Opettajan hiljainen tieto...

Välillä katselen vanhoja, julkaistuja ja julkaisemattomiakin tekstejäni, joissa itse olen havaitsevinani tutunomaista ajankohtaisuutta. Muun muassa alla olevan tekstin käsite hiljainen tieto on mielestäni tärkeä ja aina ajankohtainen kaikissa ammattiryhmissä... 

Vanha tekstini vuosien takaa:

OPETTAJIEN HILJAINEN TIETO UUSIOKÄYTTÖÖN – KIITOS…

Jo kohta kaksikymmentä vuotta, aluksi työkyvyttömyys- ja sittemmin vanhuuseläkkeellä ollut entinen ammattiopettajakollegani sanoi toivuttuaan ännännestä sydäninfarktista, että hänestä ei taida olla enää kuin hernekeppien ja pajupillien vuolijaksi.

Luonnollisesti yritin piristää häntä maalailemalla kohtuullisen ruusuisia kuvia ns. kolmannen elämän alkamisesta eli edessä olevien eläkevuosien uusista haasteista. Keskusteluissamme vilahti myös siihen maailman aikaan vielä vähän käytetty termi: hiljainen tieto…

"Kuka minun tietojani, ammattitaitoani enää kaipaa?” hän kysyi lisäten ”Minulta ei ole työssä ollessani viimeisen viiden vuoden aikana kukaan kysynyt yhtään mitään ja nuoret juipit, ns. tulevaisuuden tähdet, pedagogit ajelevat korskeanrennosti ohi oikealta ja vasemmalta muka kristallinkirkkaine ammattiajatuksineen ja -asioineen! Lisäksi he toitottavat, että kaikki löytyy kuulemma kohta kaiken lisäksi netistä! Leukailua, sanon minä! Minä en aikanaan nakkisormineni osannut edes tietokonetta kunnolla aukaista, hyvä, että on-off-katkaisimen löysin, puhumattakaan, että sieltä jotain järjellistä olisin ottanut hyötykäyttöön!” hän hiukan alakuloisesti pohdiskeli. Hätkähdin hänen vuodatustaan.

No katsotaan ainakin aluksi, mitä sieltä netistä nykyisin löytyy ns. hiljaisesta tiedosta.

Googlesta löytyi koneeltani hiljaisesta tiedosta napin painalluksella noin 110 000 osumaa 0,24 sekunnissa…

Esimerkiksi:

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

• Hiljaisella tiedolla tarkoitetaan hyvin henkilökohtaista tietoa, jota on vaikea jakaa. Se voi sisältää esimerkiksi jonkin taidon, esimerkiksi miten ommellaan takki. Tätä ei voi helposti selostaa tekstinä ja kädestä pitäen opettaminenkin on vaikeaa. Hiljainen tieto on kokemuksen ja kehon tietoa. Käsitteen loi alun perin filosofi Michael Polanyi. We know more than we can tell" – me tiedämme enemmän, kuin voimme/osaamme kertoa tai kuvata…

Käsitteen toi suomalaiseen keskusteluun Hannele Koivunen teoksessaan Hiljainen tieto (1997), jossa hän käänsi englannin tacit knowledge -käsitteen hiljaiseksi tiedoksi.

Hiljaisen tiedon vastakohta on eksplisiittinen eli käsitteellinen tieto, jota voidaan prosessoida ja tallentaa suhteellisen helposti samoin kuin viestiä ja jakaa. Lääkärin diagnoosi on osittain hiljaista tietoa, osittain eksplisiittistä tietoa, joka voidaan kirjoittaa lääkärikirjoihin.

____________________________________________________________________

Nykyisin hiljaista tietoa on Suomessakin tutkittu paljon.

Aluksi eräitä hajanäkemyksiä hiljaisesta tiedosta tutkimusaineistoista kerättyinä:

• se on intuitiivista, kokemusperäistä, ruumiillista tai kehollista
• sitä on vaikeaa ilmaista täsmällisin käsittein, tämän vuoksi voi olla vaikea jakaa toisille
• se on henkilökohtaista ja persoonallista, voi olla kuitenkin myös yhteisöllistä
• sitä on "tässä ja nyt"; kasvokkainen face to face-vuorovaikutus – hiljaisen tiedon luomisessa vahva kontekstisidonnaisuus
• se on joskus jopa myyttistä tai mystifioitua

Se on laajempaa kuin pedagoginen tai didaktinen osaaminen.

Sitä on ammatillisuus, halu kehittää itseään ja kasvaa työssä.

Sitä on nimenomaan vuorovaikutusosaaminen

• Esimerkiksi luokkatilanteiden toistuvuuden myötä kehittynyt silmä, miten tilanne etenee
• Oppilashuollolliset asiat – tieto siitä, miten toimitaan sidosryhmien kanssa

Sitä on keinovalikoima

• Opetustilanteissa tuntuma siihen, miten kukin ryhmä oppii (erilaiset työskentelytavat)

Kenellä on hiljaista tietoa?

Hiljaista tietoa on kaiken ikäisillä perustuen eri ominaisuuksiin ja osaamiseen

• nuorten hiljaista tietoa on työn tekniseen ja sisällölliseen osaamiseen liittyvät asiat (esim. atk-taidot) ja toisaalta myös uudet, raikkaat ideat ja näkemykset työhön
• ikääntyneempien hiljainen tieto on kokonaisvaltaista, vankkaa ammatillista osaamista

Hiljainen tieto on peräisin

• koulutuksesta
• työkokemuksesta ja elämänkokemuksesta
• karttuminen ei riipu yksin kronologisesta iästä, ammattitaidon kehittyminen on yhteydessä työntekijän työssäoloaikaan

Hiljainen tieto jaetaan usein kahteen pääryhmään: yksilön ja työyhteisön hiljainen tieto…

Hiljainen tieto siirtyy arjessa, osana työyhteisön normaalia toimintaa

• havainnointi, toisten työn seuraaminen, kysyminen, kertominen, keskustelu
• vuorovaikutus ja vertaistuki tärkeää

Hiljaisen tiedon siirtoon voi olla myös muodollisia keinoja

• työssä oppiminen
• työparityöskentely
• työkierto
• perehdytys
• mestari – kisälli – malli
• mentorointi
• työnohjaus

On erittäin olennaista hiljaisen tiedon tunnistaminen ja toisaalta halu jakaa tietoa. Toisaalta tilanteeseen liittyy kaikenikäisten osaamisen arvostaminen. On siis monia työtilanteita, joissa hiljainen tieto siirtyy. Usein se toteutuu parhaimmillaan yhdessä tekemisessä, työparityöskentelyssä. Tärkeää on myös yhteinen aika ja tila…

Silloin on aikaa luovaan kehittämiseen, toisten työn seuraamiseen, kokemusten vaihtoon, palautteen sekä vertaistuen antamiseen ja saamiseen. Työyhdessäoloa parhaimmillaan! Todettakoon, että "kahvipöytäkeskusteluja" ei pidä väheksyä, joissa avoin dialogi ja keskustelu rönsyilee. Em. tilanteessa erilaisia näkemyksiä on lupa tuoda julki, mutta se vaatii kohtalaisen hyvät työntekijöiden väliset suhteet: Silloin vuorovaikutus on luontevaa ja rankkakin irrottelu sallitaan…

Valitettavan usein kahvipöytäkeskusteluille ei ole laajemmin mahdollisuutta, vaan työpaikat ovat pirstaloituneet erilaisiin kuppikuntiin, joissa turhanpäiväinen paskanjauhaminen rehottaa. Hiljaisen tiedon siirtymiselle ei silloin ole juurikaan edellytyksiä…

Kyllä rehellisesti on todettava, että kaiholla muistelen aikoja, käytännössä 1980-luvun alkupuolta, jolloin tapana oli, että koko ammattioppilaitoksen väki kävi yhteisellä, ilmaisella aamupalalla oppilasruokalassa ja jotakuinkin yhtä aikaa = kevytporrastettuna ruokailemassa. Niin ja olivathan ne yhteiset, ilmaiset iltapäiväkahvitkin isossa opettajainhuoneessa – todellinen hypertiedonsiirtotapahtuma…

Nykyisin ammattiopettajien aika menee näyttöruutuja tuijotellessa, kännykköihin rupatellessa, palavereissa juostessa, raportteja kirjoitellessa, jne. – pääasiassa konttoristin hommaa – tuskin ehtivät tunneilla luokissa tai työsaleissa käydä! Eipä siinä taida tilaa juurikaan olla hiljaisen tiedon siirtymiselle vai onko sittenkin – mitä itte arvelet omalle kohalles?

Pohdiskeluterveisin

Aki Pyykkö

Opetusalan eläkeläinen Kemistä

Uutta, puuhun perustuvaa tuotantoa Suomeen - hyvä nin...

