tiistai 3. helmikuuta 2015

Talvivaaralla todellisia ostajaehdokkaita - hyvä niin...

Toivottavasti tämän aamun uutinen on kajastavaa valoa vihdoinkin putken päässä.


Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiuakan tuunattuna:


Talvivaaran kaivoksella on kolme ostajaehdokasta

Liiketoiminnan ostaminen kiinnostaa belgialaista Nyrstaria ja ruotsalaista Bolideniä

TALOUS 
KIMMO RAUATMAA LEHTIKUVA
Murskatun malmin kuljetinta koekäytettiin viime perjantaina Talvivaaran kaivoksessa Sotkamossa.
Murskatun malmin kuljetinta koekäytettiin viime perjantaina Talvivaaran kaivoksessa Sotkamossa.
Sotkamossa sijaitsevalla Talvivaaran kaivoksen liiketoiminnalla on kolme vakavasti otettavaa ulkomaista ostajaehdokasta, kertoo kaksi toisistaan riippumatonta lähdettä Helsingin Sanomille.
Tarjouksen on tehnyt yhteensä viisi teollisuuden ja sijoittajien yhteenliittymää, joista kolme on ainakin toistaiseksi ollut aktiivisia neuvotteluissa.
Yhdessä yhteenliittymässä on HS:n lähteiden mukaan belgialainen metalli- ja kaivosyhtiö Nyrstar, joka on konkurssissa olevan Talvivaara Sotkamon suurin yksittäinen velkoja pörssiyhtiö Talvivaaran jälkeen.
Tausta

Kaivos tarvitsee noin 200 miljoonaa euroa

Talvivaaran kaivos ei ole koskaan saavuttanut tuotantotavoitteitaan lukuisten vastoinkäymisten takia.
Tuotannon kangertelun lisäksi liiketoimintaa on haitannut kaivoksen päätuotteen nikkelin voimakas halpeneminen ja vedenpaisumus kaivosalueella. Vedenpaisumus sekoitti tuotannon entistä pahemmin ja aiheutti ympäristövahinkoja.
Syksyllä 2013 yhtiön piti kuluja karsiakseen keskeyttää malminlouhinta. Keskeytyksen takia bioliotuskasoihin ei saatu riittävästi uutta malmia, minkä takia liuotus hidastui, ja sen myötä myös tuotannon määrä väheni.
Lokakuussa 2014 Talvivaara Sotkamo asetettiin konkurssiin. Sen kassa tyhjeni, eikä pörssiyhtiö onnistunut hankkimaan tilapäistä rahoitusta pitkän ajan rahoitusneuvotteluiden saattamiseksi loppuun.
Pitkän ajan rahoitustarve on noin 200 miljoonaa euroa, jonka turvin malminlouhinta voitaisiin aloittaa, tuotantoa lisätä ja ympäristötekniikkaa parantaa.
Pörssiyhtiö Talvivaara on yrityssaneerauksessa. Sen pitäisi jättää 13. maaliskuuta mennessä Espoon käräjäoikeudelle yrityssaneerausohjelman täydennys, jossa pitäisi esittää täsmällinen suunnitelma siitä, kuinka kaivosliiketoiminta ostetaan konkurssipesältä ja miten siihen liittyvä rahoitus järjestetään. Yrityssaneerauksen tarkoituksena on yksinkertaistaen tervehdyttää liiketoiminta, jotta sillä on edellytyksiä menestyä tulevaisuudessa.
Kaivoksen liiketoiminnan ostamisesta konkurssipesältä on HS:n lähteiden mukaan tehnyt tarjouksen myös ruotsalainen kaivosyhtiö Boliden. Yhtiö ei ole ollut aktiivisesti mukana neuvotteluissa. Marraskuussa Boliden ilmoitti muuttavansa liiketoimintamalliaan siten, että se alkaa vastaisuudessa ostaa nikkelirikasteita suoraan kaivoksilta.
Talvivaara Sotkamon konkurssipesä vastaa varsinaisesta kaivostoiminnasta Sotkamossa. Yhtiön osakkeista 86 prosenttia omistaa pörssiyhtiö Talvivaara ja 14 prosenttia teräsyhtiö Outokumpu, mutta niillä ei konkurssin takia ole mitään päätösvaltaa liiketoiminnan myymisessä.
Talvivaara Sotkamon konkurssipesä ostaa nykyisin pörssiyhtiön omistaman laboratorion ja kalkkitehtaan palveluita.
Valtion sijoitusyhtiö Solidium on runsaan 15 prosentin omistusosuudellaan pörssiyhtiö Talvivaaran suurin osakkeenomistaja.
Yrityssaneerauksen selvittäjänä toimiva asianajaja Pekka Jaatinen yrittää neuvotella ratkaisua, jossa pörssiyhtiön osakkeenomistajat eivät menettäisi sijoituksiaan konkurssissa.
Viime syksynä laaditun suunnitelman mukaan selvittäjän tavoitteena on perustaa uusi yhtiö, joka ostaisi kaivosliiketoiminnan Talvivaara Sotkamon konkurssipesältä. Uuteen yhtiöön tulisi enemmistöomistajaksi yksi neuvotteluissa mukana oleva yhteenliittymä, pörssiyhtiö Talvivaara ja todennäköisesti myös valtio.
Valtion omistajaohjausosaston päällikkö Eero Heliövaara ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok) esittivät viime syksynä, että pörssiyhtiö Talvivaara pitäisi asettaa konkurssiin. Konkurssiin asettamisesta päättää kuitenkin tuomioistuin.
Talvivaara Sotkamo on julkisselvityksessä, jossa konkurssipesän liiketoimintaa rahoitetaan julkisin varoin. Konkurssipesä on palkannut organisaation ulkopuolisena asiantuntijana toimivaksi neuvonantajakseen Darin Cooperin, joka on kaivoksen entinen tuotantojohtaja ja pörssiyhtiö Talvivaaran johtoryhmän jäsen. Cooperin varsinainen työnantaja on Nyrstar.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Kvartaalitalous ja yltiöpäinen individualismi...

