perjantai 16. tammikuuta 2015

Uusi palkansaajien suurjärjestö tähtäimessä Suomessa...

SAK:ssa on noin 1.000.000 jäsentä, STTK:ssa noin 600.000 jäsentä ja Akavassa hiukan vajaa 600.000 jäsentä tällä hetkellä.

Niin sanottuja maksavia jäseniä kaikissa keskusjärjestöissä on huomattavasti vähemmän.

Kahdessa ensimmäisessä jäsenmäärä on ollut viime vuosina laskussa ja viimeksi mainitussa nousussa...

Olemme nähneet viime aikoina iloisia demaritaustaisia ammattiyhdistysjohtajia, keskusjärjestöjohtajia (Lyly ja Palola) kertomassa uudesta, mahdollisesta suurjärjestöstä. Varmaan syytä iloon onkin, sillä kannatusluvut muuten vaalikentillä mm. lähestyvissä eduskuntavaaleissa, ovat todennäköisesti murheelliset, mikäli jotain uutta ei "keksitä"...

Tosin Antti Palola ei kukaties ole pesunkestävä, aatteellinen demari. Väitetään jopa, että mies taitaa olla peräti piiloporvari - mene ja tiedä...

Tapahtui mitä tahansa, Akava jatkaa itsenäisenä jatkossakin - hyvä niin.

Todettakoon, että itse olen peruskoulutukseltani paperi-insinööri + pedagogiset ja hallinnolliset opinnot ja hankkinut perheelleni toimeentulon opetustehtävissä. Maksan tällä hetkellä Insinööriliiton eläkeläisjäsenmaksun vuosittain.
Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n jäsenmaksusta minulla on vapautus tultuani valituksi taannoin yhdistyksen kunniajäseneksi.

Itse olen käynyt aktiivisena ammattiyhdistysaikanani yhden pienimuotoisen "järjestösodan" ammatillisella sektorilla vuosina 1975-1995, se riittää minulle. 

Olen ollut vuodesta 2008 lähtien varsin tyytyväinen opetusalan eläkeläinen Kemistä...



Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Palkansaajien uusi suurjärjestö voisi aloittaa jo vuonna 2016

POLITIIKKA  
HEIKKI SAUKKOMAA / LEHTIKUVA
STTK:n puheenjohtaja Antti Palola (vas.) ja SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly keskusjärjestöhankkeen tiedotustilaisuudessa Helsingissä 16. tammikuuta 2015.
STTK:n puheenjohtaja Antti Palola (vas.) ja SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly keskusjärjestöhankkeen tiedotustilaisuudessa Helsingissä 16. tammikuuta 2015.
Uuden, nykyiset palkansaajakeskusjärjestöt ainakin osin yhdistävän suurjärjestön uskotaan aloittavan toimintansa jo vuoden 2016 aikana. Se on tavoitteena niillä liitoilla, jotka ovat hankkeen takana jo nyt.
Selvittelyyn mukaan lähtevien liittojen määrä selvinnee 10. helmikuuta, johon mennessä ilmoittautumisia toivotaan.
Sen jälkeen on määrä päättää, miten selvitys organisoidaan. Yksi vaihtoehto on panna asialle selvitysmies tai työryhmä.

Tästä on kyse

 Marraskuun lopulla yli 20 palkansaajaliittoa tunnusteli salaisessa kokouksessaan hotelli Tornissa Helsingissä yhteisen suuren keskusjärjestön perustamista.
 Nyt palkansaajilla on kolme keskusjärjestöä, joista SAK on suurin noin miljoonalla jäsenellään. Toimihenkilöitten STTK:ssa ja korkeastikoulutettujen Akavassa on kummasskin noin 600 000 jäsentä.
 Näillä näkymin yhteinen järjestö kiinnostaa lähinnä SAK:n ja STTK:n liittoja. Akavasta mukaan olisi tulossa vain Insinööriliitto.
 Perjantaina pidettiin valmistelukokous, jossa oli läsnä 74 liiton edustus. Jättijärjestöstä kiinnostuneita liittoja pyydettiin ilmoittautumaan helmikuun 10:nteen päivään mennessä.
 Uuden keskusjärjestön on määrä aloittaa vuonna 2016.
”Aikataulu on haasteellinen, mutta kyllä mukaan voi tulla myöhemminkin, ja toivotaan, että kaikki liitot tulevat”, sanoi akavalaisen Insinööriliiton puheenjohtaja Pertti Porokari, joka oli yksi perjantaina Helsingissä pidetyn valmistelukokouksen kolmesta puheenjohtajasta. Muut kaksi olivat SAK:laisen Julkisten ja hyvinvointialojen liiton puheenjohtaja Jarkko Eloranta ja STTK:laisen Vakuutusväen liiton puheenjohtaja Liisa Halme.
Koolle oli kutsuttu edustajat kaikista ammattiliitoista ja palkansaajakeskusjärjestöistä. Yhteensä niitä on liki sata. Paikalle oli tullut edustajia 74:stä.
”Tunnelma oli erittäin hyvä ja innostunut. Puheenvuoroja pidettiin 20”, kertoi Eloranta ennakoitua aikaisemmin päättyneen kokouksen jälkeen.
”Tarvitsemme palkansaajien ja yksinyrittäjien vahvan vastavoiman työnantajia kohtaan”, Eloranta perusteli.
Mutta kuinka vahva uudesta järjestöstä olisi tulossa?
”Meiltä ovat kaikki liitot lähdössä mukaan”, vakuuttivat perjantaina sekä Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly että Suomen toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Antti Palola.
Sen sijaan korkeasti koulutettujen palkansaajien keskusjärjestö Akava vahvisti tiedotustilaisuudessaan jo torstaina, että se haluaa pysyä vastakin itsenäisenä. Järjestön 35 liitosta vain Insinööriliiton johto on toistaiseksi liputtanut jättijärjestön puolesta.
SAK:ssa liittoja on yhteensä 21 ja STTK:ssa 17.  SAK:n jäsenmäärä on yli miljoona. STTK:ssa ja Akavassa on kummassakin noin 600 000 jäsentä.
S



Lyly muistutti, että jos suomalaista ammattijärjestökenttää ryhdyttäisiin nyt rakentamaan puhtaalta pöydältä, tuskin päädyttäisiin kolmeen vaan mieluummin yhteen keskusjärjestöön: ”Me teemme niin samanlaista työtä, ettei siihen tarvita kolmea mustaa salkkua.”
Keskusjärjestöjen voimavaroja voidaan Lylyn mukaan vapauttaa päällekkäisestä työstä esimerkiksi kansainvälisten asioitten hoitoon.
Palolan mukaan yhteiskunta on muuttunut enemmän kuin ammattijärjestöt.
”Nykyisin työläinen, toimihenkilö ja johtaja ovat samassa asemassa, jos tehdas sammutetaan. Ennen hyvä koulutus takasi paremmin vihreän oksan elämään”, Palola sanoi.
”Tämä on liittovetoinen projekti ja tavoitteena on yksi keskusjärjestö”, Porokari vakuutti ja muistutti, ettei Akavassakaan asiaa ole vielä käsitelty hallintoelimissä.
”Kun tunteet vähän laskee, on mukaan tulossa paljon lisää liittoja”, Porokari uskoo.
Perjantain kokouksessa oli Akavastakin paljon liittoja paikalla, mutta enimmäkseen oltiin vain kuulolla ja tavoittelemassa muuta yhteistyötä kuin varsinaista yhdistymistä.
Esimerkiksi Akavan suurin, noin 120 000 hengen jäsenjärjestö, Olli Luukkaisen johtama Opetusalan ammattijärjestö OAJ on vahvasti itsenäisen Akavan kannalla, koska SAK:laisten ja akavalaisten haasteet työmarkkinoilla eroavat niin paljon toisistaan. Yksi erottava tekijä on Luukkaisen mukaan koulutuspolitiikka.
Akavan toiseksi suurimman jäsenjärjestön, noin 75 000 hengen Tekniikan akateemisten TEK:n toiminnanjohtajan Heikki Kaupin mukaan TEK:n hallitus käsittelee asiaa tammikuun lopulla.
”Minulla on sellainen tutina, ettei ehkä liitytä mukaan uuden järjestön selvittelyyn”, Kauppi arvioi.
Insinööriliitto edustaa lähinnä ammattikorkeakouluinsinöörejä ja TEK yliopistoista valmistuvia diplomi-insinöörejä, Insinööriliitto on Akavan kolmanneksi suurin liki 70 000 jäsenellään.
Nykyisten keskusjärjestöjen yhdistämisestä on puhuttu jo vuosia. Marraskuussa yli 20 ammattiliittoa pani nimensä paperiin, jonka mukaan sekä liittojen että palkansaajakeskusjärjestöjen tulisi ryhtyä selvittelemään ja syventämään yhteistyötään kohti yhteistä keskusjärjestöä. Tunnusteluja oli käyty salaisessa kokouksessa hotelli Tornissa Helsingissä.

Presidentti Niinistö aktiivinen - hyvä niin...

Münchenin turvallisuuspoliittinen konferenssi kokoaa joka vuosi Baijeriin kolmeksi päiväksi arvovaltaisen osanottajajoukon pohtimaan maailman tilaa. Tänä vuonna kokouksen aiheena on kansainvälisen järjestyksen romahdus.
Pääpaino on Ukrainan kriisin vaikutuksilla Euroopan turvallisuusrakenteisiin. Toinen keskeinen teema on taistelu terrorismia vastaan. Myös Lähi-idän räjähtävä tilanne ja maailman pakolaiskriisi ovat pohdittavina keskusteluissa.

Ukraina pääaihe kokouksessa

Päähuomion Münchenissä vallannee Ukrainan tilanne. Euroopan turvallisuusarkkitehtuuri on saanut tänä vuonna kovan kolauksen. Krimin liittäminen Venäjään nosti voimapolitiikan uudelleen keinovalikoimaan. Venäjän toimet Itä-Ukrainassa loukkaavat puolestaan valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuutta ja rajojen koskemattomuutta.
Münchenin konferenssissa ovat paikalla Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov, joten Ukrainasta on luvassa tiukkaa mielipiteiden vaihtoa. Oman panoksensa väittelyyn antavat varmasti myös EU:n ulkopolitiikan edustaja Federica Mogherini ja Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg. Suomea edustaa presidentti Sauli Niinistö, Virosta on paikalla presidentti Toomas Hendrik Ilves ja Liettuasta presidentti Dalia Grybauskaite.

Venäjä syytettyjen penkillä

Venäjän presidentti Vladimir Putin kohautti Münchenin turvallisuuskonferenssia vuonna 2007 arvostelemalla rajusti Yhdysvaltoja ja länttä. Putin julisti Yhdysvaltain ylivoiman olevan ohi ja väitti ajankohtaisten ongelmien kuten asevarustelun ja terrorismin olevan Yhdysvaltain syytä. Monien mielestä juuri tuosta puheesta alkoi Venäjän uusi voimapolitiikan tie, joka seuraavana vuonna johti Georgian sotaan.
Tällä kertaa Venäjä on itse syytettyjen penkillä, Ukrainan kriisin johdosta. Krimin liittäminen ja tuki Itä-Ukrainan separatisteille on tuomittu kansainvälisen oikeuden ja sopimusten vastaisena. Länsi on vastannut Venäjän voimapolitiikkaan talouspakotteilla. Ukrainasta on tullut lännen ja Venäjän suhteille rasite, joka haittaa yhteistyötä myös niillä aloilla, joissa se on välttämätöntä, kuten terrorismin torjunnassa tai Iranin ydinohjelmassa.
Venäjän presidentti Putin ei tällä kertaa tiettävästi saavu Müncheniin, mutta hänen uskollinen lipunkantajansa ulkoministeri Sergei Lavrov pitää huolen siitä, että myös Venäjän näkemys kuuluu. Kokousjärjestäjät eivät ole vahvistaneet Ukrainan presidentin Petro Poroshenkon saapumista Müncheniin, mutta hän on viime aikoina osallistunut tiiviisti tapaamisiin, joissa Ukrainan tilannetta käsitellään. Presidentti Sauli Niinistö on puolestaan toiminut viestinviejänä Venäjän ja Ukrainan johtajien välillä, joten hänen näkemyksillään on varmasti oma mielenkiintonsa Münchenin kokouksessa.

Terrorismi vahvasti esillä

Ukrainan ohessa Münchenin kokousta puhuttaa taistelu terrorismia vastaan. Pariisin terrori-iskut ja Belgian terrorisminvastainen operaatio ovat herättäneet kysymyksen, kohdistuuko Eurooppaan nyt laajempi terroriuhka. Münchenin konferenssiin osallistuu laaja joukko EU- ja Nato-maiden ulko- ja puolustusministereitä, ja heidän keskusteluissaan terrorismi nousee näissä oloissa keskeiseksi aiheeksi.
Euroopan terrorismin ohella Münchenissä pohditaan myös Lähi-idän tilannetta ja ääri-islamilaisen Isis-järjestön vaikutusvallan kasvua Irakissa ja Syyriassa. Kokoukseen osallistuvat Irakin pääministeri Haider Al-Abadi ja Syyrian pakolaisten päävastaanottajiin kuuluvan Libanonin pääministeri Tammam Salam. 
Pääteemojen ohessa Münchenin paneeleissa puidaan vanhaan malliin laajaa kirjoa ajankohtaisia asioita. Niitä ovat aseidenriisunta, ebola, taistelu korruptiota vastaan, kyber- ja energiaturvallisuus sekä ilmastonmuutos. Konferenssiosallistujia on kaikkiaan yli 400, joten luvassa on perusteellinen mielipiteiden vaihto maailman tilasta.
Kirjoittaja on Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan erikoistoimittaja. Hän on aiemmin toiminut ulkomaantoimituksen päällikkönä ja kirjeenvaihtajana Washington DC:ssä.

Nallen lista, olkaa hyvä!

Talous  | 

Wahlroos tarjoaa Talouselämässä apua hallitukselle: Nallen lista, olkaa hyvä!

Pankkiiri, miljonääri ja hallituspuheenjohtaja Björn "Nalle" Wahlroos tarttuu presidentti Sauli Niinistön uudenvuodentoiveeseen ja kertoo nyt, mitä hänen mielestään pitäisi Suomessa tehdä. Wahlroos esittelee oman työlistansa seuraavalle hallitukselle tänään perjantaina ilmestyvässä Talouselämä-lehdessä.

Sampo Oyj:n puheenjohtaja Björn Wahlroos Aalto Entrepreneuship Societyn järjestämässä Tulevaisuuden Suomi -paneelissa Helsingissä 22. lokakuuta 2014.
Sampo Oyj:n puheenjohtaja Björn Wahlroos Aalto Entrepreneuship Societyn järjestämässä Tulevaisuuden Suomi -paneelissa Helsingissä 22. lokakuuta 2014. Kuva: Martti Kainulainen / Lehtikuva
Haastattelussa Björn Wahlroos esittelee ison nipun Suomen tarvitsemia uudistuksia, joita uuden hallituksen olisi syytä lähteä toteuttamaan. Tulokset olisivat nimittäin häikäiseviä; turha mainita, ettei Wahlroos ole kuuluisa vaatimattomuudestaan.
– Ennustan investointeja ja työpaikkoja. Jos toteutetaan yritys- ja pääomaverotuksen muutokset, voin melkein luvata, että syrjäytymisvaara laskee ja työllisyysaste alkaa nousta, ehkä jopa kohisten, Wahlroos sanoo Talouselämälle.
Pankkiirin listalla on veronalennuksia ja muita valtion menojen lisäyksiä neljän miljardin euron verran. Toisella puolella listaa on muun muassa veronkorotuksia, säästöjä ja valtion omaisuuden myyntejä noin seitsemän miljardin euron verran.
Tässä otteita: yhteisövero alas kymmeneen prosenttiin, perintövero neljään prosenttiin ja puolustusmenoihin lisää parisataa miljoonaa euroa. Toisaalta Wahlroos jäädyttäisi sosiaalietuudet neljäksi vuodeksi, peruisi ruuan alv-alennuksen ja muun muassa puolittaisi kehitysavun.
– Suomessa keskustellaan aivan liikaa verotuksen tulonjakovaikutuksista. Ketään ei näy kiinnostavan, kannustaako verotus kasvuun ja investointeihin, Wahlroos moittii haastattelussa.

torstai 15. tammikuuta 2015

Vale, emävale, galluppi(ko) - ei kai nyt sentään...

Tunnustan, että olen tykästynyt moniin Helsingin Sanomien teksteihin. Varsinkin siksi, että niitä on mukava lainata ja saattaa kukaties aivan uudentyyppisen lukijakunnan tietoisuuteen.

Olen seurannut Suomen Keskusta rp:n huikeaa viime vuosien nousua "mutasarjalukemista" eli noin 13%:n pinnasta "tuplalukemiin" eli noin 26%:n pintaan ja enemmänkin...

Kyllä Keskustan täytyy perinjuurin totaalisesti mokata/munata lähimpien kuukausien aikana, että tämänhetkinen suvereeni johtoasema gallupeissa valuisi keväthangille. Siihen ei varmaan riitä edes takavuosien "Kallin kuuluisat mölöytykset" puoluetukiasioista, Matti Vanhasen tulo mukakaan eduskuntavaalikuvioihin mahdollisine "lööppirakastettuineen", tms. tällä kerralla muut mokaavat niin voimallisesti päättämättömyydellään, että Keskusta saa keskittyä rauhassa takomaan todennäköistä vaalivoittoa. 

Mutta täytyy muistaa, että yhtään ääntä ei ole annettu. Toisaalta vaalitulokseen vaikuttaa oennaisesti kotiin kotisohville jäävät löhöilijät, toisin sanoen Nukkuvat-puolueen edustajat, jotka edelleen kuuluvat Suomen suurimpaan puolueeseen. 


