Tyhjänhiihtoa! Eli kuinka laskettelu sai Suomessa alkunsa...

Teksti on ote vuonna 2018 ilmestyvästä Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen julkaisemasta historiikista. 

Mielenkiintoista....

Tyhjänhiihtoa! Eli kuinka laskettelu sai Suomessa alkunsa

# 

4.12.2017

 Facebook  Twitter   Telegram

Pallas on yksi Suomen perinteisimmistä tunturikohteista. Vanha funkkishotelli palveli hiihtäjiä aina toisen maailmansodan loppuun asti. Sodan loppuhetkillä räjäytetyn hotellin tilalle rakennettiin Pallakselle uusi tunturihotelli. Kuva: Lapland Hotels

Hiihtoturistit kummastuttivat lappilaisia 1920-luvulla. Kerromme kuinka ensimmäiset laskettelijat päätyivät Lapin tuntureille. Teksti on ote alkuvuodesta 2018 ilmestyvästä hiihtokeskustoimialan historiikista.

Tyhjänhiihtoa! Tulla nyt etelästä Lappiin tyhjää hiihtämään!
Poroisännältä pysähtyy kuivaliha suuhun, kun hän ihmettelee näkyä.

Tyhjänhiihtäjät kysyvät petiä ja puuroa. Tokihan niitä löytyy. Lapissa on aina ollut tapana antaa sija vieraille, mutta se, että etelän lantalaiset tahtovat vielä maksaa yösijasta, on jotain ennenkuulumatonta.

Lapin ukko ei ymmärrä hiihtäjiä, jotka suuntaavat aamulla tunturinlaelle ja laskevat sieltä alas puita pujotellen. Kunhan hiihtävät tunturissa tyhjän vuoksi – ilman asetta tai kalavehkeitä!

Satunnaiskävijöistä hiihtomatkailuksi

Ensimmäiset etelän tunturihiihtäjät rekisteröitiin Lapissa 1920-luvun lopussa, ja heidän määränsä kasvoi vuosi vuodelta. Jäämerelle vievän tien valmistuminen vuonna 1931 toi Lappiin myös kansainvälisiä turisteja. Suurin osa heistä matkasi Petsamoon saakka ihailemaan Jäämeren maisemia.

Kotimajoituksista siirryttiin 1930-luvun puolivälin jälkeen pikkuhiljaa majoitusta varten rakennettuihin pirtteihin, joissa oli ruokasali sekä suuret kammarit miehille ja naisille.

Matka tuntureille vei aikaa

Rovaniemelle eteläisestä Suomesta pääsi kohtuullisen sujuvasti junalla, mutta sieltä matkustaminen suurille tuntureille oli hankalaa.

Useimmiten auto- tai linja-autokyydillä pääsi kerran päivässä tuntureiden lähistölle, ja viimeiset kilometrit taitettiin poro- tai hevosreellä, kävellen tai hiihtäen. Matka-aika Helsingistä tunturiin vei aina yli vuorokauden, useimmiten kaksi.

Vuonna 1934 Rovaniemen rataa jatkettiin Kemijärvelle saakka. Tämä toi lisää hiihtokansaa Itä-Lapin tuntureille, kuten Pyhälle ja Sallaan.

Mutkamäenlaskua 1930-luvulta lähtien

Mutkamäenlasku-sana tuli kansan suuhun 1930-luvulla. Mutkamäenlaskijoille oli paikoin järjestetty poroja, jotka vetivät maksusta hiihtäjiä ylös tunturiin.

Lapin talvimatkailu oli askeettisuudestaan huolimatta varakkaiden ja muotitietoisten ihmisten eksoottinen harrastus, jolla viestittiin tervettä ulkoilmaelämää suosivaa elämäntapaa. Vapaa-aika oli monelle suomalaiselle tuntematon käsite, lähinnä yläluokan etuoikeus.

Teksti on ote vuonna 2018 ilmestyvästä Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen julkaisemasta historiikista.

Tilaa Elämää alamäessä -kirja verkkokaupasta

Tyhjänhiihto, mutkamäki, pujottelu, slalom, skimbaus, laskettelu… Rakkaalla harrastuksella on paitsi monta nimeä, myös monta tarinaa. Suomalainen alamäen tarina on hieno ja se kannattaa lukea.

Elämää alamäessä -kirja on saatavilla hiihtokeskuksissa. Lisäksi kirjaa myy Kirjakauppa.com hintaan 19,90 euroa. Kirjakauppaan pääset tästä linkistä.

• Suomi 100 vuotta alamäessä – katso upeat kuvat vuosien varrelta
• Kari, 75 v.: laskettelu ei ikää katso
• Paras laskukaveri löytyy läheltä

Vanhat mustavalkoiset valokuvat...

Olen viimeisen vuoden aikana katsellut aikamoisen määrän vanhoja mustavalkoisia valokuvia.
Niitä valokuvia, joissa kuvattava on mennyt yksinään ja/tai parhaan ystävänsä, kaveriporukkansa kanssa parhaat asusteet päällä valokuvaamoon. Valokuvaamoon, jossa taustaksi oli valittu sen ajan henkeen sopiva kulissi. Monissa kuvissa se on ollut mm. kaunis suomalainen koivikko...
Otetut mustavalkokuvat ovat olleet ottohetkellä mutta myös jälkeenkinpäin katsottuina arvokkaita ja arvostettuja muistoja.

Katselin hetki sitten - ties monennenko kerran - mm. Kemin kaupungin kotisivuilta meneillään olevan valtuustokauden valtuutettujen yhteiskuvaa. Kuva on otettu Kemin valtuustosalissa ja se on siten eräänlainen virallinen ryhmäkuva tämänhetkisistä valtuutetuista, päättäjistä.

Analysoimatta enemmälti kyseistä ryhmäkuvaa käyn ajatuksissani vaihtoehtoa, jossa kyseiset henkilöt olisivat viimeisen päälle juhla-asut päällä ja kuva olisi mustavalkoinen.

