perjantai 19. syyskuuta 2014

Perussuomalaisten europarlamentaarikko Jussi Halla-aho - mielenkiintoista...

Jussi Halla-ahosta voi olla ainakin kahta mieltä. Ainakin sen olen konkreettisesti huomannut, että hän sanoo kohtalaisen suoraan sen, mitä hän ajattelee ja varmasti pysyy sanojensan takana.
Testasin Helsingin Sanomien sivuilla, kuinka paljon olen samaa mieltä kuin Jussi Halla-aho.
Vastaus oli Jussi Halla-ahoa/minua mairitteleva, olen hänen kanssaan 68%:sti samaa mieltä.

Olen testannut itseni myös Stubbin ja Tuomiojan kanssa. Stubbin kanssa lukemat olivat samaa suuruusluokkaa kuin edellä mutta Tuomiojan kanssa olimme huomattavasti vähemmän samaa mieltä, joka oli minusta aika yllättävää...

Otin alla olevan Helsingin Sanomien tekstin blogikirjoitukseeni sen vuoksi, että em. henkilö on kohtalaisen ahkera blogikirjoittaja. Hänen kirjoitusaktiviteettiin minulla on vielä hiukan petrattavaa.

Suora nettilainaus Helsingin Sanomien sivuilta:
Venäjä pyrkii kohti neuvostoaikojen menetettyä suuruutta. Suomen olisi parasta suojautua liittymällä Natoon, rajoittamalla venäläisten kiinteistöomistuksia Suomessa ja pyrkimällä tiukentamaan EU:n pakotteita Venäjää kohtaan.
Tällaiset madonluvut latelee perussuomalaisten europarlamentaarikko Jussi Halla-aho HS:n Studio Kulmapöydän haastattelussa.
"En sano, että meitä olisi välitön sotilaallinen uhka vaanimassa. Ei pidä toisaalta kuvitella, että lepyttelevä linja tekisi minkäänlaista vaikutusta venäläisiin. Ei siellä arvosteta mielistelijöitä", Halla-aho sanoo.
"Suomessa uskotaan, että Suomi on rautainen Venäjä-osaaja. Kun eletään niin kuin aina on eletty, tullaan hyvin toimeen eikä meitä uhkaa mikään. Samoin ajateltiin Ukrainassa."Hän syyttää Suomea "naiivista" suhtautumisesta venäläisiin.
Ukrainalaisten luottavaisen suhtautumisen venäläisiin Halla-aho muistaa 1990-luvulta, jolloin hän asui Kiovassa vuoden verran. Hän työskenteli Ukrainan pääkaupungissa Suomen lähetystössä viisumivirkailijana.
Hän on myös toimittanut suomi-ukraina-sanakirjaa.
Keväällä Euroopan parlamenttin valittu Halla-aho on EU:n ja Venäjän parlamentaarisen yhteistyövaliokunnan jäsen.
Hänen mielestään Venäjän toiminta Ukrainassa heijastaa sen "tietynlaisia imperialistisia, suurvaltapoliittisia toimintatapoja". Venäjä liitti keväällä itseensä Ukrainaan kuuluneen Krimin niemimaan vastoin kansainvälistä oikeutta. Sen jälkeen länsi on sanonut sen lähettäneen sotilaitaan Itä-Ukrainaan, vaikka Venäjä itse kiistää tämän.
"Venäjä kokeilee kepillä jäätä. Se katsoo, mitä kaikkea se voi tehdä", Halla-aho arvioi.
Hän vertaa tilannetta 1930-lukuun, jolloin Saksan diktaattorille Adolf Hitlerille annettiin myönnytys toisensa perään kunnes toinen maailmansota roihahti liekkeihin.


Halla-aho muistuttaa, että Venäjän neljästä liittoutumattomasta rajanaapurista se on hyökännyt kahden kimppuun. Hänestä Baltian maiden Nato-jäsenyys esti sen, että Venäjän sotilaita, "vihreitä miehiä" ei nähty Baltiassakin.
Niinpä myös Suomen olisi hänestä järkevää liittyä Natoon. Hän on kannattanut Nato-jäsenyyttä jo vuosia.
Liittoutumattomuuden lisäksi Halla-aho pitää myös Suomessa asuvia venäläisiä mahdollisena pitkän aikavälin vaaratekijänä. Siksi heidän kiinteistöomistuksiaan olisi hänestä syytä rajoittaa.
Pelkona on, että Venäjän presidentti Vladimir Putin päättäisi Suomen venäläisten tarvitsevan Venäjän suojelusta. Sinänsä Halla-aho ei usko, että Suomen venäläiset tällaista toivoisivat.
"Venäjä saattaa käyttää venäläisvähemmistöjä tahattomana viidentenä kolonnana ja vipuvartena, kun sisäpoliittinen tilanne vaatii, että on kehitettävä kriisejä."
Putin on Halla-ahon mielestä tekemässä itsestään "elinikäistä tsaaria". Asemansa sementoimiseen hän tarvitsee kuitenkin keskiluokan tukea. Tässä Halla-aho näkee Putinin heikon kohdan, johon EU:n pitäisi iskeä pakotteillaan. Jos keskiluokan elintaso heikkenee, mahdollisesti myös tuki Putinille laimenee.
"Keskiluokan elintaso on se, mihin pakotteilla pitäisi iskeä. Ja ne iskevätkin", hän arvioi.
Halla-aho vaatiikin voimakkaampien pakotteiden ottamista käyttöön.
Niitä pohtiessa pitäisi lopettaa hänen mielestään lyhytnäköinen huolehtiminen siitä, mitä vaikeuksia pakotteet aiheuttavat Suomen ja muiden EU-maiden taloudelle.
"Pitää kysyä se kysymys, onko meillä vaihtoehtoa?"

torstai 18. syyskuuta 2014

Fennovoimaa pukkaa vai pukkaako sittenkään...

Niin - ei se Fennovoima aivan läpihuutojuttu olekaan! Hallitus äänesti 10-7 ja hajosi. Miten käy aikanaan eduskunnassa. Jan Vapaavuorella alkaa olla hätää myytäväksi saakka, on pakko luvata Olkiluoto 4-laitoksen "uusioharkintaa"...

Kyllä Itä-Ukrainassa käytävä sota (aikaisempi Ukrainan kriisi) ja nimenomaan Venäjän arvaamattomuus näkyy ratkaisuissa, on syytä näkyäkin...



Tuoretta meriahventa savustettuna...

Kävimme tänään aamupäivällä kalassa Kemin Selkäsaaren länsirannan Lehmikiven karikon reunassa ja saaren pohjoispäädyssä.

Kalaa, meriahventa tuli sen verran - pilkillä ja jigiongilla perinteiset madot syötteinä, että pääsimme savustamaan.
En saanut tällä kerralla minua "härnännyttä" särkeä ylös. Jos olisin, niin olen varma, että isoja ahvenia olisi alkanut nousta särkipalasyöttien siivittämän veneeseen...

Onko upeampaa hetkeä, kun päästä syömään, nauttimaan hyvin maustettuja, vasta savustettuja meriahvenia - sormin?

Minä en tiedä parempaa mutta tämä onkin puhtaasi makuasia.

Kaupunkilehdet mielipidemuokkaajina...

Olen viime vuosina lukenut kohtalaisen tarkasti postilaatikkoomme jaettuja kaupunkilehtiä. 

Käytännössä niitä Meri-Lapissa on kaksi: Lounais-Lappi (Pohjolan Sanomien jatke) ja KEMI-TORNIO (entinen Torniolainen). Satunnaisesti jaetaan myös muita ns. ilmaisjakelulehtiä, jotka tulevat koteihin yleensä jonkin teeman siivittämänä.

Mielestäni em. kaupunkilehdet eivät ole turhanpäiväisiä, mainostäytteitä vaan hyvin toteutettuina aitoja mielipidemuokkaajia. Siksipä niihin on pakko suhtautua vakavasti.

Erityisesti KEMI-TORNIO-kaupunkilehti on merkittävässä asemassa, koska Torniossa ilmestyvänä lehtenä siinä painottuu Tornion kaupungin aktiivinen yhteistyö rajanaapurin, Haaparannan kanssa.

Tänään ilmestyneessä lehdessä oli Team Botnian Oy:n uuden vetäjän, toimitusjohtaja Jari Kujalan kolumni.

Jari oli muutaman vuoden Meri-Lapin kehittämiskeskus ry:n (entinen Kemi-Tornion alueen kehittämiskeskus) palveluksessa.
Toivon kemiläisenä Jarin myötä Team Botnian kuvioihin aivan uusia, raikkaita tuulia, jonka vuoksi luin tämän viikon KEMI-TORNIO-lehdestä hänen artikkelinsa suurennuslasin kanssa.

Kyllähän artikkelissa mainittiin torniolaisten yhteistyöstä Meri-Lapin muiden kuntien kanssa mutta...

Ei kai tuo nyt niin paha asia olisi ollut, jos nuo muut kunnat, lähinaapurit olisi löytynyt ihan julkipainettuna tekstissä.

Haaparanta kyllä tuli esiin asiallisesti (sulkujen sisällä).

Tunnustan, että minäkin saatan kukaties joskus lukea tekstejä kemiläisväritteisten lasien läpi. Se minulle suotakoon...



keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Mukavan tuntuista autonjyrinää...

Autoliikenteen melu saattaa olla epämielyttävää, mikäli sille altistuu jatkuvasti. Kuitenkin joissakin tapauksissa se saattaa olla mukavan tuntuista autonjyrinää, kun siihen on liitettävissä positiivisia, myönteisisä ajatuksia ja asiakokonaisuuksia.

Kävin tänään iltapäivällä vaimoni kanssa puolukassa Kemin Ajoksessa. Marjastuksen yhteydessä minulla alkoi ajatus harhailla sivuun itse pääasiasta eli marjastuksesta.

Kuuntelin kaukaa kuuluvaa autonjyrinää - jatkuvaa, edestakaista autonjyrinää, mikä luonnollisesti merkitsee toimeliaisuutta, teollista toimintaa, rakentamista, jne. ... .

Pääosa liikenteestä liittyi luonnollisesti Ajoksen satamaan. Ääniä kuunnellessani tuli mieleen, että kyllä se saisi olla monipuolisempaakin. Siitä puuttui rautatieliikenteen äänimaailma.

Kemi on investoinut rajusti Ajoksen satamaan varautuen malmikuljetuksiin. Niitä vielä odotellaan.

Toisaalta tuo Biodieseltehdas odottaa myös liikkeelle lähtöä. Vapolla on ratkaisevan tärkeä rooli asiassa.

Todettakoon, että MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila otti myös ansiokkaasti esiin nuo biotekniikka-asiat Keminmaan perhemetsäpäivillä viime viikonvaihteessa - hyvä niin...

Täyttä huijausta!

Kerroin syyskuun alussa erään tekstini yhteydessä:

Todettakoon lisäksi, että sain liitetiedostona toistamiseen eräänlaisen palkintoaineiston peräti Googlelta. 

Liitetiedosto on niin aidon tuntuinen, että sitä on kyllä aivan pakko tarkistaa. Kerron aikanaan, oliko sekin supertaitavasti hahmoteltua huijausta vai totta ainakin toinen puoli...



Tässä tarkistukseni ja saamani vastaus:

Hei

Kyseessä on huijaus, eikä Googlella ole asian kanssa mitään tekemistä. Tällaisiin viesteihin ei missään nimessä tule vastata.

yt
Anni Ronkainen

1. syyskuuta 2014 11.39 Aki Pyykkö <aki.pyykko@netti.fi> kirjoitti:
Hyvää alkanutta syyskuuta ja google-maailman iloja/jaksamista!
Tämä on puhtaasti hakuammuntaa. Arvelen, että Googlen Suomen maajohtajalla on sähköposti  luonnollisesti em. muotoa. Minua on pommitettu liitetiedoston asialla. Epäilyksen kellot alkavat aina kilkattaa, kun suurista rahasumista mainitaan, vaikka aineisto näyttää erittäin aidolta.
Siksi ajattelin ottaa Sinuun Anni yhteyttä, jotta selkokielellä suomeksi kerrot, mistä tässä on kysymys ja onko se yleensäkään virallista Google-asiaa - kiitos.
Tiedustelu- ja yhteistyöterveisin
Aki Pyykkö
Kemi
_________________________________________


-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: Google [mailto:walid.sakka@edunet.tn]
Lähetetty: 1. syyskuuta 2014 8:22
Vastaanottaja: undisclosed-recipients:
Aihe: Powered By Google

Dear Google User,

You have been selected as a winner for using Google services. Find attached email with more details.

Congratulations,

Matt Brittin.
CEO Google UK.

©2014 Google - Terms & Privacy



Jääkiekkoyhteistyö Meri-Lapissa

Tunnustan pitäväni jääkiekosta. Se on yksinkertainen, suoraviivainen, selkeä ja fyysinen joukkuepeli, jota usein pelataan mielestäni kuitenkin turhan monimutkaisesti.

Jääkiekkokausi 2014-15 käynnistyy pohjoisessakin. Kemiläinen Kemi Lämärit, torniolainen TIHC ja ylitorniolainen Et-Po aloittavat II-divisioonapelit.

Kukaties jollakin em. joukkueella on selkeä tavoite sarjatason nousussa - Suomi-sarja siintää jo alkuvaiheessa ajatuksissa...

Olen vuosikymmenien aikana kirjoittanut useasti Meri-Lapin alueella käynnistettävästä jääkiekkoyhteistyöstä.

Muistaakseni vajaa pari vuotta sitten lähetin em. jääkiekkoseurojen puheenjohtajille sähköpostiviestin, jossa toivoin heidän käynnistävän yhteistyön uuden, eräänlaisen keihäänkärkiseuran perustamiseksi.

Uusi jääkiekkoseura, jonka tavoitteena on nousta viime kädessä vähintäänkin Mestistasolle kohtuullisella aikajänteellä.

Selkeästi uusi jääkiekkoasetelma olisi tervetullut elementti Meri-Lappiin. Nykyiset jääkiekkoseurat toimisivat ns. kasvattajaseuroina.

Toistaiseksi junnataan edelleen tutuissa ja turvallisissa ympyröissä, ei uskalleta menestyä.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Vapaavuori osui naulan kantaan...

Osaako joku lukijoista selvittää, miten on mahdollista, että vuonna 2005 aloitettu Olkiluoto 3-ydinvoimalan rakentamishanke, jonka piti olla valmis vuonna 2009, valmistunee näillä näkymin vuonna 2018?
Tämän hetkisten tietojen mukaan hanke on noin yhdeksän vuotta myöhässä, mikäli pysytään nykyisessä, luvatussa aikataulussa...
Kyllä kyseessä on varmasti Suomen teollisuushistorian surkein hanke, niin kuin Vapaavuori toteaa...
Kovin on kivinen tie myös tuon Fennovoiman hankkeen alkumetreillä. Mahtaako tuosta tulla mitään?
Suoraa nettilainausta Helsingin Sanomista:
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) totesi maanantaina Ylen A-studiossa, että pahasti myöhässä oleva Olkiluoto 3 -ydinvoimala on Suomen teollisuushistorian surkein hanke.
Teollisuuden Voiman (TVO) hallituksen varapuheenjohtaja Lauri Virkkunen, miltä ministerin kommentti kuulostaa?
"Olkiluoto 3 -projekti on myöhässä laitostoimittajasta johtuvista syistä. Se on tietysti ikävää ja aiheuttaa omistajilleen kustannuksia."
Elinkeinoministerin mukaan TVO:lla on peiliin katsomisen paikka. Vapaavuori päätti maanantaina olla esittämättä TVO:n toivomaa jatkoaikaa Olkiluoto 4 -hankkeelle.

Priorisointi on vaikea laji...

Priorisointi on kaikessa yksinkertaisuudessaan asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen. 

Yksinkertainen asia mutta vaikea, monille ihmisille täysin ylivoimainen laji...

Usein lienee avainkysymys se, millä asialla on myönteisin vaikutus henkilökohtaiseen elämänmenoon.
Ne asiat pääsääntöisesti priorisoidaan korkealle ja tehdään ensi tilassa. 
Elämä on kaiken kaikkiaan aika raadollista, jossa itsekkyys tulee pakostakin esiin priorisoinnissa.

Aika on rajallista ja yleensä ihmisillä on koko ajan menossa yllin kyllin erilaisia aktiviteetteja. On pakko priorisoida, pistää asiat tärkeysjärjestykseen.

Itse olen ollut kuusi vuotta eläkkeellä opetustehtävistä. Usein väitetään, että eläkeläisillä on aina kiire. 

Varmaan sellaisiakin eläkeläisiä on, itse en ole koskaan kokenut olevani kiireinen. En työssä ollessanikaan, vaikka olin työhön liittyvänä ja työn työn ulkopuolellakin aika monessa kuviossa mukana.

Tälle aamupäivälle priorisoin ojanpenkan ja nurmikon leikkauksen. Arvelen, että tälle syksylle sitä ei enää tarvitse välttämättä tehdä. Nyt se on tehty, enkä suunnittele tälle päivälle mitään muuta.

Turhat asiat pitäisi jo tässä iässä osata jättää tekemättä.

Tiedän kokemuksesta, että näin kirjoitettuani kohta tulee jotain yllättävää, ennakolta arvaamatonta tehtävää, joten se siitä priorisoinnista...
_______________________________

No niin kuin arvasin, aktiviteettia tuli vielä illaksi - tosin omasta ehdotuksestani. Kävin vaimoni kanssa ajelemassa niin sanotusti huvia Kemin Ajoksessa. Uteliaisuuttamme kävimme katsomassa Koroistennokalla, mitä Laukkasen Sakari puuhaa - olihan komea pytinki nousemassa rannalle. Lisäksi käväisimme Murhaniemessa puolukoita katselemassa. Tullessa vielä vilkaisimme tuttuja puolukkapaikkoja muualtakin...


maanantai 15. syyskuuta 2014

Multitaskaaminen työelämässä

Lainaan taas Helsingin Sanomien artikkelia. Miksi? Siksi, että aihe on minua kiinnostanut vuosikymmeniä.
Itse olen "toitottanut, paasannut", että: "Ihminen voi tehdä kunnolla vain yhtä asiaa kerrallaan!" Edellä maninitu kunnolla tarkoittaa sitä, että työ tehdään huolellisesti mielellään loppuun saakka ja aloitetaan siitä vapautuneena uusi työ ns. puhtaalta pöydältä.
Näin syntyy kunnon lopputulos. 
Minun ajatusmaailmassa työt ovat olleet aina peräkkäin kuin mustikat kuivassa heinänkorressa...Luonnollisesti marjoja voi olla rinnakkain useissa heinänkorressa, mutta aktiivityön alla on syytä pitää vain yhtä marjajonoa = kerrallaan siis yhtä marjaa.
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista:
Ihminen ei suoriudu monesta ajattelua vaativasta tehtävästä samaan aikaan.
Multitaskaaminen eli usean asian samanaikainen tekeminen on taito, jota vaaditaan työelämässä. Vaatimus on mahdoton, väittää kehittämispäällikkö Teppo Valtonen Työterveyslaitokselta.
Valtonen on tutkinut työn kuormittavuutta ja aivojen toimintaa.
"Kun ihmisten tekemisiä tutkitaan tarkemmin, huomataan, että he tekevät ajattelua vaativia asioita vuorotellen, eivät samanaikaisesti."
Kun yhden ihmisen on hallittava samaan aikaan monia vaativia tehtäviä, on sillä hintansa. Ihminen kuormittuu ja työn tulokset heikkenevät.
"Jos ihminen keskeytetään silloin, kun hän tekee ajattelua vaativaa tehtävää, keskeytyminen jää varaamaan resursseja muistilta."
Siksi Valtosen mukaan on parempi tehdä yksi keskittymistä vaativa asia loppuun kuin yrittää tehdä useaa asiaa samaan aikaan.
Työelämässä multitaskaamista vaaditaan, sillä työelämä on entistä pirstaleisempaa ja projektiluonteisempaa. Projektit myös menevät toistensa kanssa päällekkäin.
Myös työnteon jatkuva keskeytyminen esimerkiksi avokonttorissa kuormittaa työntekijää. Valtosen mielestä työpaikoilla tulisi olla huoneita, joissa voi tehdä keskittymistä vaativia tehtäviä. Avokonttorissa voi turvautua vaikka korvaläppiin, jotka estävät häiriintymisen metelistä.
Yksi keino vähentää kuormitusta töissä on se, että projektien alkaminen ja päättyminen tulevat esille selkeästi.
"Esimerkiksi projektin päätöstilaisuus voi olla yksi keino saada ihmiset irrottautumaan henkisesti edellisestä tehtävästä."
Joskus sanotaan, että keskeneräiset ideat kehittyvät, kun ne jättää muhimaan mieleen. Tämä pätee Valtosen mukaan tiettyyn rajaan saakka.
"Keskeneräisiä asioita ei pitäisi olla liikaa."
 Näin selviät multitaskaamisesta
Pilko työ osiinJos et saa tehtävää valmiiksi yhdellä kerralla, jaa tehtävä pienempiin osiin. Kun saat yhden vaiheen valmiiksi, ei tehtävä jää kuormittamaan samalla tavalla muistia kuin keskeneräinen tehtävä yleensä.
Varaa kalenterista kellonajat eri tehtävilleJos samana päivänä pitää tehdä hyvin erilaisia tehtäviä, niille voi merkitä selkeät kellonajat kalenteriin. Älä silloin lue sähköpostia tai tee mitään muuta, joka häiritsee keskittymistäsi yhteen asiaan.
Hyödynnä keskeytyksetTyön keskeyttäminen ei ole aina huono asia. Esimerkiksi jos työtoveri tulee juttelemaan kanssasi, saatat saada idean johonkin toiseen meneillään olevaan tehtävään tai päästä eteenpäin jossakin muussa asiassa.
Sovi pelisäännötJos työsi keskeytyy usein, sopikaa työpaikalla pelisäännöistä. Esimerkiksi oven sulkeminen voi tarkoittaa, ettei sinua saa häiritä. Avokonttorissa korvaläpät voivat olla työtovereille merkki siitä, että teet keskittymistä vaativaa tehtävää.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

Kaksinapainen Suomi? Kyllä!

Jostain syystä vanhat tekstini alkoivat taas kiinnostaa ja melkein "hyppiä silmilleni". Ehkä siitä syystä, että voin vertailla, onko maailmanmeno muuttunut kotinurkilla.

Sinullakin on siihen erinomainen mahdollisuus luettuasi mm. alla olevan tekstini vuodelta 2003...


KAKSINAPAINEN SUOMI? KYLLÄ!

Torstaina 4. joulukuuta 2003 tämän lehden Mielipide-palstalla oli Jari Tammi-nimisen henkilön, kirjailija Turusta, kirjoitus otsikolla Maamme kahtiajaosta ei ole kyse.
Hän toteaa olevansa riemastunut, että Oulun nostaminen Suomen kakkospääkaupungiksi on lopulta lyönyt ajatuksena läpi.
Hän toteaa, että hänen esittämänsä idea alkoi tulla keskustelunaiheeksi vasta alue- ja kuntaministerin Hannes Mannisen otettua asian esiin.
Jari Tammi esittää artikkelissaan, että Suomi on rakennettava uudestaan eräänlaiseksi kaksinapaiseksi maaksi. Se ei ole loppujen lopuksi mielestäni uutta, sillä näinhän jo nyt on...
Ongelma on lähinnä siinä, että nykyiset ”navat” ovat kohtuuttoman suuria ja epätasapainoisia!

Maamme viimevuosien tapahtumat ovat osoittaneet selkeästi sen tosiasian, että Suomi on jakaantunut rajusti kahtia lähinnä ainakin viidellä (5) osa‑alueella:                 
- Urbaani city‑Suomi/maaseutu‑Suomi
- Kasvukeskus‑Suomi/muuttotappio‑Suomi
- Työllisyys‑Suomi/työttömyys‑Suomi       
- Hyvinvointi‑Suomi/ei‑hyvinvointi‑Suomi
- Osakeoptionäennäisöky‑Suomi/rutiköyhätotaalinälkäkitkuttelu‑Suomi

Kehä III‑efekti on siten saanut lainvoiman, jossa me susirajan piruparat olemme olleet osaltamme vaikuttamassa omien päättäjiemme/päättämättömiemme kautta ‑ valitettavasti...

On puhuttu paljon hyvinvointi-Suomesta – on kehitelty teemoja - hyvinvointi ja työllisyys, joilla on jopa voitettu aikanaan vaaleja tässä maassa!

Kuitenkin edelleen myös vuoden 2003 Suomessa: Eri puolilla maassamme ruokajonot ovat yhä sitkeästi pysyneet kohtuuttoman pitkinä.
Siitä näimme kuvaavan esimerkin mm. erittäin arvokasta työtä vähäosaisten auttamiseksi jo vuosikymmeniä tehneen Veikko Hurstin varjoitsenäisyyspäivän juhlatilaisuuden muodossa 06.12.2003 Helsingin Hakaniemen torilla!

Kuka kehtaa väittää em. tyyppisen liittyvän millään tavalla käsitteeseen hyvinvointi? Minun arvomaailmassa se on mitä suurimmassa määrin päinvastoin pahoinvointia ja ihmisten kohtuutonta, totaalista nöyryyttämistä...
Lisäksi se on suuri, kansallinen, anteeksiantamaton häpeä maallemme, joka edelleen loistaa monissa kansainvälisissä tutkimuksissa kärkisijoilla!
Joku perijuurin nykymenoon kyllästynyt takavuosina leukaili: "Onneksi meillä on EU‑ruokatuki!"
Niinpä!
Niin kauan, kun Suomi on nettomaksaja, kaikki eurot, jotka EU:sta tulevat, ovat meidän suomalaisten – Sinun ja minun - omia rahoja, joita me anomme, anelemme takaisin hirvittävän byrokratian säestyksellä!

Toki tasapuolisuuden nimessä on mainittava, että maahamme on viime vuosien aikana, oikeastaan aivan viime viikkoinakin syntynyt muutama raharikas osake‑/optiomiljonääri...

Maamme työttömyysluvut ‑ laskutavasta/tai ‑tahosta riippuen ‑ ovat edelleen tällä hetkellä 200.000‑300.000 työtöntä. Tosiasiassa meillä on tällä hetkellä 400.000- 600.000 työkykyistä ihmistä työelämän ulkopuolella, mikäli erityyppiset koulutuskasaumat putsattaisiin!

On suorastaan pöyristyttävää, että työkykyisiä, ammattitaitoisiakin ihmisiä tippuu pitkäaikaistyöttöminä normaalin, ihmisarvoisen elämän ulkopuolelle apatian synkeään tilaan, josta on erittäin vaikea nousta jaloilleen.

Toki tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että noin yhdeksänkymmentä prosenttia suomalaisista on työnsyrjässä kiinni ‑ ainakin toistaiseksi...
                     
Nyt toki näyttää siltä, että osittain em. tilastoja putsataan eläkejärjestelyillä. Hyvä niin!

Viimevuosien ratkaisut Suomessa vahvistavat monien pohjoissuomalaisten mielissä jo vuosia kytenyttä ajatusta, että Suomi on pistettävä poikki, jakaa totaalisesti, konkreettisesti kahtia...
Miksi?
Siksi, että meillä on täällä pohjoisessa houkuttelevan puhdasta luontoa vaikka muille jakaa, raaka‑aineita, omiksi tarpeiksi energiaa, viimeisenpäälle viritettyjä, riihikuivaa rahhaa jauhavia, osittain laajenevia teollisuuslaitoksia, kohtuurunsaasti huippuosaamista ja ammattitaitoa, oppilaitoksia joka lähtöön, aktiivista yhteistyökykyä ja mahdollisuuksia lähinaapureihin, jne. ...

Myös osittain siksi, että läntisessä naapurimaassamme Ruotsissa on menossa samansuuntainen kehitys jopa eräänlaisen, väljän ”koontipuolueen” – yhteisen pohjoisen puolueen – koeponnistus…

Oikeastaan meiltä ei puutu mitään! Me kyllä pärjäämme täällä omillamme! Poikki, mutta mistä?

Takavuosina henkilökohtaisesti pohdiskelin, että ilmeisesti tasapainoisin kohta olisi jossain tuolla Oulun‑läänin etelärajalla länsi-itä-suunnassa.

Nyt on tosin tullut sellainen tunne, että monet etelämpääkin ‑ kurjimuksessa elävät kunnat ‑ haluaisivat varmaan tulla mukaan yhteisrintamaan, joten katkospaikka voinee olla hiukan etelämpänä.

Tietysti täällä pohjoisessa voimallisesti viime vuosina kehittynyt Oulun seutu saattaa muodostua vähän ongelmalliseksi mutta sielläkään kaikissa ympäristökunnissa vauhti ei liene aivan hengästyttävä ole, joten kiinnostusta mukaan tuloon todennäköisesti löytyy…

Voimakas Oulun seutu voinee olla uuden, kaksinapaisen Suomen voimallisesti eteenpäin puuskuttava, muut mukaansa tempaava, veturi.

Kaksinapaisen Suomen pohjoisin osa olisi siis vähintään 1/2 tai jopa 2/3 nyky‑Suomen pinta‑alasta.

Kyllä sillä pärjätään – aluksi!

Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Kemi

Eduskuntavaalit lähestyvät...

Kaivoin esiin vanhan tekstini, joka on aikanaan julkaistu jossakin paikallislehdessä.

Siihen maailman aikaan kemiläinen kunnallispoliitikko, Risto Myyry, kirjoitteli tämän tästä nasevia artikkeleita, joiden läpäisy lehtiin oli taattu.

Alla oleva lehtiartikkelini on vuodelta 2007 ennen silloisia eduskuntavaaleja. Eduskuntavaalit olivat myös keväällä 2011 ja seuraavat aivan kohta puolin - keväällä 2015. Odotettavissa mielenkiintoiset eduskuntavaalit.

Juuri tänään saimme hiukan ydinvoimainfoa, jonka perusteella Vihreät todennäköisesti jättää nykyhallituksen. Kokoomus, SDP, Ruotsalaiset ja Kristilliset jatkavat äärimmäisen niukalla eduskuntaenemmistöllä - 101 edustajaa 200:sta...

Tänään saimme myös naapurimaamme Ruotsin parlamenttivaalitulokset. Valta vaihtuu ja edessä on todennäköisesti erittäin vaikeat hallitusneuvottelut, pahimmillaan uudet vaalit...

Onko jotain muuttunut vuoden 2007 jälkeen Suomessa? Asiaa voit pohdiskella luettuasi alla olevan tekstin...


KUKA TARJOAA LUOKKAMATKAN ”LUOKATTOMILLE”?

Luin huolellisesti Risto Myyryn kirjoituksen Luokkamatkan Pohjolan Sanomista 15.02.2007 aamusella ja totesin sen olevan asiallisen kannanoton omissa kirjoituksissani käyttämääni termiin nykymeno…
Risto Myyry pohdiskelee asiallisesti, tosin hiukan ympäripyöreän peitellysti käsittelemäänsä asiaa. 
Monet hyvinkin vaatimattomista lähtökohdista työtä tekemällä tai muuten vaurastuneet henkilöt ovat omienkin havaintojen mukaan unohtaneet sekä taustansa mutta myös vähäosaisten kansalaisten kiistattomat oikeudet kohtuulliseen perustoimeentuloon.

Monilla nykypoliitikoilla tuntuu olevan taannoisen, edesmenneen nuosupoliitikon näkemyksiä:” Kun kovaa ajatetaan, niin paskat putoo rattailta!”
Elävätkö he unessa, niin kuin edesmennyt, arvostettu filosofi, ajattelija Yrjö Kallinen meitä suomalaisia muistutti ja varotteli kauan sitten…

Kuka tarjoaa tulevaisuudessa luokkamatkan ”luokattomille”?

Luokkamatkan niille henkilöille, jotka vuosien saatossa eivät ole syystä tai toisesta onnistuneet hankkimaan turvallista toimeentuloa itselleen, perheelleen eikä siten kasvattamaan varallisuuttaan ja nousemaan yhteiskunnan arvohierarkiassa, luokituksessa ylöspäin.
On puhuttu paljon hyvinvointi-Suomesta. Kuitenkin myös vuoden 2007 Suomessa siis tällä hetkellä: Eri puolilla maassamme ruokajonot yhä lisääntyvät ja pitenevät! Valitettavan monet ihmiset ovat todella ahtaalla.
Suomi-nimisellä valtiolla menee hyvin, mutta kunnat pääsääntöisesti kitkuttelevat lähes selvitystilassa.
Kuka kehtaa edelleenkin väittää edellä olevan liittyvän millään tavalla käsitteeseen hyvinvointi?
Minun arvomaailmassa se on mitä suurimmassa määrin päinvastoin pahoinvointia ja ihmisten kohtuutonta, totaalista nöyryyttämistä.

Lisäksi se on suuri, kansallinen, anteeksiantamaton häpeä maallemme ja nimenomaan nykypäättäjiemme toiminnalle, oikeastaan toimimattomuudelle!

Risto Myyry kysyy artikkelissaan:” Miltä lasten, työttömien ja vanhusten köyhyys näyttää?”
Hän kaipaa keskustelua periaatteellisista asioista näin kansanedustajavaalien alla.
Lapin läänissä ehdokkaista menee läpi noin yksi kahdestatoista, sillä lehtitietojen mukaan ehdokkaita on yhteensä 88 ja heistähän valitaan 7.
Aika hyvä läpimeno- eli valituksitulomahdollisuus, sillä hyvin moniin työpaikkoihin saattaa nykyään olla satoja hakijoita…
Aivan viime aikojen, laajojen äänestäjätutkimustenkin mukaan priorisoidaan lähes samat asiat tärkeiksi:
Sairaanhoito, vanhustenhoito, varautuminen väestön ikääntymiseen, energiakysymykset ja työttömyys. 
Lähellä viiden kärkeä ovat köyhien asema, verotusasiat, koulutusasiat, palkansaajien asema ja tulokehitys, eläkeasiat, jne. …

Hyviä asioita kaikki!

Vaalivirittelyterveisin 
Aki Pyykkö
Kemi

Sakari Sakke Pietilän sanomaa...

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään, sanotaan suomalaisittain.
Olen kerran ollut kuuntelemassa Sakari Sakke Pietilän rentoa, vauhdikasta ja mielenkiintoista esitelmää. Se tapahtui kauan sitten Tampereella Ammatillisten Oppilaistosten Opettajien AOO ry:n vuosikokouksen ja koulutuspäivien yhteydessä.
Sakke otti suvereenisti yleisönsä - nimenomaan hänen bodylanguage, kehonkieli oli vakuuttavaa.
Opetustyössä ollessani otin uuden ryhmän huolellisesti vastaan.Kerroin hyvin avoimesti, laajasti ja kukaties turhankin monipuolisesti itsestäni - tavoitteistani opettajana. Kävimme porukalla läpi myös koko alkavan luokan, oppilas oppilaalta heti koulunkäynnin alkmetreillä. Mikäli vielä oikein muistan, siitä oli hyötyä myöhäisemmässä vaiheessa.
Oman osuuteni lopuksi muistin aina sanoa: "Olen harvinaisen mukava ihminen, mikäli joku teistä saa minun kanssani riidan aikaan, saa kyllä tonkia itseään!" Onneksi hyvin harvoin jouduimme törmäyskurssille.
Edellä mainittu lause kuuluu edelleen sanavarastooni...
Suoraa nettilainausta Ylen sivuilta:
Hankalia ihmisiä on olemassa! Sakari Pietilä antoi jääkiekko- ja yritysvalmentajakokemuksen pohjalta viisi vinkkiä heidän kohtaamiseen.
1. Älä usko kuulopuheita, kohtaa ennakkoluulottomasti. Kuuntele ihmistä avoimesti ja luo oma mielipiteesi. Kaikille ihmisille pitää antaa mahdollisuuksia.
2. Kerro työyhteisön tavoitteet, pelisäännöt ja normit. Myös se, mitä hankalalta ihmiseltä odotetaan, mikä on hänen tehtävänsä ja roolinsa. Hyväksytä nämä asiat. Tämän jälkeen voit antaa palautetta, jos toiminta ei ole roolin mukaista. Kun yhteiset pelisäännöt, tavoitteet ja odotukset ovat selkeitä, niihin on helppo vedota.
3. Huonoa käytöstä ei tarvitse sietää! Kukaan ei ole sen suurempi kuin joukkue, kaikki ovat osa sitä ja sitä varten. Hyvä työyhteisö ei kuitenkaan tapa yksilöllisyyttä ja luovuutta. Yksilö tekee jutut, mutta ilman muita jutut eivät toimi. Negatiivinen bodylanguage, vähättelevät ilmaisut, äänen sävy, juoruilu ja selkään puukotus tuhoavat joukkueen rakennetta. Sellaista ei pidä sallia.
4. Luota ryhmän sisäiseen säätelyyn. Jos joukkueessa on selkeät pelisäännöt, sosiaalinen paine on eteenpäin vievä voima. Ihmisille pitää antaa mahdollisuuksia, mutta jos joku ei toimi yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaan, siitä seuraa luonnollisesti sovitut sanktiot. Työkavereilla on oikeus vaatia tiukkojakin suorituksia tavoitteiden eteen. Vaatiminen on myös arvostamista! Jos joku ihminen imee vain energiaa, joutuu hän ulkokehälle, ja mahdollisesti kokonaan pois joukkueesta.
5. Aina joukkueellakaan ei voi olla huippufiilis, mutta työt on tehtävä. Kavereita pitää tukea ja yrittää luoda toisia arvostava ilmapiiri selkään puukottamisen sijaan.
Tiistain Prisma Studiossa tartutetaan sekä negatiivisia että positiivisia tunteita.
Lukuehdotus: Perkka-Jortikka, Katriina: Hankalan ihmisen kohtaaminen

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Jalkapallo-ottelu PS Kemi-OPS 2-1 (0-1)...

Kävimme katsomassa otsikon jalkapallo-ottelun, joka päättyi kotijoukkueen ansaittuun voittoon. Mahdollisuuksia kotijoukkueen maalintekoon oli huomattavasti enemmänkin mutta vierasjoukkueen maalivahti upeilla torjunnoillaan teki lisämaalintekoaikeet mahdottomiksi.

Sarjataulukossa PS Kemin on tällä hetkellä ykkösenä, toivottavasti loppuun saakka, niin näemme ensi kesänä I-divisioonan jalkapalloa kotinurkilla...

Ottelun aikana pääkommunikointikieli oli englanti. Molemmilla joukkueilla oli jos jonkinmaalaista pelaajaa, joten globaali englanninkieli tuntui luontevalta. Jäin ottelun jälkeen hiukan pohdiskelemaan, onko tällä tasolla tarvetta "ulkomaalaisvahvistuksiin" tässä laajudessa. Olisiko kuitenkin syytä nostaa omia junioripelaajia enemmän edustusjoukkueeseen...

Termisen kesän loppumetreillä ollaan, joten asiallinen lisävaatetus oli katsomopenkillä ajoittaisessa tuulenpuuskassa tarpeen.

Termiset vuodenajat

Soitin eilen nykyiselle kalakaverilleni: "Eiköhän lähdetä Sauvosaaren takakentälle sunnuntaina 14.09.2014 klo 15 alkaen katsomaan II-divisioonan jalkapallo-ottelua PS Kemi-OPS. Ensimmäistä kertaa jalkapallo-ottelu tälle kesälle... ."
"Mikä ettei, ajankohta on mitä sopivin, sillä silloin on termisen kesän ja termisen syksyn käännekohta." hän muistaakseni totesi.
Asiaan liittyvää infoa löytyy runsaasti muun muassa Suomen Ilmatieteen laitoksen tilastoista.

Toki on mainittava, että vuodet eivät ole Suomessakaan samanlaisia, vaan termiset päivät vaihtelevat aika lailla...

Internet tai tuttavallisemmin netti on hyvä foorumi sivistää itseään. Muun muassa Wikipedian sivut ovat erittäin käyttökelpoisia - suosittelen.

Tekstinpätkä suoraa nettilainausta Wikipedian sivuilta:
Termiset vuodenajat on meteorologiassa käytetty tapa määritellä vuodenajat lämpötilojen mukaan. Vuodenaika vaihtuu, kun vuorokauden keskilämpötila pysyväisluonteisesti ylittää sovitun raja-arvon: yksittäistä kylmää päivää ei lasketa talveksi. Joskus vuodenajan vaihtuminen voidaan todeta vasta jälkeenpäin.
Vuodenaikojen järkevä määrä riippuu alueen ilmastosta: esimerkiksi Suomessa on käytössä neljä termistä vuodenaikaa (talvi, kevät, kesä ja syksy), Puolassa kuusi (edellä mainittujen lisäksi alkukevät ja alkutalvi).[1] Ruotsissa on samat lämpötilarajat, mutta jokaiselle vaihtumiselle on määritelty rajat, kuinka pitkään on "pysyvästi" (kevät tulee, kun lämpötila on ainakin 7 päivää nollan ja 10 asteen välillä, ja kesän tuloon tarvitaan 5 peräkkäistä päivää yli 10 asteen keskilämpötilassa.[2]

Termiset vuodenajat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Terminen kesä: Vuorokauden keskilämpötila pysyy +10 asteen yläpuolella. Kestää etelässä 4 kuukautta, Pohjois-Lapissa vain kaksi.
  • Terminen syksy: Vuorokauden keskilämpötila pysyy +10 ja 0 asteen välillä. Kestää keskimäärin 2-2,5 kuukautta.
  • Terminen talvi: Vuorokauden keskilämpötila pysyy 0 asteen alapuolella. Kestää pohjoisimmassa Lapissa yli puoli vuotta, etelässä alle neljä kuukautta.
  • Terminen kevät: Vuorokauden keskilämpötila pysyy 0 ja +10 asteen välillä. Kestää keskimäärin 1,5-2 kuukautta.[3]