Mahdollisesti joku tämän artikkelin lukijoista muistaa lempiaiheeni. Se on osittain tätä alla olevaa, josta en taida päästä irti. Toisaalta tarvitseeko siitä päästäkään, sillä tärkeää se on, ainakin se siltä aina vaan toistamiseen tuntuu...

Mitä otsikon käsitteet ovat? Ne tarkoittanevat, että elämme maailmanlaajuisesti verkottuneessa markkinataloudessa neljännesvuosirytmissä, jossa ihannoidaan yksilöllisyyttä yli kaiken.

Kvartaalitalouteen liittyen Suomessakin on puhuttu jo vuosikymmeniä ns. markkinavoimista, kasvottomista suursijoittajista. He seuraavat herkeämättä eri yritysten neljännesvuosikatsauksia ja tekevät niiden perusteella tunteettomasti ratkaisujaan.

Heille käsite tulosvaroitus on myrkkyä. 

Mikäli on odotettavissa, että juuri nyt meneillään olevalla vuosineljänneksellä tulos = voitto ei olekaan edellisen neljänneksen tasoinen, alkaa tapahtua...
Kuvitellaanpa, että tulos = voitto jollakin huippuyrityksellä edellisellä vuosineljänneksellä oli 750 miljoonaa euroa ja nyt meneillään olevan tulosvaroituksen mukaan vain 500 miljoonaa euroa, niin johan sijoitusrahat alkavat siirtyä sutjakkaasti paremmille apajille.

Kvartaalitalous merkitsee tiliä sijoittajalle vuosineljänneksittäin. Pitemmälle tosi sijoittaja ei katsele, sillä maailmalla on yllin kyllin rahastettavaa!

Individualismi puolestaan korostaa yltiöpäistä yksilöllisyyden korostamista. Se tulee selvästi esiin mm. lehtien menestystarinoista.

