Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Väitetään, että Kemi on - ainakin ollut - kulttuuriystävällinen kaupunki. Kulttuuriarsenaaliin on olennaisesti kuulunut muun muassa Kemin taidemuseo, historiallinen museo, Kemin kaupunginorkesteri, Kemin musiikkiopisto, Kemin kaupunginteatteri, jne. ...pääosin ne ovat vieläkin elinvoimaisia, nimet ovat osittain vaihtuneet tai vaihtumassa. Nimenomaan tuo Kemin kaupunginteatteri on viime vuosina herättänyt keskustelua, kiivasteluakin. Se on puhututtanut ennenkin. Mikäli vielä oikein muistan, edellisessä elämässäni eli ollessani ammattiaineiden opettajana Kemin ammattikoulussa ja tuntiopettajana Kemin teknillisessä oppilaitoksessa - niidenkin nimet ovat moneen kertaan muuttuneet - Kemin kaupunginteatterin toiminta tuli aina silloin tällöin esiin ainakin kahvipöytäkeskusteluissa. Elettiin siis 1980-1990-lukua, jolloin itse en koskenut politiikkaan pitkällä kepilläkään... Kuulin usein mainittavan:"Miten meillä on Kemissä varaa pitää omaa teatteria? Siellä kaupunginvaltuutetut käyvät patsastelemassa seuralaisineen ilmaiseksi!" Taisinpa silloin todeta: "Kyllä kaupungissa pitää teatteri olla ja käyhän siellä paljon katsojina ulkokuntalaisiakin. Osa kustannuksista tulee valtiolta." Kävimme - minä ja vaimoni - siihen aikaan aika usein teatterissa. Länsi-Pohjan Insinöörit ry:llä oli pieni tukimuoto jäsenilleen + avec, joka on vieläkin voimassa. Nyt - vuonna 2022 - elämme toisenlaisia aikoja. Toivottavasti 01.01.2023 aloittava yhdistysmuotoinen teatteri säilyy ja hakee omat toiminta- ja tukimuotonsa. Meri-Lapin kulttuuriväellä on mielestäni näytön paikka. Sen kuuluisan hatunkin voi pistää kiertämään...

Mitä tänään tähän asti...

Viimeinen lokakuun täysi viikko alkoi - kyllä. Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin aurinkoisen pakkasaamun läsnäolon. Tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä lukuunottamatta pihafiilistelyä eli kevytrapsutusta ja lehtiroskan kärräämistä tontin kulmalle matopellon tuntumaan. Katsotaan, miten päivä etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempaa mutta käänsin työhuoneeni pöytäkalenterista lokakuun viimeisen täyden viikon esiin. Talvirenkaiden vaihto alkuviikosta. Näyttää olevan loppuviikosta yksi kokous ja Kemin Lyseon Lukion 125-vuotisjuhlat. Voi olla, että käväisen perjantaina juhlatilaisuudessa auditoriossa klo 13 alkaen...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen kurkkasin päärakennuksen terassilta säätilaa. Aurinkoinen ja kylmätuulinen. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Sen jälkeen perinteistä puuhuoltoa eli puu- ja varastokatoksesta korillinen saaripuita sisään. Yhä voimallisemmin alkaa saaripuiden merkitys hiipiä ajatuksiini. Ensi alkukesästä on syytä tehdä puita entistä enemmän... Tänään taidan seurailla maailmanmenoa ja kukaties pelailla Veikkauksen Live-pelejä pienin panoksin. Jos voittoja tulee - hyvä niin, mutta jos vähin häviän, eurot menevät hyvää tarkoitukseen - näin uskon ja luotan. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.

Alkaa olla menneen kesän, syksynkin yhteenvedon, arvioinnin vuoro - kyllä...

Alkaa olla menneen kesän, syksynkin yhteenvedon, arvioinnin vuoro - kyllä... Oikeastaan kesään liittyvänä ovat jo talven ja keväänkin toiminnot. Keväällä päätimme ruoppauttaa Selkäsaaren venepoukamaamme toisen kerran väylän. Edellinen kerta oli keväällä 2013. Molemmat omalla kustannuksella, vaikka väylä ja muokattu ranta ovat teoriassa ja käytännössäkin kenen tahansa käytettävissä. Matalat vedet ja hankalat tuulensuunnat ovat edelleen riesana. Toki rannasta pääsee normaalin vedenpinnan vallitessa lähtemään liikkeelle turvallisesti... Ensimmäinen rantatontti on Kemin kaupungin omistama RT-tontti. Rannasta alkaa Luoteislaiturinpolku, jota olemme avanneet vuosien saatossa (yli kymmenen vuoden aikana) ohi oman RM-tonttimme metsänreunaan saakka. Tähän on ollut suusanallinen lupa kaupungilta. Rannimmaisen tontin raivaamiseen on voimassa oleva kaupungingeodeetin virkamiespäätös. Raivaamista aloitettiin kesällä ja risuja poltettiin rannan tulistelupaikan betonirenkaan sisällä. Niin - uutena asiana perustimme keväällä ruoppaushiekkaan uuden perunapellon. Siihen lisättiin vajaa kymmenen Biolanin lannoitettua puutarhamultaa. Perunanviljelykokeilu onnistui mielestämme hyvin. Ensi kesänä lannoitus ja perunanviljely jatkuu. Toimme saaressa käydessämme kaksi kassillista kuusiklapeja eli saaripuita lähes joka reissulla. Yön yli emme - aikomuksistamme huolimatta - olleet kertaakaan. Sauna lämmitettiin pari kertaa. Kaiken kaikkiaan olemme kesäämme tyytyväisiä, varsinkin, kun rannimmaisen tontin raivaaminen on hiukan avartanut tontillemme merimaisemaa. Otammeko uuden Metsä Fibren biotuotetehtaan näkyviin ensi kesänä, sen aika näyttää. Katiskoinnit ja kalastamiset olivat entistä vähäisemmässä roolissa. Kolme kertaa savustimme kalaa saaressa: Haukea, lahnaa ja erityisesti ahvenia. Kyllähän ne maistuivat. Kotona asuintontillamme on ollut suuri rypistys menossa: Pikkupuolen vesi- ja jätevesiliittymä. Se on otettu käyttöön ja se avaa Pikkupuolen uuteen maailmaan. Helpottaa meidän - minun ja vaimoni - toimia. Tänä kesänä emme ole maalanneet/pintakäsitelleet mitään. Olemme päättäneet, että ensi kesänä kaikki painekyllästetyt terassi- ja porraslaudat hiotaan puhtaiksi ja käsitellään... Kotitontilla perunanviljely, salaatinkasvatus ja raparperipehkojen kasvatus onnistuivat erinomaisesti. Myös punaisia viinimarjo sekä karviaisia tuli mukavasti. Mustat viinimarjapensaat vaatinevat lannoitusta. Vene on haettu trailerin päällä kotitontille Hahtisaaresta, loppujen lopuksi se otettiin ylös luiskalta Mansikkanokalta. Hiukan loivempi luiska. Kesäautomme on pois liikennekäytöstä, se on tutulla paikalla päärakennuksemme päädyssä... Talvi saa tulla.

Mitä tänään tähän asti...

Pimeä aamu ja taitaa tulla pilvinen päivä. Aamu lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta lämmin syyssää oli aistittavissa. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään. Kävi hetki sitten mielessä, josko tänään en enemmälti kirjoittelisi. No sen verran kuitenkin kun lehtien yleisönosastoilla kirjoitellaan seurakuntavaaleista ja puoluepolitiikasta. Tähän saakka ovat poliittiset ryhmittymät ovat olleet seurakuntavaaleissa liikkeellä - niin tälläkin kerralla. Kemissä ehdokaslistojen yhdistelmästä on luettavissa: Seurakuntalaisten parhaaksi ehdokaslista/käytännössä Perussuomaiset ja mahdollisesti sitoutumattomat, Seurakunnan Suuri Vaaliliitto ehdokaslista/käytännössä Kokoomus, Keskusta ja mahdollisesti sitoutumattomat sekä Kemin Kirkkokansan Työväenyhdistys ehdokaslista/Käytännössä SDP ja Vasemmistoliitto ja mahdolliset sitoutumattomat. Niin kauan kuin minä muistan, on puhuttu puoluepolitiikan irrottamisesta seurakuntavaaleista - minäkin. Mutta jonkinasteinen puoluepoliittinen ryhmitys näyttää olevan eräänlainen maan tapa ainakin vielä näissä seurakuntavaaleissa. Kun en ole ollut aikaisemmin kuvioissa mukana, en osaa arvioida päätöksenteossa politiikan osuutta. Tuskin sillä on kovinkaan suurta merkitystä. Oli niin tai näin neljästäkymmenestä yhdestä ehdokkaasta valitaan kirkkovaltuustoon kaksikymmentä seitsemän jäsentä. Kaikkien etu olisi, että seurakuntalaiset aktivoituisivat lähtemään äänestämään. Äänestysprosentti on ollut viimeksi käydyissä seurakuntavaaleissa aivan liian alhainen... Niin - katsotaan, miten tämä päivä muutoin etenee.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia mutta hetki sitten katselimme televisiosta ohjelman viskin valmistuksesta. Kyseessä oli amerikkalainen Jack Daniels-viskin valmistusprosessi. Mielenkiintoisia yksityiskohtia. Jack Daniel’s on tunnettu tennesseeviskiä valmistava yhdysvaltalainen tislaamo, jonka Jack Daniel’s -merkkiset viskit tunnetaan ympäri maailmaa neliskanttisista pulloistaan ja mustavalkoisista etiketeistään. Kyseisen viskin valmistamisen aloitti Jasper Newton ”Jack” Daniel vuonna 1866 tai vasta vuonna 1875. Wikipedia Niin - kyllä taitaa käydä niin, että seuraavalla kerralla Ruotsin Haaparannalla käydessämme "kaks piste kasi" janojuomaa hakiessamme on lähes pakko pyörähtää paikallisen Systembolagetin kautta ja ostaa hiukan maistiaisia edellä mainittu viskimerkkiä...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin kauniin, syksyisen aamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. On noita kuivia saaripuita mukava poltella... Oikeastaan tänä päivänä ei ole mitään kummempaa = tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin kaivinkoneen kauhan kirskuntaan tonttimme kohdalla. Ojanpenkkoja viimeisteltiin. Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin pakkasaamun läsnäolon. Tekee talvea. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään ja sen jälkeen kevyttä puuhuoltoa. Tänään ei ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen päivän lehdet - Lapin Kansa ja Lounais-lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin ensimmäisen kunnon pakkasaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tietokoneen avattuani ruudulle ilmestyivät Helsingin Sanomien puoluekannatuslukemat ja heti kohta konkaripoliitikko Paavo Väyrysen ilmoitus, että hän peruu suostumuksensa eduskuntavaaliehdokkaaksi asettumisesta. Onpahan aamu! Paavo vapauttaa samalla Keskustan Peräpohjolan piirin odotettavissa olleesta - tosi vaikeasta päätöksestä - hänen ehdokkuudestaan. Näillä mennään. Palautan mieliin, että Keskustan Kemin kuntayhdistys teki aikanaan - hyvässä uskossa - päätöksen asettaa hänet eduskuntavaliehdokkaaksi. Parempaa ehdokasta ei Kemistä ollut tiedossa. Tavoitteena oli saada Kemiin keskustalainen kansanedustaja. Se on nyt sitten historiaa... Niin - tämä päivä jatkuu ilmeisesti siten, että pistän työasun päälle ja siirrämme trailerin päällä olevan veneen "talviasentoon". Oikeastaan mitään tärkeää tekemistä ei tälle päivälle taida siunaantua. Mutta kohtapa sen näkee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan sen kummempia, mutta hetki sitten kävi ajatuksissa lyhyt keskustelu tuntemani henkilön kanssa, joka kysyi minulta:"Etkö aio mainostaa, kun olet seurakuntavaaliehdokkaana?" "En henkilökohtaisesti. Tosin olen mukana Seurakunnan Suuri Vaaliliitto ehdokaslistan yhteismainonnassa." totesin kysyjälle ja lisäsin:"Olen aikanaan vastannut seurakuntavaalien vaalikoneeseen, jotka ovat netissä auki ja sieltä löytyy ajatuksiani lähestyvistä seurakuntavaaleista."

Mitä tänään tähän asti...

Tänä aamuna oli poikkeuksellisesti herätys päällä. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden kohtapuolin ajelemaan Keminmaan Paakkarille/Auto Patu. Kesäautoomme vaihdetaan varmuuden vuoksi jakopään hihna. Kyllä - siellä kävin. Hyvä palvelu ja odotellessa kaupantekijäisinä mukavaa jutustelua - häiritsemättä myyntitykkien työskentelyä... Päiväkahvittelun jälkeen pistin työasun päälle ja siirryin pihamaalle. Pistin kesäautoamme talvikuntoon: Tarkistin/lisäsin moottoriöljyä ja tarkistin/lisäsin jäähdytysnestettä. Hahmottelin trailerin päällä olevan pulpettiveneemme paikkaa, sillä päärakennuksen päätyyn on sovittava sen lisäksi kesäautomme. Kukaties vielä peräkärry, se on vielä avoin kysymys. Katsotaan, miten asia etenee. Joka tapauksessa talvi saa tulla.

Kemin kaupunginvaltuuston kokous tänään illansuussa - kyllä...

Kemin kaupunginvaltuuston kokous tänään illansuussa - kyllä... Katselin työhuoneessani hetki sitten tämän illan kaupunginvaltuuston kokousta. Asiallinen ja hyväntuntuinen kokous. Hyviä päätöksiä. Pomminvarmoja, riskittömiä päätöksiä ei nykymaailmassa voi tehdä. Kuitenkin luottamus virkamiehiin tulee olla vankka, jotta Kemissä pääsemme lähivuosina "kuiville". Meitä nettiseuraajia oli parhaimmillaan/enimmillään vajaa viisikymmentä henkilöä.

Ammattiopisto Lappia - selailua...

Ammattiopisto Lappia - selailua... Kävin uteliaisuuttani pitkästä aikaa Ammattiopisto Lappian kotisivuilla. Arvelen, että osa tämän tekstini lukijoista muistaa, että jäin kyseisestä organisaatiosta eläkkeelle lokakuussa 2008 Kivikankaan tekniikan yksiköstä. Töissä ollessani olin luottamushenkilönä yhden valtuustokauden yhtymävaltuustossa. Eläkkeelle jäätyäni jäähdyttelin vielä Kaivosalan ammatillisessa neuvottelukunnassa - ihan mielenkiintoinen kokemus sekin... Kävin läpi erinomaista aineistoa. Hämmästyin lähinnä sitä, että sivuilla esiintyi toiminta-alueita, joista en ole aikaisemmin kuullutkaan. Osa terminologiasta jäi vielä hiukan utuiseksi. Kukaties selvitän ne itselleni jossakin vaiheessa, jos siihen ilmenee tarvetta. Henkilöstön osalta totesin, että 371 hakutuloksesta tuotti muutaman kymmenen tuttua henkilöä. Olen käynyt aina silloin tällöin Kivikankaalla tervehtimässä entisiä opettajakollegoita. Nyt - toivottavasti ohi menevän Koronaviruksen aikaan - en ole lähtenyt liikkeelle. Jaa - kävinhän minä Koulutuskuntayhtymän järjestämässä perinteisessä eläkeläisten jouluaterialla Kemissä vajaa vuosi sitten. Kyseinen tapahtuma ilmeisesti järjestetään tänä vuonna Torniossa...

Kolmas lokakuun viikko käynnistyi - kyllä...

Kolmas lokakuun viikko käynnistyi - kyllä... Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavanviileän syysaamun läsnäolon. Siksipä perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänään ei ole mitään kummempaa tekemistä. Olen käynyt alustavaa keskustelua erään Pohjois-Suomessa toimivan aurinkopaneeliyrittäjän kanssa mahdollisesta Selkäsaaren saarimökin sähköistämisestä. Asia on ollut aikaisemminkin esillä muiden kanssa, mutta se ei ole johtanut käytännön toimenpiteisiin. Pyysin hetki sitten yrittäjää tekemään ehdotuksen/tarjouksen asiasta. Katsotaan, miten asia etenee...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin ja tuonut sen myös esiin kyseisen yhdistyksen vuosikokouksessa - useammin kuin kerran. Kun tulimme paluumuuttajina takaisin Kemiin 1980-luvun alkupuolella, lähdin mukaan Insinööriliiton paikallisyhdistyksen Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n toimintaan. Insinööriliitto oli minulle tuttu jo 1970-luvun alkupuolelta. Kaikki oli mielestäni paikallisyhdistyksessä siihen maailman aikaan selkeää ja yksinkertaista. Yhdistyksen hallitusjäsenet olivat silloisista yrityksistä valikoituneet tehtävään: Veitsiluoto Oy, Kemi Oy, Outokumpu Oy, jne. ... Hallitusjäseninä oli myös henkilöt Kemin kaupungilta, Kemin ammattioppilaitokselta, jostakin insinööritoimistosta, jne. ... Puheenjohtajan tehtävää kierrätettiin - lähinnä akselilla Tornio, Keminmaa, Kemi ja Simo ja hallitustehtävän jättävä henkilö velvoitettiin hankkimaan/puhumaan itselleen seuraaja. Mikäli oikein muistan edellä mainittu järjestelmä toimi. Lisäksi Insinööriliiton ja Pohjois-Suomen piirin tilaisuuksiin oli selkeä "nokkimisjärjestys": Puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, rahastonhoitaja ja rivihallitusjäsen. Mielestäni yksinkertaista ja selkeää - kyllä. Entä nykyisin? Sen aion lähteä tarkistamaan yhdistyksen syyskokoukseen, joka saamieni tietojen mukaan on torstaina 01.12.2022 klo 18.30 yhdistyksen toimitilassa Vinssissä. Menen paikalle, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole...

Mitä tänään tähän asti...

Mukavan tuntuinen syysaamusunnuntai - kyllä. Kävin hetki sitten katsomassa, ovatko pihalemmikkimme/-riiviömme eli oravat käyneet yrittämässä päärakennuksen ullakkotilaan entisestä, korjaamastani paikasta. Eivät ole. Täytyy seurata tilannetta, yrittävätkö löytää lämmintä ullakkotilaa muualta räystäiden alta... Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme kukaties pihalle hiukan syyssiistimiseen. Tontinkulman matopellon aluetta ehkä tasoittelemme. Oikeastaan tänään ei ole mitään pakottavaa tarvetta tehdä yhtään mitään - ei edes tuota paihalla touhuamista. Voi toki olla, että otan päärakennuksen päädyssä trailerin päällä olevasta pulpettiveneestämme akun pois ja pistän koneen suojapeiton alle odottamaan talven tuloa. Käänsin hetki sitten pöytäkalenteristani uuden viikon esiin. Yksi ainoa merkintä: Vien tiistaina kesäautomme Paakkarille Keminmaahan heti aamusta. Siihen vaihdetaan - varmuuden vuoksi - jakopään hihna. Sen jälkeen todennäköisesti poistan auton liikennekäytöstä odottamaan ensi kevättä/alkukesää... Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta oli aistittavissa sadetihkuinen aamu, taitaa tulla sadepäivä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tuttuakin tutumpi operaatio. Katsotaan, miten päivä etenee...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Niin se taas viikko vilahti. Hetki sitten lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sadetihruisen päivän lähestymisen. Kainuunkadun itäpäässä saneeraustyöt jatkuvat - hyvä niin. Tänään, mikäli sade hellittää, kukaties muokkaamme ja siistimme tonttimme matopeltoaluetta ensi kevättä varten. Oikeastaan mitään sen kummempaa ei ole suunnitteilla. Ehkä hiukan puuhuoltoa...

Illan musiikkipläjäys You Tubesta - kyllä...

Illan musiikkipläjäys You Tubesta - kyllä... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että en kuuntele säännöllisesti musiikkia, vaan kerralla aikamoisen määrän, kun mieliala on sopivan herkistynyt. Muun muassa Jouluna ja Vapun seutuvilla. Hetki sitten kuuntelin pari tuntia musiikkia. Minulle aika tuttua ja turvallista. Musiikkiannokseeni mahtui yksi venäläinenkin kappale: Severomoskilaislähtöinen Elena Vaenga lauloi isossa konserttisalissa säestäen itseään pianolla. Kappaleen nimi suomennettuna Äiti... Viimeisenä lauluna kuuntelin tutun lastenlaulun Ihme ja kumma. Sen esitti ryhmä suomalaisia naisartisteja studioesityksenä. Nauttivat selkeästi esiintymisestä, ei ihme, sillä kappale on erinomainen. Taas kerran jäin miettimään omaa olemustani: Taidan olla hiukan lapsellinen, vähintäänkin lapsenmielinen. Onneksi tuota pohdintaa ei kestänyt kuin sekunnin tai kaksi...

"Mitä? Sinäkö seurakuntavaaliehdokkaana?" minulta kysyttiin - kyllä...

"Mitä? Sinäkö seurakuntavaaliehdokkaana?" minulta kysyttiin - kyllä... "Miksi ihmeessä, ethän sinä aikaisemmin ole ollut mukana seurakuntavaaliehdokkaana?" lisättiin. "Totta. En tosiaankaan ole aikaisemmin ollut mukana." totesin ihmettelijälle. Kerroin hänelle, että katseltuani uteliaisuuttani muun muassa kirkkovaltuuston tehtäviä yllätyin, miten ne ovat pääasiassa arkisia ja jokapäiväisiä. Lähes kaikki kemiläisiä koskettavia, kuului kirkkoon tai ei. Talousasiat ovat sielläkin erittäin tärkeitä sekä kiinteistöjen ylläpito. Varsinaisia uskonasioita unohtamatta...

Sightseeing-ajelua Kemin rannan tuntumassa ja ihmettelyä veneiden talvisäilytyksistä - kyllä...

Sightseeing-ajelua Kemin rannan tuntumassa ja ihmettelyä veneiden talvisäilytyksistä - kyllä... Kävin hetki sitten ajelemassa Hahtisaari-sisäsatama-Mansikkanokka edestakaisin ja pohdiskelin, miksi ihmeessä Kemissä kulutetaan henkistä pääomaa turhanpäiväisiin asioihin. Yksi sellainen on mielestäni veneiden talvisäilytykseen liittyvät suunnitelmat, joita on vatvottu vuosikausia eikä loppua ole näkyvissä. Tunnustan, että itse en ole päivittänyt, missä tällä hetkellä asian suhteen mennään. Kemi on merikaupunki, jonka rantakuvaan on vuosikymmeniä liittyneet veneet - talvellakin. On järjen köyhyyttä suunnitellakaan veneiden ajamista, raahaamista, siirrättämistä johonkin "pois silmistä" talven ajaksi. Ajellessani tänään rannan tuntumassa yritin ymmärtää, mitä tässä on pohjimmiltaan kysymys. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä. En ymmärrä muuta kuin sen, että kyseessä on perinteinen kateus. Ahdistava, tunkkainen ja kaiken järkevän toiminnan tuhoava kateus. On annettu ymmärtää, että veneilijät saavat Kemin kaupungilta ilmaista palvelua. Lisäksi nykyisiä talvisäilytysalueita pitää siistiä. Totta - sille on aina tarvetta. Veneilijät maksavat venepaikoista kohtuullisen vuosikorvauksen. Muistaakseni olen taannoin ehdottanut, että sitä voidaan tarkistaa siten, että se sisältää myös talvisäilytyksen.

Mitä tänään tähän asti...

Sateinen syysaamu - kyllä. Aamun lehden haettuani pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Perinteisten aamutoimien jälkeen kukaties naamioidun vanhaan talvityöasuuni ja lähden Mansikkanokalle tarkistamaan projektiveneemme tämänhetkisen tilanteen. Lähinnä tarvitseeko suojapeittoja uusia... Jos Sinulla on tekemisen puutetta ja ylimääräistä aktiviteettia - niin ja merikelpoisen veneen tarvetta - tule juttelemaan kanssani. Kerron Sinulle projektiveneemme tarinan vähintäänkin puolipitkän kaavan mukaan. Kerron myös sen, miten vene on saatettavissa ajokuntoon. Teen Sinulle tarjouksen, josta et voi millään järkisyyllä kieltäytyä. Mahdollisesti muistat, että veneessä on aikanaan ollut klassikkomoottori - 2-sylinterinen Wickström - se on tällä hetkenä osina useassa muovilaatikossa varastorakennuksemme autotallissa. Katsotaan, mitä muuta päivä tuo tullessaan...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Niin kuin tarkkaavainen lukija on havainnut, olen kirjoittanut muutaman tekstin Kainuunkadun saneerauksesta. Siinä vaiheessa, kun työt olivat talomme kohdalla, jouduin ottamaan hetkeksi aikaa yhden - meidän kiinteistömme ja kerrostalon välissä olevasta aidasta - aitaelementin sivuun, että pääsimme liikkumaan jalkaisin tontilta. Kävin hetki sitten "seppäämässä" aitaelementin paikoilleen. Aitaelementin pystylautoja katsellessani ajatukseni lähtivät liitoon toisen maailmansodan jälkeisiin tapahtumiin. Perheemme muutti takaisin tälle paikalle vuonna 1946 eli isäni vanhaan kotipaikkaan, joka oli ollut parikymmentä vuotta vuokralla. Oli remontin aika. Päärakennuksen pystylaudoitus muun muassa oli uusimisen tarpeessa. Siihen maailman aikaan ei menty rautakauppaan ja ostettu auto-/hevoskärrykuormallista lautoja. Isäni sai ostetuksi niitä välikäsien kautta. Hänen siskonsa Annan aviomies oli Eino Juntunen, asuivat tuossa näköetäisyydellä. Eino oli Veitsiluoto Oy:n lautatarhalla se henkilö, joka lähetti proomuja redillä oleviin höyrylaivoihin lastattaviksi - lankkua ja lautaa maailman tarvemarkkinoille. Isäni sai ostetuksi tapulin päällyslautaa. Lautaa, jossa on urat molemmissa reunoissa. Eräänlaista sateensuojalautaa. Niitä oli käytetty vanhan kotitalomme pystylaudoituksessa. Minä purin tuon talon 1980-luvun puolessa välissä ja teetätin osittain em. laudoista aitaelementtejä silloisessa Peiponpesässä Karjalahdella. Edesmennyt Seppo Vieruaho hoiti homman porukkansa kanssa ansiokkaasti. Niin - muutama aitaelementti näyttää olevan taas uusimisen tarpeessa.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikolta aistin mukavantuntuisen syyssään läsnäolon - hyvä niin. Uutta postilaatikkoa katsellessani kävi mielessä, että virittelen taakse vielä varmuuden vuoksi painekyllästetyistä laudanpätkistä tukirakenteen, jotka kiinnitän - tork/torx-ruuveilla. Todettakoon, että kadunvarren postilaatikot ovat talvella lumiaurojen "vapaata riistaa" varsinkin tilanteissa, joissa urakkavauhdilla ajavat kasaavat valtavat "lumimällit" postilaatikkojen kohdalle. Ihme, että postilaatikot sikseenkin hyvin kestävät - muovilaatikotkin... Onneksi talvi odottaa vielä tuloaan. Oikeastaan tänään ei ole mitään erityistä tehtävää. Todettakoon kuitenkin, että sain myöhäislähetyksenä sähköpostiini eilen seurakuntavaaleihin liittyvää materiaalia. Virallista infoa on luettavissa jo nyt muun muassa Kemin seurakunnan nettisivuilta. Olen mukana Seurakunnan Suuri Vaaliliitto ehdokaslistalla. Ensimmäistä kertaa. Katsotaan, mitä tämä päivä tuo tullessaan...

Kemin taidemuseolla illansuussa tänään - kyllä...

