Pesän kohentaminen...

Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, kirjoittelin kauan sitten OAJ ry:n hallinnoiman OKKA-säätiön Ammattikasvatuksen aikakauskirja-julkaisuun ammatillista opetusta sivuavia tekstejä. Tekstini olivat hiukan toisentyyppisiä, mitä kyseinen tieteellinen julkaisu pääasiassa sisälsi. OKKA-säätiön silloinen johtaja, edesmennyt ystäväni Kimmo Harra, halusi julkaisuun osittain hiukan toisenkintyyppistä, rennonpuoleista tekstiä . Tekstejäni julkaistiin 2007-2010 välisenä aikana. 

Lähetin niitä hänelle aika monta, joista hän valitsi julkaistavaksi muutamia, luonnollisesti yksi teksti/julkaisu. Alla oleva teksti on yksi lähettämistäni, se on viimeinen julkaistuista.

Teksti on ehkä turhankin pitkä blogikirjoitukseksi mutta...

Tekstissä esiintyvä päärakennuksen massiivinen, varaava takka on ollut aktiivisessa käytössä. Siinä ensi talven aikana poltetaan tontiltamme kaadetut neljä isoa mäntyä + suurimmat okset - ainakin osittain. Ainakin osittain siksi, että Arpelasta Mykkälän Erkiltä ostetut ylivuotiset, 50 cm pitkät koivuklpit ovat tavallaan syttöinä. Puuseos tuntuu hyvin palavan...

Vanha teksti, jossa on ainakin siteeksi asiaakin:

PESÄN KOHENTAMINEN…

Varoitan Sinua Ammattikasvatuksen aikakauskirja-julkaisun lukija! Tässä tulee puolipitkä, osittain 2-osainen aasinsilta varsinaiseen asiaan. Toivon kärsivällisyyttä ja keskittymistä tekstiini – kiitos.

Nimenomaan energia-asiat ovat yhä tärkeämmässä roolissa Suomessa lähitulevaisuudessa.

Olen opetellut vuodesta 1982 lähtien rakentamamme/rakennuttamamme omakotitalon varaavan takan sytyttämistä ja luonnollisesti puiden polttamista takassa. Olen keskustellut asiasta niin sanottujen asiantuntijoiden kanssa useinkin ja selaillut silloin tällöin vielä nykyisinkin netistä erilaisia ohjeistuksia, jopa vilkaissut asiaan liittyviä, asiantuntevia keskustelupalstoja ottamatta niihin kuitenkaan itse osaa.

Asiaan löytyy paljon hyviä ohjeita, vinkkejä, mutta loppujen lopuksi itse on tehtävä tykönään – tässä tapauksessa oman takan ääressä – oikeat tai ainakin omasta mielestä oikealta tuntuvat ratkaisut.

Nykyisen päätalomme takan sytyttäminen ja puiden polttaminen sujuu jo kohtalaisen hyvin, vaikka joskus ilmanaloista riippuen tulee yllätyksiä, takka äksyilee ja saattaa vieläkin tuprautella savuja sisään. Tosin syynä ilmanalojen lisäksi saattaa olla tiettyjen puhdistusoperaatioiden laiminlyöminen, henkilökohtainen laiskuus tai vähintäänkin mukavuudenhalu…

Olemme rakentaneet/rakennuttaneet tontillemme päätalon ja varaston lisäksi poikkeusluvalla kolmatta rakennusta työnimeltään Ekoateljee jo lähes kymmenen vuoden ajan. Se valmistunee lopullisesti keväällä tai alkukesästä 2009. Mitä ihmeen Ekoateljetta?

En lähde sitä pitkän kaavan mukaan selostamaan, mutta se on mielenkiintoinen, osittain 2-kerroksinen noin 80 neliömetrin rakennus ja siinä on mielestäni mielenkiintoisia materiaalivalintoja ja ratkaisuja.

Olemme antaneet sittemmin ko. rakennukselle nimen Pikkupuoli. Pikkupuolia oli ennen vanhaan varsinkin pikkukaupungeissa paljon. Monet nuoret parit aloittivat yhteiselonsa pikkupuolelta, usein nykyaikaan verrattuna hyvin vaatimattomissa asuinolosuhteissa. Sanonta – vesi tulee ja menee, kunhan jaksaa kantaa – kuvaa hyvin vallinneita olosuhteita. Luonnollisesti klapien teko, sisään kanto ja lämmittäminen olivat jokapäiväistä elämää.

Niin, yksi mielenkiintoinen kokonaisuus meidän uudella pikkupuolella on kohtalaisen massiivinen leivinuuni-varaava takka-kokonaisuus. Se on ollut jo jonkin aikaa hitaan kuivattamisen ja varovaisen ylöslämmityksen kohteena.

