Tunteet, voimakkaat tunteet pinnassa meidän Pikkupuolella - kyllä...

Tunteet, voimakkaat tunteet pinnassa meidän Pikkupuolella - kyllä... Olen tästä kirjoittanut aikaisemminkin. Aina kun istun vanhaan, vanhempieni aikaiseen valkoiseen keinutuoliin meidän Pikkupuolella takkaa lämmittäessäni, alkavat ajatuksen lentää. Katsellessni ympärilleni jokaisella esineellä, kuvalla, taululla ja rakennusmateriaalillakin on oma historiansa - tarinansa. Tänäänkin keskipäivällä olin tunnekuohun vallassa. Siinä vilisivät isovanhempieni toiminnat, joista tosin olen tavannut vain yhden, vanhempieni elämä tällä tontilla, luonnollisesti omakin lapsuus/nuoruusaika ja tietysti perheemme elämä. Me olemme olleet fyysisesti tällä tontilla pisimpään - jo nyt yhtäjaksoisesti yli neljäkymmentä vuotta. Päiväkahvittelun yhteydessä juttelin vaimoni kanssa - taas kerran - Pikkupuolesta. Olimme yhtä mieltä siitä, että se kannatti aikanaan rakentaa ja sillä on selkeästi ollut oma merkityksensä - lapsillemme ja lastenlapsillekin. Arvelimme, että näin on varmaan jatkossakin...