Kemin taidemuseolla illansuussa tänään - kyllä... Sain taannoin kutsun sähköpostiini näyttelyn päätöstilaisuuteen 11.10.2022 klo 17-19 Kemin taidemuseoon. Kyseessä oli Päivien kimallus näyttelyn Finissage - Taidetta, teetä, jalokiviä ja musiikkia. Ohjelma: klo 17.00-17.30 Mandoliiniorkesteri Remolo esitti legendaarisia elokuvasäveliä, orkesteria johti Elina Kakko-Delha ja soitettuja kappaleita esitteli taidemuseon intendentti Venla-Eeva Kakko mielestäni ansiokkaasti. Hän oli myös soittajana mukana... klo 17.30 Tarjoilun avaus, kello viiden tee ja sitruunamuffinssi klo 17.40-18.20 Tarina näyttelyn takana - taidemuseon intendentin Venla-Eeva Kakko - avauksia Päivien kimallus-näyttelyn katsomiseen Kaikki edellä mainitut olivat mielenkiintoisia. Lopuksi oli mahdollisuus tutustua näyttelyyn ja keskustella näyttelystä henkilökunnan kanssa. Musiikkiesityksistä menee paras terä taidemuseolla, koska akustiikka on sitä mitä se on - tila on suunniteltu "äänettömien" teosten esittelyyn. Joskus toki on myös video- ja valoesityksiä. Yleensä tämän tyyppisissä tilaisuuksissa juttelen läsnä olevien kanssa - paljonkin. Nyt en juuri ollenkaan. Miksi? Siksi, että ihmiset tuntuivat olevan omissa oloissaan/porukoissaan. En halunnut häiritä heitä... Vähänlaisesti oli väkeä paikalla. Liekö syksyinen sää säikäyttänyt osallistumisen.

Mitä tänään tähän asti...

Sateinen tiistaiaamu - kyllä. Nyt ei ainakaan aamulla ole pihalle menemistä, jos ei ole aivan pakko. Toki sen verran, että perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään ja käväisin hakemassa korillisen puu- ja varastokatoksesta saaripuita. Niin - saaripuita on polteltu kesästä lähtien ja niitä riittää vielä muutamaksi viikoksi. Sitten siirrytään taas "ostoklapeihin". Todennäköisesti ensi kesänä tuomme Selkäsaaresta vähintäänkin viime kesäisen verran puita kotikatokseen... Katsotaan, miten päivä etenee. Illansuussa oli ajatus lähteä Kemin taidemuseoon Päivien kimallus-näyttelyn päätöstilaisuuteen klo 17-19. Olemme käyneet em. näyttelyn katsomassa. Mielenkiintoinen yhdistelmä/oivallus kuvataiteen ja edesmenneen Kemin Jalokivigallerian yhteiselo...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä... Hyvin ja pitkään nukutun yön sekä perinteisten aamutoimien jälkeen lähdemme - minä ja vaimoni - pihalle syystouhuihin. Pikkupuolen takaa ajamme vielä - poikkeuksellisen myöhään - nurmikkoa, sillä samalla saadaan murskatuksi pensaiden ja puiden lehtiä. Voi olla, että vielä keräämme kuorman oksia ja katkottuja pienpuita vietäväkai Kemin Energia ja Vesi Oy:n energiapuukentälle Karjalahdelle. Tällä viikolla ei - pöytäkalenterini mukaan - ole oikeastaan mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten asia etenee muun muassa tämän päivän osalta.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen katsellut televisiosta muutaman vuoden aikana ohjelmaa nimeltä Himohamstraajat. Ohjelmien kaava on sama: Jollakin on valtava määrä tavaraa nurkissaan ja pihapiirissä. Yleensä niin paljon, että normaali eläminen tavaramäärän keskellä on terveydelle vaarallista eikä turvallisuus ole taattu muutoinkaan. Ohjelman kaavaan kuuluu suuri määrä siivoushenkilöitä/raivaus- ja siirtokalustoa sekä hamstraajaa psyykkaava ammattiauttaja. Usein paikalla on myös hamstraajat lähisukulaisia... Väitetään, että suomalaisissakin on hiukan hamstraajan vikaa/ominaisuuksia. Kyllä joissakin asioissa itsekin tunnustavan kuuluvani joukkoon. Miksi? Ilmeisesti lähinnä siksi, että jotakuinkin kaikki tavarat on vuosikymmenien saatossa joutunut itse ostamaan/maksamaan. Tavaroilla saattaa olla erittäin hyvä käyttöarvo, mutta tarpeettomaksi käydessään luopumisarvo=myyntiarvo on olematon. Tätä kirjoittaessani teen itselleni lupauksen, että viimeistään ensi keväänä/alkukesänä käyn - taas kerran - läpi omia nurkkiani...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Ulkona viileähkö mutta aurinkoinen syysilma. Käänsin työhuoneni pöytäkalenterista uuden viikon esiin. Ensi viikolle ei ole kuin yksi merkintä, joka on alla: Kemin taidemuseo kutsuu yleisöä näyttelyn Finissage -päätöstilaisuuteen tiistaina 11.10. klo 17 englantilaisittain kello viiden teelle kuulemaan Mandoliiniorkesteri Remolon musiikkituokiota sekä tarinaa näyttelyn takana intendentin kertomana. Näyttelyyn ehtii vielä tutustua, sillä näyttelyaikaa on jatkettu keskiviikkoon 26.10. Saakka. Finissage tiistaina 11.10. Klo 17-19, Kemin taidemuseo. Ohjelma: Klo 17.00-17.30 Mandoliiniorkesteri Remolo esittää legendaarisia elokuvasäveliä, johtaa Elina Kakko-Delha. Klo 17.30 Tarjoilun avaus, kello viiden tee ja sitruunamuffinssi. Klo 17.40-18.20 Tarina näyttelyn takana – taidemuseon intendentin avauksia Päivien kimallus -näyttelyn katsomiseen, Venla-Eeva Kakko. Lopuksi vapaata tutustumista näyttelyyn ja mahdollisuus keskustella näyttelystä henkilökunnan kanssa. Tervetuloa. Vapaa pääsy Ystävällisin terveisin, Venla-Eeva Kakko Intendentti +358 40 832 9691 venla.kakko@kemi.fi Kemin kaupunki Hyvinvointitoimiala, Vapaa-aikapalvelut Kemin taidemuseo/ Kemi Art Museum Marina Takalon katu 3, 94100 Kemi

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön sekä aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin mukavan syysaamun läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän työasun päälle ja lähden pihalle pistämään trailerin päällä olevan veneen "lähes" talvikuntoon. Vähintäänkin tyhjennän ylimääräiset romppeet suojaan ja peseskelen venettä. Jos vielä päivällä aktiviteettia riittää, pistän kadunvarren orapihlaja-aidan - jäljellä olevat pätkät - uudella, eilen ostetulla Fiskarsin oksaleikkurilla poikki... Katsotaan, miten päivä etenee.

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä ja ensimmäinen lokakuun viikko on takana. Poikkeuksellisen aikaisen herätyksen jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Perinteisten aamutoimien jälkeen odottelemme lvi-asintuntijoiden pistäytymistä Pikkupuolella. Sen jälkeen lähdemme käymään kaupoilla ja iltapäivällä todennäköisesti haemme veneen maihin Hahtisaaresta. Veneilykausi päättyy siis tänään, mikäli ei mitään yllättävää tapahdu. Alkuillasta klo 18 alkaen on Kemin kirkossa Gospel-messu. Olemme alustavasti olleet lähdössä sinne...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani aistin sateisen ja kolean syysilman läsnäolon. Näinhän ne sääennusteet lupasivat ja lisäksi kovaa tuulta. Se tästä ainakin vielä puuttuu. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään illaksi... Tänäänkään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Taidanpa seurailla netistä maailmanmenoa. Minun seurantakohteet ovat, kerrattakoon se taas: Yle, Helsingin Sanomat, Ilta Sanomat, Iltalehti, Kauppalehti, Talouselämä, Tekniikka- ja talous, jne. katselen myös muita lehtiä myös Tassin englanninkielisiä sivustoja. Väitän, että noista lähteistä saa jotakuinkin objektiivisen kuvan maailmanmenosta, missä mennään vai mennäänkö missään.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olipa mukava lueskella Kotikulmilta-lehdestä Tervolan Kätkävaaran kehityshankkeista - luontopolkuhankkeesta. Kätkävaaran luolat ovat artikkelin mukaan vetonaulana. Kemiläinen retkikirjailija Pentti Korpela on tuonut niitä esiin Lounais-Lapin retkioppaassa. Tervolan hankkeen rahoittaa Peräpohjolan Leader ja sen kustannukset ovat noin 100000 euroa. Olin muutama vuosi sitten SELKÄSAARI YHDISTYS ry:n vuosikokouksessa, jossa Kemin kaupungingeodeetti Paulus Rantajärvi esitteli näkemyksiään yhdistyksen jäsenille Selkäsaaren kesämatkailun kehittämisestä. Selostuksessa tuli esiin myös tuo Leader-rahoitusmahdollisuus. Juuri tällä hetkellä en tiedä, mikä on reaaliaikainen tilanne, mutta esimerkiksi Selkäsaaren Pohjoislaiturin rakentaminen on elinehto saaren kesämatkailun kehittämiseksi. Patikointireitistöä on aloitettu tekemään Pohjoisselkäsaarenpolun avaamisella viime kesänä...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin viileään syysaamun läsnäolon. Siksipä perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Tänään ei oikeastaan oli mitään tärkeää tekemistä. Ollaan nyt sitten vaan ja katsotaan, mitä tuleman pitää...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani etäältä kadun varren postilaatikosta aistin mukavantuntuisen syysaamun läsnäolon. Mietiskelin jo, josko lähtisin iltapäivällä ongelle - vielä kerran. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkapesään ja hoidin hiukan puuhuoltoa. Kainuunkadun saneeraukseen liittyen meidän tonttimme kohdalla on ojanpenkkoja siistitty ja toisessa päässä katua näyttävät kaivinkoneet olevan työ touhussa - hyvä niin. Katsotaan nyt, miten päivä etenee...

Mielenkiintoinen loppuiltapäivä ja illansuu tänään...

Kirjoitin aamulla muun muassa seuraavaa: Illalla on Kemin kaupunginvaltuuston kokous klo 18 alkaen ja varaedustajalle on tarvetta. Ilmoitin saapuvani kokoukseen. Ryhmän kokous puoltatoista tuntia aikaisemmin. Em tapahtumaan mennessäni kävin Prismassa ja Wetterillä. Prismassa mielenkiintoinen keskustelu. Tuttu Stora Enson eläkkeellä oleva paperimies tuli minua jututtamaan. Sanoin: "Terve - Sinuapa en ole nähnytkään pitkiin aikoihin." "Äänestin sinua viime vaaleissa, mutta et mennyt läpi." hän totesi. "Olin vaalitulokseen ihan tyytyväinen, itse asiassa olen juuri nyt menossa Kemin kaupunginvaltuuston kokoukseen." sanoin hänelle... "Jos olet vielä ehdokkaana, äänestän varmasti sinua ja kerään porukan, että menet läpi." hän välittömästi ilmoitti minulle. Emme keskustelleet asiasta enempää. Niin - seuraavat kuntavaalit järjestettäneen 13. huhtikuuta 2025, samaan aikaan vuoden 2025 aluevaalien kanssa. Olen silloin vasta 81-vuotias, jos elinpäiviä riittää. Kävin myös Wetterillä jututtamassa tuttua autokauppiasta. Sanoin, että minulla on ollut huono omatunto, että en tarvitse uutta autoa. Toki sanoin, että tarvetta syntyy, jos jompi kumpi nykyautoista kerta kaikkiaan hajoaa. Kemin Keskustan valtuustoryhmän kokous oli ihan asiallinen ja itse valtuustokokouskin. Valtuutetuilla ei ollut "puheripulia", joten kokous oli poikkeuksellisen lyhyt - hyvä niin...

Kemi on mainettaan parempi vai pahempi - väitetään...

Kemi on mainettaan parempi vai pahempi - väitetään... Olen itse käyttänyt usein tuota - mainettaan parempi - toteamusta. Lisännyt kylläkin perään, että olen hiukan asian sunteen jäävi, koska olemme tavallaan olleet täällä niin pitkään - yli 130 vuotta. Mitä? Miten niin yli 130 vuotta? Asiallinen kysymys - totta. Itse lasken aikaa siitä, kun isoisäni Aukusti Pyykkö(nen) isäni puolelta muutti Kemiin Kuhmon Lentuasta/Lentiirasta työn perässä. Aukustin lisäksi tuli hänen sukulaisiaan myös Kemiin. Ilmeisesti hänen äitinsä velipoika eli eno Petteri Pekka Tuhkanen oli vaikuttanut asiaan. Hän oli viime vaiheessa Laitakarin sahan inspehtoori. Hän on se henkilö, joka Kemin kaupungin silloiselle Sauvosaaren ykköstontille korttelissa 107 rakennutti vuonna 1875 kiinteistöryppään, joka myöhemmin on tullut tunnetuksi Jänkälänä. Kemin kaupungin juhlakiinteistönä. Se on ollut vuosia vuokralla, nyttemmin se on myyty asuinkäyttöön... Niin - minun ja vaimonikin mielestä Kemissä on hyvä asua ja elää. Kunhan ei narise ihan turhanpäiväisistä asioista...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin työn ääniin Kainuunkadulla. Kyllä - ojanpenkkojen siistiminen näyttää olevan tonttimme kohdalla menossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen totesin, että tämän päivän aiemmin suunnittelemani ohjelma menee uusiksi. Illalla on Kemin kaupunginvaltuuston kokous klo 18 alkaen ja varaedustajalle on tarvetta. Ilmoitin saapuvani kokoukseen. Ryhmän kokous puoltatoista tuntia aikaisemmin. Käväisin hetki sitten kaupungilla Kemin verotoimistoon viemässä sisällä olevaan postilaatikkoon verotusinfoa. Odotustila oli aivan täynnä pääasiassa Metsä Fibren biotuotetehtaan rakentajia. Samalla reissulla kävin ottamassa sisäsatamasta pari valokuvaa Selkäsaaren pohjoispäädyn suuntaan. Meri oli lähes peilityven... Katsotaan, miten päivä etenee loppuiltapäivään saakka.

Tunteet, voimakkaat tunteet pinnassa meidän Pikkupuolella - kyllä...

