Tiskasin hetki sitten mahtavan ison tiskin - mahtavaa! Työssä ollessani ammatillisella sektorilla kerroin vuosittain oppilailleni, että pidän käsintiskauksesta - kyllä ja se on taivahan tosi.
Muistan hyvin oppilaitteni epäilevät ilmeet, joissa oli osittain havaittavissa eräänlaista sekoitusta epäuskosta ja/tai säälistä.
Saattoipa joku kysäistäkin:"Miksi ihmeessä tuo käsintiskaus on sinulle niin mieluinen?"
Musitaakseni aina vastasin ja vastaan edelleenkin, että siinä näkee välittömästi työnsä tulokset.
Muun muassa opetustyössä sitä havaintoa ei ollut aina - ainakaan välittömästi - aistittavissa.
Muistaakseni sanoin myös, että yllättäkääpä joskus äitinne tai isänne sanomalla:"Saanko minä tällä kerralla tiskata?"
Olisi mukava näin jälkikäteen tietää, noudattiko monikaan toivomusohjettani ja toisaalta intoutuiko joku kukaties jatkossakin käsintiskauksesta.
Nykyisin kun tuo ekologisuus pursuaa joka tuutista ulos, olisi hyvä jos kansalais- ja/tai työväenopistoissa pidettäisiin pikakursseja käsintiskauksesta.
"Vai niin!" kuulen ainakin muutaman lukijan "tuskailevan"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti