torstai 3. syyskuuta 2015

Mediajulkisuutta keinolla millä hyvänsä...




Sinäkin olet todennäköisesti tämän tästä "pilvessä"...

Toimin tällä kerralla ainoastaan tiedonantajana/tiedonvälittäjänä/välikätenä.

Suora nettilainaus Wikipedia-sivulta:

Pilvilaskenta


Looginen kaavio pilvilaskennasta
Pilvilaskenta tarkoittaa internetissä (eli "pilvessä") tapahtuvaa tietotekniikan (eli "laskennan") kehitystä ja käyttöä hajautetuissa ympäristöissä (vrt. klusteri (tietotekniikka)). Käsitteenä se kuvaa paradigman muutosta, jonka tuloksena palvelu tarjotaan "pilvessä", jonka teknisiä yksityiskohtia palvelun käyttäjät eivät voi nähdä tai hallita. Pilvilaskenta kuvaa uutta tietoteknisten palveluiden tuottamisen, käyttämisen ja toimittamisen mallia, johon liittyy internetin yli palveluna tarjottuja dynaamisesti skaalautuvia ja virtuaalisia resursseja.
Käsitettä "pilvi" käytetään kielikuvana, jolla viitataan internetiin siten kuin se usein esitetään tietoverkkojen kaaviokuvissa, sekä abstraktiona monimutkaiselle infrastruktuurille, jonka se verhoaa.

Pilvipalvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilvipalvelut (cloud services) ovat "pilvessä" tarjottavia palveluita. Palveluiden pääluokat ovat SaaS (Software as a Service), IaaS (Infrastructure as a Service) ja PaaS (Platform as a Service). Yleisnimityksenä yleistyy XaaS (Anything as a Service tai Something as a Service).[1]

Pilvilaskenta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilvilaskennalla (cloud computing) tarkoitetaan tietoteknisten palveluiden hajautusta ja ulkoistusta. Pilvilaskennassa palveluista maksetaan käytön mukaan, palvelut ovat heti saatavilla ja niiden teho skaalautuu tarpeen mukaan. Pilviteknologia, ja sen avulla totetutetut pilvipalvelut, sekä niiden rajapinnat mahdollistavat asetelman, jossa loppukäyttäjän ei tarvitse enää ottaa kantaa käyttöjärjestelmään, selaimeen taikka käyttämänsä päätelaitteen tyyppiin; pilvisovellukset toimivat samalla tavalla kaikilla alustoilla.
Pilvilaskenta tapahtuu "pilven", kuten esimerkiksi Internetin, sisällä. Pääsääntöisesti loppukäyttäjä ei ole tietoinen siitä, että käyttää hajautettua palvelua, koska käyttökokemus vastaa paikallisesti tuotettavien palveluiden tunnetta. Käyttäjä näkee ja kokee vain käyttämänsä tuotteen käyttöliittymän, aivan kuten perinteisissäkin sovelluksissa. Yhtenä poikkeuksena tähän ovat verkkopohjaiset palvelut, joiden käyttöliittymät luonnollisesti eroavat perinteisistä ohjelmistoista. Pilvilaskennan ajatusmallissa tieto tallennetaan pysyvästi internetissä sijaitseville palvelimille ja tallennetaan vain tilapäisesti päätelaitteisiin.
Pilviteknologia tuo mukanaan kustannustehokkuuden, joustavuuden ja nopeuden palveluiden toteutuksessa. Sen avulla yritykset voivat testata ja ottaa käyttöön uusia palveluita ilman, että niiden tarvitsee toteuttaa koko järjestelmää alusta asti tai sitoutua järjestelmään pysyvästi.
Pilvilaskenta on terminä uusi, mutta pilvilaskennassa käytettävä tekniikka perustuu pääosin olemassa oleville tekniikoille. Suurimpia eroja aikaisempaan on asiakas-palvelin -toimijoiden muutos. Aikaisemmin palveluja tarjottiin lähinnä yritykseltä yritykselle, nykyään enemmänkin yritykseltä kuluttajille.
Yksinkertaisimmillaan pilvilaskentaa käytetään laskennan hajauttamisessa, tilapäisten kuormien tasaamisessa, ohjelmiston osien tai kokonaisuuksien ulkoistamisessa ja vastaavissa raakaa laskentatehoa kaipaavissa toiminnoissa. Tunnetuimmat palvelutyypit ovat SaaS (Software as a Service), IaaS (Infrastructure as a Service) ja PaaS (Platform as a Service).