Niissä annetaan lukijalle mielikuva, että saada kasaan x miljoonaa euroa verotettavaa tuloa ja/tai -omaisuutta, on ehdottomasti tavoittelemisen arvoista, olipa eurot hankittu erinomaisen optiosopimuksen, hyvin ajoitetun yrityskaupan, yrityksen uussijaintiratkaisun, onnekkaan televisio-ohjelmakokonaisuuden, huippu-urheilusuorituksen, tms. myötä...

Varsinkin niin sanotun keltaisen lehdistön lööpeissä vilahtelee näitä individualismin ilmentymiä, joista monet poistuvat takaoikealle liukkain tanssiaskelin ja putkahtavat kohta taas jossakin muussa individualismisuutta korostavassa ympäristössä. ”Jokainen on oman onnensa seppä!” meille opettavaisesti saarnataan.

Suurinta osaa heistä ei taatusti kiinnosta pätkääkään, miten esimerkiksi Suomi-niminen maa, yhteiskunta toimii tai tulee toimeen.

Näennäisesti he saattavat toki vakuuttaa lööppilehtiin riippuvuussuhteessa olevan herkkäuskoisen vakilukijan, että he ovat tämän maan selkäranka. Kuitenkin he ovat turvatakseen – individualistisesti – oman ökytoimeentulonsa valmiita silmää räpäyttämättä siirtämään yritystoimintansa tai rahansa mihin tahansa halvan työvoiman maahan/veroparatiisiin, kunhan vaan rahaa tulee edelleen kuin suokuokalla!

On muka uutta, että suomalaisyritysten voitot menevät ulkomaille, investoinnit vähenevät ja palkat laahaavat lähes paikallaan. Näinhän on ollut jo vuosikausia!
Ettei tämä artikkeli mene totaalisesti riistokapitalistien esittelyksi, heitähän ei Suomessa ole vanhojen laulujen perusteella kuin kaksikymmentä, on syytä avoimesti todeta, että nimenomaan individualismi nostaa kyllä päätään joka paikassa.

Se on pelkistettynä sitä: ”Minulle kaikki nyt heti!” Tähän liittyy myös upouusi käsite, elintasorasite, joka rassaa mielenrauhaa.

Pitääkö elintason aina vaan kasvaa, kasvaa, kasvaa?

Tänään eivät riitä enää eilisen romppeet ja huomenna täytyy olla meno kiihkeämpää kuin tänään: tilavampi asunto, etelän aurinkoon/tunturinkupeeseen useammin, kelohonkamökki ja vähintäänkin viikko-osaketta siellä sun täällä, uudenkarhee ja entistä tilavampi auto alle yhä tiheämmin, puhumattakaan monista vapaa-ajan vekottimista, jne. ...

Tuttu oravanpyörä, joka on aika kaukana tavallisesta, ihmisen perustarpeet kohtuullisesti turvaavasta peruselämästä.
Missään ei ole rajoja näkyvissä eikä kukaan tunnu muistavan, että viimeisessä palttoossa ei ole taskuja!

Onko syytä aloittaa vihdoinkin vakava keskustelu elämisen tasosta, elämisen laadusta?

Kyllä mietityttää...


Mikä ihmeen Super Bowl? Järjetöntä rahan "polttamista" mainoksiin...

Jos viikko sitten suomalaisilta kadunmiehiltä ja-naisilta olisi kysytty, mikä on Super Bowl, niin väitän, että tuskin yksi kymmenestä olisi ollut asiasta tietoinen.

Luonnollisesti tämän päivän televisiorummutuksen jälkeen - ainakin kaikki televisiota katselevat - osaisivat kertoa em. nimen taustat.

Maailmassa monet asiat saavat aivan käsittämättömät mittasuhteet, yksi niistä on mielestäni em. Super Bowl.
Alla olevassa artikkelissa kirjoitetaan järjettömistä = älyttömistä mainoshinnoista. Kuka mainokset maksaa?

Käytännössä Sinä ja minä välillisesti muun muassa em. automerkkien hinnassa. Etkö usko? Usko huviksesi, näin se valitettavasti menee.
Aina joku sen maksaa ja se joku on tavallinen matti ja maija meikäläinen = asiakas...

Omalta osaltani voin lohdullisesti todeta, että minun eurojani tuskin em. tapahtuman mainoksiin meni, sillä en osta yhtäkään alla mainostettua automerkkiä - ainakaan uudenkarheana!



Suora nettilainaus Helsingin Sanomista hiukan tuunattuna:


Autonvalmistajat panostavat Super Bowliin huimia summia rahaa: sekunti maksaa 150 000 dollaria

Osa autonvalmistajista myös vetäytyi mainoskampanjoista

AUTO 
Jose Riikonen

Elinen oli päivä, jolloin mainosrahaa paloi etenkin autonvalmistajilta.
Silloin pelattiin amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan loppuottelu. Kyseessä on yksi maailman seuratuimmista yksittäisistä urheilutapahtumista.
Automainokset olivat tapahtuman mainoskatkoilla hyvin edustettuina, eikä ihme. Katsojamäärät ovat huikeat.
Se on rajusti liioiteltua, sillä yleensä eri selvityksien katsojalukumäärät ovat pikemminkin sadan miljoonan korvilla.
Super Bowlin katsojalukuraportit vaihtelevat paljon. Esimerkiksi USA:ssa elää myytti, jonka mukaan Super Bowlia seuraa miljardi ihmistä 234 maassa.
Lisäksi maailmassa ei ole noin montaa valtiota.
Joka tapauksessa katsojamäärät ovat suuria, joten silloin pitää mainostaa. Super Bowlin mainoskatkolla 30 sekunnin mainosaika maksaa Variety-lehden mukaan noin 4,5 miljoonaa dollaria. Sekunnin hinnaksi tulee siis 150 000 dollaria.
Vertailuksi: Suomalaisen ohjelmasuosikki Putouksen mainoskatkolla on kymmenkertainen hinta normaaleihin spotteihin. Putouksen aikana 30 sekuntia maksaa silti vain noin 10 000 euroa.
Nämä automerkit laittoivat rahansa likoon pelin aikana. Lisäksi osa valmistajista julkaisi televisiossa ja Youtubessa useita peliä ennakoivia teaser-mainoksia.
BMW: Bemarilla oli koko minuutin spotti. BMW mainosti sähköauto i3:a.
Kia: Kialla panostettiin kovasti myös mainokseen. Tähtenä toimi entinen James Bond Pierce Brosnan. Kian mainostettava auto oli katumaasturi nimeltään Sorento. Mainos oli koko minuutin kestävä.
Dodge: Minuutin mittainen mainos muistutti, että Dodge on satavuotias autonvalmistaja.
Nissan: Nissan ei tyytynyt minuuttiin, se varasi puolitoista minuuttia.
Toyota: Yhtiö mainosti uutta Camry-autoaan 60 sekunnin spotissa.
Lexus: Kaksi 30 sekunnin NX-mallin mainosta.
Mercedes-Benz: Minuutti mainosaikaa pelin aikana.
Fiat: Minuutin spotti, jossa Fiat mainosti 500X-autoaan.
Jeep: Puolitoista minuuttia mainosaikaa.
Lisäksi autoihin mattoja valmistava WeatherTech-firma mainosti tuotteitaan puolen minuutin ajan.
Kaikki autonvalmistajat eivät leikkiin lähteneet. Tällaisia merkkejä ovat muun muassa Jaguar, Acura ja Lincoln. Nämä valmistajat ovat olleet Super Bowlissa mukana aiempina vuosina.
Syitä vetäytymiseen voi vain spekuloida: Lincolnilla on esimerkiksi rahakas mainoskampanja käynnissä, jossa Matthew McConaughey edustaa merkkiä. Ehkä se on syönyt mainosbudjetin.
Kummallisinta on se, että koko maailman toisiksi suurin autonvalmistaja Volkswagen ja sen omistama Audi eivät lähteneet Super Bowliin mukaan. Yli kymmenen miljoonaa autoa viime vuonna myyneen Volkswagenin rahakirstu tuskin oli tyhjä. Viime vuonna Volkswagenilla oli minuutin mittainen spotti.

"Savuava ase" puuttuu...

