Katselin hetki sitten joutessani alla olevan dokumentin. Mielenkiintoinen tarina - suosittelen...
Mustaa ja valkoista - Juventuksen tarina
1 h 43 min
1 v 11 kk
2230 katselua
Juventus FC on Italian suosituin jalkapallojoukkue. Sen taustalla on legendaarinen Fiatin pääomistaja Agnellin perhe. Kansainvälisesti rakastetun jalkapalloseuran historiaan on mahtunut voittoputkia, suurta menetystä, skandaaleja sekä kaikkien aikojen comeback. Tähtipelaajien siivittämänä joukkue on ansainnut Italian pääsarjan mestaruuksista ennennäkemättömät kolme kultatähteä. Kansainvälinen versio vuodelta 2019.
Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkaan ja aloin valmistautumaan kaupoille lähtöön. Kyllä - sinne menimme. Kemin Karjalahden Prismassa oli meitä 70+ ikäisiä ihmisiä näköhavaintojeni perusteella enemmistö. Rauhallista oli eikä kassajonossakaan läppä lentänyt. Ajelimme keskustan, kävin tankkaamassa auton varmuuden vuoksi. Uteliaisuuttamme kävimme katselemassa sisäsatamaakin, kova lumipyräkkä, eipä merenjäälle pitkälle nähnyt. Ei ollut tuttuja pilkkijöitä satama-altaan lähituntumassa.
Kotiin tultuamme ajoin auton päärakennuksen talliin. Nyt sitten ollaan vaan ja odotellaan parasta eli koronaviruksen nujertumista Suomessa/Euroopassa/maailmalla...
Nyt on pakko nauttia pienistä, myönteisistä asioista. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet hiukan "uusin konstein", vaikka olemme sitä lämmittäneet syksystä 1982 asti. Kyllä - kolmas kerta peräkkäin - ei ongelmia lähinnä savutuprahtelujen suhteen. Vielä tämän kerran koputtelen maalaamatonta puuta - varmuuden vuoksi. Tänään olemme olleet vaan lukuunottamatta siivousta ja hetken ulkoliikuntaa eli vähäisten lumien kolaamista. Tuskin viitsii edes kaupoille lähteä.
Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme lähteä käväisemään Selkäsaaressa. Sisäsatamaan ajettuamme totesimme Rajavartiolaitoksen auton liukuvan paikalle ja yhden rajavartijan nousevan jäältä penkalle. Kysäisin:"Miltä siellä jäällä näyttää?" "Kävin vilkaisemassa, miten tuolla moottorikelkalla pystyy ajamaan." hän totesi. Jäälle päästyämme ja kävelemään lähdettyämme totesimme, että merenjää oli lähes kauttaaltaan "peilijäinen" = tosi liukas. Varovaisesti sauvoja apuna käyttäen kävelimme suorinta reittiä kotivalkamaamme. Nousimme rinnettä ylös mökkitontillemme. Vaimoni pisti tuvan hellaan tulet ja minä tyhjensin ns. Sinisen terassin lumista. Oli mahtava auringonpaiste Kahvittelimme, jonka jälkeen vaimoni päätti sulattaa lumesta tiskivedet ja tiskata. Minä päätin lähteä uteliaisuuttani vilkaisemaan rajanaapurimme uutta hirsimökkiviritystä - hyvältä näytti. Tein lenkin lähimaastossa moottorikelkkauraa pitkin ihaillen upeaa puustoa. Taas kertaalleen on aivan pakko kirjoittaa: Kyllä järeät kuuset ovat mahtavia, kyllä niitä henkisesti halailee. On se niin voimaannuttavaa... Lähdimme takaisin ja näimme kaukaa lähestyvän naishenkilön. Kohdatessamme meidän yhteinen tuttavamme totesi minulle:"Kuinka ollakaan, olen ajatellut sinua." Asia, joka hänen mielen päällä oli, oli Peurasaaren hautausmaa ja entisen maaherran Uuno Hannulan hautapaikka. Hautapaikka on kuulemma hoitamatta, seurakunnan hoitovastuuaika on loppunut. "Eikö seurakunta ja kaupunki voisi hoitaa yhteistyössä asian, onhan tuo Uuno Hannulan patsaskin hyvässä, ilmeisesti Kemin kaupungin hoidossa." hän pohdiskeli. Porukalla mietiskelimme, että tuskin talousalueellamme on toistaiseksi elänyt yhtä merkittävää henkilöä kuin Uuno Hannula. Kerroin hänelle, että omalta osaltani otan ainakin asian esiin Blogisivullani ja Facebook-foorumilla. Jospa sieltä joku ottaa asiasta kopin. Jatkoimme myötätuulessa matkaa rantaan. Jään pinta oli entisestäänkin liukkaampi. Vähänlaisesti oli väkeä liikkeellä lukuun ottamatta muutamaa moottorikelkkailijaa, kolmen mönkijän hurjasteluryhmää ja avolava-autolla liikkujaa... Mukava Selkäsaarireissu taas kerran.
Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen takanlämmitys, puiden hakeminen varastokatoksesta/puukatoksesta sisälle kuivumaan ja sen jälkeen kevyttä nettiselailua. Mitäpä muuta näinä koronavirus-aikoina. Vaimoni meni Pikkupuolelle ilmeisesti paikkoja hiukan järjestelemään. Nyt sitten ollaan vaan. Katselin vaimoni kanssa hetki sitten J.Rinta-Jouppi Oy:n vaihtoautosivuja - mielenkiintoista. Olemme ajelleet nykyisten autojemme lisäksi useilla automerkeillä - minä 1960-luvun alkupuolelta ja vaimoni 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Tosin emme ole kovinkaan usein autoja vaihdelleet. Yrittäneet kyllä aika-ajoin aktiivisestikin. Meillä on jotakuinkin samanlainen näkemys mahdollisesta uudesta vaihtoautosta, mikäli sellaiseen päädymme. Viisi-kymmenen vuotta vanha, ei kovin runsailla ajokilometreillä, hyvä maavara, mielellään nelivetoinen ja ulkomuoto pelkistetty, yksinkertainen eli auton täytyy olla auton näköinen. Kyllä em. ehdot täyttäviä autoja löytyi pikaselailulla em. vaitoautoliikkeen luettelosta useitakin...
Tietenkinpelkään koronaa. Mutta samalla näkymättömässä tappajassa on jotakin kummaa johdonmukaisuutta, sellaista vääjäämättömyyttä, joka rauhoittaa minua.
Kun nuorena jullina jallitin jäniksiä Tornion Liakan taimikoissa, ajattelin, että ihmiset ovat aika pitkälti jänöjen kaltaisia, pomppivat sinne tänne melko päämäärättömästi, aterioivat, nukkuvat ja nussivat aikansa, kunnes rutto tulee ja harventaa.
Tiesin vanhojen tarinat. Vuoden 1809 Suomen sodan yksi päätepisteistä oli kotikyläni Liakka. Suomalaisten joukkojen loput juuttuivat Tornioon talveksi. Yksi sotilasleireistä sijaitsi vain kilometrin päässä kotipaikastani. Riutuneeseen sotajoukkoon iski kai punatauti, joka tappoi vuodenvaihteessa 1808-1809 pari tuhatta sotilasta. ”Täällä Tornion alueella oltiin ja elettiin kuoleman valtakunnassa”, kuvaili armeijan lääkäri Dahlgren olosuhteita jälkeenpäin.
Aikalaislähteiden mukaan sairaita sotilaita virui kylämme talojen heinäladoissa ja ulkorakennuksissa. Kuolleita makasi teiden varsilla. Tauti tarttui myös kyläläisiin. Pelkästään Juntin talosta kuoli tuona talvena yhdeksän ihmistä.
Sotilaiden hautuumaa nimettömine kivineen sekä myöhemmin rakennettu muistomerkki seisovat edelleen Virkamaalla. Se oli hyvä jänispaikka varsinkin talvella, sillä ympärillä nousi taaja taimikko, jossa riitti niille ruokaa. Kun koira ajoi jäniksiä, hautuumaan ohut puuton aukea teki taimistoon hyvän passilinjan. Tuskin maassa makaavat pyyntejäni pahakseen panivat.
Sillointällöin löydän itseni ihmettelemästä flightradar24.com(siirryt toiseen palveluun)-sivustoa, joka näyttää reaaliajassa maailman lentoliikenteen ja koneiden sijainnit kartalla. Kun katsoo keltaisten lentokoneen symboleiden liikahduksia ruudulla, ymmärtää, että maailma tosiaan on kylä. Siellä basillit liitävät nytkin doupatun myrskyliitäjän lailla yli merten ja mannerten kohti uusia sierainaukkoja…
Sivustoa katsoessa ihmettelen, kuinka voi olla mahdollista, että olemme säästyneet niin hyvin espanjantaudin kaltaisilta pandemioilta, vaikka meitä on valtavasti ja meillä on hysteerinen tarve liikkua. Olemmeko tosiaan onnistuneet luomaan itsestämme niin jumalan kaltaisia, että hallitsemme mielin määrin koko planeettaa, kitkemme tuosta vain taudit, estämme eteen tulevat katastrofit kerta toisensa jälkeen niin kauan, että lopulta kaikki on lopussa?
Ihminen tietää jo maailman rajallisuuden. Mutta se ei näytä ymmärtävän sitä. Se mieluummin pyrkii uusille planeetoille kuin jarruttaa vauhtiaan. Olen surrut hulluuttamme, mutta samalla ajatellut, että luonto lopulta ratkoo asian puolestamme, jos emme itse siihen pysty. Ennemmin tai myöhemmin se näyttää meille paikkamme ja pistää ruotuun.
Sellaisia olen miettinyt, vaikka järki-minäni ymmärtää, ettei luonto laita hanttiin. Se ei lähetä viruksia meidän kimppuun, ei se tee suunnitelmia eikä operaatioita. Luonto vain on ja mutatoituu matkallaan ennalta arvaamattomiin suuntiin. Koko ajatus luonnon järjestyksestä, jonkinlaisesta myyttisestä tasapainosta, on vain ihmisen kömpelö yritys kuvata ympäröivää, jota emme taida koskaan kunnolla kyetä ymmärtämään.
Ehkä se ei ole edes meidän tehtävämme. Eikö ole melko ylimielinen ajatus, että Äärettömässä Kaikkeudessa olisi yksi hidas kahdella jalalla etenevä pattipolvi, jolle joku suurempi olisi antanut tehtäväksi ratkoa kaiken olevan arvoituksen?