Liiketoimintamalli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi pilvilaskentamallin suurimpia muutoksia aikaisempiin tekniikoihin verrattuna on uusi liiketoimintamalli. Tarjottavien palveluiden hinnoittelumallit perustuvat käyttöpohjaiseen ja jatkuvaan laskutukseen, toisin kuin perinteinen ohjelmistokauppa, joka perustuu pääosin kiinteään lisenssimaksuun. Asiakkaan etuna mallissa ovat muun muassa käyttöönoton helppous, kustannusten läpinäkyvyys, tehon riittävyys, sekä alhaiset kiinteät kustannukset. Palvelun tarjoajan etuna mallissa ovat pitkät asiakassuhteet, jatkuva laskutus, sekä virtuaalisoinnin mukanaan tuomat hyödyt.
Pilvilaskennan liiketoimintamallit perustuvat itsepalveluun ja joustavaan käyttöperustaiseen hinnoitteluun ja virtuaalisten alustojen edullisuuteen ja skaalautuvuuteen. Pilvilaskennan liiketoimintamallin tavoitteena on tarjota asiakkaalle enemmän tehoa pienemmällä vaivalla ja ilman perinteisiä perustamiskustannuksia. Yritysten tuotekehitys nopeutuu, kun yritys voi käyttää olemassa olevia taustajärjestelmiä tekemään osan työstä. Palveluita kehittävä yritys voi tuottaa palveluita ottamalla käyttöönsä pilvipalveluita tarjoavan yrityksen rajapinnat, avoimen lähdekoodin sovelluspalvelimet ja rakentamalla itse vain ohjelmiston toimintalogiikan.
Koska sekä ohjelmisto, että infrastruktuuri sijaitsevat palveluntarjoajan tiloissa, on asiakkaan vaikea tietää kuinka turvallinen palvelu oikeasti on. Varsinkin sosiaalisten palveluiden ja erilaisten maksujärjestelmien käyttämä data on erittäin arkaluontoista.

Rajapinnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palveluiden toteutus perustuu laajalti API (Application Programming InterfaceOhjelmointirajapinta) -toteutuksiin. Nämä rajapinnat tarjoavat käyttäjille pääsyn tarvittaviin toiminnallisuuksiin. Yleisin rajapinta-API on REST-API, joka tarjoaa käyttäjälle dataa joko XML- tai JSON-formaatissa. Sekä XML- että JSON-formaattien etuna on helppo käytettävyys ohjelmistopuolella.

Pilvityypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelun käyttämä verkko voi olla joko julkinen pilvi (public cloud), yksityinen pilvi (private cloud) tai luotettu pilvi (trusted cloud). Pilven tyyppi määräytyy lähinnä sen mukaan, kuka pilveä pääsee käyttämään ja kuka sen omistaa. Eri tyyppien sekakäyttöä kutsutaan hybrid cloudiksi.
Julkisen pilven infrastruktuuri sijaitsee jaetuilla palvelimilla muiden samaa pilvipalveluntarjoajaa käyttävien asiakkaiden kanssa. Yksityisen pilven infrastruktuuri on varattu vain kyseisen pilven käyttöön ja se muodostaa oman suljetun verkon.

