sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Salaisten tietojen vuotaja vs. lähdesuoja - hmmmmm - niinpä....

Mitä on vastuullinen journalismi? Liikutaanko mm. Helsingin Sanomien "salaisten tietojen"-julkaisemisartikkelissa laittomuuksissa. Se selvinnee kohtapuolin. Varmaan siinä yhteydessä myös tuo lähdesuoja-asia tulee ankaraan tarkasteluun. 
Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:
Politiikka

HS:n vastaava päätoimittaja: Salattuja tietoja käytettiin lähteenä laillisesti

Pääesikunta teki lauantaina keskusrikos­poliisille tutkintapyynnön Helsingin Sanomille vuodetuista asiakirjoista. Vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen mukaan mitään aineistoa ei ole hankittu oikeudettomasti ja tietoja on julkaistu huolellisella harkinnalla.



Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi.
HELSINGIN Sanomat julkaisi lauantaina laajan artikkelin, jossa kerrottiin Puolustusvoimien sotilastiedustelusta ja signaalitiedustelua tekevän Viestikoekeskuksen toiminnasta. Artikkeli perustui osittain HS:n saamiin, useita vuosia vanhoihin salaisiin asiakirjoihin.

HS:n selvitys herätti lauantaina suurta huomiota. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kertoi, että salaisten asiakirjojen luovuttamisesta lehdelle on käynnistetty rikostutkinta. HS:lle on Niinistön mukaan luovutettu salaisia asiakirjoja laittomasti. Niinistön mukaan ”korkeimman turvaluokituksen saaneiden asiakirjojen sisällön paljastuminen on turvallisuutemme kannalta kriittistä ja voi aiheuttaa vakavia vaurioita”.

Puolustusministeri Jussi Niinistön (sin) mukaan Pääesikunta on tehnyt asiasta tutkintapyynnön, joka koskee myös sitä, onko toimittajakin mahdollisesti syyllistynyt turvallisuussalaisuuden paljastamiseen.

Vastaava päätoimittaja Kaius Niemi, miksi Helsingin Sanomat on päättänyt julkaista uutisia, joissa on käytetty lähteenä myös salaisia asiakirjoja?

”Helsingin Sanomat käyttää muiden medioiden tavoin varsin usein uutisoinnissaan myös sellaisia tietoja, jotka viranomainen on saattanut määritellä salassa pidettäviksi.”

”Uutisemme käsitteli Puolustusvoimien Viestikoekeskusta, joka on saamassa uusien tiedustelulakien myötä selkeästi nykyistä laajemmat valtuudet muun muassa internetliikenteen seurantaan. Laajoihin valtuuksiin nähden kansalaiset ja jopa poliitikot tietävät laitoksesta hyvin vähän. Katsomme, että median tehtävä on tarjota yhteiskunnalliseen keskusteluun edes pääpiirteissään vähän käsitystä siitä, millaisesta laitoksesta ja toiminnasta on kyse.”

Syyllistyikö HS lainvastaiseen toimintaan julkaistessaan tietoja?

”Helsingin Sanomat on harjoittanut yhteiskunnallista tehtäväänsä, ja täysin lakien mukaisesti. Olemme saaneet haltuumme muun muassa monien vuosien takaisia salaisiksi merkittyjä papereita. Emme ole hankkineet mitään papereita oikeudettomasti, vaan laillisin, julkisen sanan tavanomaisin tavoin kerätä tietoa. Asiakirjojen ohella käytössä on ollut paljon muuta tietoaineistoa. ”

”Kaikkia käytössä olleita tietoja ei ole myöskään julkaistu, vaan seulottu vastuullisen journalistisen harkinnan kautta. Julkaistuissa tiedoissa ei ole käsityksemme mukaan mitään sellaista uutta tietoa, joka vaarantaisi esimerkiksi kansallisen turvallisuuden. Tiedot olivat peräisin vuosien takaa, ja koko Suomen turvallisuusympäristö on sen jälkeen muuttunut oleellisesti.”

”On hyvä tiedostaa, että salaiseksi leimaaminen on viranomaispäätös, jota voi tarkastella myös kriittisesti. Käsityksemme on, että tiedustelulakien antamissa uusissa valtuuksissa on kyse tärkeästä yhteiskunnallisesta kysymyksestä, josta on syytä käydä laajapohjaista keskustelua. Olemme vastuussa lukijoillemme, jotta he tietävät ja kykenevät arvioimaan, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”

Kuinka HS sai salaiset asiakirjat tietoonsa?

”Helsingin Sanomat tai mikään muukaan vastuullinen media ei julkaise mitä tahansa informaatiota, jonka joku jossakin päättää vuotaa. Toimituksen tehtävä on arvioida aina myös vuotajan tai vuotajien mahdolliset motiivit. Olennaista on myös se, onko tieto kansalaisten kannalta relevanttia. Tämän harkinnan olemme tehneet huolella, lakien ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti.”

”Suomessa laki nimenomaisesti turvaa yhteiskunnallisen arvioinnin kannalta olennaisen tiedon julkitulon. Tätä varten laissa on erikseen turvattu lähdesuoja, joka suojaa kaikissa oloissa tietojen vuotajia paljastumiselta. Lehdellä on lähdesuojan perusteella oikeus olla ilmaisematta omaa tietolähdettään. Tämä on vapaan tiedonvälityksen keskeinen lähtökohta.”

Aikooko HS julkaista jatkossa sotilastiedusteluun liittyviä artikkeleita?

”Uudet tiedustelulait ja niihin sisältyvät laajemmat valtuudet tekevät aiheesta hyvin ajankohtaisen. Artikkelissa on kyse toiminnasta, joka on kansalaisille pääosin täysin tuntematonta. Voi kysyä, tuntevatko Suomen kansalaiset oman maamme tiedustelutoiminnan periaatteet huonommin kuin ulkomaiset tiedustelupalvelut.”

”Kun uutisointi tehdään jatkossakin vastuullisesti, takaamme lukijoiden pääsyn sellaiseen yhteiskunnallisesti tärkeään tietoon, jota ei muuten olisi saatavilla. Suomi tarvitsee lait sotilas- ja siviilitiedustelusta. Lakiesitykset pitää arvioida tarkkaan, koska ne puuttuvat perusoikeuksiin. Sen takia aihepiirin käsittely on perusteltua.”

lauantai 16. joulukuuta 2017

Mistä Paavo Väyrynen saa virtansa?

Hmmmmm - vai niin - että mistä Paavo Väyrynen saa virtansa? Valta, valta ja vielä kerran valta...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Mielipide    |   Kolumni

Mistä Paavo Väyrynen saa virtansa?

Koska yksi normaalielämä ei riittäisi kaikkeen siihen, mitä Väyrynen on ehtinyt saada aikaan, hän tekee asioita päälletysten.

TELEVISION presidentin­vaalitentit nähtiin peräperää, MTV:n tentti toissa päivänä ja Ylen eilen.

Enää yleisöllä ei ole vaaraa nukahtaa television ääreen kesken tentin. Siitä pitää huolen valitsijayhdistyksen ehdokas Paavo Väyrynen.

Nämä presidentinvaalit ovat jo neljännet, joissa nyt 71-vuotias Väyrynen on ehdokkaana.

KOSKA yksi normaalielämä ei riittäisi kaikkeen siihen, mitä Väyrynen on ehtinyt saada aikaan, hän koleerisena tahtoihmisenä tekee asioita päälletysten.

Parhaillaan hän on kahden puolueen – keskustan ja perustamansa kansalais­puolueen – jäsen. Helsingin kaupunginvaltuustossa hän edustaa kristillisdemo­kraatteja, tosin sitoutumattomana. Hänellä on paikka sekä Suomen eduskunnassa että EU-parlamentissa, joista vain toista hän voi kerrallaan edustaa.

Suomessa odotellaankin Väyrysen paluuta kotimaan politiikkaan, ehkä jo ensi keväänä.

Presidentinvaaleissakin hän on ehtinyt kannattaa kahta ehdokasta: ensin Sauli Niinistöä, nykyisin itseään.

VÄYRYSEN pitkä poliittinen ura oli jo vähällä päättyä. Hän uhkasi lopettaa, mikäli ei saisi taakseen vaadittuja 20 000:ta kannattajaa. Jotkut saattoivat pitää Väyrysen uhkausta lupauksena. Yhtä kaikki, uhkaus tehosi.

Hänen kerrotaan sijoittaneen lehtikampanjaan viisinumeroisen summan omiakin rahojaan. Sen jo luulisi kertovan, että mies on tosissaan.

Vaikka Väyrynen ei vieläkään pääsisi presidentiksi, hän ei suinkaan ole jättämässä politiikkaa. Vuoden 2019 keväällä on peräjälkeen sekä eduskuntavaalit että EU-parlamentin vaalit.

Ei tarvitse mielikuvitusta ennustaakseen, että Väyrynen aikoo ehdolle molemmissa vaaleissa, jotta voi sitten taas valita, kumpaan menee. Niin hän teki nykyhallitusta muodostettaessa.

MIKÄ Väyrystä sitten ajaa pyrkimään joka paikkaan, kerta toisensa jälkeen? 
Valta. 
Yhtä avoimen vallanhimoista poliitikkoa Suomessa on nähty harvoin, jos koskaan.

Väyrynen on pitkäikäistä sukua, joten hänet saatetaan nähdä sekoittamassa poliittista pakkaa vielä vuosien päästä.

Väyrysestä ollaan monta mieltä, mutta politiikan toimittajille hän on arvokas. Ilman Väyrystä kotimaan politiikka voisi ajoittain olla tylsää.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.

Laiska töitään luettelee, mutta siitä huolimatta...

Tänään aamulla fiilistelin vähäisten pakkaslumien kolauksella. Kärräsin päärakennukseen ensi viikon polttopuut, koivuklapit kuivumaan. Menin Pikkupuolelle ja sytytin tulet leivinuuniin, sillä vaimoni paistaa iltapäivällä lanttu- ja punajuurilaatikoita - perinteinen joulun läheisyyden toimenpide.
Istuskellesani Pikkupuolen alakerrassa lähti ajatus lentämään. Pohdiskelin rakennuksen syntyvaiheita ja kuinka paljon eri ammattilaisia siinä oli loppujen lopuksi mukana. Kyseessähän on kuitenkin poikkeusluvalla rakennettu, osittain 2-kerroksinen noin 80 neliömetrin rakennus. Se on rakennettu Outokummun ferrokromikuonan päälle > hyvä ratkaisu.
Alkuperäiseltä nimeltään rakennus oli Ekoateljee. Tuo eko-etuliite tarkoittaa sitä, että rakentamisessa käytettiin paljon käyttökelpoista = hyvälaatuista kierrätysmateriaalia hyväksi > kattotiilet, ikkunat, osittain ovet, ulkoseinätiilet, väliseinätiilet, tulisijojen tulitiilet, jne. kyllä rauta- ja puutavarakaupassakin joutui käymään ihan riittävästi.

Rakennus tehtiin noin kymmenen vuoden aikana ja jonka loppukatselmus oli vuonna 2009.
Kerroin vaimolleni pohdiskeluistani ja siitä, että se oli meille loppujen lopuksi - kaiken muun ohessa - valtava ponnistus...


perjantai 15. joulukuuta 2017

Joka vanhoja muistelee, sitä...

Muistelen kaiholla niitä aikoja, jolloin talousalueellamme ilmestyi perinteikäs, arvostettu/toki arvosteltukin sanomalehti nimeltään Pohjolan Sanomat, jolla oli myös hiukan halventava lempinimi Sonta Siioni.
Joka tapauksessa se toimitettiin ja painettiinkin pitkään Kemissä. Omistuspohja mureni, lehti vallattiin...

Olemme - minä ja vaimoni - yrittäneet taannoin totutella aidosti Lapin Kansa-lehteen. Siihen ei kerta kaikkiaan pääse kiinni. Tälläkin hetkellä on hyviä tarjouksia, mutta ei kiinnosta. Väliin tuntuu siltä, että lehden pitäisi maksaa, jotta se postilaatikkoonsa ottaa. On se niin vieras paketti - valitettavasti.

Aivan viime aikoina on tullut tunne, että ns. yleisönosastokirjoituksissa suositaan muutamia kemiläisiä kuntapolitiikan tulokkaita "kosiskelumielessä". Valitettavasti näissäkin kirjoituksissa lehti iskee mielestäni kirveensä kiveen. 
Miksi? 
Siksi, että kirjoitukset ovat niin kertakaikkisen ällöttävänyksioikoisenpopulistisia, että ne suorastaan oksettavat.

Terveisiä Meri-Lapin musiikkiopiston Popparikonsertista...

Kävimme illalla Kemin kulttuurikeskuksen isossa auditoriossa, jossa oli Meri-Lapin (ent. Länsi-Pohjan) musiikkiopiston Popparikonsertti klo 18.00-19.00.

Kyllä oli taas kerran mukava konsertti, jossa nuoret musiikinopiskelijat selvästi nauttivat tekemisestään.
Yleisö piti kuulemastaan ja näkemästäänkin. Arvelen, että opettajat olivat myös tyytyväisiä oppilaittensa suorituksiin. Näin maallikon korvin edistystä on tapahtunut. 

Meidän silmäteränä oli luonnollisesti vanhemman poikamme Tommin tytär Veera, joka esitti konsertissa kaksi kappaletta (laulu + akustinen kitara) bändi taustanaan. Hyviä esityksiä. 

Kysäisin portaikossa pois lähtiessämme sähkökitaristi Ethapree Lahìlta, kuinka monta vuotta hän on soittanut > kolme vuotta hän totesi. "Soitit mielestäni hyvin." sanoin. Hän kiitti kohteliaasti sanomaani...

Tällä kerralla miksaus oli myös kohtalaisen hillittyä.

Ai niin - ennen konsertin alkua tein kaupunginkirjaston poistomyyntihyllystä "heräteostoksen". Ostin Ilkka Remeksen Ikiyö-nimisen romaanin vuodelta 2003. Ei ollut hinnankiroissa > yksi (1) euro (€). 
Olen aikaisemmin useastikin "mainostanut" em. kirjailijan JÄÄTÄVÄ HELVETTI-kirjaa. Sen olisi mielestäni jokaisen suomalaisen syytä lukea...



Suomen presidentinvaalin 2018 vaalipäivä on 28. tammikuuta...

Kävin tutustumassa Ylen Vaalikoneeseen ja uteliaisuuttani arvoin mahdolliset ehdokkaani kisassa.
Lopputulos tämänhetkisille ajatuksilleni "paremmuus-/sopivuusjärjestyksessä":

Nils Torvalds, Sauli Niinistö, Matti Vanhanen, Paavo Väyrynen, Laura Huhtasaari, Tuula Haatainen, Pekka Haavisto ja Merja Kyllönen

Oma kantani asian suhteen on ollut kristallinkirkas jo pitkään, mutta mielenkiinnon vuoksi asiaa on seurattava jatkossakin...

torstai 14. joulukuuta 2017

Koulutuskuntayhtymä Lappian eläkeläisten jouluateria tänään...

Kolmisen viikkoa sitten kalakaverini soitti ja kysyi, onko minulla aikomus lähteä Koulutuskuntayhtymä Lappian eläkeläisten jouluaterialle Tornioon. 
Kerroin hänelle, että aikanaan työssä ollessani en osallistunut jouluaterioille. Myöskään eläkkeellä ollessani en ole Torniossa käynyt em. merkeissä, ainoastaan kerran Kemissä eli joulukuussa 2016.

Kerroin harkitsevani asiaa. Puhelinkeskustelussa sivusimme myös Meri-Lapin kuntien yhteisponnistusta ja yksituumaisuutta sotekuvioiden yhteistyöyrityksen synnyttämistä Mehiläisen kanssa.

Niinhän siinä kävi, että ilmoittauduin viikko sitten tänään torstaina 14.12.2017 klo 13:00-15:00 tarjotulle jouluaterialle.

Paikka : Tornio, Urheilukatu 6, Ravintola Kisälli

Sovimme, että menemme kalakaverin autolla siten, että käväisemme samalla ulkomaanmatkalla eli Haaparannalla. 
Näin teimme. Menomatkalla oli toistakymmentä astetta pakkasta ja moottoritie puhtaana. Kalakaverini ajeli aika reippaasti, josta vähin häntä pääsin moittimaan. Tuttu Systembolaget- ja ICA-MAX- käynti.

Ravintola Kisällissä tilaisuuden alkupuolella saimme nauttia Musatalon opiskelijoiden esityksiä.

Kuntayhtymän johtaja/rehtori Virpi Lilja kertoi viimeaikojen tapahtumista ja lähiaikojen uudistuksista. Hän kiitti eläkeläisten aikanaan tuomasta työpanoksesta ja toivotti hyvää ruokahalua sekä joulun läheisyyttä.

Erinomainen ateria - kertakaikkiaan. 

Alkupalojen jälkeen oli yhteislaulua em. musiikkiopiskelijoiden johdatuksella < Sydämeeni joulun teen. Yllätin itseni laulamalla muiden mukana, koska pöytiin oli jaettu laulun sanat...

Pöydissä tarinaa riitti  Mukava eläkeläistapaaminen, joka todennäköisesti on Kemissä noin vuoden päästä.

Torniossa paikalla oli arvioni mukaan seitsemisenkymmentä eläkeläistä.

Takaisin Kemiin ajellessamme Torniossa lämpötila oli -7 astetta ja Kemissa 0 astetta, yllättävä suuri lämpötilaero lyhyellä matkalla. Kalakaveri ajeli hiukan rauhallisemmin kuin menomatkalla, sillä tien pinta alkoi olla aika lipoisa...

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kemiin hiipii "Kittilä-tauti"...

Seurattuani - lähinnä otsikoista - Kemin kaupunginhallituksen ja -valtuuston kädenvääntöä akuutista sopimusasiasta Meri-Lapin kuntien ja Mehiläisen kanssa alkaa tuntua siltä, että vaarana on Kemiin hiipiä "Kittilä-tauti". 
Eihän tässä näin pitänyt käydä. Nyt on sitten ilmaantunut muitakin kapuloita rattaisiin. On tämä kummaa aikaa...

Venetsia syndrooma...

Katselimme alla olevan dokumentin Italian Venetsiasta. Samalla palautimme mieliin käyntiämme siellä Inter Rail-matkalla heinäkuussa 2003.

Asiaan liittyvänä olen kirjoittanut tekstin, mitä tapahtui Pyhän Markuksen aukiolla. Mielenkiintoinen tapahtumasarja kaiken kaikkiaan, jota on mukava sitten aikanaan vanhana muistella - edelleen...

Venetsian syndrooma 

  • 1 h 19 min
  • 28 pv
  • 12554 katselua
Maailman kaunein kaupunki on miljoonien turistien kohde, mutta asukkailleen lähes asumiskelvoton. Kunnianosoitus suurelle kaupungille ja sen viimeisten asukkaiden huumorille ja hengelle. O: Andreas Pichler. Saksa 2012.

Pätkä Wikipediatekstiä:
Venetsia (ital. Veneziaveneton kielellä Venesia) on Koillis-Italiassa Adrianmerenrannikolla sijaitseva kaupunki. Se on rakennettu 118 saarelle, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan keskellä Venetsian laguunia ja joita yhdistää toisiinsa 354 siltaa. Laguunin erottaa avomerestä pitkien ja kapeiden saarten jono, jonka saarista suurin on Lido.
Venetsia on Veneton alueen ja Venetsian metropolikaupungin pääkaupunki. Venetsiassa on noin 260 000 asukasta, joista vanhassakaupungissa (Centro storico) asuu noin 60 000Kaupunki muodostaa yhdessä Padovan kanssa noin 1,6 miljoonan asukkaan Padovan-Venetsian metropolialueen. Venetsian keskus on kuuluisa Piazza San Marco eli Pyhän Markuksen tori, jonka laidalla ovat Pyhän Markuksen kirkkokellotorni eli kampaniili ja Dogen palatsi.

Hmmmmm - vai niin että oikein sivistysvaje...


Olen viimeisen puolen vuoden aikana nähnyt usein krjoitettavan Facebook-foorumilla käsitteestä sivistysvaje. Muutama päivä sitten mm. tyyliin > Sivistysvaje tekee tylyä jälkeä...


Mikä ihmeen sivistysvaje, oli pakko Googlata. Sieltä löytyi asiaan liittyvää aika lailla. Otanpa esimerkiksi pätkän tamperelaisen Matti Kääntösen tekstiä. Hän kirjoittaa:
Sähköisen median ja nettikulttuurin myyvyys on samanaikaisesti vaikuttanut radikaalilla tavalla. Perinteisen painetun tiedon alueella on tapahtunut vallankumouksellinen muutos. Sanomalehtien sisältö on pinnallistunut ja aiheet keskittyneet jokapäiväisyyksiin.
Tätä perustellaan lukijaystävällisyydellä: pelätään maksavien tilaajien katoa. Sähköinen media siis ikään kuin estää painetun sanan tiedollisen informaation. Painetussa sanomalehdessä pitemmät ja analysoidummat jutut olisivat omiaan, mutta ne oletetaan lukijan kyvyille ja maksuhalukkuudelle ylivoimaisiksi.
"Tietoyhteiskunnan" seurauksena on revennyt ammottava sivistysvaje. 

Vain harvoilla on tahtoa hakeutua "sivistyksen alkulähteille" netin kautta. Kun vielä koulutuksessa ei haluta opettaa "hyödyttömiä" aineita, murenee tieteelliseen tietoon nojautuva kulttuurimme paraikaa silmiemme edessä. Kun ihmisten ei enää oleteta olevan kiinnostuneita tieteellisestä tiedosta, sitä ei kaupallisista syistä tuoteta suomeksi.
Rahan valta niin sanotun populaaritietotekniikan avustamana on viemässä länsimaista sivistystä kohti taikauskoa. Poliittiset päättäjät eivät tähänkään saakka ole pärjänneet ensisijaisesti tietonsa ja sivistyksensä nojalla, mutta tästä lähtien tietämätöntä äänestäjäkuntaa hallitaan ja johdatetaan entistä enemmän uskomuksien, ennakkoluulojen ja taikauskon keinoin.
_______________

Mitä tuohon sanoisi? No ainakin sen, että siinä saattaa olla ainakin siteeksi totta...

tiistai 12. joulukuuta 2017

Se on sitten AL-KO sano...

Aamupäivällä tontillemme ilmaantui AL-KO- lumilinko takavuosilta tutuksi tullein sanakääntein "yllättäen ja pyytämättä"...
No toki asiasta oli taannoin ollut vähin puhetta, koska Tommi oli myynyt Daihatsu Rocky-maastoauton auroineen, jolla hän on pari talvea pitänyt meidän toista liittymää, kakkosliittymää auki. Hänellä on varastorakennuksemme autotallille käyttöä. 

Tommi psyykkasi uutusvehjettä kokeilemaan illansuussa sisäpihalla. Voi olla, että siihen tottuu ja tykästyy, varsinkin, jos lunta alkaa olla häiriöksi saakka. Ainakin tuon kakkosliittymän aukipidossa siitä on varmaan kovastikin hyötyä...


Lumilinko AL-KO SnowLine 620 E II

Autonrenkaita potkimassa Kemin Karjalahdella tänään...


Tosiaan - kävin tänään taas Karjalahdella Wetterillä katselemassa uutuuttaan kiiltäviä uusia menopelejä sekä monia kiinnostavia, hyväkuntoisia vaihtoautoja. Jututin kahtakin automyyjää, joille olen kertonut tämänhetkisen autotilanteemme.
Olen heillekin todennut, että jos/kun saamme omat automme myydyksi, tulen riihikuivan rahanipun kanssa juttelemaan. Tälläkin hetkellä liikkeessä on muutama potentiaalinen käytetty auto meidän tarpeeseemme...

Toisaalta olen katsellut netistä mm. Keminmaassa sijatsevan Corona-Auton vaihtoautokalustoa. Siellä on myös useita kiinnostavia autoja. Olen aikeissa lähteä käväisemään siellä tutun automyyjän juttusilla...

maanantai 11. joulukuuta 2017

Rahalla saa ja hevosella pääsee > maakuntavaalit lähestyvät...

Keskustelin huhtikuun 2017 kuntavaalien jälkeen erään tuntemani henkilön kanssa vaalirahoituksesta ja lähestyvistä maakuntavaaleista. Hän tiesi minun vaalirahoituksen niukkasbudjetin > sata (100) euroa (€), josta puolet hupeni yhteismainontaan.

Kyseinen henkilö antoi ymmärtää, että lähestyvät maakuntavaalit eivät ole "köyhän miehen hommaa", ne karsivat "turhat haihattelijat kuvioista". Hän todennäköisesti luokitteli minut viimeksi mainittuun ryhmään.

Rohkenin kysyä, mitä suuruusluokkaa hän arvelee maakuntavaalibudjetin vähintään olevan, jotta kisassa jollakin tavalla menestyisi.
"Kolme-viisituhatta, sitä suuruusluokkaa!" hän hiukan mahtipontisesti totesi.
"Eihän tuo nyt mitään maatakaatavaa ole! Varmaan löytyy jokaiselta, joka tosissaan aikoo pyrkiä em. tyyppiseen tehtävään." totesin hänelle. Niin henkilökohtaisesti tai taustaryhmittymiltä.

Näin jälkikäteen asiaa pohdiskeltuani - panos-tuotos-ajatuksella - aika monta kokousta saa istua, jotta "vaalirahoitus" tulee kuitatuksi jos sittenkään. Valta ja kunnia ovat asia erikseen, joita ei euroilla pysty mittaamaan...

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Blogitekstieni lisäväliarviointia...

Aloitin Blogitekstien kirjoittamisen "yleisön pyynnöstä" 01.07.2014. Olen päättänyt jatkaa kirjoittamista niin kauan kuin viitsin, jaksan ja ymmärrän, mitä olen tekemässä. Toivottavasti pitkään.
Tunnustan, että tämä on eräs tapa rimpuilla, sinnitellä mukana hektisessä nykymenossa toki ei varmaan ainoa. Minulle tämä on sopinut ainakin toistaiseksi...

Alla on luetteloitu suurimmat "katseluluvut". 
Sivun katselujen koko historia
177 216

Sivun katselut maittain

Kaavio maista, joissa blogia luetaan eniten
KohdeSivun katselut
Yhdysvallat
67850
Suomi
56753
Ranska
15154
Venäjä
5925
Saksa
4435
Kiina
3439
Ukraina
3155
Portugali
2883
Kroatia
2239
Norja
1465

Blogitekstieni väliarvioita...