Tunteet, voimakkaat tunteet pinnassa meidän Pikkupuolella - kyllä... Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin. Aina kun istun vanhaan, vanhempieni aikaiseen valkoiseen keinutuoliin meidän Pikkupuolella takkaa lämmittäessäni, alkavat ajatuksen lentää. Katsellessni ympärilleni jokaisella esineellä, kuvalla, taululla ja rakennusmateriaalillakin on oma historiansa - tarinansa. Tänäänkin keskipäivällä olin tunnekuohun vallassa. Siinä vilisivät isovanhempieni toiminnat, joista tosin olen tavannut vain yhden, vanhempieni elämä tällä tontilla, luonnollisesti omakin lapsuus/nuoruusaika ja tietysti perheemme elämä. Me olemme olleet fyysisesti tällä tontilla pisimpään - jo nyt yhtäjaksoisesti yli neljäkymmentä vuotta. Päiväkahvittelun yhteydessä juttelin vaimoni kanssa - taas kerran - Pikkupuolesta. Olimme yhtä mieltä siitä, että se kannatti aikanaan rakentaa ja sillä on selkeästi ollut oma merkityksensä - lapsillemme ja lastenlapsillekin. Arvelimme, että näin on varmaan jatkossakin...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön sekä perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Lähden kohtapuolin pistämään tulet myös Pikkupuolen takkapesään ihan vanhasta muistista pitkään aikaan. Katselin pöytäkalenteristani lähiviikkojen merkintöjä. Yllätyin, että ehdottoman tärkeitä menoja ei ole seuraavan kolmen viikon aikana ainuttakaan. Se kyllä sopii minulle, vaikka entisestä kokemuksesta tiedän, että merkintöjä ja menojakin alkaa ilmaantua, mikäli entiset merkit paikkansa pitävät... Nyt kuitenkin ollaan vaan, nautitaan rauhallisesta syyssunnuntaista.

Mukavia, yksinkertaisia ja jokapäiväisiä asioita - kyllä...

Mukavia, yksinkertaisia ja jokapäiväisiä asioita - kyllä... Olen useinkin kirjoittanut, että olen - omasta mielestäni - superoptimistinen ihminen. Jos minä heittäydyn synkistelemään, se on jo tosi vakava paikka. Rehellisesti sanottuna/kirjoitettuna: Tällä hetkellä Venäjän aiheuttama uhka maailmanrauhalle on tosi vakava paikka. Mielestäni suomalaiset järkipoliitikot, jotka eivät ole rähmällään takavuosikymmenien YYA-juoksuhaudoissa, ansaitsevat kiistattoman kunnioituksen. Erityisesti Suomen tasavallan presidentti ansaitsee erityismaininnan. Sauli Niinistö on hoitanut hommansa enemmän kuin kiitettävästi. Täällä Suomen Meri-Lapissa Kemin Haukkarin Kainuunkadullakin ovat monet asiat ihan mukavalla tolalla. Tänäänkin lokakuun ensimmäisenä päivänä olemme - minä ja vaimoni - voineet olla vaan kaikessa rauhassa. Muistella menneitä ja suunnitella lähitulevaa. Lähitulevaan liittyy muun muassa ensi viikon alkupuolella "korkata" Pikkupuolen vesi- ja viemäriliitäntä. Se on meille iso juttu. Se muuttaa rakennuksen käyttöluonteen/käyttömukavuuden uuteen maailmaan. Lähitulevaan liittyy myös veneen hakeminen päärakennuksemme päätyyn - uuteen paikkaan. Se helpottaa/yksinkertaistaa tontilla veneen käsittelyä nyt syksyllä ja ensi keväänä. Tässäpä aluksi myönteistäkin pohdiskelua...

Se on lokakuu - kyllä...

Se on lokakuu - kyllä... Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava herätä hiljaisuuteen. Kadulta ei kuulunut kaivinkoneiden telaketjujen kirskuntaa. Tosin eipä niitä viikonvaihteessa ole kuulunut aikaisemminkaan. Aamun lehdet - Lapin Kansa ja Luppo-viikonloppuliite - hakiessani aistin viileän syyssään läsnäolon. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Aamukahvittelun yhteydessä kävi vielä mielessä matojen kaivaminen ja ongelle lähtö, mutta tärkeämpää olisi kukaties hiukan siistiä tonttia. Katsotaan nyt sitten, miten päivä etenee...

Kummia tuntemuksia - kyllä...

Kummia tuntemuksia - kyllä... Katselin iltapäivällä muun muassa Venäjän Moskovan Kremlissä järjestettyä teatteriesitystä. Ukrainassa järjestettyjen "kansanäänestyksen" siunaamista. Pääroolin esittäjä hänelle tyypilliseen tapaan saapui noin 20 minuuttia myöhässä. Katselin televisioesitystä siten, että pääroolin esittäjälle en pistänyt ääntä päälle, vaan katselin hänen sanomaansa äänettömänä. Katselin tarkasti televisiokuvaa paikalle haalitusta Venäjän eliitistä. Kovin oli porukka vakavan, mietiskelevän ja uneliaan oloista. Jotain eloa heistä irtosi ainoastaan pakollisten kättenläpsytysten muodossa tuoleistaan ylös noustuaan... Teatteriesityksen huipentuma oli Ukrainan, itsenäisen/suvereenin valtion neljän alueen Venäjään liittäminen. Allekirjoitukset. Katselin allekirjoittajia. Tuli kummia tuntemuksia: Tämä porukka ei taida päästä eläkettä nauttimaan.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin aamupäivällä kaupungilla. Hain bensiiniä 10 l kanisterin veneeseen. Vein sen Hahtisaareen ajatuksella: Jos kuitenkin vielä kerran - kalaan... Sieltä tullessani pysähdyin keskustassa. Minua tuli jututtamaan puolituttu mieshenkilö. Hän sanoi lukeneensa tämän päivän Lapin Kansasta Pohjoista Puhetta-palstalta Paavo Väyryseen liittyvän tekstin. "Eikö tuo Väyrynen pitäisi ottaa puhutteluun?" hän tuohtuneena kysyi minulta. "Kenenkähän puhuttelu häneen tehoaisi?" totesin ja lisäsin:" On se niin jääräpäinen ettei tavalliset rautalankamallit tehoa." Kerroin kysyjälle lisäksi, että viimeisen - yli puolen vuoden ajan - olen yrittänyt tuoda esiin, että hän yksiselitteisen selkeästi tuomitsisi Venäjän torstaina 24.02.2022 käynnistämän hyökkäyksen Ukrainaan ja hyväksyisi Suomen kansan selkeän enemmistön näkemyksen Nato-asiasta. Toistaiseksi turhaan. Keskustan Peräpohjolan piirin syyskokouksessa lauantaina 12.11.2022 Ylitorniolla alueen edustajat eduskuntavaaleihin päätetään. Arvelen mielenkiintoisen kokouksen olevan tulossa.

Se on jo syyskuun viimeinen päivä ja taas perjantai - kyllä...

Heräsin poikkeuksellisen aikaisin tänään eli klo 05.00 enkä edes yrittänytkään uudestaan saada unen päästä kiinni. Oli kaiken maailman ajatukset heti herätessäni mielen päällä. En muista, olenko koskaan herännyt näin aikaisin ilman jonnekin lähtöä/herätyskellon soittoa... Nuo kaiken maailman ajatukset liittyvät muun muassa Venäjän Moskovassa Punaisella torilla - ilmeisesti tänään 30.09.2022 järjestettävään teatteriesitykseen - joka liittyy Ukrainassa järjestettyihin "kansanäänestyksiin". Mikäli Venäjä liittää Ukrainan, itsenäisen/suvereenin valtion alueita itseensä, se merkitsee kiistatta Venäjän hyökkäyssodan laajentumista. Vaarallisuusaste nousee. Toivottavasti länsimaat pysyvät entistäkin tiiviimmin Ukrainan takana. Nyt ei ole varaa löysätä hetkeäkään. En muista koskaan heränneeni tällaisiin ajatuksiin aamulla. Saattaa olla, että joku lukijoista pohtii tykönään, mitä ihmettä Suomessa Perämeren pohjukassa, Kemin Haukkarin Kainuunkadulla kannattaa tuollaisia mietiskellä. Mielestäni kannattaa, sillä elämme totaaliarvaamattomia aikoja. Meillä on edelleenkin totaaliarvaamaton itänaapuri. Itänaapuri, jonka nykyjohto päällepäsmärinään presidentti Vladimir Putin, kansanmurhaaja - omankin kansan murhauttaja liikekannallepanon seurauksena - on verenhimoinen narsisti, patologinen valehtelija, maskirovkan taitaja, jolla on kädet kyynärpäitä myöten veressä. Lähinnä Ukrainan siviiliväestön verta... Seuraan tarkasti, mitä tänään maailmalla tapahtuu. Arvelen yllätyksiä. Niin - perinteisten aamutoimien jälkeen käväisen kaupungilla verotoimistossa. Sieltä palattuani pistän työhaalarin päälle ja lähden tonttia Kainuunkadun saneerauksen jäljiltä siistimään.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun postia ja lehtiä hakiessani etäällä olevasta kadunvarren postilaatikosta aistin raikkaan syyssään olemassaolon - kyllä. Siksipä perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Haukkarin Kainuunkadun vesi- ja viemärisaneeraus mukaan lukien uuden hulevesijärjestelmän työt jatkuvat - hyvä niin. Iltapäivällä ja illansuussa on pari kokousta. Ilmeisesti menen molempiin, sillä en pääse pääse vielä tänään meidän tonttimme vesi- ja viemärikaivannon ympäristöä omalta osaltani siistimään. Katsotaan, miten päivä etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli outo tunne, että tänään keskiviikkona 28.09.2022 ei ole mitään erityistä tekemistä - kyllä. Pöytäkalenterikin on tämän päivän osalta tyhjää täynnä. Katsotaan, miten pilvinen ja sadetihkuinen päivä käynnistyy, etenee... Tein hetki sitten kaksi asiaa, jotka ovat olleet mielenp päällä kuukausia. Toisen hoidin netissä ja toisen paperilomakkeelle. Verotusasioita. Vien paperiversion jossakin vaiheessa Meripuistokadulle verotoimistoon. Tuossa hetki sitten pohdiskelin, pitäisikö kirjoittaa artikkeli tutusta aiheesta: Keisarilla ei ole vaatteita. Lähinnä kuka kertoo avoimesti, läpinäkyvästi ja uskottavasti, että nykypäivän keisarilla/keisareilla ei todellakaan ole vaatteita.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan erikoisempaa, mutta kävi mielessä, että usein sanotaan:" No se nyt vaan höpertää!" Edellä oleva liittyy yleensä iäkkäisiin ihmisiin. Olen viime vuosina havainnut, että monet superaktiiviset, dynaamiset, muka ajan hermolla viilettävät/viihtyvät niin sanotut jokapaikanhöylät höpertävät välillä pahanpäiväisesti. Tällainen 75+ - ikäinen ei juuri viitsi kuunnella heidän typeriä irrottelujaan, jotka pursuavat sivistyssanatoistoja. He ovat - minun mielestäni - sellaisia niin sanotun yhden asian ihmisiä. Väittävät olevansa sivistyneitä...

Uusia ajatuksia - kyllä...

Kirjoitin päivällä muun muassa seuraavaa: Iltapäivällä on perusturvalautakunnan kokous Kemin kaupungintalolla. Tämän päivän kokouksen jälkeen kyseisen lautakunnan kokouksia on enää kaksi. Siltä osin toiminta siirtyy Lapin hyvinvointialueen hoiviin 01.01.2023, mielenkiintoista nähdä, miten toiminta käynnistyy... Olen tuonut esiin aikaisemmin lautakuntien varajäsenten roolin. Aktiivisen varsinaisen jäsenen kyseessä ollessa varajäsen tuskin pääsee kertaakaan kokoukseen. Koska itse olen ollut pitkään - kaksi valtuustokautta sosiaali- ja terveyslautakunnan varsinaisena jäsenenä ja nyt edellisen seuraajan eli perusturvalautakunnan varsinainen jäsen, annan varajäsenelleni eli James Nevalalle mahdollisuuden kahteen viimeiseen kokoukseen aistimaan Kemin tärkeimmän lautakunnan toimintaa. Kokoukset ovat tiistaina 01.11.2022 ja tiistaina 13.12.2022. Mikäli James on jostain syystä estynyt, menen kokoukseen, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole. Ainakin tämä info on esitetty hyvissä ajoin.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen alan tekemään lähtöä Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkille. On näytön paikka - opiskelijalla - minä näyttömallina niin kuin niin monesti aikaisemminkin vuosien/vuosikymmenien saatossa. Hetki sitten työhuoneeni edessä katupenkalla jyrähti kaivinkone käyntiin. Toinen kaivinkone myös kerrostalon päädyssä. Kainuunkadun saneeraustyöt jatkuvat - hyvä niin. Kyllä - Hiuspysäkillä kävin ja opikelija teki loppujen lopuksi kaksi näyttöä. Klassinen miesten hiustenleikkaus ja juhlakampaus. Opiskelija oli ihan tyytyväinen tuotokseensa, samoin opettajat. Tietysti "viran puolesta" pientä hiomista vielä tarvitaan. Itse olin erittäin tyytyväinen - ties monettako kertaa. Kokopartaa ei tällä kerralla siistitty, hoitelen sitä itse... Iltapäivällä on perusturvalautakunnan kokous Kemin kaupungintalolla. Tämän päivän kokouksen jälkeen kyseisen lautakunnan kokouksia on enää kaksi. Siltä osin toiminta siirtyy Lapin hyvinvointialueen hoiviin 01.01.2023, mielenkiintoista nähdä, miten toiminta käynnistyy... Mutta antaapa ajan kulua.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Aiotko äänestää Paavo Väyrystä seuraavissa eduskuntavaaleissa, mikäli hän tulee hyväksytyksi Lapin äänestysalueen eduskuntavaaliehdokkaaksi?" minulta kysyttiin. " Tosiaan - mikäli - sillä tällä hetkellä asia on aikalailla epävarma." totesin ja jatkoin:"Arvostan hänen vuosikymmenien poliittista kokemusta, mutta kyllä hän viime kuukausina on pahasti taantunut nimenomaan Venäjä- ja Nato-asiassa. Hän näyttää vääntävän mustankin valkoiseksi." "Olen yrittänyt tälläkin foorumilla viestittää, että hän siirtyisi ajatuksissaan tähän päivään ja tuomitsisi Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaan ja hyväksyisi Suomen valinnan Nato-asiassa mutta turhaan - ainakin toistaiseksi." lisäsin... "Toivottavasti hän edes ymmärtää lopettaa Venäjä-hyysäämisen blogiteksteissään." sanoin kysyjälle. "Kyllä Paavolta jää minun ääneni saamatta, mikäli hän on edelleen jatkossa rähmällään omassa Venäjä-juoksuhaudassaan. Hänen mahdollinen ehdokkuutensa päätetään Keskustan Peräpohjolan piirin syyskokouksessa marraskuussa. " lisäsin... Niin - kysyjä oli varsin tietoinen minun roolista Paavon tähänastisesta ehdokkuustaipaleesta kevään 2023 eduskuntavaaleihin.