Tietoturva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarjottavien palveluiden infrastruktuuri sijaitsee palveluita tarjoavan tahon omissa tiloissa, eikä palveluita ostavalla taholla välttämättä ole minkäänlaista tietoa, mitä taustalla oikeasti on. Asiakkaan on siis lähes mahdotonta tietää, kuinka hyvin palvelua tarjoava yritys ylläpitää omia palvelimiaan ja palveluitaan. Tiedon ja sen yksityisyyden suojaaminen on tärkeä osa-alue varsinkin hajautetuissa malleissa, joissa tieto ei enää sijaitse vain yrityksen tai käyttäjän omissa suojatuissa varastoissa. Jos palvelussa käytetty data on arkaluontoista, tulee myös tietoliikenteen salauksen, tallenteiden suojauksen ja käyttörajoitusten olla kunnossa. Koska varsinaiset palvelimet saattavat sijaita missä tahansa, eivät kansalliset tai EU-tasoiset säädökset välttämättä päde.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Kemin Ajoksen biedieselhanke - yksi mahdollisuus?

Ennen - kauan sitten - ns. karvalakkilähetystöt olivat liikkeellä täältä pohjoisesta pääkaupunkiseudulla vaatimassa milloin mitäkin. Joskus menestyksellisestikin, vrt. Outokummun terästehdas Tornion Röyttään...

Kyllä Kemin Ajoksen biodieselhanke olisi yhden karvalakkilähetystön väärti.

Meri-Lapista on tällä hetkellä kaksi kansaedustajaa - kolmekin oikeastaan - toivottavasti Kemin Ajoksen biodieselhanke on em. edustajien toteutuslistalla priorisoitu ykköseksi.

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:

Hallitus tukee uusien biojalostamoiden rakentamista Suomeen

Osana kärkihankkeita hallitus tukee uusien biojalostamoiden rakentamista Suomeen. Elinkeinoministeri Olli Rehnin mukaan hankkeet lähtevät liikkeelle jo ensi vuonna.

Elinkeinoministeri Olli Rehn ja maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen
Kimmo Tiilikainen ja Olli Rehn pitivät tiedotustilaisuuden biotalous- ja puhtaat ratkaisut -kärkihankkeen etenemisestä. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva
Päivittäiset tiedotustilaisuudet hallituksen kärkihankkeista jatkuivat keskiviikkona biotalouden osalta. Elinkeinoministeri Olli Rehnin (kesk.) mukaan biotalouteen ja niin sanottuihin puhtaisiin ratkaisuihin varataan yhteensä 300 miljoonaa euroa hallituskauden aikana.
Konkreettisinta antia tässä vaiheessa on energiatukien suuntaaminen uusille biojalostamohankkeille. Ministeri Rehnin mukaan kyseeseen voi tulla joko yksi suuri tai 2–3 keskisuurta biojalostamoa.
Minne päin Suomea investointeja suunnitellaan, siihen Rehn ei vielä halua ottaa kantaa.
– Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, mikä yritys tai mikä paikkakunta tulisi kyseeseen. Me käymme normaalin arvioinnin perusteella läpi, mitkä hankkeet ovat parhaita energiatukien kohteiksi, Rehn toteaa.
Aikataulu on kuitenkin tiukka ja arviointityö tehdään nopeasti. Rehnin mukaan hankkeet lähtevät liikkeelle jo ensi vuoden kuluessa.

Neste: tukee tutkimushankkeita

Maailman suurimpiin uusiutuvien polttoaineiden valmistajiin kuuluvan Nesteen näkökulmasta hallituksen biotaloushankkeet ja strategiset linjaukset antavat varmuutta uusille investoinneille.
Nesteen yhteiskuntasuhdejohtajan Ilkka Räsäsen mukaan tärkeintä biotaloushankkeissa on linjaus siitä, että uusiutuvien liikennepolttoaineiden osuus nostetaan 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
– Hallituksen linjaus kuitenkin tukee ja edesauttaa tutkimus- ja tuotekehityshankkeitamme, Räsänen korosti Yle Uutisten haastattelussa.

Lisärahaa maatalouteen ja kiertotalouteen

Biojalostamojen ja uusiutuvan energian tuen lisäksi hallitus aikoo muun muassa lisätä puun tarjontaa ja parantaa jätteiden hyötykäyttöä. Kärkihankerahoitusta suunnataan myös maatalouden investointeihin, sitä varten lisätään maatilatalouden kehittämisrahaston rahoitusta.
Moni epäilee jo, nouseeko Suomi näillä hallituksen eväillä.
Olli Rehn muistuttaa, että biotalous on jatkossa entistä keskeisemmässä osassa uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämisessä ja työpaikkojenkin luonnissa.
– Biotalous muodostaa jo nyt kolmanneksen Suomen kansantuotteesta, Rehn sanoo.
Lisää hallituksen kärkihankkeita on luvassa jälleen torstaina ja perjantaina. Odotuksia on ladattu ainakin perjantaihin, jolloin TEM:n työpari Olli Rehn ja Jari Lindström (ps.) esittelevät työllisyyteen ja kilpailukykyyn liittyvät kärkihankkeet. Hankkeet ovat Rehnin mukaan samansuuntaisia kuin biotalouteen liittyvät tuet.

Suomalainen jäämurto-osaaminen on maailmanhuippua - nyt "kaupantekojäätä murtamaan"...

Suora nettilainaus Yle Uutiset-sivuilta hiukan tuunattuna:
Talous  | 

Jäänmurtajan kokoinen aukko tuontisäännöissä – Suomi hamuaa miljardikauppaa Yhdysvalloista

Yhdysvallat on tilaamassa uutta jäänmurtajaa ja on varannut siihen summan, joka on kymmenkertainen suomalaismurtajiin verrattuna. Suomalaista jäänmurto-osaamista yritetään nyt kaupata Yhdysvalloille, vaikka tämä vaatiikin luovuutta kauppasäännösten tulkinnassa.

Jäänmurtaja Fennica merellä.
Monitoimimurtaja Fennica. Kuva: Markku Sandell / Yle
Yhdysvalloilla on vain kaksi valtion jäänmurtajaa, joilla voi puskea arktisissa jääoloissa. Nyt ostoslistalla onkin yksi murtaja lisää. Rahaa siihen on budjetoitu suomalaisittain käsittämättömän suuri summa.
– Yhdysvallat on tehnyt yhden uuden murtajan hankintaa varten alustavan budjetin, jonka summa on 1,2 miljardia dollaria. Hinta on lähes kymmenkertainen verrattuna Suomessa rakennettavaan jäänmurtajaan, laskee Suomen valtion jäänmurtoyhtiö Arctia Shippingin toimitusjohtaja Tero Vauraste.
Yle Uutiset haastatteli Vaurastetta Alaskan Anchoragessa pidettävän Arktisen neuvoston ilmastokokouksen yhteydessä. Vauraste on Arktisen talousneuvoston varapuheenjohtaja ja yrittää pitää esillä suomalaisten jäämurto-osaamisen kaikkia puolia.
Suomi on yrittänyt myydä ennenkin jäämurtajiaan Yhdysvalloille arktiseen käyttöön, mutta Yhdysvalloissa jäänmurtajien rakentaminen on haluttu pitää tiukasti vain omissa käsissä.
Yhdysvaltojen jäänmurtajakauppojen ”tietyt osa-alueet ovat olleet protektionistisia”, muotoilee Vauraste.
Hänen mukaansa juuri markkinoiden pitäminen suljettuina selittää osaltaan sitä, että yhteen jäänmurtajaan budjetoidaan 1,2 miljardia dollaria eli runsas miljardi euroa.
Vauraste on kuitenkin toiveikas kauppojen onnistumisen suhteen, protektionistisesta muurista huolimatta.
– Uskon, että olemme nyt lähempänä kuin koskaan.
Vauraste pyrkii pitämään esillä Suomen osaamista jäänmurtajien rakentajana mutta myös niiden käyttäjänä eli operaattorina.

