottu OP Ryhmän Taidesäätiön kokoelmista ja se on osa OP Kemin Seudun 100-vuotisjuhlan ohjelmaa. Mielenkiintoista.

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Alla olevan tekstin kirjoitin omalle Blogisivulleni 29.06.2017 muistellessani näkemyksiäni kunta- ja kuntayhtymäpolitiikasta. Palaan omalle työsaralleni eli Kemin Karjalahdelle, ammattikouluun, jota oltiin osittain alas ajamassa. Paine tuli Tornion suunnalta, johon kemiläiset kuntapäättäjät, osittain virkamiehetkin lähtivät mukaan. 1990-luvun loppupuoli oli Kemin ammattioppilaitoksessa mielenkiintoista aikaa. Ensin syntyi KEMI-TORNION AMMATTIOPISTO. Kemin ammattioppilaitos muuttui Tekniikan ja liikenteen Tervaharjun yksiköksi. Tervaharjun yksikkö tuntui monista hyvin oudolta, keksityltä. Erään paikallisen opettajakellokkaan mielestä Karjalahti ei ollut vetovoimainen, se oli vanha, rahvaanomainen ja "maalaismainen". Tervaharju iskee nuorten tajuntaan, hän junantuomana uhosi... No jaa - tuo ei ollut pienin murhe. Ammattioppilaitoksen silloinen rehtori oli kovassa puristuksessa muutosprosessin ollessa kiivaimmillaan, stressi iski aika-ajoin päälle. Luottamuspula päättäjien ja johtavien virkamiesten taholta oli ilmeinen. Kemissä koulutustoimenjohtajana oli Pekka Pasanen. Varsinainen päällepäsmäri. Viime vaiheissa rehtorin tehtäviä hoitivat silloinen apulaisrehtori Toivo Tapio ja sittemmin "velvollisuudesta" lehtori Urpo Selkälä. Siirtymävaiheessa rehtorin tehtävä siirrettiin tekun toimialajohtajan Matti Uusimäen peukalon alle, hän delegoi käytännön työn tekun lehtorille Heikki Salmelalle - myös Oulun miehiä. Heikki yritti parhaansa mutta... Monien välivaiheiden päätteeksi yksikölle haettiin koulutusalajohtajaa. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kuntayhtymän hallitus päätti pistää viran julkiseen hakuun. Silloin elettiin jo kevättä 2000. Se kiinnosti myös minua. Miksi? Siksi, että minulla oli kohtalaisen hyvät opintopaperit, pedagoginen pätevyys, aikuiskasvatuksen approbatur-tutkinto, ammattikasvatushallinnon tutkinto ja kohtalaisen hyvä, monipuolinen työkokemus. Niin ja olihan minulla vuodesta 1981 kertynyt paikallista kokemusta eli melkein 20 vuotta. Yhteydet paikalliseen teollisuuteen olivat erinomaiset ja oltiin Kemian osastolla tehty merkittävää opetuksen kehittämistyötä: Jatkolinjatoteutukset, 2+1- kokeilut ja menestys TAT:n Kunnon Kumppanuus Kiikarissa-tapahtumassa, parhaiten hoidetuista työelämäsuhteista paikalliseen teollisuuteen, jne. ... Viimeksi mainittuun liittyvä kunniakirja käytiin pokkaamassa Helsingin Yliopiston juhlasalissa. Paikalla olivat apulaisrehtori Toivo Tapio, lehtori Urpo Selkälä ja minä. Kyseinen kunniakirja lienee edelleen Ammattiopisto Lappian tekniikan puolen aulatilassa Kivikankaalla raamitettuna. Panin hakemukset sisään koulutusalajohtajan virkaan, olin mukana haastatteluprosessissa ja jäin odottamaan päättäjien ratkaisua. Haluan erityisesti painottaa, että olin siinä vaiheessa yksikkömme koulutusalajohtajan virkaan ainoa pedagogisesti pätevä hakija. Mitä tapahtui? Virka jätettiin täyttämättä, Matti Uusimäki määrättiin vasemmalla kädellä hoitamaan hommaa. Hän delegoi tehtävän edelleen Heikki Salmelalle. Viran hakuaikaa jatkettiin. Mitä se käytännössä merkitsi? Poliittiset päättäjät hakivat "oikeaa=sopivaa" hakijaa! SDP oli saanut Kemissä niskalenkin Vasemmistoliitosta. Toisin sanoen nyt haettiin kunnon pesunkestävää demaria... Ja kas kummaa löytyihän sellainen, tällä kerralla pesunkestävä demari, Ammattiopiston rehtoriksi valitun Arja-Leena Jokisen ilmeisesti opiskelukaveri, tyttökaveri/-toveri Anna Maria Jääskeläinen. Kemin ammatillisen koulutuksen alasajo kiihtyi. Kysymys kuuluu: Vahvistuiko uskoni kuntapoliittiseen/kuntayhtymäpoliittiseen päätöksentekoon? Todettakoon, että edellisessäkin valintaprosessissa toteutui tuttu kaava eli valittiin henkilö mahdollisimman kaukaa... Minua oli kyselty 1990-luvun loppupuolella kuntavaaliehdokkaaksi. Taisi olla vuoden 1996 kuntavaalit tulossa. Silloinen Kemin Keskustan ykkösnyrkki, Pentti Ilvesluoto tiedusteli asiaa, kävin hänen luonaan tehtaalla tutkimuslaboratoriossa juttelemassakin. Ilmeisesti Pentti oli lämmennyt asialle huomatessaan jäähalliprojektin etenemisen. Olimmehan sitä käyneet porukalla esittelemässä Kemin kaupunginhallituksellekin. Kohteliaasti kieltäydyin kuitenkin ehdokkuudesta. Täytyy myöntää avoimesti, että em. koulutusalajohtajan valintaprosessikohellus kypsytti minuakin. Silloin kävi käytännössä ensimmäistä kertaa mielessäni, että olisiko sittenkin parasta lähteä hiukan lähempää seuraamaan, vaikuttamaan kuntapoliittiseen päätöksentekoon. Seuraavat kuntavaalithan olivat vuonna 2000. Lisätään nyt tuohon vielä se, että vuonna 2000 jäin osa-aikaeläkkeelle tehden keskimäärin 3-päiväistä työviikkoa. Väheneviä kontaktitunteja riitti useammalle opettajakollegalle, Siihen maailman aikaan olin vielä opettaja- ja insinöörijärjestökuvioissa mukana. Vuoden 2000 kuntavaaleissa lähdin mukaan Kemin Keskustan ryhmään sitoutumattomana ehdokkaana. Sitä on jatkunut näihin päiviin saakka. Tosin nykyään olen Keskustan jäsenmaksun maksava jäsen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun mutta poikkeuksellisen aikaisin herätyn yön jälkeen lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavantuntuisen alkutalven aamun läsnäolon. Taivaalla mielenkiintoinen valoilmiö: Lentokone oli laskeutumassa Kemiin. Mittarissa -9 astetta pakkasta. Tosiaan - heräsin näkemääni monipolviseen eläkkeellejäämisuneen enkä sen jälkeen saanut enää unenpäästä kiinni. Nousin aamukahvin tiputukseen ja paahtoleipien tekoon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän tulet päärakennuksen takkapesään. Tänäänkään ei ilmeisesti ole mitään erityistä tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee...