Saksassa nostettiin syyte viimekesäisestä tšetšeenimurhasta – syyttäjien mukaan murhan takana on Venäjä

Hmmmmm - niinpä - palkkamurha, murheellista...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta sellaisenaan:

Saksassa nostettiin syyte viimekesäisestä tšetšeenimurhasta – syyttäjien mukaan murhan takana on Venäjä

Tšetšenian sodassa Venäjää vastaan taistellutta georgialaismiestä ammuttiin päähän berliiniläispuistossa keskellä päivää.

Murha

18.6.2020 klo 14.05

Poliisit tutkivat rikospaikkaa Kleiner Tiergarten -puistossa Berliinissä 23. elokuuta 2019.Clemens Bilan / EPA

Markus Myllyoja

 

Jaa artikkeli Facebookissa12

Jaa artikkeli Twitterissä

Saksan liittovaltion syyttäjien mukaan Venäjän valtio oli ainakin jollain tavalla Berliinin viimekesäisen puistomurhan takana. Georgialainen, tšetšeenitaustainen Zelimhan Hangošvili ammuttiin Berliinissä viime elokuussa.

Hangošviliä ammuttiin kaksi kertaa, päähän ja selkään, puistossa keskellä Berliiniä keskellä päivää. Silminnäkijöiden havaintojen perusteella tekopaikan läheltä otettiin kiinni venäläismies, jonka dna-näyte täsmäsi murha-aseeseen jääneisiin jälkiin.

Häntä syytetään murhasta ja aseen laittomasta hallussapidosta.

Lue myös: Saksassa pohditaan, tapahtuiko keskellä Berliiniä Venäjän tilaama palkkamurha – Epäilty on naamioitunut venäläismies, uhri tšetšeeni (29.8.2019)

Epäillyn tekijän lisäksi syytteet kohdistuvat epäsuorasti myös Venäjän valtioon, sillä syyttäjien mukaan Venäjä vähintään tuki Hangošvilin murhaamista tai jopa tilasi murhan.

Syytekirjelmässä todetaan, että syytetty olisi saanut ennen heinäkuun 2019 puoliväliä määräyksen Venäjän keskushallinnon viranomaisilta. Saksan yleisradioyhtiö ARD:n mukaan(siirryt toiseen palveluun) epäilty ei ole itse kertonut teosta mitään.

Taisteli Tšetšenian sodassa

Murhatulla Hangošvililla oli taustaa taistelijana Kaukasuksen konflikteissa. Hänen on kerrottu taistelleen Venäjää vastaan ainakin toisessa Tšetšenian sodassa.

Hangošvili oli selvinnyt hengissä useista aiemmista murhayrityksistä ennen kuin hän pakeni Saksaan vuonna 2016. Hangošvili oli hakenut Saksasta turvapaikkaa, mutta tiettävästi hänelle ei ainakaan vielä ollut sitä myönnetty.

Syytöksiä Venäjän osuudesta on esitetty aiemminkin, ja silloin Venäjän ulkoministeriö on kutsunut niitä perusteettomiksi ja vihamielisiksi.

Venäjän presidentti Vladimir Putin kommentoi tapausta joulukuussa sanoen, että Hangošvili oli hyvin julma ja verinen tappaja, joka taisteli Venäjän joukkoja vastaan Pohjois-Kaukasiassa ja oli osallinen Moskovan metrossa tehtyihin pommi-iskuihin.

Aiemmin aiheesta:

Saksa häätää kaksi Venäjän diplomaattia (12.12.2019)

Saksa häätää kaksi Venäjän diplomaattia (4.12.2019)

Haavisto: Epäilyt Venäjän tilaamasta palkkamurhasta Berliinissä huolestuttavia – "Tuo mieleen Skripalin myrkytyksen Britanniassa" (6.9.2019)

Lähteet: AP, REUTERS, AFP

Mitä ihmettä - nytkö on jo Juhannuksen aatonaatto...

Mitä ihmettä - nytkö on jo Juhannuksen aatonaatto...

Perinteisten aamutoimien jälkeen havahduimme tosiasiaan, että nyt on jo Juhannuksen aatonaatto.
Pihahommiin tontinkulmalle ja pensasaidan reunustalle. Kyllä taas muun muassa koiranputket ja nokkoset olivat "kasvaa hojottaneet" niin kuin naapurin mummo kauan sitten pruukasi sanoa...

Sateen alkaminen pelasti minut liiemmältä rehkimiseltä.

Illansuussa klo 17 lähdemme kuuntelemaan/katselemaan Veeran esitystä Täiköntorille. Toivottavasti ei ihan kaatamalla sada.

Olemme päättäneet, että emme mene Selkäsaareen Juhannukseksi, olemme kaikessa rauhassa kotona.
Voi olla, että minä käväisen Juahnnusaattoaamuna katiskat vielä kokemassa ja viemässä ainakin toisen niistä rantaan...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä Selkäsaaressa käymään. 

Kyllä - ajelin Hahtisaareen. Sinne päästyäni totesin rajanaapurini tuovan vaimonsa rantaan/töihin/kaupoille. Hän täytti vesiastioita portin kupeessa.

Tuli puheeksi kaivinkoneasiat ja hyttyset. Edelliseen liittyen epäilin, että vallitseeko ikärasismi, kun eläkeläisten tarpeita ei tunnuta otettavan huomioon. Ikäänkuin pelin henki on sellainen että kyllä eläkeläisillä on aikaa odotella. 
Kerroin realiaikaisen esimerkin juuri minuun/meihin kohdistuvasta palvelusta, oikeastaan palvelemattomuudesta, jolle täytyy löytyä asiallinen ratkaisu.

Saarinaapuri kertoi hyttysistä. Kerroin, että minua ne eivät häiritse. "Ei kai kun sinulla on tuo joulupukkiasu." hän totesi ja kertoi olevansa saaressa sortseissa.
Niin - minulla on punainen kokohaalari ja lisäksi olen "keksinyt" varastossa olleen hyttysverkkopäähineen. Ja ripaus = suihkaus ohovia...

Ajelin saareen. Vesi oli poikkeuksellisen matalalla. Rantahietikolla oli suuren hirven sorkanjälkiä. Oli käynyt juomassa.

Mökille noustuani aloin tuunata rakennuksen päädyssä olevaa katosta. Siinä kävi takaraivossa ajatus:"Aika menee turhan värkätessä."
Raitapuun kupeessa olevassa pöntössä kirjosieppopariskunnalla oli kiirettä. Ilmeisesti näkäisiä suita on useampia.

Mökin ympäristössä on paljon metsämansikan kukkia. Oletettavasti niitä on myös tutuilla "iskupaikoilla". Se täytyy tarkistaa.

Kahvittelun aikana soitin kalakaverilleni. Kerroin lähtiessäni kokevani kaksi katiskaa. Tiedustelin, kiinnostavatko ahvenet - jos niitä yleensä on - kyllä jos on savustuskokoisia useampia...
Toisessa eli "markettikatiskassa" oli pikkuahventa ja pari kolme isompaa. En ottanut. Superkatiska Wekessä oli pari pientä ahventa ja hauensintti. Päästin ne pois...

Hahtisaareen ajettuani totesin Tommin ja Katariinan menneen saareen...

Ihan mukava saaressa pistäytyminen taas kerran.

Antaa kaikien kukkien kukkia...

Antaa kaikien kukkien kukkia - kyllä...

Olemme taannoin antaneet tonttimme ja Kainuunkadun välisen ojan ojanpenkat antaa kasvaa heinää ja kukkia sen ajan, kun kukat kukkivat. Sitten olen viikatteella siistinyt pankat puhtaiksi.

Viime vuosina olemme ajaneet penkat puhtaaksi ruohonleikkurilla.

Paitsi että juuri tänä kesänä teemme paluuta menneeseen. Katsotaan, minkälainen kukkaloisto saadaan syntymään - ei ehkä entisenlainen mutta kuitenkin...

Tontilla touhuilua tänään...

Tontilla touhuilua tänään - kyllä...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme hiukan touhuta tontillamme. Vaimoni keskittyi kivi-istutusten kitkemiseen/kasteluun.
Minä kävelin ruohonleikurin perässä noin puolitoista tuntia. Jätin noin yhden kolmasosan ajamatta tänään. 

Pitkästä aikaa ajoin hiukan maakellarinpäällystää, en kaikkea mutta kevytsiistiminen kuitenkin. Alunperin ajattelin viikatteella sitä siistiä.
Intouduin jyräämään myös tontinkulmalla ns. matopellon päälle kertynyttä kitkemisjäännöksiä.

Tein myös pienelle perunapellollemme ensimmäisen multauksen. Hyvin ovat "supersiemenperunat" työntäneet kaalta pintaan.

Työrupeaman jälkeen vaimoni lähdettyä ruokakauppaan istahdin pihakeinuun. Varastorakennuksen kupeessa olevassa pihlajassa on linnunpönttö. Siinä on sinitiaisella pesä. 
Olemme seuranneet viime päivien kiivasta syöttölentelyä. Näkispä edes kerran, kun poikaset lähtevät pesästä.

Eiköhän tässä ole tälle päivälle touhua ihan nokko...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä käväisemään Selkäsaaressa. Miksi taas sinne?
Siksi, että olin tietoinen kaivinkonemiehen olevan työn touhussa lähellä olevalla rantatontilla, jonne tuodaan Hahtisaaresta kesämökin tarvikkeet proomulla.
Kyllä - ajettuani Hatisaareen siellä oli ison kuusamolaisrekan kuormapurku käynnissä. Kemiläisnosturikuorma-auto oli myös paikalla. Niin ja kaivinkonemieskin oli seuraamassa tilannetta.
Proomua kuulemma odoteltiin. Olihan se reteli! En ole aiemmin nähnyt kahden ison, ruostuneen öljysäiliön seilaavan merellä. Kyllähän siihen tavaraa mahtui kohtalaisen paljon. Kyseistä proomua työnsi jämären tuntuinen moottorivene/pieni hinaaja...

Niin - olen em. kaivinkonemiehen kanssa sopinut viime syksynä tonttimme läheisyydessä kolmen ison kiven siirtämisestä. Piirsin hänelle asiasta oheistuksena kartankin. Hän sanoi viime viikonvaihteessa kartan olevan hänellä kaivinkoneen ohjaamossa tallella - hyvä niin.
Toivottavasti hän ehtii asian hoitaa proomunpurku-urakan - ilmeisesti kaksi kuormaa Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäätyyn - jälkeen...

Ajelin poukamaamme ja nousin mökkitontille. Aloitin välittömästi oman työrupeamani. Nyt se iso kivikin siirtyi oikeaan paikkaan.
Pistin tulistelupaikalle kevyet tulet hyttysiä karkoittaakseni. Se toimi. Lisäksi otin varastosta käyttöön "hyttyspäähineen" - Made in China. Katselin maailmaa tiheän verko takaa. Hyttyset olivat ihmeissään, kun eivät päässeet iskemään niskaan eivätkä kasvoihin. Sekin toimi.

Oman työrupeamani ja evästelyn päätteeksi käväisin rannalla sauvakävellen katselemassa, kun kaivinkoneella purettiin ensimmäistä proomulastia. Porukkaa oli kuin muurahaisia työn touhussa. Minua alkoi väsyttää. 
Lähinnä siksi, kun ajatuksissa kävi lähimmät viikot/kuukaudet naapureiden mökkisavotassa. 

Jos itse vielä saareen rakentaisin/rakennuttaisin, tekisin kaikki aivan toisella tavalla.

Mukava saaressa pistäytyminen taas kerran.

Eräs Facebook-tekstini tänään...

Käväisin hetki sitten katiskoilla ja pikapikaa mökilläkin. Ajatukseni oli ottaa ainakin vielä vedessä oleva "markettikatiska" maihin, mutta kun siinä oli neljä ihan hyväkokoista ahventa, päätin jättää sen vielä veteen.

Superkatiska Wekessä oli muutama pieni ahven...

Ajattelin mökillä siirtää yhden ison kiven vaimoni uuteen kiviasetelmaan mutta...

Sääskiä oli ihan kiitettävästi enkä viitsinyt ohovia sumuttaa kunnolla = riittävästi.

Lisäksi kiven läheisyydessä on pöntössä kirjosiepoilla pesä.

Toinen kirjosiepoista jäi pöntön ulkopuolelle ihmettelemään ähellystäni kiven kanssa, luovuin asiasta.

Pois lähtiessäni ajelin Lehmikiven karikon luo ja annoin tuulen tuoda venettä. Pari jigionkea vedessa, ei matoja, ei kaloja lisää.

Molemmat rajanaapurini näyttivät olevan rannalla.

Olipa kerta kaikkiaan upea meri-ilma. Veneitä paljon liikkeellä.

Otin yhden onkivavoista kotiin, tuunaan sen uuteen iskuun.

Kalat perkattu, pistetty pakastimeen.

Seuraavalla kerralla otamme kunnon annoksen ahvenia Selkäsaareen ja savustamme ne...

Taas se älypää vilahti tuosta...

Taas se älypää vilahti tuosta...
Kyllä - istuessani kirjoituspöytäni ääressä noin kymmenen metriä Haukkarin Kainuunkatua näkyy ikkunastani. 
Tämä kyseinen pojankoltiainen menee tuosta todella lujaa. Jotain punaista siitä vilahti viitisentoista minuuttia sitten.
Kyseessä on ilmeisesti mopo, viritetty mopo, jolla tämä hurjapää ajaa muutaman kerran viikossa välillä keulien, siis ajaen menopeli pystyssä takarenkaan varassa kaupungin suuntaan. Mahdollisesti hän tulee Haukkarinkadulta Erkinkadun kautta. On hurjaa menoa...

Miksi tästä vaivauduin kirjoittamaan?

Siksi, että tuon tyyppisestä ajotavasta ei pitkän päälle hyvä seuraa. Jos joku tämän tekstin lukijoista sattuu tietämään/tuntemaan kyseisen hurjapään, kertokaa ihmeessä, että vähempikin riittää. 
Kainuunkadulla asuu lapsiperheitä. Pihasta saattaa esim. pallon perässä syöksyä pieni lapsi. Pahimmassa tapauksessa seuraukset saattavat olla todella murheelliset...

"Ilta-aurinko ei kohta paista." sanoi isäni...

"Ilta-aurinko ei kohta paista." sanoi isäni 1970-luvun alkupuolella, kun naapuritontille aloitettiin rakentaa pienkerrostaloa.
Tällainen ajatus kävi mielessäni istuskellessani yksin päärakennukseme terassilla aamukahvilla katsellen aamuauringon paisteessa olevaa kerrostaloa raja-aidan takana. 
Oli oudon hiljaista, kirjosiepotkaat eivät pitäneet tuttua konserttiaan.

Siinäpä tuo kerrostalo on ollut vuosikymmeniä. Alkuperäisiä asukkaita siinä ei ole ainuttakaan. Nykyisistä asukkaista tunnemme muutaman, joiden kanssa tulee sana kaksi vaihdettua aidan yli työtouhujen yhteydessä...

Niin - tänään aamupäivällä etelän vieraamme - Timo ja Sami - lähtevät ajelemaan pakulla etelään, pääkaupunkiseudulle...

Lupasin Samille toimittaa sähköpostin välityksellä Kulttuuriyhteistyöprojekti 1994- aineistoa, arvelen, että hän on niistä kiinnostunut...

Kuntavaalit huhtikuussa 2021 - ehdokashaku täydessä käynnissä...

Kuntavaalit huhtikuussa 2021 - ehdokashaku täydessä käynnissä - kyllä näin on...