Äänekosken hanke on käynnistynyt. Kuopioon ja Kemijärvelle suunnitellaan uutta puuhun perustuvaa biotuontoa.
Lisäksi Kemin Ajokseen on jo vuosikausia ollut vireillä biodieseltehdas. Mitkä edellä mainituista johtavat loppujen lopuksi teolliseen toteutukseen/tuotantoon, sen aika äyttää...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Talous 3.12.2015 klo 6:02

Jyrki Katainen Kuopion sellutehtaan riskirahoitushaaveista: "Äänekosken rahoituksella ei mitään merkitystä"

Finnpulp-yhtiön suunnitteleman biotuotetehtaan ympäristövaikutusten arviointiselostus julkistetaan torstaina. EU-komission varapuheenjohtaja seuraa lähelle entistä kotikuntaansa kaavaillun tehtaan rahoituskuvioita mielenkiinnolla.

Jyrki Katainen vieraili lokakuussa Äänekosken biotuotehtaan peruskiven muuraustilaisuudessa.Kuva: Ere Ek / Yle

Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR)

• Tavoitteena saada liikkeelle 315 miljardia euroja uusiin investointeihin Euroopassa vuoteen 2020 mennessä
• Tarkoituksena rahoittaa riskipitoisempia hankkeita, joihin tavallista pankkilainaa on hankala saada
• Pääosa rahoituksesta infrastruktuuriin ja uudistaviin teollisiin investointeihin ja noin neljäsosa pk-yrityksille
• Hankkeissa täytyy aina olla mukana yksityistä rahaa eikä rahoitus ole koskaan vastikkeetonta

Lähde: esir.fi

EU-komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen pitää Kuopioon suunnitellun suuren havusellutehtaan rahoitusmahdollisuuksia hyvinä. Komissio ei puutu Euroopan investointipankin (EIP) rahoituspäätöksiin, mutta Katainen kehottaa ottamaan pankkiin yhteyttä, jos biotuotetehdasta suunnitteleva Finnpulp ei löydä rahoitusta sopivin ehdoin muualta.

Esimerkiksi Euroopan investointiohjelmaan kuuluva korkean riskin hankkeita rahoittava, Kataisen myötävaikutuksella syntynyt ESIR-ohjelma voi tulla kyseeseen, jos ehdot täyttyvät. Rahasto tarjoaa muun muassa lainoitusta, lainatakauksia, laina-aikojen pidennyksiä tai pääomainvestointeja.

Tehdasta suunnitteleva Finnpulp on kertonut, että rahoituksen hakeminen investointipankilta on erittäin varteenotettava vaihtoehto etenkin loppurahoitusvaiheessa.

Ensimmäisenä suomalaishankkeena Euroopan investointipankin ESIR-rahoituspäätöksen sai Metsä Fibren biotuotetehdashanke Äänekoskella. Investointipankki rahoittaa hanketta 275 miljoonalla eurolla, josta 75 miljoonaa on ESIR-ohjelman rahoitusta.

"Uutta eurooppalaista taloutta luova hanke"

Kataisen mukaan toisen vastaavantyyppisen hankkeen pääsy ohjelmaan ei ole millään lailla riippuvainen Äänekosken tehtaan rahoituspäätöksestä.

– Sillä ei ole mitään merkitystä, mutta ei se myöskään tasoita tietä tuleville hankkeille. Periaatteessa uuden teknologian hankkeet ovat hyvinkin soveltuvia. Se on uutta eurooppalaista taloutta luova hanke. Kaikki kuitenkin riippuu neuvotteluista Euroopan investointipankin ja yrityksen kanssa, Katainen arvioi.

Katainen muistuttaa, että suurten teollisuusyritysten ei tarvitse saada alueen tai valtion siunausta hankkeelle vaan yhteydessä voi olla suoraan Euroopan investointipankkiin.

Finnpulpin havusellutehtaan ympäristövaikutusten arviointiselostus on valmistunut ja se julkistetaan torstaina. Hanke maksaa arviolta 1,4 miljardia euroa. Yhtiö on julkistanut rahoituksesta vasta murto-osan, ympäristövaikutusten arviointiprosessin aloittamiseen vaaditun puolitoista miljoonaa euroa. Toista rahoituskierrosta on kaavailtu ensi vuodelle.

Yhtiö on kertonut tavoitteekseen aloittaa tehtaan rakentamisen vuonna 2017, jolloin tehdas käynnistyisi vuonna 2019. Alueen kupeesta Siilinjärveltä kotoisin oleva Jyrki Katainen on seurannut suunnitelmia ilolla.

– Tuntuu hyvältä, että ison luokan investointeja suunnitellaan kotiseudulla. Toivon hankkeelle menestystä, EU-komission varapuheenjohtaja sanoo.

LUE MYÖS

Kyläyhdistys kyllästyi odottamaan – teki sellutehtaasta omat havainnekuvat 

24.11.