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Sdp ja kokoomus juoksevat kilpaa keskustan kylkeen

PÄÄKIRJOITUS 
Juha Akkanen HELSINGIN SANOMAT
Kirjoittaja on pääkirjoitustoimittaja.
Alexander Stubbin (kok) hallituksen ajan pääpuolueiden kokoomuksen ja Sdp:n välit ovat näyttäneet niin huonoilta, että oikeastaan jo sen vuoksi hallitus olisi pitänyt hajottaa heti alkuunsa.
Siitä tosin olisi seurannut lisää tyhjäkäyntiä, kun uutta kokoonpanoa olisi ensin etsitty nykyisen eduskunnan voimasuhteilla ja sitten tarvittaessa uusilla vaaleilla.
Kokoomus ja Sdp ovat vain vaivoin sietäneet toisiaan viime kuukaudet. Ei nykyinen hallituskoalitio tosin mikään rakkausavioliitto ollut alun perinkään, ennemmin järjestetty: äänestäjien järjestämä.

Tilannetta kuitenkin helpotti se, että silloiset puheenjohtajat Jyrki Katainen (kok) ja Jutta Urpilainen (sd) tulivat keskenään toimeen. Niin pääministerin ja valtiovarainministerin pitääkin, muuten hallituksen työskentelystä ei tule mitään.
Paavo Lipposen (sd) hallitusten aikaansaannokset perustuivat juuri siihen, että valtiovarainministereillä – ensin Iiro Viinasella (kok), sitten Sauli Niinistöllä (kok) – oli Lipposen täysi tuki ja luottamus.
Nyt kun vaaleihin on aikaa enää alle sata päivää, kokoomuslaiset ja demarit eivät edes yritä peitellä molemminpuolista kyllästymistään.
Näkemyserot esimerkiksi talouspolitiikan tarvittavista keinoista käyvät yhä räikeämmiksi. Mutta riita saadaan aikaan mistä tahansa: viimeksi tällä viikolla varhaiskasvatuslaista, entiseltä nimeltään päivähoitolaista.
Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok) sanoi loppiaisena ääneen sen, minkä moni muu kokoomuslainen on sanonut epävirallisesti jo paljon aiemmin.
Orpo sanoi Lännen median haastattelussa (6. 1.), että tämän hallituspohjan aika on kypsä. Hän haluaisi maahan porvarihallituksen.
Orpo sai tuota pikaa vastauksen Sdp:n puoluesihteeriltä Reijo Paanaselta ja varapuheenjohtajalta Antti Lindtmanilta. Nokittelu jatkui tavalla tai toisella ainakin viime viikonloppuun.
Orpon arvio vastaa hyvin todellista tilannetta. Mutta miksi hän meni etukäteen rajaamaan hallitusvaihtoehdot ja siis myös kokoomuksen käytettävissä olevat vaihtoehdot? Eikö olisi kannattanut sanoa perinteisesti, että vaalitulos ratkaisee?
Kokoomuksella ei käytännössä ole muita vaihtoehtoja kuin päästä hallitukseen keskustan mukana. Keskusta ainakin tässä vaiheessa näyttää nousevan vaaleissa ylivoimaiseksi ykköseksi, joten hallitusta ei voi muodostaa ilman sitä.
Orpon piilotettu viesti lukijoille oli, että äänestämällä kokoomusta varmistat sen, että seuraava hallitus muodostetaan porvaripohjalta. Saman sanoi aivan suoraan Ben Zyskowicz eilen keskiviikkona Iltalehden verkkosivuilla.
Kokoomus ja Sdp käyvät nyt kilpajuoksua keskustan kylkeen. Perusvaihtoehdot ovat siis porvarihallitus tai punamultahallitus. Mitä muita puolueita hallitukseen tulee, ratkeaa aika lailla sen mukaan, kumpi perusvaihtoehto syntyy.
Keskusta on valitsijan paikalla. Mikäli vaalitulos on sellainen, että kokoomus ja Sdp ovat lähellä toisiaan, keskustan valinnanmahdollisuudet vain kasvavat. Jos vaalien kakkosen ja kolmosen välinen ero on siedettävä, keskusta voi ottaa kumppanikseen kumman tahansa.
Vaalien lähestyessä mielenkiinto puoluekannatuskyselyitä kohtaan kasvaa. Talouselämän kyselyn ilmestyttyä sosiaalisessa mediassa alkoi näkyä kommentteja, joissa demarit – joille tulos näytti huonoa – lyttäsivät kyselyn viihteenä ja kokoomuslaiset – joille tulos näytti odotettua paremmalta – iloitsivat siitä, että vihdoin ilmestyy kysely, joka kertoo todellisen tilanteen.
Jos joku alkaa väheksyä, että gallupit ovat vain gallupeja ja oikea tulos saadaan vasta vaalipäivänä, puhuja ei itsekään usko sanojaan.
Vaalitaistelu alkaa näkyä muutenkin. Kokoomus vie ensi viikonloppuna valtuustonsa kokouksen Tampereelle. Puolueella on mahdollisuus saada Pirkanmaalle vaaleissa tuleva lisäpaikka.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että kokouksen pääesiintyjät ovat pääministeri Stubb ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori. Juuri Vapaavuoren kannattajat ovat olleet pettyneitä Stubbin esiintymisiin pääministerinä.
Kenties tempulla halutaan korostaa, ettei Vapaavuorta ole syrjäytetty, vaan hän on edelleen keskeinen kokoomusvaikuttaja, vaikka ei puheenjohtajaksi päässytkään.
Juha Akkanen juha.akkanen@hs.fi
Kirjoittaja on pääkirjoitustoimittaja.