Olen ollut havaitsevinani lievää ihmettelyä keskustelun siirtyessä paikalliseen päätöksentekoon ja kuntavaaleihin.
Ihmettelyä miksi ihmeessä 75+ henkilö on kiinnostunut asettumaan kuntavaaliehdokkaaksi. Kukaties itse olen ollut tavallaan "säästöliekillä" näissä kuntavaaliasioissa, kun en ole rimpuillut vallankahvassa enkä mielestäni ryvettynyt toiminnoissani lähinnä lautakuntatyöskentelyssä.

Niinkuin olen aiemmin kirjoittanut, olen kohtalaisen aktiivisesti lähestynyt tuntemiani kemiläisiä henkilöitä, potentiaalisia kuntavaaliehdokkaita. Olen tuonut voimakkaasti esiin, että henkilöt lähtisivät mukaan - mihin tahansa ryhmittymään - tietysti oma ryhmittymä on ollut paalupaikalla.

Elämme niin hektisessä maailmassa, että Suomessa(kin) gallupit ehtivät muuttua moneen kertaan ennen H-hetkeä eli huhtikuuta 2021.

Niin ja lähitulevaisuudesta ei oikeastaan kukaan voi varmuudella sanoa/kirjoittaa yhtään mitään - et Sinä enkä minä...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen olemme päättäneet olla vaan ja nauttia kauniista kesäpäivästä.

Eilen illansuussa istuskelimme hetken aikaa päärakennuksen terassilla vieraittemme - poikamme Timon ja Markkasen Samin kanssa - tulihan siihen paikalle myös kerrostalosta Kajosmäen Esa ja toinen pojistamme Tommi Karihaarasta polkupyörällä.

Timo ja Sami testasivat metallinpaljastinta tontillamme kerrostalon puoleisen aidan vieressä. Siinä on "vanhaa maata" eli siihen ei ole tuotu rakennusvaiheen yhteydessä uutta maata. Kyllä laite piippaili ja maasta löytyi yhtä ja toista.

Kerroin pojille, että kyseinen maa-alue on !950-luvulla Kainuunkadun rakentamisen aikana maavaihtojen yhteydessä liitetty tonttiimme. 
Entiset omistajat ovat olleet Ruusin Ville ja Hanna eli Rosengren Wilhelm ja Hanna. Heillä oli maalaistalo nykyisen kerrostalon paikalla. Tontilla oli kaikkiaan neljä rakennusta...

Timo ja Sami olivat aikaeissa lähteä tänään lentokentän läheisyyteen tutkiskelemaan metallinpaljastimella toisen maailmansodan aikaisia, saksalaisten hallussa olleissa alueita...

He ovat pakettiautolla liikkeellä, sillä Sami on ostanut Tommilta "kevytmenopelin", jonka hän vie pääkaupunkiseudulle...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätin lähteä Selkäsaareen varastokatosta tuunaamaan. Kyllä - ajelin kesäautolla Hahtisaareen ja sieltä jotakuinkin pääväylää pitkin aika haipakkaa eli jotakuinkin täysillä = mukavassa liuussa kolmannen punaisen merkin kohdalle ja siitä suoraan rantakoivuja kohti...
Oli pakko nostaa kone trimmillä aikaisin ylös ja viimein sammuttaa - vesi oli alhaalla, mutta rantautuminen onnistui erittäin hyvin.

Sain tehdyksi jotakuinkin sen, mitä ajattelinkin. Seuraavalla kerralla pyydän vaimoltani asiantuntija-apua katoksen elävöittämiseksi.

Tontilla oli tuttu lintukonsertti.

Paluumatkalla fiilistelin. Ajelin melkein tyhjäkäynnillä koko matkan. Hahtisaaren venesatamaan tullessani näin hurjan "takaa-ajon".
Kukkulalla oli - ilmeisesti nuori perhe - retkellä. Yhtäkkiä "vaahtosammuttimen mittainen" pikkupoika kirmaisi juoksuun alas rinnettä ja laiturin suuntaan. Äiti perässä. Sai kiinni vesselin - hyvä niin...