Venäjä kiistää rutiininomaisesti osallisuutensa Itä-Ukrainan sotatoimissa

Todisteet Venäjää vastaan kasaantuvat, mutta ”savuava ase” puuttuu yhä

ULKOMAAT 
NATO
Nato julkaisi viime elokuussa satelliittikuvia, joissa sen mukaan näkyy Venäjän joukkojen liikkeitä Itä-Ukrainassa. Kuvat voivat kuitenkin olla asiantuntija-arvion mukaan joko Venäjän puolelta tai Ukrainasta. Kuvissa olevia joukkoja on myös vaikea tarkasti tunnistaa.
Nato julkaisi viime elokuussa satelliittikuvia, joissa sen mukaan näkyy Venäjän joukkojen liikkeitä Itä-Ukrainassa. Kuvat voivat kuitenkin olla asiantuntija-arvion mukaan joko Venäjän puolelta tai Ukrainasta. Kuvissa olevia joukkoja on myös vaikea tarkasti tunnistaa.
Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin toimenkuvaan on vuodesta 2014 alkaen ilmestynyt uusi rutiini: kiistää Venäjän osallisuus Itä-Ukrainan sotatoimissa.
"Uutisissa kerrottiin, että avaruudesta otetut kuvat näyttävät venäläisjoukkojen liikkeitä. Kävi ilmi, että kuvat olivat videopeleistä", Lavrov sanoi 29. elokuuta Moskovassa.
Lavrov viittasi sotilasliitto Naton viime elokuussa julkaistuihin satelliittikuviin.
Sama viesti toistui taas kerran 21. tammikuuta, kun Lavrov puhui toimittajille.
"Sanon joka kerta: jos esitätte näin luottavaisia väitteitä, esittäkää myös faktat. Mutta kukaan ei pysty esittämään faktoja, tai ei halua. Joten ennen kuin vaaditte meitä lopettamaan jonkin asian tekemisen, olkaa hyvät ja esittäkää todisteet siitä, että olemme kyseistä asiaa tehneet."
Todisteita Venäjän osallisuudesta Itä-Ukrainan sotaan on viime keväästä lähtien kertynyt runsaasti.
Lavrov on kuitenkin sikäli vahvoilla kiistämisessään, että melkein kaikissa todisteissa on kyse joko päättelystä tai yksittäisistä havainnoista, joiden perusteella ei voi esittää aukottomia väitteitä kokonaiskuvasta.
"Julkisten lähteiden perusteella sellaista yksittäistä, selkeää, kaikenkattavaa savuavaa asetta ei ole", sanoo Suomen Sotilas -lehden asiantuntija Arto Pulkki, joka on seurannut Ukrainan konfliktia tiiviisti.
Järeimmän todistusaineiston täytyy olla Natolla, koska se voi tukeutua Yhdysvaltain satelliittitiedusteluun. Nato ja sen jäsenmaat – sekä tietysti Ukrainan hallitus – ovat toistuvasti syyttäneet Venäjää Itä-Ukrainan separatistien tukemisesta.
Nato ei kuitenkaan ole viime elokuun jälkeen julkaissut satelliittikuvia tai muuta konkreettista tiedustelutietoa. Naton päämajasta ei kerrottu HS:lle syytä.
"En osaa siihen vastata", sanoo Arto Pulkki.