Koska lopulliset pinnat odottavat tekoaan ja luukkuja ei ole lopullisesti paikoillaan, olen ylöslämmittänyt tavallaan avoleivinuunia ja avotakkaa. Savut tuntuvat menevän varovaisen syttymisen alettua monimutkaistakin reittiä hyvin taivaan tuuliin, mutta pesän hoitaminen, tulen ylläpitäminen vaatii kohtalaisen aktiivista kohentamista…

Kohentamista, siis puiden siirtelyä osittain hiilloksenkin pöyhimistä, jotta puut saadaan hallitusti palamaan. Varsinkin sytyttämisen alkuvaiheessa kohentaminen saattaa olla liian kärsimätöntä häsyämistä, jolloin tuli sammuu ja prosessi on aloitettava alusta.

Pesän kohentamisessa on oltava maltti mukana, muutoin hyvinkin alkanut palaminen lopahtaa, sammuu totaalisesti – prosessi pysähtyy…

Edellä oleva oli kirjoitukseni aasinsillan ensimmäinen osa, nyt tulee toinen osa:

Eläköitymispaperini lähtivät elokuussa liikkeelle, päätökset tulivat syyskuussa ja olen jäänyt virallisesti (vanhuus)eläkkeelle 01.10.2008 alkaen. Siten vuonna 1962 alkanut puunjalostusteollisuuden ammattiura ja vuonna 1972 alkanut opettajaura ovat tältä erää takanapäin. Tosin laitatan nimikirjaotteen kuntoon, eihän tuota vielä tiedä, mitä sitä alkaa isona tehdä eläkkeellä ollessaan. Erilaisia aktiviteetteja on vielä mielenpäällä…

Tällä erää viimeinen työnantajani oli Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappiaan kuuluva Ammattiopisto Lappia, tekniikan ja liiketalouden yksikössä prosessiosastolla.

Eläköitymisen myötä olen luonnollisesti luopunut/joutunut luopumaan jotakuinkin kaikista entisistä ammattijärjestöaktiviteeteistäni.

Minun ammattijärjestöpesääni on kohennettu viime aikoina sen verran reippaasti ja tehokkaasti, että jäljelle jäi oikeastaan pieni hiillos, kipinä eli tämäntyyppinen kirjoittaminen juuri tähän julkaisuun.

Kukaties muihinkin entisen elämäni ammattijärjestöjulkaisuihin on syytä tekstejä joskus lähettää, jos tarvetta aidosti ilmenee.

Yritysmaailmassa on viime vuosina puhuttu paljon niin hiljaisen tiedon hyväksi käytöstä, haltuun otosta. Siis sellaisen tiedon hyödyntämisestä, jonka aktiivityöelämästä eläkkeelle siirtyvä vie mennessään…

Julkisella sektorilla, muun muassa opetussektorilla on syytä samaan asiaan kiinnittää juuri näinä aikoina erityistä huomiota, sillä mm. ammatillisella sektorilla jää tosi paljon ammattiosaajia, pedagogeja täysin ansaitsemalleen eläkkeelle.

Eläkkeelle jääviä on syytä kuunnella kohtuullisen herkällä korvalla, ainakin niitä, jotka eivät lähde talosta ovet paukkuen.

Henkilökohtaisesti olen pohdiskellut viime aikoina ihmisen työelämään liittyvästä jalanjäljestä...

Monet niin sanotut vanhan kansan ihmiset tekivät todella pitkän työrupeaman, usien palkkatyötä noin 15-vuotiaasta 65 vuoteen miinus armeija ja sotavuodet. Heidän työelämän jalanjäljet olivat erittäin mittavia ja kunnioitusta herättäviä. He olivat myös monessa muussa mukana. He olivat aikansa vaikuttajia...

Kuinka moni meistä mahtaa yltää vastaavaan?

Toisaalta taas valitettavan monilla aloilla työssä olevien jalanjälki on todella syvä, pelottavan syvä, lähestulkoon pieni monttu mm. jatkuvana kiireenä työssä, riittämättömyyden tunteena työsuorituksestaan, runsaine ylitöineen, epämukavien työaikoineen, työuupumisineen, jne. ...

Toivottavasti monelle meistä, oikeastaan teistä – nimenomaan nuorille koulutetuille henkilöille annetaan arvokkaaseen, täysipainoiseen työelämän jalanjälkeen mahdollisuus ja …

Jäädä aikanaan – sitten joskus – ansaitsemallenne eläkkeelle ulkopuolelta toteutetun hienotunteisen pesän kohentamisen jälkeen niin, että tulta, puhumattakaan hiillosta ei onnistuta totaalisesti sammuttamaan.