Eikö ole paljon loogisempi ajatus, että olemme lopulta vain kuin jänikset Liakan viteliköissä. Teemme tekojamme vailla suurempaa ymmärrystä, nusaisemme kun on paikka ja kuolemme pois. Pelottavan, yhä suuremmaksi kasvavan kulkutaudin varjossa saan ajatuksestani kummaa lohtua. Se on jonkinlaista heittäytyvää fatalismia, kohtalonuskoa, sellaista suloista voimattomuuden tunnetta. Joinakin hetkinä heikkouden kokemukseni on niin voimakas, että siinä on epäilemättä uskonnollisia piirteitä – vaikka luulin, että se kohta minua on ikuisesti tyhjä.
Ehkä tosiaan olen uskovainen, sellainen samanlainen kiilusilmäinen fundamentalisti kuin keskiverto ekonomi pörssijumalansa pauloissa. Ehkä piru vie uskon, maahan, tai johonkin ympäröivään tai vääjäämättömään, johonkin hahmottomaan, jolla ei ole äijän naamaa eikä väkivaltaista, vallanhimoista mieltä. se ei koskaan aio tappaa, mutta se tappaa. Se ei koskaan pyri eikä suunnittele, se vain on. Ympärillä.
Kamppailen, pyristelen ja teen kaikkeni, että selviän. Mutta lopulta se ottaa minutkin. Ja sinut. Jollakin tavalla. Ilman mitään syytä ja tarkoitusta. Siksi juuri tänään on hyvä päivä elää.
Pekka Juntti
Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja ja tietokirjailija.
Koronaviruksen aiheuttamia tilaisuuksien peruuntumisia omalta osaltani on tällä hetkellä kolme: + Kuvataiteilija Jouko Alapartasen taidenäyttelyn avajaistilaisuus 13.03.2020 klo 18 Kemin taidemuseolla + Kemin tarkastuslautakunnan kokous 18.03.2020 klo14 kaupungintalolla + Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n perinteinen perhetapahtuma Kemin Lumilinnassa 21.03.2020 klo 12 Saattaa olla, että jatkossa on vielä lisää. Tämä on vain nyt näin...
Perjantai ja 13. päivä - entä sitten... Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tutun viimepäivien annoksen koivuklapeja. Kukaties huomenna aamulla on taas sytytyshetki... Alan valmistautumaan kierrätyspisteellä ja kaupoilla käyntiin. Eilisten Kemin kaupungin koronavirus-torjuntaan/varotoimiin liittyvien päätösten myötä lähiviikot ovat aika lailla tähänastisesta poikkeavat - onneksi/toivottavasti väliaikaisesti. Erityisesti tuo kulttuurikekeskuksen "alasajo" koskettaa monia kemiläisiä...
Tulin hetki sitten kaupungilta, ihan mukava kauppareissu. City-Marketissa ilmeisesti Mammuttitarjoukset olivat saaneet väkeä liikkeelle - minutkin - mutta kyllä koronavirus-uhka oli pistänyt lievän hamstrauksen toteutukseen.
Ajelin Hahtisaaren kautta sisäsatamaan ja sieltä vielä Lumilinna-alueelle Mansikkanokalle. Hiljaista, kovin hiljaista oli...
Hahtisaaressa pysähdyin jututtamaan mökkinaapuriamme, Erkki Nikkasta, joka oli lastaamassa peräkärrystä hirsimökin perustusharkkoja moottorikelkan perässä olevaan tukevaan rekeen. Totesin, että siinäpä ne eläkepäivät mukavasti kuluvat...
Vaihdoimme muutaman sanan Selkäsaaren pohjoispäädyssä aikanaan olleesta hyppyrimäestä.
Korona, korona, korona - vihonviimeinen virus... Kyllä mutta onko se loppujen lopuksi jokin alla olevista: + Jumalan "tulinen kivi", kosto, rangaistus maailman holtittomasta, turmiollisesta ja sotaisasta menosta + Historiallinen, astrologinen, ennustettavissa ollut globaalinen häiriö, jolla hillitään väestönkasvua + Jonkin suurvallan salajuoni, biologinen tappoase, joka pistettiin hämäyksen vuoksi liikkeelle maailman väkirikkaimmasta maasta + Yhdysvaltain presidentin "täsmäase" huomattuaan superryvettyneenä jäävänsä alakynteen lähestyvissä presidentinvaalissa + Globaalisten supermarkkinamiesten/-naisten tehokeino hämmentää talouselämää ja ohjailla rahavirtoja mieleisekseen + Gretan tilaama toive, "taivaan lahja", joka hillitsee seurannaisvaikutuksillaan ilmastonmuutosta + Valitettava laboratoriosattuma/-tapaturma/-lipsahdus, joita silloin tällöin tapahtuu ja joka osoittaa globaalisen häiriöherkkyyden + Jokin muu - mikä? Oli miten oli, koronaviruksen häiritsevä vaikutus on poikkeuksellisen suuri - Suomessakin.
Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin takkaan tulet. Lämmitys onnistui erinomaisesti, mutta siitä huolimatta koputtelen vielä maalaamatonta puuta... Koronaviirukseen liittyvät globaalitoimenpiteet rynnivät rajusti esiin. Kyllä kai sitä sentään uskaltaa vielä kierrätyspisteillä ja kaupoilla lähteä käymään. Huomenna illansuussa on tutun kuvataiteilijan, torniolaisen Jouko Alapartasen täidenäyttelyn - Etsin itseäni huoneesta jossa olen - avajaiset Kemin taidemuseolla. Yleisötilaisuuksia pitäisi välttää, mutta kyllä olemme - minä ja vaimoni - päättäneet lähteä paikan päälle.
