sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Koskaan ei ole liian myöhäistä...

Olemme käyneet joitakin kertoja Pariisissa, varsinkin Inter Rail-matkamme aikana vuonna 2001. Kierrellessämme Ranskaa ristiin rastiin kävimme ikään kuin ottamassa suuntaa Ranskan pääkaupungista.
Tavallaan kävimme rauhoittumassa suurkaupungissa ja sen jälkeen - ei kun menoksi eli taas raiteille...

Tähän saakka emme ole käyneet Pariisissa mm. Eifel-tornissa ja Louvren- museossa. Tavoitteemme on tutustua em. kohteisiin seuraavalla kerralla, todennäköisesti keväällä 2016, mikäli maailmankirjat eivät aivan sekaisin mene/ole...


Vanha tekstini vuodelta 2005:


KOSKAAN EI OLE LIIAN MYÖHÄISTÄ...

Tunnustan, että en ole koskaan ollut ns. lukutoukka. Luonnollisesti nykyisin ammattialaani liittyvät lehdet, julkaisut, oppikirjat, sähköisessä muodossa olevat materiaalit, jne. ovat olleet aina kiinnostukseni kohteina, mutta erilaisiin sarjakuvalehtiin, viihteellisiin romaaneihin, elämäkertoihin, dokumentteihin, tms. en ole juurikaan kiinnittänyt huomiota, mutta...
Aivan viime aikoina olen kuitenkin opetellut lukemaan erilaisia kirjoja, joita vähin löytyy myös kirjahyllyköistämme.
Viimeisin lukemani kirja on Pierre La Mure´n PUNAINEN MYLLY (alkuperäisteos Moulin Rouge), joka käsittelee Henri Toulouse-Lautrecìn traagista, värikästä ja lyhyttä elämää 1800-luvun lopun Ranskassa, lähinnä Pariisissa.

Täydelliseltä nimeltään Henri de Toulouse-Lautrec-Montfa kuului Ranskan vanhimpiin, jo keskiajalta juurensa johtavaan rikkaaseen aatelissukuun. Hän syntyi 24. marraskuuta 1864 Du Boscin sukulinnassa Albissa ja kuoli syyskuun 9. päivänä 1901 äitinsä linnassa Malromessa, siis 37-vuotiaana...

Hänen isänsä, kreivi Alphonse rakasti naisia ja ulkoilmaelämää, metsästystä ja haukankasvatusta. Hänen äitinsä oli hurskas ja henkevä nainen, joka kärsi miehensä rakkausjutuista ja omistautui huolehtimaan pojastaan.

Vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana hänen taiteilijanuransa tuotti 737 öljymaalausta, runsaat 5000 piirustusta, yli 3000 painotyötä ja noin 275 akvarellia.

Henri Toulouse-Lautrec teki Pariisissa sijaitsevan Punaisen Myllyn ja Montmartren muiden huvipaikkojen taiteilijat kuolemattomiksi jälkimaailman silmissä. Hänen taiteensa kokonainen aikakausi, Belle epoque, huoleton hyvinvoinnin ja nautinnon aika, mutta myös sen kääntöpuoli, herää eloon aina kun katsoja niin haluaa.

Rikkaus/köyhyys, kauneus/rumuus, hyvyys/pahuus, kovuus/herkkyys, suvaitsevuus/suvaitsemattomuus, ymmärtäväisyys/ymmärtämättömyys, rakkaus/rakkaudettomuus, jne. taistelivat alituisesti hänen elämässään...
Äidilleen hän oli – aina – Riri, joka oli elämän kaikissa vaiheissa ymmärretty, rakastettu lapsi.
Isälleen hän oli – isälle ymmärtämättömän taiteensa kautta – kunniakkaan aatelissuvun mainetta tahraava hunsvotti.

Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että ihmiselämä on tiettyinä paketteina, kiintiöinä, jolloin mm. kaikki edellä mainitut elementit toteutuvat sulassa sovussa, jokaisella meistä hiukan eri tahtiin.
Mikä niiden painoarvo jokaisen meidän elämässämme on, siitä onneksi me voimme pääsääntöisesti päättää itse.

Kirjan luettuaan jää pakostakin mietiskelemään, mikä tämä elämän tarkoitus loppujen lopuksi on...

Itselleni jäi varsinkin kirjan loppuosan eli Henrin kuolemasta ja siihen liittyvästä ymmärtäväisen äidin/ymmärtämättömän isän reaktioista mieleen kuitenkin pieni elämään liittyvä toivon kipinä:
Koskaan ei ole liian myöhäistä antaa anteeksi, ymmärtää poikkeavuutta ja äärimmäisen herkkää, häiritsevän/ärsyttävän lahjakkuutta...

Kirjaterveisin
Aki Pyykkö

Kemi

Ei maksa palio mittää...

Olen näemmä ottanut tavakseni selailla vanhoja tekstejäni. Mahdollisesti alla oleva teksitini on olut tavalla tai toisella esillä Bligisivullani aikaisemminkin, mutta haitanneeko tuo, jos kerrataan...
Jotenkin tuntuu itsestäkin siltä, että rahanarvo on hämärtynyt siirryttyämme Suomessakin markasta euroon.

Toivottavasti uuden hallituksen toimenpitein kyetään hillitsemään inflaatiota, jotta tuolla europahaisella vielä vaalikauden päätyttyäkin olisi siedettävää ostovoimaa...


Vanha tekstini vuodelsta 2005:

EI MAKSA PALIO MITTÄÄ...

Kuuntelin puolella korvalla radiosta toivemusiikkilähetystä, jossa nuorenpuoleinen nainen ja nuorehko mies jututtivat kuuntelijoita mukavan lupsakkaasti.
He yrittivät aktivoida ihmisiä ottamaan yhteyttä ja lähettelemään myös tekstiviestejä kännykällä soittotoiveidensa toteuttamiseksi. Naishenkilö totesi, että tekstiviestin lähettäminen ei maksa palio mittää, loppuosa kirjakielellä: paljon mitään...

Hän sanoi tekstiviestin maksavan 0,50€ eli 50 senttiä. Onhan se sentään jotakin!

Vanhassa rahassa se olisi melkein kolme (3) markkaa (mk) ja sillä sai entiseen hyvään aikaan vaihtoehtoisesti mm. kupin-pari kahvia, litran maitoa, ranskanleivän, tarjouksesta kunnon ruisleivänkin, puntin jopa pari tulitikkuja, jne. eli yhtä sun toista...

Muistuu aina tämän tyyppisessä tilanteessa entisen opettajakollegani matemaattistaloudellisen tarkat perustelut, ettei ole kokonaistaloudellisesti kannattavaa esim. pennin, viidenpennin, kymmenen pennin, jne. kolikon noukkiminen kadulta tai kaupan lattialta.
Minulla on kuitenkin ollut olosuhteiden pakosta niin notkea selkä, että olen aina kumartunut noukkimaan kolikon, mikäli sen vain olen huomannut. Valitettavasti kadulta tai kauppojen lattioilta ei setelirahatukkoa ole sattunut näkökenttään!
Eurokolikoita on kahdeksan: 1 ja 2 euron kolikot sekä 50, 20, 10, 5, 2 ja 1 sentin rahat. Näistä ei Suomessa aivan pienimpiä käytetä...
Euroseteleitä on seitsemän eriarvoista: 5, 10, 20, 50, 100, 200 ja 500 euron setelit. Näistä loppupään seteleitä olen minäkin nähnyt joskus kuvissa...
Siirryimme euroaikaan 1.1.2002.
Monet, mm. minä, pelkäsivät hintojen nousevan. Miten siinä sitten kävi?

Todettakoon mm. että mm. kolme italialaista taloustutkijaa vertasi vuoden 2002 ja 2003 ravintolahintoja ja huomasi, että ravintoloiden ja hotellien hinnat nousivat euromaissa nopeammin kuin euroalueen ulkopuolisissa EU-maissa. Italiassa, Ranskassa ja Saksassa ravintoloiden hinnat nousivat 4,3 prosenttia. Italiassa nousu oli peräti 5,5 prosenttia.
Sen sijaan yhteisvaluutan ulkopuolelle jättäytyneessä Britanniassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Tanskassa hinnankorotukset olivat vain 0,5 prosenttia.
Kun Rooman, Lontoon ja Bristolin yliopistoissa työskentelevät tutkijat selvittivät turistikohteiden hintoja, nousu oli peräti 6 prosenttia.
Vaikka Euroopan keskuspankki on kerta toisensa kieltänyt, että euro ei ole nostanut hintoja, tutkijat ovat varmoja, että ainakin hotelli- ja ravintola-ala käyttää edelleen euron tuomaa hintasekaannusta hyväkseen.Entä Suomessa?
Tilastokeskuksen mukaan ravintoloissa ja kahviloissa ruoan ja alkoholin hinta nousi euron tulon jälkeen 1,8 prosenttia vuosina 2001-2002. Seuraavana vuonna nousu oli 2,1 prosenttia ja viime vuonna 2,5 prosenttia.
Viime vuoden maaliskuussa tapahtunut alkoholiveron alennus pitää hintojen vuosinousua kurissa.

Horisontissa häämöttäneen alkoholin tuonnin vapautuminen = Viron viinarallin ehkäisemiseksi ja verotuottojen turvaamiseksi valtiovarainministeriö katsoi tarpeelliseksi ryhtyä toimiin, jotta suomalaisten into ostaa väkijuomansa kotimaisista pitkäripaisista säilyisi.
Pääministeri Matti Vanhasen johtamassa budjettiriihessä veronalennushanke sai hallituksen siunauksen. Eduskunta hyväksyi marraskuun lopulla hallituksen esityksen.
Alkoholiveron alennukset astuivat voimaan 1. maaliskuuta 2004.

Eurotouhut siis laskivat viinan hintaa, josta ollaan ainakin kahta mieltä.

Pääsääntöisesti euroon siirtyminen on nostanut hintoja; esimerkkinä se entinen markan kahvikuppi baarissa maksaa nykyisin vähintään euron!
No pakkoko sitä on mennä baariin juomaan, kun puolen kilon kahvipaketinkin saa jo eurolla, ei siis maksa palio mittää...

OHO! lipsahti vähän kauas alkuperäisestä aiheesta, mutta haitanneeko tuo palio mittää!

Aki Pyykkö





lauantai 30. toukokuuta 2015

Yhteyttämissä rinnassa mutta...

Juuri nyt se on jyrähtänyt käyntiin. Luonnossa yhteyttäminen eli fotosynteesi eli hiilihappoassimilaatio. Se on ilmeisesti maailman tärkein kemiallinen reaktio...

Suomi elää edelleen metsästä. Isoja hankkeita on käynnistymässä Äänekoskelle, suunnitteilla Kuopioon ja Kemijärvellekin.

Eteneekö Kemin Ajokseen Vapon johdolla biodieseltehdas, asiasta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään...


Vanha tekstini parin vuoden takaa:

YHTEYTTÄMISTÄ RINNASSA MUTTA… 

Pohjolan Sanomissa oli erinomainen artikkeli sunnuntaina 12.05.2013 otsikolla Yhteyttämistä rinnassa. Siinä esitettiin fotosynteesi-asiakokonaisuus ja todettiin, että elämä maapallolla perustuu fotosynteesiin.

Artikkelin yhteydessä esitettiin upea kuva kyseisestä tapahtumasta mutta siitä puuttui olennaisin osatekijä. Ilmeisesti painoteknisen virheen vuoksi happi (O2) oli jäänyt pois muuten niin erinomaisesta ja havainnollisesta kuvasta. 
Vesi (H2O), hiilidioksidi (CO2) ja säteilyenergia auringonvalosta olivat kyllä mukana ja oikeilla kohdillaan. Sivulauseessa todettakoon myös, että Suomi elää metsästä/metsässä nyt ja tulevaisuudessa.
Metsäteollisuuden rooli ja asema on lähitulevaisuudessakin vahva, joten sen markkinointia ja imagoa on tuettava erilaisilla kansallisilla ja osittain kansainvälisilläkin keinoilla, koska suomalaiset metsäteollisuusyritykset ovat yhä enenevässä määrin globalisoituneet. 

Perinteinen savupiipputeollisuus muuttaa muotoaan.