Noustessani ykköslaiturin luiskaa portille näin porttia avatessani alhaalla jalkapallon meressä. Kukaties pallo oli pikkupojalta päässyt karkuun. Se ei kuitenkaan kovasti tainnut olla mielen päällä, koska perhe oli tekemässä lähtöä. Varmaan pallon joku ottaa haavilla talteen.

Illalla Timo tulee kaverinsa kanssa Helsingistä. Majoittuvat Pikkupuolella ilmeisesti pari yötä.

Venäjän ilmoitus lopetti spekulaatiot Suomen naapurissa olevasta voima­ryhmästä – ”Tämä on ihan selvä tonttien jako”

Hmmmmm - niinpä - pohjoisen merkitys kasvaa sotilaallisesti. Google Maps-sivuilta se on ollut havaittavissa jo vuosien ajan.

Suora neiitilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:

Kotimaa| Turvallisuuspolitiikka

Venäjän ilmoitus lopetti spekulaatiot Suomen naapurissa olevasta voima­ryhmästä – ”Tämä on ihan selvä tonttien jako”

Venäjä tekee Pohjoisesta laivastostaan virallisestikin viidennen sotilaspiirin.

Venäläinen hävittäjä Vara-amiraali Kulakov kesäkuun alussa Severomorskin edustalla. Kuva: LEV FEDOSEYEV / TASS

Jarmo Huhtanen HS

Julkaistu: 16:19

VENÄJÄ ilmoitti viime viikolla, että se tekee Pohjoisesta laivastostaan virallisestikin maan viidennen sotilaspiirin. Muutos astuu voimaan ensi vuoden alussa.

Päätös lopettaa yli viisi vuotta jatkuneen spekulaation siitä, mikä tarkalleen on Pohjoisen laivaston asema Venäjän asevoimissa. Venäjä nimittäin perusti vuoden 2014 lopussa Suomen naapuriin ja Pohjoisen laivaston alueelle niin kutsutun Arktisen voimaryhmän.

Kyseessä oli OSK Sever -niminen uudenlainen pohjoinen strateginen johtoporras, jota asemaltaan verrattiin yleisesti sotilaspiiriin, vaikka se ei sotilaspiiri virallisesti ollutkaan.

VENÄJÄLLÄ on ennestään neljä sotilaspiiriä: Keskinen, Itäinen, Eteläinen ja Läntinen.

Sever erotettiin Läntisestä sotilaspiiristä. Sen tehtävänä oli valvoa Venäjän etuja arktisella alueella.

Sotatieteiden tohtori Vladimir Panschin Maanpuolustuskorkeakoulun Venäjä-ryhmästä pitää Sever-voimaryhmän aseman muuttamista virallisesti Pohjoisen laivaston sotilaspiiriksi pitkän kehityskaareen luonnollisesti kuuluvana:

”Tämä on ihan selvä tonttien ja vastuualueiden jako. Sotilaallisesti katsottuna siinä ei ole mitään ihmeellistä. Päinvastoin jokaisella sotilaspiirillä on nyt selkeä oma suuntansa.”

Everstiluutnantti Panschin on palvellut Suomen apulaispuolustusasiamiehenä Venäjällä. Hän on työskennellyt myös yli 20 vuotta Suomen sotilastiedustelussa.

KÄYTÄNNÖSSÄ Pohjoisen laivaston sotilaspiirin toimintasuunta on nyt vakiinnutettu pohjoiseen ja Läntisen sotilaspiirin länteen.

Läntisellä sotilaspiirillä oli ennen kaksi laivastoa, Pohjoinen ja Itämeren laivasto. Nyt sillä on enää Itämeren laivasto, jonka päätukikohta on Kaliningradissa.

”Jos ajatellaan, ettei jakoa olisi tapahtunut, Läntinen sotilaspiiri olisi joutunut katsomaan sekä länteen että pohjoiseen. Nyt sillä on selkeästi yksi toimintasuunta Eurooppaan”, Panschin sanoo.

Sitä ei vielä tiedetä, miksi päätös tehtiin vasta nyt näin monen vuoden jälkeen.

”Ilmeisesti tällaisia hallinnollisia uudistuksia ei tehdä ihan joka vuosi.”

Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun laivastosta tehdään itsenäinen sotilaspiiri.

SUOMALAISTEN kannalta on kiinnostavaa, että pitkänä maana Suomi kuuluu kahden venäläisen sotilaspiirin vastuualueeseen. Sotilaspiirien raja kulkee noin Sallan tasalla.

Panschinin mukaan sotilaspiiriuudistus ei kuitenkaan vaikuttane Suomeen: tilanne jatkuu samana kuin se on ollut vuoden 2014 lopulta alkaen.

Pohjoisen laivaston sotilaspiirin perustaminen on osa Venäjän yli kymmenen vuotta sitten aloittamaa arktisen alueen uudelleenmilitarisointia. Se on perustanut pohjoiseen uusia tukikohtia ja avannut uudelleen vanhoja.

Parhaillaankin venäläiset sotalaivat käyvät kissa ja hiiri -leikkiä Barentsinmerelle viime viikolla saapuneen ranskalaisen sota-aluksen Aquitainen kanssa.

Fregatti Aquitainen purjehdukseen on liittynyt myös Venäjän valtiollisen median näkyvä propaganda sotilasliitto Natoa vastaan.

VENÄJÄN pohjoisen laivaston päätukikohta on Severomorskissa. Laivastoon kuuluu yli 30 suurta pintataistelualusta ja noin 40 sukellusvenettä.

Suomen kannalta kiinnostavimmat venäläiset joukot on sijoitettu Petsamoon ja Alakurttiin.

Petsamon Sputnikissa on 200. erillinen moottoroitu jalkaväkiprikaati. Sputnik on noin 65 kilometrin päässä Suomen rajasta.

Noin 60 kilometrin päässä Suomen rajasta vanhan Sallan Alakurtissa on 80. erillinen moottoroitu jalkaväkiprikaati. Se perustettiin jo hylättyyn tukikohtaan vuonna 2015. Suomalaiset tekivät sinne Wienin asiakirjan mukaisen arviointikäynnin samana vuonna.

Molemmat ovat arktiseen sodankäyntiin erikoistuneita joukko-osastoja eli niin kutsuttuja arktisia prikaateja. Osastojen väkeä on kierrätetty hankkimassa tuoretta sotakokemusta muun muassa Syyriassa ja Itä-Ukrainassa.

Venäjän asevoimat perusti Arktisen voimaryhmän Suomen läheisyyteen

28.11.2014 20:09

Suomalaiseversti arviontikäynniltä: Venäläisten prikaati Alakurtissa ei ole valmis moneen vuoteen – "Talous on tiukoilla kaikkialla"

15.10.2015 14:41

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Turvallisuuspolitiikka

Puolustuspolitiikka

Venäjä

Jarmo Huhtanen

Mielenkiintoinen päivä tänään...

Mielenkiintoinen päivä tänään...
Perinteisten aamutoimien jälkeen paikkasin tontin kulmalla olevan ison muovitynnyrin pohjan bitumilla, toivottavasti bitumi pysyy ja kasteluvesi pysyy tynnyrissä.

Kävin Hahtisaaressa kokeilemassa uutta tapaa käynnistää "idioottivarmaa" perämoottoriamme. Vaihdoin taannoin polttoaineletkun pumpun, mutta se ei ole entisillä konsteilla toiminut kunnolla. Kylmäkäynnistys on "sahauttanut" aivan liikaa. Aamulla käynnistys oli siedettävä...

Päätin iltapäivällä lähteä käymään ongella ja katiskat kokemassa. Otin matopellosta kymmenisen matoa ja menoksi. 
Ajelin taas "sokkona". Toisin sanoen ei vanha eikä uusi kaiku ollut käytössä.
Ajellessani Selkäsaaren pohjoispäätyyn,  istuessani ongella ja pois ajellessani oli paljon tuttua liikennettä merellä.

Tuttu juttu: Aivan liian kaunis ilma kalastukseen! Siitä ei sen enempää mutta...