Pohdiskeluterveisin

Aki Pyykkö

opetusalan eläkeläinen Kemistä

Auton etähuolto, entä korjaus...?

Luin alla olevan artikkelin hetki sitten Kauppalehden nettisivulta. Mielenkiintoista! Varmaan tulevaisuudessa auton etähuolto onnistuu, ainakin jonkinasteinen vika-analysointi, mutta auton korjaus onkin sitten asia erikseen...

Kaikki nykyautot koostuvat jotakuinkin samoista perusosista.

Perusosista, joiden kuntoa ja toimintavarmuutta tarkastetaan/varmistetaan - vanhojen autojen osalta - vuosittain - hyvä niin.

Itse olen aina, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, ajanut vanhalla autolla.

Aikajärjestyksessä autoni/automme ovat olleet: Chevrolet 4 Door Sedan vm. 52-54, Opel Caravan vm. 59-61, VW Kleinbuss vm. 54-56, Saab 94 vm. 66-68, Ford Taunus vm. 73-75, Ford Granada vm. 74-76, Mercedes-Benz 240 D vm. 1981, VW Doppel TD vm. 89 ja Land Rover Freelander vm. 2000.

Em. autoista ainoastaan edellä mainittu "avolava volkkari" on ostettu uutena.

Se ja tuo "lantikka" ovat meidän nykyiset kulkuneuvomme - kesä- ja talviautomme.

Vuosimallit kolmea viimeisintä lukuunottamatta ovat hiukan hakusessa, mutta ainakin hehtaarihaarukassa - vuosikymmenet - ovat oikeita...

Minkään käytössä olleen automme osalta ei ole luonnollisesti kyennyt toteuttamaan etähuoltoa eikä tietotekniikan sovellutuksia.

Ainoastaan Land Roverin osalta aikanaan jouduttiin auto kytkemään tietokoneeseen, kun keskuslukitusjärjestelmä hiukan yllättäen sekoili.

Sekoiluun löytyi hyvin arkinen, yksinkertainen vika - edellinen omistaja oli vaihtanut liian pienen sulakkeen, mikä oli jostain syystä talviolosuhteissa kuormittunut liikaa ja "palanut".

Tässä tapauksessa tietotekniikka ei kyseistä vikaa löytänyt, vaan ammattitaitoisen asentajan analysointi/pohdiskelu/toteamus: "Oletko tarkistanut sulakkeet?"

Varmaan tietotekniikan sovellutukset tulevaisuudessa ovat hyödyllisiä. Onneksi niiden käyttö ei poista ammattitaitoisen työntekijän tarvetta, sillä huollon lisäksi kyllä korjattavaa riittää...

Nettilainaus Kauppalehdestä:

Tulevaisuuden auto huolletaan etänä

Maanantai 17.11.2014 klo 11:07  

KUVA: TIINA SOMERPURO/KL

Tekniikan huima kehitys muuttaa myös automekaanikkojen työtä.

Kehittyvä tietotekniikka pitää autot jatkuvasti yhteydessä korjaamoon.

Mikään ala ei säästy megatrendeiltä, ei myöskään automekaanikkojen työ.

Korjaamoketju Autoasi on listannut suurimmat muutokset, jotka vaikuttavat tavallisen korjaamon arkeen.

"Tänä päivänä auton tullessa huoltoon se kytketään korjaamon tietokoneeseen. Tulevaisuudessa osa korjaamokäynneistä voidaan hoitaa kokonaan etätukena tietotekniikan avulla", Autoasi-mekaanikkojen koulutuksesta vastaavan Autoasi Akatemian johtaja Juha Kiiskinen sanoo.

Laitteet ja palvelut verkkoon yhdistävä esineiden internet on yksi merkittävä muutoksen tuoja. Mekaanikko näkee vikakoodit koneeltaan ja pystyy palvelemaan asiakasta etänä ilman korjaamokäyntiä. Auton huoltotarpeita voidaan lisäksi seurata reaaliajassa.

Sähköautojen yleistyminen edellyttää mekaanikoilta uusia taitoja. Vika-analyysit, yleinen huolto ja sähkökomponenttien huolto tehdään sähkö- ja hybridiautoille samalla tavoin. Sähköautojen korjaaminen vaatii korkeajännitetyöturvallisuuden tuntemista.