Hyvä! Juuri näin Akava...

Olen aikaisemmin kirjoittanut mahdollisesta, uudesta keskusjärjestöhankkeesta ja muistaakseni lisäksi sivunnut asiaa joissakin kirjoituksissani.

Lyön hiukan löylyä lisää kiukaalle toteamalla, että eihän tässä ole kysymys mistään EK:lle kunnon neuvotteluvastapaino-asetelmasta vaan puhtaasta politiikasta, tarkemmin puoluepolitiikasta.

Vasemmiston - SDP:n ja Vasemmistoliiton - puntit ja hameenhelmat alkoivat tutista kannatuksen painuessa mutasarjalukemiin. Täytyi "keksiä" vallan pönkittämiseksi jotain uutta raflaavaa ja tässä ollaan...

Toki hyvää on keskustella yli keskusjärjestörajojen.

Ei Suomi tarvitse yhtä työntekijä-/toimihenkilöpuolen keskusjärjestöä, se on keinotekoinen, SAK, Akava ja Sttk jatkakoot itsenäisinä lähitulevaisuudessakin...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Akava vahvisti pysyvänsä itsenäisenä

POLITIIKKA 
MIKKO STIG / LEHTIKUVA
Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder.
Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder.
Korkeasti koulutettujen palkansaajien keskusjärjestö Akava vahvisti torstaina tiedotustilaisuudessaan, että se haluaa pysyä vastakin itsenäisenä eikä ole lähtemässä selvittelemään uuden jättikeskusjärjestön synnytystä.
Perjantain pidettävään valmistelukokoukseen osallistuu kuitenkin useita akavalaisia liittoja, jotka ovat kiinnostuneita muusta yhteistyöstä kuin varsinaisesta yhdistymisestä. Esimerkiksi työttömyys ja työelämän epävarmuus edellyttävät kaikkien järjestöjen yhteistyön lisäämistä.
Akavan puheenjohtajan Sture Fjäderin mukaan Akavan on määrä paitsi pysyä itsenäisenä myös jatkaa kasvua. Nyt akavalaisia on noin 600 000.

Akava pyrkii myös uudistamaan työelämän rakenteita, vähentämään työttömyyttä ja kannustamaan uuden työn innovointiin.
Akavan varapuheenjohtajan ja Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaisen mukaan SAK:laisten ja akavalaisten haasteet työelämässä eroavat niin paljon toisistaan, ettei järjestöjen yhdistäminen hyödyttäisi kummankaan jäseniä.
Akavan jäsenet työskentelevät lähinnä asiantuntijoina, esimiehinä ja johtajina.
Toinen Akavan puheenjohtaja, Suomen Ekonomien edunvalvontajohtaja Lotta Savinko korosti myös, että koulutettujen asema työelämässä vaatii omaa, vahvaa edunvalvontaa. Keskusjärjestö on esittänyt muun muassa työaikalain uudistamista ja pitkäaikaistyöttömien palkkaamisen kynnyksen madaltamista.
Sekä Luukkainen että Savinko tähdensivät, että akavalaiset liitot ovat varsin itsenäisesti ja eri yhdistelmillä käsitelleet suhtautumista uuteen superjärjestöön.
"Olemme päätyneet siihen, että Akavan 35 liitosta 34 on sitä mieltä, että Akavan tulee vastakin säilyä itsenäisenä. Emme näe uutta tilannetta uhkana, ja jo nyt SAK:n ja STTK:n tavoitteet ovat lähellä toisiaan", Luukkainen sanoi.
Akavan liitoista vain Insinööriliiton johto ilmaissut kiinnostuksensa uutta keskusjärjestöä kohtaan.
"Uuden työn luominen edellyttää korkeakoulupohjaa. Edunvalvontatyö on varmempaa ja tukevammalla pohjalla, kun järjestö on itsenäinen", Luukkainen uskoo.
Savinko myönsi, että suuruudella on oma vaikutuksensa, mutta silti järjestöjä erottavat tekijät painavat enemmän. Esimerkiksi palkkojen sopiminen yksilöllisesti työpaikoilla on akavalaisilla yleisempää.
"Nuppimäärällä on vaikutusta, mutta yhä tärkeämpiä ovat myös työelämän roolit eli se, mitä ihmiset oikein tekevät", Fjäder kiteytti.
Marraskuun lopulla yli 20 ammattiliittoa kolmesta keskusjärjestöstä kertoi, että tavoitteena on lisätä palkansaajakeskusjärjestöjen yhteistyötä. Valmistelukokous pidetään perjantaina Helsingissä. Sinne on ilmoittautunut edustajia yli 70 liitosta.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Vaieta asia kuoliaaksi…


