Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Olen katsellut televisiosta muutaman vuoden aikana ohjelmaa nimeltä Himohamstraajat. Ohjelmien kaava on sama: Jollakin on valtava määrä tavaraa nurkissaan ja pihapiirissä. Yleensä niin paljon, että normaali eläminen tavaramäärän keskellä on terveydelle vaarallista eikä turvallisuus ole taattu muutoinkaan. Ohjelman kaavaan kuuluu suuri määrä siivoushenkilöitä/raivaus- ja siirtokalustoa sekä hamstraajaa psyykkaava ammattiauttaja. Usein paikalla on myös hamstraajat lähisukulaisia... Väitetään, että suomalaisissakin on hiukan hamstraajan vikaa/ominaisuuksia. Kyllä joissakin asioissa itsekin tunnustavan kuuluvani joukkoon. Miksi? Ilmeisesti lähinnä siksi, että jotakuinkin kaikki tavarat on vuosikymmenien saatossa joutunut itse ostamaan/maksamaan. Tavaroilla saattaa olla erittäin hyvä käyttöarvo, mutta tarpeettomaksi käydessään luopumisarvo=myyntiarvo on olematon. Tätä kirjoittaessani teen itselleni lupauksen, että viimeistään ensi keväänä/alkukesänä käyn - taas kerran - läpi omia nurkkiani...