Autojen lisääntyvä teknistyminen aiheuttaa sen, että kaikki osat vaikuttavat toistensa toimintaan. Uusi asia on muun muassa rengaspaineen valvontajärjestelmä TPMS, joka on pakollinen kaikissa marraskuun jälkeen myydyissä autoissa.

Yli 4 000 mekaanikkoa kokoontuu ensi viikonloppuna Vantaalla pidettäville Korjaamo 2014-messuille.

Pirkko Tammilehto
pirkko.tammilehto@kauppalehti.fi
+358-10-665 101

Mikä ihmeen trolli...?

Nettilainaus Wikipediasta:

Trolli on internet-slangisana, jolla tarkoitetaan viestiä tai henkilöä, jonka ensisijainen tarkoitus on ärsyttää ihmisiä, aiheuttaa ristiriitoja, turhien viestien kirjoittamista ja saada vastaukseksi fleimejä tai ennalta-arvattavia viestejä taikka peittää kirjoittajan puutteet käsiteltävänä olevan asian tuntemuksessa. Samaa tarkoittava suomenkielisillä palstoilla synta:ynyt sana on provo, sanasta provokaatio.

Trollaus (suomennokseksi on ehdotettu peikkoilua tai rölläämistä) on trollien kirjoittamista uutisryhmiin, keskustelupalstoille, irkkiin tai wikeihin. Termin alkuperä ei kuitenkaan ole skandinaavisten, ja myöhemmin englannin, kielten peikkoa tarkoittava sana, vaan se juontuu vetouistelua merkitsevästä englannin sanasta trolling. Termiätrolling ei suomennosehdotuksesta huolimatta pidä sekoittaa englannin kielen sanaan trawling, joka tarkoittaa troolausta.

Trollaava henkilö kuvainnollisesti vetää viehettä saalisparven läpi toivoen, että joku tarttuu siihen. Myös viestejä, jotka näyttävät kokemattoman tai lapsellisen kirjoittajan postaamilta, on syytä epäillä, sillä tyhmää esittäviä trolleja esiintyy keskustelupalstoilla ja irkissä jatkuvasti. Trollaukseen voi liittyä myös viestien massalähetystä, jolloin trolli lisää foorumeille tahallaan useita samoja puheenvuoroja toisten keskustelijoiden ärsyttämiseksi.

Sanaa käytetään usein väärin tahattomasti, mutta joskus myös tahallisesti lyömäaseena kanssakirjoittajia vastaan. Pelkkä kritiikki tai eriävä mielipide, radikaalikaan sellainen, ei vielä ole trollausta, ellei tavoitteena ole ärsyttäminen.

Termiä trollaus käytetään nykyisin myös paljon vähäpätöisemmissäkin tilanteissa, jolloin sanan merkitys muuttuu.

____________________

Mikäli haluat erinomaisen esimerkin trolli-käsitteen käytännön sovellutuksesta, käväise lukemassa tämänpäivän Helsingin Sanomissa oleva Anneli Ahosen artikkeli netistä - suosittelen...

Tasapeli 0-0! Onko se muka edes tulos...?

Tämä teksti on sarjastamme Jutustelua marketin kassajonossa.

Mikä päivä! Tasatulos 0-0! Onko se muka edes tulos...?

En voinut olla kerta kaikkiaan kuulematta jutustelua marketin kassajonossa, jossa kaksi rehvakkaan oloista nuorta miestä - taisivat olla paikallisen suuryrityksen myyntitykkejä - keskusteli jokseenkin äänekkäästi nykyajan dynaamisesta menosta ja supertehokkaisiin työpäiviin liittyvistä tapahtumista…

”Mikä päivä! Joko kerroin, minkälainen päivä minulla oli toissapäivänä?” sanoi ostoskärryjä kiivaasti eeskahtaalle pyöräyttelevä Jari, eräänlainen Myyntitykki Huikkasen kopio.

”Jotain vihjasit hetki sitten, mutta kerrohan tarkemmin.” sanoi Mikko hiukan ajatuksissaan odotellen kiinnostuneena tulevaa.

”Nousin aivan normaalisti herätyskellon soittoon ennen sianpieremään lähteäkseni tuohon ns. byjamakoneeseen Helsinkiin.

Mutta siihenpä se normaalius jäikin! Mennessäni aamutoimille pamautin oikean jalan ukkovarpaani kylpyhuoneen oveen, voit uskoa, että silmissä säkenöi. 

Aamutee loiskahti housuille ja näkkäri pyörähti - tiedät varmaan, että juuri väärinpäin...

Olin unohtanut varata taksin edellisenä iltana, häthätää ehdin kentälle...

Juoksujalkaa turvatarkastukseen ja koneeseen viime tingassa...

Yleensä istun koneessa ikkunapaikalla, niin nytkin, mutta viereeni änkesi valkosipulituoksuinen kaupungin yksi kylähulluista älyttömine juttuineen ja naurunremakoineen...

Mehu kravatille...

Tätä rataa meni oikeastaan koko päivä! Voit uskoa, että palaverissa, yrityksemme kannalta todella tärkeässä palaverissa vastapuolen edustajat olivat äimän käkenä nähdessään hiukan ränsistyneen olemukseni.” sanoi Jari.

”Miten se palaveri meni?” kysyi Mikko uteliaana.

”Hyvin, todella hyvin, sillä jostain syystä paikalle oli eksynyt vähintään yhtä kiireisiä ihmisiä, joille jotakuinkin kaikille oli uraputkensa aikana sattunut samanlaisia päiviä!” Jari totesi tyytyväisen tohkeissaan...

”Miten se loppupäivä sitten sujui, ilman kommelluksia?” kysyi Mikko edelleen.

”Ihan hyvin, sillä olin päättänyt jäädä yön yli pääkaupunkiseudulle ja olin etukäteen varannut liput paikalliselle jääkiekkoareenalle katsoakseni livenä kunnon ryminää paikallisottelussa mutta...!" totesi hiukan mietteliääni myyntitykkimme.

"Mitä ihmeen mutta...?" kysyi Mikko hiukan kummaksuen.

"Monta viikkoa odottamani jääkiekko-ottelu meni minun mielestä perseelleen! Ei maalin maalia! Maalit ovat jääkiekon suola! Nyhjäsivät onnettomat 0-0, 0-0, 0-0 ja vielä jatkoajallakin 0-0! Voittomaalikilpailussa (rangaistuslaukauskilpailussa) sentään nähtiin yksi "lirumaali". Kyllä pistää vahvasti epäilemään pelaajien taitotasoa, jos ei normaalin peliajan puitteissa synny yhtään maalia! Toki ryminää ja pientä tappelunnujakkaakin oli jenkkityyliin, taisipa pari pelaajaa lentää suihkuunkin!
Taidan mennä seuraavalla kerralla TIMITEC-areenalle Kemin Lämäreiden ottelua katsomaan. Siellä näkee edes maaleja, tosin ei vielä maalitilanteiden uusintoja isolta näytöltä." totesi Jari tyytymätömänä ennakoiden tulevaa.

"Niin tai sitten veräjien suulla olivat huippumaalivahdit." yritti Mikko lieventää jälkijunassa ystävänsä pettymystä.

”Olipa sinulla mielenkiintoinen päivä!” sanoi Mikko ja he poistuivat kassalta hedelmäpelien suuntaan, joilla näytti olevan vielä iltamyöhäänkin tungosta.

Totuus on vaikea laji...

Kaikilla totalitäärivaltioilla on yksisilmäinen ns. sopulimediansa, joka ei uskalla heittäytyä poikkiteloin valtaapitävien kanssa. Onneksi meillä on toisin...

Voiko kukaan ns. omilla aivoillaan ajatteleva ihminen uskoa alla olevaa "logiikkaa?"

Virallisen linjansa mukaan Venäjä ei ole hyökännyt Itä-Ukrainaan. Se on vain valmis "suojelemaan" alueen venäläisasukkaita. Samalla logiikalla Venäjä ei myöskään vallannut Krimiä. Se "palautti" niemimaan osaksi emämaata, johon Krim on historiallisesti kuulunut.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista:

Jäinen kohtelu sivutettiin Venäjällä – Putin olikin sovittelija

ULKOMAAT 16.11.2014 10:36

NÄKÖKULMA

Suvi Turtiainen HELSINGIN SANOMAT

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja.

Venäjän puheissa G20-kokouksesta Australian Brisbanessa välittyi hyvin sovinnollinen kuva.

"Putin ja Cameron haluavat parantaa maiden suhteita", uutistoimistot siteerasivat Kremlin edustajan kuvailleen Venäjän Vladimir Putinin ja Britannian pääministerin David Cameronin tapaamista.

"Putin ja Hollande olivat yksimielisiä, että kaikki osapuolet kärsivät pakotteista ja Ukrainan kriisistä", uutisoi Venäjän vastaperustettu Sputnik-uutispalvelu Putinin ja Ranskan presidentin François Hollanden tapaamisesta.

Artikkeliin liittyvät

• 
  Putin lähti G20-kokouksesta etuajassa – vetosi väsymykseen 9:03

Lännen tulkinta kokouksesta oli täysin päinvastainen.

Heti kokouksen aluksi Yhdysvaltain presidentti Barack Obama sanoi Venäjän voimatoimien Ukrainassa olevan "uhka maailmalle". Saksan Angela Merkel varoitti uusista pakotteista ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy vaati Venäjää lopettamaan sotilaallisen tuen Itä-Ukrainaan.

Kanadan pääministeri Stephen Harper oli vielä suorempi. "Häivy Ukrainasta", kanadalaismedia kertoi hänen sanoneen hänen kätellessään Putinia Australiassa.

Venäjän sovinnollisuus on osa kotimaan yleisölle tarkoitettua sisäpoliittista show'ta.

Virallisen linjansa mukaan Venäjä ei ole hyökännyt Itä-Ukrainaan. Se on vain valmis "suojelemaan" alueen venäläisasukkaita. Samalla logiikalla Venäjä ei myöskään vallannut Krimiä. Se "palautti" niemimaan osaksi emämaata, johon Krim on historiallisesti kuulunut.

Nyt länsijohtajien nyrpeä suhtautuminen voidaan selittää Venäjän-vastaisuudella, ei reaktiona Venäjän toimille Itä-Ukrainassa. Selitystä tukee valtionmedian välittämä sovinnollinen kuva presidentistä länsijohtajien keskellä.

Eniten länsimaiden ja Venäjän välejä Australiassa hiertää malesialaisen MH 17 -matkustajakoneen alasampuminen Itä-Ukrainassa. Heinäkuun turmassa kuoli 298 ihmistä, joista 28 oli kokouksen isäntämaa Australian kansalaisia. Länsiarvioiden mukaan koneen ampuivat Venäjän tukemat kapinalliset.

Perjantaina Venäjän valtiollisen Ykköskanavan ohjelma julkaisi kuvan, jonka se väitti olevan todiste siitä, että matkustajakoneen ampui alas todellisuudessa Ukrainan länsimielisen hallituksen hävittäjä.

"Paljastus" tehtiin sopivasti G20-kokouksen aattona.

Suvi Turtiainen HS
suvi.turtiainen@hs.fi

Voi järjen valo! Uskotko tätä?

En viitsi kommentoida alla olevaa tekstiä muutoin kuin toteamalla, että kyllä maailmalla irtorahaa riittää joka lähtöön...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomien sivulta:

New Yorkin taidehuutokaupat ennätyksiin

Valkoisesta taulusta maksettiin 12 miljoonaa euroa

TALOUS 15.11.2014 22:00

Juhani Saarinen

HELSINGIN SANOMAT

Yhdysvaltalaistaiteilija Robert Rymanin esittely Pace-gallerian verkkosivuilla. Oikealla Rymanin vuonna 2010 maalaama teos Untitled.

New Yorkin taidehuutokaupoissa on myyty taidetta kahden viime viikon aikana 2,3 miljardin dollarin eli noin 1,8 miljardin euron hintaan, kertoo uutistoimisto Bloomberg.

Summa on ennätyksellisen suuri. Edellinen ennätys tehtiin viime keväänä, kun New Yorkin huutokauppakaudella myytiin taidetta 2,2 miljardin dollarin arvosta.

Huomiota ovat herättäneet yhdysvaltalaisen taiteilijan Robert Rymanin kokonaan valkoiset maalaukset, joista on maksettu miljoonia dollareita.

Rymanin vuonna 2001 tekemä valkoinen maalaus Hour myytiin 5,2 miljoonalla dollarilla.Korkein hinta maksettiin Rymanin vuonna 1961 maalaamasta valkoisesta taulusta, joka vaihtoi omistajaa 15 miljoonalla dollarilla eli noin 12 miljoonalla eurolla.

Vuonna 1930 syntynyt Ryman tunnetaan yksivärisistä ja erityisesti valkoisista tauluistaan.Taidemuseo Guggenheimin esittelyteksti luonnehtii Rymanin "eristäneen maalaamisen kaikkein perimmäiset osaset ja kokeilleen niiden muunnelmilla".

2,3 miljardin dollarin luvussa ovat mukana Sotheby'sin, Christie'sin ja Phillips-huutokauppakamareiden myynnit.

Bloombergin mukaan huutokauppojen ostajista noin 40 prosenttia tuli Yhdysvaltojen ulkopuolelta. Ostajista moni oli Latinalaisesta Amerikasta tai Aasiasta.

Blogisivullani kävijäennätys...

Näyttää siltä, että tänään lauantaina 15.11.2014 blogisivullani on ennätysmäärä kävijöitä - toistaiseksi.


En tee varsinaista välitilinpäätöstä, teen sen taas myöhemmin mutta...

