HIPPOKRATES, ”lääketieteen isä”, oli ensimmäisiä, joka ymmärsi, että sairaus ei ole jumalan langettama rangaistus. Rukoilu ei auta, kun sairauksien taustalla ovat ympäristötekijät tai ruokavalio ja muut elintavat.
Hippokrates katsoi, että lääketiede voi kehittyä vain tiedon ja systemaattisen tutkimuksen avulla. Antiikin Kreikan muiden ajattelijoiden tavoin hän arvosti totuuteen pyrkimistä, tiedettä ja tietoa.
Nykyisen poliittisen kulttuurin ongelmia ovat tiedon ja tieteen vähätteleminen sekä tietoinen valehtelu, joka on populististen liikkeiden myötä saanut paljon jalansijaa maailmalla. Onneksi suomalaiset tiedebarometrin mukaan luottavat edelleen tieteisiin ja yliopistoihin – jos kohta luottamus perussuomalaisten äänestäjien keskuudessa on selvästi heikompaa kuin muissa väestöryhmissä.
ANTIIKIN filosofeilla oli käsitys luonnollisesta oikeudesta, joka pätee aina ja kaikkialla. Sen tärkein sisältö on ajatus ihmisten yhtäläisestä arvokkuudesta tai arvosta, jota kaikkien tulisi kunnioittaa. Tosin oikeudet eivät tuolloin ulottuneet naisiin ja orjiin.
Ajatus ihmisoikeuksista levisi jo antiikin aikana Roomaan. Kristillinen kirkko antoi sille sittemmin muotoilun, jonka mukaan jokainen ihminen on samanarvoinen Jumalan edessä. Näin ajatus ihmisen arvokkuudesta tuli jo varhain osaksi koko Euroopan arvomaailmaa.
Virstanpylväitä ihmisoikeuksien historiassa ovat Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus vuodelta 1776, Ranskan vallankumouksen ihmisoikeusjulistus vuodelta 1789 sekä YK:n ihmisoikeusjulistus vuodelta 1948. Myös lasten ja pakolaisten oikeuksia on pyritty suojaamaan kansainvälisten sopimusten avulla.
Ihmisoikeudet ovat nykyisin polttava kysymys. Niitä vastaan rikotaan laajasti ja räikeästi, joskin vähemmän kuin aikaisemmilla vuosisadoilla. Kriitikoiden mielestä ihmisoikeudet ovat vailla mieltä, sillä mitään yhteisiä arvoja ei ole olemassa – kaikki arvot ovat kulttuurisidonnaisia.
Filosofi Amartya Sen torjuu tätä nihilismiä ja moraalista relativismia toteamalla, että useimmissa maailman uskonnoissa tunnetaan jossain muodossa niin sanottu kultainen sääntö. Sen mukaan toiselle ei pidä tehdä sellaista, mitä ei haluta tehtävän itselle. Biologit ja psykologit esittävät, että evoluutio on kehittänyt ihmisessä, sosiaalisessa olennossa, moraalisia taipumuksia yhteistyöhön ja toisen kunnioittamiseen. Tämä tukee antiikin viisaiden ajatusta, että ihmisoikeudet ovat osa luonnonjärjestystä ja ihmisyyttä.
POPULISTIEN mukaan ihmisoikeuksia on vain meillä, ei muukalaisilla. Populistit vastustavat humanitaarista pakolaispolitiikkaa ja katsovat, että rajat pitäisi sulkea piittaamatta ihmisten kohtaloista ja kansainvälisistä sopimuksista. Surullista on, että nykymaailmassa voi lisätä poliittista kannatustaan vihapuheella muita kohtaan.
Kaikkien ihmisten perusoikeuksien tunnustaminen voisi edistää ihmisten rauhallista rinnakkaiseloa. Siksi ihmisoikeuksia pitää puolustaa. Siksi on syytä toivoa, että ihmisarvosta voisi ajan kuluessa muodostua eri kulttuureille yhteinen sekulaarinen uskonto, yhteinen arvopohja.
Antiikin ajattelijat esittivät ajatuksen implisiittisestä yhteiskuntasopimuksesta poliittisen legitimiteetin perustana. Sen mukaan yksilö luovuttaa osan vapauttaan valtiolle, jolla on vallankäytön monopoli, ja vastineeksi valtio takaa määrätyt perusoikeudet. Tähän ajatukseen tarttuivat uuden ajan alussa eritoten valistusajan filosofit. He kehittivät näkemyksiä, jotka ajan kuluessa johtivat liberaalisen demokratian toteutumiseen. Siinä on demokratian lisäksi kyse oikeusvaltiosta sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien turvaamisesta.