Lapsissa ja nuorissa on meidän tulevaisuutemme, joten heillä, myös urbaaneilla cityihmisillä on oltava selkeä kuva mm. maamme metsäteollisuudesta, jolla on myös oleellinen merkitys em. alan työvoiman rekrytoinnissa lähitulevaisuudessa.
Alalle on saatava hyvä opiskelija-aines ja sitä kautta jatkossa paras mahdollinen ammattityövoima säilyttääksemme em. teollisuusalan kilpailukyvyn. Em. osatekijällä on ratkaiseva merkitys monien suomalaisten kuntien ja kaupunkien lähitulevaisuuteen, koska konsernitason päätökset tehdään yhä kauempana…

Uusia puuhun liittyviä prosesseja on saatava toteutukseen – biodieselprosessi on yksi lupaavimmista. Asiallisesti toteutettuna em. asiakokonaisuus on todellinen Raha Sampo vuosikymmeniksi eteenpäin, mikäli niin päätämme ja todella haluamme… 

Kommenttiterveisin
Aki Pyykkö 
Kemi 

Mikä ihmeen elintasorasite...

Selailin vanhoja tekstejäni hetki sitten. Sattuipa silmiini mm. teksti vuodelta 2005.
Siihen maailman aikaan en löytänyt elintasorasitteelle järkevän tuntuista, lyhyttä selvitystä.

Entä nyt kymmenen vuotta myöhemmin? Googlasin sen, mutta edelleenkään ei löytynyt vastausta...


Tekstini vuodelta 2005:



ELINTASORASITE?

Yritin hakea netissä Google´lla ja AltaVista´lla käsitteelle elintasorasite hiukan taustatietoa, mutta turhaan, kyseiset ”hakukoneet” eivät löytäneet täplääkään kyseisestä termistä.
Miksi? Siksi, että kyseinen termi vilahti eräässä radio-ohjelmassa, jossa kerrottiin, että mm. suomalaisille nuorille on tavallaan nykyaikana sisäänrakennettu elintasorasitteen malli...

Väitettiin, että nuoret, myös aikuiset nuoret ovat kärsimättömiä ja että heidän on saatava kaikki nyt heti haltuunsa! Olipa kysymyksessä esimerkiksi kännykät, CD-soittimet, lasketteluvälineet, asukokonaisuudet, autot, matkat, asunnot, jne. – kaikki heti nyt, ei ole aikaa, kärsivällisyyttä odottaa, säästää hankkiakseen tarvitsemansa tuotteen tai palvelun – onko todella näin?
Mistä heille sellainen malli on sisäänrakennettu/sisäänrakentunut? Kuka sellaista mallia heille tyrkyttää?

Ehkä mm. mainonta antaa väärän kuvan nykynuorille kuvatessaan pääsääntöisesti kauniita, rohkeita, dynaamisia, hyvin pukeutuvia, menestyviä ihmisiä keskustelemassa rennosti upeiden, uutuuttaan kiiltävien, viimeistä huutoa olevien menopelien keskellä taustalla häämöttävän meren/järven/joen rannalla sijaitsevan omistusasunnon edessä...

Ehkä mediassa, lähinnä lööppi- eli ns. keltaisessa lehdistössä uutisoidut otsikot esim. nokia-, optio-, urheilu-, viihdemaailman miljonääreistä antaa väärän mielikuvan tavallisesta, jokapäiväisestä elämästä, johon nykynuoren on ahdistavan ankea palata lukaistuaan juttuja olliloista, wahlrooseista, räikkösistä, bjuströmeistä, sarasvuoista, tms. ...
Jokainenhan haluaa olla menestyjä! Miksi en myös minä, nykynuori luonnollisesti pohdiskelee tykönään...

Jos menestymisen pelkästään rahaan sitoo, ollaan mielestäni heikoilla jäillä. Rahaa ei loppujen lopuksi tarvitse olla kuin riittävästi kulloiseenkin tarpeeseen.
Lisäksi on syytä muistaa, että viimeisessä palttoossa ei kenelläkään ole taskuja!

Ehkä meidän vanhempien tai yleisesti ottaen iäkkäämpien ihmisten ”saarnaaminen” omista, usein pitkäaikaisten kieltäymyksien kautta hankituista tavaroista ovat kyllästyttäneet nykynuoret tyyliin: ”Tuohon minä en nyt kyllä ala, siihenhän menee ikuisuus! Minä haluan kaikki nyt heti!” Vähän samoja piirteitä näyttää kyllä tarttuneen varttuneisiinkin ihmisiin. Tuntuu siltä, että välillä olisi syytä painaa jarrua...

Haluan kuitenkin uskoa, että em. tyyppinen elintasorasite rassaa vain marginaalista, suhteellisen pientä osaa nykynuorista.

Tavallisen ihmisen elinkaareen on liittynyt iät ajat hyvin perinteisiä elementtejä.
Suurin osa nykynuoristakaan ei tuudittaudu harhaisenhektiseen pikavoittoajatteluun, vaan onneksi edelleenkin opiskelee, hankkii ammatin/työpaikan/perheen ja säästää toteuttaakseen erilaiset haaveensa – aikanaan.

Pohdiskeluterveisin
Aki Pyykkö
Kemi


Fifa - skandaaleja, ryvettymistä, rahanpesua > mahdollisia tuomioita mutta...

Seuraan nykyisin aika tarkkaan, mitä maailmalla tapahtuu. Mikäli oikein muistan Fifa on ollut niin sanotusti myrskyn silmässä jatkuvasti.

Näyttää siltä, että vihdoinkin alkaa jotain konkreettista tapahtua, mutta puheenjohtaja Sepp Blatter sen kun porskuttaa. Porskuttaminen lienee aika lailla voimakas ilmaisu katseltuani televisiokuvia - enemmänkin köppelehtii - mutta jatkaa joka tapauksessa Fifan puheenjohtajana seuraavalle kaudelle. On paikalla kuin tatti. 

Kuinka kauan = kauden loppuun - se on asia erikseen. Putkahtaako puun takaa häneenkin kohdistuvia syytöksiä. Tuskin hän on tietämätön Fifan menosta ja menneistä ajoista. 

On sääli, että yksi maailman ykköslajeista paistattelee näin voimakkaasti negatiivisessa valossa. Ei liene kaukaa haettu, kun puhutaan jalkapallomafiasta...

On aivan varmaa, että monet sponsorit, toiminnan rahoittajat tekevät omat johtopäätöksensä ja alkvat suunnata tukensa muihin globaalisiin urheilukohteisiin - ainakin osittain...

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista aika lailla tuunattuna:


Fifan puheenjohtaja­vaalin voittanut Blatter: "En ole täydellinen, kukaan ei ole"

URHEILU  


Sepp Blatter voitti kansainvälisen jalkapalloliitto Fifan puheenjohtajaäänestyksen 60 äänen erolla. Blatter jatkaa lajiliiton puheenjohtajana seuraavat neljä vuotta.
Fifan puheenjohtajana vuodesta 1998 toiminut Blatter sai ensimmäisellä kierroksella 133 ääntä. Hänen haastajansa Ali bin al-Hussein sai ääniä 73. Kolme ääntä hylättiin.
Tulos tarkoitti sitä, että vaalit olisivat jatkuneet toiselle kierrokselle. Al-Hussein päätti kuitenkin vetäytyä kisasta ensimmäisen kierroksen jälkeen.

Blatter, 79, aloittaa viidennen toimikautensa Fifan puheenjohtajana.
"Kiitän teitä, että olette hyväksyneet minut seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Olen Fifa-laivan kapteeni ja me yhdessä ohjaamme sen pois karilta", Blatter sanoi kiitospuheessaan.
Blatteria on saanut paljon kritiikkiä johtamistavastaan ja Fifaan liittyvistä korruptioepäilyistä. Blatterin on väitetty johtavan lajiliittoa kuin diktatuuria.
"Pidän teistä ja työstäni. En ole täydellinen, kukaan ei ole täydellinen", Blatter jatkoi.
Jo ennen äänestystä Blatter lupasi 209 osanottajamaalle muutosta Fifan toimintaan. Hänen perusteli ehdokkuuttaan sillä, että hänen aloittamansa työ on vielä kesken.
"Neljän vuoden päästä luovutan vankan Fifan seuraajalleni."
Kiitospuheessaan Blatter mainitsi myös, että Fifaan tarvitaan lisää naisia.
.
Fifa on ollut tällä viikolla melkoisessa myrskyn silmässä. FBI ja Sveitsin poliisi pidättivät keskiviikkona yhdeksän Fifan korkea-arvoista virkamiestä korruptiosta epäiltynä.
Heitä syytetään lahjonnasta ja väärinkäytöksistä Fifassa. Myös Venäjän vuoden 2018 ja Qatarin vuoden 2022 myöntämisprosessit ovat poliisitutkinnassa.
Kriisin seurauksena Euroopan jalkapalloliitto Uefa ilmoitti tukevansa al-Husseinia. The Guardianin mukaan Uefan yhteinen rintama kuitenkin hajosi äänestyspäivänä. Huhujen mukaan ainakin Espanja äänesti ennakkotiedosta poiketen Blatteria.
Sveitsin Zürichissä järjestetty Fifan kongressi kesti koko päivän. Puheenjohtajaäänestys vei tunteja, koska se tehtiin suljettuna lippuäänestyksenä.
Kaikista muista asioista kongressissa äänestettiin elektronisesti. Puheenjohtajavaalin suhteen tehdään toisin, koska USA:n jalkapalloliitto ei halunnut Fifan johtohenkilöiden saavan selville, kumpaa ehdokasta jäsenmaat äänestivät.
Jordanian prinssi Ali bin al-Hussein kiitti äänestyksen jälkeen tukijoitaan lyhyesti.
"Tämä on ollut loistava matka. Haluan erityisesti kiittää kaikkia teitä, jotka olivat tarpeeksi rohkeita äänestämään minua."
Al-Hussein: Fifan on aika muuttua
Jordanian prinssi, kansainvälisen jalkapalloliitto Fifan varapuheenjohtaja Ali Bin al-Hussein antoi haastattelun alkuvuodesta sen jälkeen, kun hän oli ilmoittanut asettuvansa Sepp Blatterin vastaehdokkaaksi Fifan puheenjohtajuusvaaleihin. (kuva: Reuters)