Näyttää kuitenkin siltä, että viimeisimmät tekstini ovat kiinnostaneet monia. Toki myönnän itsekin, että ne ovat aika lailla maailmaasyleileviä lainauksia - osittain, mutta supertärkeitä.

Kyllähän tuo G20 kokous Australiassa antaa suuntaviivaa, mihin maailma on lähitulevaisuudessa menossa.

Kokousta ei ole syytä vähätellä. Me emme täällä kotoisessa Suomessakaan voi tuudittautua enää perinteiseen "lintukotoelämään". Toisaalta mitään paniikkinappuloitakaan ei ole syytä hapuilla...

On mukava todeta, että tekstini: On luotava uusi maailmanjärjestys-otsikolla on myös kiinnostanut.
Kyllä YK:lle täytyy löytyä ryhtiä lähitulevaisuudessa. Veto-oikeudet kuuluvat auttamattomasti taantumuksen ja pysähtyneisyyden aikakaudelle...

G20-kokous Australian Brisbanessa...

Niin kuin olen aikaisemminkin kirjoittanut aamukahvien/aamupalan jälkeen "lukuaamujumppaani" kuuluvat: Yle Uutisten, Helsingin Sanomien, Kauppalehden, Pohjolan Sanomien, Lounais-Lappi-lehden nettiselailu.

Poikkeuksetta niistä löytyy jotain miettimisen aihetta jopa kommentoitavaa.

Olen kehua retostellut em tahojen ammattimaisesta tyylistä kirjoittaa asiaa.

Muun muassa taannoin Helsingin Sanomissa oli erinomainen artikkeli meneillään olevasta Ukrainan konfliktista, Itä-Ukrainassa juuri tälläkin hetkellä vallitsevasta sotatilasta.

Murheellista, että YK on totaalivoimaton, hampaaton tämän tyyppisissä, traagisissa tapahtumissa... 

Nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan muunneltuna:

Kommentti: Putin ei ole enää vain "kyllästynyt kakara", Venäjästä on tullut uhka

ULKOMAAT 15.11.2014 13:16 Päivitetty 15.11.2014 13:51

Suvi Turtiainen

HELSINGIN SANOMAT

Vuosi sitten G20-kokouksen ongelma oli Syyria.

Damaskoksen liepeillä oli kemiallisin asein tapettu satoja siviilejä. Yhdysvallat suunnitteli iskuja Bashar al-Assadin hallintoa vastaan. Venäjä ei uskonut liittolaisensa al-Assadin hallinnon olevan syyllinen kemiallisten aseiden käyttöön ja vastusti raivokkaasti Yhdysvaltain iskuja.

" Putin ja Obama ovat kauempana toisistaan kuin Venäjän ja Yhdysvaltain presidentit kertaakaan kylmän sodan jälkeen", venäläinen politiikan tutkija Dmitri Trenin sanoi syyskuussa 2013 HS:lle, kun G20-maiden johtajat kokoontuivat Pietarissa.

Tämänvuotisessa G20-kokouksessa Australian Brisbanessa Venäjän ja lännen viileät välit ovat jälleen pääosassa. Tällä kertaa ongelmana on itse Venäjä.

Heti kokouksen avajaispäivänä lauantaina Obama ilmoitti, että Venäjän voimatoimet Ukrainassa ovat uhka koko maailmalle.

"Vastustamme Venäjän aggressiota Ukrainassa. Se on uhka maailmalle, kuten näimme kammottavassa MH17-lentokoneen alasampumisessa", Obama sanoi varhain lauantaiaamuna Suomen aikaa.

Venäjä ei itse myönnä olevansa Itä-Ukrainan taisteluiden osapuoli. Sama viesti kuultiin Brisbanessa.

Perjantaina Venäjän valtiollinen propaganda esitti oman versionsa malesialaisen MH17-koneen alasampumisesta. Vaikutusvaltaisen Ykköskanavan ohjelma julkaisi kuvan, jonka se väitti olevan todiste siitä, että matkustajakoneen ampui alas todellisuudessa Ukrainan hävittäjä.

Venäläinen nettiyhteisö tuomitsi kuvan nopeasti väärennökseksi, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Länsiarvioiden mukaan alasampumiseen käytetty ohjus oli Venäjän tukemien kapinallisten käsissä.

Ykköskanavan "paljastuksen" julkaiseminen G20-kokouksen aattona ei ole sattumaa. Koneturma on erityisen herkkä asia isännille, sillä turmassa kuoli 28 australialaista. Putin joutuu varmasti vastaamaan turmaa koskeviin kysymyksiin G20-kollegoilleen viikonlopun aikana.