"Tämä on herättänyt kysymyksiä. Kun materiaalia täytyy olla, niin miksei sitä jossain muodossa julkaista."
Ukrainan sotaa seuraavat länsiasiantuntijat ja Itä-Ukrainassa liikkuneet toimittajat pitävät päivänselvänä, ettei separatistien sotakone toimisi ilman Venäjää.
"Venäjän läsnäolo on kiistaton", sanoo HS:n kirjeenvaihtaja Pekka Hakala, joka on raportoinut usein kapinallisten alueilta.
"Sen voi päätellä jo pelkästään siitä, mikä määrä täällä ammutaan päivässä", Hakala kertoi Donetskista.
"Raskasta tykkitulta, raketinheittimiä, kranaatinheittimiä, panssaritulitusta. Tämä on jatkunut niin pitkään, ettei niin suurta määrää ammuksia voi löytyä tämänkokoiselta alueelta. Jostain ammuksia on tultava, ja vaihtoehtoja on yksi."
Hakala on kohdannut toistuvasti Venäjältä tulleita sotilaita. Moskovan virallisen totuuden mukaan kaikki ovat vapaaehtoisia. Viime vuoden puolella Hakala tarjosi kyydin Luhanskista Venäjän Rostoviin sotilaalle, joka myönsi, että hänelle maksetaan palkkaa Venäjällä.
Viimeksi torstaina Hakala näki Venäjän puolella rajaa tunnuksettoman sotilassaattueen matkalla kohti Ukrainan rajaa.
Venäjän armeijan toiminnasta todistaa myös, että venäläissotilaita on mystisesti kaatunut. Heitä on haudattu salaa.
Kansalaisjärjestö Sotilaiden äidit on julkaissut nimilistoja sadoista oletettavasti Ukrainassa kuolleista sotilaista.
Vahvan todistusaineiston piiriin kuuluu myös osa separatistien käyttämistä aseista ja kalustosta.
"Siellä on näkynyt muutamia uusimpia Gradin K-mallin raketinheittimiä", Pulkki kertoo. "Uusinta K-mallia ei ole käytössä kellään muulla kuin Venäjällä."
"Myös BTR-82A:n kohdalla on ihan kiistämätöntä, että niiden täytyy tulla Venäjältä. Niitä on tehty vasta muutama vuosi."
BTR-82A on panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo, jossa on 30-millisellä automaattitykillä varustettu torni.
Pulkki luettelee lukuisia muita esimerkkejä kuten Dozor-ajoneuvot ja SVD-tarkka-ampujakiväärin uusimmat versiot.
"Niitä käyttävät Venäjän asevoimissa lähinnä erikoistoiminta- ja tiedusteluryhmät."
Myös kapinallisten ilmatorjuntajärjestelmät ovat silmiinpistävän korkeatasoisia – ja venäläisiä. Arvostettu ruotsalaisbloggaaja Wiseman eli majuri Carl Bergqvist kiinnitti asiaan huomiota lauantaina.
Kun yksittäiset havainnot koostaa, Venäjän tuki kapinallisille näyttää ilmeiseltä.
Lisäksi vaa'assa painaa päätelmä: ilman mittavaa ja säännöllistä tukea Itä-Ukrainan kapinallisjoukot eivät olisi pystyneet jatkamaan näin pitkään luhistumatta.
Mutta todistamisen taakka jää edelleen Ukrainan hallitukselle ja sen läntisille tukijoille.
"Käytännössä kaikki argumentit perustuvat siihen, että käytetään kansainvälisten toimistojen tai paikallisten ottamaa kuvamateriaalia", Pulkki sanoo.
"Sotilastiedustelun välineitä ei ole käytetty väittelyissä joko lyömään vastustajan argumentteja tai vahvistamaan omia."

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Aukeaako Meri-Lapin kuntaliitossolmu?

Keskustelin erään ystäväni kanssa tänään sunnuntaina 01.02.2015 Meri-Lapin kuntaliitosasioita - mahdollisesta kuntaliitoksesta Kemin, Keminmaan ja Simon kesken.

Esiin tuli kuntien kiinnostuksen lisäksi aikataulukysymykset. Niin kuin tiedetään ensimmäinen yhteisneuvottelu valittujen kuntapäättäjien kesken selvitysmiesten ehdotuksesta on käyty.

Ainakaan siinä kokouksessa ei Meri-Lapin kuntaliitossolmu auennut. Saattaa olla, että entisestään solmu kiristyi. sillä Keminmaan uho lehtitietojen mukaan kuntaliitosasiasta jatkui...

Seuraava neuvottelu lienee maalikuussa ja valtuustojen pitäisi ottaa lopullisesti kantaa huhtikuussa.

Huhtikuussa pidetään myös eduskuntavaalit. Heitetäänkö kuntaliitospäätökset suosiolla loppujen lopuksi vaalien jälkeiseen elämään - se jäänee nähtäväksi...

Keminmaalaiset käyttäytyvät edelleen kuin Euroopan omistajat, johon heillä ilmeisesti on oikeutuksensa, sillä jokivarressa touhuaa meppi, europarlamantaarikko Paavo Väyrynen.

Väitetään, että em. henkilö ei puhu eikä pukahda mahdollisesta kuntaliitosasiasta yhtään mitään ettei äänestäjät "saa vääriä signaaleja" ja ettei äänimäärä ainakaan mahdollisen myönteisen kannan vuoksi vähene Meri-Lapin alueella.

Paavo Väyrynen on pistänyt pehtoorinsa asialle. Hän onkin esiintynyt Keminmaan äänitorvena ärsyttävän ansiokkaasti.

Pehmeneekö = järkeistyykö Keminmaan kunnan näkemys uuden valtuustopuheenjohtajan myötä? Se jää nähtäväksi...









Maailman rikkaimman katumusaihe...

Bill Gatesilla on mennyt tähän saakka aika rahkasan kasvattamiseen, tosin hän on viime vuosina ansiokkaasti kunnostautunut myös hyväntekeväisyyssektorilla. Onneksi on nykyään yhä kehittyneempiä puheentunnistusohjelmia, joten em. henkilökin tulee varmasti ymmärretyksi ja onhan hänellä iso joukko kääntäjiä, tulkkeja käytettävissä tarvittaessa.

Toisaalta hän on nuori mies ja varmaan ehtii oppia kielen tai kaksikin, mikäli asiaan tosissaan paneutuu...


Suora nettilainaus Kauppalehden sivuilta hiukan tuunattuna:

Maailman rikkain katuu elämässään eniten tätä

Bill Gates haluaisi opiskella arabiaa, kiinaa tai ranskaa. KUVA: EPA
Maailman rikkaimman miehen Bill Gatesin suurin katumuksen aihe ei koske millään muotoa hänen bisneksiään Microsoftissa. Eikä se liity edes rahaan.
×

Suositun Reddit-internetpalvelun AMA-sessiossa (Ask Me Anything) Gates paljasti, että hänen suurin katumuksen aiheensa liittyy ennemminkin henkiseen pääomaan, kirjoittaa Business Insider.
Gates ei nimittäin osaa puhua mitään vierasta kieltä. Tämä on yllättävää siihen nähden, miten paljon hän liikkuu ympäri maailmaa.
”Tunnen itseni typeräksi, koska en osaa mitään vierasta kieltä”, Gates sanoi.
”Otin lukiossa latinan ja kreikan ja sain arvosanoiksi A:ta. Luulen, että se auttaa hiukan sanastossa, mutta toivon, että osaisin ranskaa, arabiaa tai kiinaa. Toivon edelleen, että löytäisin aikaa jonkin näistä kielistä oppimiseen - todennäköisen ranskan, koska se on helpointa”, Gates vastasi, kun joku kysyi mitä hän eniten elämässään katuu.
Gates kertoi käyttäneensä jonkin aikaa Duolingo-sovellusta, joka auttaa kielten opiskelussa, mutta lopettaneensa sen.
Muiden teknologiajättien johtajat ovat opiskelleet vieraita kieliä. Facebookin toimitusjohtaja Mark Zuckerberg esimerkiksi on opiskellut mandariinikiinaa Facebookin johtamisen ohella. Hän osaa kiinaa niin hyvin, että pystyi pitämään puolen tunnin kysymys-vastaus-session kiinalaisella yliopistolla kiinaksi lokakuussa.

lauantai 31. tammikuuta 2015

Oikeuden eteen kannattaa taistella...

Selailin hetki sitten vanhan pöytäkalenterini välissä olleita papereita. Löysin paperilappusen, jossa jostain vuosia sitten televisiossa olleesta dokumenttiohjelmasta olin kirjoittanut irrallisen lauseen. 

"Oikeuden eteen kannattaa taistella, vaikka sitä ei saisikaan. Se antaa kuitenkin elämälle merkityksen..."

