Päätimme lähteä käväisemään merellä puhtaasti huviajelu ajatuksena. Kaivoin varmuuden vuoksi muutaman madon tontinkulmalta, josko pysähtyisimme johonkin tyvenpaikkaan ongelle...
Jo Hahtisaaressa totesimme, että tuuli oli hiukan kovempi kuin se, minkä olimme kotipihalla aistineet. Tavoitteemme oli ajella Kojukallion ja Selkäsaaren välistä Ruutinkarin ohi Kuivanuoronkrunnin pohjoispäähän. Tavoite oli hyvä mutta...
Vähän jälkeen Kojukallion totesimme, että emme lähde kastelemaan itseämme, sillä lounaistuuli oli sen verran kovaa ja nostatti aaltoa pahimmilleen.
Käännyimme tulosuuntaan ja käännyimme Kojukallion kohdalla Ajoksen suuntaan. Pikkuletto-saariryppään ohitettuamme pohdiskelimme, josko ajelemme kaukana häämöttävälle aallonmurtajalle.
Vähän ennen Peräkaria siitäkin oli luovuttava, sillä pärskettä tuli yli laidan. Siksipä käännyimme Laitakarin suuntaan. Ajelimme Laitakarin ja Kalkkinokan välissä lähes tyvenessä Juurakon ohi ja Kraaselin sillan alitse Siikalahdelle.
Ennen Kraaselin siltaa totesimme, että merimerkkien ympäristö on "metsittynyt" ja ennen Kraaselin siltaa rannanpuoleinen merkki oli kaatunut.
Siikalahdella käännyimme Rivinkarin siltaa kohti ajatuksena eräänlainen nostalgia-ajelu Veitsiluodon saaren kupeessa.
Luovuimme kuitenkin ajatuksesta, sillä tuuli oli taas hankalan oloinen, emme viitsineet tieten tahtoen itseämme kastella > käännyimme Kraaselin siltaa kohti. Ajelimme lähes tyhjäkäynnillä - onneksi - sillä kolautimme yhtä uppotukkia, jonka pää oli pahimmoilleen pinnan alla...
Laitakarin kaupunginpuoleisen pään ohitettuamme, tuuli oli jotakuinkin vastaan ja siinähän me sitten loppujen lopuksi hiukan kastuimme, erityisesti minä ohjaajan paikalla.
No - kuulen selvästi muutaman lukijan mutisevan:" Se on lähinnä vaatetuskysymys!" Niin minustakin, sillä seuraavalla kerralla merelle lähtiessämme asut ovat toisenlaiset...
Mukava pikakäynti siitä huolimatta, että tänään ei ongittu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti