lauantai 28. maaliskuuta 2020

Koronapandemia osoittaa, että kansa­kunta kykenee suuriin yhteisiin ponnistuksiin

Hmmmmm - niinpä - kyllä me tästä sano...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista sellaisenaan:
Politiikka|Kolumni

Koronapandemia osoittaa, että kansa­kunta kykenee suuriin yhteisiin ponnistuksiin

Mitä pidemmälle olemme eläneet poikkeusaikaa, sitä enemmän ovat lisääntyneet myös solidaarisuus ja yhteisvastuu. Monet auttavat toisiaan pelkkää hyvyyttään, kirjoittaa Yrjö Rautio kolumnissaan.
Julkaistu: 7:58
Kuvituskuva
Kuva: AKU ISOTALO
TÄTÄ jatkuu nyt vähintään kuukausia. Parasta on vain tottua. Kun tilanteelle ei mitään voi, pitää yrittää nähdä, mitä myönteistä koronapandemiasta voi koitua.
Myönteistä on jo se, että meillä on vain maailmanlaajuinen epidemia, pandemia, eikä maailmansotaa. Ihmisiä ei yritetä nyt tieten tahtoen tappaa, vaan pelastaa. Infrastruktuuria, tuotantolaitoksia eikä kaupunkeja pommiteta maan tasalle. On helppo palata normaaliin, kunhan tästä selvitään.
Nyt on oiva tilaisuus miettiä uudelleen elämänarvojaan. Ehkä kaikki se, mitä olemme pitäneet itsellemme kuuluvana, ei olekaan niin välttämätöntä. Ehkä elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin raha, tavara ja kaupalliset huvitukset.
Ihmissuhteet ja välittäminen ovat nousseet arvoonsa nyt, kun sosiaalisia kontakteja yritetään karsia.
EPIDEMIAN alku oli itsekkyyden aikaa: esimerkiksi hamstrausta ja vastuutonta pakkautumista Lapin hiihtokeskuksiin. Nyt maksamme itsekkyyden ja piittaamattomuuden laskua kaikkia koskevina rajoituksina.
Mitä pidemmälle olemme eläneet poikkeusaikaa, sitä enemmän ovat lisääntyneet myös solidaarisuus ja yhteisvastuu. Monet auttavat toisiaan pelkkää hyvyyttään. Suurin osa kansalaisista ymmärtää ja tukee hallituksen asettamia rajoituksia, vaikka ne vaikeuttaisivat heidän elämäänsä.
Poliittinen konsensus on palannut, ainakin hetkeksi. Niin hallitus kuin oppositiokin keskittyvät toistensa nokkimisen sijasta kansakunnan parhaaseen. Tosin joutavaa pikkupolitikointiakin yhä esiintyy, muun muassa lavastettuja erimielisyyksiä toimenpiteiden aikatauluista.
Työmarkkinajärjestötkin ovat pystyneet hädän tullen sopimaan rankoista muutoksista muun muassa yt-neuvotteluaikoihin ja työttömyysturvan karensseihin.
TÄMÄ kansakunta kykenee sittenkin hädän tullen yhteiseen suureen ponnistukseen.
Epidemia on osoittanut, että meillä on parempi terveydenhoitojärjestelmä kuin useimmissa muissa maissa, pätevät asiantuntijat ja toimiva hallinto. Meillä päätöksenteko perustuu asiantuntemukseen ja tutkittuun tietoon eikä esimerkiksi suosion tavoitteluun.
Meillä on hallitus, joka pystyy jämerään toimintaan kriisitilanteessa. Meillä on nuori pääministeri Sanna Marin (sd), joka on kuin luotu tämän vaikean vaiheen johtajaksi.
Marin joutui pääministerinä melkein kylmiltään suorastaan epäinhimillisen vaikeiden tehtävien hoitajaksi. Jopa poliittisten kilpailijoiden mielestä hän on selviytynyt loistavasti.
Hän malttaa kuunnella asiantuntijoita. Hän osaa pitää hallitusjoukkueensa koossa ja jakaa vastuuta. Hän puhuu asioista rauhallisesti ja selkeästi. Sillä on suuri arvo juuri nyt.
PRESIDENTTI Sauli Niinistö on auttanut ratkaisevasti kansakuntaa ymmärtämään tilanteen vakavuuden ja siten myös hyväksymään kovatkin toimet. Presidentti ja hallitus ovat kyenneet saumattomaan yhteistyöhön.
Uskon, että nykyinen hallituspohjakin on paras mahdollinen tähän tilanteeseen. Siinä ovat mukana puolueet, jotka ovat ennenkin kyenneet yhteistyössä viemään kansakunnan läpi kovimpien aikojen.
On sanottu, että meillä on ollut hyvä herraonni, varsinkin kriisiaikoina. Niin näyttää olevan nytkin.
Demokraattinen järjestelmä on ylipäätään osoittanut toimivuutensa ja kriisinkestävyytensä. Sekin pystyy nopeisiin ja koviin toimiin silloin, kun tarve tulee.
Kansalaisten luottamus poliittiseen järjestelmäämme ja vakiintuneisiin ja puolueisiin on palaamassa. Siitä on jo merkkejä puoluekannatusmittauksissa. Myös luottamus tutkittuun tietoon ja asiantuntemukseen voi kasvaa. Kaikki tämä supistaa populismin ja kaikenlaisen huuhaan elintilaa.
LÄHES jokainen maa on sulkenut rajojaan ja taistelee pandemiaa vastaan omin, kansallisin keinoin. Jokainen kantaa huolta vain itsestään ja omista kansalaisistaan.
Tämä on kieltämättä vakava takaisku globalisaatiolle, kansainväliselle yhteistyölle ja solidaarisuudelle. Mutta tuskin se niiden loppu on. Ne voivat nousta uuteen arvoonsa, kunhan akuutti kriisi on ohi.
Pandemia tarkoittaa jo sanana maailmanlaajuiseksi levinnyttä epidemiaa. Sitä voi verrata ilmiönä vaikka ilmastonmuutokseen. Maailmanlaajuisia ongelmia ei kyetä ratkaisemaan kansallisesti. Yhteisiä maailman- ja Euroopan laajuisia toimia tarvitaan taas viimeistään silloin, kun pandemian tuhoja aletaan korjata.
Yhteisiä keinoja on löydettävä myös siihen, että selviäisimme seuraavasta pandemiasta vähemmällä. Pandemiat eivät nimittäin tähän lopu.
Kirjoittaja on kokenut politiikan toimittaja, joka on työskennellyt sanoma- ja aikakauslehdissä.