LIBERAALINEN demokratia on nyt uhattuna, myös läntisessä maailmassa Yhdysvalloista alkaen. Näin siksi, että populismi halveksii demokratiaa, ihmisoikeuksia ja lehdistön vapautta sekä haikailee autoritaaristen johtajien perään.
Populistit menestyivät usein hyvin antiikin maailman politiikassa. He saivat silloinkin laajaa kannatusta tunteisiin vetoavilla vihapuheella. Seuraukset olivat silloinkin surullisia. Mutta ei heitä kukaan muista.
Historiaan ovat jääneet viisaiden ihmisten rakentavat ja maailmaa eteenpäin vievät ajatukset ja aatteet. Pimeyden keskellä antiikin Kreikka kiehtoo, koska se puhuttelee nykyisin kuin valoa levittävä lyhty.
Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja.
Virstanpylväitä ihmisoikeuksien historiassa ovat Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistus vuodelta 1776, Ranskan vallankumouksen ihmisoikeusjulistus vuodelta 1789 sekä YK:n ihmisoikeusjulistus vuodelta 1948. Myös lasten ja pakolaisten oikeuksia on pyritty suojaamaan kansainvälisten sopimusten avulla.
Ihmisoikeudet ovat nykyisin polttava kysymys. Niitä vastaan rikotaan laajasti ja räikeästi, joskin vähemmän kuin aikaisemmilla vuosisadoilla. Kriitikoiden mielestä ihmisoikeudet ovat vailla mieltä, sillä mitään yhteisiä arvoja ei ole olemassa – kaikki arvot ovat kulttuurisidonnaisia.
Filosofi Amartya Sen torjuu tätä nihilismiä ja moraalista relativismia toteamalla, että useimmissa maailman uskonnoissa tunnetaan jossain muodossa niin sanottu kultainen sääntö. Sen mukaan toiselle ei pidä tehdä sellaista, mitä ei haluta tehtävän itselle. Biologit ja psykologit esittävät, että evoluutio on kehittänyt ihmisessä, sosiaalisessa olennossa, moraalisia taipumuksia yhteistyöhön ja toisen kunnioittamiseen. Tämä tukee antiikin viisaiden ajatusta, että ihmisoikeudet ovat osa luonnonjärjestystä ja ihmisyyttä.
POPULISTIEN mukaan ihmisoikeuksia on vain meillä, ei muukalaisilla. Populistit vastustavat humanitaarista pakolaispolitiikkaa ja katsovat, että rajat pitäisi sulkea piittaamatta ihmisten kohtaloista ja kansainvälisistä sopimuksista. Surullista on, että nykymaailmassa voi lisätä poliittista kannatustaan vihapuheella muita kohtaan.
Kaikkien ihmisten perusoikeuksien tunnustaminen voisi edistää ihmisten rauhallista rinnakkaiseloa. Siksi ihmisoikeuksia pitää puolustaa. Siksi on syytä toivoa, että ihmisarvosta voisi ajan kuluessa muodostua eri kulttuureille yhteinen sekulaarinen uskonto, yhteinen arvopohja.
Antiikin ajattelijat esittivät ajatuksen implisiittisestä yhteiskuntasopimuksesta poliittisen legitimiteetin perustana. Sen mukaan yksilö luovuttaa osan vapauttaan valtiolle, jolla on vallankäytön monopoli, ja vastineeksi valtio takaa määrätyt perusoikeudet. Tähän ajatukseen tarttuivat uuden ajan alussa eritoten valistusajan filosofit. He kehittivät näkemyksiä, jotka ajan kuluessa johtivat liberaalisen demokratian toteutumiseen. Siinä on demokratian lisäksi kyse oikeusvaltiosta sekä ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien turvaamisesta.
LIBERAALINEN demokratia on nyt uhattuna, myös läntisessä maailmassa Yhdysvalloista alkaen. Näin siksi, että populismi halveksii demokratiaa, ihmisoikeuksia ja lehdistön vapautta sekä haikailee autoritaaristen johtajien perään.
Populistit menestyivät usein hyvin antiikin maailman politiikassa. He saivat silloinkin laajaa kannatusta tunteisiin vetoavilla vihapuheella. Seuraukset olivat silloinkin surullisia. Mutta ei heitä kukaan muista.
Historiaan ovat jääneet viisaiden ihmisten rakentavat ja maailmaa eteenpäin vievät ajatukset ja aatteet. Pimeyden keskellä antiikin Kreikka kiehtoo, koska se puhuttelee nykyisin kuin valoa levittävä lyhty.
Kirjoittaja on pitkän linjan talousvaikuttaja.
- KolumnitSeuraa
- DemokratiaSeuraa
- IhmisoikeudetSeuraa
- PopulismiSeuraa
- Sixten KorkmanSeuraa