Kyllä - näkymä ja sanoma olisivat aika lailla nykyiseen verrattuna toisenlainen.

Olin kuulevinani muutaman lukijan mutisevan: "Hei - tämä on nykyaikaa, ei mennä menneisiin aikoihin ja tapoihin!"

Niinpä - joka tapauksessa Kemin kaupungin 150-vuotisjuhlan kunniaksi ensi vuonna edellä kuvaamani mustavalkokuva on syytä ottaa...

Elää enemmän itselleen...

Pohdiskelin vaimoni kanssa eräänä päivänä kahvittelun yhteydessä, että meidänkin pitää alkaa elämään enemmän itsellemme, mitä se sitten lieneekin.

Totta, olemme olleet yli 50 vuotta avioliitossa ja "porukoissa" lähes 5 vuotta lisää. Olemme eläneet yhdessä siis tavanomaisen elinkaaren: Seurustelun, perheenperustamisen/vanhemmuuden ja isovanhemmuuden. Toki mikään noista edellisistä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, mutta olemme - ainakin toistaiseksi - olleet onnekkaita...

Iän karttuessa on luonnollista, että elämäänsä alkaa asetella uuteen asentoon. Muun muassa asumismuoto - niin kauan kuin on kopillaan - on tärkeä. 
Olemme päättäneet, että asumme nykyisessä kiinteistössämme niin kauan kuin se tuntuu järkevältä ja pystymme pääasiassa omin voimin hoitamaan kiinteistön/asumisen vaatimat perustoimenpiteet.
Toisaalta saarimökkielämä ottaa osansa kapasiteetistamme. Siitä on varmaan aikanaan helpointa luopua.

Elämän realiteetit ja yllätyksellisyydet on kuitenkin pakko yrittää ottaa huomioon. Vaikka huomisesta ei kukaan tiedä - onneksi - mitään.

Iltapäivällä/illansuussa Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa...

Olin iltapäivällä/illansuussa Kemin sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa Kemin kaupungintalolla.
Hyvä kokous - taas kerran - vaikka käsiteltävät asiat ovat pääsääntöisesti vaikeita ja vielä vaikeampia mutta jokaisen kemiläisen kannalta erittäin tärkeitä. Saimme vakivirkamiehiltä ja vierailevilta virkamiehiltä/-naisilta päätöksiemme tueksi erittäin asiallista informaatiota.
Informaatio keskustelutti lautakunnan jäseniä aktiivisesti.
Olen kukaties aikaisemminkin kirjoittanut, että lautakunnan ote käsiteltäviin/päätettäviin asioihin on poikkeuksellisen yksituumaista - hyvä niin, sillä yhteisten asioiden hoitamisesta tässä loppujen lopuksi on kysymys...

Epähuomiossa "liian vanhaa" tarinaa...

Silloin tällöin keskustellessani mm. ammattijärjestöasioista jonkun tuntemani henkilön kanssa kerron näkemyksiäni jopa 1960-luvun ja varsinkin 1970-luvun mieleenpainuneista ja mielenkiintoisista tapahtumista.
Viime aikoina olen ollut havaitsevinani eräiden keskustelukumppaneitteni hiukan poissaolevan olemuksen.
Totta! Mistä ihmeestä he voivat tietää niistä ajoista yhtään mitään, koska he saattavat olla syntyneitä vasta 1980- tai 1990-luvulla. 
Olen kertonut epähuomiossa "liian vanhaa" tarinaa. Tuskin se aivan hukkaan kuitenkaan on mennyt, sillä eräitä historiaan liittyviä asiakokonaisuuksia on hyvä/syytä tietää - ammattijärjestöasioissakin...

Rysky Riiheläisen kolumni: Mustallamerellä mennään Putinin pelikirjan mukaan

Kyllä - mielestäni erinomaista tekstiä jälleen kerran...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:

Rysky Riiheläisen kolumni: Mustallamerellä mennään Putinin pelikirjan mukaan

Venäjän toimet Mustallamerellä noudattavat tuttua kaavaa. Ajoitus, epävakauden luominen, keksityt laillisuuden kulissit ja disinformaatio ovat Venäjän turvallisuuspolitiikan ytimessä, kirjoittaa Rysky Riiheläinen.

Venäjä

29.11.2018 klo 06:45

Laura Railamaa / Yle

Jaa artikkeli Facebookissa294

Jaa artikkeli Twitterissä

Kolumni

Kolumneja kirjoittaa laaja joukko Ylen ulkopuolisia tekijöitä.

> Kaikki kolumnit löydät täältä
> Ykkösaamussa kuullut kolumnit Areenassa ja podcasteina

Vladimir Putinin Venäjä haluaa olla pelätty ja kunnioitettu suurvalta. Maan rapautuvilla rakenteilla Venäjä on Neuvostoliiton kaatumisen jälkeisessä maailmanjärjestyksessä kuitenkin heikko ja syrjässä. Siksi se yrittää nyt väkisin muuttaa toimillaan tätä maailmanjärjestystä.

Mustanmeren tapahtumat ovat tyypillinen Venäjän toimi tässä yhteydessä.

Ensinnäkin ajoitus on tarkkaan mietitty. EU on tiukasti kiinni Brexitissä. Muutenkin Venäjän suhteen ties miksi heikko Trump on kädet täynnä välivaalien tappiota ja Venäjä-tutkintaa. Ukrainassa puolestaan on tulossa keväällä vaalit ja se altistaa maan sisäpolitiikan erityisen paljon ulkopuoliselle häirinnälle.

Sota siis jatkuu, kunnes Ukrainassa valtaa pitävät Kremlille mieleiset, sen tahtoon alistuvat tahot.