Vanhojen, edullisten kerrostalojen ongelma on ollut tiedossa jo pitkään > hissien puute. Varsinkin iäkkäät henkilöt ovat joutuneet luopumaan em. tyyppisen kerrostalohuoneiston hankkimisesta. Esimerkiksi kolmanteen kerrokseen on työlästä/raskasta nousta, mikäli liikkumisen apuvälineenä joutuu käyttämään rollaattoria. Katselin KONE OY:n mainosvideon ulkopuolisen hisskuilun asentamisesta, kun vanhaan kerrostaloon oli valmistelevat työt tehty. Hissikuilu nostettiin paikoilleen muutamassa tunnissa tehokkaasti ja turvallisesti. Asennuksen hintatasoa ei videonpätkässä esiintynyt...
Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan puut entisaikaiseen tyyliin, vinosti nurkkaan pystyyn, tosin vain kolmanneksen täydestä annoksesta. Ilmeisesti huomenaamulla sytytän ne oletuksella, että kaikki toimii...
Vaimoni kävi herättelemässä Pikkupuolen yövieraamme, Veeran ja vei hänet aamupalan jälkeen lukiolle - hyvä niin.
Kukaties pitkästä aikaa lähdemme kävelemään pienen lenkin. Itse pistän piikkilenkkarit jalkaan ja otan kävelysauvat mukaan.
Kyllä - näin teimme ja vaimoni oli potkukelkalla liikkeellä. Teimme lenkin Kainuunkatu-Erkinkatu-Haukkarinkatu-Pulkamonkatu-Nällinkatu.
Hiukan murheelliena katselimme tyhjillään olevia ja pääosin ränsistyneitä taloja. Käynännössä käyttämättömiä/rakentamattomia asuintontteja. Niitä oli ainakin kymmenen...
Perinteisten aamutoimien jälkeen virittelin takkaan tulet. Onnistui erinomaisesti. Koputtelen vieläkin maalaamatonta puuta - varmuuden vuoksi... Vaimoni lähti viemään Pikkupuolen yövieraamme, Veeran hänen opinahjoonsa, lukiolle. Kävipä välähdyksen omaisesti mielessä eräs eilinen keskustelu Kemin Prisman edessä Keskustan Kemin kunnallisjärjestön järjestämässä "grillimakkaratilaisuudessa", jossa pääesiintyjä oli Keskustan kansanedustaja Antti Kurvinen Kauhavalta. Keskustelimme kemiläisestä kuntapolitiikasta. Keskustelukumppanillani on erittäin pitkä kokemus. Hän ennusti, että seuraavissa kuntavaaleissa Vasemmistoliitto on hätää kärsimässä Sari Moilasen siirryttyä "oikeisiin töihin". Keskustelukumppanini arvioi, että sosiaalidemokraatit saattavat nousta jopa Kemin suurimmaksi puolueeksi. Ehdokkaaksi kuntavaaleihin on hänen mukaansa entistä vaikeampaa saada potentiaalisia ehdokkaita. "Kuka lähtee kuralla olevaa kuntataloutta laittamaan kuntoon?" hän avoimesti pohdiskeli.. Totesin hänelle, että minä olen julkisesti ilmoittanut asettuvani kuntavaaliehdokkaaksi. Olin havaitsevinani hänen ilmeestään lievää ihmetystä ja säälinkin häivää. Toki totesin hänelle, että nyt jos koskaan Kemissä on valjastettava kaikki potentiaaliset voimat liikkeelle, muutoin kriisikuntauhka alkaa kolkutella ovia...
Perinteisten aamutoimien jälkeen asettelin päärakennuksen takkaan puut entisellä tavalla nurkkaan pystyyn mutta kolmanneksen täyslatingista. Kukaties illalla sytytän takan "säästöliekillä", katsotaan, miten tällä kerralla onnistuu...
Lähdimme kaupungille asioille. Vaimoni kävi kaupunginkirjastossa. Minä jäin jututtamaan "serkkutyttöäni", henkilöä, joka on väärän koivun takaa sukulainen.
Hän sanoi olevansa kiinnostunut sukututkimuksesta. Käynyt mm. Oulussa tutustumassa maakunta-arkistoon.
Käväisimme Tokmannilla ja sitten Prismaan.
Prisman edessä oli Kemin keskustalaisia viritellyt kevytkatoksen pystyyn grillimakkaroiden paisto-/kuumennuspisteen lisävermeineen.
Lisärekvisiittana oli Keskustan Nuorisojärjestön Kenubiili hulppeine teippauksineen.
Hyvin tuntuivat grillituotteet käyvän kaupaksi. Ne olivat perinteisen erinomaisia, maistuvia. Paikalla oli Keskustan Peräpohjolan piirin toiminnanjohtaja Kai Puro virkansa puolesta ja erityisvieraana Keskustan eduskuntaryhmän "ryhmyri", kansanedustaja Antti Kurvinen Kauhavalta.
Mukavan ja jämäkän tuntuinen nuorimies, joka pääsi jututtamaan aika monia kemiläisiä.
Toki olisihan tuolla paikalla voinut olla enemmänkin nykyisiä Keskusta-päättäjiä.
Tosiaan, olipa raskas päivä eilen. Miksi? Siksi, että päätimme olla tekemättä yhtään mitään. Kyllä laiskotteleminen on kovaa hommaa vai eikö sitä osaa. No tänään perinteisten aamutoimien jälkeen on tilanne toinen. Taitaa olla siivoussunnuntai... Tänään aamulla onnistui päärakennuksen takan lämmitys täydellisesti. Ei tarvinnut savutuprahdusten kanssa saikata. Nyt täytyy varmuuden vuoksi koputella maalaamatonta puuta. Joutessani lapioin päärakennuksen terassin vähäiset lumet ja siirsin siinä olevan puutarhakeinun "kesäsijoilleen", samoin pöydän ja tuolit. Saapa nähdä, koska ensimmäiset aamukahvit tarkenee terassilla juoda, taitaa mennä viikkoja vielä aikaa. Kävin pienen lenkin fiilistelemässä Mersulla. Taidanpa lähteä sillä huomenna liikkeelle Prisman parkkipaikalle...
Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme olla tänään tekemättä yhtään mitään paitsi Pikkupuolen puuhuollon eli ainakin pari ahkiollista koivuklapeja takankupeeseen kuivumaan... Ulkoilma ei kyllä tästä parane. Puuhuolto tehty. Ahkiota takaisin puukatokseen viedessäni pysähdyin juttelemaan viereisessä kerrostalossa asuvan, eläkkeellä olevan "kansankynttilän" kanssa hänen tultua aamulenkiltään. Kesksteluissa sivusimme koronaviirusasiaa ja tämän päivän urheilutapahtumia. Intoutuipa hän muistelemaan peruskoulun alkumetrejä ja opettajien erilaisia toimintatapoja, käytäntöjä.
Edellisessä elämässäni eli opetustyössä ollessani pääasiassa ammatillisella sektorilla otin uuden luokan aina perusteellisesti vastaan. Kättelin jokaisen uuden tulokkaan ja kyselin järjestyksessä heidän kotitaustansa. Monia minullekin tuttuja henkilöitä sieltä yleensä löytyi. Karroin myös tuon kuuluisan neljän sekunnin säännön merkityksen: Katsekontakti, kädenpuristus ja ensimmäiset sanat... Kerroin myös avoimesti omasta itsestäni. Näin jälkikäten ajatellen liiaankin avoimesti. Kerron, kuka minä olen ja mitkä ovat tavoitteeni. Yleensä lopetin sanomani toteamalla: "Minä olen harvinaisen mukava ihminen, jos minun kanssa onnistutte saamaan riidan aikaan, saatte tonkia itseänne." Saattoi sieltä takapenkistä joku epäillä:"Mahtaako tuo ihan noin olla?" "Kyllä on, tulette näkemään!" muistaakseni totesin. Mikäli vielä oikein muistan, sukset eivät menneet ristiin lopullisesti kenenkään kanssa. Olen sanojeni takana. Kyllä tuo pitää paikkansa vieläkin, vaikka kyllä minua koetellaan välistä rajustikin. Tänäänkin. Totesin päivällä vaimolleni, milloin minä alan kirjoittaa rankkaa tekstiä? Kyllä sinä senkin osaat, mutta älä ala, taisi vaimoni ymmärtäväisesti todeta aistien vi.., harmitukseni. Ken elää, hän näkee...
Perinteisten aamutoimien jälkeen lyhyen kaavan mukaan: Päärakennuksen takan lämmitys ja sen jälkeen lumihommat - konetta/lumilinkoa käytin. Kompostipussia viedessäni tontinkulmalle naapuri oli lumenkolauksessa. Vaihdoimme muutaman sanan perunan ja raparperin kasvattamisesta. Kerroin hänelle naapuritontin entisistä asukkaista, joille oli kunnia-asia suuren perunapellon pitäminen. He pitivät tärkeänä omavaraisuutta, kun ei koskaan tiedä, mitä maailmassa tapahtuu. Hyvä lähtöasetelma, vaikka marketeista nykyään kyllä löytyy monen lajikkeen perunoita kukaties tiukkoinakin aikoina...
Suora nettilainausHelsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Pääkirjoitus|Pääkirjoitus
Venäjä ja Turkki ovat Syyriassa vastakkaisilla puolilla, mutta presidentit Vladimir Putin ja Recep Tayyip Erdoğan tarvitsevat toisiaan
Putin ja Erdoğan ovat aiemminkin ratkaisseet vaikeita keskinäisiä kysymyksiä.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasivat torstaina Moskovassa. Kuva: MIHAIL KLIMETJEV / REUTERS
Julkaistu: 20:15
TURKIN presidentti Recep Tayyip Erdoğan tapasi torstaina Moskovassa Venäjän presidentin Vladimir Putinin. Tapaamisen pääaihe oli Luoteis-Syyrian Idlibin alueen sotatoimien rauhoittaminen.
Tilanne on erikoinen. Vaikka Venäjä ja Turkki tukevat Syyrian sodassa eri osapuolia ja niiden joukot taistelevat toisiaan vastaan, ne myös tarvitsevat toisiaan. Putinilla on aito tarve sopia asioita Luoteis-Syyriassa niin, että Erdoğanille jää tilaa toimia.
Syynä on se, että Syyrian sotaan sekaantumalla Putin hakee ja saa ennen kaikkea arvovaltaa ja tunnustusta Venäjän asemalle. Pelkkä arvovalta ei kuitenkaan yksin riitä, jos Venäjä jää jatkossakin maailmanpolitiikassa kovin eristyksiin. Putinin ja Erdoğanin kaltaiset johtajat tarvitsevat toisiaan oikeuttaakseen oman valtansa ja vahvistaakseen edustamaansa, lännen demokratioista poikkeavaa hallitsemistapaa.
SYYRIAN monimutkainen konflikti on tarjonnut Venäjälle areenan, jolla se on voinut toimia kuin globaali suurvalta. Vaikka Venäjä joutui vuonna 2014 Krimin miehityksen jälkeen lännen eristämäksi, maa on raivannut itselleen tilaa Lähi-idässä. Syyriassa Venäjä pystyi tarjoamaan kumppanuuttaan Yhdysvalloille ja sen länsiliittolaisille. Osapuolet yhdisti taistelu terroristijärjestö Isisiä vastaan. Venäjän tuesta tuli lännelle monella tavalla tärkeää – mutta Venäjä solmi samaan aikaan kumppanuuksia moneen suuntaan.
Venäjä tukee Irania, ja tuen merkitys vain korostui, kun Yhdysvallat katkaisi ensin Iranin ydinsopimuksen ja tappoi sitten tärkeän iranilaiskenraalin. Keskeistä Lähi-idän ja Syyrian konflikteissa on kuitenkin ollut se, miten Venäjä on pitänyt pystyssä Syyrian johtajaa Bashar al-Assadia.
Al-Assadia tukemalla Venäjä on vakiinnuttanut taitavasti asemansa niin, että Syyriassa ei jatkossa tapahdu mitään ilman Venäjää.
Venäjää ei voi ohittaa myöskään silloin, kun ratkotaan laajemmin Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan liittyviä kysymyksiä. Turkki on ymmärtänyt tämän, mutta sillä on naapurustossaan myös omat intressinsä. Turkki haluaa kurdit kauas rajaltaan ja on siksi sopinut Venäjän kanssa suojavyöhykkeestä Syyrian ja Turkin rajalla. Samaan aikaan Venäjä myy Turkille ohjuksia.
Venäjän asema suurvaltapolitiikan toimijana vahvistui, kun Yhdysvallat viime vuoden lopussa veti valtaosan joukoistaan Syyriasta. Siitä alkaneen ketjureaktion yhtenä tuloksena on se, että Putin ja Erdoğan edustavat vakavan yhteenoton vastakkaisia osapuolia. Akuutin kriisin Turkin ja Venäjän väleihin toi kuitenkin isku, joka tappoi Syyriassa 34 turkkilaissotilasta. Sillä on Erdoğanin suosiolle kova hinta, ja nyt hän yrittää kohentaa asemiaan Euroopan kustannuksella puskemalla turvapaikanhakijoita Kreikan rajan yli.
TÄHÄN ASTI Venäjän Syyrian-strategia on toiminut, ja asetelma Idlibissä suosii Putinia. Putin ja Erdoğan tuntevat hyvin toisensa, ja kaksikko on aiemminkin ratkaissut vaikeita keskinäisiä kysymyksiä. Näistä yksi esimerkki on neljän vuoden takaa, kun Turkki ampui Syyrian rajalla alas venäläishävittäjän.
Putinin tapaan myös Erdoğan pelaa moneen suuntaan. Sen saa nyt huomata Euroopan unioni ulkorajallaan Kreikassa. EU saa kuitenkin syyttää vain itseään tilanteesta, jossa Syyrian sodan varsinaisissa ratkaisuissa unionille on jäämässä sivustakatsojan rooli. Nyt EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan uskottavuus lepää sen varassa, ettei Turkin painostukselle Kreikan rajalla anneta periksi.
Perinteisten aamutoimien jälkeen oli edessä lumenkolausta. Aluksi vain pääliittymä. Ajoin auton ulos tallista ja vaimoni lähti kaupoille ja kirjastoon. Jahka hän sieltä tulee, minä puolestaan lähden muovi-, pahvi- lasi-, metalli- ja pullokierrätyspisteelle Karjalahdelle. Nimenomaan tuo muovimäärän suuruus meidänkin kotitaloudessa ihmetyttää. Toisaalta se ei ole ihme, sillä monet elintarvikkeet on pakattu kahteen jopa kolmeenkin muovikerrokseen. Onneksi suuntaus näyttää olevan sellainen, että öljypohjaiset muovit korvautuvat vähitellen puupohjaisilla kalvoilla. Iltapäivällä on edessä sisäpihan kulkureittien puhdistaminen lumilingolla tai sitten huomenna...
Perinteisten aamutoimien jälkeen aloin keräillä aineistoja Selkäsaareen lähtöä varten. Kirjoitin eilen muun muassa seuraavaa: Olen kalakaverini kanssa alustavasti sopinut, että lähdemme huomenna keskiviikkona puolenäivän aikoihin käymään hiihtolenkillä = jäällä losuamassa Selkäsaaren pohjoispäädyssä. Kukaties intoudumme luomaan lumet mökin terasseilta. Toisen eli itään suuntautuvan Sinisen terassin olen vaimoni kanssa käydessämme tyhjentänyt kertaalleen lumista... Ilma on mitä parhain ja kuulemma ladut kunnossa.
Kyllä - siellä eli Selkäsaaressa käytiin ja lumet luotiin isolta pihaterassilta. Lumihommien ohessa keskustelimme pörssikursseista, kotimaan ja nimenomaan maailmanpolitiikasta. Sain taas kalakaveriltani rautaisannoksen eli historiakatsauksen Ruotsi-Suomi-Venäjä-akselilta.
Kahvittelun jälkeen hiihtelimme suoraan kelkkauria pitkin sisäsatamaan. Mukava reissu, jonka yhteydessä totesimme, että väkeä alkaa olla jo merenjäällä liikkeellä.