Mitä tänään tähän asti...

Tämä viikko ja aamu lähti käyntiin kaivinkoneen jyrinään tonttimme kohdalla - hyvä niin. Aamun lehteä hakiessani totesin, että pensasaitaan oli ilmestynyt ammottava auooko ja syvä monttu. Tonttimme on Kainuunkadun saneerauksen osalta vuorossa. Perinteisten aamutoimien jälkeen kävin jututtamassa ammattilaisia. Nähtyäni vuonna 1982 itse äheltämääni viemäriputken montussa tonttimme osalta sisälle tultuani tunteet nousivat voimakkaasti pintaan. Neljäkymmentä vuotta sitten seisoin itse tuolla montussa - kyllä. Tänään siis tonttimme kolmas rakennus Pikkupuoli liitetään kunnalliseen vesi- ja viemäriverkkoon päärakennuksemme lisäksi. Historian havinaa. Tänään ei taida olla muuta aktiviteettia kuin seurata, miten työt tontin kulmalla edistyvät. Voi olla, että iltapäivällä intoudun käväisemään Hahtisaaressa viemässä veneeseen bensiiniä - vielä kerran hengessä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Käänsin pöytäkalenteristani syyskuun viimeisen sivun esille, näyttää tulevan monien toimintojen viikko. Heti alkuviikosta Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä käynti näyttömallina ja viikolla kolme kokousta. Heti maanantaina todennäköisesti Kainuunkadun saneeraustyöt jatkuvat - hyvä niin. Täytyy alkaa suunnittelemaan veneen hakemista Hahtisaaresta kotitontille, se menee ilmeisesti lokakuun alkupuolelle. Tänään olisi joutilasta aikaa olla vaan, katsotaan, miten päivä etenee...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En sen kummempia mutta hetki sitten harakoiden touhuja ikkunasta katsellessani kävi mielessä, tämä on eläimellinen ympäristö... Kyllä - tonttipuustossamme on viisi harakkaa, neljä oravaa, väliaikaisesti tontilla liikkuu muutama varis, muutama räkättirastas, muutama pulu, pari kissaa aina silloin tällöin, ainakin yksi siili ja lisäksi lähiympäristössä on kymmenisen koiraa. Tietysti myös pikkulintuja sekä myyriä. Viimeksi mainittuja sain alkukesästä harvennettua viisi. Jotakuinkin kaikkien kanssa on toistaiseksi tullut toimeen paitsi nuo oravat alkavat taas talven lähestyessä mietityttää. Niillä on tonttimme kuusissa parikin pesää, mutta ne riiviöt änkeytyvät päärakennuksemme ullakolle. Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin... Alkukesästä tuunasin rakennuksen itäpäädyn nurkkaa, johon oravat olivat nakertaneet oravanmentävän kulkuväylän. Hetki sitten totesin, että uusistakin laudoista oli jo nakerrettu puuta pois. Otan asian alkuviikosta esiin katunaapurini kanssa. Arvelen, että löydämme siihen ratkaisun. Viime talvena minulla oli havaitussa menoaukossa kanaverkkotuppo. Se toimi, mutta viereen ilmaantui uutta nakerrusta...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani aistin mukavan syyspäivän tulon. Talomme kohdalla olevaa vesi- ja viemärikaivannon syvää monttua katsellessani oletan sen täyttyvän alkuviikosta ja tontillemme tehdään toinen vesi- ja viemäriliitäntä Pikkupuolelle. Pikkupuolen uusi elämä alkaa. Kertaukseksi: Pikkupuoli (entinen Ekoateljee) on yli 20 vuotta sitten aloitettu ja yli 10 vuotta sitten valmistunut, poikkeusluvalla rakennettu, osittain 2-kerroksinen noin 80m2 rakennus. Siinä on lattialämmitys ja massiivinen leivinuuni-takka-yhdistelmä. Yläkerrassa lisäksi pieni kamiina. Tähän saakka siinä on ollut Biolanin kuivikekäymälä. Se on kannettu pihalle. Uuden vesi- ja viemäriliittymän myötä siitä tulee itsenäinen asumisyksikkö... Pistin hetki sitten päärakennuksen takkapesään saaripuut, josko huomenna taas polttelisi pesällisen. Ulkona kävellessäni pohdiskelin, jos vielä yhden puu-, pensas- ja risukuorman veisi kesäautomme lavalla Kemin Energia ja Vesi Oy:n Karjalahden kentälle alkuviikosta. Täytyy kysäistä rajanaapurilta, onko heillä oksia vietäviksi. Nyt sitten ollaan vaan viikonvaihdetta. Katsotaan, onnistuuko se...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin päivällä kaupoilla pikapikaa ja samalla sisäsatamassa toteamassa, että nyt olisi hyvät meriajeluilmat. Vedenkorkeuskin hyvällä tasolla. Ajoin Valtakadulle hetkeksi aikaa parkkiin. Siinä ollessani mietiskelin, montakohan tuttua näen noin puolen tunnin aikana... Ihmisiä oli liikkeellä kävellen, polkupyörillä ja tietysti autoilla. En nähnyt kuin yhden tutun henkilön. Häntäkään en aluksi meinannut tuntea, sillä hänen olemuksensa oli viime näkemän kovasti muuttunut ja hän oli siirtynyt rollaattorikantaan. Hyvä, että erilaisia apuvälineitä on kehitelty ja että niitä on saatavissa liikkumisen helpottamiseksi. Viikonvaihdetta odotellessa...

Se on taas perjantai - kyllä...

Se on taas perjantai - kyllä... Syyskuuta jäljellä enää yksi viikko. Aika rientää. Aamun lehteä hakiessani totesin hiljaisen Kainuunkadun. Iso kaivinkone jököttää talomme kohdalla tyhjän panttina. Ilmeisesti se ja useatkin kaivinkoneet maansiirtotraktoreineen, kuorma-autoineen ilmestyvät ensi viikolla jatkamaan Kainuunkadun saneeraustöitä, mikäli aikatauluihin on luottaminen. Allekirjoitin eilen illalla sähköisesti Kemin Energia ja Vesi Oy:n kanssa päivitetyn sopimuksen tonttimme vesi- ja viemäriliittymistä. Meille tulee siis toinen vesi- ja viemäriliittymä Pikkupuolelle. Olemme hyvä asiakas Kemin kaupungille... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Tänäänkään ei ole mitään erityisen tärkeää tehtävää. Ilmeisesti tulee seuratuksi hiukan aikaisempaa tarkemmin maailmantilannetta = Ukrainan tilannetta. Venäjällä alkaa olla liikehdintää, Suomen itäraja vuotaa.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Nämä tekstini alkaa mennä välillä totisen alueelle. Pieni kevennys, joka saattaa olla loppujen lopuksi muistutus lähestyvistä kalkkiviivoista... Niin - eräs tuttavani kysyi minulta: "Mistä tietää tulleensa vanhaksi?" "No mistä?" kysyin. "Kun ruokapöydässä ottaa tekarit - vuorotellen ylä- ja alaproteesin -suusta ja alkaa nuoleskella niitä muiden nähden avoimesti puhtaiksi." hän huvittuneen, lähes nauruun tikahtuneena totesi. Minua ei naurattanut, ei edes hymyilyttänyt, lähes itketti. Miksi? Siksi, että oli nähnyt itse näitä tapahtumia. Kyseiset henkilöt eivät enää olleet täysillä tässä maailmassa. Sairaita ihmisiä... Keventääkseni omaa mielialaa kerroin hänelle kesätapahtumasta Näsijärven rannalla, Aitolahden vanhassa pappilassa kesällä 1970. Ollessamme uimassa, puhaltelin veden ja ilman rajapinnassa niin yläproteesini irtosi. Yritin sukeltaa sitä perässä, mutta turhaan. Yläproteesi upposi noin viiden metrin syvyyteen. Tampereen palolaitoksen sukeltaja hälytettiin seuraavana päivänä paikalle. Sieltähän se yläproteesi löytyi. Sukeltaja kertoi iäkkään ihmisen mattolaiturilla tipauttamasta yläproteesista. Hän oli lopsauttanut yläproteesin mutaisena suuhunsa toteamuksella: "Nyt on taas helppo hymyillä." Tämä minuakin hymyilytti. Ja tämä on taivahan tosi...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

"Ollaanpa Paavo Väyrysestä mitä mieltä tahansa, hän on potentiaalisin kemiläisehdokas lähestyvissä eduskuntavaaleissa." oli se reippaan keskustelun henki, jossa hänet päätettiin esittää yksimielisesti Keskustan Kemin kuntayhdistyksen eduskuntavaaliehdokkaaksi. Lopullisen päätöksen hänen osallistumisesta tekee Peräpohjolan piirin kokous aikanaan... Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että olen lukenut Paavon blogitekstit tämän vuoden puolella suurennuslasin kanssa. Viimeisimmänkin 19.09.2022, jossa hän kirjoittaa muun muassa: Yhdysvaltain käynnistämä ”uusi kylmä sota” on ilmeisesti siirtymässä uuteen vaiheeseen, kun Kiinan vastaisia pakotteita valmistellaan. Kiinan ihmisoikeusloukkaukset ovat nousseet jälleen esille. Taiwaniin on tehty korkean tason vierailuja ja sitä aseistetaan. Kiinan väitetään tukevan Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, vaikka se on ollut kannanotoissaan ja toiminnassaan hyvin pidättyvä. Meilläkin on ryhdytty puhumaa ”Euroopan strategisesta autonomiasta”. Tällä tarkoitetaan sitä, että meidän olisi vähennettävä riippuvuutta Kiinasta samaan tapaan kuin Venäjän suhteen on toimittu. Niin - jaksan edelleenkin odottaa/toivoa, että Paavo julkisesti ja yksiselitteisen selkeästi tuomitsee Venäjän torstaina 24.02.2022 käynnistämän hyökkäyssodan Ukrainaan. Hyökkäyssodan, joka juuri tällä hetkellä uhkaa maailmanrauhaa... Miksi? Siksi, että tällä toimenpiteellä hän tasoittaa edes hiukan sitä kuhmuraista ja aiheellista arvostelua herättänyttä tietä eduskuntavaaliehdokkaaksi, joka tällä hetkellä ei ole välttämättä itsestäänselvyys. Tämä on vanhemman - Paavoa vanhemman - kemiläisen neuvo.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehteä kadunvarren - etäällä kerrostalon roskakatokseen nojaavasta postilaatikosta hakiessani aistin kauniin syyspäivän olevan aluillaan. Kaunis aamu. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän saaripuut päärakennuksen takkapesään ja suoritan hiukan puuhuoltoa puu- ja varastokatoksesta. Oikeastaan minulla ei ole mitään erityistä tekemistä koko loppuviikolle - harvinaista. Mutta odotellaan, miten päivät etenevät... Sain hetki sitten puhelinsoiton Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkiltä. Soittaja esitti, että ensi viikolla olisi näyttö, johon tarvitaan näyttömallia. Tuttu juttu viime vuosilta, oikeastaan vuosikymmeniltä. Ilmeisesti on kyseessä klassinen miesten hiuksien leikkaus. Samalla voitaneen kokopartaakin siistiä. Viimeksi mainittua itse hoitelen pääosin "Fiskarsseilla". Kyllä - ensi viikon tiistaina 27.09.2022 menen paikalle klo 09.00, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin viime viikon perjantaina Kittilän Petrin kanssa ongella niin kuin moni lukijoista varmaan muistaakin. Kalasaalis oli hyvä, lähes erinomainen ja sovimme, että Petri ottaa kalat ja "palauttaa" osan ahvenfileinä meille. Näin hän toi toissapäivänä vaimonsa kanssa pakastettuja ahvenfileitä. Tänään iltapäivällä vaimoni paistoi ne. Kyllä ne olivat hyviä, kerta kaikkiaan. Lisukkeena saariperunat, voi, ruisleipä ja rasvaton maito. Aivan kuin olisi huippuravintolassa syönyt, nautiskellut... Kyllä kannatti lähteä kalaan ja vielä loppujen lopuksi tuttuun paikkaan eli Laitakarin kaupunginpuoleiseen päätyyn sopiva etäälle rannan rimakasoista.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - hakiessani oli aistittavissa kunnon pakkasyön jälkeisen aamun olemus. Kaivinkone kävi tasoittelemassa tonttimme kakkosliittymän ajokuntoon heti aamulla - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään. Oikeastaan tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Katsotaan, miten päivä etenee. Todennäköisesti loppuiltapäivästä ajamme autot Möylyntien väliaikaisparkista omalle tontille em. kakkosliittymästä...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsi Kainuunkadulla liikkuvan/tasoittelevan kaivinkoneen ääneen. Aamun lehteä hakiessani totesin, että vaikka kaivuut näyttävän olevan keskeytyksissä entisten kaivantojen tasoitus on käynnissä - hyvä niin. Ilmeisesti saneeraustyöt etenevät ensi viikolla ripeästi ja saamme Pikkupuolen vesi- ja viemäriliitännän käyttöön. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän saaripuut päärakennuksen takkapesään ja alan orientoitua loppuiltapäivän kokoukseen. Ehkä illansuussa tulee hiljennettyä pohdiskelemaan avoimesti viime vuosikymmenien tapahtumia: Mitä on tullut tehdyksi ja jäänyt tekemättä. Itselläni on tunne, että viimeksi mainittua ei ihan kohtuuttoman paljon loppujen lopuksi ole...

Kuningatar Elisabetin valtiolliset hautajaiset olivat tuntikausien spektaakkeli - vaikuttava tapahtuma - kyllä...

Kuningatar Elisabetin valtiolliset hautajaiset olivat tuntikausien spektaakkeli - vaikuttava tapahtuma - kyllä... Varsinkin, kun olemme - minä ja vaimoni - olemme käyneet Lontoossa useamman kerran. Ensimmäisellä Lontoo- matkalla olivat pojatkin kavereittensa kanssa mukana. Tuttuja maisemia, joista on jäänyt ikimuistettavat, erittäin myönteiset muistot. Niistä voisi kirjoittaa montakin tarinaa. Toistaiseksi viimeksi toteutetulla matkalla - heinäkuussa 2019 - minulla oli mahdollisuus pitää vaimolleni puhe Hyde Park-puiston Speaker`s Cornerissa. Lontoosta jatkoimme matkaa Englannin kanaalin alta kulkevalla Eurostar-junalla Pariisiin. Jotain edellä mainittua olemme vieläkin tykönämme pohdiskelleet toteuttavamme. Ken elää, hän näkee...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin tulet päärakennuksen takkapesään ja lähdin ajelemaan Vilmilään A-Katsastuksen toimistolle saadakseni palvelua, joka jostain syystä ei Trificomin nettisivuilta onnistunut. Paikan päällä kyllä onnistui eli auton luovutusilmoituksen teko ja nyt hyvin tuntemamme nuorimies on virallisesti auton omistaja. Uutena omistajana hän tehnee omat ilmoituksensa Traficomin sivuilla. Niin - takavuosina kirjoittelin, että olemme kolmen auton loukussa - myönteisesti. Nyt vähän ajettu Land Rover Freelander vm. 2000 on saanut kolmannen omistajan. Toivottavasti edessä on ainakin muutama vuosi myönteisiä ajokilometrejä... Olin tosiaan hetki sitten liikkeellä sellaiseen aikaan, jolloin en monestikaan liiku. Kemi näytti ihan mielenkiintoiselta. Kävi mielessä, että ehkä tulevaisuudessa pitäisi "ajella ihan huvia" poikkeuksellisiin aikoihin. Kainuunkadun saneeraus "vetää henkeä", on hiljaista, yksi kaivinkone seisoo tällä hetkellä etäällä tyhjän panttina. Viime viikolla saadun ilmoituksen mukaan Ouluntiellä on viikolla 38 urakointia. Oletettavasti työt jatkuvat Kainuunkadulla viimeistään alkuviikosta 39. ... Näin se syyskuun toiseksi viimeinen viikko käynnistyi. Odotellaan, mitä tuleman pitää.

Mitä tänään tähän asti...

Aamu valkeni pilvisenä syyspäivänä. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän saaripuut päärakennuksen takkapesään ja hoidan hiukan puuhuoltoa. Oikeastaan tänään ei ole mitään tärkeää tekemistä. Ollaan vaan paitsi, että vaimoni näyttää hoitavan aktiivisesti kesän työvaatteiden huoltoa ensi kesän tarpeisiin... Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan. Käänsin uteliaisuuttani ensi viikon pöytäkalenteristani esiin. Näyttää olevan Traficom-sivulla käynti, mahdollisesti Omavero-sivulla käynti, yksi kokous ja kukaties hiukan syntymäpäivän viettämistä. Aika näyttää.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun ja poikkeuksellisen aikaisen herätyksen sekä perinteisten aamutoimien jälkeen olemme tekemässä lähtöä Kemin sisäsatamaan. Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n järjestämä Jähti-risteily Selkä-Sarveen toteutetaan tänään lauantaina 17.09.2022. Odotettavissa mielenkiintoinen koko päivän reissu, jolla olemme olleet aikaisemminkin. Saamani tiedon mukaan osallistujia on kolmisenkymmentä. Oletettavasti muutama tuttukin, mutta todennäköisesti pääosin uusia tuttavuuksia, kohtapa tuon näkee. Toivottavasti ilma hiukan päivänmittaan selkenee. Jos ei niin näillä mennään...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Kävi hetki sitten mielessä ajatus, että pari vuotta sitten minusta tuli mainoksen uhri. Katseltuani upeita kalastusvideoita/mainoksia. Ostin pulpettiveneeseemme upean Lowrance-kaikuluotaimen sekä lähivesien karttaplotterin. En ole sitä tänä kesänä käyttänyt ollenkaan. Miksi? Siksi, että sen viritteleminen veneeseen on aikaa vievää/työlästä, samoin kuin pois ottaminen lähivesillä käynnin päätteeksi. Väitetään, että kyseiset laitteet ovat kysyttyä tavaraa lukituilla ja valvotuillakin laiturialueilla. Olen tiedustellut asiaa vakuutusyhtiöstä - ympäripyöreää... Tuomme veneemme trailerin päällä kuukauden sisällä päärakennuksemme päätyyn. Toivon, että joku lukijoistani - Ideanikkari - ilmoittaa tavan, jolla uskallan ensi kesänä jättää laitteen veneeseen ja ottaa sen vihdoinkin aktiiviseen käyttöön. Tämän kesän selvisimme vanhalla "Höyry-Humminbirdilla", vaikka siinä ei ole ollut enää edes nopeusnäyttöä. Nopeusanturin "rulla" hajosi edellisen kesän karikkorytäkässä. Olen asiaa tiedustellut saamastani maahantuojakohteesta - toistaiseksi tuloksetta... Mutta siitä huolimatta mukava kesä veneilyn suhteen. Perämoottori, äänekäs kaksitahtinen Suzuki DT 40 on toiminut moitteettomasti, kunhan siihen on jaksanut bensiiniä kantaa. Vaihtaisin sen välittömästi hiukan tuoreempaan/uuteen nelitahtiseen 30 hv perämoottoriin, jos vanhan palvelijan vaihtoarvo olisi asiallinen...

Loppuiltapäivästä kalassa - kyllä...

Loppuiltapäivästä kalassa - kyllä... Kirjoitin aamulla muun muassa seuraavaa: Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden kaivamaan tontinkulman niin sanotusta matopellosta muutaman tuoreen onkimadon. Olemme sopineet Kittilän Petrin kanssa, että lähdemme - vielä kerran hengessä - käymään kalassa Selkäsaaren ja Ajoksen välissä olevan pitkän aallonmurtajan läheisyydessä. Kyllä sinne ajeltiin Hahtisaaresta. Olihan hankala tuuli, täytyi ajaa aallonmurtajan tyynelle puolelle ja ankkuroitua. Eipä aikaakaan, kun tuuli kääntyi ja taas olimme aallokossa. Eivät kalat olleet liikkeellä. Päätimme lähteä Laitakarin kupeeseen ettei tarvitse tuulen kanssa tapella. Sinne ajettiin ja ankkuroitiin. Ei mitään kalaliikettä. Totesin Petrille, että eiköhän siirrytä tuohon niemennokkaan, sen verran etäälle rannasta etteivät jigit ja pilkit tartu rimoihin. Lisäsin vielä, että siitähän olen ja olemme saaneet kalaa. Näin teimme ja isoja ahvenia alkoi tulla - kyllä. Olisimme onkineet ehkä pitempäänkin, mutta joka puolelta lähestyivät sadepilvet. Teimme pikalähdön, mutta kastuimme siitä huolimatta hiukan. Hahtisaareen ajellessamme Jähti tuli väylällä vastaan. Siihen nousen vaimoni kanssa huomenna aamulla klo 08.45 noin kolmenkymmenen muun Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n järjestämän tapahtumaan osallistujan kanssa. Päivä reissu Selkä-Sarveen - kyllä. Tämän päivän kalareissu oli onnistunut. Tosin aluksi menimme niin sanotusti merta edemmäksi kalaan...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin kadulta kuuluviin työn ääniin. Kainuunkadun saneeraus jatkuu - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen lähden kaivamaan tontinkulman niin sanotusta matopellosta muutaman tuoreen onkimadon. Olemme sopineet Kittilän Petrin kanssa, että lähdemme - vielä kerran hengessä - käymään kalassa Selkäsaaren ja Ajoksen välissä olevan pitkän aallonmurtajan läheisyydessä. Voi olla, että menemm merta edemmäksi kalaan, mutta kohtapa tuon loppuiltapäivästä näkee. Pois tullessamme meillä olisi mahdollisuus käväistä Selkäsaaren mökkirannassamme, mökilläkin, mikäli intoudumme ja/tai jaksamme. Ilma näyttää olevan sääennusteidenkin mukaan hiukan sadenuhruinen, mutta se on pukeutumiskysymys. Toivottavasti tuuli ei voimistu. Edellä olevaa odotellessa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Sain tämän viikon maanantaina puhelinsoiton tutulta Facebook-kaveriltani. Hän totesi heti puhelumme alussa:" Kyllä sinun on lähdettävä ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin. Siellä tarvitaan ikäisiämme, kokeneita ehdokkaita." Hän oli lukenut aiempia viestejäni, joissa pohdiskelin mahdollista osallistumista seurakuntavaaleihin - ensimmäistä kertaa... Kerroin hänelle, että päivällä kävin tipauttamassa allekirjoittamani ehdokassuostumuskirjekuoren Keskustan Kemin toimiston postiluukusta sisään. "Lähes varmoja ääniä on kaksi." totesin hänelle. "Täältä tulee aikanaan kolmas." hän varmanoloisesti ilmoitti... Juttelimme niitä näitä. Saariperunanviljely oli tärkein keskusteluaiheemme. Niin - seurakuntavaalien ehdokassuostumusaika päättyy tänään torstaina 15.09.2022...

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin nukutun yön jälkeen pistin poikkeuksellisesti heti työhaalarin päälle ja lähdin hakemaan Möylyntien varrelle pysäköidystä kesäsautostamme muutakin työasua. Samalla otin eilisen päivän postit ja aamun lehden kerrostalon jätekatokseen nojaavasta/siirretystä postilaatikostamme. Kainuunkadun saneeraus alkoi käynnistyä... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet, sen verran ilma on viilentynyt. Lähden kohtapuolin pihalle touhuamaan. Osittain valmistelemaan talvenkin tuloa. Oikeastaan tälle päivälle ei ole mitään erityistä tekemistä. Mielenkiintoista seurata tuota Kainuundun saneerausta, joka on juuri tällä hetkellä tonttimme kohdalla. Aika rouvin näköistä touhua. Valtavat hiekka- ja soramassat ovat liikkeellä...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Käväisin hetki sitten tankkaamassa kesäautomme ja asioimassa Karjalahden Prismassa. Kummassakaan edellä mainituissa ei nyt mitään ihmeellistä ole, mutta Prismaan mennessäni näin etäällä tutu oloisen ulkoiluasuisen , ikäiseni miehen. Hän kysyi kohdatessamme:"Muistatko minut?" "Kyllä, nyt kun tarkemmin katson." totesin. Totta - keskustelumme vei välittömästi Veitsiluoto Oy:n vanhan sulfiittisellutehtaan osa-alueelle. Siellä työn touhussa tapasimme tämän tästä. Siis 1960-luvulla... Hän sanoi muuttaneensa etelästä neljä vuotta sitten takaisin Kemiin. Itse kerroin tehneeni paluumuuton vuonna 1981. Oli ihan mukava tapaaminen. Toivotimme toisillemme hyvää jatkoa.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja Lounais-Lappi - kadunvarren postilaatikosta hakiessani totesin Kainuunkadun saneerauksen tältä aamulta käynnistyneen. Tänään tai viimeistään huomenna pääliittymämme on hetken aikaa pois käytöstä. Liikkuminen tontiltamme - jalankin - vaikeutuu. Voi olla, että meidän tonttimme ja kerrostalon välissä olevasta aidasta - AITAKI-Laatutuotteen prototyypeistä 1980-luvulta - otan yhden aitaelmentin pois niin pääsemme liikkumaan Möylyntielle siirtämillemme autoille... Katsotaan, miten tilanne kehittyy. Tänään ilmeisesti ollaan vaan...

Selkäsaaren saarimökki pistettiin tänään talviteloille varmuuden vuoksi - kyllä...

Kirjoitin aamulla muun muassa seuraavaa: Perinteisten aamutoimien jälkeen olemme tekemässä lähtöä Selkäsaareen. Kevyttä vesisadetta, mutta ei haittaa mitään... Siellä käytiin. Poukamaan ajettuamme totesimme hirviä olleen rannassa liikkeellä. Talvi saa saarimökin osalta tulla. Oppia ikä kaikki, väitetään. Huomasimme monta asiaa, jotka aikaisemmin olemme äheltäneet aivan turhan takia vaikeimman kautta. Mökin pääsisäänkäynnin lipan alla istuskellessamme suunnittelimme tulevaa = ensi kevättä ja kesää. Ensi alkukesästä täytyy puunkaatoon, pätkimiseen ja klapien tekoon keskittyä kunnolla ja perunapellon muokkaamiseen/lannoittamiseen. Maisenmanhoidollista siistimistä lähiympäristössä todennäköisesti jatkamme... Kevytruokailun ja kahvittelun jälkeen lähdimme välittömästi. Rantaa tullessamme havaitsimme ison hirven käyneen juomassa venepoukamassa. Matalikolla oli 12 joutsenta, jotka ylväästi lipuivat nimenkärjen ohi pois näkökentästämme. Mukava saaripistäytyminen. Olisi ollut vieläkin mukavampi ilman hirvikärpäsiä. Kai niilläkin jokin tarkoitus on tässä maailmanmenossa...

Sateinen syysaamu - kyllä...

Aamun lehteä postilaatikosta hakiessani Kainuunkadun saneeraus oli jo täydessä vauhdissa - hyvä niin. Kaksi valmistelevia töitä tekevää työmiestä yritti riuhtoa postilaatikkoamme (kaksoislaatikko vastapäisen naapurimme kanssa) irti. Huikkasin heille päärakennuksemme portailta:" Siellä on molemmissa päissä 45 kg tolppajalustat! "Antaapa olla, ehtiipä tuon myöhemminkin." toinen riuhtojista totesi. Totta - toivottavasti tolppajalustat säilyvät ehjinä, meinaan sen verran reippaan oloista touhua... Niin - noista AITAKI-Laatutuotteen tolppajalustoista voisin pitää kevyesti esitelmän, mutta jääköön nyt tällä kerralla. Itse olen niitä käyttänyt aidan, terassien, portaiden, varastorakennuksen jne. tekemiseen niin ja tietysti postilaatikkojen maanalaisina tukina... Perinteisten aamutoimien jälkeen olemme tekemässä lähtöä Selkäsaareen. Kevyttä vesisadetta, mutta ei haittaa mitään...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin hetki sitten viemässä ison säkillinen muovitavaraa Karjalahden kierrätyspisteeseen. Samalla vein pulloja ja tölkkejä Prisman palautusyksikköön. Toisessakin päässä rakennusta poikkesin uteliaisuuttani. Parkkipaikalla näköetäisyydelle parkkeerasi uudenkarhealla katumaasturilla tuttu eläkeläispariskunta. "Sinä vielä ajelet tuolla samalla vanhalla palvelijalla. Onko siihen moottoria vaihdettu?" totesi logistiikka-alan asiantuntija. "Ei ole mutta turbo on pari kertaa vaihdettu. Eihän tuo meidän kesäautomme ole vasta kuin 33 vuotta vanha." totesin. "Kohta se pistetään taas talviteloille... Asiasta toiseen: Paistoin hetki sitten annoksen/pussillisen (14 kpl) Pirkka- esipaistettuja vehnäpullia. Päärakennuksessamme on taas taivaallinen pullan tuoksu...

Uusi viikko käynnistyy - kyllä...

Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta totesin Kainuunkadun saneerauksen olevan täydessä käynnissä. Kaivuutyöt ovat kohtapuolin naapuritontilla - hyvä niin. Aamukahvittelun yhteydessä päätimme alustavasti, että lähdemme huomenna Selkäsaareen pistämään saarimökin talvikuntoon. Vene jätetään vielä Hahtisaareen, jos sille vielä kuitenkin löytyy tarvetta. Lähinnä itselläni on vielä ajatus onkireissusta. Miksi? Siksi, että kaksi viimeistä reissua ovat olleet kalasaaliin osalta plus miinus nolla. Tontinkulman matopellossa näyttää olevan kyllä onkimatoja... Katsotaan, miten tämä päivä etenee.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Hyvin "saaripuut, kuusiklapit" palavat. Käänsin hetki sitten pöytäkalenteristani uuden viikkoaukeaman esille. Tällä hetkellä voi sanoa/kirjoittaa, että lähes tyhjää täynnä, mutta kokemuksesta tiedän, että se kyllä täyttyy eri aktiviteeteilla. Tällä hetkellä oikeastaan on kaksi merkintää: Seurakuntavaalien ehdokasasettelun päättyminen torstai 15.09. ja Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n Jähti-risteily lauantaina 17.09.2022. Niin - ensi viikolla, todennäköisesti tiistaina 13.09. menemme Selkäsaareen ja pistämme saarimökin talvikuntoon. Siellä sen jälkeen tuskin tulee käydyksi ennen kuin aikanaan jäitä pitkin, mikäli ei nyt jotain ehdottoman välttämätöntä ja tarpeellista asiaa ilmaannu. Vene saa olla vielä hetken aikaa Hahtisaaren laiturissa varmuuden vuoksi... Tänään sunnuntaina 11.09.2022 tavoitteenani on olla vaan. Katsotaan, miten se onnistuu... Niin - ei se nyt kyllä onnistunut tänäänkään. Vaimoni lähti alkuiltapäivästä kahden naistuttavansa kanssa Ajokseen puolukoita poimimaan. Minä huomasin jonkin ajan kuluttua olevani pihalla saappaat jalassa ja työhanskat kädessä. Loput perunat on nostettu ja multaa kärrätty Pikkupuolen vesi- ja viemäriliittymän täytetyn kaivannon paikalle. Sen alunperin ajattelin tehdä vasta ensi keväänä/alkukesästä. Taidan potea lievää "työhulluutta". Mene ja tiedä...

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehtiä - Lapin Kansa ja viikkoliite Luppo - hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin kylmän mutta aurinkoisen syysaamun läsnäolon. Tänään piti sääennusteen mukaan myös tuulla aika reippaasti, se onneksi ainakin toistaiseksi puuttuu... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään annoksen saaripuita. Eilen sovimme rajanaapurini Arto Perkiön kanssa, että nyt on lähes yhdestoista hetki lähteä käväisemään kalastusreissulla lähivesillä. Olemme suunnitelleet lähtöä koko kesän, ei ole löytynyt sopivaa ajankohtaa. Lähtiessämme Hahtisaaresta oli lähes tyyntä. Jähti näytti lähtevän perinteiselle retkelleen. Ajoimme suoraan Selkäsaaren pohjoisrannan läheisyyteen uppotukkejä väistellen viimeiset sadat metrit tyhjäkäynnillä. Rannan tuntumassa oli seitsemän joutsenta. Tuttua ekokalastusta. Arto touhusi avokela heittovapojensa kanssa houkuttimena jigit ja pienet uistimet. Uppotukit ottivat osansa. Minä touhusin kahden jigiongen ja pilkin kanssa. Totesin, että maakellarista hakemani onkimadot olivat heikossa hapessa. Eivät olleet kalat liikkeellä. Minulla yksi yritys, Artolla yksi pieni hauki kiinni näköetäisyydelle ja yksi pieni ahven ämpäriin. Viimeisenä keinona yritimme testata isojen ahventen läheisyyden uhraamalla pienin ahvenen suikaleiksi - ei mitään, ei yhtään mitään... Keskustelimme muun muassa Kemin helmen - Selkäsaaren - kehittämisestä, tuo puuttuva elementti Pohjoislaituri oli voimallisesti esillä. Kyllähän tuo Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli myös esillä. Pois lähtiessämme tuuli alkoi voimistua. Totesimme, että muutaman tunnin ajan saimme ainakin raitista ilmaa. Mukava reissu kuitenkin. Nyt alan hahmotella päivän jatkoa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että olen käynyt sähköpostiviestintää erään takavuosikymmenien tunnetun kemiläispoliitikon kanssa. Seurakuntavaaleista - kyllä. Kerroin hänelle, että en ole ollut koskaan ehdokkaana Kemin seurakuntavaaleissa. Olen kyllä yrittänyt psyykata muita osallistumaan neljän vuoden välein vaaliprosessiin ehdokkaana... Olen tutustunut muun muassa kirkkovaltuuston tehtäviin. Pitkä tehtäväluettelo pääasiassa hyvin maallisia, jokapäiväisiä ja tärkeitä asioita. Minua on tällä kerralla vähin psyykattu lähtemään mukaan ehdokkaaksi. On jopa väitetty, että saisin ääniä yli puoluerajojen. Kuulemma sitä kuuluisaa maalaisjärkeäkin siellä tarvitaan. Ehdokassuostumus pitäisi antaa viimeistään 15.09.2022. Juttelin asiasta hetki sitten vaimoni kanssa. Kerroin hänelle, että vähintään kahden äänen tavoitteella voisi kukaties lähteä mukaan. Tuo Seurakuntavaalit 2022: Kirkkovaltuusto/yhteinen kirkkovaltuusto Valitsijayhdistyksen ehdokkaan suostumus ja vakuutus - paperi on täytettynä - vielä ilman allekirjoitustani - kirjoituspöytäni kulmalla... Katsotaan, miten asia etenee.

Niin - se on taas perjantai - kyllä...

Niin - se on taas perjantai - kyllä... Mielenkiintoinen viikko takana, Pikkupuolella alkaa uusi elämä, kunhan viikolla 39 Kainuunkadun saneerauksen yhteydessä uusi vesi- ja viemäriliitäntä kytketään. Tänään ajattelin pitää vapaapäivän. Katsotaan, onnistuuko se... Tuskin olin saanut edellisen kirjoitettua, kun vaimoni sanoi lähtevänsä käväisemään Ajoksessa puolukoita poimimassa. Sanoin lähteväni mukaan. Otin Tokmannin punaisen mainosämpärin, vaimollani oli hiukan pienempi astia. Toki sanoin, että poimurini on Selkäsaaressa mökin varastossa = alustavaa selittelyä hitaalle käsin poiminnalleni... Kyllä - tutussa paikassa eli sähkövoimalinjalla pikapikaa kävimme ja yhteensä ämpärillisen poimimme. Näki selvästi, että oli siellä muitakin käynyt, meidänkin aikana pariskunta. Vaimoni jututti heitä. Heidän kertomana alueella käydään poimimassa puolukoita raakana, kypsytetään kotona ja pannaan myyntiin. No näytti tuolla olevan vielä kypsääkin poimittavaa...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Kävin iltapäivällä ongella. Siinä ei ole mitään uutta. Eikä siinäkään, että ahvenet eivät olleet liikkeellä veneeni läheisyydessä. Jos olivat, ne eivät olleet kiinnostuneet antimistani. Totta - ajellessani Hahtisaaresta tutulle vesialueelle Selkäsaaren pohjoispäätyyn havaitsin rannan läheisyydessä juotsenparin. Tuttu ekokalastusta - ei mitään. Ankkuroiduin. Selkäni takaa kuului joutsenten "mekastusta", sillä paikalle saapui muutama joutsen lisää... Juuri kun olin aikeissa pistää pyyntivälineet kasaan, toiseen jigionkeen tarttui hyvänkokoinen ahven. Ajattelin, että nyt se kalantulo alkaa. Ei alkanut. Muuta en saanut ja senkin kaadoin ämpäristä takaisin mereen. Iso harmaalokki seurasi touhujani. Kyllä merellä alkaa olla jo lämpimälläkin ilmalla kylmä. Veden lämpötila oli 13 astetta Celsiusta, kevyt etelätuuli ja puolipilvinen ilma. Kävi jo takaraivossa ajatus, kannattaako tuonne enää lähteä. Tyhjän saa pyytämättäkin... Katsotaan nyt sitten jatkossa.

Mitä tänään tänään asti...

Aamun lehteä postilaatikosta hakiessani aistin kauniin syyspäivän käynnistymistä. Saneeraustyö Kainuunkadulla lähestyy tonttiamme - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistän saaripuut päärakennuksen takkapesään ja suoritan tarvittavaa puuhuoltoa. Pistän työasun päälle ja lähden kärräämään hiukan maata, pari pientä kasaa yhteen paikkan ja siistimää maakaivuun jäljiltä vielä pihaa - lähinnä orapihlaja-aidan vierustaa. Kukaties hiukan tiukkaan pystyttämiäni pyykinkuivaustelineiden pystytolppien kohtia. Iltapäivällä harkitsen kalastamassa käymistä lähivesillä.

Sightseeing-ajelu Paavonkari-Rytikari alueella ohi Kemin ainoan suihkulähteen - kyllä...

Sightseeing-ajelu Paavonkari-Rytikari alueella ohi Kemin ainoan suihkulähteen - kyllä... Kävin pitkästä aikaa katsomassa Veitsiluodon vanhan kansakoulun opettajien asuinrakennusta. Olimme siitä kohta parikymmentä vuotta sitten kohtalaisen kiinnostuneita. Työnimi oli Talo Meren Rannalla. Ennen Selkäsaari-projektiamme - kyllä. Kävimme silloin katsomassa rakennusta sisältä. Innostuin asiasta sen verran, että tein alustavan suunnitelman rakennuksen pelastamiseksi ja ehdotuksen Museovirastolle toimenpiteistä. Jopa hehtaarihaarukassa suuntaa antavan talousarvionkin. Asia ei johtanut silloin toimenpiteisiin, koska koko alueesta oli kiinnostunut yrittäjä, jonka tavoitteena oli alueella/rakennuksissa valmistaa kännykän antenneja. Kyseinen tuotanto ei lähtenyt käyntiin ja kaupunki on lunastanut kaiken takasin. Väitetään, että Kemin kaupunki ei huolehdi omistamistaan rakennuksista erityisen hyvin. Rakennusten korjausrakentaminen/kunnossapito on nihkeää. Kyllä siinä on vinhasti perää. Kyselin em. opettajien asuinrakennuksesta Kemin kaupungingeodeetilta Paulus Rantajärveltä. Hän lähetti asemakaavapiirustuksen ja nykyisestä suojelumerkinnästä SR-1 tietoja... Käväisin tosiaan hetki sitten paikan päällä. Rakennukseen sisälle en uskaltanut mennä, ainoastaan yhdestä portaikosta eteiseen. Kaiken kaikkiaan ryhdikäs rakennus, jonka katto on ilmeisesti ollut koko elinkaaren ehjä. Kyllähän se olisi mahtava kulttuuriteko, joka tuon rakennuksen saattaa jälleen elämään. Minulla on edelleenkin - omasta mielestä - erinomainen suunnitelma asialle... Otin muutaman kuvan rakennuksesta varmemmaksi vakuudeksi.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Pikkupuolella lvi-asentajat ja katunaapuri ovat täydessä työn touhussa. Tulee uusi ilme, kun kompostoiva puucee muuttuu wc:ksi. Käyttöön se saadaan loppukuusta tai lokakuun alussa. Itse alan orientoitua työasussa saariperunoiden kuivatteluun/maakellariin siirtämiseen ja pyykinkuivaustelineiden loppupystytykseen. Saariperunat ovat kellarissa ja pyykinkuivausteline lähes kohdallaan. Pikkupuolen wc alkaa olla kohtapuolin asennusten osalta valmis - hyvä niin. Eiköhän tuossa ole ihan nokko tai sitten ei...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että olihan mielenkiintoinen saarikäynti tänään... Heti Hahtisaaressa totesimme, että vedenpinta oli poikkeuksellisen alhaalla ja tuuli "väärästä" suunnasta. Kotipoukamaan pääsimme ihan hyvin, vaikka veneen pohja eräässä kohtaa raapi hiekkaa... Nousimme mökkitontille ja istahdimme mökin pääsisäänkäynnin lipan alle kuuntelemaan hiljaisuutta. Viinilasillinen maistui ihan hyvältä. Tämän saarikäynnin päätavoite oli uuden perunapeltomme tuotannon ylös kuokkiminen. Sen teimme. Olimme tyytyväisiä. Kokeilumme tuotti tulosta, saimme satoa huomattavasti enemmän kuin alkukesästä käytimme siemenperunoita. Jotakuinkin tiedämme, mitä ensi kesänä teemme. Perunamaahan lannoitusta ja hyvin itäneiden siemenperunoiden käyttö. Arvelen, että tuotanto on ensi kesänä ainakin kolmanneksen suurempi. Päätimme lähteä aikaisin kotiin. Yritykseksi jäi. Emme siinä vastatuuliaallokossa kerta kaikkiaan päässeet matalan "hiekkapankin" yli. Vene jäi kiinni hiekkaan... Palasimme rantaan ja nousimme mökille. Kevytateriointi ja iltapäiväunet eli jäimme odottelemaan tuulen tyyntymistä. Illansuussa pääsimme pois saaresta, sillä tuuli oli tyyntynyt joskin vedenpinta entistäkin matalammalla, mutta jaksoimme soutaa/työntää airoilla venettä matalan kohdan yli... Että kävikö mielessä Pohjoislaituri ja kunnon väylä rantaan? Kaikesta huolimatta hyvä saaressakäynti. Korpitkin tulivat ihmettelemään touhujamme ensimmäistä kertaa koko kesänä. Pois ajellessamme näimme matalan hiekkasärkän takana joutsenpariskunnan.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä kadunvarren postilaatikosta hakiessani totesin Kainuunkadun vesi-, hulevesi- ja viemärisaneerauksen lähestyvän vähitellen tonttiamme - hyvä niin. Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme tehdä lähtöä Selkäsaareen - kyllä. Voi olla, että perunannoston lisäksi pistämme jo mökkiä alustavasti talvikuntoon. Tällä kerralla en aio tehdä risusavottaa...