perjantai 27. maaliskuuta 2020

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen takkahuoneessa koronavirus-karanteeniin liittyvää ajatappamista > hyötykäyttöä. 
Takkahuoneessa tauluja pois seinältä ja kalusteita sivuun. Maalarinteipillä listoja ja sivulinjoja suojaan ja aloitimme yhden seinän värinmuutosprosessin. Ensimmäinen kerros maalattu, nyt on kahvittelun aika...

Iltapäivällä sitten toinen kerros.

Edelliseen lisäyksenä: Tehtävä suoritettu, totesin vaimolleni, että tulevaisuudessa voisimme antaa tämän tyyppiset hommat - hiukan suurempina kokonaisuuksina - ammatti-ihmisten tehtäviksi. Tuo tikkailla rimpuilu alkaa käydä työstä...

torstai 26. maaliskuuta 2020

Selkäsaaressa tänään...

Kyllä - perinteisten aamutoimien jälkeen lähdimme Selkäsaareen. Kemin sisäsatamaan ajettuamme totesimme, että moni muukin oli liikkeellä.
Merenjää näytti paikka paikoin todella liukkaalta. Meillä ei ollut kengissä piikkivarusteita, joten kävelimme saareen latujen välissä olevassa tilassa ja käännyimme metsänreunan moottorikelkkauraa pitkin mökille. Muutamissa kohdissa jo aamullakin upotti.

Vaimoni laittoi tuvan lieteen tulet ja minä fiilistelin itään suuntautuvalla ns. Sinisellä terassilla auringonpaisteessa.
Kävi mielessä, että ei ihme, että Etelä-Suomenkin ihmiset syöksyvät mökeilleen. Tosin nyt toivottavasti yhä vähenevässä määrin muutaman viikon ajan. Kyllä oli hiljaista. Kaukana korpit mekastivat.

Kahvittelimme ensimmäistä kertaa tälle vuodelle ulkosalla lipan alla.

Kahvittelun jälkeen käväisin taas voimaantumassa lähimetsässä entisiä ja uusiakin reittejä pitkin.
Hanget olivat jo edellisestä kerrasta jonkin verran "notkahtaneet" ja hankikelit alkavat hiipua näin lämpimillä kevätilmoilla.

Katselin lähimaastoa "sillä silmällä", että Luoteisselkäsaarenpolun uralta otetaan muutama viottunut, kivulias puu pois...
Naapuri näytti tulleen mökille touhuamaan. Lähdimme takaisin tuloreittiä.

Takaisin sisäsatamaan kävellessämme totesimme, että väkeä oli tosi paljon liikkeellä. Oli monenlaista kulkuneuvoa jälleen kerran.

Mukava käynti taas kerran.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet, kaikki ok siltä osin. Oikeastaan olen koko aamupäivän odottanut tietoa erään kokouksen järjestämisestä, oletettavasti saan sen viimeistään iltapäivällä.

Kyllä on pakko tunnustaa, että tuo kirottu koronavirus on ajatuksissa lähes koko ajan. Huolestuttavinta mielestäni on se, että hallituksen rajutkaan toimenpiteet eivät kukaties ole riittäviä, mikäli me suomalaiset emme noudata säntillisesti määräyksiä, ohjeistuksia ja suosituksia...

Niin - tuohon em. kokoustamiseen liittyvänä sain jonkinlaista tietoa mutta en riittävästi, joten se siitä.
Totean - niinkuin olen todennut vuosikymmenien ajan aina silloin tällöin - kyllä oikea-aikainen tiedottaminen on vaikea laji.

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen on hyvin levollinen, rauhallinen olotila, ainakaan tiedossa ei ole mitään kummempaa rypistystä.

Todennäköisesti jatkan höyrytietokoneeni kovalevyn tyhjentämistä tietyistä aineistoista.

Kyllä - sitä olen jatkanut, mutta todennut sen niin kuin aikaisemminkin erittäin vaikeaksi. Törmään aineistoihin: Kannanottoihin, julkilausumiin, kommenttikirjoituksiin, jne. joiden kohdalla saa muistiaan pinnistellä - olenko tosiaan nuo jossakin elämäni vaiheessa kirjoittanut.
Pakko tunnustaa, kyllä olen, mutta tarkemmin tekstejä läpi käydessäni on myös pakko tunnustaa, että kyllä ne ovat pääosin täyttä asiaa. Loppujen lopuksi myös pääosin ajankohtaista asiaa tälläkin hetkellä. On tämä kummaa aikaa...

Tähän on hyvä lopettaa...

Tosiaan - tähän on hyvä lopettaa, mutta kuitenkin hiukan asian taustaa: 
Olen ollut Insinööriliiton jäsen vuodesta 1972 alkaen, oikeastaan jo sitä ennen olin nuorjäsenenä pari vuotta.

Olen ollut Insinööriliiton kuvioissa mukana aika monessa luottamustehtävässä: Valtuustojäsenenä, valiokuntajäsenenä, hallitusjäsenenä, erään valtakunnallisen yhdistyksen sihteerinä, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana.
Minulle on myönnetty taannoisilta aktiiviajoilta 1990-luvulla Insinööriliiton kultainen ansiomerkki, samoin kuin em. valtakunnallisen yhdistyksenkin...

Olen ollut usean Insinööriliiton paikallisyhdistyksen toiminnassa mukana kohtalaisen aktiivisella panoksella. 
Viimeksi vuonna 2019 Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n hallituksessa. Olen em. yhdistyksen kunniajäsen.

Ehkä tärkein minun arvomaailmassani on kuitenkin vuoden 2019 loppupuolella saamani kunniakirja.
Kemin Insinööriopiskelijat KeIO ry:n hallitus valitsi minut ja edesmenneen, pitkäaikaisen insinööriystäväni Juhani Tolvasen kunniajäsenikseen.
Kukaties nämä ns. tulevaisuuden tähdet näkivät meissä ns, vanhoissa pieruissa jotain kunnioitettavaa, esimerkillistä ja opiksi otettavaa...

Minun vastuuni hallitusjäsenenä loppuu em. paikallisyhdistyksessä lähestyvässä kevätkokouksessa, jos/kun se pystytään asiallisesti pitämään torstaina 23.04.2020 toimitilassamme Vinssissä.
Osallistunko itse kokoukseen, se on vielä täysin avoin, vältän tästä eteenpäin ihmiskontakteja ainakin jonkin aikaa.
Toisaalta vastuuni em. yhdistyksen edustajana K Oy Klubinkulman hallitusjäsenä loppuu myös seuraavassa yhtiökokouksessa, jonka ajankohta on vielä avoin.

Insinööriliiton 100-vuotisjuhliin liittyi viime vuonna lauantaina 16.03.2019 Länsi-Pohjan Insinöörit ry:n perinteinen Lumilinna-perhetilaisuus laajennettuna koko jäsenistölle.

Tänä vuonna tilaisuus peruttiin.

Tämä on kumma, poikkeuksellinen vuosi ainakin alkuvuoden osalta. Tuo kirottu globaalivitsaus koronavirus on pistänyt lähes kaiken sekaisin, mutta tästäkin selvitään, on selvittävä.

Itse nollaan insinööriasiat ajatuksistani ja tietokoneeni muistista. Tulee kummasti väljyyttää...

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen sovimme taas, että nyt ollaan vaan kaikessa rauhassa niinkuin yleensäkin - tontilla...
Eipä siihen mennyt pitkääkään aikaa, kun vaimoni lähti potkukelkalla tekemään pienen lenkin ja minä aloin siirrellä autoja.

Uteliaisuuttani kokeilin kesäautomme käynnistämistä. Ei ollut sen vertaa virtaa akussa, että olisi starttimoottori jaksanut pyörittää konetta kunnolla. Pistin akun lataukseen. Katsotaan tilannetta illansuussa uudelleen.

Vaimoni alkoi siistiä takan listoituksia - uutta maalia pintaan. Nyt on sellainen tunne, että takka ei enää "itke" eikä tuprauttele savuja, kun olemme sitä uusin konstein säännöllisesti lämmittäneet...

Jatkoa edelliseen: Jyräytin hetki sitten kesäautomme eli VW Doppel TD:n käyntiin. Melkein silmäkulmat kostuivat, kun kuuntelin penen turbodieselin jyrinää, on se hyvä. 

Juttelin päivällä katunaapurin kanssa autoasioista.Hän oli pistänyt aikamoisen tukon riihikuivaa rahaa vaihdettuaan erinomaisen farmariauton kukaties vielä(kin) parempaan esittelyautoon - hybridi maastoautoon - kertakaikkiaan siisti peli, ei kahta sanaa...

Kumma kyllä, emme jutelleet sanaakaan koronaviruksesta. 

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Kaupungin päätöksentekopohdiskelua...

Joutilasta aikaa on näinä aikoina ihan häiriöksi saakka. Katseltuani Kemin kaupunginhallituksen 23.03.2020 klo 18.30 - Lumininna, Syksy-Talvi-kabinetti "tynkäkokousesityslistaa" kävi mielessäni asiakokonaisuudet, joista olen kirjoittanut aikaisemminkin...

Olen useastikin kirjoittanut, että luottamushenkilöpäättäjää, joka on mm. kaupunginhallituksessa, ei pitäisi rasittaa muilla luottamustehtävillä. 
Miksi? 
Siksi, että em. tehtävä on mielestäni - hyvin hoidettuna - niin vaativa, että siihen on keskityttävä kunnolla, täysillä. 
Pääsääntöisesti kaupunginhallituksessa oleva on lisäksi valtuustojäsen, joten mielestäni luottamustyötä on ihan riittämiin...

Joka vanhoja muistelee sitä...

Pohdiskelin ääneen kuntapäättäjäurani alkuvaiheessa, miten lähes samat henkilöt istuvat vuodesta/valtuustokaudesta toiseen samoilla "kuntapäätöksen ykköspalleilla".

Pohdiskelin - en ääneen - onko Kemiin muodostunut vuosikymmenien saatossa "hallitussukuja", joiden geeniperimä on orientoitunut erityisesti kuntapäättäjiksi.
Jos olisin ääneen pohdiskellut, minulle olsi sanottu yksiselitteisesti:Porukka on päättänyt...





lauantai 21. maaliskuuta 2020

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen alamme valmistautua Selkäsaareen lähtöön. On tulossa erittäin kaunis kevätpäivä...

Mökin Sinisellä terassilla on mukava hetken aikaa istuskella ja kuunnella hiljaisuutta. Siitä huolimatta toivottavasti korpit tulevat meitä tervehtimään.
Aikaisemmilla kerroilla ovat kauemppana kaarrelleet ja äännelleet.

Kyllä Selkäsaaressa käytiin. Saareen suorinta reittiä jään yli kävellessämme totesimme valtavan savupilven nousevan saaren pohjoispäädystä, arvatenkin naapuri risunpoltossa.

Mökille oli helppo nousta rannasta. Moottorikelkan jälkiä oli ristiin rastiin. Mönkijälläkin oli yritetty nousta rinteeseen, yritykseksi oli jäänyt.

Virittelimme tulet tuvan lieteen aikeissa paistaa pari makkaraa. Se ei jäänyt aikomukseksi.

Käväisin taas voimaantumassa lähimetsässä entisiä ja uusiakin reittejä pitkin. Oli jotakuinkin hankikelit.
Kyllä nuo isot kuuset ovat mahtavia. Otin suurimmista syliotteen. Eivät kädet yltäneet kuin vähän yli puolen välin. Lähietäisyydellä on isoja kuusia toistakymmentä, pienempiä kymmeniä, myös muutama mänty ja joitakin lehtipuita.

Makkaroiden ja kahvittelun jälkeen aloimme tehdä lähtöä. Juuri lähtiessämme lähinaapuri tuli kahden lapsen kanssa meitä tervehtimään. Mukava jutusteluhetki, totesimme kaikki, että kyllä aika kuluu kiivaasti...

Takaisin sisäsatamaan kävellessämme totesimme, että väkeä oli tosi paljon liikkeellä. Oli monenlaista kulkuneuvoa - lentokoneesta lähtien.
Totta - lähelle rantaa laskeutui punainen pienkone. Hytistä vääntäytyi esiin mieshenkilö, joka alkoi räplätä kännykkää välittömästi. Ilmeisesti tieto asiakkaalle, että rannassa ollaan...

Mukava käynti, erityisesti siksi, että pääsin jututtamaan potentiaalista kuntavaaliehdokasta. Olin hänelle lähettänyt Keskustan Peräpohjolan piirin toiminnanjohtajan Kai Puron taannoin lähettämää materiaalia. Keskustelimme muun muassa kuntapäättäjänä olemisen ajankäytöstä. Toivottavasti hän lähtee ehdokkaaksi...

Ulkolinja: USA:n syvä kahtiajako...

Katselin ajan kuluksi molemmat alla olevat dokumentit. Tuollaista voi tapahtua vain USA:ssa...


Ulkolinja: USA:n syvä kahtiajako

Jakso 1

  • 1 h 53 min
  • 1 v 11 kk
  • 38124 katselua
1/2. Yhdysvalloissa politiikasta on tullut katkeraa ja myrkyllistä - kansan kahtiajako on syvä. Barack Obama lupasi yhdistää kulttuuristen, poliittisten erimielisyyksien ja rotukiistojen jakaman kansan. Toisin kävi: syntyikin otollinen maaperä Donald Trumpin valtaannousulle ja kansa jakautui kahteen leiriin yhä vahvemmin.



Ulkolinja: USA:n syvä kahtiajako

Jakso 2

  • 1 h 52 min
  • 1 v 11 kk
  • 13782 katselua
2/2. Yhdysvalloissa politiikka on katkeraa, myrkyllistä ja kansan kahtiajako on syvä. Barack Obama lupasi yhdistää rotukiistojen, kulttuuristen ja poliittisten erimielisyyksien jakaman kansan. Toisin kävi. Donald Trumpin kampanja repi syvän railon pohjoisamerikkalaisten välille. Vihanpito leirien välillä on viime vuosina muuttunut yhä aggressiivisemmaksi.

perjantai 20. maaliskuuta 2020

Kyllä tästä selvitään ...

Perinteisten aamutoimien jälkeen vilkaisin tuttuun tyyliini aamupäivän uutisantia. Kiinnitin huomiota Mimmit-lauluyhtyeen lapsille suunnatusta kappaleesta liittyen koronavirukseen: Muista pestä kädet - mukava kuunnella ja katsella...

”Toivotaan, että saadaan sekä aikuiset että lapset mukaan käsienpesutanssiin!”
Muista pestä kädet
tarkasti sormenvälet
sekä kämmenselät
niin terveenä elät,
älä saippuaa sä säästä
hana täysille päästä
niin kauan kuin kestää tämä
kertosäe rämä!
13 vuotta sitten perustetun Mimmit-yhtyeen kokoelmalevy Ystävyys palkittiin vuoden 2017 lastenlevynä.

torstai 19. maaliskuuta 2020

Koronavirus vs. Suomen nykyhallituksen/eduskunnan ratkaisut...

Olen taannoin tutustunut Suomen lähihistoriaan - käytyyn talvisotaan, jatkosotaan ja Lapin sotaan - erilaisten dokumenttiohjelmien kautta.
Siihen maailman aikaan Suomen hallitus ja eduskunta osoittivat toimivuutensa ja pelastivat maamme ennennäkemättömällä yhteisymmärräksellä/yhtenäisyydellä, vaikka pinnan alla kuohui...

Itse näen nyt meneillään olevassa koronavirus-prosessissa ja sen torjunnassa vastaavantyyppisiä piirteitä.
Nytkin on salakavala, säälimätön ja pirullinen vihollinen, jonka nujertamiseksi on koottava kaikki voimat yhteen.

Koronaviruksen kohteina ovat kaikki suomalaiset - ikään ja sukupuoleen katsomatta - ei pelkästään eturintamassa seisovat terveysalan ammatilaiset.

On mielenkiintoista erityisesti todeta, että ennakoitu, pahin riskiryhmä - yli 70-vuotiaat - on otettu erityissuojeluun - hyvä niin. Toivottavasti he omallta osaltaan noudattavat hallituksen/asiantuntijoiden määräyksiä, suosituksia ja ohjeita...


Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä...

Perinteisten aamutoimien jälkeen tuli outo tunne, tänään Minna Canthin päivänä, tasa-arvon päivänä en tee yhtään mitään. Päätimme hetki sitten, että olemme tänään vaan. 

Tuo kirottu koronavirus, sen mahdollinen leviäminen ja leviämisen estäminen kohtelee tasa-arvoisesti meitä kaikkia. Kuitenkin erityisesti 70+ ihmiset on nostettu "tikun nokkaan" - hyvä niin.

Suomi alkaa olla "kiinni". Toivottavasti tämä on muutamassa viikossa pääosin ohi ja pääsemme normaaliin päiväjärjestykseen.

Muuten Lounais-Lappi-lehdessä oli asiallinen ja selkeä yleisönosastokirjoitus torniolaiselta lääkäriltä Pekka Rainiolta otsikolla: Infodemia sekoittanut maapallon...

No niinhän siinä kävi, että puolenpäivän jälkeen menin kakkosliittymän lumitöihin. Ensin ajattelin ajaa sen lumilingolla, mutta päädyin kuitenkin perinteiseen lapio-/lumikola-ratkaisuun. Lisäksi kävin fiilistelemässä pienen lenkin autolla...

Lähinaapuri oli "kevättä/kesää tekemässä" eli hakkaamassa pääliittymästä asfaltin päältä jäitä.