Olet ilmeisesti nähnyt tai kuullut otsikon useastikin, todennäköisesti myös joutunut em.
tyyppisen menettelyn kohteeksi – niin minäkin oikeastaan tämän tästä - aikanaan työelämässä ollessani.

Monissa organisaatioissa, esimerkiksi kaupungin tai kuntayhtymien organisaatioista,
vannotaan avoimuuden nimissä toteutettavaa politiikkaa. Toteutuuko se joka tasolla
käytännössä, on asia erikseen…

Varsinkin jos organisaatioissa huomataan selkeitä, räikeitäkin ongelmia, niillä on taipumus
joutua lakaistuksi maton alle, mikä merkitsee otsikon tapaista menettelyä eli vaietaan asia
kuoliaaksi. Ongelmia tai epäkohtia ei siis virallisesti ole – piste.

Valitettavan usein päädytään lähes kestämättömään tilanteeseen, koska yleensä
organisaation ruohonjuuritasolla asiat nähdään aika lailla eri tavalla kuin niin sanotusti
huipulla.

Valtionhallinnossa eli meidän kaikkien suomalaisten eräänlaisessa katto-organisaatioissa
esiintyy jotakuinkin samantyyppisiä ongelmia.

Hallituksia tulee ja menee. 

Varmaan kaikki kynnelle kykenevät suomalaiset odottavat huhtikuun eduskuntavaaleja ja muodostettavaa hallituskoalitiota.

Voimasuhteiden murrosvaiheessa esiintyy usein irtiottoja, jotka kansan karttuisassa suussa usein koetaan uskaliaiksi, liian rohkeiksi mutta myös populistisiksi varsinkin niiden taholta, jotka ovat tottuneet vaikenemaan tiettyjä asioita kuoliaaksi.

Jokainen maa on oman menneisyytensä vanki, niin on myös Suomi. Meillä on kannettavana kansallisessa muistossamme: Ruotsin vallan alaisuus, Venäjän vallan alaisuus, itsenäisyytemme alkuvaiheen tapahtumat – vapaussota/sisällissota/veljessota – toisen maailmansodan aika ja sen jälkimainingit lähinnä suhteemme itäiseen rajanaapuriimme Venäjään, jne. …

Meillä on edelleenkin kipukohtia riittämiin, suorastaan kipeitä arpia, jotka ovat syvempiä tai
toisaalta herkempiä kuin usein uskommekaan.

Vuonna 2014 maailma muuttui dramaattisesti. 

Lähes joka puolella maailmaa soditaan. Eurooppalaisia - siinä ohessa myös suomalaisia - koskettaa Ukrainan kriisi, käytännössä Itä-Ukrainan sotatila ja Krimin niemimaan tilanne. 

Mikäli mediaan on vähääkään luottamista niin Ruotsissa kuin Suomessakin monien huulille on ilmaantunut uusi sana - NATO.

On mielenkiintoista aistia, uskalletaanko mm. Suomassa asiaa kiihkottomasti, objektiivisesti avoimessa ilmapiirissä jalostaa eteenpäin. Maantieteelle emme mitään voi, joten Suomi tulee aina olemaan erityisasemassa Venäjään nähden ja tietysti toisinkin päin.

Tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa esiin otettua NATO-asia ei enää taatusti vaieta entisaikaisesti ja  perinteisesti kuoliaaksi…

DEMOKRATIAN TOTEUTUMINEN, TOTEUTUMATTOMUUS…

Keskustelin muutama päivä sitten erään henkilön kanssa vallankäytöstä ja nimenomaan vallankäytön keskittymisestä/keskittämisestä.

Keskustelussamme vilahti tämän tästä sana demokratia. Siitäpä sain aiheen taas kerran selailla vanhoja - tosin jo 2000-luvun - tekstejäni, joista alla oleva on aiheeseen liittyvä, yksi monista...

En malta olla toteamatta, että tämän blogikirjoituksen otsikko tulee väistämättä esiin Kemin, Keminmaan ja Simon päättäjien hahmottaessa esitettyä kuntaliitosasiaa. Edellä mainittuja käsitteitä ei voi lakaista maton alle. Siinä onkin kova paikka...


Vanha tekstini vajaan kymmenen vuoden takaa:

DEMOKRATIAN TOTEUTUMINEN, TOTEUTUMATTOMUUS…

Nykysuomen sivistyssanakirjan mukaan sana demokratia tarkoittaa – kansanvaltaa,
oikeutta olla mukana päättämässä yleisistä asioista ja kansanvaltaista valtiota.

Ymmärtääkseni demokratia voidaan katsoa tarkoittavan myös kansanvaltaista yhteisöä.

Olen viime vuosina seurannut talousalueemme kunnallis- ja kuntayhtymäpolitiikkaa
takarivistä mutta osittain myös kohtalaisen läheltä – eturivistäkin, josta ainakin näkee ja
kuulee parhaiten tai ainakin pitäisi. Toisaalta olen havainnut vanhan sanonnan, viisauden
pitävän paikkansa: Ken tietoa lisää, hän tuskaa lisää!

Tultuani mukaan vuosituhannen alusta, toistaiseksi vaatimattomalla panoksellani
kunnallispolitiikkaan, ensimmäinen havaintoni oli: aivan liian vähän ihmisiä aivan liian
monissa tehtävissä.

Tuli häkellyttävä jopa shokeeraava tunne, eikö tehtäviä voi käytännössä todellakaan jakaa
nykyistä laajemmalle päättäjämäärälle? Päteviä ja sopivia henkilöitä löytyy ehdottoman
varmasti kaikista poliittisista ryhmistä…

Minua on opetettu asian kohtalaisen säännöllisesti esiin ottaessani: ei voi, täytyy olla
tietyssä asemassa voidakseen olla tietyssä asemassa – tietoa ei voi kerta kaikkiaan jakaa
liian laajalle henkilömäärälle. Tulee liikaa tarpeettomia rönsyjä.
Siitä ei saamieni perusteluiden/selostuksien/selityksien/jne. mukaan tule yhtään mitään.

Tiedon täytyy olla riittävän suppean piirin hallussa, jotta käsiteltävät asiat voidaan
jämäkästi ja määrätietoisesti hoitaa ja päättää.

Edellä mainitusta suppeasta piiristä käytetään usein termiä sisäpiiri ja/tai
kunnallispoliittinen kuppikunta. Ehkä raflaavampiakin nimiä löytyy.
Usein väitetään, että kunnallispolitiikassa – olipa kysymyksessä mikä puolue tai
ryhmittymä tahansa – kourallinen ihmisiä loppujen lopuksi päättävät asiat. Kourallinen
tarkoittaa jotakuinkin samaa kuin muutama.

Havaintojeni mukaan näin se valitettavasti on ja silloin ei mielestäni todellinen demokratia
käytännössä toimi..
Kuulen aivan selvästi monen lukijan tuskailevan, mitä tuota jatkuvasti kailottaa, niinhän se
on ollut ja tulee aina olemaan!
Niinkö? Ei kai nyt sentään…

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, jota tosin ei ole julkaistu, että olisi mielenkiintoista tehdä
lista jokaisen kunnallispolitiikassa toimivan puolueen tai ryhmittymän keskeisimmistä
päättäjistä, siitä kourallisesta – kuka mitäkin tekee = missä kaikissa luottamustehtävissä
kyseiset henkilöt ovat.

Mikäli em. tyyppiset listat avoimesti julkaistaisiin, havaitsemme, että joukossamme on
super-, ettei peräti hyperhenkilöitä.
Tiedän, että he ovat pääasiassa erittäin aktiivisia, kantaa ottavia ja aikaan saavia
henkilöitä ja tekevät pyyteetöntä työtä hyväksemme mutta…

Päätöksenteon jälkikasvua olisi syytä mielestäni viljellä nykyistä aktiivisemmin ja
avoimemmin.

Toisaalta on syytä kiinnittää huomiota myös omaan jaksamiseen. Me emme ole koneita ja
vaikka olisimmekin, koneitakin on joskus huollettava – annettava aikaa jonkinasteiseen
henkiseen tyhjäkäyntiin – toivottavasti lähestyvä vuodenvaihde tässä tilanteessa riittää.

Kaikesta huolimatta Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Jos tätä kirjoitusta ei
julkaista, pistän sen joka tapauksessa kotisivuilleni jossakin vaiheessa muiden vuosien
saatossa julkaisemattomien tekstien joukkoon.

Julkaisen sen tarvittaessa taas vuoden päästä, todennäköisesti tekstiä eikä toivotuksia
tarvitse muuttaa, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole!

Aki Pyykkö

Opetusalan eläkeläinen Kemistä