Supertwiittaaja, populisti, narsisti, diilimies, valeuutisuhoaja, noitavainoremuaja ja niin -  Yhdysvaltain presidentti on totaaliarvaamaton poukkoilija. Saapa nähdä, mitä Suomessa tapahtuu, kun hän tapaa vertaisensa patologisen valehtelijan...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Ulkomaat    |   Lontoon-kirjeenvaihtajan kommentti

Trump hämmensi perusteellisesti Britanniaa, eikä vanhaan kumppaniin voi enää luottaa

Kukaan ei tiedä varmasti, mitä Yhdysvaltain johdolta voi odottaa seuraavaksi. Edes britit eivät ole turvassa arvaamattomuudelta, kirjoittaa HS:n Lontoon-kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä kommentissaan.

Annamari Sipilä HS

Julkaistu: 13.7. 22:15

LONTOO

ENSIMMÄISET runsaat 24 tuntia presidentti Donald Trumpin Britannian-vierailua ovat takana, ja vieras on totisesti tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.

Virallinen Britannia tuntui uskovan viimeiseen asti, 

että Britannian ja Yhdysvaltain erityissuhde kantaa, ja että Trump ei ole briteille yhtä Trump kuin muille.

TOIVE osoittautui turhaksi.

Trump antoi The Sun -sensaatiolehdelle yllätyshaastattelun, jossa hän arvosteli pääministeri Theresa Mayn pehmeää brexit-linjaa ja uhkasi vapaakauppasopimuksen menetyksellä. Trump kehui myös Mayn vastustajaa, maanantaina eronnutta ulkoministeriä Boris Johnsonia. Trumpin mielestä Johnson olisi hyvä pääministeri.

Voiko Mayta enemmän loukata?

Kyllä voi: Tieto haastattelusta tuli julkisuuteen torstai-iltana, eli juuri kun May emännöi juhlaillallisia Trumpin kunniaksi smokkiasuisen vierasjoukon edessä.

Perjantaina tiedotustilaisuudessa Trump oli kuitenkin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hän ei ollut hämmentynyt, eikä hämillään, eikä pahoillaan. Hän jopa kehui Johnsonia uudelleen.

May seisoi vieressä ja kuunteli. Pääministeri ei juuri hymyillyt.

TOKI Trump kehui Britannian ja Yhdysvaltain erityissuhteen ”ylimmäksi erityistasoksi”. Myös Mayta hän ylisti monin laatusanoin.

Britannia saattoi vetää tästä kaikesta kuitenkin vain yhden johtopäätöksen: Suhde Yhdysvaltoihin on todellakin muuttunut, eikä vanhaan kumppaniin voi enää luottaa samalla tavalla kuin ennen.

Edes totutut korrektit ja vakiintuneet tavat puhua ja käyttäytyä eivät enää päde. Kukaan ei tiedä varmasti, mitä Yhdysvaltain johdolta voi odottaa seuraavaksi. Edes britit eivät ole turvassa arvaamattomuudelta.

ON Britannian kannalta traagista, että suhde Yhdysvaltoihin on ongelmallisempi kuin miesmuistiin juuri nyt, kun Britannia tekee eroa EU:sta. Se jättää Britannian ikävään välitilaan, jossa luotettavat kumppanit käyvät yhtäkkiä vähiin.

Se, että Trump arvostelee Saksaa toistuvasti kovin sanoin, ei ole Britannian etu. Manner-Eurooppa pysyy brittien naapurissa brexitistä huolimatta. Yhteistyötä Euroopassa tarvitaan edelleen, vaikka EU-maiden lukumäärä väheneekin ensi vuonna yhdellä. Tämän kaiken tietää myös May.

TRUMPIN pariskunta tapasi perjantaina kuningattaren. Sotilaat marssivat, ja Yhdysvaltain kansallislaulu soi. Näytelmä oli täydellinen.

Lontoon keskustassa rauhaisat mielenosoitukset jatkuivat pitkälle iltaan. Trumpit puolestaan jatkoivat matkaansa viikonlopuksi Skotlantiin.

Ulkoisilta puitteiltaan vierailu on ollut pitkälti aivan niin kuin mikä tahansa tärkeän kumppanimaan tärkeän päämiehen vierailua. Poikkeukselliseksi sen tekevät päävieraan lausunnot ja toiminta.

Briteiltä voi mennä aikansa, ennen kuin he toipuvat hämmennyksestä.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

• BritanniaSeuraa 
• KommenttiSeuraa 
• Annamari SipiläSeuraa 

Ruotsin Haaparannalla tänään...

Olemme viimeksi käyneet Haaparannalla maanantaina 04.06.2018. Päätimme aamulla lähteä pistäytymään siellä.

Ajelimme todella upeassa kesäsäässä tällä kerralla jotakuinkin sallittua maksiminopeutta. Meitä kiireisimpiä ohittajia ei löytynyt kovinkaan monta...

Poikkeuksellisesti kävimme menomatkalla Torniossa vaatekaupassa.

Jälleen perinteinen ICA MAX- käynti tuttuine ostoksineen. Yksi jokakertainen pravuuriostos on ollut tähän saakka "kaksipistekasi" tumma janojuomaolut. Nyt sitä en ostanut, sillä se oli hyllystä loppunut. Asiaa kysäistyäni sain tiedon, että uuttaa tulee tunnin kuluttua, en jäänyt odottelemaan. Intouduin ostamaan kaksi sixpackiä uutta vaaleaa. 

Käväisimme myös Fjällräven erikoismyymälässä. Kyllä tavaraa on, mutta ei aivan prikulleen sitä, mitä olimme hakemassa. Täytyy katsella netistä...

Sitten Systembolaget ja muutama viinipullo. Tällä kerralla emme käyneet pikakäyntiä IKEA:ssa. 

Haaparannan Barents Centerin rakentaminen ei ole vieläkään käynnistynyt. 

Samat murheellisen näköiset betonipaalut olivat pystyssa kuin viimeksi käydessämme. Monttu oli täynnä vettä. Kaupparakennuksen, monitoimiareenan ja Haaparannan lukion rakentajaksi aikoinaan valittu rakennusliike on ainakin kertaalleen vaihtunut ja aikataulut paukkuvat edellen oikein kunnolla...

Ajelimme "vihreässä aallossa" suoraan moottoritielle.

Kromimalmirekat olivat liikenteessä niin kuin aina. Niin - todettakoon, että ajelimm takaisin poikkeuksellisesti sallittua maksiminopeutta. Ohittajia löytyi muutamia...

Mukava pistäytyminen taas kerran.

Selkäsaaressa eilen ja tänään...

Olemme käyneet viimeksi Selkäsaaressa torstaina 21.06.2018. Olimme päättäneet lähteä eilen eli sunnuntaiaamuna saareen, koska ilmat eivät juuri tästä parane.
Eilen oli helppo rantautua, vaikka vesi oli aika alhaalla, mutta leppoisa tuuli oli "oikeasta suunnasta".

Rantauduttumme romppeet taas ylös mäkeä vesikärryillä, istahtaminen hetken aikaa pihaterassilla ja hommat käyntiin. 

Haloin loputkin puupökäleet ns. Kiinankirveellä ja fiilistelin hiukan Fiskarssilla. Ladoimme yhdessä pilkotut puut ison kuusen alla olevaan puuvarastoon ja loput tulistelupaikan katoksen alle. 
Nyt ei tarvitse vähään aikaan polttopuiden kanssa murehtia, niitä on parin, kolmen vuoden tarpeeseen.

Kävin polttamassa rannan tulistelupaikalla risuja ja toin katiskat - Weke- ja Ahti-katiskan tontille puuvaraston taakse. Tuunaan niitä jossakin vaiheessa.

Lämmitimme saunan, söimme iltapalaa ja kyllä uni maistui. Vaimoni sanoi aamulla käyneensä yöllä ihailemassa auringonnousua ja ottaneensa valokuvia. Hienoja kuvia, vaikka kuulemma sitä upeinta hetkeä hän ei saanut ikuistettua...

Tänään aamupäivällä oli trimmerihommia ja pikkukivien siirtelyä. Päätimme iltapäivällä hiukan siistiä venettä, joka "katiskoinnin" jäljiltä oli hiukan nuhraantunut.

Söimme välipalana kotoa tuomiamme savustettuja ahvenia. On pakko todeta, että eipä kala voi - mielestäni - juuri paremmalta maisua...
Terassilla istuskellessamme totesimme, että nyt ei tällä kesälle ole mitään aivan pakollista tekemistä.

No lähestyvä marja-aika on asia erikseen.

Oli mukava, tälle kesälle ensimmäinen yön yli saaritapahtuma. Päätimme lähteä taas kotiin lepäämään...

Vipukirves - kyllä jos puita vielä enemmälti tarvitsen...

Kävipä hetki sitten mielessä, että vuosikymmenien aikana olen aika monta pöllinpätkää halkaissut.
Halkaisuvälineinä ovat olleet tavalliset kirveet ja kiilat. Käytössä ovat olleet myös ns. Kiinankirveet ja viime aikoina koneellinen halkomalaite.

Vipukirves - kyllä jos puita vielä enemmälti tarvitsen. Vipukirves on suomalainen, patentoitu keksintö...

Mainostekstiä:

LEVERAXE®-vipukirveen tehokkuus perustuu vipuavaan vääntövoimaan, jolloin halkaisuvoima on moninkertainen tavalliseen halkaisukirveeseen verrattuna. LEVERAXE®-vipukirvestä on turvallinen käyttää. Pitkä varsi antaa hyvän lyöntinopeuden sekä osumatarkkuuden ja vähentää riskiä osua jalkaan. Vipuvarren terä pysähtyy lähes aina halkaistavan puun päälle. Turvallisuutta lisää terän iskuvaimennin sekä turvakynsi. 

LEVERAXE® -vipukirveellä puiden halkominen on nopeaa, sillä puut halkeavat pääsääntöisesti ensimmäisellä lyönnillä eikä terä juutu kiinni puuhun.

Käsintiskausta - mahtavaa...

Tiskasin hetki sitten mahtavan ison tiskin - mahtavaa! Työssä ollessani ammatillisella sektorilla kerroin vuosittain oppilailleni, että pidän käsintiskauksesta - kyllä ja se on taivahan tosi.
Muistan hyvin oppilaitteni epäilevät ilmeet, joissa oli osittain havaittavissa eräänlaista sekoitusta epäuskosta ja/tai säälistä.
Saattoipa joku kysäistäkin:"Miksi ihmeessä tuo käsintiskaus on sinulle niin mieluinen?" 

Musitaakseni aina vastasin ja vastaan edelleenkin, että siinä näkee välittömästi työnsä tulokset.
Muun muassa opetustyössä sitä havaintoa ei ollut aina - ainakaan välittömästi - aistittavissa.

Muistaakseni sanoin myös, että yllättäkääpä joskus äitinne tai isänne sanomalla:"Saanko minä tällä kerralla tiskata?"

Olisi mukava näin jälkikäteen tietää, noudattiko monikaan toivomusohjettani ja toisaalta intoutuiko joku kukaties jatkossakin käsintiskauksesta.

Nykyisin kun tuo ekologisuus pursuaa joka tuutista ulos, olisi hyvä jos kansalais- ja/tai työväenopistoissa pidettäisiin pikakursseja käsintiskauksesta.

"Vai niin!" kuulen ainakin muutaman lukijan "tuskailevan"...

Kesälomavieraita...

Viime viikolla meille saapui kesälomavieraita Etelä-Suomesta, tarkemmin Helsingin Vuosaaren Aurinkolahdesta - Timo, Lauri ja Anna.
Sanoin eilen heille - katseltuani säätiedotuksia - että vien teidät mielelläni merelle, lähivesille ajelemaan.
Hain hetki sitten Pikkupuolen varastosta ylimääräiset pelastusliivit esille varmuuden vuoksi, josko ehdottamani asia käytännössä tapahtuu.
Niin - kävin myös tonkaisemassa muutamia matoja tontinkulman matopellosta.

Minun on joka tapauksessa käväistävä katsomassa, kokemassa Ahti-katiska Kojukallion kupeessa... 

No hetki sitten käväisin vilkaisemassa Ahti-katiskan > ei mitään, ei kerta kaikkiaan mitään. Siirsin sen kaikesta huolimatta - vielä kerran - Lehmikiven karikon kupeeseen mutta...
Olin sammuttanut moottorin ja mitä ihmettä, sitä käynnistäessäni ei kuulunut mitään! Avasin takaistuintason ja huomasin, että akun plusnavassa oleva tuleva kiinnike oli halki, lohjennut...
Sain sen verran palaset kohdalleen, että onnistuin käynnistämään moottorin.
Hahtisaaressa otin vielä tilannekuvan ja ajelin City-Motoriin.


Näytin kuvaa myyjälle, joka totesi:"Onpahan tiukkaan kiristetty!" Ostin molemmat kiinnittimet, täytynee ensi tilassa väännellä paikoilleen...

No niin ja jatkoa edelliseen: Kävin parin tunnin fiilistelyajelun aivan lähivesillä Timon, Laurin ja Annan kanssa. 
Ilma oli mitä parhain ja veneitä paljon liikenteessä. Ajelimme sisäsataman rannan tuntumassa väylää pitkin ihaillen Lumilinna-alueen rakennuksia etäältä. 
Ajoimme Laitakarin ja Syväleton välistä ja käännyimme Laitakarin ja Juurakon välistä entiselle puunhinaus-/uittoväylälle, Käännyimme Kraaselin suuntaan, ajoimme sillan alitse Siikalahdelle ja käännyimme takaisin.
Anna esitti toivomuksen onkimisesta. Onneksi madot olivat mukana. Pysähdyimme Laitakarin kaupunginpuoleiseen päätyyn lähelle merimerkkiä rannan tuntumaan. Meillä oli kaksi pilkkiä ja yksi jigionki pyytämässä. 
Eivät olleet kalat liikkeellä. Pari pientä ahventa, jotka päästettiin kasvamaan. Pääsin taas toteamaan, että ilma oli aivan liian kaunis kalastamiseen.

Ajelimme takaisin Hahtisaareen osan matkaa lähes täysillä, mukavaa kyytiä ja mukava reissu kaiken kaikkiaan...

Kävimme Annan kanssa vapauttamassa madot takaisin matopeltoon. Sieltäpä niitä löytyy, jos on vielä onkimiskiinnostusta.

Kaidi Finlandin uudeksi toimitusjohtajaksi Olli-Pekka Viljakainen...

Minulta on usein - aivan viime aikoinakin - kysytty:"Toteutuuko Kaidin biojalostamo Kemin Ajokseen?"

"Kyllä toteutuu!" olen aina sanonut. Miksi? Siksi, että kaikki tähänastinen em. projektiin liittyvänä on edennyt myönteisesti. 

Ainoa särö, josta on viime aikoina kovastikin kirjoitettu, on Kaidiin liittyvät taloudelliset vaikeudet. Itse en aio lähteä pessimismin raiteille. Totta kai jos kaikesta huolimatta kyseinen hanke ei toteudu, olen erittäin pettynyt niin kuin varmaan pääosa kemiläisistä ja koko tämän talousalueen ihmisistä...

Suora nettilainauus Yle Kemi-sivuilta hiukan tuunattuna:

Kaidi Finlandin uudeksi toimitusjohtajaksi Olli-Pekka Viljakainen

Olli-Pekka Viljakainen seuraa tehtävänsä jättävää Carl Haglundia. Yhtiö ei ole vielä tehnyt lopullista investointipäätöstään Kemin biojalostamosta.

Kaidi Finland

27.6.2018 klo 10:49päivitetty 27.6.2018 klo 11:13

Kaidin Biojalostamolle kaavailtu tontti Kemin Ajoksessa.Kaidi Finland

Jenni Mehtonen

Jaa artikkeli Facebookissa22

Jaa artikkeli Twitterissä

Kemiin biojalostamoa suunnittelevan Kaidi Finlandin uusi toimitusjohtaja on insinööri Olli-Pekka Viljakainen.

Viljakainen seuraa tehtävässä toimitusjohtajan paikkansa jättävää Carl Haglundia.

Viljakaisen on määrä aloittaa Kaidi Finlandin toimitusjohtajana 10. elokuuta.

– Nyt kuin lainsäädäntö ja luvitus-asiat ovat tulleet tähän pisteeseen on luonnollinen ajankohta vaihtaa Kemin hankeen vetäjä. Hankeen seuraava vaihe on hyvin tekninen ja tähän Viljakainen tuo välttämätöntä osaamista, Haglund toteaa tiedotteessa.

Viljakainen osallistui myös Vapon ja Forest Btl:n hankkeisiin, kun yhtiöt suunnittelivat biojalostamon rakentamista Kemiin. Nämä hankkeet eivät kuitenkaan toteutuneet.

Kiinan johtaviin bioenergiatoimijoihin kuuluva Kaidi ilmoitti helmikuussa 2016 suunnittelevansa miljardiluokan biodieseljalostamon rakentamista Kemiin.

Kaidi on saanut ympäristö- ja vesitalousluvan Kemin biojalostamolle. Lopullista investointipäätöstä biojalostamon toteutumisesta ei kuitenkaan ole vielä tehty.

Filmi: Pelastakaa sotamies Ryan...

Katselin hetki sitten Suomen TV 4:n kautta alla olevan filmin. Olen katsonut sen aikaisemminkin, kertakaikkiaan upea, koskettava filmi...

Pätkä Wikipediatekstiä:

Pelastakaa sotamies Ryan

Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Pelastakaa sotamies Ryan
Saving Private Ryan
Ohjaaja	Steven Spielberg
Käsikirjoittaja	Robert Rodat
Tuottaja	Ian Bryce Bonnie Curtis Mark Gordon Mark Huffam Gary Levinsohn Kevin De La Noy Allison Lyon Segal Steven Spielberg
Säveltäjä	John Williams
Leikkaaja	Michael Kahn
Pääosat	Tom Hanks Tom Sizemore Jeremy Davies Edward Burns Barry Pepper Adam Goldberg Vin Diesel Giovanni Ribisi Matt Damon
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö	Amblin Entertainment DreamWorks SKG Paramount Pictures
Ensi-ilta	24. heinäkuuta 1998  25. syyskuuta 1998
Kesto	170 min
Alkuperäiskieli	englanti
Budjetti	70 000 000 $[1]
Tuotto	481 840 909 $[1]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Pelastakaa sotamies Ryan (engl. Saving Private Ryan) on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen sotaelokuva, joka sijoittuu toiseen maailmansotaan. Elokuvan on ohjannut Steven Spielberg, ja sen pääosissa näyttelevät Tom Hanks, Tom Sizemore, Edward Burns, Barry Pepper, Adam Goldberg, Jeremy Davies, Vin Diesel, Giovanni Ribisi ja Matt Damon.

American Film Institute valitsi elokuvan vuonna 2007 sadan parhaan amerikkalaiselokuvan listalla sijalle 71.[2] Vuonna 2014 se arkistoitiin Yhdys­valtojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteetti­sesti, historialli­sesti tai kulttuuri­sesti merkittäviä amerikkalais­elokuvia.[3] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]

Kemin Selkäsaarimainosta tänään...

Käväisin päivällä Kemin kulttuurikeskuksessa, oikeastaan taidemuseolla katsomassa meneillään olevan ryhmänäyttelyn.
Täytyy avoimesti tunnustaa, että en kerta kaikkiaan päässyt kiinni tämänkertaisen taidenäyttelyn teoksiin, mutta haitanneeko tuo mitään...

Sen sijaan pääsin taas kerran "mainostamaan" Selkäsaarta henkilölle, joka on siellä käynyt useaankin kertaan. Hän on katsellut saarta toiselta suunnalta eli Ajoksen puoleiselta rannalta entisen ns. läskileirin alueella.
Kerroin hänelle julki ihmetykseni, miten näin upeaa saarta eivät kemiläiset laajemmalti arvosta.
Kaavoitettuja, edullisia ja nimenomaan hyväpuustoisia tontteja on mm. Luoteisselkäsaarenpolun ja Pohjoisselkäsaarenpolun tuntumassa. Kerroin hänelle, että em. tonteille olisi erittäin mielekästä rakentaa hyvin suunniteltuja CLT-elementtirunkoisia mökkejä.

Pyysin kyseistä henkilöä katselemaan Kemin kaupungin kotisivuja>Karttapalvelut-osa-alueella... 

Huviajelua veneellä tänään...

Päätimme lähteä käväisemään merellä puhtaasti huviajelu ajatuksena. Kaivoin varmuuden vuoksi muutaman madon tontinkulmalta, josko pysähtyisimme johonkin tyvenpaikkaan ongelle...

Jo Hahtisaaressa totesimme, että tuuli oli hiukan kovempi kuin se, minkä olimme kotipihalla aistineet. Tavoitteemme oli ajella Kojukallion ja Selkäsaaren välistä Ruutinkarin ohi Kuivanuoronkrunnin pohjoispäähän. Tavoite oli hyvä mutta...
Vähän jälkeen Kojukallion totesimme, että emme lähde kastelemaan itseämme, sillä lounaistuuli oli sen verran kovaa ja nostatti aaltoa pahimmilleen.
Käännyimme tulosuuntaan ja käännyimme Kojukallion kohdalla Ajoksen suuntaan. Pikkuletto-saariryppään ohitettuamme pohdiskelimme, josko ajelemme kaukana häämöttävälle aallonmurtajalle.

Vähän ennen Peräkaria siitäkin oli luovuttava, sillä pärskettä tuli yli laidan. Siksipä käännyimme Laitakarin suuntaan. Ajelimme Laitakarin ja Kalkkinokan välissä lähes tyvenessä Juurakon ohi ja Kraaselin sillan alitse Siikalahdelle.

Ennen Kraaselin siltaa totesimme, että merimerkkien ympäristö on "metsittynyt" ja ennen Kraaselin siltaa rannanpuoleinen merkki oli kaatunut.

Siikalahdella käännyimme Rivinkarin siltaa kohti ajatuksena eräänlainen nostalgia-ajelu Veitsiluodon saaren kupeessa.
Luovuimme kuitenkin ajatuksesta, sillä tuuli oli taas hankalan oloinen, emme viitsineet tieten tahtoen itseämme kastella > käännyimme Kraaselin siltaa kohti. Ajelimme lähes tyhjäkäynnillä - onneksi - sillä kolautimme yhtä uppotukkia, jonka pää oli pahimmoilleen pinnan alla...

Laitakarin kaupunginpuoleisen pään ohitettuamme, tuuli oli jotakuinkin vastaan ja siinähän me sitten loppujen lopuksi hiukan kastuimme, erityisesti minä ohjaajan paikalla.

No - kuulen selvästi muutaman lukijan mutisevan:" Se on lähinnä vaatetuskysymys!" Niin minustakin, sillä seuraavalla kerralla merelle lähtiessämme asut ovat toisenlaiset...

Mukava pikakäynti siitä huolimatta, että tänään ei ongittu...

Katiskat kokemassa ja ongella aamupäivällä...

Päätin kaivaa muutaman madon tontin kulmalta aikaisin aamulla tavoitteena pistäytyä ongella, kun ilma oli suotuisa eli sopivan pilvinen ilma ja meri oli lähes tyyni. 
Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäätyyn lähelle rantaa ja annoin vähitellen viriävän länsituulen liikuttaa venettä.

Tutut kuviot: Kaksi jigionkea ja pilkki pyytämään. Puolen tunnin aikana ei tapahtunut mitään.
"Ei nypyn nyppyä!" olisi aikaisempi, edesmennyt kalakaverini todennut. "Ei täälä oo mittään, lähetään muualle!" hän olisi lisännyt... 

Totta tosiaan, kalat eivät olleet kiinnostuneita tarjoamisistani. Ainoastaan veneen läheisyyteen ilmestynyt lokki oli kiinnostunut touhuistani. 
Päätin vilkaista/kokea lähellä olevan Ahti-katiskan. Sielläkään ei ollut kuin muutamia pieniä ahvenia, päästin ne menemään.
Ajattelin vilkaista myös Weke-katiskan > yksi ahven. Vein katiskan rantaan niin kuin olin jo aikaisemmin ajatellutkin...

Ajelin Lehmikiven-karikon kupeeseen. Tuuli alkoi voimistua. Päätin syöttää muutamat madot mahdollisille halukkaille.
Alkuperäinen tavoite oli saada jokaisella pyyntivälineellä jotakin. Se ei toteutunut, sillä pilkkituntuma oli edelleen hakusessa ja sitä vaikeutti voimistuvan tuulen aiheuttama veneen reipas keinuminen.
Sain pieniä ahvenia ja kaksi savustuskelpoista/- mittaista. Päästin kaikki takaisin mereen kasvamaan.
Todettakoon, että pilkissä kävi touhuamassa se kuuluisa, iso/viisas/varovainen särki, jota en onnistunut saamaan veneeseen. Vähäiset madot loppuivat...

Taidanpa seuraavalla kerralla mennä jonnekin muualle onkimaan ja ottaa reippaasti matoja mukaan ettei tarvitse niiden kanssa pihistellä. Aikaisempien havaintojen mukaan matojen koolla/määrällä on selkeä korrelaatio ahvensaaliin kanssa...

No mukava pikakäynti merellä kuitenkin!



  

Pikkupuolen kuivikekäymälän ensimmäinen tyhjennys...

Hankimme pari vuotta sitten Pikkupuolelle alla olevan kuvan mukaisen Biolanin kuivikekäymälän. Tähänastiset kokemukset ovat hyviä.
Käyttö on aika lailla vähäistä, tosin sen verran, että tänään oli ensimmäinen tyhjennys.

Tuotokset siirrettiin tonttimme ns. matopellon kulmaukseen, jonne olin kaivanut riittävän suuren kuopan. Lisäsin tuotoksen päälle vielä kompostoitumista edistävää rouhetta kahteen kerrokseen. Arvelen, että vuoden päästä tonttikulmauksen "ötökät", eliöstöt, madot ovat saattaneet kuivikekäymälän tuotokset lähes mullaksi...

Kemin Selkäsaaressa tänään...

Olemme käyneet viimeksi Selkäsaaressa viikko sitten torstaina eli 14.06.2018. Olimme päättäneet lähteä tänään, koska ilmat olivat erittäin suosiolliset. Tällä kerralla en puhu sanaakaan katiskoista...

Tänään oli helppo rantautua, sillä vedenpinta oli kohtaisen korkealla ja tuuli "oikeasta suunnasta".
Rantauduttumme romppeet taas ylös mäkeä vesikärryillä, istahtaminen hetken aikaa pihaterassilla ja hommat käyntiin. 
Olin päättänyt hakea vesikärry-muovisaavi-lapio-yhdistelmällä rannasta, lähes vesirajasta lisää tasoitusmaata tontille.
Miksi?
Siksi, että aikaisemmin olimme intoutuneet kaivamaan isoja kiviä uuteen asentoon, jolloin pakostakin monttuja syntyy.
Vaimoni touhusi pihalla/järjesteli varastoa ja minä jatkoin aiemmin sahattujen puiden halkaisemista. Kyllä ns. Kiinankirves oli taas elementissään ja meidän Fiskars on kevyen sorttinen.

Olimme saareen lähtiessämme ottaneet pakastimesta ahvenia tavoitteena savustaa ne, koska nyt uskalsi pistää pienet tulet tulistelupaikalle = ison betonirenkaan sisälle, jonka päällä on lisävarusteena raudoitusverkko. 
Savustusta valmistellessani, savustuslaatikkoa putsailessani tein yllättävän havainnon. Laatikon pohja oli kuin haulikolla ammuttu. 
Tai oikeastaan pieniä, nuppineulanpään kokoisia reikiä täynnä! Valoa vasten pohjaa katsellessani näkymä oli kuin tähtitaivas. Ensimmäisenä kävi mielessä: "Halpa mikä halpa!" Kyseinen savustuslaatikko on mukaruostumatontaterästä. Jo aiemmin olen todennut, että levyn paksuus on rapiat paperin paksuus.
Meillä on toinen savustuslaatikko saaren varastossa, joka on toistaiseksi käyttämättä, se otetaan todennäköisesti pikapuolin käyttöön. Se on eri valmistajalta ja hiukan tukevamman tuntuinen.

No savustus kuitenkin onnistui erinomaisesti - kiitos vaimoni maustamisen - kyllähän ne ahvenet maistuivat.

Muuten linnut olivat aktiivisia koko päivän, laulelivat iloksemme. Huomasimme yhdessä linnunpöntössämme kirjosieppopariskunnan touhuavan - hyvä niin. Korppikin teki kaarroksen tontin päältä, totesi tutut henkilöt paikalla... 

Päätimme lähteä aikaisin rantaan ja kotiin lepäämään. Uteliaisuuttamme ajelimme Kemin sisäsataman  ja Sauvosaaren kentä ohi, porukkaa oli liikkeellä, ei ihme, sillä tänään on nähtävää ja kuultavaa Kemissä - hyvä niin...

Aurinkopaneeli-infoa tänään...

Muutama päivä sitten sain puhelinsoiton, jossa tarjottiin mahdollisuutta tutustua kyseisen yrityksen tuotteisiin saatavan asiantuntijainformaation puitteissa.
Asia ei olisi minua kiinnostanut, mutta olin aikaisemin ollut liikkeellä Fortumiin suuntaan, joka on tämänhetkinen sähkönmyyjämme.

Sovimme, että tänään keskiviikkona 20.06.2018 klo 9 kyseisen yrityksen asiantuntija tulee käväisemään Haukkarin Kainuunkadulla kertomassa aurinkopaneeliasioista.
Kyllä juuri sovittuun aikaan saapui Pohjolan Energia Oy:n Rovaniemen toimipisteen energia-asiantuntija Markku Vaarala paikalle.
Hän selosti erittäin asiallisesti yrityksensä toimintaperiaatteita ja tarjottavia aurinkopaneelimahdollisuuksia laskien samassa tarjouksen meidän omakotitalon osalta.

Kävimme hänen kanssaan pihalla katselemassa aurinkopaneelien mahdollisia asennuspaikkoja.

Tarjous oli ihan asiallinen, mutta se oli hiukan laajempi kokonaisuus kuin se, jota itse olin alustavasti pohdiskellut. Asia on kuitenkin nyt uudessa mietinnässä... 

Katiskoilla tänään > plus miinus nolla...

Soitin eilen rajanaapurilleni, josko mentäisiin katiskoita kokemaan. Kyllä, sovimme, että keskiviikkona aamupäivällä = tänään, mikäli ilmat ovat kohdallaan.
Ja olivathan ne, tosin tuuli hiukan navakan puoleinen, mutta sen kanssa kyllä pärjää. Hahtisaaren venesatamasta ajelimme suoraan Selkäsaaren pohjoispäätyyn Ahti-katiskan luo. Pistimme ankkurin varmuuden vuoksi veteen.

Mitä ihmettä?

Ahti-katiskassa ei ollut käytännössä mitään - muutama ahvenensintti! Viimeksi se oli "lähes täynnä" ahvenia. Jätimme sen sille sijoille ja ajelimme Weke-katiskan kupeeseen. Sekin oli käytännössä tyhjä...

Pois tullessamme totesin naapurilleni:"Jos ahvenia savustamaan haluat, meillä on pakastimessa tuoretta ahventa, ei tosin kovin isokokoista mutta siltikin." "Katsotaan, minäpä jututan porukoita." totesi naapurini jättäen asian hivenen avoimeksi...

Perunkirjoitus ja perukirja...

Olen sisareni kanssa veljemme kuoleman jälkeen hoitaneet ja toteuttaneet monia käytännön asioita. Em. asiakokonaisuuksiin liittyy mm. perunkirjan laatiminen ja siinä yhteydessä syntyvä perukirja.

Me päätimme antaa em. tehtävän Kemin oikeusaputoimistolle. Se suoritettiin mielestämme asiantuntevasti. Perukirja toimitettiin oikeusaputoimistosta mm. veroviranomaisille. Itse olemme toimittaneet perukirjan OP Kemi-pankille, jossa se kopiotiin ja lähetettiin pankin tarkastukseen.

Monia mielenkiintoisia asiakokonaisuuksia on ilmennyt matkan varella, jotka näin maallikon silmin tuntuvat pilkunpiip-tason jutuilta ja saivarteluilta. 

Sain taannoin informaatiota, että pankin taholta pyydetyt lisäselvitykset perustuvat pankin selonottovelvollisuuteen, perhe- ja jäämistöoikeuden säädöksiin, Finanssivalvonnan ohjeisiin ja hyvään pankkitapaan. Selvitysten esittäminen suojaa pesän osakkaiden asemaa ja oikeuksia.

Pätkä Wikipediatekstiä:

Perunkirjoitus

Perunkirjoitus on toimitus, jossa selvitetään kuolinpesän tila eli luetteloidaan vainajan omaisuus ja velat.

Perunkirjoitus on järjestettävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta (ellei verotoimisto myönnä hakemuksesta jatkoaikaa). Perunkirjoituksen ja perukirjan voivat omaiset laatia itsenäisesti tai yhdessä ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. Ulkopuolisen asiantuntijan rooli perunkirjoituksessa on prosessissa neuvominen ja lomakkeiden täyttäminen omaisten puolesta.

Perunkirjoitustilaisuuteen on lain mukaan kutsuttava kaikki pesän osakkaat. Perunkirjoituksen toimittaa kaksi uskottua miestä, joiden tehtävänä on omaisuuden luettelointi ja varojen arvottaminen niiden kuolinhetken käypään arvoon. Henkilön, joka ilmoittaa pesän varat ja velat uskotuille miehille, on perukirjaan tehtävä valaehtoinen vakuutus siitä, että annetut tiedot ovat oikeita. Perunkirjoituksen toimituttamisen laiminlyönti voi ääritapauksessa aiheuttaa osakkaille henkilökohtaisen velkavastuun vainajan veloista. Perunkirjoituksessa laaditaan perukirja, jolla on kolme pääasiallista tehtävää:

• Veroilmoitus
• Omaisuusluettelo
• Osakasluettelo

Perukirja on toimitettava kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta sen paikkakunnan verovirastolle, jolla kuollut henkilö on ollut kirjoilla. Omaisuus, joka on jäänyt velkojen maksamisen jälkeen, jaetaan perillisten kesken perinnönjaossa, ja siitä on maksettava perintövero, jonka suuruus riippuu sukulaisuussuhteesta sekä jääneen omaisuuden koosta. Jos perunkirjoituksen toimittamisen jälkeen löytyy uutta omaisuutta tai velkoja, on toimitettava täydennysperunkirjoitus.

Tänään sunnuntaina 17.06.2018...

 Kävin vaimoni kanssa Kemin kirkossa alla olevassa tilaisuudessa. Mukava, mieleenpainuva tapahtuma, jossa meidän lapsenlapsemme Veera oli mukana. Kemin kirkko oli jotakuinkin täynnä nuorten vanhempia, isovanhempia ja ystäviä. 

Tilaisuuden päätteeksi käväisimme rippikahvilla Lallinperäntiellä - hyvä niin...

Su 17.6. klo 10:00  Messu, 2. leiririppikoulun konfirmaatio

Kuvaus: toimittaa Jani Koivusalo, Hanna Pärkkä Paikka: Kemin kirkko Osoite: Kirkkopuistokatu 11, 94100 KEMI Kemi

Hörönlörö-viestejä riittää häiriöksi saakka...

Näitä viestejä riittää...  TILIN SULKU TIEDOITE Näemme että tilisi meillä on ollut käyttämättömänä jo pidemmän ajan. Tilisi tullaan tämän vuoksi sulkemaan ja saldo häviää. Estääksesi tämän, luo uusi tili sähköpostilla: aki.pyykko@netti.fi Talletuksesi tulevat näkyviin tilin luomisen yhteydessä. Talletuksesi: €16,601.93

Luo uusi tili 

Sulkekaa tilini 

Peru uutiskirjeen tilaus tästä, jos et jatkossa halua saada sähköposti tiedotteita.