Koronavirusohjeistuksen mukaisesti vaihdoimme muutaman sanan turvaetäisyydeltä...

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen takanlämmitys, puittenhaku ja lumityöt. Noin vähäisistä töistä tulee tunne, että eiköhän tuossa jo tälle paivälle ole ihan tarpeeksi...

Nyt olisi erinomainen ilma lähteä merenjäälle kävelemään. Täytyypä harkita asiaa.

No niinhän siinä kävi, että lähdimme pistäytymään Selkäsaaressa.
Eipä juuri kevätilma voi olla parempi kuin tänään. Vastatuuli mennessä, myötätuuli tullessa. Väkeä oli liikkeellä merenjäällä aikalailla.
Mökille päästyämme vaimoni sytytti tulet tuvan lieteen ja minä loin vähiä lumia pois terasseilta. 
Joku oli hurauttanut tontin halki, mökin kulmalta moottorikelkalla. Kai hänellä oli siihen ollut jotain tarvetta...

Kahvittelun jälkeen lähdimme paluumatkalle. Väkeä oli entistä enemmän liikkeellä. Ajoimme Lumilinnan kautta. Hiljaista oli...

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Mustaa ja valkoista - Juventuksen tarina

Katselin hetki sitten joutessani alla olevan dokumentin. Mielenkiintoinen tarina - suosittelen...

Mustaa ja valkoista - Juventuksen tarina 

  • 1 h 43 min
  • 1 v 11 kk
  • 2230 katselua
Juventus FC on Italian suosituin jalkapallojoukkue. Sen taustalla on legendaarinen Fiatin pääomistaja Agnellin perhe. Kansainvälisesti rakastetun jalkapalloseuran historiaan on mahtunut voittoputkia, suurta menetystä, skandaaleja sekä kaikkien aikojen comeback. Tähtipelaajien siivittämänä joukkue on ansainnut Italian pääsarjan mestaruuksista ennennäkemättömät kolme kultatähteä. Kansainvälinen versio vuodelta 2019.


Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin puut päärakennuksen takkaan ja aloin valmistautumaan kaupoille lähtöön.

Kyllä - sinne menimme. Kemin Karjalahden Prismassa oli meitä 70+ ikäisiä ihmisiä näköhavaintojeni perusteella enemmistö. Rauhallista oli eikä kassajonossakaan läppä lentänyt.

Ajelimme keskustan, kävin tankkaamassa auton varmuuden vuoksi. Uteliaisuuttamme kävimme katselemassa sisäsatamaakin, kova lumipyräkkä, eipä merenjäälle pitkälle nähnyt. Ei ollut tuttuja pilkkijöitä satama-altaan lähituntumassa.

Kotiin tultuamme ajoin auton päärakennuksen talliin. Nyt sitten ollaan vaan ja odotellaan parasta eli koronaviruksen nujertumista Suomessa/Euroopassa/maailmalla...

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Mitä tänään tähän asti...

Nyt on pakko nauttia pienistä, myönteisistä asioista. Perinteisten aamutoimien jälkeen pistin päärakennuksen takkaan tulet hiukan "uusin konstein", vaikka olemme sitä lämmittäneet syksystä 1982 asti.
Kyllä - kolmas kerta peräkkäin - ei ongelmia lähinnä savutuprahtelujen suhteen. Vielä tämän kerran koputtelen maalaamatonta puuta - varmuuden vuoksi.

Tänään olemme olleet vaan lukuunottamatta siivousta ja hetken ulkoliikuntaa eli vähäisten lumien kolaamista.

Tuskin viitsii edes kaupoille lähteä.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Selkäsaaressa tänään - kyllä ja vähän muutakin...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päätimme lähteä käväisemään Selkäsaaressa. Sisäsatamaan ajettuamme totesimme Rajavartiolaitoksen auton liukuvan paikalle ja yhden rajavartijan nousevan jäältä penkalle. 
Kysäisin:"Miltä siellä jäällä näyttää?" "Kävin vilkaisemassa, miten tuolla moottorikelkalla pystyy ajamaan." hän totesi.
Jäälle päästyämme ja kävelemään lähdettyämme totesimme, että merenjää oli lähes kauttaaltaan "peilijäinen" = tosi liukas. Varovaisesti sauvoja apuna käyttäen kävelimme suorinta reittiä kotivalkamaamme. Nousimme rinnettä ylös mökkitontillemme.

Vaimoni pisti tuvan hellaan tulet ja minä tyhjensin ns. Sinisen terassin lumista. Oli mahtava auringonpaiste
Kahvittelimme, jonka jälkeen vaimoni päätti sulattaa lumesta tiskivedet ja tiskata. Minä päätin lähteä uteliaisuuttani vilkaisemaan rajanaapurimme uutta hirsimökkiviritystä - hyvältä näytti.
Tein lenkin lähimaastossa moottorikelkkauraa pitkin ihaillen upeaa puustoa. Taas kertaalleen on aivan pakko kirjoittaa: Kyllä järeät kuuset ovat mahtavia, kyllä niitä henkisesti halailee. On se niin voimaannuttavaa...