Lännen ja Venäjän suhteissa on tapahtunut selvä muutos verrattuna vuodentakaiseen G20-kokoukseen.

Sen sijaan, että puhuttaisiin huonoimmista väleistä "sitten kylmän sodan", monet arvioivat Venäjän ja lännen jo ajautuneen uudenlaiseen kylmään sotaan. Uudesta kylmästä sodasta ovat viime päivinä puhuneet muiden muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistöja Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov.

Syynä on Venäjän muuttuneet toimintatavat.

Vielä vuosi sitten Putin oli Obaman sanoin kuin "kyllästynyt kakara luokkahuoneen perällä". Ja Venäjän ulkopoliittinen rooli perustui lähinnä siihen, että se esti länsimaita saavuttamasta omia tavoitteitaan.

Jarrupolkimena toimi veto-oikeus turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä.

Sota Ukrainassa ja Krimin valtaaminen ovat kuitenkin osoittaneet Venäjän olevan valmis myös voimatoimiin oman alueellisen vaikutusvaltansa pönkittämiseksi.

Maailmanpoliittisesta jarrusta on itsestään tullut uhka.

Käsienkäyttöohjeistusta tarvitaan kipeästi...

Katselin hetki sitten televisio-ohjelmaa, jossa haastateltiin entistä, läheskaikkitietävänitseriittoista pääministeriämme Esko Ahoa. Hänhän ei ole tunnetusti pitänyt koskaan kynttiläänsä vakan alla vaan päinvastoin - vieläkin, kääräisten siinä muun touhuamisensa ohessa sievoiset summat "maailmanparantamisneuvoillaan"...

Olivatpa hänen rikkiviisaat neuvonsa tarpeellisia tai ei, en puutu siihen, vaan televisioruudussa kehonkieleen, tässä tapauksessa käsien käyttöön. Heti totean, että minun arvioni mukaan Esko Aho ei ole löheskään pahimmasta päästä - kukaties päinvastoin.

Mistä lie tullutkin suomalaiseen kulttuurii tuo käsien hallitulta näyttävä mutta lähes hallitsematon käsien viuhtominen sanomansa vahvistukseksi? Jostakin Etelä-Euroopasta kukaties...

Lähes poikkeuksetta kaikki "televisioista tutut julkkikset" hallitsevat erinomaisesti eteläeurooppalaisen käsienviuhtomisen. Käsienviuhtominen saattaa joissakin tapauksissa saada lähes koomisia piirteitä. 

Mielestäni käsienkäyttöohjeistusta tarvitaan kipeästi televisioissa esiintyville.

Myönnän, että luonnollisesti esiintyjän sanoma on ykkösasia, mutta mihinkäpä sitä silmänsä pistää... 

On luotava uusi maailmanjärjestys...

Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että seuraan kohtalaisen aktiivisesti median ja nimenomaan netin välityksellä maailmanmenoa, erilaisten kriisipesäkkeiden tapahtumia, koska niillä saattaa olla arvaamattomat vaikutukset maailmanrauhaan lähitulevaisuudessa.

Maailmanrauhaan, jota Yhdistyneet kansakunnat (YK) pitäisi arvovallallaan kiihkeästi suojella ja ylläpitää...

Niin pitäisi, mutta se on mielestäni demokratian irvikuva - totaalihampaaton monien tälläkin hetkellä jylläävien kriisipesäkkeiden keskellä.

Olen hämmästynyt enkä voi millään ymmärtää sitä, että mm. YK:n turvallisuusneuvoston pysyväisjäsenillä on veto-oikeus, jonka perusteella mikä tahansa näistä maista voi kaataa minkä tahansa päätöslauselmaluonnoksen voimaantulon.

Turvallisuusneuvostossa on 15 jäsentä kerrallaan, joista pysyviä jäsenvaltioita ovat Venäjä (Neuvostoliiton kansainvälisoikeudellisena seuraajavaltiona), Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Yhdysvallat ja Kiinan tasavallan sijaan 1971 paikan saanut Kiinan kansantasavalta.


Toistan; YK/veto-oikeus on minun arvomaailmassa demokratian irvikuva.

Puhdas, suoraviivainen enemmistöäänestyspäätös on sen sijaan oikeaa, aitoa ja kriittisen tarkastelun kestävää nykydemokratiaa.

On vihdoinkin aika orientoitua luomaan uusi maailmanjärjestys, jonka myötä YK:lle palautuu arvovalta ja mahdollisuus ennalta ehkäistä ja aidosti puuttua maailman kriisipesäkkeisiin...