Finnpulpin YVA-selostus viivästymässä – hanke etenee kuitenkin kuin juna 

11.11.

• Markku MalinenTwitter: @Markku_MalinenYle

Hyvä! Suosi suomalaista...

Stiflat tarkoittaa sanakirjan mukaan kenkiä. No niinhän alla olevasta kuvasta on selkeästi nähtävissä.

Näyttää siltä, että kyseiset kengät nostavat pitäjänsä viitisen senttimetriä maanpinnasta ylöspäin.

Alla olevan artikkelin mukaan jyväskyläläinen suutari sai päiväksi-kahdeksi töitä. Hyvä! Suosi suomalaista, arveli varmaan hiukan elitistinen teetättäjä...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Vihreiden kansanedustaja teetti kahdentoista tonnin stiflat

SUNNUNTAI 29.11.2015 2:00 Päivitetty: 2.12.2015 16:32

Tommi Nieminen

HELSINGIN SANOMAT

MARKO KAUKO / KESKISUOMALAINEN

Tässä ovat stiflat, jotka kansanedustaja Aalto teetti.

Kun Tuomari Nurmio lauloi tonnin stifloista vuonna 1999, hän sai laulun kertojan kengät kuulostamaan kalliilta. Tyyppi kierteli Kalliossa Helsinginkadulla ja Fleminginkadulla ja repsahti kertosäkeessä uhoamaan kenkiensä kovalla hinnalla.

Oikeasti ne olivat aika halvat kengät.

Vuonna 1999 Suomessa elettiin markka-aikaa, joten tonnin stiflat maksoivat siis tuhat markkaa. Eihän se ole paljoakaan, noin 160 euroa. Ei sillä hinnalla enää voi uhota. Kyseessä on rahamäärä, jolla ei saa enää kuin ihan tavalliset peruspopot.

Aivan toista on meininki kansanedustaja Touko Aallolla (vihr), joka ei pelkää elitismin leimaa. Hän kertoi Keskisuomalaisen haastattelussa teettäneensä jyväskyläläisellä suutarilla ”itävaltalaisesta korkeakiiltoisesta vasikannahasta valmistetut Oxford-tyyppiset herrainkengät”, joiden hinta on kaksituhatta euroa.

Eli noin 12  000 vanhaa markkaa.

No nyt aletaan päästä asiaan. Se kuulostaisi jo ihan toiselta, roisilta ja röyhkeältä, kun laulun kertoja olisi poliitikko ja uhkuisi kertosäkeessä:

Klabbeissa on mulla kahdentoista tonnin stiflat /

Ei ne kahtatoista tonnii paina, mut ne bungaa sen /

Joskus mä stygen niille tsungaan /

Silloin kun mä muille tsungaa en.

Vahva etiäinen...

Ajatuksissani kävi aivan hetki sitten vahva etiäinen: Nyt alkoi AKT:n puheenjohtajan lähtölaskenta! 
Mistä ihmeestä sellainen iski ajatuksiini?
Siksi, että ei kai nyt sentään ay-väkinään näin tyhmää voi olla, että tieten tahtoan rassaavat verta nenästä tällaisella - Suomen valtiontalouden tervehdyttämiseksi - tähtäävien ratkaisujen keskellä...

Edellinen AKT:n puhenjohtaja, jonka nimeä en edes tähän hätään muista, sai kenkää henkilökohtaisten moukkamaisuuksien vuoksi, no näitä pikkuhitlereitä näyttää em. liitossa riittävän...

Näillä eläkeläisajatuksilla mennään.

Sitä saa, mitä tilaa vai miten se menikään...

Muistaakseni joku takavuosikymmenien aikainen presidenttimme sanoi, että Suomella ei ollut malttia vaurastua.

Siitä huolimatta olemme kohtuullisesti vaurastuneet, josta pidämme kynsin hampain kiinni. Nyt joku voisi sanoa, että Suomella ei ollut järkeä/malttia selviytyä. Muutoin kuin vaikeimman kaavan mukaan jos edes sitenkään...

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista hiukan tuunattuna:

Työmarkkinajärjestöjen yhteiskuntasopimusneuvottelut kariutuivat – Nämä tulevat tilalle

MAURI RATILAINEN

Kotimaa 02.12.2015 klo 10:28 Johanna Juupaluoma

Työmarkkinajärjestöjen neuvotteluiden kariutuessa käyttöön tulevat mitä todennäköisemmin pääministeri Juha Sipilän (kesk.) syykuussa esittämät pakkolait.

Sipilä jopa kannusti, että työmarkkinajärjestöt olisivat saaneet solmittua kilpailukykyä parantavan yhteiskuntasopimuksen, jottei hallituksen esittämiä äärimmäisiä pakkolakeja tarvittaisi ottaa käyttöön.

Pakkolaeilla hallitus tavoittelee viiden prosentin kilpailukykyloikkaa.

Syyskuussa Sipilän lista sai niin kiivaan kritiikin SAK:n, Akavan ja STTK:n liitoissa, että se aiheutti työnseisauksia ympäri maata ja veti tuhansia mielenosoittajia palkansaajien yhteisen mielenosoitukseen Helsingin Rautatientorille. Perjantaina 18.9. muun muassa lähes koko Suomen julkinen liikenne oli pysähdyksissä.

Tältä Sipilän 8. syyskuuta esittämä pakkolakilista näytti:

1. Arkipyhät työpäiviksi: Loppiainen ja helatorstai palkattomiksi vapaapäiviksi vuosityöaikaa lyhentämättä.

2. Sairausloman palkan leikkaus: Ensimmäinen päivä on palkaton ja lopuista omavastuuajan päivistä saa 80 % korvauksen

3. Ylityökorvausten puolittaminen.

4. Sunnuntaikorvausten alentaminen 100 %:sta 75 %:iin

5. Lomien lyhennys: Vuosiloma lyhenisi 38:sta 30:een työpäivään lähinnä julkisella sektorilla.

6. Yksityisen työnantajan sosiaaliturvamaksun alennus 1,72 %-yksiköllä.

AKT:n Piiraisen pullistelut puhdasta puoluepolitiikkaa...

Alla olevassa analyyttisessä artikkelissa todetaan mm. yksiselitteisesti:

Vaikka kaikki kannattavat tiukkaa linjaa, Piiraisen kannanottoa pidetään myös harkitsemattomana ja jopa vaarallisena. Riveissä on herännyt sekin epäily, että syvästi demari Piirainen haluaa tukea demareiden taistelua hallitusta vastaan ja profiloitua mahdollisen tulevan poliittisen uran takia. Politiikassa Piirainen tuskin kuitenkaan pääsisi näin suureen valtaan kuin hänellä on juuri nyt.

Henkilökohtainen arvioni on, että Piiraisen pullistelut ovat puhdasta puoluepolitiikkaa, josta oletettavasti paljastuu ajan saatossa kytkentöjä, "hyväksyttyjä" kytkentöjä SDP:n johtoon, vähintäänkin puheenjohtajaan, jolla on vahva ay-tausta. Mielipidemittausten kannatuslukujen pönkityshuumassa kaikki keinot ovat sallittuja, SAK:ssakin niin sanotustusti aisan yli potkimiset. Siinä unohtuvat Suomen valtion edut.

Näkeehän sen sokea Reettakin, voisi entinen SDP-aktiivi todeta, mutta ei taatusti totea...

Juuri hetki sitten näin murheellisen ja vakavan näköisen miehen nettiruudussa, SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn. Ei totta vie ole helppo paikka hänellekään

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

AKT:n puheenjohtaja Piirainen irtautui omapäisesti yhteiskuntasopimuksesta – HS selvitti, miksi

POLITIIKKA 1.12.2015 18:33 Päivitetty: 1.12.2015 21:58

Teemu Luukka

HELSINGIN SANOMAT

Miksi? Tätä kysymystä on kysytty siitä lähtien, kun Auto- ja kuljetusalojen liiton AKT:n puheenjohtaja Marko Piirainen ilmoitti viime torstaina, että liitto irtautuu yhteiskuntasopimusneuvotteluista.
Päätös voi kaataa jättisopimusyrityksen jo huomenna keskiviikkona, kun keskusjärjestöjen neuvottelijat jälleen kokoontuvat.

Sopimuksen tekoa kannattavat jokseenkin kaikki muut keskeiset päättäjät paitsi AKT. Sopimuksen toivotaan luovan ilmapiirin, joka toisi investoijat ja talouskasvun takaisin Suomeen.

Samalla ay-liike saisi estettyä hallituksen pakkolait, jotka pidentäisivät muun muassa lähes kaikkien työaikaa, leikkaisi merkittävästi lomarahoja, tekisi sairastamisesta kalliimpaa ja lyhentäisi lomia.

Katso tästä kirjoituksesta, miksi sopimuksen teko on ollut vaikeaa.

Keskeinen kysymys on, miksi AKT irtautui jo tässä vaiheessa sopimuksesta, jonka sisällöstä ei ole vielä päätetty mitään? 

Miksi AKT irtautuu etukäteen hankkeesta, joka jokseenkin kaikkien muiden mielestä voisi onnistuessaan olla monella tapaa hyväksi Suomelle?Miksi Suomi on jälleen kerran ajautunut noin 50 000 jäsenen AKT:n vangiksi? Hiukan ontuva vanki-vertaus on perusteltu siksi, että ilman lakkoherkkää AKT:ta työnantajat eivät suostu tekemään työrauhan takaavaa sopimusta.

Ensinnä pitää katsoa, kuka oikeastaan irtautui sopimuksesta.

Päätöksen teki nykytietojen varassa lopulta puheenjohtaja Marko Piirainen itse, vaikka hän on sanonut useaan otteeseen, että kyse oli hallinnon päätöksestä. Piiraisen tiedote tuli yllätyksenä SAK:n johdolle, muille liitoille, AKT:n toimistolle ja ainakin kaikille Helsingin Sanomien haastattelemille AKT:n keskeisille vallankäyttäjille kuten hallituksen jäsenille.

MTV3:n uutiset kertoi maanantaina, että Piirainen teki päätöksen lähes itsenäisesti tai suppean piirin päätöksellä. Helsingin Sanomien tietojen mukaan liiton hallitus keskusteli kriittisesti sopimuksesta 6. marraskuuta, mutta päätöstä irtaantua kokous ei tehnyt.

AKT:n hallituksella on siis sama päätös kuin jokseenkin kaikilla muillakin SAK:n liitoilla: työehtoja ei saa heikentää. Hallitus on antanut liiton johdolle valtuuden toimia tuon päätöksen perusteella. AKT:n hallituksen yksi jäsen sanoo, että Piirainen sai hänen mielestään toimia tämän määräyksen perusteella kuten toimi. Piirainen ei vastannut HS:n yhteydenpyyntöön tiistaina.

Olennaista on, että yhteiskuntasopimuksen tapaisesta keskitetystä palkkaratkaisusta irtaantumisesta ei lopulta päätä Piirainen eikä hallitus, vaan sääntöjen mukaan AKT:n valtuusto.

AKT:ta hyvin tuntevat sanovat, että vallantunne muuttaa helposti AKT:n puheenjohtajan huoneessa ihmisen kuin ihmisen.

Piirainen uhkaa muiden sovinnonhalua, koska hän pystyy sen tekemään. AKT on hiekkalaatikon vahvin. Voimaa ja valtaa on totuttu käyttämään. Suomen tiettävästi ensimmäinen lakko järjestettiin Turun satamassa jo 1400-luvulla.

EK tarjosi Piiraiselle vähintäänkin tekosyyn. Mutta edelleen on auki se, miksi Piirainen toimi kuten toimi.Myös AKT:n sisällä pohditaan, miksi Piirainen toimi kuten toimi. Se tiedetään, että hän oli jo edellisenä iltana hermostunut EK:n päätöksestä vetäytyä keskitettyjen ratkaisujen tekemisestä ensi keväänä. Vaikka EK:n ilmoituksen ajankohta oli epäonnistunut, oli EK:n päätös täysin odotettu. Kukaan muu ei reagoinut päätökseen yhtä lailla kuin Piirainen.

AKT:ssa on aina pidetty vahvoista johtajista, ja vahvaksi johtajaksi tulee käyttämällä onnistuneesta AKT:n muskeleita. Piiraisen asema ei ollut alussa vahva. HS:n haastattelemien AKT-tuntijoiden mielestä Piiraisen rinnalla suuri ja aluksi loppupeleissä ehkä jopa suurempi vallankäyttäjä oli hallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja Arto Sorvali.

Hän on liiton lakkokenraali, joka hallitsee lakko-operaatiot. Ilman lakkovoimaa Piirainen olisi vain tavallinen Piirainen. Nyt ei kuitenkaan näytä siltä, että Sorvali olisi Piiraisen ulostulon arkkitehti tai tukija, vaikka jotkut näin AKT:n sisällä epäilee.

Ay-väki tietää, että liitto on heikko, jos jäsenet asettuvat puheenjohtajaa vastaan, mutta Piiraisen omatoiminen irtiotto on herättänyt kritiikkiä.

Vaikka kaikki kannattavat tiukkaa linjaa, Piiraisen kannanottoa pidetään myös harkitsemattomana ja jopa vaarallisena. Riveissä on herännyt sekin epäily, että syvästi demari Piirainen haluaa tukea demareiden taistelua hallitusta vastaan ja profiloitua mahdollisen tulevan poliittisen uran takia. Politiikassa Piirainen tuskin kuitenkaan pääsisi näin suureen valtaan kuin hänellä on juuri nyt.

