Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Miksi ihmeessä sinä kirjoitat niin paljon?" minulta usein kysytään. Viime yönä jopa unessa. Olen kysyjälle aina todennut, että aloitin kirjoittamisen 1960-luvun puolessa välissä erään puolukkaretken jälkiseurauksena Pömiön silloisen tutka-aseman läheisyydessä. Kirjoitin kokemastani vääryydestä pitkän yleisönosastokirjoituksen kysymyksineen. Kirjoitukseni saksittiin ja esittämääni kysymykseen sain epäolennaisen vastauksen. Olen sittemmin kirjoittanut tosiaan paljon. Lehtiin olen jo vuosia sitten lopettanut kirjoittamisen, mutta vuodesta 01.07.2014 lähtien olen pitänyt Blogisivua ja muutaman vuoden täällä Facebook-foorumilla julkaissut kommenttejani ja lainannut mediajulkaisuja. Tiedän tarkalleen, että monet lukijat pitävät kirjoituksiani aika turhanpäiväisinä, osittain itsestään selvyyksinä ja saavat niistä polttoainetta omille aggressioilleen. Tapasin tosiaan viime yönä unessa oman faniryhmän. En tiennyt sellaisen olemassaolosta mitään. En tuntenut heistä ensimmäistäkään. He kertoivat lukevansa säännöllisesti tekstejäni ja kannustivat jatkamaan. Kerroin heille, että kirjoitan niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä ja ymmärrän, mitä olen tekemässä. Kerroin heille myös, että eihän tämä ole loppujen lopuksi kuin minun henkilökohtainen julkinen päiväkirjani. Ei sen kummempaa.