Satavuotinen kauppasääntö estää kaupat?

Suomessa Tekesissä arvioidaan, että kokonaisen jäänmurtajan myyminen Yhdysvaltoihin voi osoittautua mahdottomaksi. Tekesin Arktiset meret -ohjelmaa johtava Piia Moilanen uskoo korkeintaan alihankintaan.
– Alihankintaverkostossa pystytään toimimaan, ja se voi olla merkittävääkin. Mutta näköpiirissä ei ole, että Yhdysvallat tilaisi aluksia muualta, hän kiteyttää.
Arctia Shippingin Vauraste on toiveikkaampi. Hänen mukaansa tarve jäänmurtajiin on niin suuri, että Yhdysvallat voisi olla valmis löytämään keinot murtajan hankkimiseen oman maan ulkopuolelta. Kyse on myyntineuvottelusta.
– Kovaa työtä se vaatii, mutta eihän mitään saa, jos ei usko siihen.
Kyse on sadan vuoden takaisen Jones Act -pykälän tulkinnasta. Sen mukaan Yhdysvaltain satamien välisessä liikenteessä olevien alusten on oltava rakennettu Yhdysvalloissa.
– Jäänmurtajat eivät kuljekaan satamien välillä, Vauraste korostaa.

Vuokraaminen tuottaisi paremmin

Arctia Shippingin Fennica-monitoimimurtaja on juuri ehtinyt Alaskaan valmistelemaan Shellin arktisen öljyn koeporausta. Suomalaisella murtajalla on suomalainen miehistö. Jäänmurtajien käyttäminen eli operointi onkin jopa suurempaa bisnestä kuin murtajien rakentaminen.
– Jos tarkastellaan murtajan elinkaaren aikaista operointia, niin puhutaan ehkä kymmenen vuoden sopimuksesta. Se voi olla arvoltaan parhaimmillaan satoja miljoonia euroja ja tuottaa satoja tai jopa tuhansia henkilötyövuosia, Vauraste ynnää.
Suomessa tehdyillä jäämurtajilla on ollut yleensä 100–150 miljoonan euron hintalappu.
Mutta kuinka käy arktisten bisnesten, kun öljyn hinta on pudonnut eikä näytä ihan nopeasti palaavan entisiin lukemiin? Vaurasteen mukaan öljyn halventuminen on hidastanut kaupantekoa viime vuosiin verrattuna, mutta ei kuitenkaan pysäyttänyt kaikkea toimintaa.
– Arktisen alueen valtioilla on erilaisia tarpeita arktisten energiavarojen hyödyntämiseen, ja uusiutuvan energian kehitys eri maissa vaihtelee, Vauraste muotoilee.
Odotuksia on erityisesti Yhdysvaltojen ja Kanadan jäämurtajahankintoihin sekä Etelämantereen tutkimushankkeisiin.
Öljynporaus hyisillä vesillä kuumentaa tunteita. Ympäristöjärjestö Greenpeace osoitti mieltä pysäyttämällä Fennican lähdön Portlandista Alaskan vesille.
Vauraste kuitenkin muistuttaa, että Arktisen neuvoston tavoitteena on tuoda ympäristönkin kannalta parhaat käytännöt kaikkien jäsenmaiden käyttöön. Arktisen neuvostoon kuuluvat Pohjoismaat, Venäjä, Kanada ja Yhdysvallat.
Pirkko Pöntinen, Anchorage, Alaska
Yle Uutiset
Antti Parviala
Yle Uutiset

Puukauppa on luottamusasia...

Edellisessä elämässäni = työelämässäni olin vuosittain tekemisessä puun kasvun, puun korjuun ja puukaupankin kanssa.
Kävimme oppilaiden kanssa läpi em. osa-alueita teoriassa oppitunneilla mutta myös paikan päällä yleensä aloittavan luokan kanssa. Metsässä, hakkuualueella käynnit olivat mielenkiintoisia, joista oppilaat pääsääntöisesti pitivät. Siellä olimme aina asiantuntijoiden hoivissa...

Kerroin oppilailleni myös omia, pienimuotoisia kokemuksiani puukaupasta. Ostin 1980-luvun puolessa välissä äidin puolen perikunnalta Keminmaan Törmästä Hakkauksen tilan viimeisen maakappaleen, maata oli noin 3,5 hehtaaria. Metsä- ja peltomaata, jotka olivat olleet hoitamatta vuosikymmeniä.

Päätin teetättää em. alueelle Sunnarinkulman asuntoaluesuunnitelman, johon liittyi noin 400 metrin tien (Petterinpolku) teko, lammen teko, ojien kaivuuta ja maisemanhoidollista hakkuuta.

Maisemanhoidollisen hakkuun alkuvaiheen eli puunkaadon teki kaksi paikallisen puunjalostusyrityksen metsuria ilta- ja viikonlopputyönä. Risukot (metsä-/energiahakkeeksi) ja kuitupuut myytiin paikalliselle puunjalostusyritykselle. Määrät olivat luonnollisesti pieniä. Otin itselleni järeitä tukkipuita, jotka sahattiin paikan päällä lankuiksi ja laudoiksi. Meillä oli niille selkeää tarvetta varastorakennuksen teossa Haukkarissa.

Kuitupuun osalta sain metsureilta ilmoituksen, että heidän kaatama kuitupuumäärä oli noin 120 kiintokuutiometriä. Siitä heille maksoin vaaditun korvauksen...

Yhtiön mittamieheltä sain ilmoituksen, että päätien varressa oleva kuitupuumäärä on hänen mittauksen mukaan noin 80 kiintokuutiometriä. Siitä minä sain aikanaan sovitun korvauksen...

"Hehtaarihaarukassa" luvut olivat suuruusluokaltaan edellä mainittuja - muistaakseni.

Hmmmmmmmmmmmmmm > 120 vs. 80 nyt kyllä mättää, ajattelin tykönäni. Totta kai otin yhteyttä molempiin osapuoliin. He vakuuttivat arvioidensa pitävän paikkansa. Jätin asian sikseen.

Kyseisestä puukaupasta sain erinomaisen ammattimatematiikkaan liittyvän harjoitustehtävän: Prosenttilaskut > kuinka paljon suurempi/pienempi jne. ...

Oppilaille asiaa esittäessäni taisin todeta, että minua kusetettiin molemmista suunnista.
Maksoin aivan liikaa ja sain korvauksena aivan liian vähän.

Yleisellä tasolla ei ollut varmaan minun osaltani ensimmäinen eikä viimeinenkään kerta.

Myöhäisemmässä vaiheessa metsuriystäväni kanssa jatkoimme maisemanhoidollista puunhakkuuta menestyksellisesti. Vuosien saatossa alueelta tuotiin polttopuuta kymmeniä avolava- + peräkärrykuormia.
Saimme luvan rajanaapurin hoitamatonta ryteikköä siistiä. Maisema muuttui = siistiytyi olennaisesti.

Toisen rajanaapurin kanssa tuli suusanallista puhelinkeskustelukärhämää rajalinjojen merkityksestä. Hän ei ymmärtänyt, että rajalinjat on oltava auki. Jätimme hyvää hyvyyttämme aukaisemamme rajalinjan pienpuut niille sijoilleen. Kävikö rajanaapuri ne keräämässä vai ovatko lahonneet paikoilleen, sitä en oikeastaan tiedä...

Todettakoon, että em. maa-alueen pääosa on myyty lopullisesti vuonna 1999. 

Sunnarinkulman asuntoalueella, Petterinpolun varrella on (ainakin) kaksi perhekuntaa. Eipä tuolla ole tullut käydyksi vuosikausiin, kun ei ole ollut asiaa...