AKT:ta syvästi tuntenut näkee operaatiossa myös sen mahdollisuuden, että joku liitossa on houkutellut Piiraisen heikoille jäille. Kova peli ei ole tuntematonta AKT:ssa, mutta näistä operaatioista harvoin jää kunnon todisteita edes historiankirjoittajille.

Pelkästään profiilia nostattava egotrippi Piiraisen ulostulo tuskin on. 

Voisi kuvitella, että jokin pragmaattinen syy toimelle lienee. Kyse ei kuitenkaan ole vain AKT:sta tai Piiraisesta, vaan kaikkien suomalaisten koskevista jättipäätöksistä.

Lähtökohta on selvä. Piirainen kuten koko SAK lähtee siitä, ettei mikään työehto saa heiketä vaikka Suomi olisi kuinka heikossa kunnossa. Tällä operaatiolla Piiraisesta voisi siis tulla sankari, jos heikennyksiä sopimukseen ei tule, vaikka hän ei osallistu millään tavalla itse neuvotteluihin. Hän tietää hyvin, että AKT voi vielä hyväksyä sopimuksen, jos se on sopiva.

Se on selvä, että Piirainen on valmis kaatamaan sopimuksen. Jäsenistö voisi kääntää hänen päänsä, mutta ei ole lainkaan varma, kuinka rohkeasti jäsenistö tai edes hallinto uskaltaa astua puheenjohtajaansa vastaan.

Piirainen osaa taatusti kertoa tarpeeksi selvästi harhapoluille lähteville, että riitelevä liitto on heikko liitto. Tällä verukkeella vaikkapa mahdollisten lakkojen taloudellisia menetyksiä pelkäävät vastarannankiisket voidaan hiljentää. Myös kuljetusalan työpaikoilla tiedetään, kuinka hauraassa tilanteessa Suomi on, ja jokainen lakko-operaatio lisää työttömyyttä ja vähentää rahapiirien intoa investoida Suomeen.

Piirainen on siis valinnut yhdeksi vaihtoehdoksi taistelun tien, vaikka puhuukin vain vuoden kuluttua alkavalle liittokierrokselle valmistautumisesta. Olisi ihme, jos hän ei olisi valmis yritykseen kaataa hallituksen pakkolait ja miksei myös muut AKT:n mielestä ikävät lakihankkeet vaikka voimakeinoin.

Jospa Piiraisen ajatuskulku meneekin niin, että jos hän kaataa yhteiskuntasopimuksen, hän saa rinnalleen ison joukon potentiaalisia lakkokavereita? Tämän hyvinkin mahdollisen vaihtoehdon takia työnantajilla voisi olla viisasta etsiä ratkaisu yhteiskuntasopimuksesta, vaikka AKT:n mukanaolo nyt onkin epävarmaa.

Jos AKT jää ainoana ulos, se voi se olla pienempi paha kun se, että tantereelle jää kymmeniä pakkolakien ja ties minkä kimppuun hyökkäävää liittoa. Silloin tosin on vaara, että muutkin haluavat jäädä niin sanotusti vapaamatkustajiksi. Opettajien OAJ varoitti jo tästä tiistaina.

Alustavaa , aikaista Jouluhössötystä...

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä vuonna 2015. Poikkeuksellisesti laitamme tänä jouluna joulukuuset pihalle - toinen etupihalle työhuoneeni ikkunan eteen ja toinen sisäpihalle L-muotoisen talon kulmaukseen.

Ne - ystävämme metsäpalstalta yhdessä hakemamme kuuset - ovat siellä jo nyt. Tämän voinee luokitella alustavaksi Jouluhössötykseksi, olkoon niin...

Koskaan emme ole laittaneet kuusia tähän kuntoon näin aikaisessa vaiheessa. Tosin kuusissa on ainoastaan perinteiset sähkökynttilät "koristeina".
AITAKI-tolppajalusta osoitti taas erinomaisuutensa. Niihin oli helppo kiilata kuuset, ei tullut hikikään...

Muistelen muutaman vuoden takaisia keskustelujani lastenlasteni kanssa Joulupukista. He kysyivät minulta: "Pappa, uskotko sinä Joulupukkiin?" "Kyllä, kyllä minä uskon, olen aina uskonut!" totesin heille avoimesti.
Nyt on aivan pakko tunnustaa, että uskon vieläkin, vaikka välilä on uskoni hiukan horjunut.
Kyllähän suomalaisena on helppo uskoa Joulupukkiin, kun näimme televisiosta, että hän on lähtenyt jo Venäjän rajan tuntumasta, Korvatunturilta jo liikkeelle poroineen. Onneksi tuota lunta on alkanut tulla jo sen verran, että luistoa reessä riittää...