Olen kirjoittanut Blogisivullani runsaat 80 tekstiä nimellä: Mahdollisuudet vaikuttaa kuntapolitiikassa. Mitä ne oikeastaan ovat? 
Ne ovat kommenttitekstejä, jotka perustuvat faktoihin. Toistaiseksi olen käynyt läpi valtuustokauden 2001-2004 Kemin kaupungin kulttuuriasianlautakunnan kokouspöytäkirjat, joita olen selektiivisesti, valikoidusti kommentoinut.
Tällä hetkellä olen menossa valtuustokauden 2005-2008 sosiaali- ja terveyslautakunnan toisessa kokouksessa vuonna 2006.

Tekstini eivät ole erityistä kiinnostusta herättäneet. Niitä on käyty lueskelemassa 10-40 kerran verran per teksti.

Olen esittänyt toivomuksen, että asiasta mahdollisesti kiinnostunut henkilö lähtisi liikkeelle 1 osasta, jolloin on parhaimmat edellytykset päästä perille, mistä tässä on kysymys. Todettakoon, että alkupään tekstit ovat em. asiaan johdantoa...

Kommentti Blogikirjoitusjohdantoon...

Lainaan erään aiemmin arvostamani henkilön, Kari Uusikylän blogikirjoitusjohdannon sellaisenaan:

MIKSI ALAN KIRJOITTAA BLOGEJA

Kirjoitan blogeja, koska haluan, että lukijat saavat omalle ajattelulleen aineksia hyvää elämää varten. En tyrkytä omia ajatuksiani ainoina oikeina. Pyrin erottelemaan tekstissäni faktat ja mielipiteet. Tieteellinen tutkimus tarjoaa luotettavinta tietoa, mutta tutkijakin saattaa olla omien ennakkoluulojensa vanki. Ihmisen ajattelukyky, eikä varsinkaan moraali riipu oppiarvosta, viisaudesta puhumattakaan.

___________________________________

Sittemmin olen lukenut muutamia hänen kirjoittamiaan blogitekstejä. En aina pääse niihin kiinni.
Miksi?
Ehkä siksi, että ne ovat minun arkielämästäni kovin kaukana ja niissä oleva "yliopistomaailmaviisaus ja sananhelinä" ei laskeudu pilvistä minun tasolleni...

lauantai 9. joulukuuta 2017

"Sinulla on väärä puolue." sanoi taannoin tuttuvani...

Nähtyäni Kemin kulttuurikeskuksessa vilaukselta muutamia kemiläisiä kuntapäättäjiä kävi takaraivossa ajatuksia menneestä.

"Sinulla on väärä puolue." sanoi taannoin tuttuvani kuultuaan, että olin kuntavaaliehdokkaana syksyllä 2000. Siis Kemissä väärä puolue. Myöhemmin minua on lisäksi ohjeistettu: "Sinulla olisi pitänyt olla aggressiivista pyrkyä ja pistää rahaa kunnolla palamaan vaalimainontaan."
Kyllä - näin varmaan asian laita on...
Oikeastaan tarkemmin ajateltuna, minun olisi pitänyt tehdä poliittisia ratkaisuja jo 1980-luvun alussa. Silloin niillä olisi kukaties ollut eräissä valintaprosesseissa merkitystä eli silloin kun koulutustausta ja työkokemus eivät priorisoidu eturiviin.

No - siihen maailman aikaan en halunnut koskea politikkaan pitkällä kepilläkään, enkä käytännössä koskenutkaan.

Mutta - pyrkyä - hmmmmm...

Mikäli vielä oikein muistan, minulla on kerran ollut aggressiivista pyrkyä. Oppikouluaikaan 1950-luvulla pyrin kesätöihin Kemin Osuuskauppaan juoksupojaksi, tsuppariksi. Lapsellisuuttani ajattelin olevani vahvoilla, kun osuuskaupan konttorissa oli kaukainen sukulaiseni, joka oikeastaan minua psyykkasi hakemaan kyseistä työtä. Tarkkaavainen lukija aistinee edellisestä, en saanut juoksupojan työtä. 
Sekin kesä taisi mennä Etu-Ritikan Mikonrannalla jalkapalloa potkiessa ja Siikalahdella ahvenia onkiessa...