Artikkeliin liittyvät

Jo joutui armas aika...

Tämän hetken - lukuvuoden päättymisen ja loman alkamisen - tunnen vieläkin aiheuttavan tunnekuohun sisälläni, vaikka olen ollut jo kohta seitsemän vuotta opetustyöstä eläkkeellä.

En ole koskaan ymmärtänyt enkä hyväkysynyt niitä alhaisia, vihjailevia heittoja opettajana olemisen kolmesta tärkeästä syystä: Kesä-,heinä- elokuu.
Miksi?
Siksi, että tiedän opettajien tekevän raskasta työtä ja pitkiä työpäiviä lukuvuoden aikana ja he ovat ansainneet lomansa. Oikeastaan kesäkeskeytyksen, sillä opettajat eivät ole työaikalain piirissä. 
He ovat tavallaan tehneet suurimman osan lomapäivistään sisään etukäteen. 

Juuri nämä hetket ovat muutoinkin Suomessa upeita luonnon herätessä loistoonsa. Onneksi meillä on vuodenajat, joista juuri kevään vaihtuminen kesäksi on ehdottomasti parasta aikaa. Syksyllä ja talvella on myös puolensa...

perjantai 29. toukokuuta 2015

Suomen valtion tuki Talvivaarassa välttämätön...

Talvivaaran osalta ei mitään yllättävää, toki kiirettä pitää. Alla olevan tekstin viesti on myönteinen - asia on hoidettava..

Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:

Talvivaara putosi hallituksen pöydälle – Olli Rehn: "Meillä on kiire"

POLITIIKKA 
Uusi hallitus joutuu ensi töinään pohtimaan Talvivaaran ongelmalliseksi kääntynyttä tilannetta. HS:n tietojen mukaan Talvivaaran ostajaehdokas Audley Capital on alkanut empiä alustavaa ostopäätöstään. Mahdollista on, että valtio joutuu vielä tavalla tai toisella osallistumaan Talvivaaran pelastusoperaatioon. Talvivaarasta vastaava elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk) tunnustaa, että hallituksen on tehtävä päätöksiä Talvivaarasta jo lähipäivinä. 

"Kiire on. Jo lähipäivinä tarvitaan ratkaisuja suuntaan tai toiseen, Rehn sanoo.

Ylen tietojen mukaan Audley Capital ei ole saanut kokoon tarvitsemaansa rahoituspakettia Talvivaaran ostoon.

Rehn aikoo keskustella Talvivaaran tilanteesta ensin ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk) ja sitten pääministeri Juha Sipilän (kesk) sekä valtiovarainministeri Alexander Stubbin (kok) kanssa.

"En halua tässä vaiheessa kommentoida asiaa tarkemmin. Tämä tulee hallituksen pöydälle ihan lähipäivinä."

Rehn ei halua ennakoida, joutuuko valtio mahdollisesti osallistumaan Talvivaaran pelastusoperaatioon.
"Sitä on tässä vaiheessa turha ja vaikea ennakoida, mutta valtio osaltaan pyrkii avittamaan pitkäjänteistä ja kestävää ratkaisua."
Hän ei myöskään halua arvioida, joutuuko valtio antamaan Talvivaaralle lisää rahaa.
"Tässä vaiheessa on ennenaikaista esittää selviä kantoja. Ensin täytyy keskustella asiasta hallituksessa ja katsoa, miten lähipäivinä tämän kanssa edetään", Rehn sanoo.
Maatalous-ja ympäristöministeri Tiilikainen luonnehtii Talvivaaraa surulliseksi luvuksi suomalaisessa kaivosteollisuudessa.
"Kun jatkoa mietitään, on selvää, että ainoastaan toiminta, jossa ympäristöriskit on minimoitu,voi tulla kyseeseen."
Tiilikainen ei halua myöskään ennakoida mahdollista lisärahan tarvetta Talvivaaralle tai sitä, lähteekö valtio vielä Talvivaaran osaomistajaksi.
"Talvivaara on ollut tietyllä tavalla valtion sylissä koko ajan."
Yle kertoi torstaina, että Talvivaaran ostajaksi ilmoittautunut Audley haluaisi valtion ottavan päävastuun kaivoksen käynnistämisestä. Rahoituspulmien vuoksi Audley on myös neuvotellut Talvivaaran Kaivososakeyhtiön kanssa rahoituksesta. Rahoitus avaisi pörssiyhtiön nykyisille omistajille ja velkojille mahdollisuuden päästä mukaan uuteen kaivosyhtiöön. Kaivostoiminnan aloittamisen arvioidaan vaativan vähintään 200 miljoonaa euroa.
Audley ilmoittautui Talvivaaran ostajaksi maaliskuussa.
Audleyn pitäisi maaliskuussa solmitun esisopimuksen mukaan hoitaa rahoituksesta 85 prosenttia, jolloin valtion omistaman Terrafame-erikoisyhtiön osuus olisi 15 prosenttia.
Audleyn vaikeuksista rahoituksen hankkimisessa on kertonut torstaina myös MTV.

Voi Paavo, Paavo...

En osaa muuta sanoa.

Suora nettilainaus Pohjolan Sanomista:

Päivitetty 29.5.2015 16:03, julkaistu 29.5.2015 12:23

Väyrynen: Tappio ulkopolitiikalle, voitto näyttämötaiteelle

Kuva: Jussi Leinonen
STTLähetä palautetta toimittajalle
Paavo Väyrysen (kesk.) toiveet ulkoministerin salkusta eivät toteutuneet. (arkisto)
STT
Helsinki
Paavo Väyrynen (kesk.) tilittää blogissaan pettymystään siitä, että häntä ei valittu ulkoministeriksi. Hän ehdottaa jopa puolueen sääntöjen muuttamista, koska katsoo että puoluehallitus ei saanut riittävästi sananvaltaa ministereiden valinnassa.
- Saatujen kokemusten perusteella on syytä pohtia, pitäisikö puolueen sääntöjä muuttaa siten, että jäsenistöä edustavien puolue-elinten vaikutusvalta hallitusta muodostettaessa turvattaisiin nykyistä paremmin, Väyrynen sanoo.
Hänen mielestään kokemusta enemmän keskustan ministerivalinnoissa painoi ikä siten, että ministereiden tuli olla pääministeriä nuorempia.
Hyvä puoli asiassa on Väyrysen mukaan kuitenkin se, että nyt hänellä on aikaa viimeistellä uuden historiallisen näytelmänsä käsikirjoitus.
- Vaatimattomaan tyyliini totean, että tehty ratkaisu oli tappio Suomen ulkopolitiikalle. Samalla se oli kuitenkin voitto maamme näyttämötaiteelle.
Väyrysen mielestä Timo Soini (ps.) on tehtävään kuitenkin toiseksi paras.
- Uskon, että hän on reaalipoliitikko, joka huolehtii ensi sijassa Suomen kansallisista eduista. Kriittinen perusasenne Euroopan yhdentymistä kohtaan on eduksi sekä Eurooppa- että ulkopolitiikassa.