Kävimme tänään tiistaina 01.12.2015 ulkomailla, Ruotsin Haaparannalla...

Kävin vaimoni kanssa ulkomailla, tarkemmin sanottuna Ruotsissa, Haaparannalla pitkästä aikaa...

Ajelimme Kemistä rauhallisesti loskaista moottoritietä pitkin perinteiselle miniostosmatkallemme. Kyltit tienvarressa osoittivat liukasta tienpintaa ja nopeusrajoitus oli 80 km/h, se sopi meille, joten köröttelimme mennen tullen noin 80 km/h.

Olen aikaisemminkin todennut, että kirjoitan varmaan jonkun lukijan mielestä hiukan harhaanjohtavasti otsikossa ulkomaa-käsitteestä, sillä tuota valtakunnanrajaa tuskin huomaa nykyisin Tornion ja Haaparannan välillä.

Mutta nyt huomasi, sillä rajalla oli joka paikassa tullin, poliisi- ja rajavartiolaitoksen kalustoa ja henkilökuntaa.

Toki onhan tuo rajanseutu muutoinkin muuttunut viime vuosina ja lehtitietojen mukaan muuttuu voimallisesti lisää lähivuosina. Todella suuria rakentamishankkeita on suunnitteilla.

Ainakin alustavat suunnitelmat ovat aikamoiset – hulppeaa tornihotellia ja konferenssikeskusta myöten. Kyllä - rajanpinnassa ovat maanrakennustyöt/pohjatyöt alkaneet mutta tällä hetkellä koko alue on lohduttoman näköinen - täydellinen vesimonttu odottaa rakennusmiehiä…

Miniostosmatkaamme kuului lähes pakollinen IKEA-kierros. Itse tosin jätin tälläkin kerralla kierroksen väliin, jäin istuskelemaan sisäänkäynnin uusille 50-60-luvun lookin istuimille/sohville.

Seurailin rapiat tunnin ostosmatkailijatrafiikkia. Vähän oli väkeä liikkeellä. Ihmisvirtaa katsellessani pohdiskelin mielessäni, mahdanko tavata tällä kerralla yhtään tuttua IKEA-kävijää.

Tällä kerralla heitä oli neljä, joista kahden kanssa vaihdoin sanan pari.

Lisäksi touhukas IKEA:n huoltomies huikkasi reippaasti - HEI - saatoi olla, että hän arveli minun olevan paikkakuntalaisia, sillä minulla oli ruskea, ruotsalaisvalmisteinen Fjäll Räven-maastoasu, jonka housunlahkeessa on jopa pieni Ruotsin lippu.

Olen muutaman kerran käynyt Haaparannan IKEA:ssa. Ensimmäistä kertaa minua tuli jututtamaan noin 50-vuotias ruotsalaismies. Hän kysyi minulta: "Puhunko ruotsia?" "Vähän." totesin hänelle på finska.
Hän kertoi tulleensa linja-autolla Haaparannalle ja yleensä istuutuvansa hetken IKEA:n pehmeillä istuimilla jatkaakseen matkaa Suomen puolelle. En tiedä, millä asioilla hän liikkui, mutta hetken päästä hän pisti leveän kudotun pannan päänsä ympärille, pisti villasormikkaat käteensä, heitti pienen repun selkäänsä ja poistui paikalta.

Hetken aikaa mietiskelin, miksi hän tuli istuskelemaan, koska nykyinen Matkakeskus sijaitsee IKEA:n ja Suomen Tornion välimaastossa. No oikeastaan asia ei minulle kuulu millään tavalla...

Köröttelimme rauhallisesti takaisin Kemiin todeten, että kromimalmirekkoja tuli tasaisin väliajoin vastaamme. Toivottavasti "rekkarallia" jatkuu pitkään. Tosin moottoritien vieressä on Suomen valtion rakentama rautatiekin käyttämättömänä.

Kilpailutus on tällä hetkellä kallellaan kumipyöriin päin. Kemin KTK voitti viimeisimmän kilpailutuksen.

Mukava pikakäynti joka tapauksessa Ruotsin Haparannalla kotiintuomisina: Kakspistekasia, veripalttua, kreikanleipää ja vähän punaviintä. Vaimoni IKEA-ostoksista en oikeastaan tiedäkään juuri mitään - pieneen kassiin ne mahtuivat - taisi olla tällä kerralla "näyteikkunatyyppistä" kävelykierrosta...