Uusi viikko, pöytäkalenteri tyhjää täynnä mutta...

Uusi viikko, pöytäkalenteri tyhjää täynnä mutta... Tiedän, että tälle viikolle saattaa "siunaantua" työn touhua paljonkin, kohtapa sen näkee. Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta aistin viileän syyssään olemassaolon. Se merkitsee päärakennuksen takkapesän saaripuiden sytyttämistä. Kainuunkadun saneeraustyöt olivat jo täydessä käynnissä - hyvä niin. Niin - itse pistän kohta työasun päälle ja lähden mittomaan/kaivamaan pyykkitelineelle uudet asennuskolot - pienmontut. Tästä se päivä käynnistyy... Kyllä - päivällä kaivoin pienmontut. Lapiointi ja rautakangen käyttö on kovaa hommaa. Yhden montun kohdalla oli taannoisten mäntyjen juuria ja toisessa aika "ärhäkästi" kivi jumissa. Pientä kikkailua tarvittiin, kaksi monttua sujui jotakuinkin suunnitelmien mukaan. Niitä täytyy vielä kymmenisen senttimetriä syventää. Hoidan homman loppuun keskiviikkona. Pystytän samalla pyykkitelineet, jotka ovat jo "huulilla". Huomenna on ajatus lähteä aamulla Selkäsaareen - perunannostoon. Perunannosto on nostalginen sana. Minulle tulee mielikuva 1950-60-luvuista. Meillä oli sen verran perunapeltoa, että perunoita riitti ihan myytäväksikin. Perunankuokkijoitakin - tuttuja vieraskuokkijoita olivat ainakin Ylitalon Anna ja Nykäsen Tilda. Muistikuvani mukaan vieraskuokkija sai joka kymmenennen ämpärillisen itselleen palkaksi - eräänlainen kymmenykset...

Kunnalliset luottamushenkilöt kovan paikan edessä, olleet jo pitkään...

Kunnalliset luottamushenkilöt kovan paikan edessä, olleet jo pitkään... Meneillään olevasta valtuustokaudesta on jo yli neljännes takana. Aikanaan eri luottamustehtäviin valitut henkilöt ovat päässeet aistimaan vaativien tehtävien arkitodellisuutta. Selailin hetki sitten Kemin kaupunginvaltuuston esityslistaa ensi viikon maanantailta: Kaupunginvaltuusto Esityslista 05.09.2022 klo 18:00 - Kaupungintalo, 9. kerros, valtuustosali Kiinnitin huomiota, että poikkeuksellisen monta luottamushenkilöä on esittänyt eroanomuksen tehtävistään. Perusteluina lähinnä paikkakunnalta muutto ja henkilökohtaiset syyt... Eroa pyytäneiden henkilöiden tilalle valitaan uudet, se on normaali käytäntö. Kukaties uusien joukossa on myös henkilöitä, jotka ovat ensimmäistä kertaa kunnallisissa luottamustehtävissä - hyvä niin.

Mitä tänään tähän asti...

Viileä, lähes tyven ja pilvinen syysaamu - kyllä. Säätiedotusten mukaan iltapäivällä kirkastuu/lämpenee. Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen puuhuoltoa. Päivällä, jos aktiviteettipuuska pääsisi valloilleen, olisi neljän kuopan kaivaminen pyykinkuivaustelineelle tai sitten ei - ehtii kyllä ensi viikollakin. Selkäsaaressakin voisi käväistä, vaikka vedenpinta on vajaa puoli metriä normaalista alempana tai sitten ei - ehtii kyllä ensi viikollakin. Sahansaarenkadun tuntumassa voisi käydä pitkästä aikaa ajelemassa, aistimassa uuden Metsä Fibren biotuotetehtaan valmistumista ulkopuitteiltaan tai sitten ei - ehtii kyllä ensi viikollakin. Tarkemmin ajatellen voisin olla vaan ja nauttia sunnuntaipäivästä - lepopäivästä. Kukaties Helsingin Olympiastadionilla käytävää Suomi-Ruotsi-yleisurheilumaaottelua tulee jonkin verran seuratuksi televisiosta... Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan.

Mitä tänään tähän asti...

Hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen amun lehtiä hakiessani totesin sääennusteiden pitävän paikkansa. Kylmää tuulta pohjoisesta. Se merkitsee muun muassa sitä, että perinteisten aamutoimien jälkeen pistän päärakennuksen takkapesään puut - saaripuut. Selkäsaaren mökkitontilta kukaties tuomme vielä muutaman kassillisen kuivia kuusiklapeja. Perunasato täytyy myös lähiaikoina tuoda tonttimme maakellariin. Mielenkiintoinen tontin ja Pikkupuolen tuunausviikko takana. Tänään ei ole oikeastaan mitään aivan akuuttia tekemistä. Voi olla, että katselemme hiekkapuhalletun ja ruostesuojatun pyykinkuivaustelineen uutta paikkaa. Se tuntuu oudon suurelta osina varastorakennuksen päätyseinää vasten. Katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan...

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? Muun muassa sitä, että minulta on kysytty:"Mistä ihmeen Pikkupuolesta sinä kirjoittelet?" Moni Facebook-kavereista sen tietää, mutta asia lyhyen kaavan mukaan... Meidän tontilla oleva Pikkupuoli (entinen Ekoateljee) on yli 20 vuotta sitten aloitettu ja yli 10 vuotta sitten lopputarkastettu, poikkeusluvalla rakennettu noin 80 m2 kokoinen, osittain 2-kerroksinen rakennus. Siinä on lattialämmitys ja massiivinen leivinuuni- takkatulisija. Yläkerrassa pieni kamiina. Rakennuksessa on käytetty paljon jo kerran käytössä ollutta, käyttökelpoista rakennusmateriaalia. Muun muassa seinä- ja kattotiilet sekä ikkunat. Myös väliseinätiilet. Osittain ovetkin. Tänä syksynä rakennus liitetään vesi- ja viemäriverkostoon, jolloin se on täysin erillinen asumisyksikkö. Otin hetki sitten muutaman kuvan varmemmaksi vakuudeksi...

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Joka vanhoja muistelee, sitä... Kärräsin Pikkupuolelle hetki sitten neljä betonikärryllistä koivuklapeja. Koska puut ovat entiseen verrattuna lyhyempiä 50cm>30cm, ladoin ne massiivisen leivinuuni-takka-yhdistelmän viereen uudella tavalla. Vaimoni tuli katselemaan touhujani. Kävi mielessä rakennuksen alkuvaiheet. Meille ehdotettiin, että sitähän voi käyttää vierasmajoitukseen - maksulliseen vierasmajoitukseen - totta mutta nykymajoittujat vaativat luksusta, eivät toki kaikki. Kohtapuolin, kun saamme - omasta mielestämme persoonalliseen rakennukseen - vesi- ja viemäriliitännän, sen käyttömahdollisuudet lisääntyvät roimasti. Puita latoessani irrottelin vaimolleni:"Eiköhän aleta pitämään Peti&Eväs-palvelua." Oikeastaan tarkemmin ajateltuna, se voisi olla Pyykön Peti&Pulla- nimellä. Minä voisin hoitaa tuon pulla osuuden esim. K-Kaupan Pirkka esipaistetuilla vehnäpullilla - kanelipullia ja perinteisiä vehnäpullia. Niiden paistamiseen minulla on mielestäni erinomainen, vuosien kokemus. Lämmityshommat minulta kyllä myös "simahtaa"... Niin tuota edellä olevaa ei kannata ottaa ihan vakavasti mutta mistäpä sen tietää.

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkapesään tulet. Ilma aamun lehteä hakiessani tuntui yllättävän viileältä. Se on syksy nyt. Lämmin kesä takana. Kulunut viikko on ollut mielenkiintoinen ja työntäyteinen. Meidän Pikkupuolen (entinen Ekoateljee) vesi- ja viemäriliitäntä on edistynyt merkittävästi. Asia on lopullisesti valmis, kun Kainuunkadun saneeraustyö edistyy meidän tonttimme kohdalle syyskuun loppupuolella... Olen joutunut/päässyt kertomaan muutamalle henkilölle rakennuksen syntyhistoriaa. Monet paikkakuntalaisetkaan eivät näemmä ole tienneet rakennuksen olemassaolosta tontin kulmalla. Se on ollut sen verran "piilossa". Tänään ei oikeastaan ole mitään tärkeää tekemistä. Kun näin kirjoitan, yleensä alkaa "siunaantua" yhtä ja toista. Katsotaan, miten päivä etenee...

Se on sitten jo syyskuu - kyllä...

Se on sitten jo syyskuu - kyllä... Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikosta oli aistittavissa kolea syysaamu. Kainuunkadun vesi-, hulevesi- ja viemärisaneeraus jatkuu. Myös ennakoivat toimenpiteet meidän kiinteistömme/tonttimme osalta. Tänään Kemin Energia ja Vesi Oy:n mittariasentaja tulee Pikkupuolelle. Samoin paikallinen lvi-yrittäjä käynee aamulla paikalla hahmottaakseen vesikalusteasennuksia. Katunaapuri jatkanee kirvesmieshommia Pikkupuolen seinään eristyssuojakotelon tekemiseksi. Katsotaan, miten päivä muutoin etenee. Lähdemme - minä ja vaimoni - käymään Kemin Energia ja Vesi Oy:n Avoimet ovet-tapahtumassa Karjalahden uudella kaukolämpölaitoksella jossakin vaiheessa. Tapahtuma on klo 10-18 välisenä aikana. Niin - illansuussa olisi kukaties havillista aikaa käväistä ongellakin lähivesillä...

Kuolemaan ei totu, se koskettaa aina - kyllä...

Kuolemaan ei totu, se koskettaa aina - kyllä... Kuinka monta kertaa olenkaan aidan takan olevan pienkerrostalon toisen kerroksen asukkaan kanssa jutellut niitä näitä viimeisen yli kahden vuosikymmenen aikana. Juttelumme ovat liittyneet kemiläiseen elämänmenoon. Politiikkaankin ja Kemin lyseon lukion, "lyskan" historiaan... Olisipa ollut mukava, jos hän olisi saanut seurannut parvekkeeltaan muun muassa meidän viime päivien Pikkupuolen vesi- ja viemäriliitännän kaivuutouhuja. Mutta ei, sen sijaan saimme tänään lukea hänen kuolinilmoituksen Lounais-Lappi-lehdestä. Rauha hänen sielulleen...

Mitä tänään, elokuun viimeisenä päivänä tähän asti...

Hyvin nukutun yön ja aikaisen herätyksen myötä aloin orientoitua pihalle lähtöön työhaalari päällä - kyllä. Kaivinkonemies ja katunaapuri tulivat paikan päälle viimeistelemään eilistä puserrusta. Itse aloin viritellä pois otetun pyykinkuivaustelineen irrottelua viedäkseni sen/osat hiekkapuhallettavaksi ja pohjamaalattavaksi Jyrkäksen Mikalle. Katsotaan, miten päivä etenee. Voi olla, että teen reissun Karjalahdelle Kemin Energia ja Vesi Oy:n energiapuukentälle risu- ja kantokuorman kanssa.

Mitä tänään tähän asti...

Aamun lehteä hakiessani kadunvarren postilaatikolta aistin kauniin, viileän alkusyksyn päivän olevan tulollaan. Kainuunkadun puolessa välissä olivat jo saneeraustyöt käynnissä ja juuri hetki saapui pienkaivinkoneensa puikkoihin Ari Nieppola, joka aloittaa poikansa Jonin kanssa meidän tontillamme vesi- ja viemäriliitäntään liittyvät työt Pikkupuolelle - hyvä niin. Tällaiseen ratkaisuun päädyimme, koska tonttikaivuut - saamamme tiedon mukaan - olisivat siirtyneet ensi keväälle. Tarvittaessa apuna on lupautunut olemaan katunaapurimme Toivo Taipale, jonka kanssa olemme vuosikymmenien aikana tehneet paljon erilaista rakentamiseen liittyvää yhteistyötä... Varmaan päivän aikana käyn pihalla työhaalarit päällä katselemassa työn edistymistä. Mielenkiintoista nähdä, minkälaisia puunjuuria maan alta paljastuu, toivottavasti ei isoja kiviä. Tästä se meidän Pikkupuolemme (entinen Ekoateljee) uusi elämä käynnistyy. Kun työ on valmis, ei tarvitse enää sanoa: "Vesi tulee ja menee, kunhan vaan jaksaa kantaa." Sen jälkeen vesi tulee uudesta liittymästä oman mittarin kautta ja jätevedet huilaavat kaupungin viemäriverkostoon uuden jakokaivon kautta... Seurataan tilannetta.