Olemme käyneet viimeksi Selkäsaaressa torstaina 21.06.2018. Olimme päättäneet lähteä eilen eli sunnuntaiaamuna saareen, koska ilmat eivät juuri tästä parane.
Eilen oli helppo rantautua, vaikka vesi oli aika alhaalla, mutta leppoisa tuuli oli "oikeasta suunnasta".
Rantauduttumme romppeet taas ylös mäkeä vesikärryillä, istahtaminen hetken aikaa pihaterassilla ja hommat käyntiin.
Haloin loputkin puupökäleet ns. Kiinankirveellä ja fiilistelin hiukan Fiskarssilla. Ladoimme yhdessä pilkotut puut ison kuusen alla olevaan puuvarastoon ja loput tulistelupaikan katoksen alle.
Nyt ei tarvitse vähään aikaan polttopuiden kanssa murehtia, niitä on parin, kolmen vuoden tarpeeseen.
Kävin polttamassa rannan tulistelupaikalla risuja ja toin katiskat - Weke- ja Ahti-katiskan tontille puuvaraston taakse. Tuunaan niitä jossakin vaiheessa.
Lämmitimme saunan, söimme iltapalaa ja kyllä uni maistui. Vaimoni sanoi aamulla käyneensä yöllä ihailemassa auringonnousua ja ottaneensa valokuvia. Hienoja kuvia, vaikka kuulemma sitä upeinta hetkeä hän ei saanut ikuistettua...
Tänään aamupäivällä oli trimmerihommia ja pikkukivien siirtelyä. Päätimme iltapäivällä hiukan siistiä venettä, joka "katiskoinnin" jäljiltä oli hiukan nuhraantunut.
Söimme välipalana kotoa tuomiamme savustettuja ahvenia. On pakko todeta, että eipä kala voi - mielestäni - juuri paremmalta maisua...
Terassilla istuskellessamme totesimme, että nyt ei tällä kesälle ole mitään aivan pakollista tekemistä.
No lähestyvä marja-aika on asia erikseen.
Oli mukava, tälle kesälle ensimmäinen yön yli saaritapahtuma. Päätimme lähteä taas kotiin lepäämään...
maanantai 9. heinäkuuta 2018
lauantai 7. heinäkuuta 2018
Vipukirves - kyllä jos puita vielä enemmälti tarvitsen...
Kävipä hetki sitten mielessä, että vuosikymmenien aikana olen aika monta pöllinpätkää halkaissut.
Halkaisuvälineinä ovat olleet tavalliset kirveet ja kiilat. Käytössä ovat olleet myös ns. Kiinankirveet ja viime aikoina koneellinen halkomalaite.
Vipukirves - kyllä jos puita vielä enemmälti tarvitsen. Vipukirves on suomalainen, patentoitu keksintö...
Mainostekstiä:
LEVERAXE®-vipukirveen tehokkuus perustuu vipuavaan vääntövoimaan, jolloin halkaisuvoima on moninkertainen tavalliseen halkaisukirveeseen verrattuna. LEVERAXE®-vipukirvestä on turvallinen käyttää. Pitkä varsi antaa hyvän lyöntinopeuden sekä osumatarkkuuden ja vähentää riskiä osua jalkaan. Vipuvarren terä pysähtyy lähes aina halkaistavan puun päälle. Turvallisuutta lisää terän iskuvaimennin sekä turvakynsi.
LEVERAXE® -vipukirveellä puiden halkominen on nopeaa, sillä puut halkeavat pääsääntöisesti ensimmäisellä lyönnillä eikä terä juutu kiinni puuhun.
Halkaisuvälineinä ovat olleet tavalliset kirveet ja kiilat. Käytössä ovat olleet myös ns. Kiinankirveet ja viime aikoina koneellinen halkomalaite.
Vipukirves - kyllä jos puita vielä enemmälti tarvitsen. Vipukirves on suomalainen, patentoitu keksintö...
Mainostekstiä:
LEVERAXE®-vipukirveen tehokkuus perustuu vipuavaan vääntövoimaan, jolloin halkaisuvoima on moninkertainen tavalliseen halkaisukirveeseen verrattuna. LEVERAXE®-vipukirvestä on turvallinen käyttää. Pitkä varsi antaa hyvän lyöntinopeuden sekä osumatarkkuuden ja vähentää riskiä osua jalkaan. Vipuvarren terä pysähtyy lähes aina halkaistavan puun päälle. Turvallisuutta lisää terän iskuvaimennin sekä turvakynsi.
LEVERAXE® -vipukirveellä puiden halkominen on nopeaa, sillä puut halkeavat pääsääntöisesti ensimmäisellä lyönnillä eikä terä juutu kiinni puuhun.
keskiviikko 4. heinäkuuta 2018
Käsintiskausta - mahtavaa...
Tiskasin hetki sitten mahtavan ison tiskin - mahtavaa! Työssä ollessani ammatillisella sektorilla kerroin vuosittain oppilailleni, että pidän käsintiskauksesta - kyllä ja se on taivahan tosi.
Muistan hyvin oppilaitteni epäilevät ilmeet, joissa oli osittain havaittavissa eräänlaista sekoitusta epäuskosta ja/tai säälistä.
Saattoipa joku kysäistäkin:"Miksi ihmeessä tuo käsintiskaus on sinulle niin mieluinen?"
Musitaakseni aina vastasin ja vastaan edelleenkin, että siinä näkee välittömästi työnsä tulokset.
Muun muassa opetustyössä sitä havaintoa ei ollut aina - ainakaan välittömästi - aistittavissa.
Muistaakseni sanoin myös, että yllättäkääpä joskus äitinne tai isänne sanomalla:"Saanko minä tällä kerralla tiskata?"
Olisi mukava näin jälkikäteen tietää, noudattiko monikaan toivomusohjettani ja toisaalta intoutuiko joku kukaties jatkossakin käsintiskauksesta.
Nykyisin kun tuo ekologisuus pursuaa joka tuutista ulos, olisi hyvä jos kansalais- ja/tai työväenopistoissa pidettäisiin pikakursseja käsintiskauksesta.
"Vai niin!" kuulen ainakin muutaman lukijan "tuskailevan"...
Muistan hyvin oppilaitteni epäilevät ilmeet, joissa oli osittain havaittavissa eräänlaista sekoitusta epäuskosta ja/tai säälistä.
Saattoipa joku kysäistäkin:"Miksi ihmeessä tuo käsintiskaus on sinulle niin mieluinen?"
Musitaakseni aina vastasin ja vastaan edelleenkin, että siinä näkee välittömästi työnsä tulokset.
Muun muassa opetustyössä sitä havaintoa ei ollut aina - ainakaan välittömästi - aistittavissa.
Muistaakseni sanoin myös, että yllättäkääpä joskus äitinne tai isänne sanomalla:"Saanko minä tällä kerralla tiskata?"
Olisi mukava näin jälkikäteen tietää, noudattiko monikaan toivomusohjettani ja toisaalta intoutuiko joku kukaties jatkossakin käsintiskauksesta.
Nykyisin kun tuo ekologisuus pursuaa joka tuutista ulos, olisi hyvä jos kansalais- ja/tai työväenopistoissa pidettäisiin pikakursseja käsintiskauksesta.
"Vai niin!" kuulen ainakin muutaman lukijan "tuskailevan"...
maanantai 2. heinäkuuta 2018
Kesälomavieraita...
Viime viikolla meille saapui kesälomavieraita Etelä-Suomesta, tarkemmin Helsingin Vuosaaren Aurinkolahdesta - Timo, Lauri ja Anna.
Sanoin eilen heille - katseltuani säätiedotuksia - että vien teidät mielelläni merelle, lähivesille ajelemaan.
Hain hetki sitten Pikkupuolen varastosta ylimääräiset pelastusliivit esille varmuuden vuoksi, josko ehdottamani asia käytännössä tapahtuu.
Niin - kävin myös tonkaisemassa muutamia matoja tontinkulman matopellosta.
Minun on joka tapauksessa käväistävä katsomassa, kokemassa Ahti-katiska Kojukallion kupeessa...
No hetki sitten käväisin vilkaisemassa Ahti-katiskan > ei mitään, ei kerta kaikkiaan mitään. Siirsin sen kaikesta huolimatta - vielä kerran - Lehmikiven karikon kupeeseen mutta...
Olin sammuttanut moottorin ja mitä ihmettä, sitä käynnistäessäni ei kuulunut mitään! Avasin takaistuintason ja huomasin, että akun plusnavassa oleva tuleva kiinnike oli halki, lohjennut...
Sain sen verran palaset kohdalleen, että onnistuin käynnistämään moottorin.
Hahtisaaressa otin vielä tilannekuvan ja ajelin City-Motoriin.
Näytin kuvaa myyjälle, joka totesi:"Onpahan tiukkaan kiristetty!" Ostin molemmat kiinnittimet, täytynee ensi tilassa väännellä paikoilleen...
No niin ja jatkoa edelliseen: Kävin parin tunnin fiilistelyajelun aivan lähivesillä Timon, Laurin ja Annan kanssa.
Ilma oli mitä parhain ja veneitä paljon liikenteessä. Ajelimme sisäsataman rannan tuntumassa väylää pitkin ihaillen Lumilinna-alueen rakennuksia etäältä.
Ajoimme Laitakarin ja Syväleton välistä ja käännyimme Laitakarin ja Juurakon välistä entiselle puunhinaus-/uittoväylälle, Käännyimme Kraaselin suuntaan, ajoimme sillan alitse Siikalahdelle ja käännyimme takaisin.
Anna esitti toivomuksen onkimisesta. Onneksi madot olivat mukana. Pysähdyimme Laitakarin kaupunginpuoleiseen päätyyn lähelle merimerkkiä rannan tuntumaan. Meillä oli kaksi pilkkiä ja yksi jigionki pyytämässä.
Eivät olleet kalat liikkeellä. Pari pientä ahventa, jotka päästettiin kasvamaan. Pääsin taas toteamaan, että ilma oli aivan liian kaunis kalastamiseen.
Ajelimme takaisin Hahtisaareen osan matkaa lähes täysillä, mukavaa kyytiä ja mukava reissu kaiken kaikkiaan...
Kävimme Annan kanssa vapauttamassa madot takaisin matopeltoon. Sieltäpä niitä löytyy, jos on vielä onkimiskiinnostusta.
Sanoin eilen heille - katseltuani säätiedotuksia - että vien teidät mielelläni merelle, lähivesille ajelemaan.
Hain hetki sitten Pikkupuolen varastosta ylimääräiset pelastusliivit esille varmuuden vuoksi, josko ehdottamani asia käytännössä tapahtuu.
Niin - kävin myös tonkaisemassa muutamia matoja tontinkulman matopellosta.
Minun on joka tapauksessa käväistävä katsomassa, kokemassa Ahti-katiska Kojukallion kupeessa...
No hetki sitten käväisin vilkaisemassa Ahti-katiskan > ei mitään, ei kerta kaikkiaan mitään. Siirsin sen kaikesta huolimatta - vielä kerran - Lehmikiven karikon kupeeseen mutta...
Olin sammuttanut moottorin ja mitä ihmettä, sitä käynnistäessäni ei kuulunut mitään! Avasin takaistuintason ja huomasin, että akun plusnavassa oleva tuleva kiinnike oli halki, lohjennut...
Sain sen verran palaset kohdalleen, että onnistuin käynnistämään moottorin.
Hahtisaaressa otin vielä tilannekuvan ja ajelin City-Motoriin.
Näytin kuvaa myyjälle, joka totesi:"Onpahan tiukkaan kiristetty!" Ostin molemmat kiinnittimet, täytynee ensi tilassa väännellä paikoilleen...
No niin ja jatkoa edelliseen: Kävin parin tunnin fiilistelyajelun aivan lähivesillä Timon, Laurin ja Annan kanssa.
Ilma oli mitä parhain ja veneitä paljon liikenteessä. Ajelimme sisäsataman rannan tuntumassa väylää pitkin ihaillen Lumilinna-alueen rakennuksia etäältä.
Ajoimme Laitakarin ja Syväleton välistä ja käännyimme Laitakarin ja Juurakon välistä entiselle puunhinaus-/uittoväylälle, Käännyimme Kraaselin suuntaan, ajoimme sillan alitse Siikalahdelle ja käännyimme takaisin.
Anna esitti toivomuksen onkimisesta. Onneksi madot olivat mukana. Pysähdyimme Laitakarin kaupunginpuoleiseen päätyyn lähelle merimerkkiä rannan tuntumaan. Meillä oli kaksi pilkkiä ja yksi jigionki pyytämässä.
Eivät olleet kalat liikkeellä. Pari pientä ahventa, jotka päästettiin kasvamaan. Pääsin taas toteamaan, että ilma oli aivan liian kaunis kalastamiseen.
Ajelimme takaisin Hahtisaareen osan matkaa lähes täysillä, mukavaa kyytiä ja mukava reissu kaiken kaikkiaan...
Kävimme Annan kanssa vapauttamassa madot takaisin matopeltoon. Sieltäpä niitä löytyy, jos on vielä onkimiskiinnostusta.
perjantai 29. kesäkuuta 2018
Kaidi Finlandin uudeksi toimitusjohtajaksi Olli-Pekka Viljakainen...
Minulta on usein - aivan viime aikoinakin - kysytty:"Toteutuuko Kaidin biojalostamo Kemin Ajokseen?"
"Kyllä toteutuu!" olen aina sanonut. Miksi? Siksi, että kaikki tähänastinen em. projektiin liittyvänä on edennyt myönteisesti.
Ainoa särö, josta on viime aikoina kovastikin kirjoitettu, on Kaidiin liittyvät taloudelliset vaikeudet. Itse en aio lähteä pessimismin raiteille. Totta kai jos kaikesta huolimatta kyseinen hanke ei toteudu, olen erittäin pettynyt niin kuin varmaan pääosa kemiläisistä ja koko tämän talousalueen ihmisistä...
Suora nettilainauus Yle Kemi-sivuilta hiukan tuunattuna:
Kaidi Finlandin uudeksi toimitusjohtajaksi Olli-Pekka Viljakainen
Olli-Pekka Viljakainen seuraa tehtävänsä jättävää Carl Haglundia. Yhtiö ei ole vielä tehnyt lopullista investointipäätöstään Kemin biojalostamosta.
Kaidin Biojalostamolle kaavailtu tontti Kemin Ajoksessa.Kaidi Finland
Kemiin biojalostamoa suunnittelevan Kaidi Finlandin uusi toimitusjohtaja on insinööri Olli-Pekka Viljakainen.
Viljakainen seuraa tehtävässä toimitusjohtajan paikkansa jättävää Carl Haglundia.
Viljakaisen on määrä aloittaa Kaidi Finlandin toimitusjohtajana 10. elokuuta.
– Nyt kuin lainsäädäntö ja luvitus-asiat ovat tulleet tähän pisteeseen on luonnollinen ajankohta vaihtaa Kemin hankeen vetäjä. Hankeen seuraava vaihe on hyvin tekninen ja tähän Viljakainen tuo välttämätöntä osaamista, Haglund toteaa tiedotteessa.
Viljakainen osallistui myös Vapon ja Forest Btl:n hankkeisiin, kun yhtiöt suunnittelivat biojalostamon rakentamista Kemiin. Nämä hankkeet eivät kuitenkaan toteutuneet.
Kiinan johtaviin bioenergiatoimijoihin kuuluva Kaidi ilmoitti helmikuussa 2016 suunnittelevansa miljardiluokan biodieseljalostamon rakentamista Kemiin.
Kaidi on saanut ympäristö- ja vesitalousluvan Kemin biojalostamolle. Lopullista investointipäätöstä biojalostamon toteutumisesta ei kuitenkaan ole vielä tehty.
Filmi: Pelastakaa sotamies Ryan...
Katselin hetki sitten Suomen TV 4:n kautta alla olevan filmin. Olen katsonut sen aikaisemminkin, kertakaikkiaan upea, koskettava filmi...
Pätkä Wikipediatekstiä:
Pelastakaa sotamies Ryan
| Pelastakaa sotamies Ryan | |
|---|---|
| Saving Private Ryan | |
 | |
| Ohjaaja | Steven Spielberg |
| Käsikirjoittaja | Robert Rodat |
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | John Williams |
| Leikkaaja | Michael Kahn |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |  Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Amblin Entertainment DreamWorks SKG Paramount Pictures |
| Ensi-ilta |  24. heinäkuuta 1998 25. syyskuuta 1998 |
| Kesto | 170 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 70 000 000 $[1] |
| Tuotto | 481 840 909 $[1] |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Pelastakaa sotamies Ryan (engl. Saving Private Ryan) on vuonna 1998 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen sotaelokuva, joka sijoittuu toiseen maailmansotaan. Elokuvan on ohjannut Steven Spielberg, ja sen pääosissa näyttelevät Tom Hanks, Tom Sizemore, Edward Burns, Barry Pepper, Adam Goldberg, Jeremy Davies, Vin Diesel, Giovanni Ribisi ja Matt Damon.
American Film Institute valitsi elokuvan vuonna 2007 sadan parhaan amerikkalaiselokuvan listalla sijalle 71.[2] Vuonna 2014 se arkistoitiin Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[3] The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]
keskiviikko 27. kesäkuuta 2018
Kemin Selkäsaarimainosta tänään...
Käväisin päivällä Kemin kulttuurikeskuksessa, oikeastaan taidemuseolla katsomassa meneillään olevan ryhmänäyttelyn.
Täytyy avoimesti tunnustaa, että en kerta kaikkiaan päässyt kiinni tämänkertaisen taidenäyttelyn teoksiin, mutta haitanneeko tuo mitään...
Sen sijaan pääsin taas kerran "mainostamaan" Selkäsaarta henkilölle, joka on siellä käynyt useaankin kertaan. Hän on katsellut saarta toiselta suunnalta eli Ajoksen puoleiselta rannalta entisen ns. läskileirin alueella.
Kerroin hänelle julki ihmetykseni, miten näin upeaa saarta eivät kemiläiset laajemmalti arvosta.
Kaavoitettuja, edullisia ja nimenomaan hyväpuustoisia tontteja on mm. Luoteisselkäsaarenpolun ja Pohjoisselkäsaarenpolun tuntumassa. Kerroin hänelle, että em. tonteille olisi erittäin mielekästä rakentaa hyvin suunniteltuja CLT-elementtirunkoisia mökkejä.
Pyysin kyseistä henkilöä katselemaan Kemin kaupungin kotisivuja>Karttapalvelut-osa-alueella...
Täytyy avoimesti tunnustaa, että en kerta kaikkiaan päässyt kiinni tämänkertaisen taidenäyttelyn teoksiin, mutta haitanneeko tuo mitään...
Sen sijaan pääsin taas kerran "mainostamaan" Selkäsaarta henkilölle, joka on siellä käynyt useaankin kertaan. Hän on katsellut saarta toiselta suunnalta eli Ajoksen puoleiselta rannalta entisen ns. läskileirin alueella.
Kerroin hänelle julki ihmetykseni, miten näin upeaa saarta eivät kemiläiset laajemmalti arvosta.
Kaavoitettuja, edullisia ja nimenomaan hyväpuustoisia tontteja on mm. Luoteisselkäsaarenpolun ja Pohjoisselkäsaarenpolun tuntumassa. Kerroin hänelle, että em. tonteille olisi erittäin mielekästä rakentaa hyvin suunniteltuja CLT-elementtirunkoisia mökkejä.
Pyysin kyseistä henkilöä katselemaan Kemin kaupungin kotisivuja>Karttapalvelut-osa-alueella...
tiistai 26. kesäkuuta 2018
Huviajelua veneellä tänään...
Päätimme lähteä käväisemään merellä puhtaasti huviajelu ajatuksena. Kaivoin varmuuden vuoksi muutaman madon tontinkulmalta, josko pysähtyisimme johonkin tyvenpaikkaan ongelle...
Jo Hahtisaaressa totesimme, että tuuli oli hiukan kovempi kuin se, minkä olimme kotipihalla aistineet. Tavoitteemme oli ajella Kojukallion ja Selkäsaaren välistä Ruutinkarin ohi Kuivanuoronkrunnin pohjoispäähän. Tavoite oli hyvä mutta...
Vähän jälkeen Kojukallion totesimme, että emme lähde kastelemaan itseämme, sillä lounaistuuli oli sen verran kovaa ja nostatti aaltoa pahimmilleen.
Käännyimme tulosuuntaan ja käännyimme Kojukallion kohdalla Ajoksen suuntaan. Pikkuletto-saariryppään ohitettuamme pohdiskelimme, josko ajelemme kaukana häämöttävälle aallonmurtajalle.
Vähän ennen Peräkaria siitäkin oli luovuttava, sillä pärskettä tuli yli laidan. Siksipä käännyimme Laitakarin suuntaan. Ajelimme Laitakarin ja Kalkkinokan välissä lähes tyvenessä Juurakon ohi ja Kraaselin sillan alitse Siikalahdelle.
Ennen Kraaselin siltaa totesimme, että merimerkkien ympäristö on "metsittynyt" ja ennen Kraaselin siltaa rannanpuoleinen merkki oli kaatunut.
Siikalahdella käännyimme Rivinkarin siltaa kohti ajatuksena eräänlainen nostalgia-ajelu Veitsiluodon saaren kupeessa.
Luovuimme kuitenkin ajatuksesta, sillä tuuli oli taas hankalan oloinen, emme viitsineet tieten tahtoen itseämme kastella > käännyimme Kraaselin siltaa kohti. Ajelimme lähes tyhjäkäynnillä - onneksi - sillä kolautimme yhtä uppotukkia, jonka pää oli pahimmoilleen pinnan alla...
Laitakarin kaupunginpuoleisen pään ohitettuamme, tuuli oli jotakuinkin vastaan ja siinähän me sitten loppujen lopuksi hiukan kastuimme, erityisesti minä ohjaajan paikalla.
No - kuulen selvästi muutaman lukijan mutisevan:" Se on lähinnä vaatetuskysymys!" Niin minustakin, sillä seuraavalla kerralla merelle lähtiessämme asut ovat toisenlaiset...
Mukava pikakäynti siitä huolimatta, että tänään ei ongittu...
Jo Hahtisaaressa totesimme, että tuuli oli hiukan kovempi kuin se, minkä olimme kotipihalla aistineet. Tavoitteemme oli ajella Kojukallion ja Selkäsaaren välistä Ruutinkarin ohi Kuivanuoronkrunnin pohjoispäähän. Tavoite oli hyvä mutta...
Vähän jälkeen Kojukallion totesimme, että emme lähde kastelemaan itseämme, sillä lounaistuuli oli sen verran kovaa ja nostatti aaltoa pahimmilleen.
Käännyimme tulosuuntaan ja käännyimme Kojukallion kohdalla Ajoksen suuntaan. Pikkuletto-saariryppään ohitettuamme pohdiskelimme, josko ajelemme kaukana häämöttävälle aallonmurtajalle.
Vähän ennen Peräkaria siitäkin oli luovuttava, sillä pärskettä tuli yli laidan. Siksipä käännyimme Laitakarin suuntaan. Ajelimme Laitakarin ja Kalkkinokan välissä lähes tyvenessä Juurakon ohi ja Kraaselin sillan alitse Siikalahdelle.
Ennen Kraaselin siltaa totesimme, että merimerkkien ympäristö on "metsittynyt" ja ennen Kraaselin siltaa rannanpuoleinen merkki oli kaatunut.
Siikalahdella käännyimme Rivinkarin siltaa kohti ajatuksena eräänlainen nostalgia-ajelu Veitsiluodon saaren kupeessa.
Luovuimme kuitenkin ajatuksesta, sillä tuuli oli taas hankalan oloinen, emme viitsineet tieten tahtoen itseämme kastella > käännyimme Kraaselin siltaa kohti. Ajelimme lähes tyhjäkäynnillä - onneksi - sillä kolautimme yhtä uppotukkia, jonka pää oli pahimmoilleen pinnan alla...
Laitakarin kaupunginpuoleisen pään ohitettuamme, tuuli oli jotakuinkin vastaan ja siinähän me sitten loppujen lopuksi hiukan kastuimme, erityisesti minä ohjaajan paikalla.
No - kuulen selvästi muutaman lukijan mutisevan:" Se on lähinnä vaatetuskysymys!" Niin minustakin, sillä seuraavalla kerralla merelle lähtiessämme asut ovat toisenlaiset...
Mukava pikakäynti siitä huolimatta, että tänään ei ongittu...
lauantai 23. kesäkuuta 2018
Katiskat kokemassa ja ongella aamupäivällä...
Päätin kaivaa muutaman madon tontin kulmalta aikaisin aamulla tavoitteena pistäytyä ongella, kun ilma oli suotuisa eli sopivan pilvinen ilma ja meri oli lähes tyyni.
Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäätyyn lähelle rantaa ja annoin vähitellen viriävän länsituulen liikuttaa venettä.
Tutut kuviot: Kaksi jigionkea ja pilkki pyytämään. Puolen tunnin aikana ei tapahtunut mitään.
"Ei nypyn nyppyä!" olisi aikaisempi, edesmennyt kalakaverini todennut. "Ei täälä oo mittään, lähetään muualle!" hän olisi lisännyt...
Totta tosiaan, kalat eivät olleet kiinnostuneita tarjoamisistani. Ainoastaan veneen läheisyyteen ilmestynyt lokki oli kiinnostunut touhuistani.
Päätin vilkaista/kokea lähellä olevan Ahti-katiskan. Sielläkään ei ollut kuin muutamia pieniä ahvenia, päästin ne menemään.
Ajattelin vilkaista myös Weke-katiskan > yksi ahven. Vein katiskan rantaan niin kuin olin jo aikaisemmin ajatellutkin...
Ajelin Lehmikiven-karikon kupeeseen. Tuuli alkoi voimistua. Päätin syöttää muutamat madot mahdollisille halukkaille.
Alkuperäinen tavoite oli saada jokaisella pyyntivälineellä jotakin. Se ei toteutunut, sillä pilkkituntuma oli edelleen hakusessa ja sitä vaikeutti voimistuvan tuulen aiheuttama veneen reipas keinuminen.
Sain pieniä ahvenia ja kaksi savustuskelpoista/- mittaista. Päästin kaikki takaisin mereen kasvamaan.
Todettakoon, että pilkissä kävi touhuamassa se kuuluisa, iso/viisas/varovainen särki, jota en onnistunut saamaan veneeseen. Vähäiset madot loppuivat...
Taidanpa seuraavalla kerralla mennä jonnekin muualle onkimaan ja ottaa reippaasti matoja mukaan ettei tarvitse niiden kanssa pihistellä. Aikaisempien havaintojen mukaan matojen koolla/määrällä on selkeä korrelaatio ahvensaaliin kanssa...
No mukava pikakäynti merellä kuitenkin!
Ajelin Hahtisaaresta Selkäsaaren pohjoispäätyyn lähelle rantaa ja annoin vähitellen viriävän länsituulen liikuttaa venettä.
Tutut kuviot: Kaksi jigionkea ja pilkki pyytämään. Puolen tunnin aikana ei tapahtunut mitään.
"Ei nypyn nyppyä!" olisi aikaisempi, edesmennyt kalakaverini todennut. "Ei täälä oo mittään, lähetään muualle!" hän olisi lisännyt...
Totta tosiaan, kalat eivät olleet kiinnostuneita tarjoamisistani. Ainoastaan veneen läheisyyteen ilmestynyt lokki oli kiinnostunut touhuistani.
Päätin vilkaista/kokea lähellä olevan Ahti-katiskan. Sielläkään ei ollut kuin muutamia pieniä ahvenia, päästin ne menemään.
Ajattelin vilkaista myös Weke-katiskan > yksi ahven. Vein katiskan rantaan niin kuin olin jo aikaisemmin ajatellutkin...
Ajelin Lehmikiven-karikon kupeeseen. Tuuli alkoi voimistua. Päätin syöttää muutamat madot mahdollisille halukkaille.
Alkuperäinen tavoite oli saada jokaisella pyyntivälineellä jotakin. Se ei toteutunut, sillä pilkkituntuma oli edelleen hakusessa ja sitä vaikeutti voimistuvan tuulen aiheuttama veneen reipas keinuminen.
Sain pieniä ahvenia ja kaksi savustuskelpoista/- mittaista. Päästin kaikki takaisin mereen kasvamaan.
Todettakoon, että pilkissä kävi touhuamassa se kuuluisa, iso/viisas/varovainen särki, jota en onnistunut saamaan veneeseen. Vähäiset madot loppuivat...
Taidanpa seuraavalla kerralla mennä jonnekin muualle onkimaan ja ottaa reippaasti matoja mukaan ettei tarvitse niiden kanssa pihistellä. Aikaisempien havaintojen mukaan matojen koolla/määrällä on selkeä korrelaatio ahvensaaliin kanssa...
No mukava pikakäynti merellä kuitenkin!
perjantai 22. kesäkuuta 2018
Pikkupuolen kuivikekäymälän ensimmäinen tyhjennys...
Hankimme pari vuotta sitten Pikkupuolelle alla olevan kuvan mukaisen Biolanin kuivikekäymälän. Tähänastiset kokemukset ovat hyviä.
Käyttö on aika lailla vähäistä, tosin sen verran, että tänään oli ensimmäinen tyhjennys.
Tuotokset siirrettiin tonttimme ns. matopellon kulmaukseen, jonne olin kaivanut riittävän suuren kuopan. Lisäsin tuotoksen päälle vielä kompostoitumista edistävää rouhetta kahteen kerrokseen. Arvelen, että vuoden päästä tonttikulmauksen "ötökät", eliöstöt, madot ovat saattaneet kuivikekäymälän tuotokset lähes mullaksi...
Käyttö on aika lailla vähäistä, tosin sen verran, että tänään oli ensimmäinen tyhjennys.
Tuotokset siirrettiin tonttimme ns. matopellon kulmaukseen, jonne olin kaivanut riittävän suuren kuopan. Lisäsin tuotoksen päälle vielä kompostoitumista edistävää rouhetta kahteen kerrokseen. Arvelen, että vuoden päästä tonttikulmauksen "ötökät", eliöstöt, madot ovat saattaneet kuivikekäymälän tuotokset lähes mullaksi...
torstai 21. kesäkuuta 2018
Kemin Selkäsaaressa tänään...
Olemme käyneet viimeksi Selkäsaaressa viikko sitten torstaina eli 14.06.2018. Olimme päättäneet lähteä tänään, koska ilmat olivat erittäin suosiolliset. Tällä kerralla en puhu sanaakaan katiskoista...
Tänään oli helppo rantautua, sillä vedenpinta oli kohtaisen korkealla ja tuuli "oikeasta suunnasta".
Rantauduttumme romppeet taas ylös mäkeä vesikärryillä, istahtaminen hetken aikaa pihaterassilla ja hommat käyntiin.
Olin päättänyt hakea vesikärry-muovisaavi-lapio-yhdistelmällä rannasta, lähes vesirajasta lisää tasoitusmaata tontille.
Miksi?
Siksi, että aikaisemmin olimme intoutuneet kaivamaan isoja kiviä uuteen asentoon, jolloin pakostakin monttuja syntyy.
Vaimoni touhusi pihalla/järjesteli varastoa ja minä jatkoin aiemmin sahattujen puiden halkaisemista. Kyllä ns. Kiinankirves oli taas elementissään ja meidän Fiskars on kevyen sorttinen.
Olimme saareen lähtiessämme ottaneet pakastimesta ahvenia tavoitteena savustaa ne, koska nyt uskalsi pistää pienet tulet tulistelupaikalle = ison betonirenkaan sisälle, jonka päällä on lisävarusteena raudoitusverkko.
Savustusta valmistellessani, savustuslaatikkoa putsailessani tein yllättävän havainnon. Laatikon pohja oli kuin haulikolla ammuttu.
Tai oikeastaan pieniä, nuppineulanpään kokoisia reikiä täynnä! Valoa vasten pohjaa katsellessani näkymä oli kuin tähtitaivas. Ensimmäisenä kävi mielessä: "Halpa mikä halpa!" Kyseinen savustuslaatikko on mukaruostumatontaterästä. Jo aiemmin olen todennut, että levyn paksuus on rapiat paperin paksuus.
Meillä on toinen savustuslaatikko saaren varastossa, joka on toistaiseksi käyttämättä, se otetaan todennäköisesti pikapuolin käyttöön. Se on eri valmistajalta ja hiukan tukevamman tuntuinen.
No savustus kuitenkin onnistui erinomaisesti - kiitos vaimoni maustamisen - kyllähän ne ahvenet maistuivat.
Muuten linnut olivat aktiivisia koko päivän, laulelivat iloksemme. Huomasimme yhdessä linnunpöntössämme kirjosieppopariskunnan touhuavan - hyvä niin. Korppikin teki kaarroksen tontin päältä, totesi tutut henkilöt paikalla...
Päätimme lähteä aikaisin rantaan ja kotiin lepäämään. Uteliaisuuttamme ajelimme Kemin sisäsataman ja Sauvosaaren kentä ohi, porukkaa oli liikkeellä, ei ihme, sillä tänään on nähtävää ja kuultavaa Kemissä - hyvä niin...
Tänään oli helppo rantautua, sillä vedenpinta oli kohtaisen korkealla ja tuuli "oikeasta suunnasta".
Rantauduttumme romppeet taas ylös mäkeä vesikärryillä, istahtaminen hetken aikaa pihaterassilla ja hommat käyntiin.
Olin päättänyt hakea vesikärry-muovisaavi-lapio-yhdistelmällä rannasta, lähes vesirajasta lisää tasoitusmaata tontille.
Miksi?
Siksi, että aikaisemmin olimme intoutuneet kaivamaan isoja kiviä uuteen asentoon, jolloin pakostakin monttuja syntyy.
Vaimoni touhusi pihalla/järjesteli varastoa ja minä jatkoin aiemmin sahattujen puiden halkaisemista. Kyllä ns. Kiinankirves oli taas elementissään ja meidän Fiskars on kevyen sorttinen.
Olimme saareen lähtiessämme ottaneet pakastimesta ahvenia tavoitteena savustaa ne, koska nyt uskalsi pistää pienet tulet tulistelupaikalle = ison betonirenkaan sisälle, jonka päällä on lisävarusteena raudoitusverkko.
Savustusta valmistellessani, savustuslaatikkoa putsailessani tein yllättävän havainnon. Laatikon pohja oli kuin haulikolla ammuttu.
Tai oikeastaan pieniä, nuppineulanpään kokoisia reikiä täynnä! Valoa vasten pohjaa katsellessani näkymä oli kuin tähtitaivas. Ensimmäisenä kävi mielessä: "Halpa mikä halpa!" Kyseinen savustuslaatikko on mukaruostumatontaterästä. Jo aiemmin olen todennut, että levyn paksuus on rapiat paperin paksuus.
Meillä on toinen savustuslaatikko saaren varastossa, joka on toistaiseksi käyttämättä, se otetaan todennäköisesti pikapuolin käyttöön. Se on eri valmistajalta ja hiukan tukevamman tuntuinen.
No savustus kuitenkin onnistui erinomaisesti - kiitos vaimoni maustamisen - kyllähän ne ahvenet maistuivat.
Muuten linnut olivat aktiivisia koko päivän, laulelivat iloksemme. Huomasimme yhdessä linnunpöntössämme kirjosieppopariskunnan touhuavan - hyvä niin. Korppikin teki kaarroksen tontin päältä, totesi tutut henkilöt paikalla...
Päätimme lähteä aikaisin rantaan ja kotiin lepäämään. Uteliaisuuttamme ajelimme Kemin sisäsataman ja Sauvosaaren kentä ohi, porukkaa oli liikkeellä, ei ihme, sillä tänään on nähtävää ja kuultavaa Kemissä - hyvä niin...
keskiviikko 20. kesäkuuta 2018
Aurinkopaneeli-infoa tänään...
Muutama päivä sitten sain puhelinsoiton, jossa tarjottiin mahdollisuutta tutustua kyseisen yrityksen tuotteisiin saatavan asiantuntijainformaation puitteissa.
Asia ei olisi minua kiinnostanut, mutta olin aikaisemin ollut liikkeellä Fortumiin suuntaan, joka on tämänhetkinen sähkönmyyjämme.
Sovimme, että tänään keskiviikkona 20.06.2018 klo 9 kyseisen yrityksen asiantuntija tulee käväisemään Haukkarin Kainuunkadulla kertomassa aurinkopaneeliasioista.
Kyllä juuri sovittuun aikaan saapui Pohjolan Energia Oy:n Rovaniemen toimipisteen energia-asiantuntija Markku Vaarala paikalle.
Hän selosti erittäin asiallisesti yrityksensä toimintaperiaatteita ja tarjottavia aurinkopaneelimahdollisuuksia laskien samassa tarjouksen meidän omakotitalon osalta.
Kävimme hänen kanssaan pihalla katselemassa aurinkopaneelien mahdollisia asennuspaikkoja.
Tarjous oli ihan asiallinen, mutta se oli hiukan laajempi kokonaisuus kuin se, jota itse olin alustavasti pohdiskellut. Asia on kuitenkin nyt uudessa mietinnässä...
Asia ei olisi minua kiinnostanut, mutta olin aikaisemin ollut liikkeellä Fortumiin suuntaan, joka on tämänhetkinen sähkönmyyjämme.
Sovimme, että tänään keskiviikkona 20.06.2018 klo 9 kyseisen yrityksen asiantuntija tulee käväisemään Haukkarin Kainuunkadulla kertomassa aurinkopaneeliasioista.
Kyllä juuri sovittuun aikaan saapui Pohjolan Energia Oy:n Rovaniemen toimipisteen energia-asiantuntija Markku Vaarala paikalle.
Hän selosti erittäin asiallisesti yrityksensä toimintaperiaatteita ja tarjottavia aurinkopaneelimahdollisuuksia laskien samassa tarjouksen meidän omakotitalon osalta.
Kävimme hänen kanssaan pihalla katselemassa aurinkopaneelien mahdollisia asennuspaikkoja.
Tarjous oli ihan asiallinen, mutta se oli hiukan laajempi kokonaisuus kuin se, jota itse olin alustavasti pohdiskellut. Asia on kuitenkin nyt uudessa mietinnässä...
Katiskoilla tänään > plus miinus nolla...
Soitin eilen rajanaapurilleni, josko mentäisiin katiskoita kokemaan. Kyllä, sovimme, että keskiviikkona aamupäivällä = tänään, mikäli ilmat ovat kohdallaan.
Ja olivathan ne, tosin tuuli hiukan navakan puoleinen, mutta sen kanssa kyllä pärjää. Hahtisaaren venesatamasta ajelimme suoraan Selkäsaaren pohjoispäätyyn Ahti-katiskan luo. Pistimme ankkurin varmuuden vuoksi veteen.
Mitä ihmettä?
Ahti-katiskassa ei ollut käytännössä mitään - muutama ahvenensintti! Viimeksi se oli "lähes täynnä" ahvenia. Jätimme sen sille sijoille ja ajelimme Weke-katiskan kupeeseen. Sekin oli käytännössä tyhjä...
Pois tullessamme totesin naapurilleni:"Jos ahvenia savustamaan haluat, meillä on pakastimessa tuoretta ahventa, ei tosin kovin isokokoista mutta siltikin." "Katsotaan, minäpä jututan porukoita." totesi naapurini jättäen asian hivenen avoimeksi...
Ja olivathan ne, tosin tuuli hiukan navakan puoleinen, mutta sen kanssa kyllä pärjää. Hahtisaaren venesatamasta ajelimme suoraan Selkäsaaren pohjoispäätyyn Ahti-katiskan luo. Pistimme ankkurin varmuuden vuoksi veteen.
Mitä ihmettä?
Ahti-katiskassa ei ollut käytännössä mitään - muutama ahvenensintti! Viimeksi se oli "lähes täynnä" ahvenia. Jätimme sen sille sijoille ja ajelimme Weke-katiskan kupeeseen. Sekin oli käytännössä tyhjä...
Pois tullessamme totesin naapurilleni:"Jos ahvenia savustamaan haluat, meillä on pakastimessa tuoretta ahventa, ei tosin kovin isokokoista mutta siltikin." "Katsotaan, minäpä jututan porukoita." totesi naapurini jättäen asian hivenen avoimeksi...
maanantai 18. kesäkuuta 2018
Perunkirjoitus ja perukirja...
Olen sisareni kanssa veljemme kuoleman jälkeen hoitaneet ja toteuttaneet monia käytännön asioita. Em. asiakokonaisuuksiin liittyy mm. perunkirjan laatiminen ja siinä yhteydessä syntyvä perukirja.
Me päätimme antaa em. tehtävän Kemin oikeusaputoimistolle. Se suoritettiin mielestämme asiantuntevasti. Perukirja toimitettiin oikeusaputoimistosta mm. veroviranomaisille. Itse olemme toimittaneet perukirjan OP Kemi-pankille, jossa se kopiotiin ja lähetettiin pankin tarkastukseen.
Monia mielenkiintoisia asiakokonaisuuksia on ilmennyt matkan varella, jotka näin maallikon silmin tuntuvat pilkunpiip-tason jutuilta ja saivarteluilta.
Sain taannoin informaatiota, että pankin taholta pyydetyt lisäselvitykset perustuvat pankin
selonottovelvollisuuteen, perhe- ja jäämistöoikeuden säädöksiin, Finanssivalvonnan ohjeisiin ja
hyvään pankkitapaan. Selvitysten esittäminen suojaa pesän
osakkaiden asemaa ja oikeuksia.
Pätkä Wikipediatekstiä:
Perunkirjoitus
Perunkirjoitus on toimitus, jossa selvitetään kuolinpesän tila eli luetteloidaan vainajan omaisuus ja velat.
Perunkirjoitus on järjestettävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta (ellei verotoimisto myönnä hakemuksesta jatkoaikaa). Perunkirjoituksen ja perukirjan voivat omaiset laatia itsenäisesti tai yhdessä ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. Ulkopuolisen asiantuntijan rooli perunkirjoituksessa on prosessissa neuvominen ja lomakkeiden täyttäminen omaisten puolesta.
Perunkirjoitustilaisuuteen on lain mukaan kutsuttava kaikki pesän osakkaat. Perunkirjoituksen toimittaa kaksi uskottua miestä, joiden tehtävänä on omaisuuden luettelointi ja varojen arvottaminen niiden kuolinhetken käypään arvoon. Henkilön, joka ilmoittaa pesän varat ja velat uskotuille miehille, on perukirjaan tehtävä valaehtoinen vakuutus siitä, että annetut tiedot ovat oikeita. Perunkirjoituksen toimituttamisen laiminlyönti voi ääritapauksessa aiheuttaa osakkaille henkilökohtaisen velkavastuun vainajan veloista. Perunkirjoituksessa laaditaan perukirja, jolla on kolme pääasiallista tehtävää:
- Veroilmoitus
- Omaisuusluettelo
- Osakasluettelo
Perukirja on toimitettava kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta sen paikkakunnan verovirastolle, jolla kuollut henkilö on ollut kirjoilla. Omaisuus, joka on jäänyt velkojen maksamisen jälkeen, jaetaan perillisten kesken perinnönjaossa, ja siitä on maksettava perintövero, jonka suuruus riippuu sukulaisuussuhteesta sekä jääneen omaisuuden koosta. Jos perunkirjoituksen toimittamisen jälkeen löytyy uutta omaisuutta tai velkoja, on toimitettava täydennysperunkirjoitus.
sunnuntai 17. kesäkuuta 2018
Tänään sunnuntaina 17.06.2018...
Kävin vaimoni kanssa Kemin kirkossa alla olevassa tilaisuudessa. Mukava, mieleenpainuva tapahtuma, jossa meidän lapsenlapsemme Veera oli mukana. Kemin kirkko oli jotakuinkin täynnä nuorten vanhempia, isovanhempia ja ystäviä.
Tilaisuuden päätteeksi käväisimme rippikahvilla Lallinperäntiellä - hyvä niin...
Tilaisuuden päätteeksi käväisimme rippikahvilla Lallinperäntiellä - hyvä niin...
| Su 17.6. klo 10:00 Messu, 2. leiririppikoulun konfirmaatio | ||||||
|
Hörönlörö-viestejä riittää häiriöksi saakka...
|
Näitä viestejä riittää...
TILIN
SULKU TIEDOITE
Näemme että tilisi meillä on ollut
käyttämättömänä jo pidemmän ajan.
Tilisi tullaan tämän vuoksi sulkemaan ja saldo häviää. Estääksesi tämän, luo uusi tili sähköpostilla: aki.pyykko@netti.fi Talletuksesi tulevat näkyviin tilin luomisen yhteydessä. Talletuksesi: €16,601.93 |
perjantai 15. kesäkuuta 2018
EU:lta iso tuki biopolttoaineille...
Kyllä! Tärkeä päätös kaiken kaikkiaan...
Suora nettilainaus Maaseudun Tulevaisuus-lehdestä selaisenaan:
EU:lta iso tuki biopolttoaineille
Pääkirjoitus 00:00
EU:n päätös tuottaa työtä ja toimeentuloa sekä ostajia puulle.
Uusiutuviin suomalaisiin biopolttoaineisiin keskittyvä teollisuus sai Euroopan unionilta torstaina poikkeuksellisen vahvaa tukea. EU-jäsenmaat päättivät nostaa uusiutuvan energian kokonaiskulutuksen 32 prosenttiin seuraavan 12 vuoden aikana. Päätös merkinnee useille suomalaisille investoinneille selvää nytkähdystä eteenpäin.
Olennaista Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston kompromississa uusiutuvan energian direktiivistä (red II) on erityisesti liikenteen käyttämien polttoaineiden tarkastelu. Suomi on ajanut voimakasta lisäystä niin sanottujen kehittyneiden liikennepolttoaineiden lisäykseen.
Näin myös kävi. EU:n päätöksen mukaan 14 prosenttia liikenteen polttoaineista pitää olla uusiutuvia vuoteen 2030 mennessä. Tämä on positiivinen uutinen suomalaisille biopolttoaineita jalostaville yrityksille, jotka haluavat käyttää fossiilisia polttoaineita korvaaviin seoksiin metsäteollisuuden sivuvirtoja.
Nyt tehdyn päätöksen mukaan liikennepolttoaineita voidaan valmistaa kaikista metsäjakeista. Puumateriaaleja erottelevalta sääntelyltä vältyttiin. Samalla EU:n kompromissi ottaa aiempaa tiukemman linjan muun muassa palmuöljyn käyttöön. Tämä puolestaan edistää pohjoisessa hyvin kasvavan puuaineksen käyttöä fossiilisten polttoaineiden korvaamisessa.
EU-instituutioiden päätös luo vakautta suomalaisten yritysten liiketoimintaympäristöön ja antaa mahdollisuuksia kehittää uutta. Investointilaskelmille on aiempaa vakaampi pohja. Jokainen yritys joutuu toki erikseen perehtymään laajan päätöksen yksityiskohtiin.
Erityisen tarkasti päätöstä luetaan Nesteessä. Yhtiö on laajasti panostanut uusiutuvien liikennepolttoaineiden tuotekehitykseen. Palmuöljyn osalta tilanne voi olla yhtiölle ongelmallisempi, mutta suomalaisten investointien kannalta tulos voi olla hyvinkin myönteinen.
Lentoliikenteen päästöt ovat viime aikoina olleet vahvasti esillä julkisuudessa. Nykyistä ilmastoystävällisemmälle lentokerosiinille on nyt kysyntää.
Myös UPM:n suunnitelmat rakentaa Kotkaan uusi iso biojalostamo näyttävät nyt entistäkin lupaavimmilta. ST 1 on suunnitellut omaa isoa jalostamohankettaan Kajaaniin sekä Pietarsaareen ja kiinalaisomisteinen Kaidi biolaitosta Kemiin. Myös näille hankkeille EU:n päätös antaa lisäpontta.
Toteutuessaan hankkeet työllistäisivät joko suoraan tai välillisesti jopa tuhansia suomalaisia, pysyvästikin useita satoja. Lisäksi ne toisivat elinvoimaa maakuntiin ja tarjoaisivat metsänomistajien puulle ostajia.
EU:n päätös onkin suuri voitto maan hallitukselle ja erityisesti ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.). Myös metsänomistajia edustava MTK ja energiateollisuus voivat olla tulokseen tyytyväisiä.
Metsäteollisuuden osalta jäsenyritysten kannat riippuvat paljolti siitä, kuinka kiinnostuneita ne itse ovat biopolttoaineista ja missä niiden omat yksiköt sijaitsevat.
Kritiikkiäkin on luvassa. Vaikka päätös antaa Suomen omalle ympäristöpolitiikalle luottamuslauseen ja mahdollisuuden omin päätöksin huolehtia metsän kestävyydestä oman maan lainsäädännön perusteella, on syytä olettaa metsien käytön nousevan vielä monesti suurennuslasin alle paitsi EU:ssa myös täällä Suomessa.
Fossiilisia polttoaineita korvaavien biotehtaiden lisäksi kannattaa edelleen edistää hiiltä sitovaa puurakentamista kaikin voimin. Sitran tuore selvitys sementin haitallisuudesta on tästä viimeisin väkevä muistutus (MT 6.6 ).
Myös metsien kasvun edistäminen ja siihen kannustaminen on kaikkien etu. Uusi metsä sitoo hiiltä vanhaa paremmin ja työtä ja toimeentuloa riittää yhä useammille.
torstai 14. kesäkuuta 2018
Eräs Facebook-tekstini tänään...
Että mitäkö mietin? No sitä, että meillä oli vieraita tänään Selkäsaaressa - hyvä niin.
Kemin museotoimi oli tausyhteisönä ja saaressakävijät olivat: :
Peter Brusila, Pentti Korpela, Sisko Korrensalo, Janne Kuoppala ja Matti Lukkarila...
Kemin museotoimi oli tausyhteisönä ja saaressakävijät olivat: :
Peter Brusila, Pentti Korpela, Sisko Korrensalo, Janne Kuoppala ja Matti Lukkarila...
Niin varsinainen asia heillä oli Selkäsaaren historiaan tutustuminen, johon pienenä sivujuonteena liittyi saarilenkin päätteeksi istahtaminen hetkeksi pihaterassillamme.
Mekin - minä ja vaimoni Tuula - osallistuimme osanaikaa kivirakkaa myöten patikkaretkelle.
Vieraiden lähdettyä väänsimme kaksi isoa kiveä maasta "uuteen asentoon" ja päätimme, että nyt tämä kivenpyöritys saa riittää.
Syötyämme valmistauduimme lähtöön. Sen verran iski väsy, että emme viitsineet edes katiskoja käydä kokemassa.
Syötyämme valmistauduimme lähtöön. Sen verran iski väsy, että emme viitsineet edes katiskoja käydä kokemassa.
Oli kerta kaikkiaan upea ilma ja tuulet tällä kertaa suotuisat...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)