Lähdimme takaisin ja näimme kaukaa lähestyvän naishenkilön. Kohdatessamme meidän yhteinen tuttavamme totesi minulle:"Kuinka ollakaan, olen ajatellut sinua."
Asia, joka hänen mielen päällä oli, oli Peurasaaren hautausmaa ja entisen maaherran Uuno Hannulan hautapaikka. Hautapaikka on kuulemma hoitamatta, seurakunnan hoitovastuuaika on loppunut.
"Eikö seurakunta ja kaupunki voisi hoitaa yhteistyössä asian, onhan tuo Uuno Hannulan patsaskin hyvässä, ilmeisesti Kemin kaupungin hoidossa." hän pohdiskeli.
Porukalla mietiskelimme, että tuskin talousalueellamme on toistaiseksi elänyt yhtä merkittävää henkilöä kuin Uuno Hannula.

Kerroin hänelle, että omalta osaltani otan ainakin asian esiin Blogisivullani ja Facebook-foorumilla. Jospa sieltä joku ottaa asiasta kopin.

Jatkoimme myötätuulessa matkaa rantaan. Jään pinta oli entisestäänkin liukkaampi. Vähänlaisesti oli väkeä liikkeellä lukuun ottamatta muutamaa moottorikelkkailijaa, kolmen mönkijän hurjasteluryhmää ja avolava-autolla liikkujaa...

Mukava Selkäsaarireissu taas kerran.

lauantai 14. maaliskuuta 2020

Mitä tänään tähän asti...

Perinteisten aamutoimien jälkeen päärakennuksen takanlämmitys, puiden hakeminen varastokatoksesta/puukatoksesta sisälle kuivumaan ja sen jälkeen kevyttä nettiselailua. 

Mitäpä muuta näinä koronavirus-aikoina. Vaimoni meni Pikkupuolelle ilmeisesti paikkoja hiukan järjestelemään.

Nyt sitten ollaan vaan.

Katselin vaimoni kanssa hetki sitten J.Rinta-Jouppi Oy:n vaihtoautosivuja - mielenkiintoista.

Olemme ajelleet nykyisten autojemme lisäksi useilla automerkeillä - minä 1960-luvun alkupuolelta ja vaimoni 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Tosin emme ole kovinkaan usein autoja vaihdelleet. Yrittäneet kyllä aika-ajoin aktiivisestikin. 

Meillä on jotakuinkin samanlainen näkemys mahdollisesta uudesta vaihtoautosta, mikäli sellaiseen päädymme.

Viisi-kymmenen vuotta vanha, ei kovin runsailla ajokilometreillä, hyvä maavara, mielellään nelivetoinen ja ulkomuoto pelkistetty, yksinkertainen eli auton täytyy olla auton näköinen.

Kyllä em. ehdot täyttäviä autoja löytyi pikaselailulla em. vaitoautoliikkeen luettelosta useitakin... 

Pekka Juntin kolumni: Ajatuksia pelkääjän paikalta

Hmmmmm - niinpä - tuttua ja turvallista/ajankohtaista tekstiä...

Suora nettilainaus Yle Uutiset - sivuilta sellaisenaan:

Pekka Juntin kolumni: Ajatuksia pelkääjän paikalta

Korona-virus näyttää pienuutemme, jonka ehdimme jo unohtaa. Se tuo kummaa lohtua, kirjoittaa Pekka Juntti.
Kolumnit

Kolumnisti Pekka Juntti
Pekka Tynell / YLE


Tietenkin pelkään koronaa. Mutta samalla näkymättömässä tappajassa on jotakin kummaa johdonmukaisuutta, sellaista vääjäämättömyyttä, joka rauhoittaa minua.
Kun nuorena jullina jallitin jäniksiä Tornion Liakan taimikoissa, ajattelin, että ihmiset ovat aika pitkälti jänöjen kaltaisia, pomppivat sinne tänne melko päämäärättömästi, aterioivat, nukkuvat ja nussivat aikansa, kunnes rutto tulee ja harventaa.
Tiesin vanhojen tarinat. Vuoden 1809 Suomen sodan yksi päätepisteistä oli kotikyläni Liakka. Suomalaisten joukkojen loput juuttuivat Tornioon talveksi. Yksi sotilasleireistä sijaitsi vain kilometrin päässä kotipaikastani. Riutuneeseen sotajoukkoon iski kai punatauti, joka tappoi vuodenvaihteessa 1808-1809 pari tuhatta sotilasta. ”Täällä Tornion alueella oltiin ja elettiin kuoleman valtakunnassa”, kuvaili armeijan lääkäri Dahlgren olosuhteita jälkeenpäin.
Aikalaislähteiden mukaan sairaita sotilaita virui kylämme talojen heinäladoissa ja ulkorakennuksissa. Kuolleita makasi teiden varsilla. Tauti tarttui myös kyläläisiin. Pelkästään Juntin talosta kuoli tuona talvena yhdeksän ihmistä.
Sotilaiden hautuumaa nimettömine kivineen sekä myöhemmin rakennettu muistomerkki seisovat edelleen Virkamaalla. Se oli hyvä jänispaikka varsinkin talvella, sillä ympärillä nousi taaja taimikko, jossa riitti niille ruokaa. Kun koira ajoi jäniksiä, hautuumaan ohut puuton aukea teki taimistoon hyvän passilinjan. Tuskin maassa makaavat pyyntejäni pahakseen panivat.
Silloin tällöin löydän itseni ihmettelemästä flightradar24.com(siirryt toiseen palveluun)-sivustoa, joka näyttää reaaliajassa maailman lentoliikenteen ja koneiden sijainnit kartalla. Kun katsoo keltaisten lentokoneen symboleiden liikahduksia ruudulla, ymmärtää, että maailma tosiaan on kylä. Siellä basillit liitävät nytkin doupatun myrskyliitäjän lailla yli merten ja mannerten kohti uusia sierainaukkoja…
Sivustoa katsoessa ihmettelen, kuinka voi olla mahdollista, että olemme säästyneet niin hyvin espanjantaudin kaltaisilta pandemioilta, vaikka meitä on valtavasti ja meillä on hysteerinen tarve liikkua. Olemmeko tosiaan onnistuneet luomaan itsestämme niin jumalan kaltaisia, että hallitsemme mielin määrin koko planeettaa, kitkemme tuosta vain taudit, estämme eteen tulevat katastrofit kerta toisensa jälkeen niin kauan, että lopulta kaikki on lopussa?
Ihminen tietää jo maailman rajallisuuden. Mutta se ei näytä ymmärtävän sitä. Se mieluummin pyrkii uusille planeetoille kuin jarruttaa vauhtiaan. Olen surrut hulluuttamme, mutta samalla ajatellut, että luonto lopulta ratkoo asian puolestamme, jos emme itse siihen pysty. Ennemmin tai myöhemmin se näyttää meille paikkamme ja pistää ruotuun.
Sellaisia olen miettinyt, vaikka järki-minäni ymmärtää, ettei luonto laita hanttiin. Se ei lähetä viruksia meidän kimppuun, ei se tee suunnitelmia eikä operaatioita. Luonto vain on ja mutatoituu matkallaan ennalta arvaamattomiin suuntiin. Koko ajatus luonnon järjestyksestä, jonkinlaisesta myyttisestä tasapainosta, on vain ihmisen kömpelö yritys kuvata ympäröivää, jota emme taida koskaan kunnolla kyetä ymmärtämään.
Ehkä se ei ole edes meidän tehtävämme. Eikö ole melko ylimielinen ajatus, että Äärettömässä Kaikkeudessa olisi yksi hidas kahdella jalalla etenevä pattipolvi, jolle joku suurempi olisi antanut tehtäväksi ratkoa kaiken olevan arvoituksen?
Eikö ole paljon loogisempi ajatus, että olemme lopulta vain kuin jänikset Liakan viteliköissä. Teemme tekojamme vailla suurempaa ymmärrystä, nusaisemme kun on paikka ja kuolemme pois. Pelottavan, yhä suuremmaksi kasvavan kulkutaudin varjossa saan ajatuksestani kummaa lohtua. Se on jonkinlaista heittäytyvää fatalismia, kohtalonuskoa, sellaista suloista voimattomuuden tunnetta. Joinakin hetkinä heikkouden kokemukseni on niin voimakas, että siinä on epäilemättä uskonnollisia piirteitä – vaikka luulin, että se kohta minua on ikuisesti tyhjä.
Ehkä tosiaan olen uskovainen, sellainen samanlainen kiilusilmäinen fundamentalisti kuin keskiverto ekonomi pörssijumalansa pauloissa. Ehkä piru vie uskon, maahan, tai johonkin ympäröivään tai vääjäämättömään, johonkin hahmottomaan, jolla ei ole äijän naamaa eikä väkivaltaista, vallanhimoista mieltä. se ei koskaan aio tappaa, mutta se tappaa. Se ei koskaan pyri eikä suunnittele, se vain on. Ympärillä.
Kamppailen, pyristelen ja teen kaikkeni, että selviän. Mutta lopulta se ottaa minutkin. Ja sinut. Jollakin tavalla. Ilman mitään syytä ja tarkoitusta. Siksi juuri tänään on hyvä päivä elää.
Pekka Juntti
Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja ja tietokirjailija.
Aiheesta voi keskustella 15.3. klo 23.00 asti.

Lue myös:

Koronavirus aiheuttaa stressiä ja huolta, vaikka välitöntä tartuntavaaraa ei olisikaan
Pysy tyynenä, pese kädet ja lue tämä chattiketju koronasta