Em. sanat irrallaankin tuntuvat tärkeiltä, merkityksellisiltä. Eipä tuota kannata lähteä kummemmin selittelemään.

Jotenkin takaraivoon hiipivät myös mm. Emilio (Viva) Zapataan liitetyt kuuluisat sanat, joita en kuitenkaan lähde sekoittamaan edellä mainittuun...

Puuta pesään...


Energia-asiat ovat yhä tärkeämmässä roolissa Suomessa lähitulevaisuudessa. Nimenomaan pientaloissakin olisi syytä olla vara- ja/tai lisälämmönlähteenä varaava takka ja mikä ettei - leivinuunikin tarvittaessa.

Olen opetellut vuodesta 1982 lähtien rakentamamme/rakennuttamamme omakotitalon varaavan takan sytyttämistä ja luonnollisesti puiden polttamista takassa. 

Olen keskustellut asiasta niin sanottujen asiantuntijoiden kanssa useinkin ja selaillut silloin tällöin vielä nykyisinkin netistä erilaisia ohjeistuksia, jopa vilkaissut asiaan liittyviä, asiantuntevia keskustelupalstoja ottamatta niihin kuitenkaan itse osaa.
Asiaan löytyy paljon hyviä ohjeita, vinkkejä, mutta loppujen lopuksi itse on tehtävä tykönään – tässä tapauksessa oman takan ääressä – oikeat tai ainakin omasta mielestä oikealta tuntuvat ratkaisut.

Nykyisen päätalomme takan sytyttäminen ja puiden polttaminen sujuu jo kohtalaisen hyvin, vaikka joskus ilmanaloista riippuen saatta tulla vieläkin yllätyksiä, takka äksyilee ja saattaa vieläkin tuprautella savuja sisään - tosin erittäin harvoin.

Meneillään olevan aktiivilämmityskauden aikana olemme lämmittäneet massiivista, varaavaa päärakennuksen takkaa poikkeuksellisen paljon.

Melkein joka toinen, vähintääkin joka kolmas päivä. Kaadoimme viime vuonna loppukesästä tointiltamme neljä noin 50 vuotta vanhaa mäntyä, joten puuta on kyllä polttaa saakka, tosin sekaan on pantava jonkin verran ylivuotista koivua...

Päärakennuksessa on 2-aikatarifinen sähkölämmitys peruslämpönä. Lisäksi hankimme rapiat kaksi vuotta sitten ilmalämpöpumpun, joka on osoittautunut hyväksi ja käyttökelpoiseski lämmönlähteeksi...

Olemme rakentaneet/rakennuttaneet tontillemme päätalon ja varaston lisäksi poikkeusluvalla kolmannen rakennuksen, Pikkuolen (entinen Ekoateljee) noin kymmenen vuoden aikana. Se valmistui lopullisesti alkukesästä 2009.

Mitä ihmeen Pikkupuoli?

Se on mielenkiintoinen, osittain 2-kerroksinen noin 80 neliömetrin rakennus ja siinä on mielestäni mielenkiintoisia materiaalivalintoja ja ratkaisuja.

Pikkupuolia oli ennen vanhaan varsinkin pikkukaupungeissa paljon. Monet nuoret parit aloittivat yhteiselonsa pikkupuolelta, usein nykyaikaan verrattuna hyvin vaatimattomissa asuinolosuhteissa. Sanonta – vesi tulee ja menee, kunhan jaksaa kantaa – kuvaa hyvin vallinneita olosuhteita. Luonnollisesti klapien teko, sisään kanto ja lämmittäminen olivat jokapäiväistä elämää siihen maailman aikaan.

Niin, yksi mielenkiintoinen kokonaisuus meidän uudella pikkupuolella on kohtalaisen massiivinen leivinuuni-varaava takka-kokonaisuus. Se on raju lämmönlähde tarvittaessa. Muutoin rakennuksessa on lattialämmitys peruslämpönä.

Meillä takoista ja leivinuunista puutuhka palautuu - luonnollisesti - puiden ja pensaiden juurille.