Kävin katiskat läpi. "Markettikatiskoissa" oli pikkuahventa ja muutama savustuskokoinen. Nostin toisen em. katiskoista veneeseen ja vein rantaan.
Olen alunperin päättänyt hävittää ne, mutta taidanpa tuunata niita rautalankakehikoilla ja nippusiteillä. Alunperin ne ovat olleet kokoontaitettavia, mutta aika "retkuja" ovat olleet.

Superkatiska Weke näytti mahtinsa. Olihan siellä iso ahven. Kotiin tultuani vaimoni punnitsi sen ja punnitustulos on 1.1 kg eli ennätyslukemat ja siirtyminen uudelle kiloalueelle. Ongella tai pilkillähän se olisi pitänyt saada. Hyvä näinkin.

Niin - vähän turhan iso savustukseen. Mielestäni 400-500 g on makeimmillaan...

Kalat on perattu ja ne ovat pakastimessa. Päätimme savustaa ne sitten aikanaan saaressa...

Selkäsaaressa tänään...

Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen aloin varustautua Selkäsaareen lähtöön.

Tein kevyteväät eli pari leipää ja tomaatin sekä otin kuumaa vettä mukaan. 

Kolme pitkää lautaa (5,4m) oli valmiina peräkärryssä kesäautomme perässä.
Vein laudat mökille. Niille on tarvetta mökin päätyyn "jämäpuutavarasta" rakentamani katoksen tuunaamisessa. 
Tuunauksessa kävi mielessä varsinaisen mökin rakennusvaiheen lankkuterminologia. Edesmennyt kirvesmiehemme nimitti vääntyneitä "kakkosnelosia" "propelleiksi" eikä suostunut niitä käyttämään.
Minä niistä "jämistä" värkkäsin katoksen alunperin moottorikelkalle. Nyt se hiukan muutetaan.

Kävi myös mielessä yleisellä tasolla elämän raadollisuus. Eräänlainen mottoni on ollut:: Elämässä täytyy olla ja on - aina vaihtoehtoja.

Sääsket yrittivät häiritä touhuamistani, mutta eivät onnistuneet yrityksissään - minulla oli "ohovia" sumutteena.

Kahvittelun jälkeen kävin jututtamassa rajanaapuria. Heidän tontiltaan oli myrsky kaatanut ison kuusen. Vanha mutta täysin terve kuusi oli katkennut vajaan kahden metrin korkeudesta. Puuskittainen tuuli oli päässyt tehdyn aukon suunnasta yllättämään puuvanhuksen... 

Mökillä ollessani ympärillä oli koko ajan upea lintukonsertti.

Kävin uteliaisuuttani vilkaisemassa katiskat. Siitä kukaties tekstiä myöhemmin.

Mukava kevyttyörupeama. Hahtisaareen tullessani totesin Tommin pakettiauton ja venepaikan tyhjänä. Saarireissu henelläkin...

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten - aikaisten - aamutoimien jälkeen aloimme valmistella stahanovilaistyyppistä päivää. 
Tänään on pitkä luettelo erilaisia aktiviteetteja päärakennuksessamme ja tontilla. Osa töistä on pitkään ollut niin sanotusti mielenpäällä ja osa pakon sanelemia. 
Lähinnä tuo ruohonleikkuu, kun sateiden lämmön vaikutuksesta piha on intoutunut kasvamaan.

Luetteloimatta sen kummemmin tämän päivän touhujamme totean... 

Pienenä sivujuonteena kirjoitettakoon, että muistin päärakennuksen ullakolla olevan pitkiä, käyttämättömiä lautoja.
Kyllä - kävin hakemassa "varastosta" kolme lautaa ja pistin ne peräkärryn päälle, sidoin ne tiukasti ja peräkärry kesäautomme perään. Vien laudat huomenna aamulla Selkäsaareen mökille. Niille on tarvetta mökin päätyyn "jämäpuutavarasta" rakentamani katoksen tuunaamisessa. 

Nyt alkaa eilisen katiskasaaliin savustus sähkösavustimella. Olemme sitä pari kertaa käyttäneet aikaisemmin, eiköhän tuo onnistu...