Toinen tyypillinen piirre on, että tapahtumat ovat osa Kremlin tarkkaan säätelemää, pitkäkestoista konfliktia. Ukrainaa vastaan käytävään näännytyssotaan kuuluvat Krimin miehitys, hyökkäyssota Itä-Ukrainassa ja jatkuvat kyberhyökkäykset(siirryt toiseen palveluun). Myös kaasukuljetuksia Ukrainasta pois siirtävä Nordstream2 -kaasuputki Itämerellä sekä monet muut keinot ovat käytössä Ukrainan ahdistamisessa. Sodan taustalla on vuoden 2014 kansannousu, jossa ukrainalaiset hylkäsivät presidentti Vladimir Putinin suurin toivein perustaman Euraasian unionin. Sota siis jatkuu, kunnes Ukrainassa valtaa pitävät Kremlille mieleiset, sen tahtoon alistuvat tahot.

Kokonaisten maiden epävakauttaminen on olennainen osa Venäjän toimintatapaa. Venäjää vierustavat lukuisat jäätyneet konfliktit, joiden avulla se pitää etupiirikseen katsomiaan alueita kykenemättöminä kehittymään tai suuntautumaan länteen. Muita esimerkkejä epävakauden lietsomisesta ovat epäonnistunut Montenegron vallankaappaushanke(siirryt toiseen palveluun) ja sotkeutuminen Yhdysvaltain presidentinvaaleihin.

Demokratiassa yleisen ilmapiirin hämmentäminen estää tai hidastaa päätöksentekoa. Tätä jähmeyttä Venäjä tarvitsee minimoidakseen lännen vastatoimia. Osa tätä minimointia on myös tilanteiden esittäminen aina niin, että lännen reaktiot Venäjän toimiin ovat vain perusteetonta venäläisvastaisuutta ja sodanlietsontaa.

Kolmas tyypillinen piirre Venäjän toiminnalle on tapahtumien ympärille kyhätyt laillisuuden kulissit. Nytkin Venäjä syyttää ukrainalaisia aluevesilleen tunkeutumisesta ja on jopa järjestänyt näytösoikeudenkäynnin. Venäjä vaatii sinällään aivan oikein länsimaita pitämään tiukasti kiinni oikeusvaltioperiaatteista, kun ne käsittelevät Venäjän toimia. Samaan aikaan se kuitenkin itse estää ja häiritsee parhaansa mukaan näitä prosesseja. Venäjä on esimerkiksi estänyt YK:n alaisen kansainvälisen tuomioistuimen perustamisen selvittämään malesialaiskoneen alasampumista. Se on myös yrittänyt hakkeroida eri tahoja(siirryt toiseen palveluun), jotka ovat olleet selvittämässä muun muassa Syyrian hallituksen kaasuhyökkäyksiä tai Venäjän valtiollista doping-ohjelmaa.

Nytkin väitellään jo kiivaasti mitä merellä oikein tapahtui. Se taas ohjaa tehokkaasti keskustelua sivuun varsinaisesta aiheesta eli Venäjän aseellisesta hyökkäyksestä Ukrainaa vastaan.

Neljäntenä tällaisiin operaatioihin kuuluu aina vahva informaatioulottuvuus. Käytännössä tämä tarkoittaa valheiden kylvämistä epävarmuuden synnyttämiseksi. Nytkin väitellään jo kiivaasti mitä merellä oikein tapahtui. Se taas ohjaa tehokkaasti keskustelua sivuun varsinaisesta aiheesta eli Venäjän aseellisesta hyökkäyksestä Ukrainaa vastaan ja sen pyrkimyksestä sulkea Asovanmeri. Disinformaation tehtävänä on myös luoda epäselvyyttä, jonka aikana tilanne saadaan vakiinnutettua. Kiistely siitä, kenen joukot Krimillä toimivat jatkui, kunnes niemimaa oli saatu liitettyä tukevasti Venäjään.

Venäjän operaatioissa on aina myös otettu oppia aiemmista. Venäjän sosiaalisessa mediassa on viimeisen reilun viikon ajan ollut poikkeavuuksia nimenomaan sotilasasioiden näkymisessä. Se, millä kaikilla keinoilla tämä peittely ja sekavuus on saatu aikaiseksi, on toistaiseksi epäselvää, mutta muutos itsessään on asioita seuraavien mukaan selvä. Venäjä on jäänyt kiinni monenlaisista asioista juuri sosiaalisen median takia ja nyt sen käyttöä tiedustelun välineenä yritetään ainakin vaikeuttaa. Tällainen peittely voi viitata myös toiminnan jatkumiseen esimerkiksi maahyökkäyksenä.

Laajempaa sotaa tästä ei kukaan tosiaankaan halua, mutta sekin on mahdollinen. Kysymys on nyt loppujen lopuksi siitä, kumpi kestää kauemmin, Venäjän kyky ja halu kestää toimiensa seurauksia vai lännen yhtenäisyys, joka mahdollistaa yritykset pitää Venäjän aggressiot kurissa. Näin Venäjän naapurimaan asukkaana toivon, että lännen strateginen kärsivällisyys vetää pidemmän korren.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.

Kemin taidemuseolla eilen illalla...

Soitin toissapäivänä kalakaverilleni, onko hänellä kiinnostusta lähteä Kemin taidemuseoon Come to Finland-julistetaiteen avajaistilaisuuteen.

Lisäyksenä kerroin vielä sähköpostiviestissäni, että Historiallisen museon puolella on  valokuvanäyttely Suomen 1918 tapahtumista.

Nimenomaan Kemin taidemuseolla on kertakaikkiaan upea julistetaiteen näyttely.

Pääsimme jututtamaan näyttelyaineiston kerääjää, omistajaa, toimittajaa, yrittäjää Magnus Londenia. Hän kertoi joistakin julisteista mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Vanhimmat julisteet ovat vuodelta 1850. Magnus kuvailee matkailujulisteita aikansa internetiksi. Julisteita on esillä kaiken kaikkiaan sata... 
Suomi-kuvaa vietiin maailmalle muun muassa matkailuyritysten kuten Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön, Aeron (Finnair) sekä VR:n voimin. 
Yritykset tilasivat niin tunnetuilta taiteilijoilta kuin vähemmän tunnetuilta julistetaiteilijoilta vuosittain uusia matkailujulisteita, joita näkyi ympäri maailmaa matkatoimistojen ikkunoissa.

Olimme tyytyväisiä näyttelyyn, joka täytyy ajan kanssa käydä katsomassa uudestaan. Näyttely on avoinna 30.11.2018-24.2.2019 välisenä aikana...

Kemin Kalkkinokalla tänään...

Käväisin aamulla tämän vuoden helmikuun alkupuolella kuolleen veljeni rivitaloasunnolla tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. Samalla tyhjensin postilaatikon, joka oli täyttynyt mainoksista. 

Täyttynyt mainoksista siksi, että postilaatikon kanteen liimattu: Ei mainoksia - kiitos-kyltti oli rispaantunut hajalle.

Ihmettelen, että kyseiselle asunnolle - 3 h+ k + s > 77,5 m2 - ei ole ollut enemmälti kysyntää. Näin maallikon silmin kaiken pitäisi olla kohdillaan...

Pieni lainaus Kemin OP-Kiinteistökeskuksen myynti-informaatiosta:

Kalkkinokantie 25 A, Peurasaari, Kemi

Velaton myyntihinta89 000 €Myyntihinta: 84 338 €

Käyttöönottovuosi1990

Pinta-ala

77,5 m²

3h, k, s

Heti vapaa toisen kerroksen valoisa ja tilava koti, toimivalla pohjaratkaisulla. Parvekkeelta merinäköala. Korotettu katto olohuone/keittiö osalla. Pesuhuoneen yhteydessä kodinhoitotilaa, erillisessä wc.ssä myös suihku. Tule katsomaan! Tee tarjous!

  

Omakotitalossa asuvat eläkeläiset ovat vapaata riistaa "ilmaiskartoittajille"...

Se tuli taas tänään - hetki sitten! Mikä? Puhelinsoitto minulle aiemmin tuntemattomasta puhelinnumerosta, johon menin - taas tyhmyyksissäni - vastaamaan.
Tutut kuviot: Tällä viikolla liikkeellä on naapurissa käyttövesiputkien tarkistaja/kartoittaja - ilmaiseksi, kertoi nuorimies.

Kerroin soittajalle, että vastaavantyyppinen kartoitus on omakotitaloomme taannoin tehty, eikä asia ole millään tavalla tällä hetkellä ajankohtainen. Mutta olipa tällä kerralla supersinnikäs soittaja.
Kerron = toistin yllä olevan ainakin kolmeen kertaan. Ilmaiskartoittaja oli änkeämässä meille torstaina klo 14.
Minun oli sanottava:"Ymmärrä nyt, että meillä ei tällä hetkellä ole tarvetta minkäänlaiseen lisäilmaiskartoitukseen käyttövesiputkien osalta." Toivotimme hyvät päivänjatkot!

Tätä kirjoittaessani tuli uusi soitto - taas vastasin - tällä kerralla nuori naishenkilö kertoi viemärikuvauksista. Hän kyseli, onko tullut infoa asiasta?
Kerroin hänellekin, että monesti on samaa asiaa tiedusteltu ja että meillä ei tällä hetkellä ole asiaan liittyvää tarvetta. Hän ei jankannut pitempää, vaan toivotti hyvää päivänjatkoa - minä samoin. 

Omakotitalossa asuvat eläkeläiset ovat näemmä vapaata riistaa "ilmaiskartoittajille"...

Puuta, puuta, puuta eli menneiden aikojen lyhytkertausta...,

Olemme tarvinneet polttopuuta asuessamme omakotitalossa, jossa on varaava, massiivinen takka. Myöhemmin rakennetussa Pikkupuolella on myös varaava takka, leivinuuni ja pieni kamiinakin.

Puunhankintahistoriamme lyhyen kaavan mukaan: Aivan alkuvaiheessa poltimme rakentamiseen käytetyn puutavaran jämiä, sittemmin puretun, vanhan kotitalomme sahattuja/pilkottuja lankunpätkiä, sittemmin Tarvolasta ostettu iso traktorikuorma metristä halkoa, ne sahattiin puolimetrisiksi/pilkottiin, erittäin hyvää polttopuuta, varastorakennuksen rakentamisen yhteydessä syntynyttä jämäpuuta, Keminmaan Törmästä hankittua puutavaraa rankoina useita auto- ja peräkärrykuormia useiden vuosien aikana, vaihtolavojen sahaamista/pilkkomista useiden vuosien ajan, Pikkupuolen rakentamisen yhteydessä syntynyttä jämäpuuta, Kemin takalistoilta useiden vuosien ajan hankittua rankatavaraa, joka on tontilla pätkitty/pilkottu takkapuukokoon, osa puutavarasta hankittu takkapuukoossa ja pilkottu tontilla puukatoksen edessä, Arpelasta hankittua erittäin hyvää valmista takkapuuta, asuintontilta kaadettuja koivuja ja mäntyjä ja viimeksi Karungista hankittua koivuklapia, erittäin hyvännäköistä polttopuuta...

Tästä eteenpäin olemme päättäneet hankkia puut pilkottuina. 

No sen verran täytynee joustaa, että tontilla on vuoteen 2020 viralliset luvat vielä kahden ison puun kaatamiseksi.
Siinä täytyy käyttää ammattimiehiä apuna ennen kuin puut ovat kuivina polttokunnossa. Itse todennäköisesti halon puut konevoimin sitten aikanaan...

Venäjä, Venäjä, Venäjä - tuttua tarinaa...

Kuinka monta kertaa olen kirjoittanut: Vuoden 2014 jälkeen mikään maailmassa ja nimenomaan Euroopassa ei ole ennallaan. Toivottavasti tämänkertainen konflikti ei laajene totaaliseksi sodaksi. Toivottavasti tämän illan YK:n kokouksessa löytyy jotain järkeä meneillään olevaan prosessiin mutta...

Turvallisuusneuvoston hätäistunto(kin) on totaalihampaaton. Miksi? Siksi, että on on olemassa pysyvien turvallisuusneuvoston jäsenenmaiden kirottu, kirottu, kirottu veto-oikeus, jota häikäilemättömän röyhkeästi käytetään. Todennäköisesti tänäänkin...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kirjeenvaihtajan analyysi: Merellinen konflikti palvelee epäsuosittuja presidenttejä, mutta Venäjälläkään ei ole varaa isoon yhteentörmäykseen

Kuvio on tuttu. Suuri ja mahtava Venäjä keikuttaa sen otteessa pyristelevää ja länteen pyrkivää Ukrainaa.

Ukraina

26.11.2018 klo 12:55

Venäjän presidentti Vladimir Putin Kertšinsillan avajaisissa viime toukokuussa.Yuri Kotchetkov / EPA

Marjo Näkki

@MarjoNakki

Jaa artikkeli Facebookissa2

Jaa artikkeli Twitterissä

Venäjän ja Ukrainan kipeässä suhteessa Kertšinsalmen kärjistynyt kriisi on asiantuntijoiden mukaan askel uuteen suuntaan.

Neljä ja puoli vuotta sitten Venäjä valtasi laittomasti Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainan sota alkoi. Mutta nyt mahdollisen konfliktin ensiliikkeitä nähdään merellä.

Katso erikoislähetys tilanteesta kello 15.30 Yle Areenasta ja TV 1:stä

Tilanne Kertšinsalmessa alkoi kiristyä sen jälkeen, kun Venäjä avasi toukokuussa parikymmentä kilometriä pitkän sillan. Venäjän ja Krimin yhdistävä siltahanke oli hyvin symbolinen, se palautti niemimaan emämaan yhteyteen.

Ensiajon sillalla suoritti Venäjän presidentti Vladimir Putin venäläisvalmisteisella kuorma- autolla.

Venäläiset kehuvat siltahanketta, jonka on määrä ylittää jopa 40 000 ihmistä päivässä. Totuus on kuitenkin se, että sillalle ei johda riittävän hyvässä kunnossa olevaa tiestöä.

Strategisesti tärkeämpi tehtävä on ollut ukrainalaisten alusten kiusaaminen. Salmen kautta Asovanmerelle liikennöivät ukrainalaisalukset ovat joutuneet venäläisviranomaisten syyniin – ja joutuneet maksamaan siitä kalliisti. Asovanmeren puolella sijaitsee Ukrainan merkittäviä satamia.

Sunnuntaina ukrainalaiset ja venäläiset alukset joutuivat törmäyskurssille. Venäjä valtasi kolme alusta ja ihmisiä haavoittui. FSB väitti alusten loukanneen Krimin niemimaan eli sen näkemyksen mukaan Venäjän aluevesiä.

Kertšinsalmella ovat vastakkain Venäjä ja Ukraina. 

Itä-Ukrainan sotaan Venäjä on kiistänyt sekaantuneensa, vaikka sen tiedetään tukevan separatisteja.

Venäjä on saanut maksaa kalliisti Krimin valtauksesta. Länsi on asettanut pakotteita ja kiristänyt niitä lisää hiljattain Skripalien myrkytystapausten ja Yhdysvaltain vaaleihin sekaantumisepäilyjen takia.

Presidentti Vladimir Putinin kannatus oli ennätyslukemissa heti Krimin valtauksen jälkeen. Levada tutkimuslaitoksen tekemän tuoreen kyselyn mukaan liki kaksi kolmasosaa venäläisistä syyttää Putinia maansa ongelmista. Sekin on ennätyslukema.

Krimin niemimaa vallattiin röyhkeän isänmaallisen propagandasodan saattelemana. Enää niemimaa ei vetoa edes venäläisiin äänestäjiin. Putinin kannatus on ollut laskusuunnassa ja ennätysmatalalla kesän eläkeuudistuksen jälkeen. Eläkeiän nousua eivät taita tarinat sadunomaisen niemimaan paluusta takaisin Äiti Venäjään.

Samankaltaisen ongelman kanssa painii Ukrainan presidentti Petro Porošenko. Vain alle kahdeksan prosenttia ukrainalaisista olisi valmis äänestämään häntä maaliskuun vaaleissa. Haastajaksi on ilmaantunut oligarkki ja Maidanin aukion veteraani Julia Tymošenko.

Varoittavista lausunnoista huolimatta länsikään ei ole enää jaksa seisoayhteisessä rintamassa Ukrainanan kanssa, sillä maassa korruptio on edelleen jättimäinen ongelma ja uudistukset tekemättä.

Niinpä pieni merellinen konflikti auttaisi Porošenkoa, vaikka Venäjällä onkin alueella sotilaallinen ylivoima. Venäjää hyödyttää Ukrainan demonisointi kotimaassa, mutta ulkosuhteissa se muistaa lännen vastaukset: taloutta kurittavat pakotteet ja diplomaattisuhteiden jäädyttämisen.

Jutustelua pojanpojan kanssa Helsingissä...

Menimme viime perjantai-iltana Hartwall Arenalle. Istuin poikani Timon autossa takapenkillä, pojanpoikani Lauri istui etupenkillä.
Alkumatkasta Lauri kysyi minulta - muistaakseni seuraavin sanoin: "Ettekö tekin voisi muuttaa Mummon kanssa Helsinkiin?" 
Välähdyksenomaisesti kävi mielessä, että periaatteessa kyllä, mutta vastasin kuitenkin - muistaakseni seuraavin sanoin:"Kyllä me Mummon kanssa pysymme Kemissä. Meillä on siellä hyvä olla... ."

Olemmehan mekin tehneet seuraavan muuttolenkin avioliittomme aikana Suomessa: Kemi>Tampere>Eura>Kemi>Imatra>Lappeenranta/Taipalsaari>Kemi...
Niin kuin olen monesti kirjoittanut, tulimme takaisin Kemiin loppukesästä vuonna 1981. Asumme paikassa, jossa isoisäni Aukusti Pyykkö viljeli maata. Tässä on hyvä olla...

Helsinki-pohdiskelua Itä-Pasilassa...

Käydessäni viikolla Helsingissä ajattelin fiilistellä oikein kunnolla Itä-Pasilassa ja käydä tapaamassa tiettyjä henkilöitä, lähinnä ammattiyhdistys- ja edunvalvontahenkilöitä liittyen omaan taannoiseen ammattiyhdistysaktiviteettiin.

Saavuin torstaiaamuna lentokentältä Itä-Pasilaan junalla. Olihan siinä ihmettelemistä mikä myllerrys Keski-Pasilan alueella oli...
Kävelin tutuille kujille ohi vanhan, puisen asemarakennuksen, joka kymmeniä vuosia sitten siirrettiin nykyiselle paikalleen. Ihme, että edes se on edelleen entisellään.

Menin Akava-/OAJ-rakennuksen tuntumaan.Kieltämättä kävi mielessä, että menen tervehtimään Akavan puheenjohtajaa Sture Fjäderiä sekä OAJ:n puheenjohtajaa Olli Luukkaista.
Luovuin kuitenkin ajatuksesta, sillä olin tullut Insinööriliiton kokousmatkalle. Toisaalta yllättäen "änkeäminen" juttelemaan, olisi saattanut tuntua molemmin puolin epämukavalta.
Edellä oleva rakennus ja monet siellä työskennelleet henkilöt tulivat takavuosikymmeniä tututiksi.

Kävelin vanhan TVK-talon ohi mietteissäni. Tuttu talo sekin, pidinhän siellä aikanaan "suljettujen ovien taidenäyttelyä" edesmenneen OKKA-SÄÄTIÖN toiminnanjohtajan Kimmo Harran avustuksella. 
Tunnustan, että en onnistunut saamaan moniakaan tutustumaan - mielestäni erittäin hyvään taidenäyttelyyn - Helsingissä kokousmatkoilla käydessäni.

Taannoiset lounas- ja illallisravintolat olivat aivan toisen nimisiä kuin ennen. En vaivautunut edes vilkaisemaan, olivatko sisäpuitteet entisenlaiset - tuskinpa. 

Jatkoin matkaa ensimmäiseen kokoukseeni Insinööriliittoon. Liiton toimistotiloihin tultuani tapasin muutamia entisiä tuttuja ja tutustuin uusiinkiin liiton toimihenkilöihin - hyvä niin...

Mielenkiintoinen yksittäistapahtuma Hartwall Arenalla perjantaina 23.11.2018 klo 18.30 jälkeen...

Niin kuin olen aiemmin kirjoittanut, poikani ja pojanpoikani eli Timo ja Lauri hakivat minut noin klo 18 Scandic Paasi-hotellilta Hartwall Arenalle Jokerit-Barys Astana-jääkiekko-ottelua katsomaan. 
Hallilla turvatarkastustoimenpiteet olivat mittavat.

Tämäntyyppisten pelien alussa esitetään pelaavien maiden kansallislaulut yleensä jonkun huippusolistin laulamana.
Tällä kerralla kansallislaulut esitti ulkomaalainen huippusaksofonisti, jonka nimi vilahti minulta kuulutuksessa ohi...
Mielenkiintoiseksi asian teki se, että punaiselle matolle astellut soittaja aloitti mikrofonin ääressä Kazakstanin kansallislaulun, mutta yhtäkkiä keskeytti sen. 
Hän asteli kaukalon reunalta hakemaan nuotit ja palasi mikrofonin eteen ja aloitti "pokkana" uudestaan. 
Sen jälkeen hän puhalsi luonnollisesti myös Suomen kansallislaulun - molemmat todella upeasti.

Arvelen, että nuotit liittyivät Suomen kansallislauluun.

Olihan se taas "maalaispojalle" mielenkiintoinen kokemus.  Jokerit- Barys Astana ensimmäinen erä oli tasainen "nyhjäyserä" > 0-0. Kuulin myöhemmin, että peli päättyi Jokereiden tappioksi 1-2 - harmi...

Kyllä tuo Helsinki on syrjässä...

Totta, Helsinki on täältä Perämeren pohjukasta, Kemistä katsottuna todella syrjässä. 

Siitä on jo vuosia aikaa, kun olen lentänyt Kemistä Helsinkiin. Olen vähäisillä kokousmatkoillani liikkunut yöjunalla eläkeläisalennuksin.

Nyt päätin kuitenkin lähteä liikkeelle lentämällä, vaikka huomenna eli torstaiaamuna täytyy herätä tosi aikaisin.
Koneen lähtöaika on 05.25, joten Kemi-Tornion lentoasemalla on oltava ajoissa. Juuri tätä kirjoittaessani kännykkään tuli tekstiviesti, että kentällä on oltava viimeistään klo 04.50 ja paikka 13C on minulle varattu - asia ok.
Toisin sanoen herätys on jotakuinkin klo 04.00 pinnassa, jotta ehtii aaumutoimet rauhassa suorittaa.

Insinööriliiton järjestövaliokunnan kokous alkaa vasta alkuiltapäivästä Itä-Pasilassa, joten katselen Helsinki-Vantaan lentoasemaa ja ajelen bussilla Itä-Pasilaan aamupäivällä. Voi olla, että fiilistelen vanhoilla ammattijärjestöasioilla kokoukseen mennessäni.

Edellä mainitun kokouksen jälkeen ajelen taksilla Hakaniementorin tuntumaan ja majoitun hotelliin. 
Timo hakee minut iltavierailulle Vuosaaren Aurinkolahteen ja palauttanee minut takaisin illansuussa hotellille.

Insinööriliiton syysedustajakokous alkaa perjantaina aamulla. 

Perjantaina illansuussa menemme - Timo, Lauri ja minä - katsomaan KHL-jääkiekkoa Hartwall Arenalle > Jokerit- Barys Astana. Voi olla, että lähden kesken ottelun taksilla takaisin Hakaniementorin tuntumaan liiton illalliselle.

Tarina jatkuu myöhemmin eli nyt lauantaina 24.11.2018.

Totta - minulla oli ihan mukava kokousmatka Helsingissä. Helsinki-Vantaan lentoasemalle saavuttuani torstaiaamuna 22.11.2018 ihmettelin tovin täysin uudistettua lentoasemaa. Sittem lähdinkin perinteisen lentokenttäbussin asemesta Itä-Pasilaan junalla. Junalla, joka pysähtyi joka asemalla.
Itä-Pasilaan saavuttuani oli taas ihmettelemisen aihe. Alueella on valtavat rakennustyöt käynnissä.
Menin päivällä Insinööriliiton toimistoon, jossa oli järjestövaliokunnan kokous. Kaiken kaikkiaan ihan asiallinen kokous.
Kokouksen päätyttyä sain autokyydin Scandic Hotel Paasiin, jonne majoituin. Timo Haki minut Vuosaareen vietyään Laurin uimaharjoituksiin.
Vuosaareen saavuttuani kuulin Kaisalta, että Anna on poniratsastusharjoituksissa. Kuulin myös, että tuore vuosaarelainen, Annan ja Laurin vaari, Jouko tuo Annan harjoituksista kotiin.
Niinpä tapasin myös Joukon, joka kertoi elämän Vuosaaressa lähteneen Paulan kanssa mukavasti liikkeelle.

Timo toi minut takaisin illansuussa hotellille. Pitkä päivä oli takana ja uni maistui.

Perjantaina 23.11.2018 alkoi Insinööriliiton syysedustajakokous Helsinki Congress Paasitornissa, joka on kytketty em. hotelliin.
Varsianinen kokous sujui  asiallisen mallikkaasti, Paikalla oli väkeä kaiken kaikkiaan yli 150 henkilöä.

Timo ja Lauri hakivat minut nöin klo 18 hotellilta em. peliä katsomaan. Olihan se taas "maalaispojalle" mielenkiintoinen kokemus.  Jokerit- Barys Astana ensimmäinen erä oli tasainen "nyhjäyserä" > 0-0. Kuulin myöhemmin, että peli päättyi Jokereiden tappioksi 1-2 - harmi...

Otin taksin ja ajoin Scandic Hotel Paasin kupeeseen. Insinööriliiton illallinen alkoi klo 19.30 Ravintola Meripaviljongissa. Erinomainen, tasokas tapahtuma pienimuotoisten, omien ohjelmanumeroiden ryydittämänä...

Iltamyöhään hotellille ja nukkumaan.

Aamupala ja edustajakokous jatkui asiallisen hyvässä hengessä. Lounaan jälkeen Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n edustajat kiirehtivät taksilla Helsinki-Vantaan lentokentälle, koneen lähtöaikan Kemiin klo 13.50.
Lentokenttäselvittelyt sujuivat joustavasti. Pohjoisen koneeseen oli ihan mukavasti matkustajia...

Saattaa olla, että tämän oli viimeinen tämäntyyppinen kokousmatka minulle. Onhan noita muutama tullut tehdyksi.

Hiukan sekavin ja murheellisn ajatuksin tänään tiistaina 20.11.2018 illansuussa...

Saimme tänään kuulla, että pitkäaikainen iäkäs perhetuttumme, ystävämme on joutunut sunnuntaina Länsi-Pohjan keskussairaalan teho-osastolle. Syy: Keuhkokuume

Odotamme huomenna lisätietoja tilanteen kehittymisestä.

Keskiviikkona eli tänään saimme lisätietoa. Todennäköisesti ystävämme ei palaa kotiinsa teho-osastolta, hän on kieltänyt elvytystoimenpiteet...

Tänään lauantaina 24.11.2012 saimme iltapäivällä surullisen viestin: Ystävämme on nukkunut ikuiseen uneen. Rauha hänen sielulleen.

Eräs Facebook-teksteistäni tänään...

Että mitäkö mietin? En oikeastaan juuri mitään. Aamulla oli tyhjä, rauhaton olo, kun ei ollut mitään järkevää tekemistä.

Toki käväisin vaimoni kanssa pienen kävelylenkin tutussa lähimaastossa.

Sieltä tultuamme muistin, että olin saanut Tommilta sähköpostiviestin, jossa hän kertoi mahdollisesta polttopuun toimittajasta.
Tein tikusta asian ja soitin ko. henkilölle. Kerroin puutoivomuksemme.
En malttanut olla kertomatta, että olemme vuodesta 1982 lähtien päärakennuksen varaavaa, massiivista takkaa kohtalaisen aktiivisesti lämmittäneet.
Keskustelun päätteeksi sovimme, että hän tuo ensi viikolla 3 p-m3 koe-erän ylivuotista, kuivaa 50 cm pituista koivuklapia.

Edellisestä sain kimmokkeen pistää työhaalarin päälle ja mennä puukatokselle.
Samalla päätin viedä Pikkupuolelle kukkurallisen betonikärryllisen mäntyklapeja. Niinpä siinä syntyi pieni aamupuhdehommakin - hyvä niin...

Minä olen rauhaa rakastava ihminen viimeisen päälle mutta...

Minä olen rauhaa rakastava ihminen viimeisen päälle, mutta tilanteessa, missä näkökenttääni tulee täyttä skeidaa/paskaa, autonominen hermostoni reagoi siihen nopeasti ja voimakkaasti. Pulssi kiihtyy ja verenpaine nousee. Onneksi nuo arvot myös nopeasti palautuvat normaaliin.

Erityisesti sellaisissa tapauksissa reaktioni ovat pahimmillaan/parhaimmillaan, kun minulle yritetään erilaisten auktoriteettien, meriittivaikuttajien avustuksella, "savuverhon suojissa", syöttää valetta, valetta, valetta. 

Toki kokemuksesta tiedän, että täydellisen valheen ja totuuden välillä saattaa olla hiuksenhieno ero. Aivan samalla tavalla tilanne on täydellisen hulluuden ja nerouden välillä. Jos edellä mainitut ominaisuudet pistetään ympyrän kehälle, ne ovat tosi lähellä toisiaan, niitä tuskin erottaa...

Totean sen taas kerran, että maailma ja nimenomaan Eurooppa ei vuoden 2014 jälkeen ole ollut entisellään. Miksi? Sinä sen kyllä varsin hyvin tiedät...

Näemmä törmään taas henkilökohtaiseen peruskysymykseeni: Miksi ihmeessä minä tuolla Facebook-foorumilla vielä oikein roikun?

Puhumalla asiat selviävät, sanotaan...

Työssä opetustehtävissä ollessani kerroin aina uudelle ryhmälle/luokalle aika avoimesti itsestäni, toimintatavoistani. 
Mahdollisesti joskus liiankin henkilökohtaisia asioita. Jossain vaiheessa totesin aina, että olen harvinaisen mukava ihminen. Siinä vaiheessa joku saattoi hiukan epäilläkin, mahtaako tuo "ukko" olla tosissaan. 
Lisäsin myös, että jos onnistutte minun kanssani saamaan riidan aikaan, saatte kyllä "tonkia" itseänne.

Viimeistään siinä vaiheessa - jotakuinkin ensimmäistä kertaa tapaamani oppilaat - olivat aika vakavan näköisiä. Kyllä - minä olin tosissani. Saatoin myös todeta, että puhumalla asiat selviävät...
Toki meilläkin oli monenlaista "yrittäjää", jotka yrittivät häiritä normaalia opetusprosessia. Mikäli oikein vielä muistan, yritykseksi jäi. 
Tunnustan, että joskus jouduin poistumaan luokasta oven takana olleeseen kahden opettajan opettajainhuoneeseen ja laskemaan vähintäänkin kymmeneen, mahdollisesti joskus jopa viiteenkymmeneen. 

Edellä olevat asiat tulevat joskus mieleen, kun kerron jollekin syyn, minkä vuoksi en juuri ollenkaan käytä puhelinta, vaikka puhumalla asiat selviävät, sanotaankin...

Puhelimessa on äärimmäisen helppo jutella niitä näitä - kaikenlaista liirumlaarumia - joka ei välttämättä liity millään tavalla itse asiaan.

Jos asioita aiotaan aidosti selvittää, on niin sanotusti istuttava alas avoimin mielin. Asioiden selvittämisessä täytyy olla ehdottomasti katsekontakti, on kertakaikkiaan oltava face-to-face...
Tähänastisen elämäni aikana olen huomannut, että monet riitatilanteen perustuvat väärinkäsityksiin, väärinymmärtämiseen ja puhumattomuuteen. Haluan edelleen olla siinä vakaassa uskossa, että ihmiset pääsääntöisesti haluavat elää sovussa keskenään.

Tällainen "yleissaarna" tällä kerralla.

Ammattiopisto Lappian Hiuspysäkillä tänään...

Sain tiistaina minulle ennen tuntemattomasta puhelinnumerosta soiton. Jostain syystä tällä kerralla vastasin.
Puhelimessa oli Ammattiopisto Lappian opiskelija, Ansku, joka tiedusteli minun mahdollisuuttani tulla keskiviikkona tai torstaina Hiuspysäkille malliksi - miesten lyhyiden hiusten juhlakampauksen malliksi. Sovimme, että tulen tänään torstaina klo 10...

Edellinen käyntikertani oli 24.10.2018. En muista aikaisemmin käyneeni näin tiheällä aikataululla parturissa. No tällä kerralla ei siis varsinaisesti leikattu, toki pientä siistimistä, vaan tehtiin juhlakampaus, joka lisäksi oli opiskelijalle näyttö. 
Anskun opettajana/ohjaajana oli Katja, joka seurasi prosessin valmistelua, edistymistä ja antoi loppuarvion kokonaisuudesta.

Opiskelijan kanssa käydyn keskustelun yhteydessä tuli ilmi, että hän oli tullut Oulusta Kemiin opiskelemaan, suorittanut myös kosmetologin ammattitutkinnon. Parturiksi hän sanoi valmistuvansa tämän vuoden puolella.

Ansku kyseli aluksi toiveitani. Kävimme ensin hiustenpesupaikalla.
Opettajana/ohjaajana toiminut Katja kävi myös heti alkuvaiheessa paikanpäällä keskustellen/tarkastellen oppilaan kirjallista työsuunnitelmaa. 

Prosessi tapahtui pääosin föönaamalla ja hiuslakkaa käyttämällä.Tällä kerralla parran siistimistä ei suoritettu.
Asiakas eli minä olin lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Katja antoi asiallista palautetta kokonaisuudesta.

Kerroin, että juhlakampaukselle tällä kerralla ei ole varsinaisesti käyttöä. Tosin kerroin meneväni illalla Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallituskokoukseen ja syyskokoukseen, jossa mikäli aihetta on, voisi juhlakampauksella elvistellä...

Näyttää siltä, että tarvetta aidolle "harjoituspäälleni" on jatkossakin jopa pikakomennuksella...

Kirottu, kirottu, kirottu rakennusten räystäättömyys...

Eräänä päivänä minulla oli sen verran joutilasta aikaa, että käveleskelin jonkin aikaa Kemin keskustassa.
Katselin murheellisena tyhjiä liikehuoneistoja ja nimenomaan monia keskustan räystäättömiä rakennuksia.
Kertakaikkiaan en ole koskaan ymmärtänyt Suomen olosuhteissa em. suunnittelukukkasta. 

Ei ihme, että kohta kaikissa em. tyyppisissä rakennuksissa on sisäilmaongelmia. Edelliseen kun vielä lisätään huolimaton (suojaamaton) rakentaminen, rakennusmateriaalien "liottaminen" repaleisten, vuotavien suojapeitteiden alla, alimitoitettu ilmanvaihto, alapohjan ongelmat > meren päälle, hyllyvälle täyttömaalle rakennetut talot niin goktail on valmis...

Kemissäkin on jouduttu purkamaan "hometaloja" ja lisää saanee purkutuomion. On tämä kummaa aikaa.