Kyllä - vuoden 2014 jälkeen mikään ei maailmassa ja nimenomaan Euroopassa ole ollut ennallaan. Toiminnan keskiössä on ollut suvereenisti Venäjä. Mitä vuoden 2014 jälkeen on sitten tapahtunut? Krimin valtaus Ukrainalta, joka on saanut kansainvälisen tuomion ja erilaisten pakotteiden käynnistymisen, joissa Suomi on EU-rintamassa mukana. Venäjän tukitoimet Itä-Ukrainassa, jotka ovat tälläkin hetkellä voimassa. Venäjä edelleenkin kiistää toimenpiteensä Itä-Ukrainan separistisalueella. Raukkamainen ja täysin tarpeeton siviliimatkustajakoneen alasampuminen Ukrainan ilmatilassa Buk-ohjuksella. Ohjuspatteristo pistäytyi Venäjältä toteuttamassa kyseisen iskun, joka on kiistattomasti todistettu mm. Belingcat-aineistojen perusteella. Käytännössä Itä-Ukrainassa on sotatila. Valko-Venäjän Minkskissä neuvotellut sopimukset eivät ole toteutuneet. Jotain pientä - mm. vankien vaihtoa - on tapahtunut, ei muuta... Venäjä on lisännyt ohjusarsenaalia mm. Kaliningradin alueella sekä selkeästi aktivoitunut Kuolan niemimaalla, lähellä Suomen rajaa. Vuodesta 2015 alkaen Venäjän armeija - lähinnä lento- ja ohjuskalusto - on ollut aktiivisesti mukana Syyriassa tukemassa vanhan liittolaisensa ahdinkoa sotarintamalla. Syyriassa lienee tuhansia venäläisen palkka-armeijan sotilaita/sotapoliiseja. Toki siellä on muitakin toimijoita: USA, Irak, Iran, Turkki, Euroopan liittoutuma sekä yli sata erilaista kapinallisryhmittymää. Kaikki lähti loppujen lopuksi liikkeelle Isis -terroristijärjestön tuhoamisesta. Venäjän tiedustelupalvelu on toteuttanut Euroopassa useita murhia sekä murhayrityksiä, joiden jäljet johtavat kiistatta Venäjän nykyhallintoon, ylimpään johtoon. Venäjä on sekaantunut trolliarmeijansa avustuksella muun muassa USA:n viimeksi käytyihin presidentinvaaleihin. Todennäköisesti sama meno jatkuu tänäkin vuonna. Juuri tällä hetkellä on menossa Syyrian luoteisosassa Idlibissä humanitäärin katastrofi, jossa osapuolina ovat Turkki, Syyrian nykyhallinto, Venäjä ja lukuisat kapinallis-/terroristiryhmittymät. Pahimmin jaloissa ovat siviilit. Pakolaisongelma on mittava. Miksi näitä muistelen ja kirjoittelen? Siksi, että seurasin Yle Areenalta iltapäivällä Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin ja Suomen ulkoministerin Pekka Haaviston tiedotustilaisuuden. Tilaisuudessa kehuttiin Suomen ja Venäjän hyviä suhteita - tietty - tuttua ja turvallista. Mielestäni tilaisuudessa ei tullut esiin mitään uutta, joka edesauttaisi mm. Idlibin tilanteen rauhoittumista. Päinvastoin Venäjä jatkaa kapinallisten nujertamista. Se tiennee tuhansia kuolonuhreja, pääasiassa siviilejä. Pahinta tilanteessa on se, että Turkki ja Venäjä saattavat joutua vielä nykyistä pahemmin törmäyskurssille. Siitä ilmeisesti em. maiden presidentit neuvottelevat viikolla Moskovassa... Sergei Lavrov oli tyylilleen uskollinen: Kaikki edellä mainittu on muiden kuin Venäjän syytä. Hän painotti faktoja. Totta - totuus ei pala tulessakaan. Kaikki edellä kirjoittamani on raakaa faktaa...
Perinteisten aamutoimien jälkeen lähdin Kemin keskustaan K Oy Klubinkulman hallituskokoukseen, joka oli Realia Isännöinti Oy:n toimitilassa Kauppakadulla. Hyvä ja asiallinen kokous, johon yksi osallalistujista oli etäyhteydessä Rovaniemeltä. Em. kokouksen jälkeen kävin tarkastamassa ja allekirjoittamassa omalta osaltani sosiaali- ja terveylautakunnan viimeisen kokouspöytäkirjan Keskuspuistokadulla Kemin sosiaalitoimiston kolmannessa kerroksessa. Kotiin ajellessani ihailin upeaa talvista säätä. Kyllä meidän kelpaa. Olen kalakaverini kanssa alustavasti sopinut, että lähdemme huomenna keskiviikkona puolenäivän aikoihin käymään hiihtolenkillä = jäällä losuamassa Selkäsaaren pohjoispäädyssä. Kukaties intoudumme luomaan lumet mökin terasseilta. Toisen eli itään suuntautuvan Sinisen terassin olen vaimoni kanssa käydessämme tyhjentänyt kertaalleen lumista...
Perinteisten aamutoimien jälkeen mietiskelin, josko lämmittäisi päärakenuksen takkaa, mutta luovuin ajatuksesta. Sen sijaan päätin lähteä käväisemään kaupungilla "ulkoiluttamassa kakkosautoamme". Näin tein ja ajeltuani sisäsataman kautta totesin merenjäällä toiminnan heräävän upean, aurinkoisen sään vuoksi. Ihmisiä oli liikkeellä aika lailla... Kotiin tultuani ja peiliin katsottuani jäin pohdiskelemaan, pitäisikö ammattiosaamisen näytön osalta tehdä "tarkistusarviointi" viikon-kahden kuluttua. Miksi? Siksi että silloin alkaa näkyä leikkauksen/parranmuotoilun tasaisuus/epätasaisuus. Olen asian havainnut useasti aikaisemminkin. Niin edellinen liittyy - niinkuin tekstejäni lukenut tietää - siihen, että olen käynyt Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä vuosikausia mallina miesten klassinen hiustenleikkuun osa-alueella. Nyt lähden pistämään tulet Pikkupuolen takkaan...
En kerta kaikkiaan voinut olla kuulematta/kuuntelematta, kun kaksi jo keski-iän saavuttanutta mieshenkilöä keskusteli kokouksista ja ajan käytöstä. Oikeastaan ajan riittämättömyydestä... Ilmeisesti alunpitäen oli puhe kuntapäättäjäksi ryhtymisestä. He eivät olleet paikkakuntalaisia, saattoivat olla ohi kulkevia talvilomalaisia... "Ei minulla ole aikaa tyhjänpäiväisiin kokouksiin!" totesi rehvakkaasti retkeilyasuinen mies lappaessaan ostoksia kassahihnalle. "Miten niin tyhjänpäiväisiin? Tarkoitatko, että kaupunginhallituksen, kaupunginvaltuuston, eri lautakuntien, kaupungin omistamien yritysten, kuntayhtymien, jne. kokoukset ovat tyhjänpäiväisiä?" ääntä korottaen toinen miehistä totesi. Arvelin henkilön vahvasti sympatiseeraavaan kunnallista päätöksentekoprosessia. Myöhäisemmässä vaiheessa selvisikin, että kyseinen henkilö oli ensimmäistä kertaa lähdössä kuntavaaliehdokkaaksi. "No ehkä ei aivan tyhjänpäiväisiä, mutta ei minulla ole aikaa sellaiseen enkä minä siellä voi vaikuttaa mihinkään." totesi aikapulasta kärsivä liikemies. "No sinä jos kuka voit vaikuttaa. Onhan sinulla pitkä kokemus yritysmaailmasta ja tiedät talousasioista kohta enemmän kuin tarpeeksi. Ja tuo ajankäyttö. Sinulla on aikaa rotareihin vai oliko se leijoniin, reserviupseereihin, kulttuurisäätiöön, kaupunkiyhdistykseen, metsästysporukoihin, kalastusporukoihin, karavaanareihin, uimaseuraan, puulaakipalloiluun, taidepiireihin, purjehdusseuraan, jne. mitä vielä. Sinulla on kymmeniä kokouksia oman työsi lisäksi." totesi toinen miehistä ja lisäsi: "Niin ja tuo kuntapäättäjänä oleminen ei vaadi kuin muutaman tunnin kuukausitasolla. Se aika sinultakin kyllä liikenee yhteisten asioiden hoitamiseen." Miehet lähtivät täysiä ostoskärryjä työntän ulko-oven suuntaan.
Perinteisten aamutoimien jälkeen aloitin varsinaisen urakan. Minkä ihmeen urakan? Totesin eilen, että Kemissä on nettitietojen mukaan 475 yhdistystä. Kyllä - 475 yhdistystä, jotka aion käydä kaikki läpi enemmän ja vähemmän pintapuolisesti, osan tarkasti. Miksi ihmeessä? Minua yksinkertaisesti kiinnostaa nämä yhdistykset sinäänsä eli laajennan omaa tietämystäni ja myös se, ketä näissä yhdistyksissä on niin sanotusti vallan kahvassa. Toki etukäteen jo osittain olen asiasta tietoinen, mutta - kun aikaa on - käyn niitä rauhallisesti läpi maaliskuun ensimmäisenä päivänä... Kyllä minulla taustalla on myös selkeä ajatus liittyen lähestyviin kuntavaaleihin. Josko sieltä löytyisi henkilöitä, jotka suuntaisivat aktiviteettiaan lähivuosina Kemin kaupungin taloudellisen tilanteen tervehdyttämiseen kevyen harrastuskokoustamisen ohessa... Niin - nämä tiedot löytyvät > järjestötieto.fi kemi > jos löytyvät, sillä monet sivut ovat yksinkertaisesti vanhoja, unohtuneet päivittämättä ja/tai niihin ei kertakaikkiaan saa yhteyttä... Kävin aamupäivällä läpi em. yhdistykset - monet hyvin pintapuolisesti mutta osan huolellisesti "ajatuksen kanssa". Varmaan yhdistyksissä olevien henkilöiden mielestä kaikki yhdistykset ovat tärkeitä ja tarpeellisia. Havaintojeni mukaan monista yhdistyksistä on aika ajanut yksinkertaisesti armottomasti ohi ja siksi kai ne ovat sitten jääneet päivittämättä tietojenkin osalta. Itse kuulun kolmeen em. luettelon yhdistykseen maksavana jäsenenä ja niistä oikeastaan vain yhdessä jonkinasteisella aktiviteetilla. Se on ihan nokko... Näkemykseni on, että kyllä Kemissä tuolta kulttuurivaikuttamisen, yritysmaailman ja kaupankäynnin osa-alueelta pitäisi löytyä enemmän aktiivisia henkilöitä kuntavaaliehdokkaiksi ja sitä kautta kuntapäätöksentekoon.
